Näytetään tekstit, joissa on tunniste Multi-sport. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Multi-sport. Näytä kaikki tekstit

maanantai 8. heinäkuuta 2019

Fiinit Fröökynät Multi-Sportissa

Nippa nappa olin Kainuun rastiviikolta palautunut kun edessä oli jo seuraava kesän yksi kivoimmista kisoista. Viime lauantaina nimittäin kisattiin jälleen Ylistaron Kilpa-Veljien järjestämä Multi-Sport seikkailukilpailu. Mulle tämä oli viides kerta mukana ja jälleen uudella joukkueella, Niinan ja Sannan kanssa. Alun perin me olimme nimeltään SuoraKolmio, mutta kuukautta ennen kisaa nimi vaihtuikin Fiini Fröökynäksi sponsorimme mukaan. Saatiin huippu hienot joukkue paidat ja opastusta treenivaatteita fiinimpien asukokonaisuuksien valinnassa.
Kuva @ykvmultisport
Itse kisa käytiin Ylistarossa ja kisakeskuksena toimi urheilukenttä. Jokaisella joukkueella oli oma merkitty pilttuunsa, jonne kisavarusteet tämmättiin. Tunti ennen lähtöä oli kisainfo, jossa käytiin läpi käytännön asioita kisan kulusta ja turvallisuus asiat kerrattiin. Lämmittelyinä otatimme itsestämme joukkue kuvia hyppimällä ja juoksemalla. Hauskaa oli ja lämminkin meinasi tulla, mutta sen verran viileä heinäkuinen tuuli puhalsi, että ennen lähtöä kiskaisin pitkähihaisen paidan alle. Lopulta se oli aivan hyvä ratkaisu, vaikka kisan aikana selkä kastuikin.

Heti kärkeen jokaiselle joukkueelle oli jaettu musta muovipussi, jossa oli tehtävä ratkaistavaksi ja ensimmäinen kartta. Sovimme, että mä nappaan kartan ja silmäilen jo sitä ja terävämpi päiset Sanna ja Niina pähkäilee. Tehtävänä oli laskea sanan MELONTA summa, kun A-kirjain on 1, B-kirjain on 2 jne. Oikean vastauksen saimme toisella yrittämällä ja pääsimme ensimmäisten joukossa matkaan.

