Näytetään tekstit, joissa on tunniste maraton. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maraton. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Maratonin jälkeisen viikon mietteitä

Palautuminen reilu viikko sitten juostusta maratonista on hyvällä mallilla, vaikka jalat eivät ole vielä lähellekään entisellään. Kankaanpään maratonin mainostettu tasainen ja nopea asfaltti reitti ei ollut yhtään mukava mun jaloille. En koskaan missään juoksussa ole kokenut vastaavia kipuja jaloissa kuin nyt. Kipuja oli pakaroista aina jalanpohjiin asti, vieden matkan taittamisesta vauhdin ja nautinnon. Elokuussa juoksemani HCM:n jälkeen menin seuraavana päivänä ongelmitta suunnistamaan, mutta nyt ei olisi tullut mieleenkään. Rauhallinen lilluminen uimahallissa oli paljon osuvampi paikka, vaikka sielläkin polvi vihoitteli ja reidet olivat lyijyä.
Kankaanpää maratonilla 20016
Lihassäryn helpotettua jäljelle jäi enää oikean jalkaterän ulkosyrjän kipu. Se tuntui aina kun askelsi koko jalalla, kantapää askelluksella. Päkiällä kävely oli kivuttominta ja näin yritin kotona ja töissä kulkea. Rasituksessa kipu levisi keskelle jalkapohjaa. Kolme päivää Kankaanpään jälkeen halusin käydä testi lenkin, mutta siitä ei tullut mitään. Tuo jalkaterän ulkosyrjän kipu laittoi nilkuttamaan ja päkiällä yritin päästä eteenpäin. Lenkki jäi lyhyeksi ja mieli maassa palasin kotiin. Jalat päättivät, että nyt on juoksutauko. Sellaiselle, jolle juoksulenkit ovat yksi henkireikä, juoksutauon vääjäämättömyys on kuin suolaa haavoille. Mitä ihmettä mä nyt teen?!?

Muutenkin Kankaanpään juoksu jätti vaillinaisen ja tyytymättömän olon. Kaikilla aikaisemmilla maratoneilla olen ollut niin onnellinen päästessäni maaliin (enemmän tai vähemmän hyvässä kunnossa) ja olen ollut ylpeä saavutuksestani, mutta en nyt. Sunnuntaina istuessani kotona sohvalla totesin, että jalkojen kipuja lukuunottamatta, ei yhtään tuntunut siltä että olin edellisenä päivänä juossut yli 42 kilometriä - hirveen pitkän matkan! Aikaisemmista juoksuista poiketen en ollut tehnyt ennätystäni ja pelkäsin mitä jaloilleni oli tapahtunut... Monet kauhukuvat pyörivät mielessä ja googlen kanssa kävin keskusteluja.

Toistaiseksi diagnosoin itselleni rasitusvamman. Tiukka syksyn kisailu, huonosti palautuneet jalat ja näin ollen jumissa olevat lihakset eivät yhtään tykänneet kovasta iskutuksesta mikä Kankaanpään asfaltilla tuli. Lääkkeeksi juoksutauko, lihashuoltoa, jalkaterän liikkuvuutta ja oheistreenejä jalkojen iskutusta välttäen. Tuumasta toimeen ja hyvää oloa ja energiaa hakemaan pyörälenkiltä :D! Onnekseni sain seurakseni ystäväni Meijun, sillä yksin pyöräily on melko tylsää. Tehtiin hiukan tiukalla aikataululla reilun 55 kilometrin ja kolmen tunnin lenkki pimenevässä ja viileähkössä illassa. Vaikka olimme pukeutuneet järkevästi ja kylmyys tarkasti huomioiden, "jäätyivät" varpaat ja sormet viimassa loppu matkasta. Mutta kyllä teki hyvää tuulettaa keuhkoja, hiuksia, lenkkivaatteita ja ajatuksia. Kiitos Meiju seurasta <3
Gore tex -tossut jalassa ja seitsemää veljestä nilkoissa sekä Dumlea poskeen :)
Tunnelmallisia metsäteitä kierrellen.
6 vuotias tyttäreni on ihailtava innokas lenkkikaverini <3 Kovasti on suunnitellut, että joku päivä osallistuu mun kanssa suunnistuksen Venlojen viestiin samassa joukkueessa ja että lähtee mun ja kummitätinsä kanssa vaeltamaan vähän pitemmästi. Nyt yhdessä odotellaan lunta, että pääsisimme hiihtämään. Koska mulle tuli juoksutauko, yhteiset juoksu-pyörälenkit ovat hetkeksi pois laskuista. Lähdimmekin sitten yhdessä pyörälenkille maastoon. Mentiin neidin tahtiin jutellen mukavia, ihaillen maisemia ja sopivasti taukoja pitäen. Vajaa 16km poljettiin ja vaikka taas kyllä hyvin yritin pukea, olivat sormet kotiin päästyä kamalan kylmät. Mulla muutenkin on "aina" kädet niin kylmät!

Lievästä sormien paleltumisesta huolimatta lenkki oli ihana happihyppely yövuorojen välissä ja niin tärkeää kahden keskistä aikaa tyttären kanssa :)
Alkavalla viikolla jatkuvat taas kaikki ohjaamani treenit, lasten koulut, kerho, hoito ja harrastukset. Oli mukava viikon mittainen hengähdystauko, joten nyt on virtaa taas jatkaa kohti talvea.

~Eija~

lauantai 15. lokakuuta 2016

XII Kankaanpää maraton

Huh, mikä reissu Kankaanpäähän ja maaliin tultiin, mutta ei ollut helppoa ei! Ennätys ei ollut lähelläkään :/ Fiilikset olivat hyvät ja edellisen yönkin olin nukkunut aivan hyvin, ruoka maistui, lähdön hetkellä ei erityisemmin jännittänyt ja iloista porukkaa oli ympärillä. Mutta tänään ei ollut mun maratonin ennätyksen tekemisen päivä.
Hieno muistomitali kokoelmaan :)
Ennen starttia hyvät fiilikset.
Ulkona oli melko kylmä, vain 2 astetta plussan puolella. Pientä tihkusadetta oli, mutta onneksi ei tuullut mainittavasti. Viluisena ihmisenä päälle valitsin juoksutrikoiden alle pitkät kalsarit ja kompressiosäärystimet ja juoksupaidan alle ohuen poolopaidan. Käteen kuluneet hiihtohanskat ja päähän tarpeeksi löysä tuubihuivi. Aika sopivalta vaatetus tuntui koko matkan. Hanskoja otin tarvittaessa aina välillä käsistä pois.

 Tarkkaa osallistujien määrää en tiedä, mutta ennakkoilmoittautumisia oli yhteensä kympin, puoliskan ja täyden matakan maratonille jotain 300. Ensin lähti kympin porukka, vartin päästä puoliskan juoksijat ja me täyden matkan menijät viimeisenä. Kaikki mentiin samaa reilun 10 kilometrin lenkkiä kiertäen, maratonilla 4 kertaa. Koko ajan oli seuraa, mutta hidastavaa tungosta ei ollenkaan.

