Hidas pitkis auringossa

 Aprillipäivänä treeniohjelmassa oli 5-6 tunnin NUTS300 vauhtinen lenkki. Tarkoittaa siis pk1 (peruskestävyys) vauhtista, eli tositosi hidasta. Sellaista vauhtia, jota voisi jatkaa ja jatkaa, ihan sen 326 kilometriä. Siihen kuuluu myös kävelyä tarvittaessa ja näin teinkin. Aina kun otin jotain syötävää, heitin kävelyksi ja erityisesti ylämäissä, joita ei kovin merkittäviä ollut ja lopussa sykkeiden kohotessa vaihdoin kävelyyn, että pysyy tarpeeksi alhaalla. Mun pk1 ja pk2 raja on 120, joten tavoite oli pitää sykkeet alle 120.

Paikoin oli jo niin ihanaa sulaa polkua.

Mitenkään erityisesti en valmistautunut pitkään lenkkiin. Edeltävän viikonlopun Komian kirkon hölkässä kökkäily tuntui kropassa huonohkoina yöunina. Omat treenini olin kökkäilyn lomaan kuitenkin tehnyt ja ne koin enemmän palauttavana kuin lisäkuormituksena. Normi syömiset etukäteen, mutta en tankkaillut mitenkään kummemmin.

Lähdin aamulla liikkeelle pian lasten lähdettyä kouluihin. Edellisenä yönä oli ollut pakkasta, mutta aurinko paistoi jo ja lämmitti aukeilla paikoilla tummiin juoksutrikoisiin. Lenkin alussa ja lopussa siirtymät polulle oli hiekka- ja asfalttiteitä. Tuli jo mukavan lämmin, mutta metsän puolelle siirtyessä tunsi kuinka sieltä huokui kylmää ilmaa. Maa oli kohmeista. Lämmenneet ja hiukan hionneet sormet ohuissa hanskoissa alkoivat viiletä vaikka muuten olikin lämmin. Sitten tulikin hankaluus avata smoothie pussia ja lakupötkön papereita, kun sormet olivat kohmeessa. Onneksi ne lämpenivät jälleen toimiviksi aamupäivän edetessä ja lämpötilan kohotessa aina +12 asteeseen asti.

Evästauko vanhan sairaanhoitaja kouluni "raunioilla".

Metsässä lumi ja jää oli sulanut hurjasti sitten viime kerran. Toki oli paljon märkiä ja kuraisia kohtia, mutta yöpakkanen oli pitänyt ne paikat melko yli juostavina ja meni yli toista tuntia ennen kuin kengät kastuivat.

Parin tunnin juoksentelun kohdalla kävi mielessä, että mulla on vielä vaikka kuinka paljon aikaa juostavana, mutta eipä ajatus sen jälkeen mielessä käynyt. Seurailin sykkeitäni ja mietin reittiä mitä menisin. Tarkkaa reittisuunnitelmaa siis en ollut tehnyt, ihan vain jotain hahmotelmaa mielessä. Evästä otin suurin piirtein 20 minuutin välein ja se sujui ihan kivasti. Eväänä oli hedelmä smoothieta, lakua, suklaata, Pågenin pikkupullia (älyttömän hyviä) ja karkkia. Juotavana oli urheilujuomaa ja niiden loputtua poikkesin työpaikallani täyttämässä juomapullot vedellä. Ei tullut väsy, energiat upposivat, ei tullut nälkä, mutta juoda olisin voinut enemmänkin. Molempien jalkojen varpaat löin kahdesti oikein kunnolla, mutta en kaatunut kertaakaan. 

Kyrkösjärven rannalla.

Kuusi tuntia (tarkalleen 5:57) tuli juostua ja 54 kilometriä, keskisyke 116. Aurinkolasit olivat ihan ehdottomat, koska aurinko paistoi koko ajan. Oli siis niin upea keli!

Mitään erityisiä kolotuksia ei lenkin jälkeen kropassa ollut, mutta nelisen viikkoa aikaisemmin loukkaamani oikean jalan varpaat ja nyt kerran ne kunnolla kantoon tai kiveen lyödessäni, kipeytyivät jälleen. Keskivarvas hiukan turposi, mutta kylmä taisi auttaa siihen hyvin ja nyt se on taas ihan ok, vaikka ei täysin oireeton.

Ekat leskenlehdet bongattu!

On kyllä ollut niin ihana huhtikuun alku, aurinkoista ja lämmintä. Ihan on tullut toukokuu alku keleistä mieleen. Meillä Ylistaron Kilpa-Veljien suunnistusjaostolla kävi kerrankin hyvä tuuri, kun Komian kirkon hölkkä saatiin viime viikonloppuna järjestettyä upeassa kelissä. Yleensä näin keväällä on vielä jäätä juoksureiteillä, voi olla loskaa ja muutenkin kolea keli. Nyt oli täysin kuivat alustat, lähes tuuletonta ja lämmin. Eniten harmitti reipas kerros hiekoitussoraa kevyenliikenteenväylillä ja muutama kurvi hiekasta lakaistiinkin. Oli todella mukava määrä juoksijoita juoksemassa ja sehän on ihan parasta näin järjestäjän näkökulmasta.

Komian kirkon hölkkä 2025.

Komian kirkon hölkästä ja siellä juoksijoiden kovista tuloksista, ihanasta kevätkelistä ja omista sujuvista juoksutreeneistä innostuneena aloin pohtia, josko mäkin kokeilisin mihin aikaan saisin virallisen sileän puolimaratonin juostua nyt. Viimeisimmän oon juossut vuonna 2019 Kyrönjoki-maratonilla. Tuon juoksun blogi-postaukseen pääset TÄSTÄ. Työvuorot sallii mun osallistua tämän vuoden Kyrönjoki-maratonille ja sinne sain valmentaja Tomilta peukun sekä lupauksen valmistavista treeneistä. Oma enkka olisi kiva, mutta hirvittää se vauhti mitä pitäisi mennä. Mutta haluan kokeilla ja sitten lopulta joko kaikki loksahtaa juoksupäivänä kohdilleen tai sitten ei mikään. Eli nyt välipalana ohjelmaan kova puolimaraton 26.4. Kivaa!

~Eija~

Talvesta kevääseen

 Täällä ollaan, vaikka edellisestä postauksesta on kaksi kuukautta aikaa!!! Ajattelin, että matkalla kohti NUTS300 kirjoittelisin blogiin useinkin fiiliksiä ja kuinka treenit kulkee, mutta en oikein ymmärrä miksi ei olekaan tullut kirjoiteltua. No sen tunnistan, että toisinaan oon ollut treeneistä ja kaikesta muusta arjen pyörittämisestä niin väsynyt, ettei ole todellakaan jaksanut. Kirjoitettavaa kyllä olisi ollut, sillä on tämä niin mielenkiintoista ja koukuttavaa.

Ninnin luona vetoja matolla.

