Vuosi 2025

 Kiitos vuosi 2025.

Se oli antoisa, mutta myös opettavainen, omia rajoja koetteleva vuosi. Tänä vuonna, kuten niin monena edellisenäkin vuonna, oon päässyt kokeilemaan jotain itselle uutta. Se pitää innostusta ja motivaatiota yllä. Ja tällä tiellä jatketaan vielä eteenpäin. Urheileminen ja siinä itsensä haastaminen pitää oman arjen tasapainossa, vaikka tänä vuonna on pitänyt osata myös rauhoittaa.

Sisu6h Joensuu. kuva; Ninni.

Vuosi lähti upeasti liikkeelle elämäni ensimmäisellä sisärataultralla Sisu6h tapahtumassa Joensuussa. Jännitti etukäteen ja kun olin ensikertalainen, oli käytännöt vieraat ja juoksun vauhdinjakokin hakusessa. Meni kuitenkin aivan mielettömän hyvin ilman isoja ongelmia ja 45 vuotiaiden 6 tunnin ratajuoksun Suomen ennätys on edelleen mun nimissä. Polkujuoksuun verrattuna ratajuoksu on helpohkoa ilman juurakoita ja ylämäkiä, vesisadetta ja tuulta, mutta alustana rata on jäätävä jaloille. Palautuminen ottikin oman aikansa.

Hiihtolomalla Rukalla.

Sisu6h:n lihaskivut kuitenkin helpotti ja pääsin pian taas treenin makuun. Ronkaisen Tomi teki mulle treeniohjelmaa etänä ja mä säntillisenä ihmisenä sitä noudatin. Jokunen lenkki olisi jäänyt tekemättä ja erityisesti kova vk-treeni vetämättä, jos olisi ollut omasta ohjelmoinnista kyse. Nautin kaikista eniten pitkistä pk lenkeistä, joista pisimmät oli 50km talven aikana.

Voihan varpaat.

Juoksin niin poluilla kuin teillä, mutta sisäratajuoksu jäi Sisu6h:n kisan jälkeen. Huono luminen talvi ei oikein mahdollistanut hiihtoa, eikä usein jäätiköiksi muuttuneet ns ensilumenladut innostaneet, joten hiihtokilometrit jäi ennätys vähäisiksi. Tämä 2025-26 alku talvikin näyttää paljon samalta, enkä ole vielä käynyt kertaakaan hiihtämässä. Hiihto kuitenkin olisi hyvä laji juoksun rinnalle, joten pitää ehkä vain tempaista itsensä ladulle.

Kevättalvella poluilla pienessä ylämäessä oikea jalka lipsahti taakse ja varpaat vääntyi yliojennukseen. Iso-, etu- ja keskivarvas tummuivat ja kipeytyivät, todennäköisesti etuvarpaassa oli murtuma, mutta en kokenut tarpeelliseksi sen kuvauttamista, koska osasin sen itse hoitaa, eli teippauksella ja kovapohjaisella kengällä. Polkujuoksukengät oli oikein hyvät jalkaan, tukivat hyvin, joten treenailun jatkui vaikkakin pari viikkoa polkuja vältellen.

Kevättä kohti!

Kyllä mä niin nautin kun aurinko alkaa paistaa enemmän ja enemmän ja mennään kohti kevättä. Se on ihan parasta aikaa. Kaikki sujui oikein hyvin, välillä väsytti, mutta treenissä pysyttiin kiinni. Komian kirkon hölkkä järjestettiin Päivin ja muun YK-V:n suunnistusjaoston ja kökkäläisten kanssa huhtikuun alussa. Hirveästi hommaa ja se välillä stressaa, keliä joutuu murehtimaan ja sitä, että tuleeko porukkaa. Kaikki meni todella hyvin tänä vuonna. Ensi vuonna hölkkä järjestetään jälleen.

Komian kirkon hölkän kilpailunjohtajan hommiin kuuluu mm hiekoitussoran siistimistä :)

Koska treenit olivat sujuneet niin hyvin, innosti kokeilla miten sileän puolimaraton kulkee. Haaveeksi ja tavoitteeksi asetin alittaa puoltoista tuntia. Puolimaratonin testitreenit ennen H-hetkeä ei onnistunut ja olin harmissani. Oli tunne, etten millään tule pystymään tavoitevauhtiin.

Kuitenkin Kyrönjokimaratonilla onnistuin täydellisesti 😊

On vain yritettävä, niin voi onnistua. Kyrönjokimaratonilla. kuva; Sari

Toukokuussa alkoi pyöräsuunnistuskisakausi. Olin ehtinyt vain kerran käydä pyörän ja kartan kanssa yhdessä metsässä, mutta vanhasta muistista mentiin ja onnistumisia tuli. Pysu SM-kisat Ylöjärvellä toi hopeaa ja kultaa D45 sarjassa. Koin nämä tärkeimmiksi pysu kisoiksi tälle vuodelle, koska en odottanut olevani loppu kauden kisoissa niin iskukykyinen. 

