Näytetään tekstit, joissa on tunniste joukkue. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joukkue. Näytä kaikki tekstit

torstai 30. heinäkuuta 2020

Kesäillan Rogaining Jämillä

Viime vuonna jäi rogaining startit ihan kokonaan väliin, mutta ilokseni tänä vuonna sain Hannan kaveriksi Kesäillan-Rogaining kisaan Jämille tiistai illalla. Rogaining joukkueessa voi yleensä olla 2-5 jäsentä, mutta mä olen aina ollut kaksin jonkun kanssa. Kaverina on ollut pari kertaa Päivi ja pari kertaa isoveli-Ilkka. Hannan kanssa kisattiin ensimmäisen kerran yhdessä Ykv Multisportissa tänä vuonna. Tiedetään toistemme juoksukunto ja molemmat osaa suunnistaa, vaikka Hanna kovasti vakuutteli että opettelee vasta. Hyvin se kuitenkin meni, mitä nyt vuorollaan oltiin paristi hiukan sivussa ja yksi pummikin tehtiin.
Reittisuunnittelussa meni tunti.
Kartat saatiin klo.16.30 ja sitten alkoi reittisuunnittelu. Aikaa meillä olisi 3 tuntia ja mulle tärkeä tavoite aina on ehtiä määräajan sisällä maaliin. Jämillä on niin ihanaa kangasmaastoa, mutta hidas kulkuisen näköistä suoaluettakin oli kartalle löydetty. Alkuun suunniteltiin lähtevämme kartan eteläpään soille, jossa oli rasteja isoilla pistemäärillä, mutta lopulta teimme suunnitelmaan muutoksen ja päätimme lähteä helppokulkuisemmalle alustalle kartan pohjoispuolelle. Kivaan kangasmaastoon oli lähdetty juoksemaan, joten sinne mennään. 
Rasti 70 olisi pitänyt hakea ja oltaisiin oltu 6.
Langan ja nuppineulojen avulla arvioiduksi matkaksi tuli reipas 20 kilometriä. Loppuun jätettiin parikin vaihtoehtoa, ihan sen mukaan mentäisiin kuinka kauan on aikaa käytetty. Meillä lähtikin aika reippaasti homma liikkeelle. Ensimmäinen 71 pisteen leimaus oli hiihtoputken takana ja sitten pari rastia harjulla. Hyödynnettiin paljon polkuja ja teitä, mutta lopulta kävi selväksi että vihreäalue Jämillä ei ole ihan sama kuin vihreä Etelä-Pohjanmaalla. Joissain kohdissa vihreää pitkin pääsi nopeampaa seuraavalle rastille kuin hiukan kiertäen hyvää polkua. Mekin sitten alettiin oikoa pitkin kankaita ja jopa niitä tiheikköjä läpi.

Kartan ihan itäisestä reunasta haettiin 95 pisteen leimaus ja kunnes sen jälkeen päästiin hidas väli takaisin ylös harjulle, oltiin arvioidusta ajasta reilusti edellä. Päätettiin sitten hakea ylimääräisiä rasteja eteläisen tien toiselta puolelta. Kahden rastin sijaan olisimme ehtineet hakea kolmannenkin, mutta tässä vaiheessa emme sitä vielä tienneet.
Loppu puolen rasteja ja suunnitelmia. 63 rastia ei haettu.
Molemmilla juoksu kulki, vaikka välillä sovittiin hiukan hidastavamme, mutta ei me kuin hetkellisesti maltettu. Viimeisellä tunnilla alkoi jo kuitenkin jaloissa tuntua ja väsy vaikuttaa keskittymiseen. Tehtiin helpolle suorastille tyhmä pummi. Arviolta ainakin minuutin pölläily, kun haravoitiin maastoa liian aikaisin. Toinen joukkue sai meidät sekoitettua, vaikka tuskin se oli heidän tarkoituksensa vaan ihan meidän oma vika. Lopussa haettiin vielä ylimääräisenä rasti numero 62, mutta olisimme ehtineet hakea rastin numero 63 myös. Aikaa oli vielä vaikka kuinka, mutta sopivia rasteja ei enää. Kivuttiin harjun päälle ihailemaan maisemia ja juostiin maaliin ajassa 2:44:41. Eli 15 minuuttia jäi vielä aikaa. Matkaa ehdittiin taittaa 24,6 kilometriä.
Sijoitus oli 9. ja joukkueita oli 24. Olemme tyytyväisiä.
Kiitos Hannalle seurasta!
Oli taas niin mukavaa. Keli oli yllättävän kuuma ja kaikki juotava meni. Molemmilla tuntui jaloissa, mulla suunnistuskengät puristi isovarpaita. Polkujuoksukengillä olisi pärjännyt todella hyvin, sen verran kuivaa maastossa oli.

Kotona oltiin aika myöhään. Menin oikeastaan heti nukkumaan, kunhan olin vaatteet saanut hiukan leviteltyä. Keskiviikkona olin ihan rättipoikki ja onnekseni en ollut ilmoittautunut suunnistuksen ilta sprinttikisaan. Aamuvuoron jälkeen nukuin lähes kahden tunnin päikkärit ja yöunilla lisää. Tänään oli vielä 14 tunnin työvuoro ja nyt oon niin LOMAlla! Huomenna aamulla nukun pitkään ja sitten pikku hiljaa täystohina kohti seuraavia juttuja. Pysykää kuulolla!