Ensimmäisellä kierroksella oikean jalan etusäärtä kiristi ja se aiheutti koko jalkaterän puutumisen. Askellus oli tönkköä. Mulla on ennenkin ollut samaa vaivaa, mutta ei hetkeen aikaan. Tiesin, että se helpottaa jossain kohdassa ja ennen kuin eka kierros oli menty, oli se antanut jo periksi. 
Toinen kierros oli helpoin, 10-17 kilometrit meni kivasti ja vauhti oli reipasta, selvästi nopeampaa kuin tavoiteaika. Olisi pitänyt ottaa hitaammin ja säästää voimia viimeiselle puoliskalle, mutta taisin innostua. Ennen puoltaväliä huomasin että kilometrivauhdit tippuu, vaikka olo muuten oli hyvä. Vauhdin ylläpito oli hankalaa ja juuri ennen toisen kierroksen täyttymistä ensimmäiset ilkeät kivut jaloissa tuntui. Pelko hiipi ajatuksiin. Puolenvälin aika oli 1t 47min.

Kolmannella kierroksella jalkoihin sattui koko ajan. Takareidet, pakarat, oikean jalan polvi ja jalkapohjat hiukan vaihdellen. Hartioita särki ja sykkeet kohosi. Vauhti hiipui, enkä voinut mitään. Laskeskelin päässäni vaihtoehtoja ja päädyin joka kerta tulokseen, että tällä menolla loppu lenkki on tuskallinen, keskeytä en, mutta myöskään ennätystä ei tule. Juoksua n pakko pitää kuitenkin koko ajan yllä. Juomapisteet pistin kävellen. Oksetti ja pari kertaa luulin että pitää pysähtyä ja antaa oksennuksen tulla. Kolmannen kierroksen loppuessa olisi niin tehnyt mieli jättää lenkki siihen, mutta luonteeni ei anna periksi ja jatkoin nylkyttämistä viimeiselle kierrokselle jalat aivan "katkipoikki".
Takana 15km ja vielä jaksaa hymyillä :) Kiitos Ninni kuvasta!
Neljäs kierros oli tuskallinen. Kaikki tuli ohi, mä en enää ketään ohittanut. Se riipaisee kun on niin katki, eikä pysty pistämään kampoihin yhtään. Yritin pitää ajatukset mukavissa asioissa, tuijottaa parin metrin päähän eteeni ja kuvitella olevani vain yksin omalla peruslenkilläni. Jalkojen kipu piti kuitenkin liian hyvin kiinni todellisuudessa. Koko reitti ärsytti, erityisesti se koukkaus asuntoalueelle. Tuntui ettei se lopu ollenkaan. Viimeiset kolme kilometriä pelkäsin pohkeiden kramppaavan. Vilkuilin kelloa ja päätin yrittää alle 3 tuntia ja 50 minuuttia. Hiukan sain kiristettyä vauhtia, mutta varovainen sai olla ja pohjekramppi oli todella lähellä.

Maaliin tulin aikaan 3 tuntia, 49min ja 53s. Ennätyksestäni jäin reilu 7 minuuttia ja haave alittaa 3 tuntia 40minuuttia siirtyi ensi vuodelle.
En mä ehkä aivan tämmöstä ansainnut...
Tapahtuma oli hienosti järjestetty ja reitti oli tasainen. Palkintoja jaettiin avokätisesti ja mäkin sain kurjalla juoksulla hienon pokaalin. Taso oli ilmeisesti aikaisempia vuosia heikompi, vaikka hienoja valopilkkuja ja tuloksia on tulosluettelosta löydettävissä.
Matkaseurana mulla oli sisarukset Ninni ja Hanna. Ninni tsemppasi huoltajan roolissa pyörällä vieressä ja Hanna juoksi älyttömän kovaa, 3t 29min!! Kiitos naiset seurasta :)!

Nyt istun kotona sohvalla. Ruoka hiukan tökkii ja jalat on todella kipeät, aivan niinkuin niitä pisteltäisiin neuloilla joka paikasta. Oon pohtinut kovasti tässä lyhyessä ajassa, mikä meni vikaan ja yksi voi olla se että jalat olivat jo etukäteen melko kireät. Vaikka olen venytellyt päivien aikana lyhyesti aina sopivissa väleissä, kunnon rullailut ja hieronnassa käynnit ovat jääneet väliin. Keväällä hieroja opiskelija taikinoi mun jalat ja vaikka jalat eivät ollet mitenkään oireilleet, oliva ne melko kireät. Ja kun hieronnassa käynti on niin ihanaa, miksi se ajan löytäminen on niin haastavaa...

Tämä oli nyt tällainen juoksu ja nyt mulla alkoi kisatauko, jos ei nyt sitten yllättäen keksi jotain extempore ;)

