Näytetään tekstit, joissa on tunniste rentoutuminen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rentoutuminen. Näytä kaikki tekstit

tiistai 16. lokakuuta 2018

Erikoispitkää ja aaltoja

Ilmoitin itseni Vaarojen maraton viikolla suunnistuksen SM-erikoispitkille, jotka olivat viikko Kolin reissun jälkeen. Mielessä vilahti, että tokkopa olen palautunut polku-ultralta ja kuinkahan mä kisapaikalle, Saloon asti jaksan ajella. Alku viikosta, jalkojen lihakset vielä arkoina, aloin kysellä jospa saisin jotenkin porukan yhteiskyytiin, mutta erikoispitkiä edellispäivän suunnistuksen Halikko-viesti sotki sopivan porukan löytämistä. Suurin osa siis meni jo lauantaina Saloon ja mä olisin vielä silloin töissä. Kuitenkin seurakaveri tarjosi yösijaa kotoaan Ulvilasta, puolesta välistä matkaa, joten ei jäänyt sunnuntai aamulle (yölle) niin ajamista. Joten lauantaina töiden jälkeen lähdin ajelemaan pimeässä Liisan luo ja suht ajoissa pääsimme nukkumaankin.
Aamu-usvassa.
Aamu valkeni sumuisena ja niin lämpöisenä. Viikonlopun sunnuntaille oli luvattu todella poikkeuksellista keliä, lähemmäs 20 astetta! Kahden tunnin ajomatka Saloon hurahti jutellessa ja kaunista tienoota ihaillessa. 

Itse suunnistuskisa tuli olemaan tavallaan yhden etapin päätös, sillä tämä oli mun viimeinen virallinen kisani sarjassa D35. Toki mahdollisesti vielä tässä sarjassa jossain kisassa olen, mutta ensi vuonna siirryn D40-sarjaan, kun ikä pyörähtää uudelle luvulle. Suunnistuksen pääsarjoissa voivat kisata ihan kaikki, mutta siihen virallisesti kuuluvat 21-34 vuotiaat. 35 vuodesta eteenpäin sarja vaihtuu aina viiden vuoden välein. Sarjan vaihtaminen tarkoittaa yleensä lyhyempiä ratoja, mutta taso pysyy yhtä kovana suhteessa itseen.

Vaikka ikääntyminen aiheuttaa omat isommat tai pienemmät kriiseilynsä, on kuitenkin kiva päästä seuraavaan sarjaan. D35-sarjassa kun on usein niin todella vähän osallistujia. Sunnuntain erikoispitkilläkin kyseessä oleva sarja oli pienimpiä. Meitä oli 21. Kotona asetin itselleni tavoitteen päästä kymppisakkiin, hyvällä suorituksella voisi pärjätä paremminkin. Ilman odotuksia ja paineita kuitenkin lähdin, vaikka asiaan kuuluva jännitys pyöri vatsanpohjassa koko aamun.
Erikoispitkän kartta pala.
Matkana meillä oli 11,2 kilometriä linnuntietä. Karttana oli valtava "lakana" , 4xA4 kokoinen! Mittakaava 1:10 000, eli yksi senttimetri vastaa 100 metriä luonnossa. Noin ison kartan käsitteleminen ja taitteleminen pienemmäksi vaati metsässä useamman pyörittelyn.

Alussa oli kaksi helppoa rastia ja kolmaskin tie kierrolla näytti helpolta, mutta menin sen sitten huolimattomuuksissani ryssimään, kun ajauduin liikaa vasemmalle. Nelos rastin otin rauhallisemmin ja se napsahtikin heti kohdalle, mutta sitten vitoselle heitin mulle tuttuun tapaan ihan liikaa oikealle. Siinä sitten pyörin ja ihmettelin ja yritin saada jostain kiinni. Lopulta se rasti löytyi ja kohti pahan näköistä tiheikkö rastia. Sekin meni ohi! Suututti, kun juoksu kyllä kulki eikä jalkoja painanut viikon takainen vaaroilla rymyäminen yhtään, mutta suunnistaa en sitten millään osannut! Päätin yrittää pysyä tosissani suunnassa ja rauhoittaa menoa. Saman sarjalaisiakin vilaji ympärillä, eikä tällaisella suorituksella kymppisakkiin kyllä päästä.