Suunnistuskausi pyörii lähes koko vuoden, ainakin nyt kun on niin vähän lunta ollut. Metsään pääsee ja naapuriseurat järjestää talvirasteja kortteliympäristössä. Tänä vuonna mulle tuli 40 vuotta täyteen suunnistamista kisoissa. Ensimmäisen kerran oon ollut suunnistuskisoissa yksin metsässä viisi vuotiaana, samana vuonna kun täytin 6 vuotta. Sopivasti toukokuulle sattui SM-keskimatka, joka sai toimia mun 40 vuotisen suunnistusurani juhlakisana. Oli hieno reissu ja onnistunut kisa, jonka kruunasi D45 sarjan 10. sija. 

SM-keskimatkalta 10.sija.

Seuramme järjesti AM-keskimatkan kisan ja mä hääräsin lähtövastaavana.

Suunnistus on kyllä mun ehdottomasti rakkain laji. Ja se isosti tänäkin vuonna mun elämään. Kaikkiin mahdollisiin kisoihin osallistuin ja tänä vuonna juoksin Venlojen ja Jukolan viestissä yhteensä neljä osuutta. Se oli loistava treeni heinäkuun Nuts300 reissulle.

Suunnistusta ja lisää suunnistusta

Venloissa ja Jukolla kolme osuutta YK-V:n joukkueissa ja yksi ihan tuntemattomien joukkueessa.

Tänä vuonna mun kesäloma oli heinäkuussa ja mehän perheenä yhtä jäsentä lukuun ottamatta (jäi kotiin, koska oli töissä) ampaistiin Vuokattiin Kainuun rastiviikolle. Mä osallistuin sekä tossu- että pyöräsuunnistuskisoihin.

Pyöräsuunnistuksessa sujui hyvin, kunnes viimeisenä päivänä rankassa vesisateessa palelin, vähän pummailin ja jätin viimeisen rastin kunnolla leimaamatta ja sain lopulta hylsyn ja menetin D45 sarjan kokonaiskisan voiton. Tämä kisa ihan Vuokatin urheiluopiston lähiympäristössä pururadalla ja poluilla oli ehkä elämäni hirvein pyöräsuunnistuskokemus.

Tossusuunnistuksen puolella ei mennyt niin hyvin, tuli paljon virheitä vaikeassa maastossa. Kuitenkin paransin koko ajan viikon edetessä. Mä olin niitä harvinaisia, jotka pääsi rastiviikon viimeisenä päivänä maastoon ennen kuin kisa keskeytettiin kovan myrskyn vuoksi. Satuin siis olemaan ensimmäisten lähtijöiden joukossa ja pari minuuttia mun takaa homma laitettiin kesken. Olihan se keli, mutta suunnistus sujui ja tuli ehkä viikon paras suoritus. Yhtään en pelännyt puiden kaatuvan tai muuta sattuvan.

Sitten koittikin odotettu Tritrailroadtrip 😁

Ninnin pakettiauto pakattiin täyteen tavaraa ja ensin suunnattiin Jorosille. Finntriathlon huoltajan silmin oli hieno kokemus. Se on niin erilaista mutta kuitenkin samanlaista kuin muissakin urheilutapahtumissa joissa oon ollut. Ninni veti mielettömän hyvin!

Hymyilyttää vielä ennen lähtöä.

Joroisilta reissumme jatkui kohti pohjoista ja mun Nuts300 reissu alkoi.

NUTS300 oli upea, ikimuistoinen, raju ja yllätyksellinen reissu. Se antoi paljon ajateltavaa, repi ihon kanalihalle, teki haavoja ja antoi valtavasti voimaa. Koin isosti aitoa välittämistä, josta olen ikuisesti kiitollinen. Olen äärettömän onnellinen että lähdin tuolle reissulle.

Nuts300. kuva; Rami Valonen

Mun, Ninnin ja Hannan Tritrailroadtripin mitalit.

Nuts300:lta toipuminen otti odotetusti aikansa. Kamala helle ei auttanut asiaa ja olin todella tuskissani, kun kropan termostaatti oli ihan vinksallaan. Olin allapäin, itkuinen ja voimaton. Ja mun oli koko ajan niin kuuma. Pelkäsin jo nousenko siitä kuopasta ollenkaan, mutta nousin ja kaikki lähti taas rullaamaan. Oikeasti kyseessä oli vain muutama päivä.

Korkeimmalla korokkeella Ninnin kanssa.

