Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit

torstai 23. joulukuuta 2021

Hyvää joulua

Tänään veivasin polkupyörällä töihin lumipöperössä. Kotiinpäin tullessa taivaalta tuiskutti myötätuulessa lisää. Vaikka takana oli työvuoro aikaisella aamuherätyksellä ja edessä vielä ruokakaupassa käynti, ei raskas vastus haitannut. Ihanaa, että saimme valkoisen joulun!

 Suurin osa joulunpyhistä menee töissä, tänä vuonna kun on "mun vuoro". Ensi vuonna sitten taas vapaalla tai kuinka nyt itse haluan. Vuosien saatossa on oppinut, että ei se joulukaan ole niin päivän päälle tai kellon tarkkaa. Meidän perhe viettää joulua aattona kun pääsen illalla kotiin ja Tapaninpäivänä kun mun vanhemmat tulee meille.
Mun yksi odotetuin lahja saapui tällä viikolla, sopivasti ennen joulua. Nimittäin UTTF finisher-liivi 🤩! On muuten niin hieno! Vielä en ole malttanut sitä muuten pitää kuin kuvaamisen verran. Eikä muut ehkä ymmärrä ideaa jos sen joulupöytään puen 😆
Tämän liivin eteen on tullut hikoiltua melkoisesti. Oonkin nyt niin onnellinen uniikin liivin omistaja. Näitä on valmistettu just sen verran kuin oli kiertueen läpipäässeitä. En ole aikaisemmin erityisemmin kiinnittänyt huomiota millaisia nämä liivit ovat olleet, mutta jatkossa tulee designiin varmasti kiinnitettyä huomiota.

UTTF Finisher-liivi löysi kotiin!
Tästä jouluviikosta tuli kevyt treeniviikko. Päivät ovat olleet niin täynnä kaikkea tekemistä, että lenkit, tai oikeastaan kehonhuolto ynnämuut "täytteet" ovat jääneet väliin. Juoksua ja kävelyä on tullut reippaassa pakkasessa ja työmatkapyöräilyä.
Nyt syödään hyvin, tehdään töitä ja levätään sen minkä ehtii. Joulun jälkeen sitten taas ajatusta mukaan.
Herkkupöytä ystävien kanssa.

Nyt rauhallista joulunaikaa kaikille 🌟

~Eija~

keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Joulutervehdys

 Joulutervehdys Ilmajoelta!
Talven kohokohta on just nyt. Rakkaita perinteitä noudattaen kotiimme on tuotu aito oikea joulukuusi iskän metsästä. Meillä on tupakeittiössä korotettu katto, joten kuusikin on yli kolme metriä korkea. Latvatähden ripustaminen oli lähes urheilusuoritus, koska en suostunut tikkaita ulkoa hakemaan. Ensi vuonna pitää yrittää muistaa laittaa tähti ennen kuin kuusi nostetaan pystyyn ☺ Mutta onhan se taas komea ja tuoksuu niin ihanalta. Loppiaisena kuusi kannetaan sitten ulos. Ja sen jälkeen alkaa kevään ja valon odotus.

Tänään lapset leipoivat vielä yhden satsin pipareita (ja mä siivosin jäljet). Yhdessä käytiin metsästä hakemassa käpyjä joulupöydän koristeluun, vähän vielä siivotaan, valmistellaan huomisen ruokia ja illalla vielä saunaan. Tänä vuonna saan olla jouluaaton vapaalla ja isovanhemmat ja osa mun veljistä tulee meille. Muut joulunpyhät olen töissä. 

Tarkoitus on liikkua joka päivä, mutta hyvin kevyesti aina ensi vuoden puolelle asti. Sitten tammikuussa alkaa määrän ja tehojen nosto hallitusti. Voimaa ja kehonhallintaa pitää saada kroppaan lisää. On ollut ihanaa taas olla tämä loppu vuosi rennosti, ilman kilpailuja. Vaikka lähes kaikki loppu vuoden kilpailut kyllä peruttiinkin ja aika näyttää kuinka ensi vuonna käy. En voi sille mitään, mutta hiukan pahaa pelkään joidenkin pippaloiden osalta. Tämä on nyt tätä korona-aikaa. Ärsyttää, mutta asialle ei mitään voi, joten annetaan olla.