~Eija~

perjantai 14. lokakuuta 2016

Kisakauden päätöstä hakemaan

Kesällä aikataulutin itselleni aktiivisen, vauhdikkaan ja uusia haasteita sisältävän syksyn. No sitä se on ollutkin ja kaiken päälle vielä mukava :D Tulevana viikonloppuna haen kisakauden kruunua ennen rauhoittumista peruskuntokaudelle. Lauantaina starttaan Kankaanpäässä täydelle maratonille ja haaveissa on oma ennätys. Tämä on eka kerta kun julkisesti ilmoitan hakevani kisasta ennätystä, mutta menkööt. Laskeskelin vauhtitavoitettani ja aika kovalta se tuntuu. Eniten mietityttää jos alussa vedän tavoiteaikaan ja sitten puolessa välissä katkean. Siinä tapauksessa loppu matka olisi yhtä tuskaa ja sitä en halua. Joten taidan kuitenkin lähteä reipasta itselle sopivan hyvää vauhtia ja tunnustella matkalla kuinka kulkee. Minuutinkin aika parannus kelpaa ja reilu kolme minuuttia olisi se timanttinen kruunu :)
Mun yksi silmäteräni ;)
Varovaiseksi mut tekee se, ettei syksyn omat treenit ole onnistuneet aivan suunnitellusti. Kisannut oon ja 4 tunnin rogaining -kisa pari viikkoa sitten oli aivan huippu hyvä pitkä treeni. Peruskuntoa löytyy, mutta löytyykö vaadittavaa vauhtikestävyyttä... Tällä viikolla en ole ehtinyt yhtään juoksemaan, mutta onneksi muuta liikkumista ja liikuttamista olen harrastanut.
Maanantaina päättyi syksyn EnergiA juoksutreenit oheistreeneillä. Pyöräiltiin sykettä nostaen ja pelattiin jalkapalloa metsässä :D Mahtava porukka! Juoksutreeneistä ja juoksun jatkumisesta postaus tulossa, joten pysy kuulolla ;)
EnergiA juoksijat metsäjalista :)
Tiistaina olin diabetes -luennolla. Valtavasti hyvää asiaa sopien meidän kaikkien elämään ja ruokailuun sekä spesiaalia tietoa itse sairauden hoidosta. Koko päivä luennoilla istuttiin ja kyllähän se normaalisti liikkuvassa työssä olevalle on haastavaa. Illalla sitten pääsin taas liikuttamaan mahtavaa porukkaa oman kylän sporttiporukassa. Illan teemana oli villasukkatreenit :D 
Diabetes -luennolla asiaa ruokavaliosta.
Läjä villasukkia jumpassa ;)
Vaikka juoksun herkistely on nyt jäänyt ihan kokonaan tekemättä kaiken muun menon ja kiireen vuoksi, tankannut kuitenkin oon ;) Se on yksi parhaista ja mieluisista puolista tässä kestävyysharrastamisessa. Meidän perheen yksi pikaruoka on pasta ja jauhelihakastike. Perus maraton tankkaus ruokaa siis ja onneksi uppoaa meidän lapsillekin hyvin. Karkilla tankkaaminen onnistuu multa myös hyvin ;) Sitä on tullut "hyvällä" syyllä napsittua koko viikko ja tänään erityisesti lasten alkavan syysloman kunniaksi. Myönnän, että hiukan turvottaa ja hampaissa vihloo...saa nähdä kuinka huomenna auttaa kirittämään reilun 42 kilometrin matkalla.
Perinteistä tankkaus ruokaa.
Mun heikkous - karkit!
Ystävä oli lähdössä kaveriksi Kankaanpäähän, mutta molempien harmiksi sairastui jo alkuviikosta. Sairaana ei todellakaan kannata lähteä kisoihin tai treeneihin. Levolla ja oireenmukaisella hoidolla sairaus talttuu nopeammin ja pääsee vikkelästi takaisin lenkille. Onneksi uusia kisoja tulee, vaikka ei se tässä hetkessä ystävää lohduta.
Mä oon tankannut vitamiineja koko syksyn ja toistaiseksi flunssalta ja muilta taudeilta oon välttynyt. Aina näistä ei tiedä.

Sain nyt kuitenkin matka seuraa huomiselle, ettei tarvitse yksin Kankaanpäähän ajella, kun kaksi kova kuntoista urheilijaa Seinäjoelta nappaa mut aamulla kyytiinsä. Niina lähtee huoltajaksi ja hänen siskonsa juoksemaan maratonia. Juttuseura ja juoksun jälkeen fiiliksistä höpäjäminen ovat ihan parasta :)

Nyt nopeasti nukkumaan!

~Eija~

perjantai 19. elokuuta 2016

Maraton palauttelua

Helsinki City Maraton oli viime viikonloppuna ja tämä kulunut viikko on mennyt palautellessa. Heti maaliin päästyä olo oli hyvä, paras mitä koskaan aikaisempiin juostuihin maratoneihini verrattaessa. En jäänyt juoksun jälkeen minnekään makailemaan vaan jatkoin heti kävellen juomaan ja merkittyä reittiä pitkin pois maalialueelta ja kohti linja-autoa. Siellä nappasin heti jotain suuhuni koska oli nälkä. Siis todellakin nälkä! Edellisten maratonien jälkeen pelkkä ajatus ruuasta on saanut voimaan pahoin, mutta nyt halusin heti jotain suuhun. Jogurtin ja pähkinöitä syötyäni käveleskelin rauhallisesti pesupaikalle tarkistamaan mahdolliset hiertymät. En osaa sanoa enää mistä asti reitillä olin tuntenut jonkun pienen kiven oikean jalan päkiän kohdalla. Oletin sieltä löytäväni kunnon ihorikon, mutta olikin odotettua pienempi. Vasemman jalan isovarvas oli hiukan hinkannut kenkään, mutta ulkoisia vaurioita ei ollut. Housujen vyötärö oli tehnyt punaisen jäljen kylkeen. Ilmeisesti olin vain kiristänyt liian kireälle. Ei pahat vammat ollenkaan, kun vertaa viime vuoden takaiseen kun yksi varpaankynsi ilmoitti irtoamisestaan.
Ennen kuin linja-auto lähti takaisin kotiin päin, pysyin pienessä liikeessä. Sen jälkeen olikin sellaiset viisi tuntia istumista pienessä tilassa. Toki ojentelin jalkojani parhaani mukaan. Kotimatkalla pysähdyttiin kerran syömään. Helposti upposi juustoateria limsan kera.
HCM 2016;  ei voi kuin hymyillä :)
Maratonia seuraavana päivänä kävin suunnistuskisoissa. Matkana oli 3,7 km avokalliota ja väliin märkää suopursu maastoa. Edellispäivän juoksu tuntui jaloissa, mutta mukavan helposti jalka silti nousi varvikossa. Rennosti menin, ylimääräiseen väkisin vääntämiseen en lähtenyt. Kisojen jälkeen loppu päivä meni kotona puuhastellessa ja lasten kanssa elokuvaa katsellessa. Niin ja tuli syötyä koko ajan! Hirmuinen nälkä oli.