Reipas viikko Nuts300 maaliin tulon jälkeen Ninni ja mä voitettiin D80 (yhteisikä vähintään) pyöräsuunnistuksen SM-viesti kultaa! Tästä on haaveiltu ja lähellä on ollut useasti ja nyt kun sitä vähiten odotettiin, onnistuimme! Tämä oli todella iso asia meille!

Viikko myöhemmin Seinäjoella oli SM-yhteislähtö ja yllätin kaikki voittamalla D45 sarjani. Oletus, etten loppu kesän SM kisoissa olisi enää iskussa, ei pitänyt paikkaansa. Olin tosi tyytyväinen. Pyöräsuunnistuskausi Kainuun rastiviikon viimeistä osakilpailua lukuun ottamatta oli todella onnistunut. 

Pikku hiljaa myös juoksuun takaisin. 11 päivää Nuts300 maalin tulon jälkeen.

SM-yhteislähtökisassa D45 sarjan voitto. kuva; iskä

SM-parisprintti Kurikka.

Elokuussa oli naapuri kunnassa suunnistuksen SM-parisprintit ja mä sain parikseni seurastamme Eeron ikäsarjaan. Tavoite oli vain tehdä parhaamme ja katsoa mihin asti se riittää, kymppi sakkiin nyt ainakin. Lopulta olimme 5., mikä oli mielettömän hyvä suoritus. Suunniteltiin jo osallistuvamme ensi vuonnakin, joten toivottavasti aikataulut saadaan onnistumaan.

Mtb rogaining jälkeen varusteet tarvitsi kunnon pesun.

Elokuun viimeisenä viikonloppuna osallistuin Ninnin kanssa MTB SM-rogaining 8 tunnin kisaan. Se ei mennyt ihan nappiin, mutta kuitenkin aikarajoissa ehdittiin maaliin ja sarjan ainoina osallistujina voitto kotiin. 

Elo- ja syyskuussa menin ilman mitään ohjelmaa. Tein mitä tein, osallistuin kisoihin mitä kohdalle sattui. Suunnitelmat jatkoon oli auki ja se teki olon haahuilevaksi. Halusin taas jotain, mutta en tiennyt mihin suuntaan. Olin niin ärsyyntynyt poluilla tonkimisesta, että halusin helpompaa. Lopulta päätin, että kokeilen lisää ratajuoksua. Syksyllä nimi uudelleen tammikuun Sisu6h ja helmikuun SM 24h lähtölistaan. Tomilta jälleen harjoitusohjelmaa ja niin alkoi ratajuoksu. Tykkäsin sen helppoudesta ja useampi äänikirja tuli kuunneltua ratoja kiertäessä. Useimmiten sain olla ihan yksin, aivan kuten poluillakin taivaltaa yksin.

Rataa ympäri, sininen alusta on Seinäjoen keskuskentällä.

Syyskuussa oli suunnistuksen SM-sprintti Tampereella. Karsinta meni ihan ok, mutta finaalissa kaksi isoa virhettä ja se oli siinä. Juoksuvauhti oli ehkä parasta mitä mulla on ikinä ollut, mutta se oli sitten liikaa ja kartan luku kärsi. Todella pettyneenä palasin kotiin.

SM-sprinteissä Tampereella

Välillä lenkillä maisemiakin.

Vielä sain itseni poluille kisaamaan kerran tälle vuotta, kun osallistuin perinteiselle Komia Ilkanpolulle, 43km. Oon osallistunut joka vuosi tapahtumaan, joten väliin ei voi jättää. Innostavana yksityiskohtana, että joka kerta oon osallistunut sille pisimmälle matkalle, joka on hiukan muuttunut vuosien aikana ja joka kerta oon ollut kolmen joukossa. Tänä vuonna oman juoksun pilasi kovat pohkeiden krampit. Oli kamalaa, mutta maaliin pääsin.

Komia Ilkanpolulla Merja, mä ja Johanna.

Tänä vuonna oon ohjannut kylällämme Sporttiporukkaa, jonka kanssa tehdään vaihtelevaa lihaskuntotreeniä. Mahtavaa porukkaa on ollut mukana, osa monen monta vuotta. 

Urheilun lisäksi elokuussa aloitin täydennyskoulutuksen liittyen sairaanhoitajan työhöni. Kyseessä on Sairaanhoitajan rajattu lääkkeenmääräämiskoulutus. On paljon farmakologiaa, kliinistä tutkimista ja tehtäviä kaikista näistä. Vuoden koulutus työn ohessa. On ollut mielenkiintoista, innostavaa ja on oppinut paljon uutta. Kuitenkin on paljon sisäistettävää ja vapaa-aikaa kuluu tähän paljon. Ensi vuoden aikana tämä pitäisi saattaa loppuun välitentteineen ja valtakunnallisine lopputentteineen.