~Eija~

maanantai 6. heinäkuuta 2020

Fiinit Fröökynät jälleen Multi-Sportissa

Olipahan taas elämyksellinen seikkailukilpailu, kun YKV Multi-Sport vedettiin läpi Ylistarossa viime lauantaina. Meidän Fiini Fröökynä tiimistä Ninni joutui flunssan vuoksi jäämään sadetakkeineen huoltojoukkoihin, mutta Hanna tuli hätiin ja triomme oli kasassa. Mulle tämä oli kuudes kerta tässä kisassa, kerran olen ollut Miian kanssa duossa ja muut kerrat trio-sarjassa ja joka vuosi erillä joukkuekokoonpanolla. Hienoa tuntea niin paljon seikkailumielisiä ja ennakkoluulottomia tyyppejä, että näin monissa erilaisissa tiimeissä oon saanut olla mukana. Mukavia muistoja. Edellis vuosien kisarapsat löytyvät täältä -> 2019201820172016 ja 2015.
Fiini Fröökynä tiimi 2020; mä, Sanna ja Hanna.
Kisakeskus oli Ylistaron urheilukentällä ja sinne suuntasin pyörän renkaat melko tyhjinä, varasisäkumi kotiin jääneenä ja jännittyneenä. Onneksi pumppua sai lainaan ja sitten pieni rukous että renkaat ei hajoile. Jännitys lähti siinä kohdassa kun saimme luvan alkaa ratkomaan ensimmäistä tehtävää.
Kuvat Ninni, jos ei toisin ilmoiteta.
Jo duo-sarjan lähdössä huomasimme, että ensimmäinen tehtävä ei ollut helppo. Joukkueiden väliset erot kasvoivat suuriksi. Edessämme oli köysi, johon oli munalukolla kiinnitetty meidän ensimmäinen kartta ja vihje lukon avaamiseen oli seuraavanlainen (katso kuva alla) ->
Kuva; YKV Multi-Sport
Voit yrittää ratkaista numerosarjan. Kerron oikean vastauksen vasta tekstin lopussa. Me ratkaisimme oikean vastauksen kolmannella yrityksellä ja saimme mahtavan kaulan takana tuleviin. Juoksimme pyörille ja seikkailu sai alkaa. Mulla oli kartta ja karttatelinen pyörässä ja lähdimme vimmatusti polkemaan. Koukkaus hiekkatielle, pienemmälle metsätielle ja sitten pitempi pätkä pikitietä. Meni puolituntia ennen kuin hurjaa vauhtia polkevat miestriot saivat meidät kiinni. Tämä oli ensimmäinen kerta kun koskaan mun tiimi johti koko Multi-Sport kisaa. Olin niin ylpeä meidän tiimistä!
Reitillä ensimmäisenä yllätystehtävänä oli arvioida tietyn puun korkeus, toisen puun leveys ja pellon toisella puolella näkyvälle ladolle etäisyys. Vastaus vaihtoehtoja oli kolme. Väärästä vastauksesta joutui sakkokierrokselle. Meillä yksi oli väärin, ilmeisesti etäisyys ladolle. Tehtävä oli kiva ja erilainen. Tästä jatkettiin polkien eteenpäin.

Rauhoitettiin yhteisestä sopimuksesta menoa, että pysytään paremmin kasassa. Matkaa oli vielä jäljellä. Reilun 5 kilometrin juoksu polulla Palaneenkalliolla katkaisi sopivasti pyöräilypätkää. Metsässä oli tosi liukasta sateesta johtuen ja normi lenkkareilla sai koko ajan pelätä ettei mene kumoon. Vaikka reitti oli merkattu, joutui kuitenkin olemaan melko tarkkana että pysyi reitillä. Kartta ei ollut ihan suunnistukseen tarkoitettu ja siksi sivulta tuleva polku ja reittimerkinnät siinä saivat meidät toviksi ymmälleen. Siinä oli muitakin joukkueita ja joka suuntaan joku lähti. Me lähdettiin onneksi oikeaan suuntaan ja vältyimme isommalta pummilta. Juoksun jälkeen rekisteröin että alkoi satamaan vettä vähän reippaammin. Muuten matkaa oli taitettu poutasäässä.

Sitten poljettiin pitkään kloperoisia hiekkateitä, heinittynyttä polkua ja lähes umpimetsässä. Siellä tuli kaaduttuakin kun pyörän rengas vaan luisti märällä puunrungolla. Ei vammoja, ei edes henkisiä traumoja kun vaan nauratti. Kartan taas kerran käännettyäni näin että seuraava yllätystehtävä oli lammen rannalla. Edessä olisi siis mua aina hiukan pelottava vesistötehtävä.
Muistelemme mikä se koodi olikaan. Taustalla huoltajamme Ninni.
Kuvan otti Sari
Lammen rannalla piti ensiksi muistella ihka ensimmäisen tehtävän koodia. Samalla koodilla sai taas lukon auki ja se vapautti putkilon. Me muistettiin koodi, tai naiset sen muisti. Tarvittaessa olisi voinut läheisellä saarella käydä katsomassa vihjettä, mutta meidän ei tarvinnut. Putkilolla piti kantaa vettä lammesta narun syvemmältä puolelta ja täyttää sanko niin täyteen että siihen kiinnitetty limsapullo nousi ilmaan. Haastetta tuli siitä, että putkilo oli auki molemmista päistä ja että sangossa oli reikä, jonka huomasimme aika pian. Meinattiin ensin teipata reikä kun näimme valvojilla teippiä, mutta eihän se nyt niin käynyt 😄 Vuorotellen sormella pidettiin reikää ummessa. Ripeästi homma hoidettin ja nyt viimeistään oltiin ihan märkiä, vaikka vesisade oli taas loppunut. 
Kuva Sarilta
Mulla tuntui vesistötehtävän jälkeen kylmältä jaloissa. Polkemista ei nyt ollut pitkästi ja pääsimme taas juoksemaan sellaisen reilu 3 kilometriä. Kun pääsimme juoksuosuudelta takaisin pyörille, tuli toisena oleva trio lady joukkue juoksemaan. Tässä kohdassa näimme kunnolla miten lähellä takana tullaan. Oli huojentavaa tietää, että suurin osa pyöräilystä oli nyt takana ja kartasta näki, että seuraavaksi mennään takaisin urheilukentälle ja vuorossa on rullaluistelu osuus.
Rullaluistelu onkin mun haastavin osuus. En tänäkään kesänä ole kovin paljon rullien päällä ehtinyt käydä ja vanhat rullaluistimet ovat kirjaimellisesti vanhat. Jo poljetut ja juostut kilometrit tuntui reisissä ja pakaroissa ja hetken potkittua eteenpäin pahiten tuntui alaselässä. Reitti oli itselle tuttu, koska menimme ihan vanhempieni ja mun laspuuden kodin ohi. Silti odotin koko ajan että saisimme tämän homman hoidettua ehjinä. Onneksi ei satanut ja reipas tuuli oli paikoin jopa ehtinyt kuivattaa tietä. Onneksi myöskään kukaan ei kaatunut, vaikka puinen riippusilta oli todella liukas ja vauhdinkin saimme pidettyä hyvänä. Oli ilo saada rullaluistimet pois koivista.
Rullaluisteluosuuden alussa.
Sitten taas juostiin urheilukenttä ympäri ja reilun kilometrin päähän laiturille, jossa odottivat kanootit. Melonta osuus oli mulle helpoin, koska mä sain vain nauttia kyydistä. Hannalla ja Sannalla on kokemusta melomisesta ja se sujuikin kuin unelma. Pujoteltiin kanistereita ja yksi kivi ja kolme rastia piti leimata. Selvittiin kaatamatta kanoottia.
Kaikki oikein päin kanootissa ja matkaan.