Alkuun oli pyöräilyosuus 38 kilometriä. Pyörätietä, hiekkatietä ja teknistä metsäpolkua. Matkan varrella oli rasteja, jotka piti leimata. Mulla oli pyörässä karttateline ja huolehdin suunnistamisesta. Toisen rastin jälkeen piti kääntää karttaa ja rastin jälkeen tielle tultaessa luin karttaa hetken kuin olisimme tulleet jo kolmos rastilta. Ajoimme palan matkaa harhaan. Onneksi kuitenkin huomasin virheeni melko nopeasti, mutta silti kartan lukuvirhe pisti vihaksi. Jälkeen päin kuulin, ettemme todellakaan olleet ainoat jotka olivat kyseisessä kohdassa olleet hetken ulalla.
Kuva @ykvmultisport
Ensimmäinen yllätystehtävä oli Kyrönjoen yli kahlaaminen. Jännitän aina näitä vesistö tehtäviä mutta tämä oli aivan mukava ja virkisti oikein hyvin polkemisesta kuumenevia jalkoja. Tarkkana sai toki olla mutaisille kiville astellessa, mutta pystyssä pysyttiin koko porukka.
Kuva: Mervi
Pyöräilyn jälkeen kurvattiin takaisin urheilukentälle vaihtamaan rullaluistimet jalkaan. Mä olin edellisenä iltana huoltanut omat rullaluistimeni googlen opastuksella. Ehkä rullat hivenen paremmin rullasi, mutta voisihan tämänkin hiukan paremmin hoitaa. Odotin, että tämä olisi tosi rankka pätkä, mutta yllätyksekseni jaksoin hyvin. Kesäkuun yhteistreeneissä jo harjoittelimme letkassa rullaluistelua ja se toimi kyllä ihan hyvin, kunhan ei kärjessä puskenut liian kovaa. Meillä ei ollut köyttä tai muuta sellaista apunarua mukana, mutta tarvittaessa toisen repusta sai hiukan pidettyä kiinni ja väsyneimmät jalat saivat pientä apua. 
Rullaluistimet jalkaan.
10 kilometrin rullaluistelun jälkeen kentälle tullessa taas leimattiin rastilla ja vaihdettiin takaisin pyörän selkään.
Urheilukentällä leimaus.
Jos ensimmäinen pyöräily pätkä oli mulle tuntematonta riettiä, niin toinen pätkä oli tutumpaa, sillä huristelimme myös lapsuuden kotini ohi. Ennen sitä kuitenkin käytiin ampumassa ampumaradalla. Taitavia ampujia olemme, mutta tällä kertaa mulle ja Sannalle tuli yhdet ohilaukaukset. Se tarkoitti kahta sakkorinkiä, joka onneksi oli ihan lyhyt kierros. Jaloille teki ihan terää monen kilometrin pyöräilyn jälkeen hiukan juosta.
Kuva @ninnin_energianurkkaus
Pyöräilimme Ylistaron Mäkipohdon ravikeskukseen. Matkalla pohdimme mikä tehtävä siellä mahtaisi olla. Ehkä jotain hevosiin liittyvää, jotain juoksemista... Lopulta tehtävä oli vetää ravikärryjä yhden kierroksen, eli kilometrin verran. Kärryt olivat kevyet, mutta se kilometri tuntui todella pitkältä. Hauska tehtävä kuitenkin.
Kuva @ykvmultisport
Polkien jälleen urheilukentälle ja sieltä juosten 2,5 kilometriä melonta paikalle. Meloen piti käydä viisi rastia leimaamassa. Tätäkin olimme harjoitelleet ja valmiiksi miettineet paikat, mutta matkan taittuessa suunnitelmat laitettiin uusiksi. Sanna sai paikan istua keskellä ja opastaa mua ja Niinaa melomisessa. Ensimmäinen rastin leimaus oli mennä ihan karille, mutta seuraavat neljä sujui loistavasti. Takana kovalla rytinällä tuleva joukkue ei saanut meitä kiinni, vaikka kovasti odotimme heidän juuri melonnassa meidät saavuttavan.
Rauhassa kanoottiin.
Kaksi kilometriä melontaa meni hyvin. Ei kastuttu ja vaikka mutkittelimme, niin rasteille lähestyminen tosiaan meni hienosti.
Melomassa.
Juoksu takaisin urheilukentälle ja vielä loppuun juuttisäkillä hyppelyä. Jalkoja hapotti jo ihan kiitettävästi, mutta fiinisti meidän joukkue loikki viimeisetkin loikat ja kirmattiin maaliin.
Pussihyppelyä :)
Olimme lopulta Trio Lady sarjassa ihan ylivoimaiset, sillä voitimme lähes tunnilla toiseksi tulleet. Yhteensä matkaa tuli 77 kilometriä ja aikaa kului 4:31. 
Maalissa :)
Trio Open sarjan voittajat käyttivät aikaa 3:43. Kova taso oli tänäkin vuonna tuossa Open sarjassa. Parhaimmalla joukkueella oon siellä yltänyt neljännelle sijalle kolme vuotta sitten.
Oli todella hauska ja innostava seikkailukisa jälleen. Kiitokset Ylistaron Kilpa-Veljien järjestelyporukalla! Ison työn olitte tehneet. Arvostan!

Meidän joukkue oli aivan mahtava, joten kiitos Sanna ja Niina panoksestanne. Tätä olisi kiva tehdä lisääkin ja olemme jo tutkailleetkin muitakin seikkailukisoja. Katsotaan nyt saadaanko aikatauluihin joku sopimaan.
Palkinnoksi Fiskarsin oksasakset.
~Eija~

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

SuoraKolmio esittäytyy

Joukkue SuoraKolmio kokoontui ihka ensimmäisen kerran tänään aurinkoisessa kelissä Ylistarossa, jossa kisadepyyttimmekin Multi-Sport seikkailukilpailussa tulee tapahtumaan heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Multi-Sport kisassa voi olla kaksi- tai kolmihenkinen joukkue, naisia ja miehiä tai pelkästään naisia. Olen osallistunut eri kokoonpanoilla trio Open-sarjassa vuonna 2015vuonna 2016 ja vuonna 2017 sekä viime vuonna Miian kanssa duo-sarjassa. Tänä vuonna ensimmäisen kerran olen Trio Lady sarjassa, sillä sain kaveriksi kovaakin kovemmat leidit Sannan ja Ninnin.