Opiskelua

Juuri nyt on hiukan kinkkinen tilanne, koska mun vasen jalka ei ole kunnossa. Marraskuussa alkoi tuntua kireyttä vasemman jalan takareidessä eikä se lähtenyt helpottamaan juoksemalla tai satunnaisesti venyttelemällä. Vk treenit alkoi tuntua tosi pahalta ja lopulta joulukuussa töistä juostessa lähes itkin kun takareisi oli niin kipeä. Tuli juoksu tauko, hierontaa ja muuta kehonhuoltoa. Nyt oon käynyt kaksi kertaa juoksemassa yli 10 kilometriä ja muutama lyhyempi. Jalka on parempi, mutta ei oireeton, täysin ei-kireä se ei ole varmaan koskaan. Sisu6h lähestyy, sehän on siis jo ensi viikolla. Koko ajan lykkään päätöstä lähdenkö juoksemaan vai en. Joku päivä olen jotain mieltä ja toisena toista mieltä. En tiedä, en haluaisi jättää menemättä, mutta en halua tehdä lisää vahinkoa, koska 24h juoksu on vain kahden kuukauden päästä.

Marraskuun alussa oli hetken rämpimiseen asti lunta.

Voittajakiekko

On ollut upea vuosi, todellakin. Kiitokseksi siitä ja menneistä vuosista mua muistettiin YK-V:n voittajakiekolla. Tämän voi saada kerran ja on yksi arvostetuimmista huomionosoituksista seurassamme. Olen otettu, hämmentynyt ja onnellinen, että mä tavallinen urheiluintoilija saavutan tällaista.

Lukuina vuosi 2025;

- juoksu 3647km (polku, maasto, sisähalli, juoksumatto)

- suunnistus 235km (linnuntietä)

- pyöräily 3814km (maantie, maasto, pyöräsuunnistus)

- kävely 729km (sauvakävely ja ilman sauvoja, retkeily, geokätköily, kuntoportaat)

- hiihto 199km (luisteluhiihto, liukulumikenkäily)

- kehonhuolto, venyttely, kuntosali... 188 kertaa

Tuli pitkä postaus ja varmasti jotain jäi kirjoittamatta.

Kiitos jälleen kerran kaikille mukana kulkemisesta, kannustamisesta, treeneihin osallistumisesta ja blogin lukemisesta.

Turvallista vuoden vaihdetta 💫

~Eija~

Syyskuusta jouluun

Mitäpä kertoa miten täällä menee, kun viimeisimmästä postauksesta on päässyt kulumaan viikkojen sijaan kuukausia. Yksinkertaisesti on ollut vain kaikenlaista. Monena viikkona oli kisoja, töitä, väsyä ja pitkästä aikaa myös opiskelua. Kaikkea en saa päivitettyä tähän postaukseen, mutta lyhyt katsaus syksyn kisoihin ja treeneihin.

Elokuun viimeisenä viikonloppuna osallistuin Ninnin kanssa MTB SM-rogaining 8h kisaan. Taka-alalla oli ajatus, että tämähän on helppoa kun saadaan suunnistaa päivällä. Ollaan edelliset lyhyet 8 tunnin rogaining kisat menty yöllä. Kahden koulupäivän jälkeen olikin kiva lähteä itseä innostavalle reissulle ja rymyämään Iitin metsiin. 

Reitin suunnittelu sujui rauhallisissa merkeissä, mutta sellainen selkeä reitti oli hankala hahmottaa. Sitten vaan päätettiin kiertää kartan oikealta ylhäältä ja alakautta takaisin. Mä sain vielä päähän pinttymän kahdesta iso pisteisestä rastista, että ne haluan hakea, vaikka jo aprikoitiin että tulee pitkää jalkautumista ja sehän on hidasta. Polkeminen ja suunnistaminen sujuikin sateessa ihan ok, mutta reittisuunnitelma ei tosiaan ollut järkevin. Nuo iso pisteiset rastit kyllä löydettiin, mutta ottihan ne aikaa. Ja lopussa meillä tuli tosi kova kiire ehtiä aikarajoissa maaliin. Viimeinen pienen pistemäärän rasti jäi löytymättä eikä löydetty suoraan takaisin pyörillekään. Voi apua mitä sähellystä. Kuitenkin maalileimaus kaksi minuuttia ennen ajan täyttymistä, joten huh. Opettavainen reissu oli.

Syyskuun alussa oli suunnistuksen SM-pitkämatka Kangasalalla ja koska se sopi hyvin matkalle, kun olin tyttäreni kanssa tulossa Lahdesta nuorten yleisurheilun SM-viesteistä, niin päätin osallistua. Suoritus oli ok, muutama tosi hyvä väli, mutta sitten pari tosi huonoa ja juosta en oikein jaksanut. En edes enää muista sijoitustani, mutta tavoite sijoittua sarjani puolen välin paremmalle puolelle taisi toteutua.

