sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Mitä vuosi 2017 antoi?

On vuoden viimeinen päivä. Tämä on ihana hetki, kun palaa muistoissa kuluneen vuoden tapahtumiin. Ennen kuin selasin tätä blogiani läpi, muistelin hetken mitkä asiat ja hetket ensimmäisenä nousee mieleen. Oli hyviä hetkiä, itsensä voittamista, ystäviä, väsymystä, valtavaa pettymystä, haaveiden täyttymistä ja uusien huimien haaveiden syntymistä. Hieno vuosi jälleen kerran eikä sitä onneksi ole joutunut taivaltamaan yksin :)
Viime talven Energia Juoksuryhmän kanssa metsässä.
Metraining-blogi on alkujaan mun ja Marjutin yhteinen kanava kertoa mitä ja miten kaksi erilaista ja kuitenkin niin samanlaista perheen äitiä treenaa. Tavoitteemme oli kannustaa ihmisiä liikkumaan, syömään terveellisesti ja asettamaan omia tavoitteita ja haaveita. Nykyään blogi kertoo enemmän mun liikunta harrastuksista ja siitä miten mä liikutan teitä. Ilokseni blogia luetaan ja saan kivaa palautetta. Kiitos, että kuljette mukana :)

Vuoden klikatuimmat postaukset olivat;
1. Retkellä Merenkurkun saaristossa (yllättävää!)
2. Hullut Ylläksellä (Nuts Ylläs 30km, aivan huikea reissu!)
3. Ennen starttia (Pohdintaa ennen Vaarojen maratonin 43 km starttia)

Vuodelle 2017 asetin tavoitteeksi juosta vähintään 100 kilometriä joka kuukausi ja se onnistui helposti. Juosten teillä, poluilla ja pururadoilla on juostu yhteensä 1772 kilometriä. Suunnistaen (linnuntietä) kilometrejä kertyi 262. Täten vuodelle 2017 juoksukilometrejä kertyy 2033. Mun ennätys lukemat ehdottomasti. Keskimäärin 10,5 kilometriä per tehty lenkki. Pieniä kolotuksia ja kiristyksiä lukuunottamatta ne kertyivät helposti. Marrasputkeen lähteminen oli positiivinen kokemus ja juoksu innostus sai lisää tulta alleen.
Marrasputkessa :)
Pyöräily kilometrejä kertyi 1786. Suurin osa työmatkapyöräilyä, mutta myös retkipyöräilyä Meijun kanssa. Yhteensä HeiaHeia:ssa mulla on merkintöjä 802 tunnin edestä, joista esimerkiksi siivousta 57 tuntia, lumitöitä 9 tuntia ja hiihtoa 22 tuntia (222 kilometriä).
Pyörälenkki Lapualle Heinäkuussa.
Pieni flunssa vaivasi vuoden vaihteessa ja seuraavan kerran vasta elo-syyskuun vaihteessa. Ja Vaarojen maraton oli vaarassa, kun sinnikäs yskän kröhä puski päälle. Tilastollisesti siis aivan normi vuosi sairastelun osalta. Ja viiva takaseinään, että ympärillä vellonut mahatauti ei löytänyt meille kertaakaan!

