Näytetään tekstit, joissa on tunniste hiihto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hiihto. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Parasta tammikuussa

Kohta tammikuu on jo puolessa välissä ja samaten tammiputkulan aiheet. Vielä on helppoa bongailla aiheita lenkeillä ja treeneissä, mutta ensi viikolla pitää jo vähän miettiä, ettei vaikeimmat jää viimeiseksi.

Tämän vuoden tammiputkulan aiheet ovat;
Aamun hetki kullan kallis, eläin, heijastus, juoksijan talvivermeet, jäljet lumessa, järjetön jää, kaikenlaisia juoksualustoja, kaveri liikkuu, kirkko, kiva nimi, kuu, latu, liikennemerkki, lumiukko, luonnon luomaa taidetta, muistomerkki tai patsas, parasta tammikuussa, putki, saako keltaista lunta syödä? sininen hetki, sisäliikunnan iloja, sydän, taidekuva, taivas, tuli, umpihanki, valoa tunnelin päässä, varjo, veden olomuodot, vene, villasukat. 
Latu
Viikko alkoi ladulla ja samalla avasin oman hiihtokauteni. Toki hiihtämässä olen käynty jo viime vuoden puolella joulukuussakin, mutta silloin joka kerta lasten kanssa lasten vauhtia. Nyt keli oli just hyvä mulle, miinus 4 astetta eikä tuullut. Luistelubaana ja latu olivat paikka paikoin todella liukkaita ja jäisiä ja kävelijöiden talsimia (mur!). Parit paikat jännitin oikeasti pysynkö pystyssä. Suunniteltu 20 kilometrin lenkki venyi 30 kilometriin, sillä en malttanut lopettaa, sen verran lentokeli oli ja kilometrejä sai kevyesti.
Villasukat
Tiistaina illalla alkoi jälleen Neiron Sporttiporukan treenit Neiron koulun liikuntasalissa. Ohjelman runko kevään aikana on pääasiassa lihaskuntotreeniä eri välineillä, eri rytmityksillä ja hiukan eri painotuksilla. Treenit kuitenkin sopivat kaikille, sillä jokainen tekee treenin sen päivän tuntemusten mukaan. Tällä viikolla ohjelmassa oli villasukkatreenit ja odotusten vastaisesti ihan napakkaa settiä. Erityisesti alakroppa sai liikettä. Mukava porukka oli taas kasassa. Ensi viikolla jatketaan kahvakuulatreenillä ja silloin kädetkin saadaan kunnolla hommiin.
Tervetuloa Ilmajoen Neiroon tiistaisin klo.18.30-19.30 😊
Sininen hetki
Sinisen hetken kohtasin keskiviikko aamuna Ilmajoen keskustassa juoksulenkillä. Kännykällä otettu kuva ei aivan anna oikeanlaista kuvaa miten kaunista oli, eikä tarkennuskaan pelittänyt, mutta tällä mennään. Vajaan 12 kilometrin lenkillä olisi ollut monen monta muutakin haasteen bongaus kohdetta, mutta valitsin nyt tämän. Juoksun päälle kävin vielä tunnin vesijuoksemassa, jossa kipeilevä kantapää säästyy juoksun aiheuttamalta iskutukselta mutta kroppa saa tehdä juoksunkaltaista liikettä. 
Kirkko
Torstaina ihan tarkoituksella lähdin Ilmajoen keskustaan bongatakseni kirkon. Tein lämmittelynä 10 kilometrin juoksulenkin ja sen jälkeen tunniksi kuntosalille.
Kaikenlaisia juoksualustoja. 
Perjantain pitkä työpäivä (klo.07-21) ei lähtökohtaisesti ole selitys sille ettei voisi liikkua, mutta kyllä se vaatii hiukan venymistä ja päättäväisyyttä. Mä pakkasin treenivaatteet jo aamulla mukaan ja menin suoraan töistä kuntosalille. Edellis illan treeni tuntui vahvasti jaloissa joten tein hiukan kevyemmän setin ja loppuverkaksi juoksua matolla ja merkintä: kaikenlaisia juoksualustoja. 
Jäljet lumessa.
Jäniksen jäljet lumessa eivät ole harvinaisia. Joten siksi lauantain myöhäisellä aamulenkillä ikuistin ne vasten tuota ihanaa aurinkoa. Aivan kuin se olisi hiukan lämmittänytkin.
Parasta tammikuussa. 
Tänään sunnuntaina oli herätyskello herättämässä sillä ajatuksena oli nousta ajoissa ylös ja tehdä juoksulenkki ja sitten töihin iltavuoroon, mutta... Suljin kellon ja jatkoin pötköttelyä vielä tunnin. Noustuani söin aamupalan ja pakkasin reppuni ja lähdinkin pyörällä töihin. Siinä polkiessani ja auringon paistaessa (ja pakkasen nipistellessä varpaita) tiesin, että parasta tammikuussa ehdottomasti on se, että olemme matkalla kohti valoa ja kevättä! Päivät pitenevät minuutti minuutilta. Ja aurinkoisina päivinä, pikku pakkasessa luonto on valtavan kaunis. Mutta luonto onkin aina kaunis, vuodenajasta riippumatta.

~Eija~

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Talvirasteilla

Huhhuh, olipa viikonloppu! Perjantai illasta se lähti, kun olin kannustamassa tyttäriäni lasten hiihtokisoissa. Itsellä kisattavaa oli sekä lauantaina että sunnuntaina ja molempina päivinä vielä iltavuorot päälle. Tähän lisänä vielä viikolla vaivannut flunssa ja epäilenpä että jokunen olisi jättänyt kisat väliin. Flunssa onneksi oli enää hyvin irtoavaa nuhaa ja kisat ja työvuoro samalle päivälle on mulle niin peruskauraa, että se ei esteeksi muodostunut nytkään. Lähiesimieheni kanssa olin etukäteen sopinut miten toimitaan, jos myöhästyn töistä (en kuitenkaan myöhästynyt!).
Lauantaina oli Alun hiihtosuunnistustalvirastien ensimmäinen kisapäivä Lehtimäen Valkealammella. Samalla oli aluemestaruus keskimatkan kisa. Iltavuorostani johtuen olin etukäteen kysynyt järjestäjiltä, saisiko koko sarjamme lähtemään alkupäässä. Tämä ei onnistunut, mutta onnekseni tuikkasivat mut lähtemään ihan ekana ja muut sarjani osanottajat lähtivät tunnin päästä. Tämä oli aivan mahtava juttu, sillä muuten olisin ollut maalissa vasta silloin kun mun olisi pitänyt olla jo tunnin ajomatkan päässä töissä... Tästä järjestelystä iso kiitos kisajärjestäjille 😌