SM-pitkämatka Kangasala, Ponsa. Kuva; tytär

Sitten syksyllä oli sprinttiä Seinäjoella ja Kokkolassa, joissa molemmissa sytkytti oikein hyvin. Juoksu alkoi tuntumaan tosi hyvältä sileillä alustoilla ja vaikka ikänäkö painaa, niin näin kartasta kaiken oleellisen. Kuitenkin suunnistuksen SM kisoissa Tampereen keskustassa A-finaalissa möhlin kaksi rastiväliä pahasti. Kolmos rastille luin reittiä ysi rastin rastiympyrään. Nämä rastit oli lähekkäin toisiaan ja vähän ennen kuin olin ysi rastilla, hoksasin mitä oli tapahtumassa. Tästä virhettä 30 sekuntia. Myöhemmin pitkällä rastivälillä ensiksikin huono reitinvalinta, mutta sitten vielä juoksin tietyn rakennuksen nurkan ohi lukiessani seuraavaa rastiväliä valmiiksi ja hetken olin ihan sekaisin väärän rakennuksen takana. Siinä takkiin jopa minuutti. Lopulta sijoitus 12., mikä on todella hyvä sijoitus, mutta ilman virheitä olisin ollut hopealla. Harmitti älyttömän paljon, siis todella paljon ja mieli oli maassa jonkun aikaa. 

Seinäjoella AM-sprinteissä Ninnin kanssa mitalit kotiin.

Kokkolan suunnistajien tuplasprintti. Kivaa otatusta Tanjan ja Tuijan kanssa. Kuva: Sören

SM-sprintit Tampereella.

Lokakuussa osallistuin vielä Jämi suunnistusmaratonille, joka on aina niin mukava suunnistustapahtuma. Oli kivaa kivalla porukalla ja suunnistuskin sujui pari koukkua lukuun ottamatta oikein kivasti. Syksyn aikana kokemani kömpelyys poluilla ja metsässä alkoi helpottamaan. Mutta siitäkin huolimatta oli innostavaa ja helpottavaa siirtyä sileille juoksemaan. Seuraava tapahtuma tavoite oli asetettu ensi vuoden puolelle ja se vaatisi rataa ja sopivasti tehostuvaa iskutusta jaloille.

Seinäjoen (josta kuva) ja Kurikan urheilukenttien radat on tullut tutuksi.

Pitkälle syksyyn uimista avovesissä.

Ei ole vieläkään parempaa paikkaa kuin iskän metsä.

Vielä käväisin sileällä treenailun lomassa juoksemassa Komia Ilkanpolulle, sille pisimmälle 43km matkalle. Tänä vuonna ei ollut helppoa, kun jalat kramppasi kahdesti ihan kumoon asti ja viimeiset 15 kilometriä meni hiipien. Kuitenkin olin naisten sarjan kolmas nykyisen maajoukkue polkujuoksijan, Antilan Johannan ja entisen maajoukkue hiihtäjän, Kuusiston Merjan jälkeen. Moneen vuoteen ei ole pohkeet niin krampanneet, enkä silloin ymmärtänyt mistä mahtoi johtua. Näin parin kuukauden jälkeen on jo jotain aavistusta ja kunpa olisin jo silloin aavistanut oikein.

Komia Ilkanpolku 43km.

Kauniissa syksyssä pitkistä.

Juoksut jatkui Ronkaisen Tomin ohjelmoinnilla. Oli pitkää ja lyhyempää lenkkiä, vetoja pitemmästi tai lyhyemmästi. Esimerkiksi kilometrin VK vedot on aivan hirveitä, kun taas pk1-pk2 pitkikset lemppareita. Juoksin hiekka- ja pikiteillä, Ninnin luona juoksumatolla, ulkona ureheilukentillä ja kerran pääsin remontoituun Botniahalliin Mustasaareen.

Kunnes nyt olen ollut puolitoista viikkoa juoksematta...

Ninnin juoksumatolla vk:ta.

Joulukuun eka remontin jälkeen avatussa Botniahallissa 125 kierrosta.

Marraskuun puolen välin paikkeilla alkoi tuntumaan kipua vasemman jalan pakarassa. Sitten se alkoi tuntua reidessä ja pohkeen yläosassa asti. Erityisesti vk lenkkien jälkeen se paheni, lepo helpotti. Kiireessä kehonhuolto jäi tosi vähälle, mutta ohjelmoidut treenit halusin tehdä. Toissaviikolla juoksin töihin vk1:stä ja linkutin töissä vasemman jalan takareisi kireänä ja kipeänä. Juoksin vielä töistä kotiin lähes itkien, kun jouduin kuin heittämään jalkaa takaa eteen, jalka ei toiminut. Sisu ei antanut periksi soittaa mies hakemaan matkalta kotiin.