Mutta nyt lyhyesti miten loppu talvi, eli helmi- ja maaliskuu (vaikka maaliskuu on kyllä jo kevätkuukausi) ovat menneet. Tuossa tammikuun lopussa todennäköisesti yhdellä rämmityllä polkulenkillä loukkasin oikean jalkaterän sisäsyrjää ja se oli kipeä jonkin aikaa, hiukan myös turvoksissa. Aamuisin se oli jäykkä ja tuntui inhottavalta. Tietyt liikkeet pahensi tuntemuksia, joten epätasaisella alustalla juokseminen oli melko varovaista menoa. Kuitenkin se pikku hiljaa alkoi helpottamaan, vaikka saattaa vieläkin toisinaan olla hiukan jäykkä. Tuo kuitenkin pysäytti miettimään, että vammoja on syytä välttää jos mahdollista jo nyt treenatessa.

50km kotirataultra juostu.

Helmikuun viimeinen sunnuntai oli taas kotirataultra 50km ja sain jälleen Hanna ja Ninnin osalle matkasta seuraksi. Oli niin super lenkki taas ja aikakin oli parempi kuin tammikuussa. Pitkikset on niin mun makuuni. Ymmärrän vauhtikestävyyslenkkien idean, mutta kyllä ne kovat vedot joskus ottaa niin hietaan. Itsenäisesti treenatessa aikaisempina vuosina, en tehnyt lähellekään näin paljon vauhtikestävyystreenejä.

No olihan mulla tässä helmi-maaliskuun taitteessa kolme viikkoa töistä lomaa ja lasten hiihtoloman aikaan käväistiin muutaman päivän reissussa Rukalla. Yksi päivä kului rinteessä ja loput hiihdellen ja reippaillen Valtavaaralle.

Rukalla hiihtolomalla.

Oli mukava reissu Rukalle, jossa en olekaan aikaisemmin talvella käynyt. Valtavaaran majan ohi onkin tullut useasti juostua ja sieltä maisemia ihasteltua. Nyt reissumme aikana koko ajan oli sumua ja sateli räntää. Kaunista oli silti ja sain nopeasti juostua treenin nousumetrit kasaan.

Valtavaaralla.

Teloin sitten maaliskuun alussa vielä oikean jalan varpaitani jäisellä polulla, kun jalka luiskahti ylämäkeä varvikon puolella kävellessä. Jäätä oli siellä jossain varvikon seassa ja jalka lipesi alta, varpaat menivät yliojennukseen ja kaaduin kyljelleni. Ensin tuntui kipua kyynärpäässä ja ohimolla, jonka löin, mutta matkaa jatkaessani kovin kipu olikin varpaissa. Lenkin tein loppuun, mutta joka askel tuntui. Kotona kolme varvasta turposi ja erityisesti keskivarvas meni mustaksi. Oli kipeää laittaa painoa noille varpailla ja jouduin ontumaan. Seuraavan päivän lenkin kuitenkin myös tein, kun mulla oli juuri siinä neljään päivään 10 tuntia juoksua ja halusin sen ehdottomasti tehdä. Jouduin kivun vuoksi askeltamaan oikealla jalalla mulle epänormaalisti ja sehän alkoi tuntua sitten ihan lantiossa asti. Pari juoksutonta päivää tämän jälkeen teki hyvää ja töihin teippasin varpaat. Pikku hiljaa varpaiden kipu on antanut periksi, mutta edelleen ne tuntuvat juoksussa ponnistusvaiheessa ja erityisesti epätasaisella alustalla. Ei kipua, mutta tuntuu. Ehkä siellä on vain venähdys tai jopa pieni murtuma, mutta hoito on sama -> liikkumista kivun sallimissa rajoissa.

Onnettomat varpaat.

Onneksi liukasta ovat päivä päivältä vähemmän ja nyt on niin kevät!! Oi että rakastan kevättä ja kun nyt on saanut nauttia lämmöstä joinain päivinä jo maaliskuun puolella, oon niin iloinen. Kesälenkkareilla oon tehnyt jo useamman lenkin ja pari ilman pitkiä kalsareita - mun lenkkikaverit tietää, että oon kova tyttö pukemaan 😂 Enemmän ja enemmän lenkeistä suuntautuu poluille ja voi että metsässä onkin niin ihanaa. Odotan hiukan malttamattomana, että pääsisin taas suunnistamaan, sillä sitä on ikävä. Kauhajoella järjestettiin sisäsuunnistustapahtuma ja siellä kävin, joten pientä maistiaista olen jo päässyt makustelemaan.

Kevät 💗

Huomiselle on luvattu sellaista 10 astetta lämmintä ja auringon paistetta ja mulla on ohjelmassa kuuden tunnin lenkki. Se on mun viimeisimmän ohjelmapätkän odotetuin treeni. Pitää tänään käydä vielä kaupassa ostamassa eväät reppuun ja ajoissa vaan nukkumaan niin jaksaa.

~Eija~

Veekoota ja kotirataultra

 Joensuun Sisu6h kisasta kropan palautuminen on ottanut oman aikansa. Olin yllättynyt miten kauan jalkojen lihakset olivat todella kipeät ja ensimmäinen vk (vauhtikestävyys) treeni viikko ultran jälkeen mietitytti etukäteen. Sain sen tehtyä, myös seuraavan ja sitä seuraavan, itse asiassa ihan kaikki treenit. Jalat olivat kuitenkin raskaat ja oikean jalan lonkankoukistaja vihoitteli. Sykkeet herkästi pompsahtivat ylös rauhallisemmassakin juoksuvauhdissa, mikä kyllä kertoi että palautuminen oli vaiheessa. Liikkuminen eri vauhdeilla ja juoksun rinnalla vesijuoksua ja hiihtoa on kuitenkin tehnyt hyvää ja onnistumisen tuntemuksia on ollut paljon. Oon noudattanut mulle laadittua juoksuohjelmaa melko tarkasti ja lisäksi ohjelman ulkopuolelta on tullut esimerkiksi rauhallista sauvakävelyä. Ennen Joensuuta nukuin jotenkin levottomasti ja HRV oli kovin laskusuunnassa. Kisan jälkeen asia korjaantui, mitä nyt joku yö on mennyt huonommin. Tulkitsin tämän kaiken niin, että taisin vaan jännittää alitajuisesti kisaa tosi paljon.