Seuraavat työpäivät meni lievissä jalkojen lihassäryissä. Portaita alaspäin mennessä tuntui. Etureidet, erityisesti ulompi reisilihas oli hapoilla. Sopivaa venyttelyä tein sopivissa väleissä. Pumppaavia liikkeitä, etten liiaksi venyttänyt jo ärtynyttä lihasta.
Mulla oli kolme kahvakuulatuntia ohjattavana viikon aikana ja ne tuntui mukavalta liikkumiselta tähän väliin. Olisihan sitä voinut kyykky sarjan siirtää tuoreemmille jaloille jollekin toiselle viikolle, mutta näin olin ohjaukset suunnitellut, joten sillä mentiin ja ohjaajakin selvisi ;)
Yöunet jäivät töiden ja muiden kiireiden vuoksi liian lyhyiksi. Mulle kuuden tunnin yöunet ei riitä. No kyllä yksi yö menee, mutta useampi peräkanaa kostautuu päänsärkynä ja ärtyisyytenä. Nuo muutamat päivät menin sinnillä, kun tiesin että vapaapäiviä on tulossa. Unella on valtava merkitys palautumisessa. Mulla vaan on paha tapa repiä lisää aikaa vuorokausiin juuri yöunista. Tähän pitää panostaa tulevaisuudessa.
Maratonin jälkeen mun tämän hetken ykkös lenkkarit oli karmeassa kunnossa. Juoksun alussa satoi vettä sen verran. että kengät kastuivat ja koko loppu lenkin piti juosta märät sukat kengissä lotisten. Juoksun jälkeen lenkkarit piti heittää heti muovipussiin ja vaikka yöllä kotiuduttuani heitin ne heti ulos tuulettumaan, haju oli jotain hirveetä! Ajattelin ensiksi heittää vain pohjalliset pesukoneeseen, mutta lopulta päädyin nakkaamaan kengät perässä. Jännityksellä kaivoin ne pesukoneesta linkouksen jälkeen ja odottelin pari päivää että pääsin niitä testaamaan. Eniten jännitin kuinka hyvin ne istuu pesun jälkeen jalkaan ja toiseksi irtoaako/repeääkö jokin sauma, Turhaa jännitystä, sillä lenkkarit istuivat kuin valettu mun jalkoihin eikä yhden yksi sauma irvistänyt. Näiden lenkkareiden ja mun yhteinen tarina siis saa jatkoa :)
Pesukoneesta löytyi kuin uudet lenkkarit :)
Puhtaiden lenkkareiden pohjista näkyi selvästi miten askellan. Molemmat kärjet ovat kuluneet ekan kerroksen puhki ja pohjan kuviointi kulunut sileäksi. Astun selvästi ulkosyrjälle kantapään kohdalta, erityisesti oikealla jalalla. Torstaina lähdinkin tunnustelemaan juoksufiilistä. Askel tuntui raskaalta, mutta lihasmuistista juoksu sujui kuin aina. Välillä oikean jalan kantapäästä, ulkosyrjältä vihlaisi. Kantapää oli ottanut hiukan nokkiinsa reilusta 42 kilometrin asfalttijuoksusta. Välttelin kuoppiin astumista.
Lasten kanssa kävin vapaapäivän ilona vielä uimahallissa. Mukavia vesijumppaliikkeitä, poreita ja lasten kanssa polskimista. Vesi on kyllä yksi mukavimmista elementeistä palautumisessa.
Ja kaverien kanssa tehtiin leppoisa kävelylenkki elokuisen auringon paistaessa viljapeltojen keskellä.

Sopivasti liikkuvuutta, lihasharjoitusta, aerobista lenkkiä, lasten ja kaverien kanssa yhdessä oloa, ruokaa ja lepoa. Näistä oli mun palauttava viikko koottu. Fiilis on edelleen hyvä ja katse on syksyn liikunnallisiin haasteisiin suunnattu.

~Eija~

sunnuntai 14. elokuuta 2016

HCM 2016 selätetty

Joskus sitä yllättää itsensä ja mulle se tapahtui eilen Helsinki City Maratonilla :D
Maalilinjan ylitin hyvävoimaisena, iloisena ja uusi oma ennätys plakkarissa!
6. maraton maalissa :D!
Mitään tarkkaa treeniohjelmaa mulla ei ole ollut, vaan olen liikkunut monipuolisen aktiivisesti. Kuitenkin ajattelin että juoksukilometrien vähyys verrattuna esimerkiksi viime vuoteen, ei takaa vielä uuden ennätyksen juoksua. Ajatuksena oli fiilistellä tämä maraton ja syksymmällä yrittää tasaisemmalla reitillä sitä omaa ennätystä.
Muutenkin lähtökohtaisesti valmistautuminen ei ollut kuin oppikirjasta, sillä mulla oli yövuorot takana, reisissä jo valmiiksi lihaskipua viikolla ohjatuista kahvakuulatreeneistä ja aikainen herääminen maraton aamuna. Syödä olin muistanut ja lihashuoltoa rullailemalla ja venyttelemällä sopivissa kohdissa siellä täällä. Toisaalta kaikki nämä selittelyt turvasivat mulle sen tunteen, että en stressannut, enkä oikeastaan jännittänytkään. Harvinaista mulle, ehkä sitä pikku hiljaa oppii ;)
Etelä-Pohjanmaalta on pitkä matka Helsinkiin, mutta matka taittui leppoisasti juoksuhenkisten kanssa yhteiskyytillä. Heti perillä oli numerolappujen haku, paita kainaloon ja tapahtuman yhteistyökumppaneiden lahjukset. Sitten bussilla odottelua, tankaamista ja vessassa käymistä. Vihmoi vettä ja tuuli inhottavasti. Tuli mieleen viime vuoden Tukholma maraton, kun lämpöasteita oli reilusti alle 10, satoi koko juoksun ajan ja tuuli oli hyytävä. Onneksi nyt kuitenkin lämpötila oli 16, joten se tuntui lämpöiseltä.
Lähtö tapahtui Paavo Nurmen patsaalta. HCM on Suomen suurin maraton, mutta osallistujamäärä on hurjasti laskenut. Tänä vuonna kuuluttajan mukaan täydelle matkalle oli ilmoittautunut vajaa 3500 juoksijaa ja lyhyemmälle 17 km reitille 3000. Ennätysvuosina on juoksijoita täydelle matkalle riittänyt yli 7000, joten kaukana oltiin siitä. Tästä huolimtta alussa oli ruuhkaa ja jotkut puikkelehtivat ilkeästi yhtäkkiä edestä toiselle puolelle. Sai olla tarkkana ettei tapahdu mitään tapaturmia.
Lähtö ruuhkaa.
Heti lähdössä hetkeksi tauonnut sade alkoi uudestaan. Se oli sellaista sadetihkua, ei kovin pahasti häirinnyt mutta kasteli kyllä. 3:45 jänikset tupsahtivat yhtäkkiä eteeni ja päätin peesailla niitä jonkun matkaa, jospa ensiksi 10 kilometriin ja katsoa miltä tuntuu. Hyvä kuitenkin pitää 4 tunnin jänikset takana. Reidet tuntuivat raskailta heti alkuun, mutta ei paha.
7 kilometrin kohdalla nappasin oman geelini suuhun ja tämän jälkeen alkoikin vatsaa vääntää. En tiedä oliko se tuo geeli vai mikä ongelma vatsassa oli, mutta en uskaltanut enää geelejä loppu lenkillä ottaa. Vääntely oli aaltoilevaa, mutta sain pidettyä sen hallinnassa. Halusin välttää vessassa käynnin ja onneksi siinä onnistuin. Sadekin oli lakannut ja aurinkokin välillä pilkahteli pilvien takaa. Oikein soppeli keli!

Mun puolivälin aika oli 1 tunti 52 min ja 11s. Olin mennyt suunnittelemaani vauhtia nopeammin. Meno kuitenkin tuntui hyvältä, yläkroppa pelitti ja vaikka jaloissa tuntui siellä ja täällä, kaikki oli hallinnassa. 3:45 jänikset olivat välillä takana, välillä rinnalla ja välillä saivat hiukan etumatkaa. Juomapisteillä aina himmasivat ja mä juoksin koko ajan napaten vain kupin vauhdissa kyytiin ja sain näin aina etumatkaa.