Syksyn krampit pohkeissa, kipu pakarassa ja ajoittaiset alaselän kivut viestitti, että nyt tulee liikaa. Mutta mä en pysähtynyt, enkä kuunnellut kroppaani. Nyt on pitänyt pysähtyä, että pääsisin pian taas juoksemaan normaalisti kivuitta. Oon käynyt nyt kahden viikon sisällä kolme kertaa hieronnassa, joista viimeisin urheiluhierojalla, joka laittoi kuivaneuloja ja käsitteli jalan fascioita tavalla jota ei ennen ole mulle tehty. Teen liikkuvuustreenejä, rullailen, venyttelen hyvin maltilliseti ja pilatestakin oon kokeillut. On valtavan hankalaa malttaa olla menemättä lenkille. On oikeasti tosi vaikeaa, kun se juokseminen on mulle kuitenkin yhdenlainen henkireikä. Toki nyt on jäänyt aikaa muuhunkin, vaikka jouluvalmisteluihin, oon esimerkiksi leiponut. Uudenvuoden juoksuun en voi osallistua, Joensuun Sisu6h sisäratajuoksuun osallistuminenkin tammikuun toisena viikonloppuna pitää miettiä tarkkaan.

Muuten kaikki on hyvin. Joulunpyhinä on töissä ja työvuorojen välissä myös kotona. Koska en mee juoksemaan, istun muun perheen seurassa jouluelokuvia katsellen ja glögiä hörppien. Ihanaa näinkin.

Leppoisan liikunnallista joulunaikaa kaikille 🌟

~Eija~

Vielä kerran pyöräsuunnistusta

Reipas viikko Nuts300 maalintulosta heinäkuussa oli pyöräsuunnistuksen SM-keskimatka ja -pariviesti Nummelassa Rasti-Vihdin järjestämänä. Tänne ilmoittauduin kun ajelimme Ninnin triathlon kisan jälkeen kohti Kemiä, sillä Nuts300:lta maaliin tullessa ilmoittautuminen olisi jo sulkeutunut eikä SM-kisoihin tunneta jälki-ilmoittautumista. En tiennyt etukäteen, olenko yhtään kykenevä pyörän selkään ja sitä epäilin vielä alku viikostakin. Torstaina kuitenkin koin jonkinlaista kuopasta nousua ja päätin, että todennäköisimmin starttaan lauantaina henkilökohtaisella keskimatkalla ja pyrin jättämään jotain voimia myös sunnuntain viestiin.

Ystäväni Sanna majoitti meidät jälleen kerran (olet ihana 💗) ja saimme viiden tähden vastaanoton.

kuva; Antti Hannuniemi

Tiedossa oli edelleen jatkuvaa hellettä, kuinkahan monetta päivää jo. Tuskailin sitä fyysisesti ja henkisesti ja yritin juoda. Jalat ja koko kroppa tuntui niin voimattomilta. En lähtisi repimään tai puskemaan, yrittäisin keskittyä tarkkaan suunnistukseen ja se saisi nyt tällä kertaa riittää. Lähtöpaikkani oli sarjamme viimeisenä, sillä olin ranking-pisteissä ykkösenä - kisakausi oli todellakin mennyt hyvin tähän asti ja olin päässyt osallistumaan niin moneen kisaan. Sattuipa taas, että olin myös koko kisan vihoviimeinen lähtijä, tai no kuntasarjaan lähti perääni pari nuorta.

Suunnistus lähti ihan hyvin liikkeelle, mutta huomasin että keskittymisen kanssa oli hankaluuksia. Hoin rastikoodia ja hetken päästä kun alun risteävä rata tuli lähelle ykkös rastia, aloin miettiä kävinkö oikealla ykkösellä. Omalle seuraavalle rastille päästyä tiesin käyneeni oikealla, koska koodi täsmäsi viereisellä. Pitkällä helpolla rastivälillä tein sitten isomman virheen, arviolta 3 minuuttia, kun huolimattomasti luin polkuja. Komensin tuttuun tapaan itseäni, että sunhan piti suunnistaa tarkasti.

Loppu meni paremmin yhdellä pehmoisella kaatumisella ja kovin hitaalla etenemisellä, mutta sen se vaati että pysyin kartalla polkuviidakossa. Enkä toisaalta olisi jaksanut oikein kovempaa polkeakaan. Hyvillä mielin maaliin ja yllätyksekseni suoritus riitti sarjassamme D45 pronssille!! Ninni voitti hopeaa! Oi, että olin iloinen.

SM-pronssia.