Jäätikköä

No millaisia juoksutreenejä mulla on ollut. Esimerkiksi viime viikolla 10 x 4min vk2 vedot tein kuntosalin juoksumatolla, kun juuri tuolle päivälle osui lumisade, joka satoi paikoin hyvinkin liukkaiden teiden päälle. En halunnut lähteä lipsuttelemaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että musta olisi tullut nirso lenkkikelien suhteen! Ehei, sillä eilen kun Etelä-Pohjanmaan yli pyyhkäisi kunnon räntäsadekuuro, ohjelman mukaan menin poluille juoksemaan 5 x10min vk vedot. Oli todella märkää, yli puolet matkasta lähes umpihankea (joku oli rompostanut polkua jokunen päivä sitten), puita oli kaatunut tai taipunut polun päälle, oli pimeää ja liukasta. Rehellisesti sanottuna ei olisi huvittanut lähteä työpäivän jälkeen ja fiiliksen jaoin muutamalle ystävälle viestillä ja sitten vaan lähdin. Kyllähän se touhu nauratti ja likomärkänä palasin kotiin ja kuumaan suihkuun. Fiilis oli kuitenkin huippu tehdyn treenin jälkeen ja vaikka vauhti siellä sohjossa ei ollut kehuttava, sain kuitenkin sykkeet just eikä melkeen vk:lle. 

Liukulumikenkäilemässä ehti ihailla metsää.

Viime sunnuntaina oli ohjelmassa 50km pk (peruskestävyys) lenkki, joka osui todennäköisesti ihan tarkoituksella omatoimi kotirataultra päivään. Tämän idea on juosta itse valitsemassa paikassa tammikuun viimeisenä sunnuntaina 50km. Toinen kerta on sitten helmikuun viimeinen sunnuntai. Sen voi pätkiä osiin tai juosta kaikki kerralla joko maantiellä tai vaikka juoksumatolla. Tämä pitkis oli ehkä odotetuin treeni tässä Joensuun jälkeisessä kolmen viikon setissä. Kaveriksi sain Hannan ja Ninnin. Hanna juoksi ja Ninni pyöräili ja huolsi meitä 30km. Puuttuvat 20km tuli mulla Ilmajoelta Seinäjoelle ja takaisin juostessa. Meille osui todella kaunis, alkukeväältä tuntuva keli. Haettiin alle mahdollisimman sulia pyöräteitä ja leppoisaa tuulta.

Lenkki oli tosi kiva, vaikka loppu puolella syke meinasi väkisin karata. Kuitenkin lenkin keskisyke jäi pk2 puolelle. Oikea lonkankoukistaja alkoi jälleen vihoitella ja nyt olenkin sitä päivittäin venytellyt. Mutta tykkäsin ja näitä oletan saavani ohjelmaan lisääkin kunhan kevät etenee.

50km pitkiksellä Hannan ja Ninnin kanssa. Kuva; Ninni

Tammikuu on ollut melko kehno talvikuukausi. Mua ei haittaa yhtään, että ei ole kovia pakkasia, mutta jäätiköt ja loska ei oo mun mieleen, ei taida olla kenenkään. Hiukan harmittaa, että hiihtäminen jää tosi vähälle ja kun tässä oli kielto mennä Seinäjoen ensilumenladulle tulevien SM hiihtosuunnistuskisojen vuoksi, jonne ajattelin lähietuisesti osallistua, niin kunnolliset hiihtoladut on ollut vähissä. Ensilumenlatu on ainut paikka jossa olisi takuuvarmasti lunta. No hiihtosuunnistuskisat siirrettiin kuukaudella eteenpäin ja ainakin nyt toistaiseksi saa taas hiihtää ensilumenladulla, mutta poluille ei saa mennä. Tämä on nyt tällainen talvi, että lunta on vähän, mutta mäpä keskityn juoksemaan.

~Eija~

SuoraKolmio esittäytyy

Joukkue SuoraKolmio kokoontui ihka ensimmäisen kerran tänään aurinkoisessa kelissä Ylistarossa, jossa kisadepyyttimmekin Multi-Sport seikkailukilpailussa tulee tapahtumaan heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Multi-Sport kisassa voi olla kaksi- tai kolmihenkinen joukkue, naisia ja miehiä tai pelkästään naisia. Olen osallistunut eri kokoonpanoilla trio Open-sarjassa vuonna 2015, vuonna 2016 ja vuonna 2017 sekä viime vuonna Miian kanssa duo-sarjassa. Tänä vuonna ensimmäisen kerran olen Trio Lady sarjassa, sillä sain kaveriksi kovaakin kovemmat leidit Sannan ja Ninnin.

Sanna, meidän joukkueen juniori suunnistaa samassa seurassa kuin minä ja etukäteis odotusten valossa Sannan vahvuuksia ovat ammunta, rullaluistelu ja taktiikka silmä. Ninnin kanssa käyn juoksemassa pitkiksiä ja Ninnin vahvuus triatlonistina ovat ehdottomasti pyöräily, vesitehtävät ja voima. Mä, porukan seniori uskon pärjääväni sisukkuudellani ja vakavasti otettavalla kilpailuhenkisyydelläni 😏 Kilpailuun olemme lähdössä tosissaan hauskaa pitämään.

Kyrönjoella

Sanna oli järjestänyt meille loistavat treenit, jotka aloitimme lämmitellen paidat märiksi Kyrönjoella meloen. Melonta tehtävä on aina ollut kisassa ja tätä oli tosi hyvä harjoitella. Kolmen hengen joukkueessa yksi istuu aina keskellä ja kaksi meloo. Edessä on "moottori" ja takana ohjaaja. Harjoittelimme vetojen rytmiä ja rantautumista. Paikkojen vaihtamista keskellä vesistöä emme kokeilleet, mutta tarpeen mukaan sellaistakin tehdään jos kisassa jompi kumpi melojista väsyy. Itselle nämä vesitehtävät ovat aina hiukan jännittäviä ja hirvittäviä, mutta onneksi kisassa turvallisuus on huomioitu hyvin ja liivit ovat kaikilla käytössä.

Puolen tunnin melonnan aikana alkoi jo hartioissa ja käsivarsissa homma tuntua. Tätä olisi kuitenkin kiva päästä tekemään useamminkin. Jokikin näyttää niin erilaiselta tuosta kuvakulmasta.

Makuulta tuelta pienoiskiväärillä ampumista.

Melonnan jälkeen siirryimme ampumaradalle, jonne saimme asianmukaiset pienoiskiväärit käyttöömme ja ammattitaitoisen ohjauksen. Multi Sportissa ammunta makuulta tuelta on ollut aina mukana ja nyt kun tuli mahdollisuus ammuntaa kokeilla, niin olimme heti mukana. Mun kokemus ampumisesta on lähes kokonaan Multi Sport kisoista ja Ninnillä vuosien takaa lapsuudesta yksittäinen kerta. Sanna on kokenut aseen käyttäjä.

Ihan jo aseen käsittely on vierasta saatikka sitten taito osua maalitauluun. Vaikkakin edellisissä kisoissa osumatarkkuus on ollut kiitettävää, olisikohan vain pari kertaa tullut yksittäiset sakkojuoksut. Nyt oli kiva päästä rauhassa harjoittelemaan ja kuulla vinkkejä tekemiseen. 

Ei kymppejä mutta ei täys hutejakaan.

