Näytetään tekstit, joissa on tunniste rentoutuminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rentoutuminen. Näytä kaikki tekstit

lauantai 12. joulukuuta 2020

Retkeilyä Nuijapolulla

Tänä viikonloppuna oli tarkoitus osallistua tyttärien kanssa suunnistajien ja kestävyysjuoksijoiden leirille Kuortaneella, mutta korona ryökäle pilasi tämänkin. Lauantaille ei ilmaantunut mitään muuta erikoista, joten suuntasimme omalla perheellä jälleen metsään retkeilemään. Monet polut ja laavut on lähitienoolla jo kierretty, mutta hetken googlailun jälkeen löysimme lisää karttoja naapurikunnasta, Kurikasta. Oon näillä poluilla jonkin verran juossut porukoissa, mutta nyt pääsimme hyödyntämään niitä rauhallisemmassa vauhdissa. Täältä löytyi muun muassa Nuijapolun kartta, jonka pohjalta suunnittelimme oman retkemme.

Kartta ei ollut ihan niin tarkka kuin suunnistajana toivoisin, mutta parin risteyksen ja yhteisen pohtimisen jälkeen pysyimme kuin pysyimmekin oikealla reitillä. Osa opasteista oli melko vanhoja ja piilossa, mutta jotkut taas oikein priima kunnossa. 
Löysin ihanan retrotakin kaapista :D

Pirunpesä

Palan matkaa myös pitkospuita pitkin.

Jätettiin arvoituksellisia jälkiä taaksemme ;)
Asteen pakkanen, pieni sumu ja tuuleton keli oli just hyvä. Aurinko ei suostunut edes käväisemään paikalla. Reippaan viiden kilometrin kävelyn jälkeen pääsimme evästämään Morajärven laavulle. Mukana oli omat polttopuut, mutta paikalta löytyi myös järeitä pöllejä pilkottavaksi. Oli hieno ja siisti laavu, vaikka järveä emme kyllä nähneet.
Morajärven laavulla

Vajaa 8 kilometriä tuli retkelle mittaa ja juuri ennen pimeän tuloa päästiin takaisin autolle. Mukava retki oli jälleen, eikä nähty kuin kaksi pyöräilijää metsässä. Tänne tullaan toistekin ja miehen kanssa oli puhetta, että voitaisiin lähteä juoksemaan tuonne, niin polkujen risteykset ja käännökset tulisi vielä paremmin tutuiksi. Ihanaa, että läheltä löytyy polkuja, rauhallista metsää ja sinne on kaikilla ihan vapaa pääsy. Tämä voittaa huvipuistot ja ostoskeskukset 6-0.
Illalla vielä pulahdus, itse asiassa kolme pulahdusta avannossa. Mukava päivä ja nyt niin valmiina nukkumaan.

~Eija~

tiistai 16. lokakuuta 2018

Erikoispitkää ja aaltoja

Ilmoitin itseni Vaarojen maraton viikolla suunnistuksen SM-erikoispitkille, jotka olivat viikko Kolin reissun jälkeen. Mielessä vilahti, että tokkopa olen palautunut polku-ultralta ja kuinkahan mä kisapaikalle, Saloon asti jaksan ajella. Alku viikosta, jalkojen lihakset vielä arkoina, aloin kysellä jospa saisin jotenkin porukan yhteiskyytiin, mutta erikoispitkiä edellispäivän suunnistuksen Halikko-viesti sotki sopivan porukan löytämistä. Suurin osa siis meni jo lauantaina Saloon ja mä olisin vielä silloin töissä. Kuitenkin seurakaveri tarjosi yösijaa kotoaan Ulvilasta, puolesta välistä matkaa, joten ei jäänyt sunnuntai aamulle (yölle) niin ajamista. Joten lauantaina töiden jälkeen lähdin ajelemaan pimeässä Liisan luo ja suht ajoissa pääsimme nukkumaankin.
Aamu-usvassa.
Aamu valkeni sumuisena ja niin lämpöisenä. Viikonlopun sunnuntaille oli luvattu todella poikkeuksellista keliä, lähemmäs 20 astetta! Kahden tunnin ajomatka Saloon hurahti jutellessa ja kaunista tienoota ihaillessa. 