Mieleenpainuvimpia hetkiä olivat Joensuu Jukola (3 osuutta vuorokauden sisään), Nuts Ylläs 30 kilometriä (sijoitus 6./158. ja seuraavat pari päivää olin ihan jumissa ettei hetkeen. Rakastuin Suomen Lappiin.), Tunturisuunnistus Saariselällä (en saanut paria, joten menin naisten pääsarjaan. Ensimmäistä kertaa sain gbs-seurannankin.), suunnistuksen Maakuntaviesti Jurvassa (Pala tulee kurkkuun edelleen.. Tämän kisan jälkeen suunnistusvire syksyn kisoihin oli ihan kadoksissa..) ja Vaarojen Maraton Kolilla (vuoden päätavoite ja kröhän vuoksi oli otettava rauhallisesti. Silti sijoitus 18./160. Ihanan rankkaa!).
Vaarojen Maraton 2017 (kuva Teemu Takkula)
 Kisoja oli useita muitakin, erityisesti suunnistaen ja polkujuosten. Rogaining kisoissa olin Päivin (neljä päivää Ylläksen reissun jälkeen) ja isoveljeni kanssa. Multisport kisassa Ylistarossa menin Elisan ja Jannen kanssa ja syksyllä tuli pyöräsuunnistustakin kokeiltua. Jokusen mitalin ja tuotepalkinnon olen saanut, mutta ehdottomasti parasta ovat olleet kaikki ne elämykset ja kokemukset, toisten seura ja kannustus. Kiitos Niina ja Harri, Sari, Ninni, vanhempani, mieheni, lapset, suunnistusseurani väki ja muut ystäväni, jotka jaksavat kuunnella juttujani ja katsella kun taas mennään. Minkäs intohimoinen itsensä haastaja itselleen voi ;)
Kartoilla saisi useita lakanoita, niitä on niin paljon. Tässä joitain muistoja vuodelta 2017.
Vuoden aikana itseni lisäksi on tullut liikutettua teitä muitakin. Juoksuryhmiä ohjauksessa oli 5, "jumppa"ryhmiä niin Jalasjärvellä kuin Ilmajoella ja useita yksilöasiakkaita. Kevään buukkasin itselleni turhan täyteen ja aika oli loppua kesken. Tästä viisastuneena jo syksylle vähensin ryhmiä ja töissäkin tein lyhyempää työviikkoa. Nyt löytyikin sopiva määrä ohjauksia, mitä jaksan ja ehdin kunnolla tehdä. Kiitos teille kaikille ryhmissä käyneille ja yksilöasiakkaille luottamuksesta. Monen kanssa matka vielä jatkuu :)
Syksyn juoksuryhmän kanssa porrastreeneissä.
Pohjia on siis luotu alkavalle uudelle vuodelle ja sen haaveille ja unelmille. Kaikkea mukavaa ja kutkuttavaa on tulossa.
Kuitenkin hetki vielä tuumeksitaan mennyttä.

Mitä vuosi 2017 sulle antoi?

~Eija~

lauantai 23. joulukuuta 2017

Taas on joulu

Vuoden kiireet pikku hiljaa taas rauhoittuu, talven selkä on taittunut kohti valoa ja on aika pysähtyä nauttimaan joulun tunnelmista. Meillä jouluun kuuluu aito joulukuusi koristeineen, perinteisiä suomalaisia jouluruokia, suklaata, lautapelejä, ulkoilua ja saunomista. Joulukortteja lähetimme ja niitä myös ihanasti saimme (kiitos), lahjoja jaamme läheisille ja aattona käymme vielä hautausmaalla. Ihanaa, että ulkonakin näyttää niin kauniilta.
Talvipäivänseisaus.

Talven taidetta.
Tänään lauantaina pienellä porukalla vielä ehdimme käydä lenkillä Paukanevan pitkospuilla. Viileähkö tuuli ei haitannut yhtään ja loppu lenkistä voimistunut lumisade vain kruunasi hyvän fiiliksen. Joulunpyhinä suunnitelmissa on käydä lasten kanssa hiihtelemässä, tehdä pari juoksulenkkiä ja jotain muuta kevyttä treeniä. Syöminen pysyy suht samanlaisena kuin muutenkin arjessa, mitä nyt suklaata ja muita herkkuja tulee naposteltua hiukan enemmän. Tarkoitus on toki kuluttaa ne saman tien pois.
Aamun hämyssä lenkillä.
Edessä on yhteenvedon tekeminen kuluneesta vuodesta. Onnistumisia ja epäonnistumisia, eteenpäin menemistä, saavutettuja ja saavuttamattomia tavoitteita. Samalla on pikku hiljaa aika asettaa alkavalle vuodelle uudet tai saavuttamattomat tavoitteet. On niitä tavoitteita joita uskaltaa sanoa ääneen ja on niitä joita vain pyörittelee itsekseen omassa päässään. Kutkuttavan mukavaa :) Mutta niistä sitten myöhemmin. Nyt rauhoitutaan joulun viettoon.
Hiljaa hiihteli enkeli kuutamolla,
säde näkyi ikkunalla.
Kauniin ajatuksen sulle suo,
joulurauhan viestiä perille tuo.

Hyvää Joulua kaikille!