Ammuimme paperitauluun, pystytauluun ja makuutauluun. Paperitaulusta näki kivasti minne osumat menee. Mulla vinnasi hiukan oikealle alas. Asia olisi korjaantunut asetta säätämällä pari napsua tuonne ja toista tänne. En ole ikinä käsittänyt, että se todella on sellaista hieno säätöä suin päin räiskimisen sijaan. Mä ja Ninni saimme hyvää palautetta osuma tarkkuudestamme ja lisäksi lyhyen houkuttelu puheen lajin pariin. Varovaisuutta pyydän, sillä olemme melko innokkaita tarttumaan kaikkeen uuteen ja kiehtovaan. Melko tyyriitä ovat kisa-aseet ja ammuksetkin, että jospa nyt vielä pysytään nykyisissä lajeissa, jotka myös nielevät toisinaan euroja.

Lopuksi halusin vielä kokeilla ammuntaa pystystäkin ilman tukea. Todella haastavaa. Kädet heiluivat, jalat tärisivät ja silmä väsyi. Kuitenkin 2/5 alas. Joskus vielä paremmin. Isot kiitokset valmennuksesta ja välineiden lainasta!

Itsensä haastamista pystystä ampuen.

Jätimme ampumaradan ja siirryimme rullien päälle. Tänä vuonna rullaluistelu on mukana trio-sarjassa ja tätäkin on syytä porukalla harjoitella. Kunhan jalat lämpeni ja jonkinlainen luistelutekniikka muistui takaraivosta mieleen, harjoittelimme luistelua porukassa. Kisassa on järkevää peesata, koska se on sallittua ja vaihtaa veturia tuntemusten mukaan. Puhutaan ääneen jos väsyttää tai edessä on jokin este, esimerkiksi kiviä tai kynnyksiä.

10 kilometrin lenkki kierrettiin, loppu matka vastatuuleen. Toisen selän takana luistelu on niin paljon kevyempää. Mutta olipa taas niin mukavaa ja aivan innostuin kuinka hauskaa rullailu onkaan. Nyt tarvitsee huoltaa omat rullat ja sitten yrittää ehtiä tehdä edes jokunen lenkki ennen Multi Sport kisaa.

SuoraKolmio rullilla!

Kiitos SuoraKolmion Sanna ja Ninni 💪

~Eija~

Kauhea ihana vuorotyö

Reilu viikko sitten palasin töihin ja työpaikan kiivas rytmi imaisi mut pyörteisiinsä. Sanotaanko näin, että sairaanhoitajana 24/7 auki olevassa päivystyksessä kesällä ei montaa rauhallista hetkeä ole. Hyötyliikuntaa tulee työvuorossa tuhansien askelien verran, mutta pään tuuletus ei siinä samalla hoidu. Töihin loman jälkeen palatessa tuntuukin, ettei aikaa jää oikein mihinkään muuhun, mitä nyt muutaman rikkaruohon ehdin puutarhassa käydä nyppäämässä, pyöräyttää jauhelihakastikkeen ja lukea haukotusten lomassa lapsille iltasatua. Tätähän tämä arki on, mutta en kyllä helposti suostu luopumaan omista lenkeistäni, siitä omasta ajastani. Joten jos työvuoron jälkeen kotiin päästyä ei jaksa lenkille lähteä, on lenkki tehtävä jo kotimatkalla tai töihin meno matkalla. Eikä kesällä mitään tekosyitä kannata keksiä, sillä nyt on valoisaa (oikeasti keskellä yötäkin!), lämmin (pukeutumis kysymys jos pohjoisesta tuulee), kesä kuivaa minkä kasteleekin ja repussa kulkee kaikki oleellinen mukana.

Kesäsateen kastelemana töistä kotiin.

Työvuoroja on ollut nyt aamuja, iltoja, pitkää päivää, pätkä yötä ja täyttä yötä. Viikon sisällä olen kerran tullut autolla töihin (silloin kun työvuoro loppui yöllä klo.04, mutta kotiin ajaessa harmittelin kun en vaan lähtenyt pyörällä...), muutoin oon polkenut pyörällä tai juossut. Mulla on mukavasti kaksi suht yhtä pitkää reittiä töihin, toinen nopeaa asfalttia ja toinen maisemareittiä järven rantaa mukaillen. Yhteen suuntaan 13 kilometriä, joten mun mielestä oikein sopiva.

Ilta-auringon paisteessa ja provinssi bassojen takoessa tahtia kotiin juosten.

Meillä on töissä ihan hyvät sosiaaliset tilat, joissa on suihkut. Oma pukukaappi toki voisi olla isompi, että sinne mahtuisi vaihtovaatteita enemmänkin ja märkien vaatteiden kuivatus tilaakin saisi olla enemmän. Ja kenkiä ei saisi siivoamisen vuoksi jättää kaapin ulkopuolelle, mutta kosteita kenkiä en todellakaan halua suljetussa kaapissa 8-14 tuntia säilyttää, joten kengille pitäisi myös olla oma paikkansa. Mutta pyörille on hyvä, sateen- ja katseilta suojassa oleva parkki. Työvaatteet tarjoaa työnantaja ja ruokaakin saa kaikkiin työvuoroihin jos vaan on ajoissa asialla.

Joten mielestäni aika hyvällä mallilla on asiat, että pystyy työmatkat hyödyntämään treenaten. Ei selityksiä vaan oikeaa asennetta ja tahtoa 😊

Mutta millaista on tehdä vuorotyötä? Ja miten pystyy samalla treenaamaan tavoitteellisesti?

Iltavuoroon juosten. Hiki otsalla.

Mä olen valmistunut sairaanhoitajaksi toukokuussa 2002, joten takana on jo yli 16 vuoden työura. Noiden vuosien aikana on valvottu lukuisia öitä, myös kolmen äitiyslomani aikana, mutta silloin toki herätyksen jälkeen sai laittaa takaisin maate. On ollut aamuja kun ylös nouseminen on ollut ihan mahdoton ajatus, mutta niin vaan on noustu ja hommat hoidettu. Noiden vuosien aikana muistan nukkuneeni pommiin kolmasti ja sairaslomalla myös olen ollut kolmasti.

Jo opiskeluaikana löysin paikkani päivystyksestä, vaikka se ei aina niin helppoa ole ollut, mutta en osaa kuvitella työskenteleväni muuallakaan. Parasta työssä sairaanhoitajana päivystyksessä on saada hymy lapsipotilaalta, istua potilaan sängynlaidalla ja kuunnella, kanyloida onnistuneesti huono suoninen potilas, olla osa toimivaa traumatiimiä, saada tehdystä työstä kiitos ja pitää kiinni kuolevan kädestä hänen viimeisellä hengenvedollaan kun omaiset eivät ole ehtineet paikalle. En voi olla myöskään mainitsematta työkavereita, joiden kanssa tulee vietettyä enemmän aikaa kuin sukulaisten. Osan kanssa olemme hyvinkin läheisiä ja työtilanteissa pystyn luottamaan heistä jokaiseen. Olemme alamme ammattilaisia ja silti emme koskaan ole täysin valmiita.
Työn varjopuolia en lähde listaamaan, vaan on parempi takertua niihin positiivisiin. Oikeasti yksi positiivinen palaute kuittaa kaikki kymmenen asiatonta "sylkäisyä".