Sanna, meidän joukkueen juniori suunnistaa samassa seurassa kuin minä ja etukäteis odotusten valossa Sannan vahvuuksia ovat ammunta, rullaluistelu ja taktiikka silmä. Ninnin kanssa käyn juoksemassa pitkiksiä ja Ninnin vahvuus triatlonistina ovat ehdottomasti pyöräily, vesitehtävät ja voima. Mä, porukan seniori uskon pärjääväni sisukkuudellani ja vakavasti otettavalla kilpailuhenkisyydelläni 😏 Kilpailuun olemme lähdössä tosissaan hauskaa pitämään.
Kyrönjoella
Sanna oli järjestänyt meille loistavat treenit, jotka aloitimme lämmitellen paidat märiksi Kyrönjoella meloen. Melonta tehtävä on aina ollut kisassa ja tätä oli tosi hyvä harjoitella. Kolmen hengen joukkueessa yksi istuu aina keskellä ja kaksi meloo. Edessä on "moottori" ja takana ohjaaja. Harjoittelimme vetojen rytmiä ja rantautumista. Paikkojen vaihtamista keskellä vesistöä emme kokeilleet, mutta tarpeen mukaan sellaistakin tehdään jos kisassa jompi kumpi melojista väsyy. Itselle nämä vesitehtävät ovat aina hiukan jännittäviä ja hirvittäviä, mutta onneksi kisassa turvallisuus on huomioitu hyvin ja liivit ovat kaikilla käytössä.

Puolen tunnin melonnan aikana alkoi jo hartioissa ja käsivarsissa homma tuntua. Tätä olisi kuitenkin kiva päästä tekemään useamminkin. Jokikin näyttää niin erilaiselta tuosta kuvakulmasta.
Makuulta tuelta pienoiskiväärillä ampumista.
Melonnan jälkeen siirryimme ampumaradalle, jonne saimme asianmukaiset pienoiskiväärit käyttöömme ja ammattitaitoisen ohjauksen. Multi Sportissa ammunta makuulta tuelta on ollut aina mukana ja nyt kun tuli mahdollisuus ammuntaa kokeilla, niin olimme heti mukana. Mun kokemus ampumisesta on lähes kokonaan Multi Sport kisoista ja Ninnillä vuosien takaa lapsuudesta yksittäinen kerta. Sanna on kokenut aseen käyttäjä.

Ihan jo aseen käsittely on vierasta saatikka sitten taito osua maalitauluun. Vaikkakin edellisissä kisoissa osumatarkkuus on ollut kiitettävää, olisikohan vain pari kertaa tullut yksittäiset sakkojuoksut. Nyt oli kiva päästä rauhassa harjoittelemaan ja kuulla vinkkejä tekemiseen. 
Ei kymppejä mutta ei täys hutejakaan.
Ammuimme paperitauluun, pystytauluun ja makuutauluun. Paperitaulusta näki kivasti minne osumat menee. Mulla vinnasi hiukan oikealle alas. Asia olisi korjaantunut asetta säätämällä pari napsua tuonne ja toista tänne. En ole ikinä käsittänyt, että se todella on sellaista hieno säätöä suin päin räiskimisen sijaan. Mä ja Ninni saimme hyvää palautetta osuma tarkkuudestamme ja lisäksi lyhyen houkuttelu puheen lajin pariin. Varovaisuutta pyydän, sillä olemme melko innokkaita tarttumaan kaikkeen uuteen ja kiehtovaan. Melko tyyriitä ovat kisa-aseet ja ammuksetkin, että jospa nyt vielä pysytään nykyisissä lajeissa, jotka myös nielevät toisinaan euroja.

Lopuksi halusin vielä kokeilla ammuntaa pystystäkin ilman tukea. Todella haastavaa. Kädet heiluivat, jalat tärisivät ja silmä väsyi. Kuitenkin 2/5 alas. Joskus vielä paremmin. Isot kiitokset valmennuksesta ja välineiden lainasta!
Itsensä haastamista pystystä ampuen.
Jätimme ampumaradan ja siirryimme rullien päälle. Tänä vuonna rullaluistelu on mukana trio-sarjassa ja tätäkin on syytä porukalla harjoitella. Kunhan jalat lämpeni ja jonkinlainen luistelutekniikka muistui takaraivosta mieleen, harjoittelimme luistelua porukassa. Kisassa on järkevää peesata, koska se on sallittua ja vaihtaa veturia tuntemusten mukaan. Puhutaan ääneen jos väsyttää tai edessä on jokin este, esimerkiksi kiviä tai kynnyksiä.