Sain kuin sainkin "pipari"-joulukalenterisukat valmiiksi ennen joulua.
Leppoisia joulunpyhiä, sopivasti touhua ja jännitystä toivon teille!
Se on Joulu taas 🌟

~Eija~

sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Joulunajan kuulumisia

Ihana joulunaika vietettiin perheen kanssa, niin kotona Ilmajoella kuin mun vanhempien luona Ylistarossa. Perinteisiä, itselle tärkeitä juttuja tehtiin, kuten käynti aattohartaudessa kirkossa, hautausmaalla käynti ja sopivasti jouluruokia. Lasten kohokohta oli odotetusti lahjat ja kyllähän se ilo tarttuu herkästi aikuiseenkin. Aattoillalla ennen kotiin paluuta pelailtiin perinteisesti lautapelejä porukalla ja kotimatkalla pulahdin avannossa.
Joulukuusi koristeltiin aatonaattona ja pois se riisutaan Loppiaisena.
Ylistaron kirkko jouluaaton tunnelmissa hautausmaalta päin.
Mutta ei joulu ole mennyt maatessa, päin vastoin. Joulupäivien työvuorot ovat osaltaan pitäneet huolta siitä, että normaali rytmi on pysynyt päällä. Tapaninpäivänä sain järjestettyä aikataulut niin, että pääsin kurikkalaisten polkulenkille mukaan. Kierrettiin Samuli Paulaharjun polku, joka on vajaa 12 kilometriä. Meno oli rauhallista kevyttä, keskisyke 119. Lenkin jälkeen pääsin suoraan anopin ruokapöytään.
Iso Karhuvuoren maisemia.
Hiihtelemään oon myös ehtinyt ja kaunis joulukuun aurinkokin pilkisti tovin taivaanrannassa. Kipakka parin päivän pakkanen kylmetti mun sormet. Vaikka kädessä on Haltin laadukkaat talviurheilu kintaat, ei ne riittäneet. Itse asiassa kymmenen asteen pakkas lenkeillä mulle ei edes tullut hiki, just sopivan lämmin vain. Ehkä siis pitää hiihtää lujempaa tai ainakin pukea vielä yksi kerros lisää. Seuraavalla kunnon pakkaskelillä kintaiden lisäksi puen käsiini ohuet villahanskat tai vastaavat. 
Hiihtämässä.
Aika hienoa, että tässä vaiheessa talvea mun hiihtokilometrit ovat yli 200 ja lastenkin talven kilometri tavoitteet hyvässä vauhdissa. Oma tavoite on hiihtää vähintään 500 kilometriä ja tällä menolla se pitäisi tulla helposti. Mutta katsoo nyt mihin suuntaan tämä talvi kelien ja oman ajan käytön suhteen etenee.
Ihana aurinko.
Reippaita, vuoden viimeisiä talvipäiviä kaikille!