Jatkoin samaa vauhtia ja silti tiedostaen että oltiin vasta puoliväli ohitettu. Kilometrit vaihtui yllättävän kepeästi ja kohta ensimmäinen kiekka (25km) oli juostu. Nyt oli enää 17km maaliin. Se tuntui vähältä se ja kun sen vielä paloitteli mielessään pienemmiksi pätkiksi, tuntui juoksu kivalta. Toisen kierroksen nousuihin piti asennoitua päättäväisyydellä. Otin kädet kunnolla käyttöön ylämäissä ja alamäissä hallitusti käsijarru pois päältä ja rennosti alas. Pyrin pysymään tuulisimmissa kohdissa kanssa juoksijoiden selkien takana ja näin säästellä itseäni.
Kuva: Eeva Einiö
Jos jokin hetki pitää vaikeimmaksi mainita, niin ehkä se oli kun maaliin oli enää 8-7 kilometriä. Se on niin vähän peruslenkillä, mutta maratonilla jalkaa painaa tuossa vaiheessa jo melko paljon. Yritin katsella maisemia, nauttia kannustajien energiasta ja pitää hyvä juoksuasento ja -askellus loppuun asti. Tässä vaiheessa annoin itseni jo hiukan iloita, että hyvä juoksu tästä tuli ja oma enkka tulee parantumaan selvästi :)
 Mielelläni pyrin saavuttamaan ja ohittamaan uupuneita kanssa juoksijoita, vaikka tulipa jokunen munkin ohi vielä lopussa. Nyt viimein päätin, että 3:45 jänikset ei mua tule ohittamaan! Kahdella viimeisellä kilometrillä juoksin rinta rinnan toisen naisen kanssa ja tsempattiin toisiamme jaksamaan loppu matka samaa vauhtia. Otettiin yhdessä loppukiri ja luultiin jo tulleemme maaliin, kun pitikin vielä juosta 20 metriä lisää ennen kuin se oikea maalilinja oli ylitetty. Eipä tuo harmittanut, sen verran hyvät fiilikset oli.

Aika oli 3:43:23 (bruttoaika) tai 3:42: 35 (nettoaika).
En oikein tiedä kumpaa aikaa tässä pitää sinä oikeana aikana. No reilu enkka joka tapauksessa :)! Ja niin tyytyväinen, kun vauhti pysyi hyvin loppuun asti, itse asiassa jopa sain kiristettyä vauhtia loppua kohden.

Tekonurmelle en heittäytynyt maaten, vaan pidin itseni koko ajan liikkeessä kävellen. Keräsin pussiin järjestäjien tarjoamat eväät ja jatkoin suoraan bussille. Siitä pesuille, syömään ja odottelemaan kotiin päin lähtöä. Aikaisempien maratonien jälkeen mulle on tullut enemmän tai vähemmän huono olo, eikä ruoka ole maistunut, mutta nyt sen kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Vatsakin oli rauhallinen, päätä ei särkenyt ja olo oli kaikin puolin hyvä.
Vuoden 2016 HCM mitsku :)
Kotona lopulta olin yöllä kahden jälkeen. Uni ei meinannut heti tulla ja aamulla olisi halunnut torkuttaa useamman kerran. Olo oli väsynyt, mutta kroppa muuten tuntui yllättävän rennolta. Mä pääsin tekemään palauttavan lenkin suunnistuksen aluemestaruus viestissä. Matkana oli 3,7km pienipiirteisessä maastossa. Rennosti sai lähteä omalle osuudelle. Jalat pelitti oikein hyvin ja keskityin vain suunnistamiseen. Mukava sunnuntai lenkki :)
Tämän päivän kartta ja kengät
Edelleen näin vuorokausi juoksun jälkeen on hyvät fiilikset. Jotain on tehty oikein ja samaa rataa jatketaan kohti uusia koitoksia. Kyllä juokseminen onkin ihanaa, ainakin tänä viikonloppuna se oli ;)

~Eija~

tiistai 9. elokuuta 2016

Miksi kävellä kun voi juosta 😉

Ensi viikon maanantaina (15.8.) starttaa EnergiA juoksuryhmä.  Ja nyt viimeistään on aika ilmoittautua iloiseen porukkaan mukaan. Tapaamiset ovat maanantaisin klo.18-19 Ilmajoella. Täältä lisä infoa mistä on kyse :)
Osallistujat saavat tällä viikolla sähköpostitse "lukujärjestyksen", josta selviää mitä kullakin tapaamiskerralla on ohjelmassa. Sen verran paljastan teille kaikille, että ensimmäisellä kerralla aloitamme lämmittelyn merkityksestä ja tekniikka harjoituksista. Tarkoitus ei ole, että jokainen juoksee samalla tavalla ja tyylillä, vaan että jokainen löytää itselle sen parhaimman tekniikan juosta. Kaikilla meillä on luontainen kyky juosta, joten neisot ja pienet tekniikka muutokset tehdään pitkän ajan kuluessa. Tiettyihin tekniikka seikkoihin keskittymällä saavutamme taloudellisemman juoksun ja ennaltaehkäisemme vammoja.
Itse olen vuosia keskittynyt hartioihini ja käsiini. Muistan toisen täyden maratonini jälkeen olleeni todella kipeä! Jo maratonilla joku vieras kannustaja huusi loppu matkasta, että rentouta hartiat jaksaaksesi maaliin asti. En osannut ja seuraavat päivät olinkin kaulasta ja ranteista varpaisiin asti kipeä. Voihkin nukkuessanikin kun vaihdoin asentoa.
Enää ei ranteet ja kaula tule juostessa kipeäksi, mutta edelleen mun pitää väsyessäni muistutella itselleni, että pidän hartiat rentona.
Juoksuvammat ovat valtavan yleisiä, mutta aika monet niistä olisi estettävissä kiinnittämällä huomio oikeanlaiseen ja tarkoituksenmukaiseen harjoitteluun ja tekniikkaan. Yksi merkittävimmistä asioista on ennen jokaista lenkkiä ja treeniä lämmitellä kroppa sitä varten. Mitä lyhyempi ja nopeampi harjoitus on kyseessä, sitä pitempi ja perusteellisempi lämmittelyn tulisi olla. Pitkäkestoiselle ja hitaammalle harjoitukselle sopii lyhyempikin lämmittely.
Tulemme myös kiinnittämään huomiota juoksu varusteisiimme. Niistä merkittävimmät ovat tietysti kengät. Onneksemme ja epätoivoksemme valikoimaa on hyllytolkulla! Kokeilemalla se oma toimiva toveri löytyy. Mun jalalle on toiminut toistaiseksi parhaiten New Balance tossut. Edellisissä varpaat tuli päällikankaasta läpi (pari kertaa parsin niitä, että pystyin niillä vielä juoksemaan) ja näistä nykyisistä kuluu pohja puhki. Mulla menee suurin piirtein vuoden yhdet lenkkarit.
Vaikka tämän hetken lemppari lenkkareista pohjat alkavat pettämään, meinaan silti näillä tulevana lauantaina Helsinki City Maratonilla juosta. Ne istuvat jalkaani niin hyvin, eikä hiertymän hiertymää ole koskaan tullut, vaikka terävä kantapääni on näihinkin jo kunnon reiän sisäpehmusteisiin tehnyt. Mutta onhan se kiva taas alkaa katselemaan uusia kumppaneita ;)
Kärjet melko kuluneet ;)
Oma valmistautuminen HCM:lle on sujunut suunnitelmien mukaan, ilman tarkkaa ohjelmaa. Olen pyrkinyt juoksemaan omia maraton vauhtisia lenkkejä, sopivasti lihaskuntoa ja tämän viikon erityisesti keskityn kehonhuoltoon. Hyvillä fiiliksillä olen menossa. Nyt on luvattu plus 15astetta lämmintä ja ehkä vesisadetta. Hellettä en missään tapauksessa toivo, joten parempi ehkä näin.

