torstai 12. marraskuuta 2015

Elämäni lyönnit

Hyvinvointi teemana on nyt kovasti tapetilla, eikä suotta. Elämämme on kiireistä, vaadimme toisiltamme ja itseltämme valtavasti ja vielä enemmän. Pitäisi ehtiä joka paikkaan ja kaikessa pitäisi ehtiä olla mukana. Sukulaisia, ystäviä ja naapureita olisi mukava nähdä, lasten kanssa leikkiä ja puolison kanssa istua rauhassa sohvalla ja jutella.  Haluaisi treenata, opiskella, käydä puutarha kurssilla ja valmistaa terveellistä ruokaa. Ai niin ja töissä pitää käydä ja nukkuakin jossain kohdassa. 
Suoraan kuin mun elämästä, ote elämäni ruuhkavuosista.

Kuortaneen Urheiluopistolla Liikunnan ammattitutkinnon viimeisimmällä lähijaksolla heti ensimmäisen päivän aamuna saimme anturit rinnalle, jotka tulisivat mittaamaan seuraavat kolme päivää sykettä. Kyseessä on FIRSTBEAT-mittaus, josta näkee melko luotettavasti stressireaktiot, palautumisen, arkiaktiivisuuden, liikunnan ja kuntoa kehittävän liikunnan. 
 Miksi meille tällainen tehtiin? No, meidän lähijakson yhtenä isona teemana oli hyvinvointi kokonaisuudessaan. Ei pelkästään se liikkuminen ja terveellinen ruokavalio, vaan tärkeää ovat myös palauttavat hetket keskellä päivää ja erityisesti unen laatu yöllä. Arkiaktiivisuudella on yllättävän iso merkitys peruskunnon ylläpitämisessä, painonhallinnassa ja painonpudottamisessa. Arkiliikunta tulee aktiivisesta työpäivästä kulkemalla mahdollisimman paljon kävellen portaat ja käytävät, pitämällä taukojumppaa ja parkkeeraamalla auto kauimmaiseen parkkiruutuun. Keinoja toteuttaa arkiliikkumista on monia, rajoitukset asetamme me itse.
 Firstbeat hyvintointianalyysin tarkoitus on auttaa hallitsemaan stressiä, palautumaan paremmin ja liikkumaan oikein. Siinä analysoidaan sydämen sykevälivaihtelua. Korkeat vaihtelut unen aikana kertovat tehokkaammasta paautumisesta kuin matalat. Analyysi auttaa ymmärtämään kuinka voi päivittäisillä valinnoilla vaikuttaa omaan terveyteen ja hyvinvointiin. Tavoitteena on ymmärtää tasapaino työn ja vapaa-ajan sekä kuormituksen ja levon välillä.
Olin aivan innoissani tästä mahdollisuudesta ja vaikka en päässyt mittausta aivan todellisessa arjessani kokeilemaan, mutta sentään piipahdin kotona kesken lähijakson. Etukäteen olin aivan varma että omat yöunet eivät ole palauttavia ja stressikäyrää pukkaa päivälläkin punaisella, sen verran vääntöä ollut monen asian kanssa viime viikkoina. Erityisesti illat tuppaa venymään liian myöhälle koneen ääressä sähköposteja, raportteja ja opintosuunntelmia kirjoittaessa. Myöhään illalla nyt vaan on rauhallisinta niitä tehdä. Mutta toisaalta aamuisin olen väsynyt ja tuntui että yötkin menee paljolti pyöriessä.
 Ensimmäisenä päivänä sitä tiiraili mittaria rinnalla ja pyrki pysymään mahdollisimman rentona että saisi "hyvää" käyrää. Seuraavina päivinä sen jo unohti ja sitten kun mittari oli otettu pois, huomasi sen puuttuvan. Aktiivisen Kuortane viikon aikana mm. tutustuttiin Gymstick:iin. Aivan huippu vehje, innostuin tästä valtavasti!
Kotiin kaahailin pimeässä illassa vetämään kahvakuulatunnin ulkosalla. Kotona olikin sitten vastassa väsyneitä lapsia, pitkin taloa hajaantuneita leluja ja kaatuva pyykkivuori. Pääsin siis hetkellisesti kiinni todellisuuteen, mikä Kuortaneella täysihoidossa on vain muisto. Omaan sänkyyn oli kuitenkin ihana päästä nukkumaan, vaikka illalla taas venyi nukkumaan meno koneen ääressä ja aamulla oli aikainen herätys ja ajo takaisin Kuortaneelle.
 Kuortaneella jatkettiin taas mm. kuntopalloilla ja TRX-köysillä. Molemmista mulla hiukan kokemusta jo aikaisemmin, mutta nyt sai lisää ideoita ja innostusta. Näillä helpoilla ja tehokkailla välineillä jatketaan kotona ja asiakkaiden kanssa ;)
 Mitä sitten raportti kertoi...? 
Yllätys yllätys, mun palautuminen olikin hyvää :D! Sen koin lähijakson aikana ennen raportin saamistakin, että stressi oli helpottamaan päin, kun sain asioita hoidettua ja ratkottua ja juteltua opettajien kanssa käytännön asioista. Tämä näkyi raportissa! Kotona nukuttu yö näkyi huonoimpana yönä sen lyhykäisyyden vuoksi, mutta se aika minkä olin nukkunut olin nukkunut hyvin.
Autolla ajo Kuortaneelta kotiin ohjaamaan kahvakuulaa oli punaisella. Joo, mulla oli tiukka aikataulu ja kaikki kanssa matkustajat ajoi niin tunnollisesti nopeusrajoitusten mukaan, että mua hermostutti. Itse kahvakuula ohjaus oli tehokas treeni itsellekin ja tunnin jälkeen sotkuinen koti nosti stressi sykkeet hetkellisesti ylös. Seuraavana aamuna takaisin Kuortaneelle ajaessa olinkin ollut sitten rento,sillä lähdin ajoissa, joten tunnolliset kanssa autoilijat eivät hermostuttaneet laisinkaan.
 Liikuntapisteitä sain hyvin, eikä se ole ihme kun Kuortaneella aina liikumme sykettä kohottavasti lähes joka toinen tunti. Kokonaisuudessaan näiden kolmen päivän aikana mun voimavarat lisääntyivät joka päivä. Ja erityisen tärkeänä pidän sitä seikkaa, että koin tämän asian ilman tätä raporttiakin, mutta tämä tuki ja vahvisti tuntemuksiani. Tieto hyvästä palautumisesta yöllä johti siihen, että oli mietittävä mikä mua väsyttää. Yksi iso asia oli se, että talletin paljon asioita muistettavaksi päähäni, tuntui että oma kovalevy ei vedä enää enempää tietoa ja unohtelen asioita. Konkreettisena asiana tyhjäsin aikataulut päästäni kännykän kalenteriini; mitä mun pitää tehdä minäkin päivänä ja keskittyä silloin niihin ja olla murehtimatta vielä seuraavan päivän juttuja. Tämä auttoi heti ja nyt onkin päässä paljon kevyempi olo :)
 Tällainen mittaus on mahdollista ja hyödyllistä ihan kaikille, ikään, sukupuoleen, kuntotasoon ja tavoitteisiin katsomatta. Auttaa vahvistamaan omia tuntemuksia tai kenties löytää yllättäviä selityksiä omasta hyvinvoinnista. Yksi oiva työkalu oman hyvinvoinnin parantamiseen, kun se on niin monien asioiden summa.