10 kilometrin lenkki kierrettiin, loppu matka vastatuuleen. Toisen selän takana luistelu on niin paljon kevyempää. Mutta olipa taas niin mukavaa ja aivan innostuin kuinka hauskaa rullailu onkaan. Nyt tarvitsee huoltaa omat rullat ja sitten yrittää ehtiä tehdä edes jokunen lenkki ennen Multi Sport kisaa.
SuoraKolmio rullilla!
Kiitos SuoraKolmion Sanna ja Ninni 💪

~Eija~

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Multi-Sport seikkailukilpailu 2018

Ylistarossa järjestettävä Multi-Sport 2018 kisattiin tänään. Tänä vuonna kisakeskuksesna toimi Alapään nuorisoseura, joka sijaitsee ihan Kyrönjoen rannalla. Edellis vuosista poiketen kisasin duo-sarjassa Miian kanssa. Sisunaisen, johon olen tutustunut vasta toukokuussa Nuts Karhunkierros reissullamme. Hänessä oli sopivaa "hulluutta" ja heittäytymistä ja kysyessäni kaveriksi Multi-Sportiin, oli lähes heti valmis.
Mä ja Miia karttaan tutustumassa.
Duo-sarjalaisilla oli luvassa noin 40 kilometriä seikkailua sopiva hiki päässä. Suurin osa noista kilometreistä kertyy aina pyöräillen, mutta ratkaisun avaimet voivat olla myös lyhyissä juoksuosuuksissa, vesistötehtävissä ja muissa yllätystehtävissä. Trio-sarjalla matka on tuplaten.

Alkuun haettiin kisamateriaalit; rintanumerot, ruokaliput ja gbs-mokkula. Lyhyessä infossa käytiin läpi turvallisuus asiat ja muutamia käytännön asioita. Omalla vastuulla kuljetaan normi liikenteen seassa, ensiapu tarvikkeet tulee löytyä, juotavaa ja tietysti pyörä ja kypärä. Esimmäiset kartat jaettiin tutkittavaksi ja taittelin sen pyörään kiinnitettävään karttatelineeseen. Mä olin luvannut hoitaa suunnistamisen.
Ensimmäinen kartta.
Menneinä vuosina kisa on alkanut muutaman kilometrin juoksuosuudella, jolloin on porukkaa heti saatu hiukan hajotettua ja karttaa tutkiessa ääneen ihmettelinkin, että todellako koko sakki lähtee yhtäaikaa polkemaan. No ei todellakaan lähtenyt, vaan ennen kellon kajahdettua 12, jokaisen joukkueen eteen jaettiin arvoituksellinen pussukka ja merkistä sen sai avata. Sisältä löytyi kaksi puupalaa narulla yhteen lukittuna ja ohjeet yrittää saada ne erilleen ilman narujen solmujen avaamista. Kun palat olisivat erillään, saisi lähteä polkemaan. Jotkut olivat ihan ilmiömäisen nopeita ja porukkaa singahti sivuilta pyörän päälle ja me vaan pyöriteltiin ja turhauduttiin. Onneksi viiden minuutin pyörittelyn jälkeen kaikki loput saivat lähteä fiksujen perään. Olihan meitä kourallinen siinä ja me päästiin polkaisemaan naureskellen porukan hännillä. En aivan tällaista kisan alkua ollut ajatellut...
Duot vasemmalla ja triot oikealla ennen kisan starttia.

Kurvaamme viimeisinä matkaan...
Mutta sitten poljettiin, vastatuuleen. Mua yleensä alkaa niin pännimään jos jokin ei suju ja tuo pulmatehtävä sai ärtymyksen pintaan ja se taas aiheuttaa sen että vimmoissani polkisin vaikka kuinka läkähdyksiin. Mutta sitkeästi Miia polki perässä ja mun pahimman ärsytyksen laannuttua, saatiin vauhtikin tasattua pitkän matkan rauhallisemmaksi vauhdiksi. Selkiä napsittiin minkä ehdittiin ja aina kun näkyi uusi, vilkaisin Miiaan ja huikkasin että noi kiinni 😆 Suurin osa poljettiin sujuvaa hiekkatietä ja joitain hankalampia metsätie pätkiä päälle. Miialla oli hybridi-pyörä ja oltiin sovittu, että jos tulee kovin hankalaa maastoa, niin heitetään vaikka taluttamaan jos ei muuta. Pyörää ei särkemään lähdetä. Mutta ei tarvinnut taluttaa, hidastettiin vaan pahimmat röykyytys pätkät.