Yhteensä meillä oli 19 rasti ja kun kolme alkupään rastia oli mennyt ihan pipariksi, niin onneksi seiska rastista eteenpäin homma alkoi rullata. Välillä sain mennä ihan omassa rauhassa ja välillä ympärillä pyöri muitakin. Kartta oli hyvä ja maastosta tykkäsin. Oli nousua ja laskua, avokallioita ja sopivasti ojia ja soita. Kipuileva vasen jalkani sain kerran kunnon tällin kivikossa, mutta ei onneksi aiheuttanut sen kummempaa harmia. Maaliin juoksentelin hyvävoimaisena ja hyvillä fiiliksillä. Aikaa kului yksi tunti ja 44 minuuttia ja oma kelloni näytti matkaa tulleen karvan verran alle 13 kilometriä. Pölläilyt lisäsi matkaa, sillä muutoin aika suoraan rastilta rastille suunnistin. Lopulta sijoitus 9. eli tavoitteeseen pääsin! Laskeskelin, että puhtaalla suorituksella olisi sijoitus voinut olla pari sijaa korkeammalla, mutta hyvä näin. Kisamakkarakioskin kautta autolle ja kotiin päin ajelemaan.
Maalissa.
Ulvilaan päin ajellessa tuli puheeksi, etten koskaan ole käynyt Yyterissä ja siitä se ajatus lähti, että piipahdetaas siellä äkkiä. Uskomattoman lämmin ja kirkas ilma ja mereltä päin puhaltava tuuli oli ihan parasta kauniilla hiekkarannalla. Jokunen uimarikin paikalla oli ja purjelautailijoita aalloissa. Todella kaunis paikka ja tänne on ehdottomasti tultava kesällä lasten kanssa.
Lokakuun auringossa.

Yyterin aaltoja.

Yyterin heikkadyynejä.
Liisa vei mut myös Kallon majakkasaarelle ihastelemaan veden silottamia kallioita. Odottelimme aina sitä seitsemättä aaltoa, joka olisi iso, saadaksemme hyvän kuvan aalloista. Paremmin kuitenkin kengät kastui aallon yltäessä pitkälle kallioille. Kaunis paikka, jossa voisi istuskella ajatuksissaan pitempäänkin.
Kallon kalliot.

Kuva: Liisa
Loppu viimein sunnuntain kisareissu oli oikein onnistunut, vaikka etukäteen moneen kertaan tuli mietittyä että mitä ihmettä mä nyt tuonne lähden. Suunnistuskausi on nyt paketissa ja muutenkin vaihdan hiukan kevyempään treenailuun hetkeksi, ihan tuon jalkanikin vuoksi. Marraskuun alussa on tarkoitus vielä mennä Komia Ilkanpolku-juoksu tapahtumaan juoksemaan 35 kilometriä, mutta siellä on enemmän sellainen oman viime vuoden ajan parantamis kuin kisaamis tavoite.

Aurinkoista ja iloista lokakuuta kaikille!

~Eija~

perjantai 13. huhtikuuta 2018

Pehmeästi piikitellen ja rennosti palautellen

Tässä kun on huhkinut melko täysiä viikkoja, on joutunut myös miettimään omaa palautumista ja stressin sietoa, omaa ajankäyttöä ja rentoutumista. Monivuorotyötä tekevänä kohdallani ei voi puhua säännöllisestä elämästä, mutta yövuoroja alku vuodesta vähentämällä olen saanut kuitenkin nukkua yöni useammin omassa sängyssä ja arvostan sitä suuresti. Ei ole niin "pihalla" koko aikaa. Yövuorojen vähentämisen lisäksi vähensin töitä. Syksyllä tein osittaista ja tulevalle syksyllekin olen jo pitkän pätkän sitä hakenut. Sivutöitä liikunnan ammattilaisena olen myös radikaalisti vähentänyt ja sen osalta nyt tuntuu aika sopivalta. 

Rauhallinen kävelylenkki ystävän kanssa, hieronta, lilluminen poreissa tai omalta kohdalta todistetusti televisiosta jonkun hömpän ohjelman katsominen rentouttaa niin mieltä kuin kehoa. En varsinaisesti koskaan ole pitempi kestoisesti univaikeuksista kärsinyt ja tälläkin hetkellä uskon sopivan aktiivisen elämäni auttavan hyvään uneen. Toisaalta toisinaan olisin niin huippua voida ottaa pikku päikkäritkin, mutta se ei juuri nyt ole oikein mahdollista.