Ilmoittautumiset ja tarkemmat tiedustelut EnergiA juoksutreeneistä -> eija.anne@gmail.com.
Nähdään :D!

~Eija~

tiistai 12. heinäkuuta 2016

Juoksuja teille ja mulle

Facebookissa jo ilmoittelin, että
  EnergiA juoksutreenien
aloituksen siirsin elokuulle, sillä heinäkuu osoittautui kovin kiireiseksi. Elokuussa onkin hyvä sauma aloittaa tai jatkaa juoksuharrastusta, kun kesän riennot, askareet ja kiireet ovat ohi ja useat meistä palaavat arkeen. Uusi aloitus päivä onkin
15.8.2016 klo.18-19
Juoksuryhmä kokoontuu 8 kertaa maanantaisin Ilmajoella.
Elokuussa tapaamme 15.8., 22.8. ja 29.8., syyskuussa 5.9., 19.9. ja 26.9. sekä lokakuussa 3.10. ja 10.10. Muutokset ovat mahdollisia ja ilmoitan niistä heti osallistujille.

Tapaamisissa on jokaisella kerralla oma teema ja harjoitus, jotka tehdään yhdessä. Harjoitusten tavoitteena on monipuolistaa, virkistää ja kehittää jokaisen henkilökohtaista juoksua ja omia tavoitteita. Yhdessä tekemällä saamme ryhmän tuen ja kannustuksen. Jokainen saa tulla juuri sellaisena kuin on.

Osallistuminen EnergiA juoksutreeneihin maksaa 130€.
Tämä sisältää kaikki 8 tapaamista, henkilökohtaisen ohjauksen sekä osallistumisen ohjaamiini kahvakuulatunneille Ilmajoen Neirossa ja Ahonkylässä (ajalla 15.8.-15.10.2016).

Tule siis rohkasti mukaan!
Ilmoittautumiset eija.anne@gmail.com

Täällä  pikkuisen lisää infoa ja aina voi kysyä allekirjoittaneelta :)
Minä HCM:lla vuonna 2014
Mulla on tapana juosta läpi vuoden, vaikka talvella ison osan liikkumisesta haukkaa myös hiihto. Juoksu on kuitenkin mielestäni parasta keväisin ja kesällä. Kesän valoisat illat ja yöt houkuttelevat lähtemään lenkille myöhäiseenkin kellonaikaan ja tietysti hieno homma, jos seuraavana aamuna ei tarvitse herätä töihin :) Juosta voi omaksi iloksi, toisten seurana tai tavoitteellisesti. Itseä motivoi jokin tavoite. Ja nyt olen itselleni seuraavan juoksutavoitteen asettanut ilmoittauduttuani tämän vuoden Helsinki City Maratonille :D Mulla ei ole mitään juoksuohjelmaa käytössä nyt, vaan treenailen pääsääntöisesti fiiliksen ja omien aikataulujen mukaan, joten tavoite HCM:llekin on kiva fiilistely juoksu. Tiedän jo, että kelloa tulen vilkuilemaan kaikesta huolimatta maratonin aikana ja takapiruna toivon jälleen alittavani 4 tunnin rajan. Mutta se vaatiikin sitten säännöllistä juoksua kesäilloissa ja minähän sitten juoksen :)
HCM:lta saa aina hienon muistomitalin ja tässä tämän vuoden, jota lähdetään tavoittelemaan.
Kivoja kesäisiä juoksu aamuja, päiviä, iltoja ja öitä kaikille!
Nähdään :D!

~Eija~

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Kireenä

Huh, miten hieno kevään loppu ja kesän alku tällä viikolla ollut! Kelit ovat hellineet auringon paisteella ja lämmöllä. Oon laittanut kesäkukkia, pyllistellyt hiukan puutarhassa ja siivonut terassit. Toki jälkimmäinen ihan turhaa, koska kohta on taas keltainen kerros männyn siitepölyä jokaisella pinnalla. No näyttipä hetken siistiltä ;)
Tälle viikolle sattui vain yksi vapaapäivä päätyöstä, mutta eipä harmita yhtään, sillä mies on ollut lomalla ja kotona on näin ollen tapahtunut koko ajan jotain. Ja mä oon fillaroinut työmatkat koukaten vähän ylimääräistäkin. Mä ja ihanat kolleegani töistä ollaan mukana kilometrikisassa, jossa hyvällä fiiliksellä poljetaan pyörällä ja kerätään pyöräily kilometrejä yhteiseen "pottiin". Mua motivoi aina tällaiset hauskat pikku kisailut ja nyt onkin ollut niin päivän selvää hypätä pyörän kyytiin ja antaa mennä. Olisin toki todennäköisesti kulkenut työmatkat muutenkin pyörällä tässä kelissä, mutta ehkä nuo extra koukut olisi jäänyt tekemättä.
Myöhään illalla ja yöllä on uskomattoman valoisaa! Lamppua ei todellakaan tarvitse!
Pyöräily kilometrejä tälle viikolle kertyykin lähelle 180 ja kaikki siis työmatkapyöräilyä! Jee :D! Toukokuun kilometrit olivat yhteensä  vähän yli 400, joten jos vaan kelit sallii, into pysyy ja nainen jaksaa, kesäkuusta tulee vielä parempi. Tällaiselle huvipyöräilijälle nämä ovat hyvät kilometrilukemat ja olen tyytyväinen.