Itse suunnistuskisa tuli olemaan tavallaan yhden etapin päätös, sillä tämä oli mun viimeinen virallinen kisani sarjassa D35. Toki mahdollisesti vielä tässä sarjassa jossain kisassa olen, mutta ensi vuonna siirryn D40-sarjaan, kun ikä pyörähtää uudelle luvulle. Suunnistuksen pääsarjoissa voivat kisata ihan kaikki, mutta siihen virallisesti kuuluvat 21-34 vuotiaat. 35 vuodesta eteenpäin sarja vaihtuu aina viiden vuoden välein. Sarjan vaihtaminen tarkoittaa yleensä lyhyempiä ratoja, mutta taso pysyy yhtä kovana suhteessa itseen.

Vaikka ikääntyminen aiheuttaa omat isommat tai pienemmät kriiseilynsä, on kuitenkin kiva päästä seuraavaan sarjaan. D35-sarjassa kun on usein niin todella vähän osallistujia. Sunnuntain erikoispitkilläkin kyseessä oleva sarja oli pienimpiä. Meitä oli 21. Kotona asetin itselleni tavoitteen päästä kymppisakkiin, hyvällä suorituksella voisi pärjätä paremminkin. Ilman odotuksia ja paineita kuitenkin lähdin, vaikka asiaan kuuluva jännitys pyöri vatsanpohjassa koko aamun.
Erikoispitkän kartta pala.
Matkana meillä oli 11,2 kilometriä linnuntietä. Karttana oli valtava "lakana" , 4xA4 kokoinen! Mittakaava 1:10 000, eli yksi senttimetri vastaa 100 metriä luonnossa. Noin ison kartan käsitteleminen ja taitteleminen pienemmäksi vaati metsässä useamman pyörittelyn.

Alussa oli kaksi helppoa rastia ja kolmaskin tie kierrolla näytti helpolta, mutta menin sen sitten huolimattomuuksissani ryssimään, kun ajauduin liikaa vasemmalle. Nelos rastin otin rauhallisemmin ja se napsahtikin heti kohdalle, mutta sitten vitoselle heitin mulle tuttuun tapaan ihan liikaa oikealle. Siinä sitten pyörin ja ihmettelin ja yritin saada jostain kiinni. Lopulta se rasti löytyi ja kohti pahan näköistä tiheikkö rastia. Sekin meni ohi! Suututti, kun juoksu kyllä kulki eikä jalkoja painanut viikon takainen vaaroilla rymyäminen yhtään, mutta suunnistaa en sitten millään osannut! Päätin yrittää pysyä tosissani suunnassa ja rauhoittaa menoa. Saman sarjalaisiakin vilaji ympärillä, eikä tällaisella suorituksella kymppisakkiin kyllä päästä.

Yhteensä meillä oli 19 rasti ja kun kolme alkupään rastia oli mennyt ihan pipariksi, niin onneksi seiska rastista eteenpäin homma alkoi rullata. Välillä sain mennä ihan omassa rauhassa ja välillä ympärillä pyöri muitakin. Kartta oli hyvä ja maastosta tykkäsin. Oli nousua ja laskua, avokallioita ja sopivasti ojia ja soita. Kipuileva vasen jalkani sain kerran kunnon tällin kivikossa, mutta ei onneksi aiheuttanut sen kummempaa harmia. Maaliin juoksentelin hyvävoimaisena ja hyvillä fiiliksillä. Aikaa kului yksi tunti ja 44 minuuttia ja oma kelloni näytti matkaa tulleen karvan verran alle 13 kilometriä. Pölläilyt lisäsi matkaa, sillä muutoin aika suoraan rastilta rastille suunnistin. Lopulta sijoitus 9. eli tavoitteeseen pääsin! Laskeskelin, että puhtaalla suorituksella olisi sijoitus voinut olla pari sijaa korkeammalla, mutta hyvä näin. Kisamakkarakioskin kautta autolle ja kotiin päin ajelemaan.
Maalissa.
Ulvilaan päin ajellessa tuli puheeksi, etten koskaan ole käynyt Yyterissä ja siitä se ajatus lähti, että piipahdetaas siellä äkkiä. Uskomattoman lämmin ja kirkas ilma ja mereltä päin puhaltava tuuli oli ihan parasta kauniilla hiekkarannalla. Jokunen uimarikin paikalla oli ja purjelautailijoita aalloissa. Todella kaunis paikka ja tänne on ehdottomasti tultava kesällä lasten kanssa.
Lokakuun auringossa.