Helmikuussa lasten kanssa kaupoissa pyöriessä juniorimme bongasi piikkimaton. En sitä heti napannut kärryymme, mutta juniorin kassan lähellä matosta muistuttaessa, koukkasimme kuitenkin sen vielä hakemaan. Koskaan aikaisemmin en piikkimattoa ole kokeillut, mutta mielenkiinnolla hiukan olin lukenut sen auttavan mm. stressiin ja palautumiseen fyysisestä rasituksesta. Lapset innostuivat matolla makailemaan ja istumaan, joten itsekin heti illalla päätin pistää sille maate.
Piikkimatolla voi seistäkin.
Piikkimatto ylsi alaselästä hartioihin asti ja päätin korkean kipukynnyksen omaavana kokeilla heti paljaalle iholle. Terävät muoviset piikit pureutuivat heti kipeästi, erityisesti alaselässä lantion kohdalla. Rauhallisesti hengitellen odotin mitä tapahtuu. Parissa minuutissa tuo kipu hellitti, toki piikit tuntuivat, mutta iho aivan kuin turtui. Vähitellen tunsin kuinka jalat ja lantio rentoutuivat ja jännästi säti jaloissa. Talo oli ihan hiljainen, joten heti jo ensimmäisellä kerralla melkein nukahdin. Pieni vilu kuitenkin piti hereillä ja seuraavilla kerroilla olenkin heittänyt peiton päälle.

En osaa sanoa onko iltaisin piikkimatolla makoilu auttanut vielä palauttavampaan syvään uneen, mutta ihanan rentouden se tuo kiireisten päivien päätteeksi. Vaikutus perustuu ihmisen kropassa olevien akupisteiden aktivoimiseen ja juuri nuo terävät piikit tekevät sen. Verenkierto vilkastuu ja lihasten jännitystilat laukeavat. Endorfiinejä (tuntuu hyvältä hormoneja) ja oksitosiinia (auttaa nukahtamaan helpommin ja nukkumaan paremmin hormoneja) vapautuu kehoon. Piikkimatolla makoilun jälkeen kävelen suoraan sänkyyn nukkumaan. Kokemuksien mukaan hyvin lyhytkin makoiluaika vaikuttaa positiivisesti ja säännöllisyys vielä tehostaa.
Mun selkä puolen tunnin makoilun jälkeen.
Palauttavana ja rentouttavana lajina tunnetaan myös avantouinti tai - kastautuminen. Ystävä on jo viikkoja sitten haastanut mukaan ja vihdoin viime viikolla aikataulut sopivat yksiin ja pääsin mukaan. Olen monia vuosia, yli 15 vuotta sitten entisen työkaverini mökillä saunasta päin käynyt avannossa ja muistan kuinka hienoa se oli. Silti hiukan hirvitti kylmän arkana ihmisenä, että onnistunko veteen menemään.

Avantouinnin tiedetään vaikuttavan myönteisesti terveyteen. Jääkylmä vesi antaa hormoniruiskeen erittämällä kortisolia (yhdessä kylmän kanssa estävät kiputuntemusta) ja endorfiineja sekä antioksidanttien määrä saattaa lisääntyä kehossa. Kylmä vesi nostaa sykettä, hengitystiheyttä ja verenpainetta ja kun malttaa pysyä tovin vedessä alkavat ne laskea. Kroppa virkistyy ja pian avannosta nousun jälkeen rentoutuu.
Niin kylmää, mutta aina kuvan ajan saa hymyn irti!
No tottakai uskalsin veteen mennä. Suihkun ja saunan kautta, ensin 15 sekuntia vedessä ja takaisin saunaan. Taisimme käydä 5 kertaa kastautumassa ja yhteensä 1minuutti ja 40 sekuntia olin vedessä. Uintiliikkeitä en uskaltanut vielä tehdä, vaan ihan perus kastautuminen riitti. Olihan se hienoa! Verenpaineiden heittelystä johtuen avannosta nousun jälkeen aina hiukan huimasi, mutta se meni melko nopeasti ohi. Vettä hörppäsimme joka välissä. Näin tottumattomalla on riski vilustua pulahtelun jälkeen, mutta mulle ei kyllä tullut mitään. Ehdottomasti uudestaan pitää päästä ja aivan tavaksikin tämän voisi ottaa 😊
Ja sitten iltapalaa.
Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

~Eija~

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Miniloma Gdánskissa

Mulle tarjoutui hieno mahdollisuus lähteä pienelle matkalle ja ottaa ansaittu tauko arjen pyörityksestä, kun mieheni työnantaja vei työntekijänsä puolisoineen Gdánskiin, Puolaan. Luvassa oli vanhan kaupngin tunnelmaa, nähtävyyksiä, hyvää ruokaa ja seuraa. Lento Turusta ei vienyt kuin reilu tunnin ja sitä hypähti harmaasta Suomen alkutalvesta keskelle myöhäistä syksyä.

Gdánsk sijaitsee Itämeren rannalla, Puolan pohjoisessa. Asukkaita on noin puoli miljoonaa ja turisteja tulee sankoin joukoin ympäri Eurooppaa. Kaupungin nähtävyydet ovat matkailijalle sopivan kävelymatkan etäisyydellä, pääosin vanhassa kaupungissa. Vuonna 1945 kaupunki pommitettiin lähes maan tasalle, joten vanhat rakennukset ovat suurilta osin jälleenrakennettu vanhoja taidokkaita kuvioita ja koristeluita myöten. Meri ja satamat ovat lähellä ja kanavat halkovat kaupunkia.
Gdánskin yksi kanava ja vas:lla vanha nosturi.