Kaikella kääntöpuolensa... Koska olen ollut niin tiiviisti töissä ja päivän lenkit on taittunut työmatkalla, aikaa ja energiaa ei välttämättä ole jäänyt rakkaimmalle harrastukselleni juoksulle. Ja tuo pyöräily on laittanut reidet ja pohkeet pieneen jumiin :/ Eipä ole yllättävää. Pikaiset venyttelyt olen aina tehnyt, mutta kunnon rullailut ja toiminnalliset venyttelyt ovat jääneet sivurooliin. 
Haaveissa on tämän vuoden puolella juosta kaksi maratonia ja joku polkukisakin, mutta tällä juoksu määrällä ei ainakaan ennätyksiä tehdä! Nyt kun tällä viikolla sain viimeisen liikunnan ammattitutkintoon liittyvän raportinkin lähetettyä Kuortaneelle opettajalle, jää enemmän aikaa vihdoin myös muuhunkin. Opiskeluista ja töistä vapaan illan kunniaksi lähdin rennolle riennolle tyttären kanssa testaileen kuinka juoksu kulkee pyöräilystä kireillä jaloilla...
No joo, olihan ne melkoisen kireät. Ihme tuntemuksia jalanpohjissa ja ulkosyrjillä, mutta helpottivat lenkin aikana huomaamatta. Välillä pysähdeltiin postilaatikoille jakaessamme samalla mainoksia ja kerättiin kukkasia tien pientareilta ja tämä verrytti jalkoja loistavasti.
Lenkki maisemaa :)
Tyttären aarteet :)
Ja jollakin aukesi kengännauhat!
Kyllä juoksu kuitenkin taas niin omalta tuntui ja tähän panostetaan taas pyöräilyn rinnalla enemmän. HCM on 10 viikon päästä...hmmm, joten jos sitä pidetään silmällä nyt ensimmäiseksi...

Tänään Ruotsissa juostiin Tukholma maraton. Viime vuonna siellä vesisateessa juhlistin synttäreitäni ja sain hyvän juoksun. Tänään olen haikeana lueskellut kisaraportteja täälä kotona. Tukholmassa olen juossut elämäni ensimmäisen täyden maratonin vuonna 2000. Se on hieno tapahtuma ja sinne varmasti vielä tulen kolmannen kerrankin menemään.
Nam, raparperit ovat nyt parhaimmillaan.
Myöhemmin illalla vielä saunan, uimisen ja raparperipiirakan nauttimisen jälkeen rullailin alakroppaa. Kyllä teki kipeää, mutta jospa nuo koivet huomenna taas toimisi paremmin.

~Eija~

tiistai 5. tammikuuta 2016

Eijan vuosi 2015 pähkinänkuoressa

Vuosi 2015 eletty, koettu ja muistoihin säilötty munkin osalta. Ei hullumpi vuosi ollenkaan!

Omia henkilökohtaisia urheilullisia tähtihetkiä olivat muun muassa:
  • Huhtikuussa elämäni ensimmäinen osallistuminen Karhuviestiin Porissa. Itsellä oli lyhyt kolmas osuus. Aivan hyvä suoritus ja joukkueella huippu suoritus -> työpaikkajoukkue sarjassa voitto :D
  • Toukokuussa Tukholma maratonilla mahtava fiilis ja voimat riitti hyvin maaliin asti aivan karmeassa kelissä! Ja tulipa samalla oma uusi ennätys :) 
Tukholma maratonin vuoden 2015 mitali :)
  • Kesäkuussa Paimiossa Venlojen viestin aloitusosuus ja vajaan vuorokauden päästä vielä Jukolan viestissä ankkuriosuudelle. Voimat ja sisu riitti kelpo suorituksella maaliin asti murtuneesta sormesta ja nyrjähtäneestä nilkasta huolimatta :)
Jukolanviestin 2015 lähtö.
  • Perinteinen juhannusajelu sai uuden käsitteen, kun kahden ystäväni kanssa poljimme juhannusyössä 126km. Meille mummopyöräilijöille huippu reissu :) Eikä muuten jäänyt viimeiseksi!
Mun pyöräilykaverini ja mä pellossa :)
  • Heinäkuussa Ylistarossa ensimmäistä kertaa mukana seikkailukisa Multisportissa. Triomme veti hyvin hymyssä suin maaliin asti :) Kisaraporttiin pääset tästä.
Multisport 2015, melonta osuudelta tulossa.
  • Elokuussa Helsinki maratonilla jälleen oma ennätysaika. Juoksutunnelmia voi lukea täältä
HCM 2015 paita ja mitali ja kengät joilla maratonin juoksin.
  • Syyskuussa Jurvassa juoksin ensimmäisen polkujuoksukisani. Tähän tahdon keskittyä tulevaisuudessa enemmänkin. Kisaraportti löytyy täältä.
  • Loppu vuonna julkaistiin jälleen Etelä-Pohjanmaan "Enskan-lista", jossa on laskettu pisteitä osallistumisesta ja pärjäämisestä suunnistuksen aluemestaruuskisoissa. Mulle napsahti naiset 35 sarjassa kärkisija. Voiton avaimet piili siinä, että osallistuin ahkerasti niin moneen kisaan kuin mahdollista. Kannatti :)
Muun muassa hiihtosuunnistus kisoista kultaa kotiin :)
Viime vuoteen mahtui myös tähtihetkiä tulevalle liikunta-alan ammattilaiselle
Kahvakuula ohjausta olen tehnyt jo kohta kaksi vuotta ja mielenkiintoa oli kehittää itseään eteenpäin. 

Yhteistyö Marjutin kanssa pääsi todenteolla käyntiin toukokuussa, kun osallistuimme Vantaan Extremerunille. Yhdessä lähdimme ja yhdessä maaliin tulimme. Hurjan hauska reissu ja ihan parasta ystävän kanssa, Mutta myös "painajaismaisin" kokemus ikinä mulle oli Vantaanjoen iljettävä ylitys 4 kertaa! Se haju ei lähtenyt vaatteista kahdenkaan pesun jälkeen. Hyi kauhiaa! Selvisin kuitenkin, kiitos ystävän tsemppauksen :)
Vantaan extremerunilla ennen lähtöä :)
Tällä reissulla saimme rauhassa ideoida ja antaa haaveille siivet. Kantavaksi teemaksi tuli kahvakuula ja sen ympärille rakentuvat kurssit ja erikoisemmat treenit. Metraining sai alkunsa. Elokuussa olikin sitten jo ensimmäinen tekniikkakurssi totta. Ideoita on pöytälaatikossa vielä vaikka kuinka :)

Kesäkuun alussa olin pääsykokeissa Kuortaneen Urheiluopistolla liikunta-alan ammattitutkinto linjalle. Seuraavalla viikolla jo tuli ilmoitus opiskelijaksi hyväksymisestä. Suin päin en kouluun sännännyt vaan hyväksymisen jälkeen mietin ja juttelin asiasta vielä kaksi viikkoa. Lopulta päätin ottaa härkää sarvista ja lähteä opiskelemaan. Katunut en ole, vaikka sanotaanko näin, että vapaa-ajan ongelmia ei tällä hetkellä todellakaan ole. Tämän vuoden loppuun asti on aikaa tutkinnon osat suorittaa, joten rauhassa hyvä tulee :)

Maailmalle pienistä, itselle merkityksellisistä asioista koostuu onnistunut mennyt vuosi. Paljon tuli tehtyä ja paljon vielä olisi voinut tehdä. Kaikessa en onnistunut, mutta aika monessa onnistuin. 
Hyvillä mielin ja ladatuilla akuilla uusi vuosi aloitettu!