Kanootti reissu ohi.
Rantauduttua juostiin takaisin urheilukentälle ja jalkojen lepohetki kanootissa teki hyvää ja askeleemme lensivät eteenpäin. Kentällä oli viimeinen tehtävä, jossa piti neljä eri kokoista päällekkäin koottua puupalikkaa siirtää toiseen ruutuun. Ruutuja oli yhteensä kolme käytettävissä ja palikat olivat alkuun yhdessä niistä. Se meni hienosti yhteispelillä. Ja sitten sai vain juosta maaliin.
Ja juosten maaliin.

Ajassa 5:15:01 olimme maalissa, Trio Lady sarjan voittajina 😊!
Saatiin palkinnoksi painepesurit. Hyvä palkinto, sillä just tämä multa puuttuukin. Pyörää saa olla koko ajan pesemässä, joten nyt on ainakin välineet hommaan.9
Samba Trail running Club, Fiini Fröökynä ja Team Osuma.
Mielestäni YKV Multi-Sport oli tänä vuonna ehkä paras kokemistani. Tehtävät olivat hyviä ja vaikka hyvällä kunnolla pärjäsi hyvin, tarvittiin myös aivotyöskentelyä, keskittymistä ja tiimityötä. Suunnistuksellisestikin sai olla tarkkana ja kuulemma useampi joukkue oli pummaillut. Mulla on sellainen tunne, että me pysyttiin koko ajan oikealla reitillä, vaikka gps-viivaa en vielä olekaan nähnyt.
Pyöräilyä 54km, juoksua 10km, rullaluistelua 12km ja soutua 1,3km.

ISO kiitos Sanna ja Hanna 😍
Toinen ISO kiitos huoltajamme Ninni ja Riitta 😍
Kolmas ISO kiitos järjestäjille, rastivalvojille ja muille taustalla häärijöille. Ilman teitä me ei päästäisi kokemaan tällaisia elämyksiä!

~Eija~

P.S. Munalukon oikea koodi oli 9477

perjantai 3. heinäkuuta 2020

Fiinit herkistelyt seikkailuun

Se on taas YKV Multi-Sport seikkailukilpailun aika. Huomenna lauantaina klo.12 lähdetään liikkeelle Ylistaron urheilukentältä ja meitä on ennätys osallistujamäärä, 55 joukkuetta! Mulle tämä on kuudes kerta mukana. Aivan mahtavaa olla mukana, vaikka taivaalla on kyllä ollut tummia pilviä sekä kuvainnollisesti että edelleen sääennustuksellisesti. On luvattu sadetta koko kisan ajaksi.

Ilmoittauduttu on viime vuoden Fiini Fröökynä joukkueella, Ninni, Sanna ja mä. Meidän viimeistely treeni oli keskiviikkona Seinäjoella.
Sannan kanssa metsässä.
Koska seikkailukilpailussa voi tulla vastaan mitä vain, pelkällä lihasvoimalla ja energiageeleillä ei pärjää, kehittelin naisille lämmittelyksi pulmatehtäviä ratkottavaksi. Ja ai että oon niin ylpeä miten nopeasti ratkaisivat tehtävät. Mulla ei ole siis mitään hätää. 

Olimme suunnitelleet seuraavaksi maastopyörälenkin ja lähdin sinne kaksin Sannan kanssa ja Ninni jätti sykettä nostavat tekemiset kesäflunssan vuoksi väliin. Suuri toive kuitenkin oli että Ninni pääsisi meidän matkaan kisapäivänä. Tänään, kisapäivän aattona, oli pakko ajatella järkevästi ja Ninni nyt jättää kisan tänä vuonna väliin, koska flunssa ei ole antanut tarpeeksi periksi. Harmittaa kaikkia osapuolia, mutta onneksi saimme hyvän varanaisen, nimittäin Ninnin sisko, Hanna, lähtee paikkaamaan. Ninni lähtee huoltajaksi, jos vaan on sellaisessa kunnossa aamulla.
Noin neljän metrin päästä kohti taulua.
No me kierrettiin Sannan kanssa reipas tunnin lenkki hyvinkin teknisillä poluilla. Pyöräilyn päälle juostiin parinkymmenen minuuten polkulenkki ja sitten heitettiin tikkaa 😄 Sanna voitti mut kirjaimellisesti heittämällä. Eli jos jokin heittolaji tulee, on tämäkin homma hoidossa. Rullaluistimetkin olisi ollut autossa mukana, mutta ei nyt lähdetty pyörittämään rullia. Se on ehkä meidän vaativin laji, mutta mennään se sitten vaan kovalla sisulla.
Tarja, mä ja Elisa rastien jaossa.
Kuva Jouni Pikkumäki
Eilen illalla oli suunnistuksen Etelä-Pohjanmaan aluemestaruus partiokisat, Ilmajoen Santavuorella. Ihan parhaimpia joukkue kisoja mitä voi seikkailukilpailujen lisäksi olla. Elisa ja mä saatiin mukaan Tarja, joka oli ekaa kertaa suunnistuskisassa. K-pisteellä jaettiin kaikki kartalla olevat rastit. Tarkoitus on yrittää jakaa rastit niin hyvin partion jäsenten kesken, että oltaisiin suht yhtäaikaa kokoontumisrastilla. Jako oli mun mielestä hyvä. Mä lähdin loikkimaan pitkän koukun, Tarjalle läheltä ja Elisalle vaativat rinnerastit. Oma suunnistus sujui hyvin, aivan yllätyin miten pienipiirteisellä rinteellä olevan rastin löysin heti. Olin kokoontumisrastilla ensimmäisenä ja Elisa tuli kaksi minuuttia perään. Tarjaa odottelimme pitkään. Mutta niin ihanaa oli nähdä vihdoin Tarjan juoksevan meitä kohti hymyssä suin. Kaikki rastit oli löytänyt, vaikka haastetta oli ollut. Hyväksytyllä suorituksella aluemestaruus hopeaa. Hienoa 😊

Fiini Fröökynän Hanna oli myös herkistelemässä Multisportkisaa varten, vaikka ei hänen Multisport kisaan osallistumistaan vielä silloin tiedetty. Hanna voitti pääsarjassa pronssia. Hienoa!

