Kauhea ihana vuorotyö

Reilu viikko sitten palasin töihin ja työpaikan kiivas rytmi imaisi mut pyörteisiinsä. Sanotaanko näin, että sairaanhoitajana 24/7 auki olevassa päivystyksessä kesällä ei montaa rauhallista hetkeä ole. Hyötyliikuntaa tulee työvuorossa tuhansien askelien verran, mutta pään tuuletus ei siinä samalla hoidu. Töihin loman jälkeen palatessa tuntuukin, ettei aikaa jää oikein mihinkään muuhun, mitä nyt muutaman rikkaruohon ehdin puutarhassa käydä nyppäämässä, pyöräyttää jauhelihakastikkeen ja lukea haukotusten lomassa lapsille iltasatua. Tätähän tämä arki on, mutta en kyllä helposti suostu luopumaan omista lenkeistäni, siitä omasta ajastani. Joten jos työvuoron jälkeen kotiin päästyä ei jaksa lenkille lähteä, on lenkki tehtävä jo kotimatkalla tai töihin meno matkalla. Eikä kesällä mitään tekosyitä kannata keksiä, sillä nyt on valoisaa (oikeasti keskellä yötäkin!), lämmin (pukeutumis kysymys jos pohjoisesta tuulee), kesä kuivaa minkä kasteleekin ja repussa kulkee kaikki oleellinen mukana.

Kesäsateen kastelemana töistä kotiin.

Työvuoroja on ollut nyt aamuja, iltoja, pitkää päivää, pätkä yötä ja täyttä yötä. Viikon sisällä olen kerran tullut autolla töihin (silloin kun työvuoro loppui yöllä klo.04, mutta kotiin ajaessa harmittelin kun en vaan lähtenyt pyörällä...), muutoin oon polkenut pyörällä tai juossut. Mulla on mukavasti kaksi suht yhtä pitkää reittiä töihin, toinen nopeaa asfalttia ja toinen maisemareittiä järven rantaa mukaillen. Yhteen suuntaan 13 kilometriä, joten mun mielestä oikein sopiva.

Ilta-auringon paisteessa ja provinssi bassojen takoessa tahtia kotiin juosten.

Meillä on töissä ihan hyvät sosiaaliset tilat, joissa on suihkut. Oma pukukaappi toki voisi olla isompi, että sinne mahtuisi vaihtovaatteita enemmänkin ja märkien vaatteiden kuivatus tilaakin saisi olla enemmän. Ja kenkiä ei saisi siivoamisen vuoksi jättää kaapin ulkopuolelle, mutta kosteita kenkiä en todellakaan halua suljetussa kaapissa 8-14 tuntia säilyttää, joten kengille pitäisi myös olla oma paikkansa. Mutta pyörille on hyvä, sateen- ja katseilta suojassa oleva parkki. Työvaatteet tarjoaa työnantaja ja ruokaakin saa kaikkiin työvuoroihin jos vaan on ajoissa asialla.

Joten mielestäni aika hyvällä mallilla on asiat, että pystyy työmatkat hyödyntämään treenaten. Ei selityksiä vaan oikeaa asennetta ja tahtoa 😊

Mutta millaista on tehdä vuorotyötä? Ja miten pystyy samalla treenaamaan tavoitteellisesti?

Iltavuoroon juosten. Hiki otsalla.

Mä olen valmistunut sairaanhoitajaksi toukokuussa 2002, joten takana on jo yli 16 vuoden työura. Noiden vuosien aikana on valvottu lukuisia öitä, myös kolmen äitiyslomani aikana, mutta silloin toki herätyksen jälkeen sai laittaa takaisin maate. On ollut aamuja kun ylös nouseminen on ollut ihan mahdoton ajatus, mutta niin vaan on noustu ja hommat hoidettu. Noiden vuosien aikana muistan nukkuneeni pommiin kolmasti ja sairaslomalla myös olen ollut kolmasti.