Vanhan kaupungin pääkadulla.
Me kuljimme vanhaa kaupunkia ristiin rastiin ja hiukan koukattiin sivummallekin. Ero turistien suosimalla ja paikallisten alueilla oli selvä. Vanhassa kaupungissa ei pahemmin roskan roskaa näkynyt, mutta sivummalla sitäkin enemmän. Vanhan kaupungin ytimessä peruskorjattiin rakennuksia ja kaupungin laidalle rempattiin hotellia toisen perään. Sivummalla useammasta rakennuksesta ikkunat oli hajotettu, teiden halkeillun pinnan alta kasvoi ruoho ja hylättyjen kauppojen seinät oli töhritty. Kaupunki eli turismilla ja jäi kovasti mietityttämään, millaista "tavallisen" ihmisen elämä siellä on. 
Kauniit koristeelliset rakennukset.
 Kelit todella suosivat meitä; kaksi ensimmäistä päivää auringonpaistetta ja kolmantena päivänä vain kylmä pohjoisen puolen tuuli hiukan kangisti. Mukaan varattua sateenvarjoa ei onneksi tarvittu ollenkaan. Kaupunki olisi varmasti näkemisen arvoinen myös kesällä, kun oleskelu vanhan kaupungin kaduilla onnistuisi paremmin. Nyt vetäydyimme aina lämpöisiin sisätiloihin syömään, vaikka ravintoloiden terasseilla oli isoja tulisijoja. 
Mukulakivi katuja vanhassa kaupungissa.

Kapeaa katua kohti Marian kirkkoa.
 Liikunnallisesti tuli vietettyä rauhalliset palauttavat päivät. Paljon hyvin rauhallista kävelyä ja kerran Gdánskin Marian kirkon torniin, reilu 400 porrasta ylös kapuaminen. Portaat lähtivät hyvin kapeana kierteenä ylös päin. Pää oli mennä pyörälle, niin pientä rinkiä siinä mentiin, niin kapeille askelmille astuen. Sopiva pikku lämpö tuli päälle ja ylös asti päästyä sai hiukan keventää vaatetusta. Näkymät kirkon tornista olivat huikeat ja siellä ei käynyt tuulen virettäkään. Se oli sellainen kaunis pysähtynyt hetki taivaan rajassa.
Gdánskin Marian kirkon pääalttari.

Kohti korkeuksia.

Näkymät kirkon tornista.



Öinen Gdánskin vanhakaupunki.
Jos olivat liikkumiset palauttavaa, niin sitten tuli myös tankattua kunnolla. Joka päivä käytiin syömässä todella hyvää ruokaa. Tällaiselle melko pieni ruokaiselle ei ehtinyt tulla vielä nälkä, kun taas jo seurueesta jollain alkoi ruoka-aika muistutella. 
Kanaa ja sieni täytteisiä nyyttejä. Namsk, oli hyvää :)
Voin suositella kaikille Gdánskia matkakohteena. Reissu oli onnistunut ja osui sopivaan kohtaankin. Nyt on taas uusi, melko kiireinen viikko saatu käyntiin, Omat liikkumiset ja toisten liikkuttamiset ovat jatkuneet, on palattu normaaliin ruokailuun ja kotiarjen pyörteisiin. Ajatukset ovat kääntyneet jo jouluun, ensimmäiset piparit on paistettu ja jospa huomenna saisi ensimmäiset jouluvalotkin viriteltyä pihamäntyyn. 
Ihanaa olla taas kotona ja antaa arjen viedä :D

~Eija~

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Juhannus taikoja

Juhannus tarkoittaa monelle useamman päivän vapaata, rentoutumista, lepoa, juhlia ja pään nollausta, kuka sen mitenkin sitten toetuttaa. Mulle se on valoisista öistä nauttimista ulkoillen, perheen ja ystävien kanssa olemista, hyvää ruokaa, saunomista ja uimista sekä töissä olemista (mun päätyöpaikan ovet kun ovat aina auki). Tämän vuoden juhannuksesta päällimmäisenä jäi mieleen mahtava keli, vaikka sataakin taisi jossain välissä ;) ja liikkumisen ilo!