Yyterin aaltoja.

Yyterin heikkadyynejä.
Liisa vei mut myös Kallon majakkasaarelle ihastelemaan veden silottamia kallioita. Odottelimme aina sitä seitsemättä aaltoa, joka olisi iso, saadaksemme hyvän kuvan aalloista. Paremmin kuitenkin kengät kastui aallon yltäessä pitkälle kallioille. Kaunis paikka, jossa voisi istuskella ajatuksissaan pitempäänkin.
Kallon kalliot.

Kuva: Liisa
Loppu viimein sunnuntain kisareissu oli oikein onnistunut, vaikka etukäteen moneen kertaan tuli mietittyä että mitä ihmettä mä nyt tuonne lähden. Suunnistuskausi on nyt paketissa ja muutenkin vaihdan hiukan kevyempään treenailuun hetkeksi, ihan tuon jalkanikin vuoksi. Marraskuun alussa on tarkoitus vielä mennä Komia Ilkanpolku-juoksu tapahtumaan juoksemaan 35 kilometriä, mutta siellä on enemmän sellainen oman viime vuoden ajan parantamis kuin kisaamis tavoite.

Aurinkoista ja iloista lokakuuta kaikille!

~Eija~

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Pehmeästi piikitellen ja rennosti palautellen

Tässä kun on huhkinut melko täysiä viikkoja, on joutunut myös miettimään omaa palautumista ja stressin sietoa, omaa ajankäyttöä ja rentoutumista. Monivuorotyötä tekevänä kohdallani ei voi puhua säännöllisestä elämästä, mutta yövuoroja alku vuodesta vähentämällä olen saanut kuitenkin nukkua yöni useammin omassa sängyssä ja arvostan sitä suuresti. Ei ole niin "pihalla" koko aikaa. Yövuorojen vähentämisen lisäksi vähensin töitä. Syksyllä tein osittaista ja tulevalle syksyllekin olen jo pitkän pätkän sitä hakenut. Sivutöitä liikunnan ammattilaisena olen myös radikaalisti vähentänyt ja sen osalta nyt tuntuu aika sopivalta. 

Rauhallinen kävelylenkki ystävän kanssa, hieronta, lilluminen poreissa tai omalta kohdalta todistetusti televisiosta jonkun hömpän ohjelman katsominen rentouttaa niin mieltä kuin kehoa. En varsinaisesti koskaan ole pitempi kestoisesti univaikeuksista kärsinyt ja tälläkin hetkellä uskon sopivan aktiivisen elämäni auttavan hyvään uneen. Toisaalta toisinaan olisin niin huippua voida ottaa pikku päikkäritkin, mutta se ei juuri nyt ole oikein mahdollista.

Helmikuussa lasten kanssa kaupoissa pyöriessä juniorimme bongasi piikkimaton. En sitä heti napannut kärryymme, mutta juniorin kassan lähellä matosta muistuttaessa, koukkasimme kuitenkin sen vielä hakemaan. Koskaan aikaisemmin en piikkimattoa ole kokeillut, mutta mielenkiinnolla hiukan olin lukenut sen auttavan mm. stressiin ja palautumiseen fyysisestä rasituksesta. Lapset innostuivat matolla makailemaan ja istumaan, joten itsekin heti illalla päätin pistää sille maate.
Piikkimatolla voi seistäkin.
Piikkimatto ylsi alaselästä hartioihin asti ja päätin korkean kipukynnyksen omaavana kokeilla heti paljaalle iholle. Terävät muoviset piikit pureutuivat heti kipeästi, erityisesti alaselässä lantion kohdalla. Rauhallisesti hengitellen odotin mitä tapahtuu. Parissa minuutissa tuo kipu hellitti, toki piikit tuntuivat, mutta iho aivan kuin turtui. Vähitellen tunsin kuinka jalat ja lantio rentoutuivat ja jännästi säti jaloissa. Talo oli ihan hiljainen, joten heti jo ensimmäisellä kerralla melkein nukahdin. Pieni vilu kuitenkin piti hereillä ja seuraavilla kerroilla olenkin heittänyt peiton päälle.