Loppu lauantai päivä makoiltiin Sannan perheen kellarikerroksen viileässä huoneessamme, syötiin herkkuja ja katsottiin miesten suunnistuksen MM-viestin viimeinen osuus. Oltiin tästä niin paljon kuultu, että kannattaa katsoa ja kyllä kannatti. Oli jännittävää, vaikka tiesikin jo loppu tuloksen.

Sunnuntaina sitten samaan kisakeskukseen kuin lauantaina ja vuorossa oli pariviesti. Me ollaan Ninnin kanssa useana vuotena oltu hopealla sarjassa D80 (yhteisikä vähintään) ja päätetty, että joku vuosi me voitamme. Tänä vuonna se ei kuitenkaan olisi mahdollista mun palautuminen ja kovat vastustajat huomioiden. Mutta joo, mahdollisuus olisi pronssille, jos ei isosti tehdä virheitä, ei tule kalusterikkoja tai kisan kokonaan keskeyttäviä vammoja. Hellekin edelleen jatkui. 

Ninni aloitti ja toi viestiä vaihtoon sijalla 3. Ajattelin, että tässä on ihan hyvä, kunhan tämän pitäisin. Hirveää polkuviidakkoa, mutta kuitenkin aivan ajokelpoista polkua. Meinasin mokata, kun alkupätkällä poljin nelos rastin sijaan kasille, kun jälleen kerran oli risteävä rata, mutta rastilla hoksasin. Onneksi ei ollut iso koukkaus oikealle reitille. Muuten eka oma osuuteni meni suunnistuksellisesti ihan ok, vaikka vauhti tuntui niin hitaalta.

SM-pariviestin yksi kartta.

Odotellessani Ninniä omalta toiselta osuudeltaan (molemmilla on kaksi osuutta) juttelin tuttujen kanssa ja hörpin vettä. Äkisti tuli huono olo ja alkoi huimata. Etsin jotain varjopaikkaa, mitä oli todella vähän tarjolla. Teki vähän häjyä ja yritin vain hengitellä. Laskeskelin, että mulla on joku 15 minuuttia aikaa kunnes Ninni tulee vaihtoon. Yritin vain koota itseni ja olo alkoikin rauhoittumaan. Oli vaan niin kamalan kuuma. Pian Ninni sitten tuli ja kuulutuksesta olisin kuullut, että olisi ollut toisena ja ajattelin että kunhan pronssi sijan saisin varmistettua. 

Nyt tiesi jo mitä polkuviidakkoa on vastassa, joten rauha tekemiseen. Rastikoodeja oli haastavaa vauhdissa nähdä ja reitti risteili hirveästi. Rastikoodin hokemisen sijaan piti hokea rastin järjestysnumeroa, että pysyn kärryillä mille rastille oon menossa. En nähnyt muita sarjamme suunnistajia, joten päättelin heillä olleen se rata jolla itse olin ekalla kerralla. Hitaan tuntuista oli taas meno, mutta sen se vaati että pysyin kartalla.

Ai että tätä on tavoiteltu.

Maaliin tulin läkähdyksissä ja en ollut uskoa kuulutusta että voitimme!! Aivan uskomatonta!

Lopulta Ninni oli jo nostanut meidät kärkeen, en vain ollut kuulutuksesta kuullut vaihdossa oikein ja oikeastaan se oli ihan hyvä, eikä tullut niin paineita. Mutta voi miten iloisia me oltiin!! Nyt kun tätä kaikista vähiten odotimme, se voitto tulikin! Maasto oli sittenkin just sopiva meille, kun piti ottaa tarkasti ja rauhallisemmin. Kovaan polkemiseen musta ei olisi ollut.

D80 Suomen mestarit 2025 😍

Ja tulihan mulle huono olo maaliin päästyä. Huimasi ihan hirveästi, johon vaikutti rasituksen lisäksi tunnemylläkkä. Piti taas puhallella, mikä on tullut niin tutuksi viime viikkoina. Onneksi olo rauhoittui nopeasti ja lopulta kun päästiin ajelemaan kotiin ilmastoidussa autossa, tuntui että pystyi hengittämään helpommin.

Etelä-Suomen reissun jälkeen mun kesäloma loppui ja työt taas alkoi. Aivan odotin työmatkapyöräilyä ja päivä päivältä olokin keveni ja kroppa tuntui koko ajan enemmän omalta. Toki edelleen nukuin päiväunia aina kun se oli mahdollista. Kuitenkin seuraavat pyöräsuunnistuskisat olivat jo seuraavana viikonloppuna.