~Eija~

p.s. Tämä ei ole maksettu mainos tms.! Vain yksi henkilökohtainen kokemus ko mittauksesta.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Pää täynnä motivaatiota ;)

Liikunnan ammattitutkinnon opinnot Kuortaneella porskuttaa eteenpäin. Olen aloittanut jo liikkumaan ohjaaminen ja yksilöllinen liikunnanohjaus osioiden suorittamisen. 
Kerran kuukaudessa on neljä lähijakso päivää Kuortaneella ja muu aika hyppyytetään ja ohjataan asiakasryhmää tai asiakasta sekä kirjoitetaan raporttia ja omaa arviointia. Kokonaisuuden hahmottaminen, suunnitelmallisuus ja ennakoiminen on oma haasteensa, jota tässä samalla koko ajan oppii. Asiakkaiden kanssa tekeminen on hurjan mukavaa, mutta työntäyteisten ja kiireisten päivien vastapainona on ihan parasta päästä lähijaksolle. Joka kerta sieltä saa hurjasti lisää motivaatiota, ideoita ja innostusta sekä erityisesti vahvistusta, että tästä mä niin tykkään <3
 Tänä syksynä meitä on hellitty useammilla kauniilla syyspäivällä ja sellainen sattui kolmannelle lähijaksollemmekin. Muun muassa isolla porukalla kävimme sauvakävelemässä metsän rauhassa.
Sauvakävely onkin mainoa vaihtelu perus kävelylenkille, sillä saa kädet ja yläkropan hyvin mukaan tekemiseen.