Takana on 14 tunnin työvuoro. Nyt kamoja kasaan, ketjujen rasvailua, ruokaa ja venyttelyjä. Huomenna mennään, satoi tai paistoi.

~Eija~

keskiviikko 28. elokuuta 2019

Suunnistuksen maakuntaviesti 2019

Syksyllä kisattava suunnistuksen maakuntaviesti on yksi jännittävimmistä ja mielenkiintoisimmista viesteistä, joihin pääsen osallistumaan. Joukkueet muodostetaan asuinkunnan mukaan eikä seuran, joten joukkuekokoonpanot ovat aivan erit kuin muissa viestikisoissa. Olisikohan nyt ollut viides tai kuudes kerta kun olin edustamassa Ilmajokea. Meidän kunnassa ei ole omaa suunnistusseuraa, joten viestijoukkueet kotaan useamman seuran jäsenistä. Onneksi meillä Ilmajoella kuitenkin on suunnistajia ja saamme kasaan hyvät joukkueet, niin naisiin kuin miehiin. On ollut mahtavaa olla edustamassa Ilmjokea ja menestystä on tullut vaikka en voi olla muistamatta myös karvaita pettymyksiäkin. Virheistä olen yrittäyt oppia, mutta se kerran tapahtunut mörkö peljätti tänäkin vuonna. 
Maakuntaviesti 2019, ankkuriosuuden rata, 5.5km.
Naisten viesti suunnistetaan neljä osuuksisena viestinä. Etukäteen mulla oli vahvat odotukset, mitkä joukkueet pärjää eikä muuten mennyt yhtään vikaan. Kuitenkin viesti tarjosi hyvinkin vaiherikkaan ja jännittävän kisan, eikä peli ollut selvä ihan niin nopeasti kuin ajattelin. 

Aloitusosuudelta kärki tuli ryminällä vaihtoon isolla joukolla. Meidän Heini oli vahvasti tässä mukana. Aivan huippu suoritus! Lapuan Simpsiön rinnemaasto ei ole mikään helpoin ja useammalla oli tullut virhettä. Mä itse asiassa inhoan Simpsiötä, koska en ole koskaan siellä onnistunut. En Jukolassa vuonna 2007, en aluemestaruuskisoissa, en milloinkaan. Vaikeaksi tuon maaston tekee sen lukuisat polut siellä täällä, sadat kumpareet ja peitteiset rinteet. Jos oot väärällä käyrällä, on sieltä vaikeaa löytää sille oikealle. Ja kompassi tuntuu aina vinnaavan just sille väärälle käyrälle. Yhdellä sanalla; haasteellista.

Toisella osuudella erot kasvoivat. Meidän joukkueen Päivi tuli yleisörastille vielä hyvin, mutta sitten tuli pyörimistä. Päiviä harmitti, mutta sisukkaasti kaikki omat rastit sieltä kaivettiin ja viesti jatkui sijalla 10. Kolmannella osuudella Sari teki varmaa omaa suunnistustaan ja nosti meidät sijalle 8. Aika kaukana oltiin kärjestä ja piikkipaikalla veti Suomen maajoukkueen suunnistaja Sari Anttonen, joten tervemenoa vaan.
Alkupään reitti.
Mä sain lähteä matkaan ilman minkäänlaisia paineita. Kunhan nyt ok suunnistus tulisi, sillä piti ehtiä vielä myöhäiseen iltavuoroon. Heti ykköselle otin varman päälle ja kiersin polun kautta. Naps suoraan rastille. Kakkoselle suoraan kohti. Hiukan oikealta epävarmasti kaartaen, mutta osui kuitenkin suoraan rastille. Hyvä hyvä. Kolmoselle vasemmalta polun kautta ja neloselle lampi kiertäen oikealta polkuja hyödyntäen. Vitos rastille purtsia ja polkuja frisbeeradalla hyödyntäen ja varovainen lähestyminen rastille. 
Loppu pään reitti.
Tiesin, että yleisörastin (rasti 6) jälkeen luvassa oli haasteellisempaa maastoa, joten nyt tarkkana! Kuulutuksesta kuulin, että olin kuudentena. Väli seiska rastille oli pitkä. Alkuun purtsia ja lyhyttä polun pätkää ja loput suunnalla. Etenin hitaasti, halusin pysyä kartalla. Tuo kumpare tuossa, käyrää ja pienet jyrkänteet. Näin mennessäni ysi rastini ja yritin painaa mieleeni maastoa, että osaisin sitten tulla sinne näppärästi. Seiska löytyi ja samaten kasi, vaikka se oli niin keskellä tiheikköä kuin olla ja voi. Sitten sinne ysille. Luulin tulevani tielle suoraan rastin kohdalta, mutta todellisuudessa tulin hiukan ylempää ja ajauduin oikealta ohi. Pienestä jyrkänteestä sain nopeasti kiinni ja palan matkaa takaisin. Kympille suunnalla tarkasti karttaa lukien ja napsahti suoraan kohdalle. Tässä vaiheessa näin kaksi mutta naisankkuria. 11 rastille koukaten oikealta naisten kanssa ja sitten kohti 12 rastia. En tiedä minne muut naiset menivät, mutta heitä en enää nähnyt. Kaartaen välillä vasemmalta löytyi 12 rasti ja suureksi yllätyksekseni näin Merjan, joka lähti ankkuriosuudelle toisena, tulevan samalle rastille vasemmalta. Mietin, että mitä ihmettä ja meinasi alkaa jännittämään, mutta sain jotenkin pidettyä päänsuht kylmänä. Ihmettelin myös, minne ne kaksi muuta naista jäivät. Kenties meillä oli hajonta tässä. 13 rastille otin hiukan varman päälle polkua pitkin ja vilkuilin missä Merja tulee. Ja sitten lujaa kohti viimeistä rastia loppu viitoituksen päässä ja maaliin. Tässä vaiheessa kuulutuksesta kuulin, että kolmantena tuun maaliin! Olin ihan ihmeissäni, että voiko olla! Vilkuilin karttaa, että tuliko nyt varmasti kaikki rastiti haettua, jäikö joku kuitenkin välistä, voiko tämä olla mahdollista!
Palkintojen jaossa; 1. Seinäjoki, 2. Kurikka, 3. Ilmajoki
Ei pystynyt iloitsemaan vielä, sillä pelotti jos mä taas oon jotain mokannut. Vasta leimantarkastuksen jälkeen pystyi hymyilemään, sillä kaikki rastit oli niin kuin pitää. Huhhuh. Olipa taas hyvinkin vaiherikas viesti! Ja vihdoin mä onnistuin Simpsiöllä. Nuo pienet koukkaukset on mulle oikeasti pieniä, täysin virheetöntä suunnistussuoritusta tuskin tulee koskaan, mutta ratkaisevaa oli että suuret virheet jäi tekemättä. Mulle ratkaisevaa oli se, että pääsin ilman paineita lähtemään ja sain mennä ihan yksin. Heti kun näki toisia naisia, kärsi mun keskittyminen. 
Heini, Päivi, Sai ja minä.
Ai että olen niin iloinen koko joukkueen panoksesta, aivan mahtavaa!
Niin ja ehdin just ja just töihinkin. Ilman palkintojen jakoa olisin ehtinyt reilummin, mutta mielellään sitä laittaa elämän vähän tiukaksi tällaisten juttujen vuoksi 😀
Ilkka-lehdessä nimeni mainittu.
Ilmajoen miehet olivat myös hienosti viidensiä ja kuntien yhteistuloksissa oltiin kolmansia. On hienoa olla Ilmajokinen!