En osaa sanoa onko iltaisin piikkimatolla makoilu auttanut vielä palauttavampaan syvään uneen, mutta ihanan rentouden se tuo kiireisten päivien päätteeksi. Vaikutus perustuu ihmisen kropassa olevien akupisteiden aktivoimiseen ja juuri nuo terävät piikit tekevät sen. Verenkierto vilkastuu ja lihasten jännitystilat laukeavat. Endorfiinejä (tuntuu hyvältä hormoneja) ja oksitosiinia (auttaa nukahtamaan helpommin ja nukkumaan paremmin hormoneja) vapautuu kehoon. Piikkimatolla makoilun jälkeen kävelen suoraan sänkyyn nukkumaan. Kokemuksien mukaan hyvin lyhytkin makoiluaika vaikuttaa positiivisesti ja säännöllisyys vielä tehostaa.
Mun selkä puolen tunnin makoilun jälkeen.
Palauttavana ja rentouttavana lajina tunnetaan myös avantouinti tai - kastautuminen. Ystävä on jo viikkoja sitten haastanut mukaan ja vihdoin viime viikolla aikataulut sopivat yksiin ja pääsin mukaan. Olen monia vuosia, yli 15 vuotta sitten entisen työkaverini mökillä saunasta päin käynyt avannossa ja muistan kuinka hienoa se oli. Silti hiukan hirvitti kylmän arkana ihmisenä, että onnistunko veteen menemään.

Avantouinnin tiedetään vaikuttavan myönteisesti terveyteen. Jääkylmä vesi antaa hormoniruiskeen erittämällä kortisolia (yhdessä kylmän kanssa estävät kiputuntemusta) ja endorfiineja sekä antioksidanttien määrä saattaa lisääntyä kehossa. Kylmä vesi nostaa sykettä, hengitystiheyttä ja verenpainetta ja kun malttaa pysyä tovin vedessä alkavat ne laskea. Kroppa virkistyy ja pian avannosta nousun jälkeen rentoutuu.
Niin kylmää, mutta aina kuvan ajan saa hymyn irti!
No tottakai uskalsin veteen mennä. Suihkun ja saunan kautta, ensin 15 sekuntia vedessä ja takaisin saunaan. Taisimme käydä 5 kertaa kastautumassa ja yhteensä 1minuutti ja 40 sekuntia olin vedessä. Uintiliikkeitä en uskaltanut vielä tehdä, vaan ihan perus kastautuminen riitti. Olihan se hienoa! Verenpaineiden heittelystä johtuen avannosta nousun jälkeen aina hiukan huimasi, mutta se meni melko nopeasti ohi. Vettä hörppäsimme joka välissä. Näin tottumattomalla on riski vilustua pulahtelun jälkeen, mutta mulle ei kyllä tullut mitään. Ehdottomasti uudestaan pitää päästä ja aivan tavaksikin tämän voisi ottaa 😊
Ja sitten iltapalaa.
Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

~Eija~

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Miniloma Gdánskissa

Mulle tarjoutui hieno mahdollisuus lähteä pienelle matkalle ja ottaa ansaittu tauko arjen pyörityksestä, kun mieheni työnantaja vei työntekijänsä puolisoineen Gdánskiin, Puolaan. Luvassa oli vanhan kaupngin tunnelmaa, nähtävyyksiä, hyvää ruokaa ja seuraa. Lento Turusta ei vienyt kuin reilu tunnin ja sitä hypähti harmaasta Suomen alkutalvesta keskelle myöhäistä syksyä.

Gdánsk sijaitsee Itämeren rannalla, Puolan pohjoisessa. Asukkaita on noin puoli miljoonaa ja turisteja tulee sankoin joukoin ympäri Eurooppaa. Kaupungin nähtävyydet ovat matkailijalle sopivan kävelymatkan etäisyydellä, pääosin vanhassa kaupungissa. Vuonna 1945 kaupunki pommitettiin lähes maan tasalle, joten vanhat rakennukset ovat suurilta osin jälleenrakennettu vanhoja taidokkaita kuvioita ja koristeluita myöten. Meri ja satamat ovat lähellä ja kanavat halkovat kaupunkia.
Gdánskin yksi kanava ja vas:lla vanha nosturi.