Suihkun jälkeen työvaatteet päälle ja hoitajan rooliin.

Julkisestihan päivitellään vuorotyön raskautta ja terveyshaittoja ja näistähän on tutkimuksia tehtykin. Me vuorotyöläiset taidamme kuolla tilastollisesti aikaisemmin. MUTTA, jos pidät fyysisestä ja henkisestä kunnostasi huolta ovat nuo eletyt vuodet terveellisempiä ja rikkaampia. Mieluummin hyvä elämä kuin pitkä elämä hinnalla millä hyvänsä. Omilla valinnoilla on suuri merkitys, itsestä vastuun ottaminen ja asioiden hyväksyminen. Mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Vuorotyöläisenä et voi elää säännöllistä elämää, eikä sun sisäinen kello mene sekaisin kun valtakunnassa käännetään kelloja talvi- tai kesäaikaan. Vuorotyöläisenä et pääse kaikkiin pippaloihin (tai kisoihin 😩), "lauantai-sauna" voi olla vaikka maanantai illalla ja saatat syödä lounaan klo.24.00. Vuorotyöläisenä saat kääntää kylkeä sängyssäsi tiistai aamulla muiden heräillessä töihin, käydä hammaslääkärissä keskellä arkipäivää ilman työtuntien menetystä tai paeta kodin hässäkästä jouluaattona töihin. Meillä töissä on aina joku ja enenevässä määrin myös kaupoissa ja huoltoasemilla, mikä ei mielestäni ole ihan järkevin suuntaus.

Työnkuvaan kuuluu paljon koneellakin naputtelemista.

Mä tykkään vuorotyöstä juuri tällä hetkellä ja se sopii meidän perheen elämään. Tarkkaa treeniohjelmaa ei mulla ole, vaan treenit muotoutuu fiiliksen ja mahdollisuuksien mukaan. Viikko kerrallaan meen eteenpäin ja mietin valmiiksi mitä missäkin kohdassa voisin tehdä. Pyrin monipuolisuuteen, vaihteleviin rytmityksiin  ja yritän muistaa myös pitää kevyempiä viikkoja, erityisesti silloin jos on tiukka työputki. Työvuorojani suunnittelen kisakalenteri vieressä, enkä voi välttää sitä että useammin kuin usein suoraa kisoista porhallan työvuoroon tai yövuoron jälkeen vedän suunnistuskenkiä silmät ristissä jalkaan. Joku varmasti antaisi olla, mutta mulla palaa sisällä vielä se valtava halu kisata ja kokea. Tämän on mun valintani.

Ja kyllä mäkin väsyn, valitettavasti. Onneksi oon ymmärtänyt hidastaakin ja se on tapahtunut napsauttamalla työtunteja pois. Koko tulevan syksyn teen taas osittaista, että ehdin pyörittää perheemme arkea ja harrastaa liikuntaa. Liikkuminen vain on mulle suuri intohimo ja ilman sitä mä varmaan masentuisin. Lenkillä akut latautuu, stressi vähenee ja mieli virkistyy 😊 Joten kyllä vuorotyö ja tavoitteellinen treenaaminen yhdessä onnistuu. Pitää vaan olla itselleen armollinen ja muistaa nukkua aina silloin kun se mahdollista on ja antaa sitten mennä kaikki muu aika.

Olit sitten vuorotyöläinen tai jotain muuta, haastan teidät kulkemaan vähintään yhden työvuoron viikossa kävellen, juosten, rullaluistellen tai pyöräillen. Onnistuisiko?

~Eija~

Hiihtoloma hangilla

Hiihtoloma tuo hengähdystauon lapsille koululäksyistä ja harrastuksista, suo mahdollisuuden nukkua pitkästi aamuisin (ja valvoa iltaisin piirun verran myöhempään), tehdä mitä huvittaa ja äidin määräyksestä ulkoilla vähintään tunnin joka päivä pakkasesta ja viimasta huolimatta sekä suunnata tarmo lähestyvään kevääseen. Virallisestihan nyt on kevään toinen päivä 😃

Mulla ei tällä viikolla ole lomaa ollut, mutta muu perhe on kääntänyt kylkeä kun olen lähtenyt töihin tai tullut töistä. Silti on ollut aivan ihana viikko, juuri yllä mainitsemieni asioiden vuoksi. Vaikka on tullut puuhattua paljon sisällä, olemme kuitenkin ulkoilleetkin yksin ja yhdessä paljon. Välillä se vaatii pientä patistelua, mutta kun liikkeelle päästään, on meno oikein mallikasta.

-17 asteen pakkasessa ripsihuollossa 😉

Juoksu ja hiihto ovat vuorotelleet sulassa sovussa. Kovimmilla pakkaskeleillä juoksu on vetänyt pitemmän korren, sillä hiihtäessä viima on liikaa mun sormille ja takamukselle. Kuitenkin lasten kanssa hiihtäessä vauhti pysyy maltillisena ja pystyn kunnolla kerrospukeutumaan toppavaatteita myöden ja tarkenen. Lapsillekin on puetutettu kolme kerrosta jopa pipoja myöten, niin kylmän sijasta on tullut kuuma 😏. Kuitenkin arimpia paikkoja ovat olleet varpaat, sormet ja nenänpäät. Mutta kyllä on ollut mahtava fiilis lenkkien jälkeen, posket hehkuen viltin alle käpertyä! Yritän keskittyä nauttimaan tästä mahtavasta kunnon talvesta, vaikka kovien pakkasten ystävä en olekaan. Ja kyllä torstain kympin juoksulenkki esikoinen pyörällä vierellä, vain 7 asteen pakkasessa tuntui lämpöiseltä!

Koko porukalla hiihtämässä.

Neiti 8veen kanssa laskettelemassa, pakkasta -17 ja viima.

Kevät aurinko paljastaa katon nurkissa hämähäkin seittejä ja pöly kerroksen kukkien lehdillä. Meidän aurinkopaneelit autotallin katolla tuottavat tohinalla sähköä ja suojaisissa nurkissa lumikerros hiljalleen sulaa. Sulia pyöräteitä ei vielä löydy, mutta pienellä malttamattomuudella odotan sitä hetkeä kun nastakengät vaihtuvat kesätennareihin. Odotan askelten keveyttä ja vauhdin hurmaa, veto- ja mäkitreenejä sekä heräävää luontoa. Voi että mä niin odotan kevättä!

Hiihtoretki metsässä. Pakkasta -15.