Seinäjoella Joupiskan maastoissa oli SM-yhteislähtökisa viime lauantaina. Samassa maastossa oli viime syksynä tossusuunnistuksen SM-erikoispitkät jossa suunnistin ja jokunen vuosi sitten pyöräsuunnistuksen MM-kisat, joita olin katsomassa. Ja onhan Joupiskalla järjestetty useita muitakin kisoja. Muistan joskus nuorena suunnistuskisoissa menneeni niin sekaisin poluista, joita on nykyään hurjan paljon enemmän. Asun täältä noin 15 kilometrin päässä, joten voisi sanoa että kisat oli kotimaastossa, vaikka aluetta olen vältellyt jo talvesta lähtien, kun täällä oli tarkoitus pitää myös SM-hiihtosuunnistuskisat, mutta huonon lumitilanteen vuoksi ne peruttiin. Mutta nyt jännitti ja paljon parempi olo kropassa sai aikaan paineita yrittää omaa reipasta vauhtia tarkkaa suunnistamista unohtamatta.

kuva; iskä

En tykkää pyöräsuunnistuksessa yhteislähtökisoista, koska jännitän tuleeko kolareita ja kuinka pääsee omaa suoritustaan tekemään. En tykkäisi mennä jonkun saman vauhtisen perässä koko ajan tai että mun perässä tullaan. Nyt sain kuitenkin loistavan lähdön reunalta ja monien kurvatessa pienen nousun puolessa välissä pienemmälle polulle, mä jatkoin ylös ja sieltä pusikon läpi samalla purtsille, jonne polkua pitkinkin tulevat tuli. Toki ykkös rastille tyhmä lyhyt ohiajo, mutta nopea korjaus ja eteenpäin. Myöhemmin vielä pari polun ohiajoa, mutta muuten aivan jees meno. 

Kartanvaihdossa mun sarjalainen Jenni oli ihan yhtä aikaa, mutta tajusin hänen olleen eri radalla, sillä radalla jonne itse nyt lähdin. Vauhtiin vaan ja reittiä silmäillessä ajattelin mulla olevan nyt helpompi. Tietysti tein vielä yhden tyhmän virheen, kun luulin olevani väärällä polulla ja palasin isommalle tielle todetakseni että olinkin oikealle polulla. Isolla tiekierrolla poljin sen minkä jaksoin ja tiedostin ettei muita näkynyt. Viimeiset rastit varmasti leimaten ja maaliin. Iskä oli maalissa vastassa ja meinasi, ettei muita ole vielä maaliin tullut ja tuloksissa todettiin sama. Huippua, voitin D45 Suomen mestaruuden!!

Jaksoin kyllä todella hyvin, vaikka ekan radan loppu puolella ehdin pohtia, että kuinkahan jaksan toisenkin polkea. Viileämpi keli oli just hyvä ja päälle osunut reipas sadekuuro tuli onneksi toisella kiekalla ja ehti jo mennä ohi kun pääsin maaliin. Sade kyllä liukastutti juurakot ja avokalliot vaarallisen liukkaiksi.

Suomen mestaruur.

Tässä oli tämän kauden pyöräsuunnistus SM kisat ja annan itselleni kiitettävän arvosanan. On ollut ehkä elämäni paras kausi. Sunnuntaina oli sitten vielä AM (aluemestaruus) sprintti ja pariviestikisat Valkealammella. Näitä ei nyt hirveästi tarvinnut jännittää, mutta sprintissä sain hyvää kisaa Ninnin kanssa, kun Ninni mun jälkeen lähteneenä saavutti mua heti ykköselle mun huonon reitinvalinnan vuoksi. Näin vielä kakkos rastilta lähtiessä Ninnin ja oli pakko painaa loppuun asti reippaasti.

Viestissä Ninni parina olimme naisten pääsarjassa, kun ei oman ikäisissä ollut ketään. Hävittiin pyöräsuunnistuksen nuorten maajoukkue suunnistajalle ihan reilusti, mutta sentään aluemestaruus voitettiin. Hyvää treeniä ja onhan Valkealammella niin kauniit polut, että kiva siellä on polkea.

AM-kisoista keräsin kukkia. 

Kovahko pyöräsuunnistus rypistys oli Nuts300 jälkeen, enkä olisi uskonut pärjääväni näin hyvin. Tiedostan erittäin hyvin, että en missään nimessä ole vielä palautunut ja jonkun viisaan mielestä olisi varmasti parasta ollut jättää kisat väliin. Ei kuitenkaan harmita yhtään että osallistuin ja kun kisojen jälkeenkin on tuntunut aivan hyvältä (mitä nyt nukkuisin aika paljon ja herkkuja menee), niin uskallan sanoa ettei mitään vahinkoa ole tapahtunut. Kisojen välissä päivät ovat olleet rauhallisia, vain työmatkapyöräilyä ja muutama lyhyt kevyt juoksulenkki. Niin ja tyttären kanssa ollaan useampana iltana tehty kehonhuoltoa. Uteliaana eteenpäin ja loppu viikossa häämöttää uusi kisa 😁

~Eija~