Kyllä näissä maisemissa jaksaa venytellä :)

Kerran aikaisemmin olen ollut spinning-tunnilla vuosi sitten ja nyt sitten toisen kerran. Meille pidettiin näytetunti lajitutustumis mielessä. Sellainen hiukan rankempi kuulemma, joo ja puolitoista tuntia. No huh huh! Pyörä jo itsessään oli haastava, osata säädöt ja lestan korkeudet yms, mutta selityksistä viis, hiki tuli! Ja olikin hurjan hauskaa :D
 
Välillä huilattiin ja istuttiin luennoilla. Tällä kertaa opittavana oli mm. anatomiaa ja fysiologiaa, kuntosali teoriaa, ravintoa ja liikuntamotivaatiota.


 Ja kun oli tarpeeksi taas istuttu ja oltu paikoillaan, oli aika jälleen pistää liikettä kroppaan. Kuntosalilla Kuortane hallilla mentiin lihasryhmä kerrallaan liikkeitä läpi.
Maastaveto.
Meillä on aina lähijaksolla mahdollisuus hyödyntää Urheiluopston tiloja. On kuntosali, rata, kentät ja välineet käytössä. Uimahalliin pääsee opiskelijahinnalla. Usein on melkoisen väsynyt illalla, että sopivan lenkin, syömisen ja koulutöiden tekemisen jälkeen muuta ei enää jaksa tehdä. Kuortane päivien jälkeen pää on täynnä motivaatiota ja kroppa kivas tikis ;)
 Syksy on ollut haastava ajankäytön kanssa. Etukäteen oli tiedossa opiskelun tuoma kiire ja vapaa-ajan rajoittuminen. Monta asiaa on ollut yhtäaikaa työnalla ja näin ollen oma muisti ja jaksaminen on ollut välillä äärimmilleen vedetty. Siksi olenkin ollut poikkeuksellisen hajamielinen ja stressaantunut, mutta toisaalta myös innostunut ja energinen. 
 
Tällä viikolla lähijaksolla puhuttiinkin paljon unesta ja palautumisesta, omasta hyvinvoinnista, ergonomiasta ja lihashuollosta. Meillä oli Firstbeat-mittaus kolme päivää, josta saimme kattavan raportin. Juttelin opettajan kanssa tovin omasta jaksamisesta ja sain paljon konkreettisia vinkkejä omaa stressiä helpottamaan. Otin heti näitä vinkkejä käyttöön ja koen ne jo nyt hyväksi. 
Firstbeat-mittauksesta teen oman postauksen lähipäivinä :)
 
Välillä on hyvä pysähtyä katsomaan omaa elämää hiukan tarkemmin. Pohtia mitkä asiat ovat itselle tärkeitä, mitkä asiat rasittavat turhaan ja miksi. Esimerkiksi yksi asia kerrallaan korjata tilannetta ja tehdä niitä asioita, mitkä itselle todella ovat tärkeitä ja merkityksellisiä. 

~Eija~


maanantai 2. marraskuuta 2015

Pössöö Pässilänvuorella

Rohkeasti, ennakkoluulottomasti ja positiivisella jännityksellä lähdin Pässilänvuorta Jurvassa valloittamaan 33 muun samanlaisen enemmän tai vähemmän pössöön kanssa ;)
Tuttuja olikin mukavasti löytänyt samoille poluille!
Luvassa oli 17 kilometriä ennen kokemattomia polkuja, sillä tämä 
Pässilänvuori Trail Run 
 järjestettiin ensimmäisen kerran.