Vanhan kaupungin pääkadulla.
Me kuljimme vanhaa kaupunkia ristiin rastiin ja hiukan koukattiin sivummallekin. Ero turistien suosimalla ja paikallisten alueilla oli selvä. Vanhassa kaupungissa ei pahemmin roskan roskaa näkynyt, mutta sivummalla sitäkin enemmän. Vanhan kaupungin ytimessä peruskorjattiin rakennuksia ja kaupungin laidalle rempattiin hotellia toisen perään. Sivummalla useammasta rakennuksesta ikkunat oli hajotettu, teiden halkeillun pinnan alta kasvoi ruoho ja hylättyjen kauppojen seinät oli töhritty. Kaupunki eli turismilla ja jäi kovasti mietityttämään, millaista "tavallisen" ihmisen elämä siellä on. 
Kauniit koristeelliset rakennukset.
 Kelit todella suosivat meitä; kaksi ensimmäistä päivää auringonpaistetta ja kolmantena päivänä vain kylmä pohjoisen puolen tuuli hiukan kangisti. Mukaan varattua sateenvarjoa ei onneksi tarvittu ollenkaan. Kaupunki olisi varmasti näkemisen arvoinen myös kesällä, kun oleskelu vanhan kaupungin kaduilla onnistuisi paremmin. Nyt vetäydyimme aina lämpöisiin sisätiloihin syömään, vaikka ravintoloiden terasseilla oli isoja tulisijoja. 
Mukulakivi katuja vanhassa kaupungissa.

Kapeaa katua kohti Marian kirkkoa.
 Liikunnallisesti tuli vietettyä rauhalliset palauttavat päivät. Paljon hyvin rauhallista kävelyä ja kerran Gdánskin Marian kirkon torniin, reilu 400 porrasta ylös kapuaminen. Portaat lähtivät hyvin kapeana kierteenä ylös päin. Pää oli mennä pyörälle, niin pientä rinkiä siinä mentiin, niin kapeille askelmille astuen. Sopiva pikku lämpö tuli päälle ja ylös asti päästyä sai hiukan keventää vaatetusta. Näkymät kirkon tornista olivat huikeat ja siellä ei käynyt tuulen virettäkään. Se oli sellainen kaunis pysähtynyt hetki taivaan rajassa.
Gdánskin Marian kirkon pääalttari.

Kohti korkeuksia.

Näkymät kirkon tornista.



Öinen Gdánskin vanhakaupunki.
Jos olivat liikkumiset palauttavaa, niin sitten tuli myös tankattua kunnolla. Joka päivä käytiin syömässä todella hyvää ruokaa. Tällaiselle melko pieni ruokaiselle ei ehtinyt tulla vielä nälkä, kun taas jo seurueesta jollain alkoi ruoka-aika muistutella. 
Kanaa ja sieni täytteisiä nyyttejä. Namsk, oli hyvää :)
Voin suositella kaikille Gdánskia matkakohteena. Reissu oli onnistunut ja osui sopivaan kohtaankin. Nyt on taas uusi, melko kiireinen viikko saatu käyntiin, Omat liikkumiset ja toisten liikkuttamiset ovat jatkuneet, on palattu normaaliin ruokailuun ja kotiarjen pyörteisiin. Ajatukset ovat kääntyneet jo jouluun, ensimmäiset piparit on paistettu ja jospa huomenna saisi ensimmäiset jouluvalotkin viriteltyä pihamäntyyn. 
Ihanaa olla taas kotona ja antaa arjen viedä :D

~Eija~

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Juhannus taikoja

Juhannus tarkoittaa monelle useamman päivän vapaata, rentoutumista, lepoa, juhlia ja pään nollausta, kuka sen mitenkin sitten toetuttaa. Mulle se on valoisista öistä nauttimista ulkoillen, perheen ja ystävien kanssa olemista, hyvää ruokaa, saunomista ja uimista sekä töissä olemista (mun päätyöpaikan ovet kun ovat aina auki). Tämän vuoden juhannuksesta päällimmäisenä jäi mieleen mahtava keli, vaikka sataakin taisi jossain välissä ;) ja liikkumisen ilo!