Hiihtosuunnistuksessa suunnistuskarttaan on painettu vihreällä, eri paksuisilla viivoilla latu-uria, joita pitkin rasteille kuljetaan. Halutessaan toki voi mennä umpihankeenkin, mutta se on yleensä hitaampaa kuin kierto latua pitkin. Mitä paksumpi viiva, sen parempi ja leveämpi latu-ura on. Tänä talvena lunta on iloksemme riittänyt koko Suomessa, mutta Valkealammella sitä on yleensä joka talvi. Nytkin lunta oli todella paljon ja urien ulkopuolella ja reunoilla todella upotti. Helpointa, toisinaan hyvin kapeillakin urilla, on mennä lyhyillä suksilla ja itsellä ainakin oli vain luistoa pohjissa. Lauantaina pelkästä luistovoiteesta huolimatta lumi tarttui herkästi suksien pohjiin, mikä toisaalta auttoi ylämäissä "juoksemaan" ylös 😃. Sauvojen sompat saisivat olla hiukan isommat, etteivät upottaisi niin pahasti.
Leimaus tapahtui EmitTag:lla. Tosi näppärä, kun ei tarvitse pysähtyä rastilla perinteisesti leimaamaan, vaan valo välkkyy kun heilauttaa tuota tarpeeksi lähellä rastia.
No lauantain keli oli nihkeä, just plussalla lämpömittari. Tein heti tyhmän virheen ykköselle, kun vahingossa pyöräytin karttatelinettä väärin ja luin menosuunnan väärin. Turha koukku tuli ja toista minuuttia aikaa hukkaantui. Siitä se sitten kuitenkin lähti kulkemaan, vaikka vielä kahdesti lähdin epähuomiossa väärälle uralle ja jouduin tekemään korjaus liikkeen. Limaa irtosi kunnolla ja niistämisen jälkeen happi kulki taas paremmin. Hiukan limaisuus häiritsi ja paristi tarkoituksella himmasin menoani, että en aivan piippuun itseäni vetäisi, flunssatoipilas kuitenkin vielä olin. Tykkäsin maastosta ja hyvästä urastosta. Sai suunnistaa oikein kunnolla ja oli kiva jälkeen päin vertailla kaverin reitinvalintoja omiini. Aina niistä oppii. Suorituksestani vajaan 9 kilometrin reitiltä sain sarjani kilpailupäivän voiton ja am-kultaa.
Maalissa, huhhuh!
Sunnuntaina oli pitkätmatkat, mikä meillä 35-sarjalaisilla tarkoitti reipasta 16 kilometriä. Tavoitteena oli lähteä rauhallisesti, samaa vauhtia kuin eilen, mutta humioiden sen että matka on tuplat eiliseltä ja keli on raskas. Alkuun oli lyhyempiä välejä, ihan hyvin luettavia reittejä. Kutoselta seiskalle oli ensimmäinen kunnon pitkä väli ja sen pääsi menemään isoa baanaa. Jo tässä kohdassa huomasin, että sukset eivät luista. Takaa tultiin ohi ja erityisesti alamäissäkin toiset heittämällä liu'utti ohi. Päivän pahin virhe tuli tässä, kun reitti risteytyi ja aloinkin lukemaan reittiä rastille 11. Toki koko ajan hoin mielessäni seiskaa. Kun tämän hoksasin, piti tehdä jyrkkä korjaus liike. Jälkeen päin katsottuna tässä tuhraantui sellainen vajaa kaksi minuuttia. Suututti ja suutuksissani tämän jälkeen tuli kaksi väärän uran valitsemista, samanlaiset kuin eilen. 12. rastin jälkeen alkoi jo hiukan väsyttämäänkin ja harmittava niitti katkeamiselle tapahtui 13 rastilla kun vasemman käden sauvasta lähti sompa! Sompattomalla tikulla on todella vaikea lykkiä vauhtia pehmoisella, upottavalla lumella. Edessä oli vielä 6 rastia sisältäen kolme pitkähköä väliä. Onneksi välit pääsi melko hyvin isoilla baanoilla, johon tikulla sain jonkinlaisen vastuksen. Mutta väsynyt olin ja viimeiset nousut tuntui niin käsivarsissa kuin reisissä. Maalissa olin sarjani kilpailupäivän kolmonen ja am-hopeaa. 
Viikonlopun ansiot :)
Uni on todella maistunut kisa- ja työpäivien jälkeen ja fiilis on ollut hyvä 😊 Kisoista jäi todella hyvä maku monessa mielessä. Vaikka virheitä tuli, sain silti hyväksytyt suoritukset ja roppakaupalla taas kokemusta. Seuramme suunnistajat saivat mahtavasti mitaleja ja porukka henki on hyvä. Tämän talven suunnistuskisat taitaa mun osalta olla nyt tässä. Rikkoutunut sauva pitää korjata valmiiksi ensi talvelle ja suksien pohjat putsata. Nyt huvittaisi jo siirtyä kokonaan lenkkareille.

Hiihtoa tälle talvelle kertyi 515 kilometriä (80 kilometriä viime vuoden puolelta) + 38 kilometriä hiihtosuunnistuksesta. Voin olla ihan tyytyväinen, sillä hiihdon rinnalla olen koko ajan juossut. Tähän mennessä juoksukilometrejä on reilu 300. Viime viikon juoksukilometrit jäi keräämättä flunssan vuoksi, mutta jospa tällä viikolla pääsee taas lenkille.
Sompa hukassa.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille 😃

~Eija~

torstai 15. helmikuuta 2018

Kunnan mestaruushiihdot

Viime viikolla:
Äiti: Lehdessä on ilmoitus hiihtokisoista. Haluatteko tytöt mennä? Mulla on siinä vapaapäivä ja ehtisin hyvin teitä viedä.
Neidit: Ei me tiedetä...kisat jännittää niin kovaa...saako siellä palkinnon?
Äiti: Kaikki palkitaan. Onhan se jännittävää, mutta se kuuluu asiaan.
Neidit: No ok, mennään vaan.

Pari päivää sitten:
Äiti: Muistakaa tuoda monot koululta, sillä keskiviikkona on ne hiihtokilpailut.
Neiti 8v: En mä uskallakaan mennä!
Äiti: No eikö me nyt mennä vaan, ilmoittautuminenkin oli jo...
Neiti 8v: Ootko sä jo ilmoittanut meidät?
Äiti: Olen. Mä tulen teidän kanssa ja hiihdän vaikka vierellä kannustamassa. Se on tuttu latu ja varmasti siellä on muitakin tuttuja hiihtämässä.
Neiti 8v: No ok, mennään vaan mutta se jännittää.
Äiti päivällä omalla lenkillään.
Autossa matkalla kisapaikalle:
Neiti 6v: Äiti, mua jännittää ihan hirveesti. Mä yritän ennustaa miten siellä menee (istuu autossa meditointi asennossa silmät kiinni).
Neiti 8v: Mun sydän ihan hakkaa kun mua jännittää. Onkohan siellä kuitenkaan ketään tuttuja?
Neiti 6v: Shhh, nyt mä joudun aloittamaan ennustamisen alusta!
(Ollaan kaikki hetki hiljaa..)
Neiti 6v: Mä ennustin, että mä oon ekana maalissa, mä hiihdän tosi kovaa.
Äiti: Ei ole väliä kuka on ensimmäisenä ja kuka vaikka viidentenä, tärkeintä on hiihtää oma hyvä hiihto. Ja kisassa ei jäädä ihmettelmään jälkiä lumessa tai oravaa oksalla, vaan hiihdetään niin lujaa kuin pystyy.
Neiti 6v: Tuutko äiti varmasti mun mukaan hiihtämään?
Äiti: Tulen, ajattelisin että se on sallittua, mutta mä en voi tuupata vauhtia tai auttaa pystyyn jos kaatuu. Mutta mä kannustan ja varmistan että menette oikean reitin.
Neiti 6v: Kannustatko sä vain meitä vai kaikkia muitakin?
Äiti: Mä kannustan kaikkia, mutta erityisesti teitä. On hienoa iloita kaikkien hyvästä hiihdosta ja osallistumisesta.
Lähdön tunnelmaa.
Ennen startteja:
(Nähdään tuttuja ja hiihdellään muutamat lämmittelykierrokset.)
Äiti: Katsotaan rintanumeroista oma lähtöpaikka.
Neiti 6v: Mulla on ykkönen ja seiska.
Äiti: Etsitään siis ykkönen ja kutonen, se on kuusitoista ja sen jälkeen lähdet sä. Tuolla on! Mene siihen perään.
Neiti 6v: Äiti, tuutko varmasti mukaan hiihtämään? (Neidin katse kertoo paljon...)
Äiti: Tulen. Neiti 8v, jos en ole ehtinyt tulla maaliin neiti 6v:n kanssa, lähde vain omalla vuorollasi hiihtämään, mä tulen perästä!
Neiti 8v: Selvä äiti! (Iloisena ja reippaana)

Sitten hiihdetään:
Äiti: Anna mennä vaan, juuri noin vuorohiihtoa ja pieneenkin alamäkeen vahvaa tasatyöntöä! Hienosti menee!
Neiti 6v: (Hengästyneenä) Kukaan ei saa saada mua kiinni!
Äiti: Älä sinä juttele, anna mennä vaan. Ei haittaa vaikka joku ohi menisikin, hiihdät kyllä hienolla tyylillä. 
Neiti 6v: (Puuskuttaa) Kohta tulee se kiva iso mäki! Joku tulee takana!
Äiti: Niin tulee hienosti, mutta niin menet sinäkin. Nyt loppuun asti vaan että ei pääse ohi.
Neiti 6v: Jee ei päässyt ohi!
Äiti: Hyvä hyvä! Mene sinne sivuun niin mä lähden kannustamaan Neiti 8v:tä!