Ensimmäinen yllätystehtävä oli Orisbergin järvellä. Meidän tuli ylittää lyhyt vesistö kaksin yhden ison uimarenkaan kanssa. Käydä vastarannalla koskettamassa rastilippua ja tulla takaisin. Hyi, en tykkää. Ranta oli liejuinen, eikä ehditty nähdä ja ottaa mallia edellä menevän parin suorituksesta, koska tulivat jo ylös vedestä kun me vasta tulimme paikalle. Mä hyppäsin sitten renkaan sisälle ja Miia jäi taakse potkimaan jaloilla. Käsillä kauhottiin myös ja tuntui ettei matka etene yhtään. Oikealta nais-mies pari porhalsi ohi, mutta onko ihme kun mies käveli työntäen rengasta eteenpäin. Meidän jalat eivät yltäneet pohjaan muuta kuin rannoissa. Olin ihan puhki. Miia siirtyi renkaan sivulle potkimaan ja tällöin mä sain lisää tilaa jaloilleni. Ehkä matka takaisin taittuikin nopeammin, mutta voi että mä inhosin  tätä tehtävää. Kastuimme ihan kokonaan ja järvestä noustuamme olimme mudan värittämät. Rannalla toki huokaisin helpotuksesta, että vesistötehtävä ehkä oli nyt siinä, sillä tuskin duo-sarjassa toista uimista tulee.

Oli kartanvaihto ja pyörillä jatkettiin matkaa. Vähän ennen rastia tiellä tuli tyttö duo vastaan juosten, joten tiesimme juoksuosuuden olevan edessä. Pitkän keulan olivat saaneet aikaiseksi, mutta he olivatkin ratkaisseet pulma tehtävän ensimmäisinä ja me ei ollenkaan. Juoksuosuus oli vain 2,5 kilometriä, osittain metsäpolulla, mutta kyllä jalat olivat raskaat. Polkeminen ja vedessä potkiminen hapotti pohkeita eikä kypärässä keikkuva gbs-mokkula yhtään keventänyt menoa. Ennen juoksuosuudelle lähtöä järjestäjiltä jo kuulimme että edessä on ammunta juoksemisen jälkeen. Siitä mä tykkään ja sovittiin että mä ammun ensin ja otetaan se ihan rauhassa.
Ampumassa.
Makuulta tuelta sai ampua ja kaikki putos alas! Samoin Miialta 😄 Vähänkö oltiin ylpeitä! Taakse jäi yksi duo aloittelemaan ampumista eikä muita näkynyt.
Ja kaikki alas!
Polkemista jatkettiin mukavia hiekkateitä ei niin mukavaa vastatuuleen. Karttaa taittelin ja kääntelin vauhdissa enkä tänä vuonna tehnyt mitään kartanluku virheitä. Nyt saimme polkea takaisin ihmisten ilmoille kohti kilpailukeskusta. Viimeisen ison tien ylityksen kohdalla kuulimme olevamme toisina.  Rastin paikka näytti olevan nuorisoseuran rannassa, joten pääsisimme melomaan.
Polkemista tuli noin 35 kilometriä.
Jep, kyllä pääsimme. Tästäkin jo polkiessa vähän keskustelimme, että rauhassa mennään ettei koko paatti kaadu. Vähän huonosti luin ohjeet ja lähdimme vaan melomaan. Ekalla rastilla ei ollutkaan leimausta vaan sieltä otettiin rinkula mukaan. Luinkin sitten ohjetta ääneen ja tiesimme miten toimia. Ei pitäisi tuollalailla hätäillä, mutta onneksi nyt ei tapahtunut mitään peruuttamatonta. 
Pelastusliivit päälle ja soutamaan.
Poijujen läpi melomista, riippusillan alla piti melalla osua palloon ja kauimmaisella rastilla piti leimata. Ei meinattu millään osua sopivasti rastille, että saisin leimattua. Hätäiltiin, mutta ei haluttu että takaa tuleva joukkua saa kiinni. Melominenkin alkoi tuntumaan raskaalta ja mä ähisin ja puhisin naurun lomassa.

Kyrönjokea.
Lenkki tuli melottua ja rantauduimmekin melkein mallikkaasti. Maaliin ei vielä kuitenkaan päästy, vaan vielä saimme sahata pätkän puuta. Miialta hoitui homma tuosta vaan, mutta mulla kyllä puhti alkoi käsistä olemaan ihan lopussa. Saha meni ihan vinoonkin, mutta sain kuin sainkin palan irti ja pääsimme polkaisemaan vimeisen 100 metriä maaliin.
Sahaus touhuissa.

Maaliin!
Olipas taas niin hauskaa ja sopivan rankkaa 😅 Mukavan erilaisia juttuja oli taas keksitty ja näin kilpailijan näkökulmasta kaikki pelitti aivan mahtavasti. Kisan jälkeen pääsi lämpöiseen suihkuun (mutta se Orisbergin muta ei kyllä hinkkaamallakaan lähtenyt ihosta) ja kunnon lihakeittoa mahan täydeltä. Nuorisoseura kilpailukeskuksena toimi oikein hyvin, vaikka kisayleisöllä kuulemma oli hankaluuksia saada selville miten kisa etenee ja minne voisi lähteä tehtäviä seuraamaan.
Miia ja mä maalissa.
Lopullinen aikamme oli 2:25 ja sija 2. Jäimme vain 6 minuuttia voittaja tyttö-duolle. Alun hankaluuden vuoksi siis voimme olla erittäin tyytyväisiä suoritukseemme.
Palkintojen jako.
Kiitokset Miialle mukaan lähtemisestä ja eiköhän ensi vuonna taas jotain viritellä 😉