Juhannuksen aloitin ystäväni Meijun kanssa "perinteisellä" (vuosi sitten oltiin ensimmäisen kerran) pitkällä pyörälenkillä. Porukamme kolmas polkija estyi ja vettäkin satoi reilusti ilta seitsemään asti, mutta lähdimme silti ja sadekin loppui suunnitellusti juuri kun reissu alkoi. Tavoitteena oli 100 km (viime vuonna reilu 120km), suuntana täältä Ilmajoelta Ylistaroon, Lapualle, Nurmoon ja Seinäjoen kautta kotiin. Keli oli hiostava, ei tuullut yhtään ja aurinkokin ehti pilkahdellen keskiyön tunneilla. Evästimme kolme kertaa reissun aikana ja teimme pysähdyksiä tarvittaessa. Näin pitkässä pyöräilyssä tällaisella harrastelijalla väsyy reidet ja puutuu takapuoli. Poljimme silti hyvävoimaisina ja tyytyväisinä kotiin asti. Aikaa meni 4 tuntia ja 50 minuuttia, tauot eivt ole tuossa mukana. Ei parempaa juhannuksen aloitusta yhtäkkiä tule mieleenkään. Ens vuonna sitten taas.
Ylistaron Malkakoskella 
Petomaisemaa yöllä Nurmossa
Perjantana jaloissa tuntui pitkä pyöräily, joten päätin ottaa ihan rennosti nurmikkoa leikaten ja tyttärieni kanssa käytiin lyhyellä lenkillä. Työt polki pyörällä ja minä kävely-hölkkäsin vierellä ja perässä.
Naapurissa käytiin nostamassa Suomen lippu salkoon ja nautittiin rennosta yhdessä olosta :)

 Niin ja sitten sitä tuli syötyä kunnolla joka päivä. Olin jo torstaina käynyt kaupassa hakemassa jääkaapin täyteen ruokaa. Meiltähän ei kesken pyhien kauppaan lähdetä ja vielä parempi jos pärjätään pyhien jälkeenkin pari päivää ilman kaupassa käyntiä ;)
Mun lempparia grillistä on broileri ja juurekset. Toki pari makkaraakin tuli herkuteltua ja jälkkäriksi useasti jäätelöä ja kesän ensimmäiset mansikat.
Me ei hevin luovuta kunnon hiiligrillistä ;)

Tietysti juhannukseen kuuluu myös sauna ja uiminen. Vesi kyllä tuntui hurjan kylmältä, mutta kunhan kastautua uskalsi, niin sitten sitä pystyi palan matkaa kunnolla uimaankin. Viileä vesi ja saunan lämpö teki hyvää väsyneille jaloille.

 Ei toki juhannusta ilman juoksulenkkejä. Lauantaina kävin lyhyen rauhallisen lenkin juoksemassa ja samalla testaamassa uutta Garminin sykemittariani :) Oon vähän sitä laatua, että ensin testataan ja sitten vasta luetaan ohjeet. No heh, matka taittui sitten maileissa ja taisin kerran lenkin aikana saada mittarin sammutettuakin. Mutta lenkki tuli joka tapauksessa tehtyä ja sykemittari testattua :)

Sunnuntaina oli hellepäivä, mutta Niinan ohjelmassa luki juoksu 21,1 km ja oli haastanut mua seuraksi lenkille. Johan toki lähden! Niina on kova kuntoinen triatlonisti ja tämän kesän päätavoitteena triatlonin täysmatka Kööpenhaminassa elokuussa. Ollaan muutaman kerran oltu yhdessä juoksulenkillä ja on aina mielenkiintoista kuulla määrätietoisen ja tavoitteellisen urheilijan treeneistä. Nyt mentiin Niinan aerobisella kynnyksellä tasan puoli maratonin verran. Helle tuntui kyllä heti ja mulla edelleen väsyneet jalat pyöräilystä. Välillä oli myötätuulta ja välillä vastatuulta. Kerran käytiin matkan varrella täyttämässä vesipullot ja taas matka jatkui. Mulla ja Niinalla on aivan erit sykkeet (oma maksimini kun on vain 167) ja mulla pysyi tämän lenkin ajan koko ajan 130 tietämissä. Aikaa meillä meni 2 tuntia ja 3 minuuttia. Lenkin jälkeen poljin pyörällä vielä kotiin ja kotona syömään ja taas saunaan :)
Garmin 220
Nyt maanantaina kropassa on oikein loistava fiilis kaikesta liikkumisesta, syömisestä ja rentoutumisesta. Tänään nukuttiin pitkään ja kohta taas lähden töihin. Muutama työvuoro vielä ja sitten mullakin alkaa kesäloma :D
Toivottavasti teilläkin on ollut mukava juhannus :)