Juhannuksen aloitin ystäväni Meijun kanssa "perinteisellä" (vuosi sitten oltiin ensimmäisen kerran) pitkällä pyörälenkillä. Porukamme kolmas polkija estyi ja vettäkin satoi reilusti ilta seitsemään asti, mutta lähdimme silti ja sadekin loppui suunnitellusti juuri kun reissu alkoi. Tavoitteena oli 100 km (viime vuonna reilu 120km), suuntana täältä Ilmajoelta Ylistaroon, Lapualle, Nurmoon ja Seinäjoen kautta kotiin. Keli oli hiostava, ei tuullut yhtään ja aurinkokin ehti pilkahdellen keskiyön tunneilla. Evästimme kolme kertaa reissun aikana ja teimme pysähdyksiä tarvittaessa. Näin pitkässä pyöräilyssä tällaisella harrastelijalla väsyy reidet ja puutuu takapuoli. Poljimme silti hyvävoimaisina ja tyytyväisinä kotiin asti. Aikaa meni 4 tuntia ja 50 minuuttia, tauot eivt ole tuossa mukana. Ei parempaa juhannuksen aloitusta yhtäkkiä tule mieleenkään. Ens vuonna sitten taas.
Ylistaron Malkakoskella 
Petomaisemaa yöllä Nurmossa
Perjantana jaloissa tuntui pitkä pyöräily, joten päätin ottaa ihan rennosti nurmikkoa leikaten ja tyttärieni kanssa käytiin lyhyellä lenkillä. Työt polki pyörällä ja minä kävely-hölkkäsin vierellä ja perässä.
Naapurissa käytiin nostamassa Suomen lippu salkoon ja nautittiin rennosta yhdessä olosta :)

 Niin ja sitten sitä tuli syötyä kunnolla joka päivä. Olin jo torstaina käynyt kaupassa hakemassa jääkaapin täyteen ruokaa. Meiltähän ei kesken pyhien kauppaan lähdetä ja vielä parempi jos pärjätään pyhien jälkeenkin pari päivää ilman kaupassa käyntiä ;)
Mun lempparia grillistä on broileri ja juurekset. Toki pari makkaraakin tuli herkuteltua ja jälkkäriksi useasti jäätelöä ja kesän ensimmäiset mansikat.
Me ei hevin luovuta kunnon hiiligrillistä ;)

Tietysti juhannukseen kuuluu myös sauna ja uiminen. Vesi kyllä tuntui hurjan kylmältä, mutta kunhan kastautua uskalsi, niin sitten sitä pystyi palan matkaa kunnolla uimaankin. Viileä vesi ja saunan lämpö teki hyvää väsyneille jaloille.

 Ei toki juhannusta ilman juoksulenkkejä. Lauantaina kävin lyhyen rauhallisen lenkin juoksemassa ja samalla testaamassa uutta Garminin sykemittariani :) Oon vähän sitä laatua, että ensin testataan ja sitten vasta luetaan ohjeet. No heh, matka taittui sitten maileissa ja taisin kerran lenkin aikana saada mittarin sammutettuakin. Mutta lenkki tuli joka tapauksessa tehtyä ja sykemittari testattua :)

Sunnuntaina oli hellepäivä, mutta Niinan ohjelmassa luki juoksu 21,1 km ja oli haastanut mua seuraksi lenkille. Johan toki lähden! Niina on kova kuntoinen triatlonisti ja tämän kesän päätavoitteena triatlonin täysmatka Kööpenhaminassa elokuussa. Ollaan muutaman kerran oltu yhdessä juoksulenkillä ja on aina mielenkiintoista kuulla määrätietoisen ja tavoitteellisen urheilijan treeneistä. Nyt mentiin Niinan aerobisella kynnyksellä tasan puoli maratonin verran. Helle tuntui kyllä heti ja mulla edelleen väsyneet jalat pyöräilystä. Välillä oli myötätuulta ja välillä vastatuulta. Kerran käytiin matkan varrella täyttämässä vesipullot ja taas matka jatkui. Mulla ja Niinalla on aivan erit sykkeet (oma maksimini kun on vain 167) ja mulla pysyi tämän lenkin ajan koko ajan 130 tietämissä. Aikaa meillä meni 2 tuntia ja 3 minuuttia. Lenkin jälkeen poljin pyörällä vielä kotiin ja kotona syömään ja taas saunaan :)
Garmin 220
Nyt maanantaina kropassa on oikein loistava fiilis kaikesta liikkumisesta, syömisestä ja rentoutumisesta. Tänään nukuttiin pitkään ja kohta taas lähden töihin. Muutama työvuoro vielä ja sitten mullakin alkaa kesäloma :D
Toivottavasti teilläkin on ollut mukava juhannus :)