Jo opiskeluaikana löysin paikkani päivystyksestä, vaikka se ei aina niin helppoa ole ollut, mutta en osaa kuvitella työskenteleväni muuallakaan. Parasta työssä sairaanhoitajana päivystyksessä on saada hymy lapsipotilaalta, istua potilaan sängynlaidalla ja kuunnella, kanyloida onnistuneesti huono suoninen potilas, olla osa toimivaa traumatiimiä, saada tehdystä työstä kiitos ja pitää kiinni kuolevan kädestä hänen viimeisellä hengenvedollaan kun omaiset eivät ole ehtineet paikalle. En voi olla myöskään mainitsematta työkavereita, joiden kanssa tulee vietettyä enemmän aikaa kuin sukulaisten. Osan kanssa olemme hyvinkin läheisiä ja työtilanteissa pystyn luottamaan heistä jokaiseen. Olemme alamme ammattilaisia ja silti emme koskaan ole täysin valmiita.
Työn varjopuolia en lähde listaamaan, vaan on parempi takertua niihin positiivisiin. Oikeasti yksi positiivinen palaute kuittaa kaikki kymmenen asiatonta "sylkäisyä".

Suihkun jälkeen työvaatteet päälle ja hoitajan rooliin.

Julkisestihan päivitellään vuorotyön raskautta ja terveyshaittoja ja näistähän on tutkimuksia tehtykin. Me vuorotyöläiset taidamme kuolla tilastollisesti aikaisemmin. MUTTA, jos pidät fyysisestä ja henkisestä kunnostasi huolta ovat nuo eletyt vuodet terveellisempiä ja rikkaampia. Mieluummin hyvä elämä kuin pitkä elämä hinnalla millä hyvänsä. Omilla valinnoilla on suuri merkitys, itsestä vastuun ottaminen ja asioiden hyväksyminen. Mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Vuorotyöläisenä et voi elää säännöllistä elämää, eikä sun sisäinen kello mene sekaisin kun valtakunnassa käännetään kelloja talvi- tai kesäaikaan. Vuorotyöläisenä et pääse kaikkiin pippaloihin (tai kisoihin 😩), "lauantai-sauna" voi olla vaikka maanantai illalla ja saatat syödä lounaan klo.24.00. Vuorotyöläisenä saat kääntää kylkeä sängyssäsi tiistai aamulla muiden heräillessä töihin, käydä hammaslääkärissä keskellä arkipäivää ilman työtuntien menetystä tai paeta kodin hässäkästä jouluaattona töihin. Meillä töissä on aina joku ja enenevässä määrin myös kaupoissa ja huoltoasemilla, mikä ei mielestäni ole ihan järkevin suuntaus.

Työnkuvaan kuuluu paljon koneellakin naputtelemista.

Mä tykkään vuorotyöstä juuri tällä hetkellä ja se sopii meidän perheen elämään. Tarkkaa treeniohjelmaa ei mulla ole, vaan treenit muotoutuu fiiliksen ja mahdollisuuksien mukaan. Viikko kerrallaan meen eteenpäin ja mietin valmiiksi mitä missäkin kohdassa voisin tehdä. Pyrin monipuolisuuteen, vaihteleviin rytmityksiin  ja yritän muistaa myös pitää kevyempiä viikkoja, erityisesti silloin jos on tiukka työputki. Työvuorojani suunnittelen kisakalenteri vieressä, enkä voi välttää sitä että useammin kuin usein suoraa kisoista porhallan työvuoroon tai yövuoron jälkeen vedän suunnistuskenkiä silmät ristissä jalkaan. Joku varmasti antaisi olla, mutta mulla palaa sisällä vielä se valtava halu kisata ja kokea. Tämän on mun valintani.

Ja kyllä mäkin väsyn, valitettavasti. Onneksi oon ymmärtänyt hidastaakin ja se on tapahtunut napsauttamalla työtunteja pois. Koko tulevan syksyn teen taas osittaista, että ehdin pyörittää perheemme arkea ja harrastaa liikuntaa. Liikkuminen vain on mulle suuri intohimo ja ilman sitä mä varmaan masentuisin. Lenkillä akut latautuu, stressi vähenee ja mieli virkistyy 😊 Joten kyllä vuorotyö ja tavoitteellinen treenaaminen yhdessä onnistuu. Pitää vaan olla itselleen armollinen ja muistaa nukkua aina silloin kun se mahdollista on ja antaa sitten mennä kaikki muu aika.

Olit sitten vuorotyöläinen tai jotain muuta, haastan teidät kulkemaan vähintään yhden työvuoron viikossa kävellen, juosten, rullaluistellen tai pyöräillen. Onnistuisiko?

~Eija~