~Eija~

maanantai 8. heinäkuuta 2019

Fiinit Fröökynät Multi-Sportissa

Nippa nappa olin Kainuun rastiviikolta palautunut kun edessä oli jo seuraava kesän yksi kivoimmista kisoista. Viime lauantaina nimittäin kisattiin jälleen Ylistaron Kilpa-Veljien järjestämä Multi-Sport seikkailukilpailu. Mulle tämä oli viides kerta mukana ja jälleen uudella joukkueella, Niinan ja Sannan kanssa. Alun perin me olimme nimeltään SuoraKolmio, mutta kuukautta ennen kisaa nimi vaihtuikin Fiini Fröökynäksi sponsorimme mukaan. Saatiin huippu hienot joukkue paidat ja opastusta treenivaatteita fiinimpien asukokonaisuuksien valinnassa.
Kuva @ykvmultisport
Itse kisa käytiin Ylistarossa ja kisakeskuksena toimi urheilukenttä. Jokaisella joukkueella oli oma merkitty pilttuunsa, jonne kisavarusteet tämmättiin. Tunti ennen lähtöä oli kisainfo, jossa käytiin läpi käytännön asioita kisan kulusta ja turvallisuus asiat kerrattiin. Lämmittelyinä otatimme itsestämme joukkue kuvia hyppimällä ja juoksemalla. Hauskaa oli ja lämminkin meinasi tulla, mutta sen verran viileä heinäkuinen tuuli puhalsi, että ennen lähtöä kiskaisin pitkähihaisen paidan alle. Lopulta se oli aivan hyvä ratkaisu, vaikka kisan aikana selkä kastuikin.

Heti kärkeen jokaiselle joukkueelle oli jaettu musta muovipussi, jossa oli tehtävä ratkaistavaksi ja ensimmäinen kartta. Sovimme, että mä nappaan kartan ja silmäilen jo sitä ja terävämpi päiset Sanna ja Niina pähkäilee. Tehtävänä oli laskea sanan MELONTA summa, kun A-kirjain on 1, B-kirjain on 2 jne. Oikean vastauksen saimme toisella yrittämällä ja pääsimme ensimmäisten joukossa matkaan.