(Äiti hiihtää toppavaatteet päällä. Tulee kova hiki. Neiti 8v:tä ei vaan näy, se on ehtinyt jo pitkälle. Tuolla se menee ja pysähtyy nähdessään äidin.)
Äiti: Älä pysähdy, anna mennä vaan! Jatka siitä suoraan!
Neiti 8v: Äiti, mä oon meidän sarjassa ensimmäisenä!
Äiti: Voi olla että tällä hetkellä meet ensimmäisenä, mutta lopullisen sijoituksen määrittää aika, ei se kuka on konkreettisesti ensimmäisenä maalissa.
Neiti 8v: Aha, mutta mä hiihdän niin lujaa ettei kukaan ohittaisi!
Äiti: Hienosti menee, nyt on edessä melkein laskua vaan!
(Ison mäen päällä takaa tuleva huutaa "latua!" neidille. Menen hiukan hämilleni. Huudetaankos hiihtokisoissa latua ja pitääkö ohitettavan oikeasti väistää, eikö ohittaja hyppää ladulta sivuun ja ohita?)
Äiti ohittajalle: Neiti 8v ei nyt tässä alamäessä hyppää ladulta pois.
(Lopulta ohittaja ohittaa hypäten itse ladulta pois.)
Neiti 8v: Huh, alkaa väsyä!
Äiti: En ihmettele yhtään, sillä menet tosi lujaa! Koita jaksaa loppuun asti, ei ole enää paljon! Hiihdä ihan tuonne valoihin asti!
Neitin pokaalit.
Hiihdon jälkeen:
Neidit: Äiti, eikös mentykin lujaa? Meitä ei jännittänyt enää yhtään kun pääsi hiihtämään.
Äiti: Kyllä! Äidin tuli kans ihan hiki, kun yritin pysyä teidän perässä. Syödäänpäs nyt makkarat ja odotettaan palkintojen jako.
Neidit: Tuolla ulkona on hienoja pokaaleja! Saadaankohan me sellaiset?
Äiti: No katsotaan.

(Neiti 8v sijoittuu 9-10v sarjassa 3. ja Neiti 6v sijoittuu 7-8v sarjassa 4.)
Äiti: Voi että saitte hienot pokaalit, onnea!
Neiti 8v: Äiti mä olin kolmas! Katso tässä pokaalissa on niin kuin sydän, kun nyt on ystävänpäiväkin!
Äiti: No niin on, onpas hieno!
Neiti 6v: Hö, mä sain pienemmän pokaalin. Mulla meni huonosti :(
Äiti: Eikä mennyt huonosti. Hiihdit tosi hyvin ja äiti on tosi iloinen ja ylpeä!
Neiti 6v: Mä olen iloinen Nieit 8v:n hiihdosta mutta en omasta.

Kotona:
Neiti 6v: Katso äiti kuinka tämä pokaali kimaltelee kuin kulta! Ja katso, täällä sisäpuolella on aivan kuin kukkia!
Äiti: No niin näkyy olevan! Olitpas tarkka silmäinen!
Neiti 6v: Mä olen sittenkin tyytyväinen mun hiihtoon. Koska tämä pokaali on niin hieno.
Äiti: Saat ollakin tyytyväinen. Mennäänkö joskus toistekin?
Neidit: Joo, mennään!

~Eija~

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Tammihaaste maaliin

Aa että! Se on tammikuun viimeinen ja mielestäni vuoden kolmanneksi ankein kuukausi on selätetty, jes! Hyvällä asenteella ja positiivisuudella olen pyrkinyt menemään päivästä toiseen ja tammihaaste on osuvasti pitänyt liikkeessä ja vienyt huomion erinäisiin irrallisiin havaintoihin. Viimeisen viikon aikana on selvästi huomannut valon määrän lisääntyneen ja tulppaanit ovat saapuneet kauppoihin - selvä merkki kevään lähestymisestä :D

Viimeiselle kolmelle tammikuun päivälle havainnoitavaa oli enää juuri se kolme :) ->
42, auringonlaskuauringonnousu, avantobensamittaricelsius-lukemajäljet hangessajärjetön jää, jäähallijääpuikkokellonaikakioski, kirkko, kolmet lenkkarit, koulu, kunnan raja, kunnantalo, laiturilatuliikenneympyrä, oman kuvan heijastuminen, paikallinen nähtävyyspostin postilaatikkoryhmäkuva (vähintään 5 osallistujaa)savuava savupiippu, silta, tehtaan valottikapuutvaloteos/valoilmiövastaantulijan tervehdys ja vesi (joki, järvi, meri).
42
Jo sunnuntaina perheen ulkoilupäivän innoittamana aloin haaveilla lomaviikkoni ensimmäiselle päivälle reipasta pitkää hiihtoa, 42 kilometriä koska sellainen lukema odotti vielä haasteessa. Keli lupaili hyvää ja aikataulullisesti ehtisin, joten ainoan epävarmuustekijän loi oma jaksaminen. Tuntui että runsas ulkoilu yövuorojen jälkeen viikonlopun aikana ei ollut kuitannut kunnolla univelkaa. Vaihtoehtona siis olisi jättää lenkki lyhyemmäksi ja tulla kotiin päikkäreille. Päätin katsoa miltä tuntuu ja varoiksi nappasin taskuun muutaman palan suklaata.

Lähtöpaikassa opastaulussa oli yhdelle laavulle merkattu matkaa 4,2 km, joten se olisi uupumuksen iskiessä keino saada nuo numerot 4 ja 2. Rennosti lähdin Ahonkylästä Ilmajoelta kohti Seinäjokea, josa lopulta kiersin 4 kierrosta kuntorataa ja vielä lyhyen ampumaradan ja sitten takaisin kohti Ilmajokea. Ahonkylässä lykin asutuksille asti ja sitten takaisin ja vielä parin kilsan verran ees taas ja tulihan se 42,3 kilometriä täyteen! Loppu viimein jaksoin vallan hyvin ja olisin voinut jatkaa vielä lisääkin, mutta halusin syömään! Aikaa meni vajaa 3 tuntia.
Kolmet lenkkarit
Tiistaina jälleen ladulle, maltillisesti 17 kilometriä, koska luvassa oli muutakin treeniä tälle päivää. Alkuillasta olin Ninnin kanssa juoksemassa mäkivetoja, yhteensä reilu 7 kilometriä ja sen päälle oli toiminnallisen porrastreenin ohjaus Neiron koululla. Jalat olivat melko raukeat päästessäni lopulta sohvalle makaamaan runsaan iltapalan kanssa :) Kuvasin oikeutetusti päivän menopelini, kolmet lenkkarit (vaikka yhdet ovatkin monot...).
Oman kuvan heijastuminen
Tänään keskiviikkona oli kuudes päivä peräkanaa hiihtämistä. Kelit vaan ovat mitä mainioimmat ja matka taittuu niin helposti, muutoinhan olen oikeasti aika hidas hiihtäjä. Lapset sain lähetettyä kouluun ja lähdin samasta ovenraosta suksineni ladulle. Reilu 20 kilometriä ja vaikka olisi taas tehnyt mieli jatkaa, päätin kuitenkin lähteä syömään. Oman kuvan heijastumisen ikuistin auton ikkunasta. Huomisesta on tulossa joka tapauksessa "lepopäivä", kun käyn vaan lyhyesti juoksemassa.