~Eija~

tiistai 18. elokuuta 2015

HCM 2015

Valmistautuminen tämän kertaiselle maratonille ei mennyt lähellekään oppikirjojen mukaan,mutta tulipa todistettua että onnistuakseen, ei sen ilmeisesti aina tarvitse mennäkään.
Takana oli pitkiä ja raskaita työvuoroja, kiireiset vapaapäivät, lyhyeksi jääneitä yöunia ja viimeisen kuukauden toteutumattomat lenkit.
Kuitenkin taustatöinä olin viimeisen kolmen vuoden aikana juossut vähintään yhden juoksulenkin joka viikko, niin laadukkaita että laaduttomia. Lihaskuntoa 1-2 kertaa viikko, kesällä melko kivasti pyöräilyä, puutarhatöitä ja ruokavaliossakin viimeisen vuoden aikana petrattu selvästi. 
Viimeisen viikon aikana keskityin hiilareihin ja nesteiden juomiseen parhaani mukaan. Mulle tuo 2-3 litran juominen päivässä on haaste.


Luvassa oli aikainen ylösnousu yhteiskyydityksen vuoksi. Huonosti nukutun yön jälkeen aamupuuro mansikkakiisselillä ja teellä alas. Loput kamat kasaan ja herätin mieheni heittämään mut bussille tien varteen. Menomatkalla sain onneksi hiukan torkahdettua ja lopun matkaa fiilisteltiin ja täräättiin muiden matkalaisten kanssa. Hienoa olla samanhenkisessä porukassa, jutella kokemuksista, valmistautumisesta, tavoitteista ja kaikesta muusta mitä maratonjuoksuun nyt kuuluukin. Mielenkiintoista miten niin erilaisista lähtökohdista ja tavoitteista porukka lähtee samalle matkalle, samankaltaisin unelmin; mukava juoksu, voimien riittäminen ja miksei oma ennätys.


Helsinkiin saavuttaessa oli jo melkoisen lämmin. Haettiin materiaalit, pähkäiltiin vielä asuvalinnoista, viimeisiä tankkailuja ja tuttujen ja uusien tuttavuuksien tapaamista. Hienoa porukkaa :)
Hivuttauduimme hyville lähtöpaikoille ja sitten odoteltiin ja fiilisteltiin.

Tässä 1265:stä naisjuoksijasta kourallinen.

Jännittää...
Lähdössä oli aivan hyvin tilaa aloittaa omaan rauhalliseen tahtiin. Hiukan jarru pohjassa. 
Kaveria näin 2km kohdalla,mutta juomapisteellä kadotimme toisemme enkä tiennyt loppu matkasta menikö hän edellä vai takana. 
Alkumatkan nousut, laskut ja kurvit olivat melko mielenkiintoisia ja tieto näiden mäkien uudelleen nousemisesta toisella kierroksella hirvitti. Nyt ne vielä meni helposti sen erikoisemmi hengästymättä.

Maratonin juoksu on jatkuvaa itsensä analysointia. Miltä nyt tuntuu, onko vauhti sopiva, menenkö liian nopeaa, voisiko sittenkin antaa mennä lujempaa, vihlaisiko polvea vai väänsikö vatsaa... Erityisesti puolimatkaan asti kävin tätä kamppailua mielessäni. Toisaalta tuntui aivan hyvältä, mutta silti olin jotenkin niin epävarma. Puoli matkassa kello näytti 1 tunti 52minuuttia. Tukholmassa keväällä puolimatkan aika oli 1 tunti 57 minuuttia, olin siis tuosta selvästi edellä!
Joka juomapisteellä heitin suuhuni urheilujuomaa ja vettä. Omana eväänä oli Squeezy Tomato geeliä, johon tykästyin Tukholmassa. Ei ole liian makea ja juoksun aikana tomaatin maku on ihan ok. Toimii mulla. Suunnitelmissa oli ottaa 10km, 20km ja 30km kohdilla, mutta lopulta tuo vimeinen jäi ottamatta.


Energiat tuntui riittävän hyvin ja jalat pelasi,mutta ennen toiselle kierrokselle lähtöä, n 24km kohdalla vatsaa väänsi parin minuutin aikana oikein kunnolla. Ehdin jo säikähtää mitä nyt tapahtuu, mutta onneksi meni nopeasti ohi. Vielä myöhemmi tuli uudestaan,mutta meni vielä nopeammin ohi. Tämän vuoksi 30 kilometrin geeli jäi ottamatta, kun pelkäsin vatsani kuitenkin reagoineen siihen jotenkin. Myös urheilujuoman jätin väliin lopussa joka toisella juomapisteellä.
Mutta kuuma oli, todella kuuma!

Ensimmäisen kerran kunnolla tuntui 33km kohdalla nousujen jälkeen. Etureidet veti ihan hapoille, sisu ei antanut periksi kävellä mäkiä ylös, vaan hölkötellen mentiin. Tästä eteenpäin kävelin aina juomapisteellä samalla juoden kunnolla vettä ja ravistellen jalkoja. Se auttoi.
36km kohdalla meni taas paremmin, kunnes 39km paalu jäi kokonaan näkemättä, kun olen vain tuijotellut maahan keskittyen olennaiseen, eli eteenpäin menemiseen.
Viimeiset kaksi kilometriä taas vilahtivat hetkessä ja hups sitä oltiinkin jo stadionilla :)! Kelloon vilkaisu ja tajusin sittenkin olevani ennätysajassani, vaikka toinen puoliska oli taas selvästi hitaampi. Oma ennätykseni parani muutamilla kymmenillä sekunneilla, ei siis paljon, mutta silti :D!
3 tuntia ja 52 minuuttia + sekunnit.

Onnellisena ja helpottuneena maalissa :)
Stadionille juokseminen on todella hieno kokemus! Mitali kaulaan, eväät pussiin ja makuulle nurtsille. Siinä nurtsilla vasta taas tajusin onnistuneeni, vaikka niin epävarmana matkaan lähdin. Oma maaginen aika, 3tuntia ja 50 minuutin alitus jäi taas saavuttamatta, mutta sitä lähestyttiin jälleen. Olen oikein tyytyväinen.

Kotona reissusta olin rättiväsyneenä yöllä vähän ennen kolmea. Sunnuntai aamulle olin luvannut menon joten nukkua ehdin vain vajaa 5 tuntia. Olin todella väsynyt ja edelleenkin tuntuu, kolme päivää maratonista, että univelka painaa. Kropasta huomaa, että taas on käyty äärirajoilla, kun koko ajan on pieni nälkä ja jano, närästää ja silti ei tee mieli syödä.

Nyt edessä on pieni, todennäköisesti reilu vuoden maraton tauko, kun tulevan syksyn, talven ja kevään keskityn muihin juttuihin. Juoksu ei silti jää pois, mutta käytän aikani lyhyemmille matkoille treenaamiseen.  

~Eija~