Alkuun oli pyöräilyosuus 38 kilometriä. Pyörätietä, hiekkatietä ja teknistä metsäpolkua. Matkan varrella oli rasteja, jotka piti leimata. Mulla oli pyörässä karttateline ja huolehdin suunnistamisesta. Toisen rastin jälkeen piti kääntää karttaa ja rastin jälkeen tielle tultaessa luin karttaa hetken kuin olisimme tulleet jo kolmos rastilta. Ajoimme palan matkaa harhaan. Onneksi kuitenkin huomasin virheeni melko nopeasti, mutta silti kartan lukuvirhe pisti vihaksi. Jälkeen päin kuulin, ettemme todellakaan olleet ainoat jotka olivat kyseisessä kohdassa olleet hetken ulalla.
Kuva @ykvmultisport
Ensimmäinen yllätystehtävä oli Kyrönjoen yli kahlaaminen. Jännitän aina näitä vesistö tehtäviä mutta tämä oli aivan mukava ja virkisti oikein hyvin polkemisesta kuumenevia jalkoja. Tarkkana sai toki olla mutaisille kiville astellessa, mutta pystyssä pysyttiin koko porukka.
Kuva: Mervi
Pyöräilyn jälkeen kurvattiin takaisin urheilukentälle vaihtamaan rullaluistimet jalkaan. Mä olin edellisenä iltana huoltanut omat rullaluistimeni googlen opastuksella. Ehkä rullat hivenen paremmin rullasi, mutta voisihan tämänkin hiukan paremmin hoitaa. Odotin, että tämä olisi tosi rankka pätkä, mutta yllätyksekseni jaksoin hyvin. Kesäkuun yhteistreeneissä jo harjoittelimme letkassa rullaluistelua ja se toimi kyllä ihan hyvin, kunhan ei kärjessä puskenut liian kovaa. Meillä ei ollut köyttä tai muuta sellaista apunarua mukana, mutta tarvittaessa toisen repusta sai hiukan pidettyä kiinni ja väsyneimmät jalat saivat pientä apua. 
Rullaluistimet jalkaan.
10 kilometrin rullaluistelun jälkeen kentälle tullessa taas leimattiin rastilla ja vaihdettiin takaisin pyörän selkään.
Urheilukentällä leimaus.
Jos ensimmäinen pyöräily pätkä oli mulle tuntematonta riettiä, niin toinen pätkä oli tutumpaa, sillä huristelimme myös lapsuuden kotini ohi. Ennen sitä kuitenkin käytiin ampumassa ampumaradalla. Taitavia ampujia olemme, mutta tällä kertaa mulle ja Sannalle tuli yhdet ohilaukaukset. Se tarkoitti kahta sakkorinkiä, joka onneksi oli ihan lyhyt kierros. Jaloille teki ihan terää monen kilometrin pyöräilyn jälkeen hiukan juosta.
Kuva @ninnin_energianurkkaus
Pyöräilimme Ylistaron Mäkipohdon ravikeskukseen. Matkalla pohdimme mikä tehtävä siellä mahtaisi olla. Ehkä jotain hevosiin liittyvää, jotain juoksemista... Lopulta tehtävä oli vetää ravikärryjä yhden kierroksen, eli kilometrin verran. Kärryt olivat kevyet, mutta se kilometri tuntui todella pitkältä. Hauska tehtävä kuitenkin.
Kuva @ykvmultisport
Polkien jälleen urheilukentälle ja sieltä juosten 2,5 kilometriä melonta paikalle. Meloen piti käydä viisi rastia leimaamassa. Tätäkin olimme harjoitelleet ja valmiiksi miettineet paikat, mutta matkan taittuessa suunnitelmat laitettiin uusiksi. Sanna sai paikan istua keskellä ja opastaa mua ja Niinaa melomisessa. Ensimmäinen rastin leimaus oli mennä ihan karille, mutta seuraavat neljä sujui loistavasti. Takana kovalla rytinällä tuleva joukkue ei saanut meitä kiinni, vaikka kovasti odotimme heidän juuri melonnassa meidät saavuttavan.
Rauhassa kanoottiin.
Kaksi kilometriä melontaa meni hyvin. Ei kastuttu ja vaikka mutkittelimme, niin rasteille lähestyminen tosiaan meni hienosti.
Melomassa.
Juoksu takaisin urheilukentälle ja vielä loppuun juuttisäkillä hyppelyä. Jalkoja hapotti jo ihan kiitettävästi, mutta fiinisti meidän joukkue loikki viimeisetkin loikat ja kirmattiin maaliin.
Pussihyppelyä :)
Olimme lopulta Trio Lady sarjassa ihan ylivoimaiset, sillä voitimme lähes tunnilla toiseksi tulleet. Yhteensä matkaa tuli 77 kilometriä ja aikaa kului 4:31. 
Maalissa :)
Trio Open sarjan voittajat käyttivät aikaa 3:43. Kova taso oli tänäkin vuonna tuossa Open sarjassa. Parhaimmalla joukkueella oon siellä yltänyt neljännelle sijalle kolme vuotta sitten.
Oli todella hauska ja innostava seikkailukisa jälleen. Kiitokset Ylistaron Kilpa-Veljien järjestelyporukalla! Ison työn olitte tehneet. Arvostan!

Meidän joukkue oli aivan mahtava, joten kiitos Sanna ja Niina panoksestanne. Tätä olisi kiva tehdä lisääkin ja olemme jo tutkailleetkin muitakin seikkailukisoja. Katsotaan nyt saadaanko aikatauluihin joku sopimaan.
Palkinnoksi Fiskarsin oksasakset.
~Eija~

torstai 20. kesäkuuta 2019

Happoja jalkoihin ja pölyä keuhkoihin

Tässä ehti juuri sopivasti kroppa palautua ja univaje korjaantua jukolasta, joten laahaava mieli tarvitsi pienen adrenaali ruiskeen just tähän. Onneksi Päivi olikin haastanut Seinäjoen hiihtoseuran järjestämään vertikaalitonniin ja olimme saaneet kelpo joukkueen sinne suunnistusseuramme naisista koottua.

Kyseessä oli ensimmäistä kertaa järjestetty raaka juoksukilpailu 1000 metriä ylös päin. Nuo metrit kerättiin Seinäjoen Jouppiskalle rakennettuja leveitä puuportaita juoksemalla ylös ja alas. Yksi kierros oli 500 metriä, joten kokonaisuudessaan kierrettävää oli 20 kierrosta. Sarjoina oli yksilöt ja joukkueet. Joukkueessa sai olla 3-8 jäsentä ja me saatiin neljä naista liikkeelle -> Sari, Päivi, Elisa ja minä. Tämä tarkoitti jokaiselle 5 kierrosta. Ei kuulostanut pahalta yhtään.
YKV suunnistus naiset ✌
Lähtö tapahtui mäen alta. Aluksi oli 250 metriä kuntopolkua ja sitten portaille. Mä sain aloittaa ja ihan mielelläni sen tein. Joukkuueessa juoksevana sai heti alusta juosta hiukan reippaammin kuin yksilösarjalaiset, jotka siis juoksivat itse kaikki 20 kierrosta ja olinkin mäen päällä ensimmäisenä naispuolisena. Mäen päällä nypättiin laudasta aina kierroksen päälle numerolappo, joka osoitti juostut kierrokset. Ja sitten vuoron sai seuraava juoksija. Tässä välissä ehti pikkuisen palautua, hörppiä juotavaa ja kannustaa toisia juoksijoita.
Portaissa ilme hetkellisesti vakavoituu.
Porukkaa oli todella mukavasti paikalla ja vaikka tuo nouseminen on valtavan raakaa touhua, oli yleisilme osallistujilla iloinen. Hattua nostan jokaiselle osallistujalle ja erityisesti yksilösarjassa menijöille! Itsellä ensimmäinen nousu tuntui enemmän kurkussa ja keuhkoissa, kolmannella nousulla jalatkin ilmoittivat heränneensä ja viimeiset yritin vain mennä samaan tahtiin kuin edelliset. Muuten juoksin koko ajan, mutta jyrkimmät yläportaat laitoin pitkäksi kävelyaskeleeksi joka toiselle portaalle ja näin pääsi sutjakkaasti eteenpäin..tai siis ylöspäin. 

