Retkellä Merenkurkun saaristossa

On sen verran harvoin vapaita viikonloppuja sen varsinaisessa merkityksessä, että sellaisen kohdalle osuessa pitää se käyttää mieluisasti. Suunnittelin sitten meidän perheelle mahdollisimman mukavan lauantai päivän, jossa jokaiselle olisi jotain. Se tuli koostumaan arkiaamuja pitemmistä unista ja heti aamupalalta liikkeelle lähtevästä autosta, jonka nokka osoitti Vaasaan ja sen ohi Raippaluotoon. Siellä retkeiltäisiin nauttien merellisestä tunnelmasta luonnon keskellä, eväitä, juoksupyrähdyksiä ja maisemia. (Se sisälsi myös kinastelevia ja keskenään kisaavia lapsia sekä hiukan palelevia sormia ja varpaita.) Tämän jälkeen lapsille yllätyksenä oli vesipeuhua Tropiclandiassa ja sen jälkeen vielä syömään ennen kotiin paluuta.

Kalasataman venemajat Svedjehamnissa.

Pääsimmekin liikkeelle ihan suunnitelmien mukaan ja marraskuinen valo saatteli meidät kohti Suomen aurinkoisinta kaupunkia :) Ajoimme huikean kauniin Raippaluodon sillan yli, josta maisemat oliva mahtavat auringon paisteessa. Muistan kuin lapsuudessa lossilla kuljettiin tuo sillan kohta tuttavien luokse Raippaluotoon. Ajoimme aina Svedjehamnin kalasatamalle asti. Pakkasta oli juuri sopivasti 3 astetta, että lammikot ja polkujen kurakot olivat jäässä. Eikä liikkuvaisi lapsia pidätellyt mikään yli puolentoista tunnin ajomatkan jälkeen, joten lähes juoksujalkaa sitä lähdettiin kiertämään Bodvattnetin luontopolkua.

Vesistön rannalla oli lisää venevajoja kalastustarvikkeineen.

Vaasan edustalla oleva Merenkurkun saaristo on maailmanperintöaluetta. Siellä on hurjan paljon eri kokoisia saaria, joihin parhaiten pääsisi tutustumaan kesällä veneilemällä ja talvella vaikka hiihtäen, mutta myös kävellen pääsee kokemaan kovinkin kivikkoisen rannikon. Saaristossa on yksi maailman suurin maankohoamisnopeus, joka on mm. aiheutunut jääkauden jäätikön sulamisesta. Välillä lasten kanssa hypittiinkin poluilla kiveltä kivelle, välttäen maakosketusta. Matka taittui mukavasti ja lämmin tuli.

Hiljaisuus.

Ennen kuin kiersimme koko Bodvattnetin koukkasimme  eväinemme Yttre Långggrundin laavulle. Pariin kohtaan oli pitkospuut erittäin huonossa kunnossa ja jouduimme "barkouraamaan" hiukan polun sivusta välttäen pahimmat märät paikat. Laavulla oli mukavan rauhallista, saatiin olla ihan omalla porukalla. Hyvä, erittäin siisti ja kaunis eväspaikka. Joutsenet ääntelivät ja kurkottelivat takapuolet pystyssä evästä vesistön pohjasta ihan näköetäisyydellä

Joutsenia näkyy valkoisina möykkyinä taustalla.

Tässä rauhassa olisi viihtynyt pitempäänkin ja lapsilla riitti virtaa. Se on niin ihmeellistä miten nuo pienet ihmiset keksivät touhattavaa ja leikittävää paikassa kuin paikassa. Ja toisaalta tuollaisessa luonnon helmessä se ei kyllä ole vaikeaa aikuisellekaan.

Kivikko polkua.

Toista tuntia evästystä ja huilia patikoinnista ja sitten oli aika lähteä takaisin. Samaa polkua tultin takaisin päin, mutta maisemat näyttivät kuin uusilta. Vajaan puolentoista kilometrin jälkeen vaellusreitti laavulta yhdistyi Bodvattnetin luontopolkuun ja otimme kohteeksi edessä näkyvän näköalatornin. 

Luonnon taidetta.

Lasten lempipuuhaa oli kokeilla kestääkö lammikkojen jäät.

Kokonaisuudessaan retkelle kertyi kilometrejä 8,5, jonka 10, 7 ja 6 vuotiaat jaksoivat hyvin kävellä. Välillä pysähdyttiin ihastelemaan luonnon taideteoksia, valikoimaan sopivinta heinää tai oksaa taikasauvaksi. Välillä juostiin kuvitteellisia vihollisia karkuun, maleksittiin kun ei ollut oma vuoro mennä ensimmäisenä tai luisteltiin jäätyneissä lammikoissa. Näköalatornin maisemat kruunasivat retken. 

Vasta hetken autolla ajon jälkeen kerroimme, että sitten mennään kylpylään uimaan :) Riemulla ei ollut rajaa. Ja olihan se rentouttavaa poreissa, aalloissa ja höyrysaunassa.

Näkymä näköalatornista.

Suosittelen kaikille Merenkurkun saaristoa retkikohteena. Merenkurkun saaristo -linkistä löytyy lisää informaatiota. Me ainakin tulemme tänne kesällä uudestaan :)

~Eija~