Edellis vuosien kisakokemuksia löytyy tuolta -> 20172016 ja 2015

~Eija~

sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Mutisport-seikkailu 2017

Tilattiin Ylistaroon kiva keli ja se saatiin, kun koitti tämän vuoden Multisport-seikkailukisa! Kuluneen viikon aikana varusteet oli tsekattu, tankattu herkkuja energiaa ja liikuttu sillee sopivasti loppuun asti, ettei kroppa totu liialliseen huiliin. Ylistaron urheilukentällä oli jälleen mukavan leppoisa tunnelma ja naljailut joukkueiden välillä heitettiin pilke silmäkulmassa. Ei siis todellakaan mitään vakavaa puuhaa vaan SEIKKAILU isoilla kirjaimilla :)

Kuva ennen starttia.
Team-JEEn päivä alkoi varusteiden tarkistuksella, tavaroiden valmiiksi laittamisella ja fiilisten vaihtamisella. Janne ja Elisa ovat pariskunta ja tiimistä siis se J- ja eka E-kirjain. Mä olen sitten se toinen E-kirjain. Lookista ja simppeliä, eikös juu ;) Edustamme kaikki samaa suunnistusseuraa ja olikin ilo saada taivuteltua Elisa ja Janne mulle matkaseuraksi :)
Pakollisia varusteita Trio-sarjassa oli maastopyörä (x3), rullaluistimet (x3), kypärä (x3), EA-pakkaus, kännykkä, juotavaa ja syötävää. Lisäksi suositeltiin luonnollisesti pyörän renkaan vaihto/paikkaus tarvikkeet, karttateline ja asianmukainen käyttäytyminen liikenteessä. Meiltä löytyi nämä kaikki. Koko porukalle pidettiin alkuinfo, jossa käytiin mm turvallisuusasiat läpi ja jaettiin kartat. Sitten pikainen vessakäynti, hörpyt juotavaa ja viivalle.

Lähtö -->
Kaikkia joukkueita oli yhteensä kolmisenkymmentä, joten lähdössä oli kunnon lähdön tunnelmaa. Hätäisimmät, joilla ilmeisesti oli illaksi sovittua menoa, kiiruhtivat kärkeen halkomaan tuulta ja muu porukka otti aurinkoa, jutteli kuulumisia ja antoi jalkojen rullata urheilukentän tatamilta asfaltille ja kohti Lapuaa. Aloitus pätkänä juostiin 5,5 kilometriä.
Juoksuosuudelta rullaluisteluvaihtoon -->
Omasta kellosta tarkistaen meillä meni puolisen tuntia ja omalta kohdalta jalat olivat kevyet. Hiki kuitenkin tuli jo. Kentällä meidät otettiin iloisesti vastaan :)
Vaihdettiin rullaluistimet jalkaan melko hitaasti ja vauhtiin lähtiessä oli otettava rauhallisesti, koska urheilukentän pinta on ihan karsea rullaluistimilla. Pinta imee kaiken voiman potkusta. Mutta pääsimme kuitenkin pyörätielle ja tällä kertaa kurvasimme kohti Komiaa Kirkkoa. Rullaluisteltua on tänä kesänä tullut todella vähän, vain pari kertaa tyttären kanssa matalilla sykkeillä. Tämä oli ehdottomasti rankin osuus mulle, sillä 13 kilometriä yhtäkkiä vedettynä on pitkä matka. Tsempattiin ja vedettiin toisiamme eteenpäin ja itse asiassa saavutettiin meitä ohittaneita joukkueita kovalla rytinälle lopussa. Oman kellon mukaan meillä meni jotain 45 minuuttia. Oli niin ihanaa saada luistimet pois jaloista!
Rullaluisteluosuudelta pyörille -->
Sopivasti lämmenneillä reisillä olikin sitten mukava lähteä pyörittämään polkimia, sillä edessä oli 69 kilometrin pyörälenkki ja sinne varrelle oli ripoteltu leimattavia rasteja ja kolme yllätystehtävää. Karttaan merkattua reittiä piti jokaisen joukkueen jäsenen yhdessä mennä ja jokaiselta rastilta tuli löytyä leima. Reitti kulki pääosin hiekkateillä, kauniissa maalaismaisemassa, mutta olipa ratamestari löytänyt sopivan soistuneen metsäpolku pätkänkin iloksemme ;)
Ensimmäisessä yllätystehtävässä suunnistettiin hiekkakuopilla ensin pari rastia ja sitten oli pelätty vesistötehtävä, jossa kastuikin vain vyötäröstä alaspäin. 6 erilaista palapelin palaa haettiin yksitellen lammen pinnalla kelluvista astioista. Kun kaikki palat oli haettu, yhdessä yritettiin koota siitä neliö. Niin siis todella yritettiin ja 10 minuutin kasvavan turhautumisen jälkeen meidät armahdettiin ja sai jatkaa matkaa tyhmänä. Jäi isosti vaivaamaan kuinka se olisi ratkennut... Tehtävärasti oli mun mielestä todella hyvä ja hauskasti ideoitu. Kastuminen ei alkuun houkutellut, mutta jalat ehdottomasti tykkäsivät viileästä vedestä.
Palapeli tehtävä.
Taas pyöräiltiin ja popsittiin eväitä samalla. Mä teippasin pyöräni runkoon, käden ulottuville minigrip-pussin ja sieltä pyöräillessä evästin pähkinöitä, sipsejä ja suklaata. Juotavana mulla oli vettä ja kokista. Tällaiset eväät uppoaa mulle paljon paremmin kuin geelit ja urheilujuomat ja onhan jo sekin hyvä syy tehdä pitkä lenkki kun saa samalla herkutella ;) Varaamani eväät riitti koko matkan ja sain niistä just sopivasti energiaa.