~Eija~

lauantai 11. kesäkuuta 2016

Poluilla

Metsässä lenkkeily ja nykyään tutummin polkujuoksu on kasvava harrastus Suomessa. Mikä olisikaan sen luonnollisempaa, kuin luonnossa liikkuminen ja nyt siitä on nostettu trendilaji. Hienoa mun mielestä! Polkujuoksukisoja ja -tapahtumia syntyy kuin sieniä sateella, eri pituisia ja tasoisia sekä massiivisille että rajatulle määrälle osallistujia. Metsässä liikkuessa, liikkui sitten kävellen tai juosten, saa paljon enemmän ärsykkeitä ja haastetta koko kropalle kuin tasamaalla, vaikka vauhti hidastuukin. Askellus ei ole monotonista taivaltamista, vaan välillä pitää loikata kiveltä kivelle ja kohta taas hakea sopivaa kohtaa jalalle puiden juurakoissa. Metsä vaihtelevine alustoineen on miellyttävämpää ja vähemmän kuluttavaa kuin kova asfaltti.
Pitkospuita, avokalliota ja suota <3
Mä oon suunnistanut pikku tytöstä asti ja mulle metsä on kovin tuttu ja turvallinen paikka. Enemmän mä "pelkään" kaupungin hälyssä kuin metsässä! Tyttäreni 6vee totesi kerran metsälenkille lähtiessäni, että jos "tulee karhu vastaan, käperry oikein pieneksi että se luulee sua kiveksi ja sitten muurahaiset tekee sun päälle pesän". Just näin, vaikka ei äiti siellä metsässä meinaa niin kauaa olla että muurahaiset ehtii pesän päälle tehdä ;) Ja olisihan se hurjaa joskus oikeasti nähdä oikea karhu. Karhu mut on nähnyt varmaan useasti ;)
Nyt on ollut muutaman päivän ajan aivan jäätävän KYLMÄ! Keskiviikkona palellutin hulluuksissani itseni kesämyrskyssä pyöräillessä ja sen jälkeen oon ollut syväjäässä, villasukat jalassa ja viltin alla. Ei flunssan oireita tms, mutta kamala kylmä vaan. Eilen hytisin lasten yleisurheilukisoissa ja vaikka lämmin viltti kotona taas veti puoleensa, piti lämpöä lähteä hakemaan lenkiltä. Hyytävästä tuulesta johtuen valitsin mielelläni metsän suojan lenkilleni.
Aika pilvinen keli, mutta ei sadetta, ei hyttysiä, eikä sopinut kylmä tuuli. Sen sijaan hiljaisuutta, rauhaa, suon tuoksua, kauniita juurakoita ja lintujen laulua.
Mä oon kerran ollut polkujuoksukisassa, viime syksynä. Jutun voi lukea tästä.
Tänä vuonna tarkoitus osallistua taas kahteen tai kolmeen polkujuoksutapahtumaan, kuinka nyt sopivia osuu kohdalle. Viitisen vuotta sitten bongasin Vaarojen maratonilta rapsoja ja innostuin, että tuonne joskus! En ole vielä kertaakaan paikkaa arvontaan hakenut, en oo ollut vielä valmis ja edelleen treenit jatkuu. Monta muutakin mielenkiintoista polkupätkää oon korvamerkinnyt ja katsotaan nyt kuinka moni niistä joskus vielä onnistuu.
Suot on mun lemppareita!
Lenkin loppu osassa hölköttelin hiekkatietä.
Tunnin lenkin jolkottelin. Mieli ja keho virkistyi ja aurinkokin tuli pilvien lomasta loimottamaan.
Sattuipa sopivasti, että tämän päivän Ilkka-lehdessä oli juttua polkujuoksusta -> "Paluu luontoon käy polkuja pitkin". Rasti Jussit järjestävät elokuun lopussa polkujuoksukisan, jossa on valittavissa 10 tai 20 kilometrin lenkit. Sarjat on niin kilpailijoille kuin kuntoilijoille, ajan kanssa tai ilman. Tämä kisa on jo merkitty mun kalenteriin ja sinne lähdetään fiilistelemään :) Tuu säkin!

~Eija~

torstai 11. helmikuuta 2016

Rentoutumassa :)

Me itse asetamme itsellemme mahdollisuuksia, haasteita ja tavoitteita arkeen. Toista motivoi tämä hetki ja toista tulevaisuus, kenties parempi sellainen. Kuitenkin olisi niin tärkeää nähdä ja kokea juuri tämä hetki ja nauttia siitä. Pysähtyä hetkeksi.

Oma elämäni on juuri nyt ehkä elämäni kiireisintä ja haasteellisinta, mutta samalla myös antoisinta. 
Oma perhe, melko pienet lapset ja heidän harrastukset, ystävät, koti, työ, kakkostyö, opiskelut ja omat harrastukset. Aikataulut ovat joinain päivinä todella tiukkoja ja vaatii tarkkaa suunnittelua. Tämä luo osaltaan stressiä, mutta myös onnistumisen tunteita.

