sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Maaliskuu maata näytti

Maaliskuussa juoksua tuli 285 kilometriä. Suurin osa nastakengät jalassa ja alustana lunta, jäätä ja sohjoa. Tällä viikolla, kuukauden viimeisellä viikolla, kuivan maan paljastuessa talven lumihankien alta, kaivoin kesälenkkarit kaapista. Ai että sitä keveyttä ja keväistä askelta! Nautin Suomen vuodenajoista, mutta mikään kolmesta muusta ei vedä vertoja keväälle! 
Pohjankyrö-lehden juttu 3/2019
Toissa viikolla oli juttu Pohjankyrö-lehdessä, johon ystäväni Päivi viime vuoden lokakuussa mua haastatteli. Aihe koski ultrajuoksua ja viime syksyn Kolin reissua, vaikka sivuttiin myös hiukan siitä vierestäkin. Ihanasti oli Päivi ajatuksia saanut kasaan, vaikka jutun julkaisu ajankohta yllätti meidät molemmat, sillä odotimme sen tulevan ulos jo viime vuoden puolella. Tästä johtuen jotkut sanamuodot olisi pitänyt olla toisin. 
Juoksua hangilla.
Maaliskuun juoksuja piristi keväisten kelien lisäksi pienen porukan yhteislenkit poluilla. Oli hyvin tampattua polku-uraa, ihanaa hankikantoa ja yhtäkkiä pettävää hankea, jolloin eteneminen muuttui kahlaamiseksi eikä voinut olla nauramatta. Mahtavia lenkkejä! 
Lumisilla poluilla.
Myös muutaman kerran pääsin hiihtämään , mutta pitää sanoa että hiihto-kärpänen ei tänä talvena mitenkään vakuuttavasti iskenyt. Ehkä jos olisi ilmoittautunut jollekin pitkälle retkihiihtokisamatkalle, olisi tullut ladulle lähdettyä useammin. Nyt ladun sijaan juoksu houkutteli selvästi enemmän. 
Talven viimeinen hiihto tyttärien kanssa.
Ohjaamani kevään juoksuryhmä aloitti viime viikolla ja se on samanaikaisesti aina jännittävää ja innostavaa. Iso ryhmä, jossa teemme tekniikkaharjoituksia, erilaisia lenkkejä, vetotreenejä, voima- ja lihaskuntoharjoittelua sekä juttelemme kaikesta mikä liittyy juoksuun. Mukavia tyyppejä ryhmä täynnä 🙂
Juoksuryhmän treeneissä vetoja.
Pääpaino omassa tekemisessä jatkuu edelleen juoksussa. Maaliskuussa sain tehtyä vuoden toisen yli 30 kilometrin lenkin ja pyrin tekemään sellaisen vielä huhtikuussakin. Karhunkierrokselle on kaksi kuukautta ja ajatukset pyörii valtavasti sen ympärillä. Viikko kilometrit oon saanut nostettua hyvälle tasolle - kevyelläkin viikolla 60 kilometrin paikkeille. Kuitenkin edessä on viikkoja kun on pakko kisojen vuoksi keventää enemmän.

Pian pääsee suunnistamaankin ja seuramme suunnistuskoulukin alkaa - kerron siitä seuraavassa postauksessa enemmän. 
Maaliskuun laskeva aurinko.
Aurinkoista huhtikuuta kaikille 😊!

~Eija~

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Sadan kilsan viikko

Viime viikon sanat olivat loma ja juoksu. Nämä sisälsivät sanat auringonpaiste, lumisade ja loskaa. Ja kun nämä kaikki ynnää yhteen, tulee siitä yli 100 kilometriä juoksua 🏃
Auringonpaistetta.
Sain todellakin vuoden ensimmäisen viikon, kun juoksukilometrit paukkui yli sadan. Tarkka määrä on 106 kilometriä. Keli vaihteli mahtavasta pikku pakkasen auringonpaisteesta sakeaan lumisateeseen muuttuen loppu viikosta polvia myöten kastelevaan loskaan. Helpohkoa sulaa asfaltti pätkää ei montaa kilometriä ollut, mutta sitä kohti mennään. Sunnuntain polkupitkis antoi lonkille ja lantiolle niiden ansaitsemaan ärsykevaihtelua tiejuoksujen lomaan.

Juoksin yli puolet kilometreistä yksin, mutta aivan mahtavaa oli saada seuraa vajaalle puolelle. Lyhin lenkki oli lauantai illan 6 kilometrin saunalenkki koko päivän laskettelun jälkeen ja pisin sunnuntai aamun 22 kilometrin polkupitkis. Aikaa kului, eikä tämä olisi ilman lomaa mahdollista ollutkaan.
Lumisadetta.
Kropan heikko hetki oli torstaina, kun vasemman jalan lonkankoukistaja oli todella ärtynyt ja pakaroissakin tuntui. Ehdin jo miettiä kuinka perjantain puolimaratonin pituisen lenkin kanssa käy, sillä lyhyenkin istumisen jälkeen otti todella kipeää. Kuitenkin hyvin nukutun yön jälkeen kroppa olikin ihan ok eikä kolotuksen kolotusta tuntunut. Ei edes pitkä autolla ajelu Ikeaan tuntunut missän. 