Metsäosuudella, sellaisella kuivalla pätkällä.
Toisessa yllätystehtävässä päästiin edellisvuosien tapaan ampumaan :) Oma suoritus ei osunut nappiin, kun tuli kaksi noin 100 metrin sakkorinkiä kierrettäväksi. No, onneksi tiimini muut jäsenet hoitivat osuutensa toivotulla tavalla! Lyhyt huili pyörän selästä oli oikein paikallaan.

Ampumastadionilla sai taas tähtäillä.
Sillä sitten se polkeminen taas jatkui. Kohteena oli kolmas yllätystehtävä Ylistaron keskustassa, Kyrönjoen rannalla, eli toinen vesistö tehtävä...

Rannalla riisuttiin lenkkarit jalasta, pujoteltiin pelastusliivit päälle ja saatiin mukaamme isot renkaat, joiden avulla tuli käydä arviolta 100 metrin päässä oleva rasti kiertämässä. Pohdittiin hetki miten kannattaisi edetä ja Elisa ja Janne lähtivät potkimaan ja käsin melomaan kokonaan renkaan päällä maaten. Mä menin renkaan keskelle yrittäen etenemistä, mutta se oli ihan toivotonta ja niin väsyi äkkiä. Jannen avustuksella pääsin vaihtamaan asentoa ja johan alkoi toimia. Vesistö tehtävät ei todellakaan ole mun lemppareita, mutta olen niin tyytyväinen, että silti sinne veteen vaan menin! Suljin mielestäni sen faktan, että allani on useita metrejä vain pimeää vettä ja virta vei koko ajan (vaikka aika hitaasti). Kastuttiin, mutta kyllähän se virkisti viimeisille kilometreille.
Toinen vesistötehtävä renkaiden kanssa.

Mä roikun vasemmalla renkaan sisällä ja Elisa oikealla renkaan päällä.

Takaisin rantaan renkaan päällä.

Huh, veden varasta selvitty!
Matkan pituudeksi tälle vuotta oli luvattu 100 kilometriä, eikä se todellakaan ollut tullut täyteen, kun viimeisen kerran urheilukentälle kaarrettiin. Luvassa oli vielä yksi yllätystehtävä ja jännitti mitä se voisi olla, kunhan ei rullaluistelua...
Pyöräilyosuudelta viimeiselle yllätystehtävälle.
Hahaa, varaston hämyyn oli pystytetty peliluola ja tehtävänä oli ajaa 9 kilometrin rallipätkä! Mähän en tällaisia ole harrastanut, enkä osannut aavistaa moista osuutta joten en ollut tiennyt treenata. Jokaisen joukkueen jäsenen piti pätkä reittiä ajaa, joten Janne hoiti kaasu pohjassa lähelle maalia ja me naiset tyyliteltiin maaliin. 
Paha rasti, onneksi Janne osasi.
Viimeisenä oli kunniakierros kentän ympäri aitojen yli hyppien. Ja 100 kilometriä täynnä, alle 6 tunnissa!
On se aina niin huikea fiilis tulla pitkän urakan jälkeen maaliin ja kun vastassa oli vielä ihan parhaat kannustusjoukot; oma perhe ja ystäviä. Lapset tuumasivat, että olivat niin ylpeitä äidin menosta ja se jos mikä tuntui mukavalta <3 Lasten silmissä me oltiin niin voittajia!
Maaliin :D

Kuva kisan jälkeen ja edelleen hymyilyttää :D
Kiitos taas Multisport-kisan järjestäjille! Ensi vuonna taas nähdään!
Kuinka moni lukijoista lähtee myös mukaan?!?