Sellainen isoin kevään odotus on NUTS Karhukierros toukokuun lopussa. Ilmoittautuminen 53 (~55) kilometrille on sisällä ja ajatukset ovat usein noissa maisemissa. Odotan mahtavaa porukkaa ja maisemia, neulaspolkuja ja kenties paikka paikoin vielä luntakin. Tiedän jossain kohdassa jalkojen alkavan painaa ja sätin itseäni koko ideasta, mutta melko varma olen että maaliin tulla vaikka konttien. Se on yksi askel kohti seuraavia haaveita päästä vielä pikkaisen pitemmälle...

Ennen talvivaatteiden pesua ja pakkaamista vielä hiihdellään ja toivottavasti ehdin käydä avannossakin. Pitkää pk-lenkkiä juosten ja pikku hiljaa lisää voimaa jalkoihin. Eikä saa unohtaa syömisen treenaamista ja nukkumista.

Kirkkaita kevätpäiviä kaikille!

~Eija~

Juosten tervettä elämää

Marras- ja joulukuun vaihde on ollut melko kiireistä. On ollut syyskauden viimeisiä ohjauksia, lasten Itsenäisyyspäiväjuhlia, harrasteryhmien päätösesityksiä, synttäreitä, arviointikeskusteluja ja tulevan suunnittelua ja näitä jatkuu lähes jouluun asti. Osa joulahjoista on vielä hommaamatta ja kaikki joulukortit kirjoittamatta. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, joten lopetan sen tähän. Kaikkien tekemättömien, keskeneräisten ja jo tehtyjen (!) hommien keskellä mä kuitenkin haluan löytää tilaa myös lenkeille :) Ja jos marrasputki antoi mukavan määrän juoksukilometrejä, koukutti se myös entistä tiukemmin mut juoksuun. Parin päivän juoksutauko joulukuun alussa (en vaan meinannut ehtiä) aiheutti lähes vieroitusoireita päänsärkynä ja äksyilynä. Tavoitteena joulukuussa on antaa kilometri määrän pudota, mutta juosta kuitenkin vähintään joka toinen päivä. Rauhallisten pitkien lenkkien lomaan sujauttelen sopivasti myös tiukempia vetoja.

Joulukuun märkää metsää.

Viimeisimmässä Juoksija -lehdessä (9/2017) oli mielestäni oivallinen juttu juoksemisen elämää pidentävästä vaikutuksesta. Sen mukaan juoksijat elävät jopa yli kolme vuotta pidempään kuin juoksua harrastamattomat ja tämä perustellaan lenkkeilyn positiivisesta vaikutuksesta verenpaineeseen, veren rasva-arvoihin, sokeriaineenvaihduntaan sekä muihin lihas- ja verisuonitason asioihin. Juokseminen suojaa myös muun muassa muistisairauksilta. Pidemmän elämän tavoittelu ja terveyshyödyt saavuttaa kevyelläkin hölkällä ja vauhtia rauhallisesti lisäämällä kunto nousee nopeammin ja energiankulutus kasvaa. Parhaimman hyödyn saa juoksemalla 2-4 tuntia viikossa, mutta hätkähdyttävää että tämän jälkeen terveyshyödyt eivät enää kasva vaan voivat jopa kääntyä laskuun. Kilpaurheilussa moiset tuntimäärät paukkuu mennen tullen, mutta silloin tavoitteet ovatkin toisenlaiset.

YK-V:n naisia.

Mun kuluneen viikon juoksukilometrit olivat 54 ja aikaa näihin kului viitisen tuntia. Kaksi pitempään (17 ja 18 km) ja kaksi lyhyempää juoksulenkkiä, joista toinen poluilla suunnistusseurani naisten kanssa. Yhdellä lenkillä tein 5 kilometrin rennon reippaan, 4:35 min/kmvauhtisen vedon, jolla sain keuhkot kunnolla tuulettumaan. Naisten lenkin päälle tehtiin myös porrastreeni, jossa karstat irtosi keuhkoista. Teki hyvää :) Tänään sunnuntaina Ninnin kanssa tehtiin yli kaksi tuntinen sauvakävelylenkki matalilla sykkeillä. Haasteellista mennä tosi hiljaa, mutta yhdessä toisen kanssa se onnistuu ja oli kyllä tosi hyvä niitti tälle viikolle.

Mä taidan keikkua tuossa terveydellisen ja kilpaurheilullisen rajan tuntumassa. Tällaisen viikon tuntimäärät eivät tunnu yhtään pahalta ja lepopäiviäkin viikolle mahtui. Sopiva rytmien vaihtelu pitää kroppaa herkillä, virittelee ja palauttaa. Seura kruunasi ehdottomasti viikon liikkumisia. On ihanaa tuntea ja olla osa saman henkistä porukkaa, terveydellisiä ja kilpaurheilullisia tavoitteita tavoitellessa. 

Nastareilla portaat hävisi 6-0!

Syksyllä olen taas yhtä juoksuryhmää tutustuttanut juoksun tuomiin mahdollisuuksiin. On menty rauhallisesti, fiilistellen luonnosta, opetellen tekniikkaa ja oman kropan kuuntelua sekä välillä tehoja koneesta hakien. Aina se juoksukärpänen jotain puraisee, innostaa tavoittelemaan terveellisempää elämää ja hyvää oloa. Olen saanut tutustua erilaisissa elämäntilanteissa oleviin hienoihin ihmisiin ja kulkea tovin matkaa kanssa. Toivotan kaikille mukavia lenkkejä ja moikataan kun vastaan lenkkeillään :)

Jos juoksuvalmennus tai ryhmäohjaus kiinnostaa, ota rohkeasti yhteyttä. Ensi vuoden kevään kalenteri on jo työn alla :)

Juoksun iloa ja terveyttä kaikille!

~Eja~

Säällä kuin säällä

Yleisin taattu puheenaihe seurassa kuin seurassa on sää. Sillä on helppo aloittaa keskustelu, täyttää hiljaisia hetkiä ja äimistellä ihan muuten vaan. Sää vaikutta fiiliksiin, tekemisiin ja se pysähdyttää joskus mahdillaan. Viime päivinä keli onkin taas ollut otsikoissa, kun koko Suomen yli pyyhkäisi lumi-räntä-vesi rintama rajun tuulen kanssa. Se suisti autoja ojaan, tyyppejä kumoon ja auraajilla ja hiekoittajilla oli hommia. Moni varmasti jätti turhat asioinnit tekemättä, mikä olikin ihan viisasta. 

Kuitenkaan kaikkea ei tarvitse sään takia perua, esimerkiksi suunniteltua lenkkiä :) Sään myllätessä ympärillä ja vastustaessa matkantekoa, kasvattaa se roimasti sisua ja kotona olo on kuin voittajalla. Muistan esimerkiksi kuinka kevättalvella 2015 puskin vastatuulessa, räntäsateessa suunnitellulla pitkällä lenkilläni asfalttitien reunaa. Ohi ajavat autot heittivät loskaa päälle ja mä purin hammasta yhteen. Pidin pääni kylmänä ja päättäväisesti lenkin tein loppuun asti. 