~Eija~

maanantai 18. joulukuuta 2017

Talvi ja sen yksi ilmiö ladulla

Nyt tuntuu ihan talvelta, sillä lunta ja pikku pakkasta on ollut jo useamman päivän. Perinteisien talvilajien aika on just nyt. Meillä on kaivettu luistimet ja monot esille ja todettu että ainakin yhdet isommat monot pitää ostaa. Lapset kasvaa (ihanaa) ja meillä aikuisilla välineet kuluu ja se on hyvä se. Itsellä olisi edessä koko perinteisen hiihdon välineiden uusiminen. Onhan niillä toki reippaasti yli toistakymmentä vuotta jo mentykin :)
Huurteiset marjat lenkkipolun varrella.
Tämän viikon liikunnat painottuivat jälleen juoksuun, yli 50 kilometriä. Alku viikosta ehti tehdä pitkiksen ja loppu viikosta on joutunut lohkaisemaan ison osan ajasta töissä olemiseen. Pientä stressiäkin on niskassa ollut, lähes kirjaimellisesti, kun hartioita on jumittanut. Kehonhuollolla oon saanut apua siihen ja alku viikosta pääsen taas hierontaan. Kovilla nastakengillä (joista nastat vaan varisee..mur!) juoksu rasittaa myös jalkoja ja tällä viikolla oikea jalka on vihoitellut. Mutta kyllä tämä tästä. Kroppa vain ilmoittelee, että otappa hetki rauhallisemmin :)

Sunnuntai illalla pääsin ulkoiluttamaan väsyneitä jalkojani hiihtämällä. Jalat saivat sopivasti kevyttä hommaa ja taukoa juoksun aiheuttamasta iskutuksesta. Vaikka lunta on, on sitä kuitenkin vielä aika naftisti. Tästä huolimatta kuntien liikuntatoimet tekevät hirmuisesti töitä latujen laittamiseen ja huoltamiseen. Meidän verorahoilla meidän kaikkien iloksi. Näin siis myös meidän kunnassa, hienoa!
Tallottua latupaanaa.
Mutta suututtamaan se hiukan pisti, kun ajettu paana oli kävelemällä kuovittu koloille. Joka vuosi ihan lehdessä asti (somesta puhumattakaan!) ilmoitetaan, että pururadoilla on hiihtokausi päällä ja ajetuille paanoille EI SAA mennä kävelemään. Ja silti sielä taaperretaan enemmän tai vähemmän leveällä, koirien kanssa tai ainakin kännyköihin puhuen, jolloin huomio lähestyviin hiihtäjiin herpaantuu. Jos kävelijä ja hiihtäjä törmäävät, jää kävelijä usein kakkoseksi. Laturaivo ladulla kävelijöiltä on mielestäni todella lapsellista ja usein moinen varmasti ajattelemattomuutta onkin. Aikuisilta kuitenkin odottaisin enemmän. Ei aina tarvitse olla minäminä- ja purtsi kuuluu kaikille- meininki. Jos itse ei hiihdä, on kuitenkin toisia kunnioittavaa olla sotkematta latuja.
Tänään näin yhden kävelijän, kännykkään puhumassa. Tällä kertaa päätin pysähtyä sen sijaan että olisin ohi itsekseni jupisten jatkanut matkaani. Ystävällisesti kerroin, että huomaatko nyt on ladut ajettu ja on hiihtokausi. Kävelijöille on aurattuja, valaistuja ja hiekoitettuja kävelyteitä kilometritolkulla tuolla toisaalla. Viisasin myös paanaa, että katso miten kamalan kuntoinen ja näköinen se on. Naishenkilö kommentoi, että nuo eivät ole hänen kengänjälkiään ja että hän kulkee täälä reunassa. Pyysin häntä toimimaan esimerkillisesti ja siirtymään kävelyteille. Myöhemmin ohitin hänet uudestaan, tarpomassa siellä lumihangessa. Ohitin sanomatta mitään.

Tämä on mun mielipide. Viime aikoina olen toisaallakin, yllättävältä taholta törmännyt tähän miten erilailla me ajattelemme omista oikeuksista ja velvollisuuksista ja tarvitseeko ajatella asiaa toisen näkökulmasta. Nämä asiat eivät kai koskaan muutu, mutta omalla kohdalla yritän toimia hiukan laajemmin asioita ajatellen.

Viikon rasitukset painaa päällä ja kenties siitä tämä vuodatus. Kommentoikaa toki, jos tämä joka vuotinen latukeskustelu herättää teissä ajatuksia :)

Rentouttavaa alkavaa Jouluviikkoa :D!