 "Reitti alkaa Pässilän hiihtomajalta ja alku on leveää hyväpohjaista metsäpolkua. Muutaman kilometrin jälkeen pitkospuut pakottavat kilpailijat jonoon. Niiden jälkeen reitti jatkuu leveää polkua ja poikkeaa pari kertaa pienelle polulle ennen ensimmäistä hiekkatieosuutta. Hiekkatieltä käännytään oikealle leveälle polulle, josta sitten käännytään pienelle polulle joka vie reitin korkeimpaan kohtaan Pässilänvuorelle. Sieltä lasketellaan takaisin isolle polulle josta siirrytään toiselle hiekkatieosuudelle. Hiekkatieltä käännytään oikealle Natura 2000 -alueelle, josta eteenpäin polku on kapea ja paikoin erittäin tekninen. Polku mutkittelee kallioiden ja suon välissä. Sieltä päästään loppuosaan, jossa noustaan kallion päälle ja sieltä aukon kautta Pikkukalliolle, jossa jyrkkä alamäki. Tämän jälkeen on vielä n. kilometri ennen maalia jossa seurataan vanhaa pururataa maaliin Pässilän majalle.
Reitin pituus 17 kilometriä ja noususumma 250 metriä." 
Reitin kuvaus lainattu http://www.suuntajurva.net/7329
Lyhyempänä vaihoehtona oli myös 6km. 
Pässilänvuoren viimeiset kymmenet metrit koikkelehdittin tällaisella polulla...
Keli oli hyvä Pyhäinpäivän keli -> harmaata, lämmintä +8 astetta ja viilentävä tuuli. Aprikoin kovastikin mitä päälleni laittaisin juoksun ajaksi ja päädyin ohueen pitkähihaiseen paitaan ohuen juoksutakin alle ja jalkaan ohuet pitkät kalsarit ja juoksuhousut. Jalkaan tietysti upouudet Salomonit, joista kerroin viimeksi  http://metwotraining.blogspot.fi/2015/10/minustako-polkujuoksija.html
Käsissä vielä hanskat, jotka ovat alunperin hiihtohansakat, mutta jo niin kuluneet että sopii oikein hyvin tällaisiin syksyisiin pyrähdyksiin. Pisteenä iin päälle ExtremeRun-tuubihuivi korville.
Vaatetus osoittautui sopivaksi noin puoleen väliin asti kunnes hanskat oli pakko riisua pois. Oli siis lämmin!
Kaunis puro ja ei kun hyppy yli vaan.
 Etukäteen järjestäjät varoittelivat liukkaista kivistä, kallioista ja pitkospuista ja kyllähän ne liukkaita olivatkin. Erityisesti mäkiä alaspäin tullessa sai olla tarkkana ja pitkospuilla etenin kouluratsastus tyylillä tikuttaen eikä näin ollen maakosketuksia tullut. 
Märkyydestä ja jalkojen kastumisestakin varoiteltiin, mutta eihei, tämän pössöön jalat eivät kastuneetkaan, kun oli jalassa kosteutta hylkivät menopelit ja loikkivat askeleet yli suon silmäkkeiden ;)
Salomonien ensimmäinen kunnon kisakoetus oli kokonaisuudessaan menestys. 
Toki yli puolen välin jalkojen pohjat puutuivat, eritoten päkiöiden kohdalta, kuten testilenkillänikin. Pian puolen välin jälkeen puutuminen antoi periksi, mutta loppu matkan oikean jalan isovarvas oli turta. Mitään hiertymää siihen ei tullut,mutta taisi oudoksuksesta vain moittia. Nyt kun juoksusta on yli puolitoista vuorokautta kulunut,jalan pohjat ovat edelleen hyvin käsitellyn tuntuiset. Todennköisesti kekien rouheat pohjat ja pitkä epätasainen iskutus teki tämän. Enemmän vain lenkkiä poluille, niin eiköhän kroppa totu.
 Niin ja ne fiilikset muuten juoksusta...?!
No oli kivaa, vaikka lopussa väsähdin ja viimeiset kaksi kilometriä toivoin vain maalin jo näkyvän.
Ehdottomasti ensi vuonna uudestaan (aikaa pitää parantaa!) ja sitä ennen voisi käydä lähistöllä muissakin vastaavissa polkujuoksukisoissa! Kärpänen puraisi (olisiko muuta voinut odottaakaan!?!) :D
 
~Eija~