Tammihaaste oli mukava, vaikka jotkut havainnot olivat omalta kohdalta tosi haastavia ja jopa tympeitä (mm. tehtaan valot ja bensamittari). Helppojakin oli (mm. latu ja kirkko), mutta tammikuun pimeys ei välillä antanut armoa ja kuvien "taiteellisuus" ei ollut hääppöinen (mm. savuava savupiippu tai laituri). Mutta näillä mentiin ja liikuttua tuli :)

Tämä kuluva viikko on määrä viikko, ihan jo senkin vuoksi että olen lomalla. Loppu viikosta on siis vielä luvassa lisää hiihtoa, kisat, pitkä juoksu ja paaaaaljon synttäriherkkuja.

Kiitos tammikuu ja tervetuloa helmikuu :D!

~Eija~

maanantai 22. tammikuuta 2018

Tammikuun kolmas

Viikko sitten oli hyytävän kylmä tuuli, joka teki paikka paikoin pakkasen tuntumaan 10 astetta kylmemmältä. Mulla vielä oli yövuorot, jotka pistää kropan hiukan sekaisin, joten mun oli kylmä ja ulos ei yhtään houkutellut mennä. Mutta mutta kun tammihaasteessa mukana ollaan, yövuorojen välissäkin vaan on liikuttava :)

Tammihaasteen aiheita, joita oli viikko sitten jäljellä ->
42, auringonlaskuauringonnousu, avanto, bensamittari, celsius-lukema, jäljet hangessa, järjetön jää, jäähalli, jääpuikkokellonaika, kioski, kirkko, kolmet lenkkarit, koulu, kunnan raja, kunnantalo, laituri, latuliikenneympyrä, oman kuvan heijastuminen, paikallinen nähtävyys, postin postilaatikkoryhmäkuva (vähintään 5 osallistujaa)savuava savupiippu, silta, tehtaan valot, tikapuut, valoteos/valoilmiö, vastaantulijan tervehdys ja vesi (joki, järvi, meri).
Tikapuut
Maanantaina hoidin haasteen bongaamalla tikapuut koulumme seinästä hakiessani eskarilaista hoidosta potkukelkalla. En mennyt ihan suorinta reittiä, vaan koukkasin hiukan pitemmälti, että sain vaaditun puoli tuntia täyteen. Kylmä tuuli oli kylmä. Annoin itselleni luvan jättää päivän liikkumiset tähän, että jaksoin vielä kolmanteen yövuoroon.
vesi (joki, järvi, meri)
Kolmannesta yövuorostani pääsin jo neljältä yöllä kotiin ja olimme sopineet että mies herättää lapset kouluun ja mä saan jatkaa nukkumista. Sellaiset kuutisen tuntia nukuin ja sitten herätyskello herätti. Yleensä aina viimeisen yövuoron jälkeen nousen viimeistään puolenpäivän aikaan ylös, että saisin jotain päivän aikana tehdyksi. Nyt olisi nukuttanut vielä lisää, laiskotti ja päätä alkoi särkeä.
Iltapäivällä tein lapsille ruokaa ja söin siinä itsekin äkkiä ja sitten Ninnin kanssa tekemään vetotreenit. Tehtiin hyvien lämmittelyjen jälkeen 300 metrin ja 80 metrin vetoja. Löydettiin suht tasainen ja rauhallinen tienpätkä, joka oli toiseen suuntaan nouseva ja toiseen laskeva. Pahin viimakaan ei sinne osunut. Väsyneillä aivoilla yritin keksiä haasteen kuvauskohteen ja olin jo luovuttaa, kunnes palauttelussa keksin Kyrönjoen haaran, joka puikkelehtii läpi Seinäjoen. Joten vesi (joki, järvi, meri) hoidettu.
Celsius-lukema
Ai että oli ihanaa nukkua taas yö omassa sängyssä ja oikein yli 8 tuntia! Silti aamulla oli edelleen nuutunut olo ja sohva veti puoleensa. Mutta kun olin kaikki lapset taas saanut lähtemään kouluun, ampaisin itse aikaisemman suunnitelmani mukaan ladulle. Vapaata hiihdin reilu 20 kilometriä -7 asteen pakkasessa hyytävässä viimassa. Ladun varrella juuri ja juuri tarkenin nopeasti pysähtyä nappaamaan kuvan celsius-lukemasta
Paikallinen nähtävyys
Myös torstaina kävin hetin aamusta hiihtämässä, sillä kertaa perinteistä ajamattomilla baanoilla, mitä nyt viimeisellä vitosen kiekalla latukone meni edellä ja jouduin jarruttelemaan etten olisi perään laskenut. Nyt en kuitenkaan bongaillut kuvauskohdetta ladun varrelta, vaan säästin sen iltaan. Oli nimittäin mun vuoroni kuljettaa junioria muskariin ja sain mahdollisuuden bongata kuvauskohteen keskustasta. Aikomus oli kuvata kunnatalo, mutta Ilkan Patsas oli niin komean näköinen, että päädyinkin paikallisen nähtävyyden kuvaamiseen kevyen kevyellä juoksulenkilläni.
Valoteos/valoilmiö
Perjantaina kohteeksi valikoitui ihan sattumalta valoteos/valoilmiö. Pitkästä aikaa kärryttelin vaunuja, joissa nukkui päiväuniaan naapurin ihana taapero. Nämä lenkit on niin hyviä, kun tulee tehtyä kunnon kävelylenkki juoksun sijaan pienen vastuksen kanssa ja samalla voi olla hyödyksi jollekin. Taaperon äiti pääsi sillä aikaa kauppaan :) Ja tämä halo-ilmiö putkahti peltoaukealla näkyviin. Keli oli muutenkin aivan mahtava! Hyytävä viima oli poissa.
Vielä illalla juoksin Ninnin kanssa kiihtyvä vauhtisen pitkiksen Seinäjoella. Oli siis tosi hyvä päivä ja yövuorojen nuutuneisuuskin oli jälleen kerran voitettu.
Kioski ;D
Lauantaina bongasin kuuraisen kioskin :D Hä? No vihdoin päästin olemattoman luovuuteni kukoistamaan ja koska metsäisen hiihtolenkin aikana ei mitään järkevää jäljellä olevaa kuvattavaa näkynyt, niin kuvasin sitten itseni, eräänlaisen kioskin joka tarjoaa erilaisia PT-palveluita ;) Tätä kioskia kauniimpia kuvauskohteita olisi metsä ollut pullollaan, auringon hiljalleen laskeutuessa, pakkasen pidellessä -15 ja lumihiutaleiden kimallellessa. Tarkenin hihdellä vapaata 26 kilometriä ja mieli olisi tehnyt sivakoida pitempäänkin, mutta kotona odotti lämmin sauna.
Järjetön jää
Eilen sunnuntaina pääsin ensimmäisen kerran tänä talvena testaamaan koulumme pihaan jäädytettyä luistinrataa. Tämä sai mennä järjetön jää kategoriaan, sillä onhan tämä ihan järjettömän mahtavaa kökkätyön jälkeä! Iso kiitos jään tekijöille ja huoltajille :)