~Eija~

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Juosten tervettä elämää

Marras- ja joulukuun vaihde on ollut melko kiireistä. On ollut syyskauden viimeisiä ohjauksia, lasten Itsenäisyyspäiväjuhlia, harrasteryhmien päätösesityksiä, synttäreitä, arviointikeskusteluja ja tulevan suunnittelua ja näitä jatkuu lähes jouluun asti. Osa joulahjoista on vielä hommaamatta ja kaikki joulukortit kirjoittamatta. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, joten lopetan sen tähän. Kaikkien tekemättömien, keskeneräisten ja jo tehtyjen (!) hommien keskellä mä kuitenkin haluan löytää tilaa myös lenkeille :) Ja jos marrasputki antoi mukavan määrän juoksukilometrejä, koukutti se myös entistä tiukemmin mut juoksuun. Parin päivän juoksutauko joulukuun alussa (en vaan meinannut ehtiä) aiheutti lähes vieroitusoireita päänsärkynä ja äksyilynä. Tavoitteena joulukuussa on antaa kilometri määrän pudota, mutta juosta kuitenkin vähintään joka toinen päivä. Rauhallisten pitkien lenkkien lomaan sujauttelen sopivasti myös tiukempia vetoja.
Joulukuun märkää metsää.
Viimeisimmässä Juoksija -lehdessä (9/2017) oli mielestäni oivallinen juttu juoksemisen elämää pidentävästä vaikutuksesta. Sen mukaan juoksijat elävät jopa yli kolme vuotta pidempään kuin juoksua harrastamattomat ja tämä perustellaan lenkkeilyn positiivisesta vaikutuksesta verenpaineeseen, veren rasva-arvoihin, sokeriaineenvaihduntaan sekä muihin lihas- ja verisuonitason asioihin. Juokseminen suojaa myös muun muassa muistisairauksilta. Pidemmän elämän tavoittelu ja terveyshyödyt saavuttaa kevyelläkin hölkällä ja vauhtia rauhallisesti lisäämällä kunto nousee nopeammin ja energiankulutus kasvaa. Parhaimman hyödyn saa juoksemalla 2-4 tuntia viikossa, mutta hätkähdyttävää että tämän jälkeen terveyshyödyt eivät enää kasva vaan voivat jopa kääntyä laskuun. Kilpaurheilussa moiset tuntimäärät paukkuu mennen tullen, mutta silloin tavoitteet ovatkin toisenlaiset.
YK-V:n naisia.
Mun kuluneen viikon juoksukilometrit olivat 54 ja aikaa näihin kului viitisen tuntia. Kaksi pitempään (17 ja 18 km) ja kaksi lyhyempää juoksulenkkiä, joista toinen poluilla suunnistusseurani naisten kanssa. Yhdellä lenkillä tein 5 kilometrin rennon reippaan, 4:35 min/kmvauhtisen vedon, jolla sain keuhkot kunnolla tuulettumaan. Naisten lenkin päälle tehtiin myös porrastreeni, jossa karstat irtosi keuhkoista. Teki hyvää :) Tänään sunnuntaina Ninnin kanssa tehtiin yli kaksi tuntinen sauvakävelylenkki matalilla sykkeillä. Haasteellista mennä tosi hiljaa, mutta yhdessä toisen kanssa se onnistuu ja oli kyllä tosi hyvä niitti tälle viikolle.

Mä taidan keikkua tuossa terveydellisen ja kilpaurheilullisen rajan tuntumassa. Tällaisen viikon tuntimäärät eivät tunnu yhtään pahalta ja lepopäiviäkin viikolle mahtui. Sopiva rytmien vaihtelu pitää kroppaa herkillä, virittelee ja palauttaa. Seura kruunasi ehdottomasti viikon liikkumisia. On ihanaa tuntea ja olla osa saman henkistä porukkaa, terveydellisiä ja kilpaurheilullisia tavoitteita tavoitellessa. 
Nastareilla portaat hävisi 6-0!
Syksyllä olen taas yhtä juoksuryhmää tutustuttanut juoksun tuomiin mahdollisuuksiin. On menty rauhallisesti, fiilistellen luonnosta, opetellen tekniikkaa ja oman kropan kuuntelua sekä välillä tehoja koneesta hakien. Aina se juoksukärpänen jotain puraisee, innostaa tavoittelemaan terveellisempää elämää ja hyvää oloa. Olen saanut tutustua erilaisissa elämäntilanteissa oleviin hienoihin ihmisiin ja kulkea tovin matkaa kanssa. Toivotan kaikille mukavia lenkkejä ja moikataan kun vastaan lenkkeillään :)

Jos juoksuvalmennus tai ryhmäohjaus kiinnostaa, ota rohkeasti yhteyttä. Ensi vuoden kevään kalenteri on jo työn alla :)

Juoksun iloa ja terveyttä kaikille!