Sitten koitti toukokuun toiseksi viimeinen päivä ja Tukholman maraton. Oli järkyttävän kylmä, nippa nappa 10 plus astetta keskipäivällä, satoi ja tuuli. Siellä tuhansien muiden maratoonareiden joukossa taivaltaessa muistin tuon räntäsade lenkin ja tiesin että tämäkin lenkki vedetään loppuun asti. Vedin ja vedinkin hyvin :D!

Koskematonta hankea edessä.

Tämän viikon torstaina heti aamusta heitin marrasputki-lenkkini juosten ja sain jo tuta pistelevät jääkiteet kasvoilla. Olin myös suunnitellut myöhemmin lähteväni ystävän lasta vaunuttelemaan päiväunien aikaan ja vaikka keli hiukan pyöritti ajatuksia, halusin lenkin tehdä. Puin vaan pikkuisen enemmän, vaikka ei todellakaan olisi tarvinnut, sillä tuuli heitti muutamille tie osuuksille kunnon kinokset ja vaunujen renkaat upposivat niihin tehokkaasti, joten syke nousi tehokkaasti, jaloilla ja käsillä puskin vaunuja eteenpäin. Kyllä tuntui :)

Lenkkeilijöiden jäljeet.

Myötätuuli osuuksilla tuuli vei vaunuja ja mun piti ottaa juoksuaskelia pysyäkseni perässä. Pieni taapero nukkui koko tunnin lenkin tyytyväisenä, tuiskusta piittaamatta.

Minä kasvatin sisuani ja omaa peruskuntoani ensi vuoden haasteita silmällä pitäen. Eniten mielessä on varautuminen toukokuun NUTS Karhunkierrokselle, jossa tämän vuoden tapahtuman aikana oli vielä luntakin maassa. On hyvä tehdä tällaisia kävelylenkkejä juoksun ohessa ja ilman "laina-lasta" vaunuissa, kävelyt helposti jäisivät tekemättä. 

Tuuli vie.

Tänään perjantaina sitten pilkahti aurinkokin, kun taas sain kyytiläisen vaunuihin mukaan. Eilisen tuiskusta ei ollut kuin henkäys enää ilmassa. Puolet lumesta ehti jo yön aikana sulaa tehden hiekkatiet valtavan liukkaiksi. Nastat jaloissa oli mukavaa tepastella.

Auringon tervehdys jäätiköllä.

Kivaa viikonloppua kaikille :)

~Eija~

EnergiaA juoksusta

EnergiA juoksutreenit alkaa :D!

Jos olet miettinyt juoksemisen aloittamista, mutta et vain pääse alkua pidemmälle...
Jos olet jo jonkun verran juoksulenkkejä tehnyt, mutta motivaatio jatkaa on hukassa...
Jos olet juossut jo enemmänkin, mutta kehitys on pysähtynyt...

...olisi nyt juuri sinulla mahdollisuus kokeilla saisitko kipinän juoksemiseen ja omat henkilökohtaiset tavoitteet lähemmäksi totta!

Metsässä juoksu tuo mukavaa vaihtelua maantien reunalla kirimiseen.

EnergiA juoksutreeneissä treenataan yhdessä pienessä ryhmässä jokaisella omat tavoitteet tähtäimessä. Voit tulla juuri sellaisena kuin olet ja tehdä oman treenisi päivän teeman mukaan. Emme kilpaile toisiamme vastaan, vaan tuemme toisiamme kehittyäksemme ja nauttiaksemme juoksemisesta. 

Pääteemana siis on JUOKSU ja toisena MONIPUOLISUUS. 

Tottakai juoksuharrastus on suurimmaksi osaksi sitä tasaisen tappavaa askeltamista tutuilla nurkilla tuttuun vauhtiin. Siitä ei pääse mihinkään, etteikö juoksemaan opi juoksemalla ja kroppa tarvitsee toistoja sopeutuakseen juoksun aiheuttamaan iskutukseen. Mutta miksei tekisi siitä hauskaa ja motivoivaa yhdessä hyvällä porukalla!

Ärsykkeitä ja koordinaatiota.

Yhteisissä treeneissä on muun muassa tekniikka- ja sykeharjoittelua, voima- ja oheistreenejä, kehonhuoltoa sekä ohjausta palautumiseen ja kehittymiseen.
Treeneissä kiinnitetään huomio tehokkaisiin ja palauttaviin viikkoihin, ärsykevaihteluihin ja kehonhallinnan parantamiseen. Juoksuharrastus sulautetaan mukaan kiireiseen arkeemme tuomaan hyvää oloa ja energiaa. 

EnergiA treeni ryhmä kokoontuu 8 kertaa maanantaisin kello 18-19 pääsääntöisesti Ilmajoella. Koko treeni paketti maksaa 130€, johon kuuluu kaikki treenikerrat ja henkilökohtaista opastusta. Ensimmäiset treenit ovat 4.7. joten ilmoittaudu heti! HUOM! aloitus muuttunut 15.8.!!

Venyttelyä ja kehonhuoltoa ei tule unohtaa.

Ohjaajana toimin minä, Eija. Olen harrastanut urheilua vuosia, päälajina suunnistus ja kohta 20 vuotta myös tavoitteellisesti juoksua. Erityisen lähellä sydäntä on kestävyysjuoksu, mutta nykyään olen löytänyt itseni myös lyhyemmiltä matkoilta. Luonto on aina ollut minulle tärkeä ja sen vuoksi pääosa treeneistäkin tehdään ulkosalla.

 Viime vuoden olen opiskellut Kuortaneen Urheiluopistolla liikunnan ammattilaiseksi ja personal traineriksi ja tämä vuosi on opettanut paljon ymmärtämään monipuolisesta, tavoitteellisesta ja energiaa antavasta treenaamisesta. Haluan välittää liikunnan tuomaa energiaa toisillekin ja parasta mitä voin nähdä, on kanssa treenaajien hikiset kasvot ja kaikkensa antaneet hymyt :)

EnergiA treeneistä voi kysyä lisää multa -> eija.anne@gmail.com.

Tervetuloa juoksemaan :D!

~Eija~

Laktaatti jahti

Mulla on aivan jäänyt tutkimatta mun tasotestin tulokset tämän vuoden huhtikuulta!! Heräsin tähän asiaan, kun pohdin itselleni juoksuohjelmaa kohti syksyn maratonia. Äkkiä paperit ja kaaviot esiin ja tiirailemaan, että kuinkas se testi sitten menikään...