Viikon aikana tuli mm hiihdettyä reilu 60 kilometriä, potkukelkkailtua 15 kilometriä ja juostua 35 kilometriä. Oikea jalka on huomattavasti parempi kuin viikko sitten, vaikka en pitänyt juoksutaukoa tai käynyt sitä kenellekään näyttämässä. Pidin yllä venyttelyjä, mutta en enää alku viikon jälkeen "runnonut" kipeää kohtaa. Tiistain vetojen kova iskutus jalkoihin tuntui vetoja tehdessä, mutta yllättäen ei kipuillut treenin jälkeen. Hiihto ei tehnyt kipeää, eikä kevyt lyhyt  tai perjantain pitkä juoksu pahentanut asiaa. Itse asiassa säären kipeä kohta on enää vain aavistuksen arka. Selkä ei ole öisin herättänyt, mutta aamuisin ollut melko kankea. Liikkuvuusharjoitukset tekee hyvää ja niitä tulen jatkamaan. Joten parempi tilanne jo on. Kiitos kaikille jotka olette jalan tilannetta kyselleet :)

Ja taas on uusi viikko edessä. Vielä 10 havaintoa tammihaasteen tiimoilta ja kyllä tulee olemaan vaikeaa osa näistä lopuista...jotain kuitenkin keksitään ;)

Mukavaa viikkoa kaikille :D!

~Eija~

perjantai 12. tammikuuta 2018

Tammikuun toinen

Ajan kuluminen konkretisoituu, mutta myös tallentuu paremmin muistoihin haasteissa joissa tulee tehdä jotain tiettyä joka päivä. Se vaatii hiukan normaalia enemmän suunnittelemista päiviin ja treeneihin, mitä tänään kuvaan, onko juuri tänään hyvä keli juuri tuo asia kuvata. Tätä pohdin erityisesti auringonnousu ja -lasku kuvia miettiessä. Ja tottakai parhaimpaan auringonlasku aikaan, taivaan ollessa "tulessa" minä ajan autoa ja tiedän auttamattomasti olevani myöhässä kuvan kanssa. Mutta sitten tuli ikuistettua toisenlainen kuva, mieleenpainuva omalla tavallaan sekin :)

Kuvatessa havaintoja ympäristöstä, vaikkakin rajatuin aihein, tulee ikuistettua paljon niitä pieniä hetkiä joita ei välttämättä normaalisti huomioi, mutta ne ovatkin niitä tärkeimpiä. Tulee pysähdyttyä ajattelemaan näitä tilanteita. Nyt on tullut napsittua muutenkin normaalia enemmän kuvia, sillä luonto on antanut parastaan ja joka puolella on niin kaunista.

Tammikuun haasteessa kuvattavia aiheita oli viikon alussa jäljellä ->
42, auringonlasku, auringonnousu, avanto, bensamittari, celsius-lukema, jäljet hangessa, järjetön jää, jäähalli, jääpuikko, kellonaika, kioski, kirkko, kolmet lenkkarit, koulu, kunnan raja, kunnantalo, laituri, latu, liikenneympyrä, oman kuvan heijastuminen, paikallinen nähtävyys, postin postilaatikko, ryhmäkuva (vähintään 5 osallistujaa), savuava savupiippu, silta, tehtaan valot, tikapuut, valoteos/valoilmiö, vastaantulijan tervehdys ja vesi (joki, järvi, meri).
Auringonnousu
Maanantaina mulla oli vapaapäivä yövuorojen jälkeen ja kaikki lapset lähtivät samaan aikaan kouluun. Mä ponkaisin heti ennen ysiä ladulle aavistellen ettei välttämättä ole ihan paras keli hiihtää kun eilisillan ja yön aikana oli tullut lunta. No ei ollut latujen tekijä vielä paikalla, mutta sisukkaasti lähdin pertsan suksillani latua avaamaan. Päätin edes pari kierrosta kiertää. Ennen kuin ensimmäinen kierros oli lopussa, kuulin latukoneen äänen ja toiselle kierrokselle luistelubaana oli auki. Kolmannella pääsin jo hyvää perinteisen latua ja neljännellä paleli kädet - pakkanen kiristyi kymppiin. Lopulta tuli siis hiihdettyä 20 kilometriä ja 8. päivä kirjautui auringonnousu.
Auringonlasku
9. päivn iltana oli valtavan kaunis auringonlasku. Taivas oli tulessa. Lapsetkin ihailivat sitä ääneen. Ihan parasta väriloistoa en tosiaan ehtinyt kuvata kuin autonlasista, mutta hämärän laskeutuessa kuva musta ja 6 vuotiaasta tyttärestäni pulkkamäessä :)
Kuntien raja
10. päivä kirjautui kuntien raja. Aktiiviset vapaat takana ja oli aika mennä töihin "lepäämään". Polkaisin pyörällä mahtavassa talvikelissä ja samalla pysähdyin nopeasti ottamaan kuvan Ilmajoen ja Seinäjoen rajalla. Seinäjoen puolen viitta on aikojen saatossa tipahtanut tai sitten sitä ei ole koskaan ollutkaan. Onhan Ilmajoella pidempi historia kantapitäjänä kuin Seinäjoella. Työmatkapyöräilyä normi reittiä yhteensä 26 kilometriä.
Bemsamittari
11. päivä koukkasin aamun juoksulenkillä varta vasten läheisen kylmäaseman kautta saadakseni kuvan bensamittarista. Tämä oli mielestäni haasteen yksi oudoimmista asioista havainnoida. Kuvatessa kuitenkin tulin miettineeksi, että tälläkin viikolla on tullut säästettyä bensaa useamman eskari- ja työmatkan verran, vaikka toisaalta ladun varteen oon ajanut autolla (reilu 10 kilometriä) ja koululaisen yksi unohtunut kirja haettiin nopeasti koululta autolla.
Jääpuikko
Tänään 12.päivä kuvasin jääpuikon. Tämän oikeastaan bongasin jo muutama päivä sitten läheisen liikennehässäkän alikulussa, mutta säästelin kuvaamisen tälle päivälle. Mä toteutan haastetta tarkasti -> yksi havainto per päivä vähintään 30 minuutin liikkumisen aikana. Tarkoittanee siis myös sitä, että kaikki nuo liikkumiset pyrin tekemään ulkona ja toistaiseksi se on ollut tällaisessa kunnon talvikelissä pelkkää nautintoa. Tänään aamulla hiukan tihkaisi lähteä töihin polkemaan, mutta niin vaan tuli mentyä :)

Viikonloppu edessä ja se tarkoittaa ulkoilua ja yövuoroja.
Pysykäähän kuulolla :)

~Eija~

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Tammikuun eka

Meillä täällä keskisessä Suomessa, Pohjanmaalla on lunta ja vaikka välistä on tippunut vettä maahan asti, on lumikerros pitänyt pintansa. Ulkoilu kelit ovatkin olleet mitä parhaimmat ja tänään sunnuntaina näkyi tuota ihanaa aurinkoakin. Päivät pitenevät, valoa kohti mennään :)