~Eja~

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi 100 vuotta


Tätä metsää rakastan: 
naavapartakuusia 
suopursusoita 
kivikkorinteitä 
neulaspolkuja. 
Rakastan iltaan hiljenneenä 
kevään lauluja helisevänä 
myrskyssä kohisevana. 
Tätä karua 
hoitamatonta. 
Keloineen pahkoineen 
lahorastaineen. 
Tätä metsää rakastan. 
Tätä maata. 
- Maaria Leinonen
Tänään on Suomen, kotimaamme 100 vuotissyntymäpäivä. Tähän juhlapäivään ovat suomalaiset valmistautuneet koko vuoden ajan erilaisin muistamisin, tempauksin ja juhlallisuuksin. Illan Itsenäisyyspäivän vastaanotto presidentinlinnassa kuuluu monille perinteeseen. Tuntematon Sotilas -elokuva tulee televisiosta, kynttiläkulkueet kunnioittavat Suomen itsenäisyydestä taistelleita ja seppeleet lasketaan sankarihautausmaille Maamme-laulun kajahtaessa. Rauhoittavaa hetkeksi pysähtyä miettimään mitä kaikki tämä on vaatinut ja mitä minä voin jatkossa tehdä itsenäisyyden hyväksi. 
Mulle itselle itsenäisyys merkitsee esimerkiksi vapautta, turvallisuutta ja tervettä ylpeyttä.

Meillä on vapaus tehdä omat valintamme ja me kannamme myös niistä vastuun. Valintoja voi tehdä järjellä tai sydämellä ja parhaimpiin ratkaisuihin pääsee kun nämä yhdistää.

Meidän on turvallista kulkea ja olla Suomessa, tai ainakin näin pitäisi olla. Rakastan sitä tunnetta kun voin teillä, toreilla ja metsissä kulkea ilman pelkoa (mitä nyt joskus metsämiehiä olen säikäitellyt ja säikähtänyt). Usein multa on kysytty enkö pelkää kulkea yksin pimeällä tai metsässä susien, karhujen tms vuoksi - en todellakaan pelkää. Jos jotain pelkään, on ne ihmisten enemmän tai vähemmän opetetut irrallaan olevat lemmikit tai arvaamattomat ihmiset, joista jälkimmäisiä ei kohdalleni toistaiseksi ole vastaan tullut..

Meillä suomalaisilla on oma historiamme ja sen kautta muovaantuneet kulttuurit ja perinteet. Näiden kautta olemme rakentaneet terveen itsetunnon ja kansallisen ylpeyden. Se ei tarkoita itsekkyyttä, kylmyyttä, pienen piirin pyöritystä tai mä ensin-asennetta, vaan kunnioitusta omalle taustallemme ja hyväksyntää muiden tehdä omalla tavallaan sen horjuttamatta omaa itseämme. 
Itsenäisyys on todella tärkeää. Kunpa suomalaiset olisivat siitä onnellisia ja ylpeitä. Toivottavasti ymmärrämme sen arvon jo nyt ja vaalimme sitä. Ainakin viime kuukausien keskustelujen ja lööppien aiheiden perusteella meillä taitaa olla asiat todella hyvin ja joillekin niin itsestään selvyyksiä.

Pidetään yhtä ja toistemme puolta. Varjellaan sitä hyvää mitä meillä on eikä häpeillä sitä. Suojellaan arvokasta luontoamme, kirkkaita vesiä ja vehreitä metsiä. Herätään jokaiseen aamuun ilolla, otetaan se uutena mahdollisuutena onnistumisille. Pidetään rakkaista ja lähimmäisistä huolta, kysytään mitä kuuluu ja kuunnellaan.
Luistelukausi avattu :)
Hyvää Suomen Itsenäisyyspäivää kaikille meille suomalaisille!

~Eija~