Tänään oli mun aika ottaa hetki itselleni, rauhoittua, rentoutua ja pysähtyä :)
 Meidän kylällä Ilmajoen Rengonkylällä/Pojanluomalla on Avun Paikka, jossa ammattihierojat Heidi ja Henri ovat ottaneet asiakkaita vastaan kohta jo kolmen vuoden ajan. Tarjolla on perinteistä hierontaa, jalkapohjien vyöhyketerapiaa, kuumakivihierontaa, intialainen päähieronta, suklaahieronta ja kasvohierontahoitoja. 
Henri on kahdesti aukaissut penikoista vaivaamat jalkani ja nyt mieheltäni joululahjaksi saamani lahjakortin halusin ehdottomasti käyttää hiukan hemmottelevampaan hierontaan (penikoiden käsittely ei ole kovin rentoutttavaa ;) ). Kokeilin ensimmäisen kerran kuumakivihierontaa.
Kuumia, sileitä kiviä oli koko ajan selkäni päällä ja sen lisäksi kiviä laitettiin varpaiden väliin ja sain pitää niitä käsissäni. Öljyn tuoksun sain valita ja tietysti valitsin makean karamellin- tuoksun. Rauhallinen musiikki loi ihanan tunnelman.
 Valitsin jalkojen ja selän hieronnan. Heidi hieroi sekä käsillä ja kivillä. Kivet olivat niin sileitä, että eron huomasi vain kiven kuumuudesta. Pitkään paikallaan ollessaan kivi saattaisi tuntua polttavan kuumalta, mutta jatkuvassa liikkeesä se tuntui ihanan rentouttavalta.
Heidi ja kivet
Kuumakivihieronta rauhoittaa hermostoa ja rentouttaa sekä lymfakierto ja aineenvaihdunta lähtevät liikkeelle. Hoidon jälkeen on tärkeää juoda runsaasti vettä.
Voin lämpimästi suositella kaikille ko hoitoa ja Heidin ja Henrin tunnelmallista ja rauhoittavaa Avun Paikkaa. 
Avun Paikan löydät myös facebookista -> www.facebook.com/AvunPaikka
Kiitos Heidille ihanasta hieronnasta ja rauhoittumis hetkestä. 
Nyt jaksaa taas eteenpäin :D

~Eija~

torstai 21. tammikuuta 2016

Lähiopiskelupäivä Kuortaneella

Liikunta-alan ammattitutkinto -opiskelut etenee hurjaa vauhtia. Lähijakso päivistä Kuortaneella yli puolet on jo käyty ja jäljellä on enää neljä jaksoa. Neljästä opintokokonaisuudesta ensimmäinen, liikkumaan ohjaaminen on käytännön puolesta suoritettu, mutta raportin kirjoittaminen vielä loppu silausta vaille valmis. Yksilöllinen liikunnan ohjaus osio on työn alla ja kaksi muuta osiota melko lähtöpisteessä. Joo, voi kuulostaa stressaavalta tilanteelta, mutta meillä on kuitenkin aikaa suorittaa osiot tämän vuoden loppuun mennessä. Onneksi. Huh, jo kuulostaa paremmalta :) 

Tällä viikolla oli vuoden ensimmäiset lähiopiskelupäivät. Näitä päiviä aina odottaa, koska milloinkaan ei sieltä kotiin palaa tyhjin käsin tai kivuttomin lihaksin, sen verran hyvää ja monipuolista treeniä aina on ohjelmassa.
Nyt pääsette mukaan miltä mun Kuortane päivä tänään piti sisällään :)
 Kello herätti kotona aamulla klo.06.45. Poikkeuksellisesti tällä viikolla en yöpynyt Kuortaneella, koska mulla oli kotipuolessa iltaisin jumppien ohjaamista. Joten aamulla auton ratin taakse ja 40 minuuttia ajoa hyvässä kelissä Kuortaneelle.
Pakkasta "sopivasti" -25 astetta ja eilen satanut pehmeä lumikerros koristeli puut, pensaat ja maiseman kauniiksi. Rapea keli etten sanoisi. Aamupalalla koko ryhmämme kokoontui totutusti samaan pöytään. 
 Ensimmäiset puolitoista tuntia meillä oli luistelua, JEE :D
Perusluistelutekniikkaa, eteen ja taaksepäin, jarrutuksia, sirklausta ja lopussa tietysti pikku kisailua. Syke nousi, hiki tuli ja kropassa tuntui. Joillakin ryhmäläisistä oli viime luistelu kerrasta vuosia, useita useita vuosia, mutta niin vaan kaikki mennä viipotti lopussa. Aikuistenkin todella kuuluisi käydä luistelemassa, sillä se on todella kivaa :)
 Aamuluistelun jälkeen jäähallilta siirryimme viereisen Kuortanehallin luentotiloihin. Aiheena oli liikkujan ravitsemus. Ihana istua rauhassa vähän aikaa. Jälleen kerran mielenkiintoisesta aiheesta mielenkiintoisia näkökulmia ja perusteluita. Ravinto on loppu viimein aika simppeli juttu, mutta halutessaan siitä voi tehdä hyvin monimutkaisen ja mahdollisuuksia täynnä olevan palapelin palan.
 Tässä vaiheessa aamupalasta on jo kulunut melkein kolme tuntia ja nälkä alkaa haittaamaan keskittymistä, joten välipala patukan kaivelin laukusta.