Ja mun tammikuun haaste KPK-ryhmäläisten kanssa etenee mukavasti. Vielä tämä on helppoa. Tästä aikaisemmassa postauksessa jo kerroinkin. Kyseessähän on vähintään 30 minuuttia liikkumista päivittäin lihasvoimalla ja ympäristön havainnoimista ja siitä kuvin tai sanoin raportoimista. Havaintojen aiheina olivat ->
42, auringonlasku, auringonnousu, avanto, bensamittari, celsius-lukema, jäljet hangessa, järjetön jää, jäähalli, jääpuikko, kellonaika, kioski, kirkko, kolmet lenkkarit, koulu, kunnan raja, kunnantalo, laituri, latu, liikenneympyrä, oman kuvan heijastuminen, paikallinen nähtävyys, postin postilaatikko, ryhmäkuva (vähintään 5 osallistujaa), savuava savupiippu, silta, tehtaan valot, tikapuut, valoteos/valoilmiö, vastaantulijan tervehdys ja vesi (joki, järvi, meri).
Näistä vastaantulijan tervehdys tuli kuvattua jo 1. päivänä.
Tämä kuvapläjäys olkoon samalla pieni otos siihen, miten tammikuun ekalla viikolla on tullut liikuttua;
Kellonaika.
2. päivä kirjautui kellonaika. Kello kuusi aamulla lähdin polkemaan pyörällä aamuvuoroon. Ihana keli ja vaikka oli paikka paikoin liukasta eikä ole tullut vaihdettua vielä nastarenkaita pyörään, pysyin pystyssä. Eestaas matkaa tuli 27km.
Latu.
3. päivänä kirjautui latu. Meidän perheen koululaisilla alkoi koulu ja mies oli töissä, mutta mulla ja eskarilaisella oli vapaata. Lähdimme hiihtämään lämpömittarin näyttäessä paria astetta plussaa. Kunnan ladunhuoltajat olivat kuitenkin taas tehneet aivan huippu työtä ja ladut olivat ihan priima kunnossa ja me tytöt hiihdettiin 5 kilometriä iloisilla mielin.
Savuava savupiipu.
4. päivänä kirjautui savuava savupiippu. Iltavuoroon poljin pyörällä kovinkin hämärässä kelissä, lämpötila nollassa. Pikku pikku koukun tein, että sain kuvattua piipun. Joskus tuo lämpölaitoksen (vai mikä lie onkin) piippu savuineen ja valoineen näyttää erityisen hienolta, mutta juuri tänään ei todellakaan. Illalla pimeällä kotiin polkiessa sateli lumiräntää ja oli valtavan kaunista. Mielelläni kulkisin pyörällä töissä aina, jos se vaan olisi mahdollista ajallisesti.
Koulu.
5. päivänä kirjautui koulu. Viimeinen päivä kun mä ja eskarilainen saatiin kahden keskistä rauhaa kotona muiden ollessa muualla. Nukuttiin pitkään, syötiin hitaasti aamupalaa eikä sitten jaksettukaan enää lähteä hiihtämään. Lopulta tytär menikin kaverin luo ja mä lähdin yksin potkukelkalla koukaten hakemaan vanhempaa tytärtä koulusta. Luisto oli hyvä ja tekipä hyvää pakaroille tuo potkuttelu. Reilu 6 kilometriä :)
6. päivänä kirjautui liikenneympyrä. Yövuorojen välissä on vaan päästävä haukkaamaan raitista ilmaa, muuten alkaa särkemään päätä ja paras terä kaikkeen tekemiseen häviää. Joten koko aamu- ja iltapäivän nukuttuani ja aamupalan syötyäni puin ja läksin juoksemaan parin asteen pakkaseen. Tuttuja reittejä rennosti rullailin ja osuihan sinne matkan varrelle liikenneympyräkin. Kun 8 kilsan kohdalla ei vielä millään malttanut kääntyä kotiin, jatkoin vielä matkaa 12 kilometriin asti. Ai että oli sopiva keli.
Tänään 7. päivänä kirjautui ryhmäkuva (vähintää 5 osallistujaa). Herättyäni yövuoron jälkeen lähdin pikku trioni kanssa hiihtämään. Jälleen kerran ladut todella hyvässä kunnossa ja luisto ihan huippu. Meidän lisäksi kuvaan kaappasin tunetmattoman ohikulkijan, joka kyllä näkyy kuvassa ladulla kauimmaisena tummana pisteenä.

Illalla alkoi sitten sataa lunta ja siellä kävin vielä juoksemassa reilun 15 kilometrin lenkin. Viikon aikana tuli yhteensä reilu 50 kilometriä juoksua ja työmatkapyöräilyä 79 kilometriä. Päälle nämä kevyet hiihtelyt, lumityöt, venyttelyt ja siivoilut. Mukavasti alkoi tämä ensimmäinen viikko uuden vuoden puolella :)

Reipasta alkavaa viikkoa kaikille :)

~Eija~

maanantai 18. joulukuuta 2017

Talvi ja sen yksi ilmiö ladulla

Nyt tuntuu ihan talvelta, sillä lunta ja pikku pakkasta on ollut jo useamman päivän. Perinteisien talvilajien aika on just nyt. Meillä on kaivettu luistimet ja monot esille ja todettu että ainakin yhdet isommat monot pitää ostaa. Lapset kasvaa (ihanaa) ja meillä aikuisilla välineet kuluu ja se on hyvä se. Itsellä olisi edessä koko perinteisen hiihdon välineiden uusiminen. Onhan niillä toki reippaasti yli toistakymmentä vuotta jo mentykin :)
Huurteiset marjat lenkkipolun varrella.
Tämän viikon liikunnat painottuivat jälleen juoksuun, yli 50 kilometriä. Alku viikosta ehti tehdä pitkiksen ja loppu viikosta on joutunut lohkaisemaan ison osan ajasta töissä olemiseen. Pientä stressiäkin on niskassa ollut, lähes kirjaimellisesti, kun hartioita on jumittanut. Kehonhuollolla oon saanut apua siihen ja alku viikosta pääsen taas hierontaan. Kovilla nastakengillä (joista nastat vaan varisee..mur!) juoksu rasittaa myös jalkoja ja tällä viikolla oikea jalka on vihoitellut. Mutta kyllä tämä tästä. Kroppa vain ilmoittelee, että otappa hetki rauhallisemmin :)

Sunnuntai illalla pääsin ulkoiluttamaan väsyneitä jalkojani hiihtämällä. Jalat saivat sopivasti kevyttä hommaa ja taukoa juoksun aiheuttamasta iskutuksesta. Vaikka lunta on, on sitä kuitenkin vielä aika naftisti. Tästä huolimatta kuntien liikuntatoimet tekevät hirmuisesti töitä latujen laittamiseen ja huoltamiseen. Meidän verorahoilla meidän kaikkien iloksi. Näin siis myös meidän kunnassa, hienoa!
Tallottua latupaanaa.
Mutta suututtamaan se hiukan pisti, kun ajettu paana oli kävelemällä kuovittu koloille. Joka vuosi ihan lehdessä asti (somesta puhumattakaan!) ilmoitetaan, että pururadoilla on hiihtokausi päällä ja ajetuille paanoille EI SAA mennä kävelemään. Ja silti sielä taaperretaan enemmän tai vähemmän leveällä, koirien kanssa tai ainakin kännyköihin puhuen, jolloin huomio lähestyviin hiihtäjiin herpaantuu. Jos kävelijä ja hiihtäjä törmäävät, jää kävelijä usein kakkoseksi. Laturaivo ladulla kävelijöiltä on mielestäni todella lapsellista ja usein moinen varmasti ajattelemattomuutta onkin. Aikuisilta kuitenkin odottaisin enemmän. Ei aina tarvitse olla minäminä- ja purtsi kuuluu kaikille- meininki. Jos itse ei hiihdä, on kuitenkin toisia kunnioittavaa olla sotkematta latuja.
Tänään näin yhden kävelijän, kännykkään puhumassa. Tällä kertaa päätin pysähtyä sen sijaan että olisin ohi itsekseni jupisten jatkanut matkaani. Ystävällisesti kerroin, että huomaatko nyt on ladut ajettu ja on hiihtokausi. Kävelijöille on aurattuja, valaistuja ja hiekoitettuja kävelyteitä kilometritolkulla tuolla toisaalla. Viisasin myös paanaa, että katso miten kamalan kuntoinen ja näköinen se on. Naishenkilö kommentoi, että nuo eivät ole hänen kengänjälkiään ja että hän kulkee täälä reunassa. Pyysin häntä toimimaan esimerkillisesti ja siirtymään kävelyteille. Myöhemmin ohitin hänet uudestaan, tarpomassa siellä lumihangessa. Ohitin sanomatta mitään.