ErityisKiitos Elisalle ja Jannelle matkaseurasta :D!

~Eija~

perjantai 7. heinäkuuta 2017

Latautumista seikkailuun

Ollaan heinäkuussa vaikka sitä ei aivan joka päivä uskoisikaan. Kuitenkin töissä sen huomaa, heti pyöräänsä parkkeeratessa, sillä melko tyhjää on. Useilla osastoilla on supistettua toimintaa ja sulkuja, mutta eipä meillä, vaan päinvastoin. Useina viikonloppuina on meidän henkilökunta määrää lisätty ja ruuhkautuvat hetket hoidetaan kiireellisyys järjestyksen mukaan parhaalla mahdollisella sykkeellä. Omaan kesälomaan on vielä reilu kaksi viikkoa ja ääripäät niin vaivoissa ja käytöksissä alkaa nyt pikku hiljaa väsyttämään. Mulle paras keino "virittäytyä" työminään ja siitä irrottautuminen ennen kotiin pääsyä, on kulkea matkat polkien tai juosten. Autolla 13 kilometrin matka taittuu aivan liian nopeaa ja liikkuessa pysyy yövuoronkin jälkeen virkeänä, puhumattakaan kuinka ihana on sitten päästä nukkumaan.
Saa vapaasti valita mihin pyöränsä parkkeeraa.
Vaikka mun tämän vuoden kesäloma onkin melko myöhään, elän kuitenkin jokaisesta päivästä nauttien. Kaikki sopivat hetket täytetään mukavalla tekemisellä, on se sitten puutarhassa häärimistä tai lasten kanssa metsässä seikkailua, itsensä ylittämistä erilaisissa kisoissa tai fiilistelyä ystävän kanssa laiturilla. Ehkä hiukan turhankin tiukka heinäkuu on kalenterissa, joten katsotaan mihin kaikkeen lopulta repeää :)
Metsän kauneutta lasten kanssa kehystäen.
Ensi viikolla on Pallas-YlläsNuts polkujuoksukisa ja mulla on edessä 30km. Odotan reissulta hienoa kokemusta ensikertalaisen silmin. Odotan kauniita maisemia, haastavia polkuja ja hyviä tyyppejä sekä valitettavasti melko pitkää ajomatkaa. No reissu otetaan samalla pienenä perheen yhteisenä seikkailuna. Varustevalintoja mietin vielä, mutta viimein sain korkattua mun viime vuoden elokuussa voittamani Inovit. Ei aivan rakkautta ensi silmäyksellä ollut, mutta katsotaan nyt. Kuoritakki on tilattu, samoin juoksuliivi jonka toivoisin pian tulevan, sillä haluaisin testata sitä jo tulevana viikonloppuna..
Inovien sisäänajo.
Sillä nythän on taas se aika vuodesta, että Multisport -seikkailukilpailu kolkuttelee ovella :D! Kisa järjestetään Ylistarossa tulavana lauantaina ja Suomen 100 vuotis juhlavuoden kunniaksi trio-sarjassa kokonais kilometrit ovat mahtavat 100! Tämä on mun kolmas kerta tässä kisassa ja jälleen kerran mulla on uusi joukkue kokoonpano, sillä Elisa ja Janne lähtevät mun kanssa seikkailemaan.
Edellis vuosien kisafiilikset löytyvät täältä -> vuosi 2015 ja vuosi 2016.
Rullaluistimia on tullut luvattoman vähän ulkoilutettua...
Varusteet oon tarkistanut ja enää eväät pitää tänään perjantaina hommata. Jos juoksuliivi ei ehdi tänään tulla, on mietittävä muu ratkaisu juoman ja energian kantamiseen. Lämmintä on luvattu 20 astetta, mikä sopii mulle oikein hyvin. Hmmm, tankannutkin oon syömällä kunnon aterioita ja sen päälle ei välttämättä niin laadukasta energiaa, mutta toisaalta varastojen pitää olla lauantaina täynnä ettei reissu ainakaan sen vuoksi jäisi kesken. 

Odottavin mielin...ja kyllä taas myös jännittääkin :)

~Eija~