Joku ehkä jo miettii miksi halusin juosta juuri 100 kilometriä. Yksinkertaisesti sen vuoksi, että toukokuussa, tarkalleen ottaen vajaan 10 viikon päästä, juoksen yli 80 kilometriä Rukalla ja vajaan 17 viikon päästä yli 100 kilometriä Ylläksellä. Jalat tarvitsee iskutusta, kroppa kestävyyttä ja pää mielen hallintaa. Katsotaan ehtisinkö vielä ennen toukokuuta juosta toisen samanmoisen viikon.

~Eija~

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

5 kilsan raasto

Eilen koko illan keuhkoihin sattui ja jouduin kröhimään, sillä lähdin sitten sen kummemmin ajattelematta aivan liian kovaa juoksemaan lauantaina KomiaFlown talvijuoksusarjan viimeisessä kisassa 5 kilometrin pätkälle. Tuo matkahan on oikeasti ihan pikamatka, mutta kyllä tuollakin matkalla joutuu hartiavoimin tekemään töitä että jaksaa juosta kovaa koko matkan.

Sorruin pariin virheeseen. Ensinnäkin ennen lähtöä tuntui liian hyvältä kropassa (se on aina hälyttävä merkki 😉), toiseksi en laittanut sykemittaria näkyvälle ranteeseen että olisin nähnyt mitä kilometrivauhtia juoksin (tykkään niin juosta fiiliksen enkä kilometrivauhtien mukaan) ja kolmanneksi juoksin ensimmäisen kilometrin aivan liian lujaa kun vaan tuntui niin helpolta (pitkä kinttuisten miesten selkien takana oli hyvin tuulen suojassa).
Onnistuin kuitenkin muutamassa asiassa. Ensinnäkin vaikka en juossut alkua fiksusti, en kuitenkaan keskeyttänyt vaikka mieli teki (ja jäin kuitenkin henkiin!). Toiseksi nastakengät olivat oikea valinta jalkaan, sillä aika monen kuulin moittivan että lumisella ja paikoin jäisellä pyörätiellä nastaton kenkä lipsui. Ja kolmanneksi hienoa, että tuli tehtyä kova juoksu ja revittyä itseltä luulot pois. Se kummasti virkistää mieltä (vaikka ensin luuleekin "kuolevansa").
(Kuva @Komiaflow)
Vielä perjantai illalla pohdin, lähdenkö juoksemaan kympille vai vitoselle. Kympin oman talvisen pohja-ajan olin juossut helmikuussa, joten kallistuin kokeilemaan vitosta. Tavoitteeksi asetin kesäkelien kisajuoksuvauhtien perusteella 21 minuuttia. Se olisi 4:12 kilometrivauhti. Pitäisi pystyä, vaikka tiedostin kelin tuoman pienoisen lisähaasteen... Edellisenä päivänä satoi ensin lunta, sitten vettä  ja sitten se yön aikana heitti pakkaselle. Lauantai aamulla leijaili uusia lumihiutaleita taivaalta ja kylmä viima osui luihin ja ytimiin päivän lehteä postilaatikolta hakiessa. Talven aikana oon luistanut kiitettävästi vetotreeneistä, koska ne on niin kamalia. Nyt on korkea aika alkaa kiskomaan peruslenkeillä vetopyrähdyksiä tai muuten tämä vitosen kokeilu jäi tähän.

Paitsi että en todennäköisesti pysty jättämään, sillä nyt jäin omasta tavoitteestani 15 sekuntia! Eli juoksin 4:15 kilometrivauhtia. Johanna, joka repi muhun 46 sekunnin kaulan, tiesi oman mittarin kertoneen, että vedettiin eka kilometri 3:53! Niin no selittäähän tuo miksi sitten tuli niin kamala olo. Käännöspaikalla 2,5 kilometrin kohdalla oli pakko antaa Johannan selän mennä ja oli hidastettava omaa vauhtia. Vasta kilometri ennen maalia koin saaneeni itseni taas kasattua, mutta mitään saumaa kunnon loppukiriin ei ollut. Hyi kauhiaa. Juoksun maxsyke oli 163, joten siinä olisi ollut varaa vielä noustakin, mutta keuhkot teki stopin.
Juoksun jälkeen oli kotona löhöilyä pari tuntia ja sitten töihin. Iltapalaksi lauantain kunniaksi tilasin pitsaa, sen verran ärsytti ja yskitti. Ja oli tankattava sunnuntain pitkikselle, jonne Ninni haastoi. Pyysin pitää-pystyä-puhumaan -vauhtia 😊
Lauantain iltapalaa.
Ninnin kanssa juostiinkin sitten rauhallinen 20 kilometrin lenkki. Alkuun satoi kevyttä lunta, sitten paistoi aurinko ja lopuksi taas alkoi satamaan lunta. Aika mukava sunnuntailenkki, keskisyke 117.
Ninnin kanssa sunnuntailenkillä.
Nyt edessä on kahden viikon loma. Suunnitelmissa on paljon liikkumista, juoksuryhmän ja suunnistuskoulun tiimoilta vähän hommia, kotona pientä pintaremonttia, toivottavasti yksi tarpeellinen shoppailu reissu, lasten läksyjen ja kokeisiin tsemppaamista, toivottavasti innostusta tehdä hyvää ruokaa ja hyvin nukuttuja öitä. Kuulostaa hyvältä mun mielestä 😊