Tämä on mun mielipide. Viime aikoina olen toisaallakin, yllättävältä taholta törmännyt tähän miten erilailla me ajattelemme omista oikeuksista ja velvollisuuksista ja tarvitseeko ajatella asiaa toisen näkökulmasta. Nämä asiat eivät kai koskaan muutu, mutta omalla kohdalla yritän toimia hiukan laajemmin asioita ajatellen.

Viikon rasitukset painaa päällä ja kenties siitä tämä vuodatus. Kommentoikaa toki, jos tämä joka vuotinen latukeskustelu herättää teissä ajatuksia :)

Rentouttavaa alkavaa Jouluviikkoa :D!

~Eija~

lauantai 28. lokakuuta 2017

Lokakuun lumilla

Torstai aamulla ihana valkeus oli saapunut luontoon. Hetkessä tuli niin kaunista! Lopulta myöhemmin illalla ehdin tekemään lumitöitäkin, joista todella tykkään. Perjantaina oli ihan unelma talvipäivä; lunta kunnolla, aurinko paistoi ja just sopivaa pikku pakkasta. Ei voinut olla sisällä vaan hiukan taas pihan turhaa siistimistä silläkin uhalla, että lauantaille oli luvattu koko päiväksi vesi sadetta...
Parasta talvea!
Ja sitä vettä on tänään sitten tullutkin :( Ei kuitenkaan aivan niin paljon kuin alkujaan ennustettiin, mutta lumet ovat joka tapauksessa kadonneet silmissä ja sohjo lentää teillä. Mä kuitenkin suuntasin keliä uhmaten kohti Jämiä, sillä luvassa oli suunnistuskauden päätöskisat, suunnistusmaratoniksi nimetty tapahtuma, jossa matkat ovat erikoispitkät, kuntosarjoissa ihan 25 kilometriin asti. Mä jahkailujen jälkeen ilmoitin itseni ikäluokkani kilpasarjaan, 12,6km linnuntietä.

Varusteita jouduin miettimään normaalia enemmän. Normi suunnistuskengillä tulee kylmä märässä lumessa joten päädyin talvilenkkareihini Icebugeihin, joissa on nastat pohjassa. Mulla nilkat, kaula ja kädet eivät siedä kylmää, joten jalkaan tuli pitkät kompressiosukat ja säärystimet, kaulalle paidan ja takin korkea kaulus ja käsiin ohuet hanskat. Sateen vuoksi kahden ohuen pitkähihaisen paidan päälle laitoin Salomonin vettä ja tuulta pitävän juoksutakin ja jalkoihin kahdet capri-pituiset juoksutrikoot. Lopulta vaatetus osui ihan nappiin. Ei tullut liian kuuma, mutta pysyin sopivan lämpöisenä 5. rastin jälkeen varpaiden välissä litisevästä vedestä huolimatta.
Varusteet katsottuna.
Kaikki sarjat lähtivät yhteislähdöllä tasan klo.11. Sarjoissa oli hajontoja, joten omaa suoritusta sai lähteä tekemään. Lumikerroksen vuoksi Jämin runsaat polut eivät erottuneet maastosta kovin helpolla ja sen huomasi heti ensimmäiselle rastille suunnatessa. Ja vaikka maasto on polkujen ulkopuolellakin mieluisaa kangasmaastoa, teki lumi siitä nyt raskasta. Kakkoselle sitten teinkin ihmeellisen koukun lukiessani polkuja väärin. Tai itse asiassa menin sellaisesta kohdasta jossa ei edes ollut polkua, pelkkä suunnistajien tekemä juntu. Ja myöhemin tuli toinenkin polkuhässäkkä eteen, enkä siinä oikein pysynyt laskuissa. Mutta mitäs noista, matka eteni kuitenkin, koukkauksineen kaikkineen ;)

Joillain väleillä meno oli kuin polkujuoksua, sen verran uralla kulkemista se oli. Kompassilla vain tarkisti meneekö tämä ura omalle rastille päin ja ei kun jolkotella. Tykkäsin kuitenkin ja olipa ikimuistoinen reissu. Kilometrejä kertyi 14,6 ja aikaa meni puoltoista tuntia. Sarjassani tulin 3. 
Maalissa lähes läpimärkänä.
Nopsasti otin märät vaatteet pois päältä, lämmin suihku ja kuivat treenivaatteet päälle. Eväitä ja hetken huili. Ja koska olin Jämillä, ulkona satoi vettä, tulevan talven lumista ei tiedä, mulla on vapaapäivä ja niin edelleen, vaihdoin jalkaan hiihtomonot ja kävin lykkimässä hiihtoputkessa 30km vapaalla. Hiihtobaana ei nyt ihan parhaassa kunnossa ollut ja lopussa kroppa alkoi olemaan jo ihan finaalissa, mutta sisulla lykin pyöreät kilometrit kasaan :D Hiihtokausi siis avattu!
Jämin hiihtoputkessa.
Hurjan hyvä ja antoisa päivä takana. Nyt väsyttää ja kroppa saa hetken huilata, oikein tunnin pitempään, sillä tulevana yönä siirretään kelloja ;)!

~Eija~

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Talven odotusta

Hyytävä tuuli osuu terassin katteisiin ja saa melkoista ulinaa aikaan. Ensimmäinen talvimyrsky lumineen kaikkineen tekee tuloaan Ruotsin puolelta. Lasten kanssa vuorotellen ollaan käyty ikkunoiden kaihtimien välistä kurkkimassa joko lunta sataa, mutta vasta hetki sitten bongasin ensimmäiset hiutaleet. Meillä siis odotetaan talvea ja sitä LUNTA! Lasten suunnitelmissa on rakentaa lumiukko ja -linna, mulla on haaveena päästä hiihtämään. Tulevanakaan talvena en pääse lapin hangille, joten ollaan ihan taivaalta ja sahanpurujen alta tulevien lumien varassa. Tulisipa vaan kunnon talvi...
Toivottavasti kohta tässä kohtaa purtsilla hiihdetään ;)
Vaikka lunta tuliskin, ei juokseminen kuitenkaan jää talvella viikko-ohjelmasta pois. Vähintään kerran viikossa teen juoksulenkin ja muut mielelläni hiihtäisin. Lasten kanssa mennään hiukan rauhallisemmin pertsaa ja yksin sitten kelistä ja fiiliksestä riippuen pertsaa tai luistelua. Hiihtäen on todella hyvä tehdä talvella pitkikset ja juoksusta poiketen saa käsivarret, hartiat ja keskivartalon paremmin hommiin. Oma tekniikka ei aivan nappiin mene, varsinkaan luistelu, mutta hiki ja hyvä mieli tulee, joten treenailen sitä tekniikkaa sitten siinä sivussa.
Luontotaidetta.
Mutta ettei hiihtämisestä nyt vielä ennen aikojaan innostu, pidetään juoksua yllä ja kerätään kilometrejä sieltä. Mulla on suunnitelmissa marraskuussa kokeilla ensimmäistä kertaa "marras-putkea". Ja tämä siis liittyy juoksemiseen. Sen idea on, että joka päivä juostaan vähintään 25 minuuttia. Kuulostaa helpolta, mutta vaatii säätämistä ja todennäköisesti joinain päivinä kovaa tsemppaamista ja päättäväisyyttä. Tuossa vajaassa puolessa tunnissa ehtii rallatella sen 5 kilometriä, mutta mulla on tarkoitus vetää suurin osa päivistä oikein rauhallista pk-vauhtia, alle 5 kilometriä tai tuplaten, triplaten tai miten nyt kulkee ja ehtii.