Olin toivonut kyseessä olevaa testiä keväälle Kuortaneen Urheiluopistolla Liikunta-alan ammattitutkintomme ryhmälle. Oma lehmä ojassa oli sen verran, että halusin sen tehdä vertailu mielessä omaan vuoden takaiseen testiin. No toive toteutui, mutta oli omalta kohdalta kyllä pahimpaan mahdolliseen kohtaan :/ Huhtikuu oli todella rankka kuukausi aikataulullisesti. Opiskeluihin liittyvä leirin järjestäminen oli huhtikuussa, parit kisat, vanhempainryhmän järjestämä tapahtuma, töissä 100% listaa ja vielä piti vapaita järkätä lähiopiskelupäiviä varten Kuortaneelle. Sitä sitten tultiin kolmen yövuoron jälkeen viimeisestä yöhukista suoraan Kuortaneelle ja yhden teoriatunnin jälkeen radalle juoksemaan. Päänsärky oli melkoinen, valo otti silmiin, oksetti ja tarkkaavaisuus oli kaikkea muuta kuin kohdillaan. Sovittiin, että lähden juoksua omasta tahdosta tekemään ja tarvittaessa keskeytän jos olo menee tosi huonoksi. Oikeastaan tiesin jo tässä vaiheessa, etten kovinkaan helposti tulisi keskeyttämään...

Startti!

Tasotestissä, eli ns kestävyystestissä, eli ns laktaattitestissä juostaan kiihtyvällä vauhdilla 6 x 1000 m tai 5 x 800 m ja jokaisen vedon jälkeen otetaan sormen päästä verinäyte, josta mitataan laktaattiarvo. Laktaatti on glykogeeni -aineenvaihdunnan sivutuote ja sen määrä veressä kertoo missä määrin glykogeenia käytetään energianlähteenä. Laktaattipitoisuus veressä on matala silloin, kun lihas saa energian pääasiassa rasvoja hapettamalla. Vauhdin kasvaessa energiaa aletaan tuottaa koko ajan enemmän glykogeenista, eli hiilihydraateista ja se johtaa maitohapon, siis laktaatin syntymiseen. Tästä johtuen kroppa menee ns hapoille. Jokaisella on oma tietty taso mihin asti lihakset, sydän ja maksa hajottavat syntyvää laktaattia ja liikunnan teho pystytään säilyttämään. 

Hiljaa hiljaa mennään alussa.

Tärkein tasotestin hyöty on saada selville sykerajat, joiden mukaan harjoitella kohti omia tavoitteita. Näiden rajojen selvittämisessä hyödynnetään mitattuja laktaattiarvoja ja koko juoksun aikana rekisteröitävää sykedataa. Kestävyyden osa-alueet ovat peruskestävyys, vauhtikestävyys, maksimikestävyys ja nopeuskestävys. Kolme ensimmäistä ovat aerobista kestävyyttä ja nopeuskestävyys on anaerobinen kestävyys. Aerobinen on hapen avulla tapahtuvaa ja anaerobinen on ilman happea tapahtuvaa energiantuotantoa. Perus- ja vauhtikestävyysalueiden väliset rajat ovat aerobinen ja anaerobisen kynnykset. 

Vielä hymyilyttää ;)

Viimeinen kierros alkaa ja pingon sen minkä kintuista pääsen!

Mä olin vuosi sitten tehnyt 6 x 1000 m tasotestin, joten nyt edessä oli sama rypistys. Edellisten tulosten perusteella sain ohjeeksi lähteä tavoittelemaan keskisyketasoksi ensimmäiselle kilometrille 115, seuraavalle 125, sitten 135, 145, 155 ja viimeiselle taivas rajana. Kaksi ekaa kilometriä on hidasta vauhtia, helppoa menoa. Kolmannella jo hiukan hengästyy, mutta ei paha. Neljäs ja viides kilometri jo puuskutetaan ja viimeinen on ihan karmeaa! Vilkuilen sykettä ranteessa vähän väliä ja yritän saada maksimia nousemaan, mutta se ei vaan taaskaan nouse. Huimaa ja jopa hiukan oksettaa. Maalissa tuntuu että keuhkot ei riitä vastaan ottamaan tarpeeksi happea.

Suhteellisen nopeasti sitä palautuu ja jää pähkimään, että olisinko voinut kuopia vielä nopeampaa.

Ja sitten ne tulokset. Kuten jo alussa mainitsin, lähtökohdat testin tekemiselle eivät olleet lähellekään optimaaliset. Sykkeet ja laktaattiarvot olivat todennäköisesti valvotuistä öistä johtuen jo heti alkuun korkealla ja näin ollen rasvojen käyttö ei käynnisty kunnolla ja aerobinen kynnys on hetkellisesti heikommalla tasolla. Hyvää oli kuitenkin se, että taso säilyy ja jopa laski testin aikana. Vuoden takaiseen verrattuna oon saanut nostettua kestävyyttä kaikilla osa-alueilla, jihuu :D! Viimeinen kilometri meni tasan 4 minuuttiin. Tunnustan, että yritin alle, mutta tällä kertaa en vielä onnistunut.

Taulukossa aika, vauhti, syke ja laktaatti dataa.

Mua on paljon mietityttänyt, miksi en saa maksimisykettä kunnolla ylös. Viime vuonna tasotestissä maksimi oli 164, polkupyöräergometritestissä jäätiin suurin piirtein samoihin lukemiin ja nyt 167. Ei vaikka kuinka pistelin menemään ja olo oli maksimi! Oon jotenkin ajatellut virheellisesti, että oikein korkea maksimi on tooosi hyvä juttu, mutta ei se niin suoraviivaista olekaan. Jokainen kun olemme ihan omanlaisiamme geeneinemme, sykkeinemme ja harjoituksinemme. Mulla vain on "normaalia" matalampi maksimisyke. Sydän jaksaa pumpata verta kerralla kunnolla kroppaan. Jes, vahva sydän mulla <3

Käppyrä on mun syke kynnysalueineen ja alimmat laktaattikäyrää. Vertailussa viime vuoden tulokset.

Lähtötilanne huomioon ottaen testi meni hyvin. Kaikista kestävyys alueista sain arvosanaksi erinomainen. Mun tavoitteet 10km, puoli maratonin ja täydelle maratonille ovat realistiset. Panostan nyt vauhtikestävyysharjoitteluun, mikä tarkoittaa mun kohdalla sykeväliä 140-152. Pitkiä lenkkejä säännöllisesti ja tulosta pitäisi tulla.

Mulla on oikeastaan aina sykemittari lenkillä päällä ja siitä on kätevä seurata että mennään harjoitukseen sopivalla sykkeellä. No iso ärsytys on se, että mun sykemittari on todella karvalakkimalli, vanha ja epäluotettava. Erityisesti juostessa näyttää välillä aivan puuta heinää. Uidessa ja pyöräillessä on totuudenmukaisemmat sykkeet. Oon jo tiiraillut hetken uusia mittareita ja investoin kyllä aikanani uuteen. Toki haluaisin myös maastopyörän, kisakahvakuulan, Suunto Guidin star -korun ja ja ja.... Valinnan vaikeus ;)

Tasotestiä suosittelen kaikille juoksua harrastaville. Auttaa ja mitivoi treenaamaan määrällisesti paremmin ja laadullisesti oikein omat tavoitteet huomioon ottaen. Ja tulosta on kiva aina yrittää parantaa seuraavana vuonna ;)

~Eija~