~Eija~

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Poluilla

Metsässä lenkkeily ja nykyään tutummin polkujuoksu on kasvava harrastus Suomessa. Mikä olisikaan sen luonnollisempaa, kuin luonnossa liikkuminen ja nyt siitä on nostettu trendilaji. Hienoa mun mielestä! Polkujuoksukisoja ja -tapahtumia syntyy kuin sieniä sateella, eri pituisia ja tasoisia sekä massiivisille että rajatulle määrälle osallistujia. Metsässä liikkuessa, liikkui sitten kävellen tai juosten, saa paljon enemmän ärsykkeitä ja haastetta koko kropalle kuin tasamaalla, vaikka vauhti hidastuukin. Askellus ei ole monotonista taivaltamista, vaan välillä pitää loikata kiveltä kivelle ja kohta taas hakea sopivaa kohtaa jalalle puiden juurakoissa. Metsä vaihtelevine alustoineen on miellyttävämpää ja vähemmän kuluttavaa kuin kova asfaltti.
Pitkospuita, avokalliota ja suota <3
Mä oon suunnistanut pikku tytöstä asti ja mulle metsä on kovin tuttu ja turvallinen paikka. Enemmän mä "pelkään" kaupungin hälyssä kuin metsässä! Tyttäreni 6vee totesi kerran metsälenkille lähtiessäni, että jos "tulee karhu vastaan, käperry oikein pieneksi että se luulee sua kiveksi ja sitten muurahaiset tekee sun päälle pesän". Just näin, vaikka ei äiti siellä metsässä meinaa niin kauaa olla että muurahaiset ehtii pesän päälle tehdä ;) Ja olisihan se hurjaa joskus oikeasti nähdä oikea karhu. Karhu mut on nähnyt varmaan useasti ;)
Nyt on ollut muutaman päivän ajan aivan jäätävän KYLMÄ! Keskiviikkona palellutin hulluuksissani itseni kesämyrskyssä pyöräillessä ja sen jälkeen oon ollut syväjäässä, villasukat jalassa ja viltin alla. Ei flunssan oireita tms, mutta kamala kylmä vaan. Eilen hytisin lasten yleisurheilukisoissa ja vaikka lämmin viltti kotona taas veti puoleensa, piti lämpöä lähteä hakemaan lenkiltä. Hyytävästä tuulesta johtuen valitsin mielelläni metsän suojan lenkilleni.
Aika pilvinen keli, mutta ei sadetta, ei hyttysiä, eikä sopinut kylmä tuuli. Sen sijaan hiljaisuutta, rauhaa, suon tuoksua, kauniita juurakoita ja lintujen laulua.
Mä oon kerran ollut polkujuoksukisassa, viime syksynä. Jutun voi lukea tästä.
Tänä vuonna tarkoitus osallistua taas kahteen tai kolmeen polkujuoksutapahtumaan, kuinka nyt sopivia osuu kohdalle. Viitisen vuotta sitten bongasin Vaarojen maratonilta rapsoja ja innostuin, että tuonne joskus! En ole vielä kertaakaan paikkaa arvontaan hakenut, en oo ollut vielä valmis ja edelleen treenit jatkuu. Monta muutakin mielenkiintoista polkupätkää oon korvamerkinnyt ja katsotaan nyt kuinka moni niistä joskus vielä onnistuu.
Suot on mun lemppareita!
Lenkin loppu osassa hölköttelin hiekkatietä.
Tunnin lenkin jolkottelin. Mieli ja keho virkistyi ja aurinkokin tuli pilvien lomasta loimottamaan.
Sattuipa sopivasti, että tämän päivän Ilkka-lehdessä oli juttua polkujuoksusta -> "Paluu luontoon käy polkuja pitkin". Rasti Jussit järjestävät elokuun lopussa polkujuoksukisan, jossa on valittavissa 10 tai 20 kilometrin lenkit. Sarjat on niin kilpailijoille kuin kuntoilijoille, ajan kanssa tai ilman. Tämä kisa on jo merkitty mun kalenteriin ja sinne lähdetään fiilistelemään :) Tuu säkin!

~Eija~