~Eija~

tiistai 5. maaliskuuta 2019

Rasteja ja hankikantoa

Viime viikonloppuna saavutin hiihtosuunnistuskisoissa kaksi aluemestaruus voittoa ja samalla Alajärven suunnistajien järjestämän kansallisen Alun Talvirastien kahden kisan kokonaistulosten voiton. Kisat käytiin meiltä kaukana, Kyyjärven Harsunkankaalla. Mun sarjana oli naiset 40, jossa molempina päivinä osanottajia oli 7, mikä on aivan hieno määrä tällaisissa pienemmissä kisoissa. Samalla sain kasaan juhlavuoteni kisat numero neljä ja viisi. Tavoitteenahan on se 40 kisastarttia tämän vuoden aikana.
Viikonlopun saalista.
Lauantaina oli keskimatka, mikä tarkoitti mun sarjassa vajaan 5 kilometrin reittiä kun menee lyhintä mahdollista latu-uraa. Heti aamusta satoi reippaan tuulen kanssa lunta ja puoleen päivään mennessä keli heitti nollaan. Metsässä lumi ja tuuli näkyviät ainoastaan pöperöisinä ja osittain peittyneinäkin latuina. Haastetta latujen lukemiseen teki aikaisemmin lähteneiden tekemät oikomiset hankien yli. Hankikanto oli kyllä hyvä, mutta kun itse lähdin lyhyttä oikaisua tekemään, meni heti oikealta sivuun. Nopeampaa olisin ollut rastilla latua pitkin kuin muka oikaisten.
Lähtöpaikka.
Mutta rastit löytyivät, vaikka loppua kohden yläkropasta niin loppui voimat. Kapeilla latu-urilla pääsee välillä vain tasatyönnöllä ja ruutia ei mun käsivarsista tarpeeksi löydy. Aikaa kului 31 minuuttia ja sillä lohkesi päivän kakkos sija ja Etelä-Pohjanmaan mestaruus.
Lauantain viimeinen rasti.
Sunnutaille keli muuttui täysin! Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja pakkasta oli 13 astetta. Taisi lauhtua -7 asteeseen iltapäivälle. Puin yhden kerroksen enemmän vaatetta ja käsiin lähti peukaloiden kohdalta puhki kulunet toppakintaat. Ei ehtiny tulla kylmä, sillä lähtöpaikka oli lauantain tapaan ihan näköetäisyydellä kilpailukeskuksesta ja verryttely tilaa löytyi. Sunnuntain kisa oli pitkämatka ja mun sarjassa se oli yli tuplaten edellispäivään ollen 10,4 kilometriä. 
Kisan jälkeen kuuluu vertailla ratoja ja pähkäillä reitinvalintoja.
Latuja oli lauantain lumisateiden jälkeen ajettu ja ne erottuivat paremmin. Rata oli sopivan haastava, sillä reitin valintoja rastien välillä oli useita eikä tullut kyllä vauhdissa valittua aina sitä nopeinta. Yksi mainittava ladun ohi lykkiminen tuli ja jouduin sitten rämpimään parin ojan yli oikealle ladulle, mutta muuten merkittäviltä pummeilta vältyin. Arvatahan sen saattoi, että käsistä loppui virta myös tänäänkin, mutta sisulla iskin sauvaa lumeen maaliin asti. Se riitti voittoon. Aikaa kului tunti ja 4 minuuttia. 
Kyllä tämä niin mukavaa on, vaikka välillä yhtä sähellystä kaikkien välineiden kanssa. Kuitenkin ilman varusterikkoja selvittiin, Emitag-leimasin toimi (joskus pakkasella saattavat hyytyä) ja päällimmäiseksi jäi hyvä fiilis. Kotiin tuomisina mestaruus mitalien lisäksi sain kokkiveitsen.

Näyttää siltä, että alueemme suksilla käytävät suunnistuskisat olivat tässä. Kauemmas ei tule lähdettyä aikataulullisten haasteiden vuoksi. Lunta toki saisi riittää vielä koko maaliskuun ja sitten voisi sulaa rytinällä pois niin kuin viime vuonna kävi. Hiihtämässä yritän vielä ehtiä käydä edes pari kertaa viikossa.

Mukavaa laskiaistiistaita kaikille 😊

~Eija~