Keskisyke oli 126 (pysäytin mittauksen aina tauolla) ja maxsyke 158, joka tuli viimeisessä nousussa. Keskivauhti oli 6:41. Omaan juoksuun kului aikaa 17:40 ja matkaa oman kellon mukaan kertyi 2,65 km.
Maalissa olimme ajassa tunti ja 22 minuuttia ja sijoitus 11. Hieno juoksu koko porukalta!
Vaihtoalueen säpinää.
Melko kalliiseen osallistumishintaan kuului juoksun aikaisen vesi/mehu tarjoilun lisäksi keitto. Hotkaisin sen melko ripeästi polttaen suuni ja rullailin takaisin mäen alas pyörälleni ja polkaisin töihin. Hiki otsalla ehdin vielä töihin ja yövuoroon. Joskus...tai aika usein nämä aikataulut menee tosi tiukalle.

Kotiin päin viestittelin selvinneeni loukkaantumatta portaissa ja ehtineeni töihinkin. Oli aika kivaa. Sain vastaukseksi;
"Kiva että oli kivaa, eihän sitä muuten kannattaisi tehdäkään 😄"

~Eija~

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Kohta Kangasalle

Tänä viikonloppuna on jälleen Venlojen ja Jukolan viestit, tuo suunnistajien vuoden ehdoton ykköstapahtuma. Tänä vuonna tannerta tömistellään Kangasalla, jonne joukkueita on ilmoittautunut venloissa 1721 ja jukolassa 1964. Venloissa on 4 osuutta ja jukolassa 7 osuutta. Jo nuo hurjat luvut kertovat sen, että vilskettä riittää niin metsässä kuin kilpailukeskuksessa, niin teltta-alueilla kuin parkkipaikoilla. Siellä on maailman huippu suunnistajia, meitä aktiivisia harrastajia ja seikkailu mielellä koottuja kaveri- ja työporukoita. Kartat ja radat ovat priimaa ja tunnelma on aina taattua. Teki mieli jo tänään lähteä paikalle, mutta koska meiltä ajomatka Kangasalle on vain reilu kaksi tuntia, on järkevämpää nukkua yö omassa sängyssä ja aamulla sitten ajoissa liikkeelle.
Lepokallion lenkillä
Ylistaron Kilpa-Veljistä on Venlojen viestiin lähdössä mahtavat neljä joukkuetta ja Jukolan viestiin kolme joukkuetta. Viime sunnuntaina meidän seuran naisilla oli Venlojen viestin viimeistely treenit Ylistaron Hanhikoskella. Alkuun juostiin uusi, juuri merkitty Lepokallion lenkki, joka oli noin 6 kilometrin mittainen.
Lenkin päälle olin järjestänyt naisille suunnistusviestiharjoituksen. Se sisälsi kartan mieleen painamista ja rastin ottoa, sekä tietysti toisten tsemppaamista. Kunnon kisa siitä saatiin, sopivasti pilke silmäkulmassa. 

Ensi kertalaisia meidän venlajoukkueissa on tänä vuonna kolme. Aivan mahtavaa, että ovat rohkaistuneet mukaan. Venla-konkarina oon yrittänyt parhaat vinkit antaa ja toivon mahdollisimman monen naisen kisapaikallakin vielä näkeväni. Pieni jännitys kuuluu asiaan ja olen ihan varma, että jokainen metsästä hienosti selviää vaihtoon ja maaliin. Omia Venlojen viesti kertojani en osaa laskea, niitä on aika monta. Jukolan viestissä taitaa olla viides kerta ja kahtena viime vuonna kahden osuuden verran. Tänä vuonna en lähde ahnehtimaan, vaikka kyselyjä on tullut kiitettävästi ja tänään jopa pienen hetken harkitsin...kunnes päätin pysyä päätöksessäni.
Suunnistusviestiharjoitus.
Mennyt viikko on ollut jälleen kiireinen. Töissä ahkeroin 7 työvuoron putken ja siihen sisältyi niin pitkää päivää kuin yövuoroja. Kuljin kahta päivää lukuun ottamatta matkat pyörällä ja työpäivän aikana tulee helposti askeltavoitteet täyteen. Keskimäärin 15 000 askelta vuorokaudessa saan täyteen, oli työpäivä tai ei. En mä kyllä osaisi tai haluaisi paikallani kököttääkään, joten tässä kohdin jalkojen päällä tapahtuva työnkuva on iso plussa.
Askeleita.
Valmistelevina treeneinä on tullut käytyä myös tyttöjen kanssa rullaluistelemassa, koko lapsi katraan kanssa suunnistamassa ja juoksemassa. 
Pikku neidin kanssa rullaluistelemassa.
Torstaina pääsin peesailemaan Ninniä iltarasteille. Pyynnöstä menin siis Ninnin perässä juoksemaan niin että Ninni suunnisti ja mä olin vain varmistelemassa. Mukavaa puuhaa, vaikka musta tuntuu että mä höpöttelin vähän turhan paljon, ettei Ninni pystynyt kunnolla keskittymään. Ja viimeiseltä rastilta lähdettäessä mä en enää edes katsonut karttaa ja olinkin ihan pihalla viimeisessä polun risteyksessä missä oltiin. No onneksi Ninni osasi!
Peesailua.
Nyt on tavarat pakattu koko perheelle, sillä parin tauko vuoden jälkeen tänä vuonna koko sakki lähtee jukolan tunnelmaan. Yövymme teltassa, joten tavaraa kertyi aikamoinen kasa. Mulla on Venlojen viestissä ankkuriosuus ja myös Jukolan viestissä ankkuriosuus. Huomenna iltapäivällä pääsen oman arvioni mukaan puoli viiden maissa metsään ja todennäköisesti sunnuntai aamulla Jukolan yhteislähdössä klo.09 toiselle ankkuriosuudelleni. Lasten kanssa ehdottomasti mennään katsomaan molempien viestien lähdöt ja toivomuksena heitin että olisivat maalissa mua vastassa.
Ihanaa, kohta taas mennään!