No miksi? joku varmaan kysyy... No, kerään hyvät kilometrit näin loppu vuodesta, saan paljon rauhallisia juoksukilometrejä, jotka on harjoittelun perusta ja testaan miten kroppa ja pää kestää tällaista haastetta. Tuun kyllä pitämään teitä ajan tasalla tässä yhdenlaisessa ihmiskokeessani. Niin, enkä mä tätä ole keksinyt, vaan ihan somesta napannut usean vuoden ajalta. Nyt vaan ensimmäisen kerran koen mahdollisuutena siihen itsekin osallistua.
Hetken pysähdys venytellen ja sitten taas juoksu jatkuu.
Ja oli se keli mikä tahansa, niin kyllä sinne ulos lenkille voi mennä. Tänään tuo kylmä tuuli on vinkunut koko päivän, mutta niin vaan juoksuryhmän kanssa loikittiin tummenevaan iltaan. Ennen starttia kaikilla oli pikkuinen vilu päällä, mutta hetken päästä enää parilla nipisteli sormista ja varpaista. Matkaa jatkettiin eikä kohta enää kellään ollut kylmä. Viileällä ilmalla kuitenkin on tärkeää muistaa, että lyhytkin pysähdys paikallaan ja kylmä tulee nopeasti, joten liikkeessä on hyvä olla koko ajan ja lenkin jälkeen vaihtaa kuivat vaatteet heti päälle.
Juoksuryhmän kanssa.
Hyviä lenkkejä, juosten tai hiihtäen ihan jokaiselle :)

~Eija~

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Hisuttelua

Rakkaudesta lajiin, ei niinkään hiihtoon vaan suunnistukseen, tuli tänä viikonloppuna taas matkustettua Kaustisille asti kisaamaan. Ilmajoelta lumen perässä ajamista tuli yhteen suuntaan pari tuntia, mutta kyllä se taas enemmän antoi kuin otti. Koko talvi kun on kärvistelty niukalla lumella, ei pahemmin hiihtosuunnistuskisoja Etelä-Pohjanmaalla ole pystytty järjestämään. Mutta nyt yksillä järjestelyillä oli Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Finlands Svenska Orienteringsförbund ja Österbottens idrottsdistrikt alueiden aluemestaruus sprintti hiihtosuunnistuskisat. Aamupäivällä henkilökohtaiset ja iltapäivällä vielä parisprintti :)
Tämmöisellä numerolla tänään :)
Itse kuuluisin jo ikänaisiin, 35-sarjaan, mutta täällä olikin pääsarjan jälkeen seuraava ikäryhmä 40. Hiukan ilmoittautuessa sormi epäröi, mutta seurakaverin esimerkillä nimi listaan ja nöyrällä asenteella kohti starttia. 

En ehtinyt kunnolla etukäteen lukea kisasivuilta maastoraportteja, enemmänkin silmäilin perutaanko koko kisat, kun koko viikon oli ollut yötä päivää plussa kelit ja perjantaina koko Suomen pyyhkäisi vesisaderintama. Perumisesta ei ollut ajatustakaan, mutta järjestäjät suosittelivat jättämään ykkös sukset kotiin. Maastossa kuulemma paikoin maa paistoi ja joillain pätkillä uralla riitti lunta vain toiselle sukselle. Mulla kun ei ole kuin ne yhdet ykkös sukset ja sitten toiset ihan järkyttävän huonot, käytöstä poistetut sukset, niin tottakai mukana oli vain ne ykköset. Pitkillä perinteisen suksilla ei hiihtosuunnistusurille oikein kannata lähteä. Suretti rakkaiden suksien mahdollinen kohtalo... Lumen määrä kuitenkin lisääntyi määränpäätä lähestyessä eikä paikan päällä tilanne näyttänyt niin pahalta. 
Rastilippu ja roikkuvat leimasimet.
Kilpailunumero reiteen ja pientä lämmittely hyssyttelyä lähtöpaikalle, jonne oli noin 200 metriä matkaa. Taivaalta tuli hienoista vesi-räntää, jippijee. Lähdin meidän sarjan viimeisenä, joten eipä tarvinnut vilkuilla taakse. Alkuun heti reipas nousu mäelle ja arpomista mitä reittiä ykköselle menee. 

Hiihtosuunnistuksessa kartta on normaalia suunnistuskarttaa riisutumpi ja ladut on merkitty vihreällä. Leveät, luisteltavat ladut ovat yhtenäistä viivaa, tästä kapeammat katkoviivaa ja erittäin kapeat tai huonolaatuiset ladut ovat pisteviivaa. Luonnollisesti leveällä baanalla pääsee vikkelämmin ja täten se suorin reitti rastille ei aina ole se nopein vaihtoehto. Hiihtosuunnistuksessa tarvitaan reipasta hiihtovauhtia, mutta myös tarkkaa kartan ja maaston lukua, ettei vauhdissa porhalla oikean ladun ohi.

Alun pienen haparoinnin jälkeen suunnistus sujui ihan ok:sti. Kun en tuota valtavaa hiihtokuntoa omista, ehti rauhassa tehdä reitinvalinnat eikä ohihiihtoja laduilta tullut. Tokihan mä nyt hävisin kärjelle yli 5 minuuttia vajaan 4 kilometrin matkalla, mutta varusteet pysyi ehjinä, kiviin taikka kantoihin ajoa ei tullut ja maalissa olin aivan tyytyväinen :)
Parisprintin  toinen lähtö.
Kätevää, että samana päivänä pääsee vielä uudestaan starttaamaan tai oikeastaan vielä kahdesti, kun parisprintissä joukkueen molemmat suunnistajat menevät kaksi osuutta. Mun ja Elisan yhteisikä ei riittänyt naisten 80 sarjaan (yhteisikä pitäisi olla vähintään tuon 80 vuotta), joten henkilökohtaisen kisan lisäksi joukkue kisassakin jouduimme pääsimme pääsarjaan. Elisa ystävällisesti aloitti ja toikin joukkueemme vaihtoon oikein mallikkaalla suorituksella :) Oma osuus meni jälleen ihan ok:sti, oli jo tuttuakin maastoa ja kerran kaatua muksahdin kunnolla märkään lumeen. Elisa sivakoi kauniilla hiihtotyylillä (kyllä sen näkee kuka osaa hiihtää ja kuka ei..) viimeiseen vaihtoon ja mä ankkuroin meidät maaliin. Tämä viimeinen veto tuntui kaikista rennoimmalta ja vaikka aamupäivän sade oli muuttunut kauniiksi auringon paisteeksi ja pehmensi entisestään hiihtoalustaa, säästyin varuste tai henilövahingoilta koko päivän.
Vaihtoaluetta.
Nyt siirtyy sukset taas kesäsäilöön ja karttatelineen nostan autotallin seinälle odottamaan ensi talvea. Mukavaahan tämä taas oli, mutta seuraavaksi emit-leimasinta "vingutetaan" kesäkauden kisoissa ja iltarasteilla, jotka alkavat Etelä-Pohjanmaalla reilun kuukauden päästä. 
Maalissa on mukava hymyillä. Mä ja Elisa.
Viikonlopun kartat.


Kevät aurinko tulkoon sulattamaan jäät ja kuivattamaan polut - kesälenkkareita jo kaivelen kaapista :)

~Eija~