 Vihdoin ennen puoltapäivää toppavaatteet taas niskaan ja siirtymätaipaleelle kohti Kuortaneen Urheiluopiston hotellirakennusta, jossa on myös ravintola. Päästiin syömään :)
Ruokailun jälkeen siirryttiin palloiluhalliin. Luvassa oli chiball näytetunti.
Suomen ChiBall kotisivuilla kerrotaan näin -> "ChiBall on kokonaisvaltainen harjoitusohjelma, jonka perusta on perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä. ChiBall yhdistää ainutlaatuisella tavalla väri- ja aromaterapian sekä kuuden eri lajien ja menetelmien vaikutukset: TaiJi/Qi gong, Chiball tanssi, Jooga Pilates, Feldenkrais-menetelmä ja syvärentoutus."
Pehmeä ChiBall-pallo lapaluiden alla ja rintakehä rennoksi.
Mulle tämä oli aivan uusi juttu. Pilatesta olen joskus kokeillut, mutta muut tällaiset rauhallisen mielen ja kehon yhdistämiset ovat vieraita. Mielenkiinnolla lötkö pallon otin käteeni ja sain sen täyttymään ja tappi kiinni. Valitsin muitta mutkitta keltaisen pallon, joka kuvastaa loppu kesää/alku syksyä ja tuoksu oli sitruunaruoho. Kertoo kuulemma jotain musta, hmmm ->

"Tuoksu ja väri edustavat maan elementtiä ja myöhäiskesää. Keltainen on auringon ja elinvoimaisuuden väri. Se vahvistaa ja hoitaa hermostoa sekä mieltä ja auttaa herättämään inspiraation. Keltainen auttaa luottamaan elämään, lisää itsekunnioitusta ja päättäväisyyttä. Sitruunaruoholla on virkistävä, puhdistava ja stimuloiva vaikutus kehoon. Sitruunapallo kohottaa mieltä ja auttaa keskittymään. Keltainen väri vastaa solar plexus chakraa."

Tunti oli mielenkiintoinen ja ihanan rentouttava. Rauhallinen musiikki, sopivasti vaihtuva rytmi liikkeissä ja uudenlaiset venyttelyt nosti esiin kireitä ja kipeitä lihaksia. Liian harvoin tulee tehtyä näin rauhallisesti ja rauhallisella mielellä kehonhuoltoa. Aina on muka kiire. Voin suositella kaikkia kokeilemaan eri rentoutus, venyttely tms lajeja ja etsimään juuri sen oman tapansa kehonhuoltoon ja rauhoittumiseen. 
Sitruunaruoholta tuoksuva ChiBall-pallo.
Mieli ja kroppa rauhoittuneena siirryttiin urheiluhalliin temppuilemaan :)
 Lämmittelynä juoksua, eri tavoin kävelyä, pomppimista ja pyörimistä. 
Sen jälkeen jatkettiin mm kuperkeikkoja, päälläseisontaa, käsilläseisontaa, hyppelyjä, pallottelua ja pyramideja. 
Ranteet oli kovilla, mutta kyllä minä niin itseni iloiseksi sain, kun ensimmäistä kertaa onnistui oikealla tekniikalla päälläseisontakin :) Tätähän pitää tietysti kotonakin treenailla että pääsee sitten joskus puhtaasti käsilläseisontaankin. 
Oli taas niin mukavat päivät ja pääsyylliset tähän ovat ihanat opiskelukaverit. Tietysti hyvät opettajat ja asialliset puitteet Kuortaneella mahdollistavat että meillä on niin hauskaa :)
Kotiin lähdin iloisena, sopivasti lihaskipua kropassa, tyytyväisenä ja hiukan haikealla fiiliksellä kuten aina lähijaksopäivien jälkeen. Onneksi seuraava jakso on jo kolmen viikon päästä. Sitä ennen pitää taas saada muutama askel osioita eteenpäin.

~Eija~