~Eija~

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

SuoraKolmio esittäytyy

Joukkue SuoraKolmio kokoontui ihka ensimmäisen kerran tänään aurinkoisessa kelissä Ylistarossa, jossa kisadepyyttimmekin Multi-Sport seikkailukilpailussa tulee tapahtumaan heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Multi-Sport kisassa voi olla kaksi- tai kolmihenkinen joukkue, naisia ja miehiä tai pelkästään naisia. Olen osallistunut eri kokoonpanoilla trio Open-sarjassa vuonna 2015vuonna 2016 ja vuonna 2017 sekä viime vuonna Miian kanssa duo-sarjassa. Tänä vuonna ensimmäisen kerran olen Trio Lady sarjassa, sillä sain kaveriksi kovaakin kovemmat leidit Sannan ja Ninnin.

Sanna, meidän joukkueen juniori suunnistaa samassa seurassa kuin minä ja etukäteis odotusten valossa Sannan vahvuuksia ovat ammunta, rullaluistelu ja taktiikka silmä. Ninnin kanssa käyn juoksemassa pitkiksiä ja Ninnin vahvuus triatlonistina ovat ehdottomasti pyöräily, vesitehtävät ja voima. Mä, porukan seniori uskon pärjääväni sisukkuudellani ja vakavasti otettavalla kilpailuhenkisyydelläni 😏 Kilpailuun olemme lähdössä tosissaan hauskaa pitämään.
Kyrönjoella
Sanna oli järjestänyt meille loistavat treenit, jotka aloitimme lämmitellen paidat märiksi Kyrönjoella meloen. Melonta tehtävä on aina ollut kisassa ja tätä oli tosi hyvä harjoitella. Kolmen hengen joukkueessa yksi istuu aina keskellä ja kaksi meloo. Edessä on "moottori" ja takana ohjaaja. Harjoittelimme vetojen rytmiä ja rantautumista. Paikkojen vaihtamista keskellä vesistöä emme kokeilleet, mutta tarpeen mukaan sellaistakin tehdään jos kisassa jompi kumpi melojista väsyy. Itselle nämä vesitehtävät ovat aina hiukan jännittäviä ja hirvittäviä, mutta onneksi kisassa turvallisuus on huomioitu hyvin ja liivit ovat kaikilla käytössä.

Puolen tunnin melonnan aikana alkoi jo hartioissa ja käsivarsissa homma tuntua. Tätä olisi kuitenkin kiva päästä tekemään useamminkin. Jokikin näyttää niin erilaiselta tuosta kuvakulmasta.
Makuulta tuelta pienoiskiväärillä ampumista.
Melonnan jälkeen siirryimme ampumaradalle, jonne saimme asianmukaiset pienoiskiväärit käyttöömme ja ammattitaitoisen ohjauksen. Multi Sportissa ammunta makuulta tuelta on ollut aina mukana ja nyt kun tuli mahdollisuus ammuntaa kokeilla, niin olimme heti mukana. Mun kokemus ampumisesta on lähes kokonaan Multi Sport kisoista ja Ninnillä vuosien takaa lapsuudesta yksittäinen kerta. Sanna on kokenut aseen käyttäjä.

Ihan jo aseen käsittely on vierasta saatikka sitten taito osua maalitauluun. Vaikkakin edellisissä kisoissa osumatarkkuus on ollut kiitettävää, olisikohan vain pari kertaa tullut yksittäiset sakkojuoksut. Nyt oli kiva päästä rauhassa harjoittelemaan ja kuulla vinkkejä tekemiseen. 
Ei kymppejä mutta ei täys hutejakaan.
Ammuimme paperitauluun, pystytauluun ja makuutauluun. Paperitaulusta näki kivasti minne osumat menee. Mulla vinnasi hiukan oikealle alas. Asia olisi korjaantunut asetta säätämällä pari napsua tuonne ja toista tänne. En ole ikinä käsittänyt, että se todella on sellaista hieno säätöä suin päin räiskimisen sijaan. Mä ja Ninni saimme hyvää palautetta osuma tarkkuudestamme ja lisäksi lyhyen houkuttelu puheen lajin pariin. Varovaisuutta pyydän, sillä olemme melko innokkaita tarttumaan kaikkeen uuteen ja kiehtovaan. Melko tyyriitä ovat kisa-aseet ja ammuksetkin, että jospa nyt vielä pysytään nykyisissä lajeissa, jotka myös nielevät toisinaan euroja.

Lopuksi halusin vielä kokeilla ammuntaa pystystäkin ilman tukea. Todella haastavaa. Kädet heiluivat, jalat tärisivät ja silmä väsyi. Kuitenkin 2/5 alas. Joskus vielä paremmin. Isot kiitokset valmennuksesta ja välineiden lainasta!
Itsensä haastamista pystystä ampuen.
Jätimme ampumaradan ja siirryimme rullien päälle. Tänä vuonna rullaluistelu on mukana trio-sarjassa ja tätäkin on syytä porukalla harjoitella. Kunhan jalat lämpeni ja jonkinlainen luistelutekniikka muistui takaraivosta mieleen, harjoittelimme luistelua porukassa. Kisassa on järkevää peesata, koska se on sallittua ja vaihtaa veturia tuntemusten mukaan. Puhutaan ääneen jos väsyttää tai edessä on jokin este, esimerkiksi kiviä tai kynnyksiä.

10 kilometrin lenkki kierrettiin, loppu matka vastatuuleen. Toisen selän takana luistelu on niin paljon kevyempää. Mutta olipa taas niin mukavaa ja aivan innostuin kuinka hauskaa rullailu onkaan. Nyt tarvitsee huoltaa omat rullat ja sitten yrittää ehtiä tehdä edes jokunen lenkki ennen Multi Sport kisaa.
SuoraKolmio rullilla!
Kiitos SuoraKolmion Sanna ja Ninni 💪

~Eija~