~Eija~

sunnuntai 15. joulukuuta 2019

Joulukuun alun kuulumiset

Joulukuu on hyvästi puolessa välissä ja tässä on tullut marrasputken jälkeen hengähdystauko blogikirjoittelussa. Myös juoksemisessa oli jalkoja palauttava tauko joulukuun ensimmäisen viikon verran ja tällä viikolla oon taas nastakengille antanut kevyttä kyytiä. Joulukuun muutenkin otan viime vuotiseen tapaan kevyemmin. Tarkoitus on ollut hiihdellä enemmän ja juosta kevyemmin, mutta yhden reippaamman lenkin kuitenkin sitten juoksin, kun tuntui niin hyvältä.
Luonnon lumilla :)
Alku kuusta pääsi ihan luonnon lumille luisteluhiihtoa heilumaan, kunnes ne lumet suli jäätiköiksi. Onneksi lähistöllä kuitenkin on varastolumen latuja. 
Harmillinen joka vuotinen riesa molemmissa paikoissa kuitenkin ovat laduilla kävelijät ja koirien ulkoiluttajat. Mä en vaan voi käsittää näitä! Eikä nämä kävelijät ilmeisesti myöskään käsitä, miksi isot kengän jäljet ja koiran jätökset ovat haitaksi keskellä latua. Ei niitä pururatoja hiihtokaudella kävelijöille aurata. Ihan ladun reunassa on fiksua kävellä, kun oikaisee esimerkiksi jollekin polulle, laavulle tai toiselle tienpätkälle. Muuten kävelylenkit hiihtokaudella kävelisin ihan suosista kävelyteillä ja muilla hiekoitetuilla reiteillä. Onhan tätä vaikea ymmärtää jos ei itse hiihdä, on "aina" lenkkeillyt purtsilla, koira pelkää autoja tms. Omalle kohdalle ladulla kävelijät ovat olleet ajattelemattomuuden sijaan jääräpäisiä ja loukkaantuneet kun olen ladulla kävelemisestä ystävällisesti maininnut. Voi huoh, mutta jätetään tämä aihe tähän.
Aurinkokin on välillä pilkistänyt.
Lapsilla on ollut viimeiset kokeet koulussa ja nyt on ihanaa kun seuraavat kolme viikkoa voi myös kouluntyön osalta ottaa taukoa. Itsellä ei lomaa joulunaikaan ole, mutta kyllä se lomalta tuntuu, kun lapsilla ei ole läksyjä, ei jokapäiväisiä aikatauluja ja saa nukkua vapaapäivien aamuina halutessaan pitkään. Tulee tarpeeseen tämä lasten joululoma.
Tyttöjen kanssa hiihtämässä.
Suunnitelmissa on siis hiihdellä, viritellä kroppaa tulevaan kovaan juoksuvuoteen levolla ja lenkeillä, syödä kaikkea hyvää, nauttia joulun tunnelmasta läheisten kanssa, lukea ja katsoa rästissä odottavia ohjelmia ja tietysti piipahtaa aina välillä töissä. 
Tiet ovat paikka paikoin ihan peilijäällä.
Leppoisia jouluvalmisteluja kaikille ja pysykäähän pystyssä!

~Eija~

sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Joulun hetki

On ihana rauhoittua kohti joulua, yrittää pysyä irti ympärillä pyörivästä kiireestä ja keskittyä olennaiseen. Kuten tärkeään kisaan valmistautuu ajan kanssa fyysisesti ja henkisesti, on itselle merkittäviin juhlapyhiin tai juhliin hyvä varautua samanlaisella asenteella. Kiireessä kun voi kaikki mennä pieleen. Joululahjoja olin miettinyt jo kesällä, mutta silti kaikki eivät olleet ihan nappiin ja pientä säätöä tuli. Joulukortit ovat ihania ja niitä haluan läheisille antaa, unohtamatta tuntemattomia läheisiä ja ystäväporukalla osallistuimmekin oman kuntamme joulupuu keräykseen. Toivottavasti yhdessä miettimämme lahja on saajalle sopiva ja mieluinen. Joululeipomiset ja -siivoukset ovat pieniä askareita, vaikkakin tekevät juhlasta vielä juhlavamman. Tämän vuoden joulupyhät osittain vietän töissä ja osittain perheen kanssa. Vuorotyön erityispiirre, että tärkeitä yleisiä juhlia oppii jakamaan muidenkin kuin ihan lähimpien perheenjäsenten kanssa. Jouluna töissä oleminen ei siis ole mulle ongelma tai suurempi harmitus.
Tyttärien kanssa metsälenkillä.
Kuten aikaisemmassa postauksessa mainitsin, on tarkoitus ollut pitää tämä joulukuu treenien suhteen kevyenä. On hyvä ladata akkuja, antaa kropalla aikaa palautua ja samalla myös pääkoppa latautuu. Yksin mennessä ja tehdessä ei aina onnistu kevyitä treenejä pitämään kevyinä. Oiva keino tähän ongelmaan on ottaa pikku kavereita lenkille mukaan. Niinpä olen hiihto- ja kävelylenkkejä tehnyt lasten kanssa. Tänään kävimme 13 asteen pakkasessa luistelemassa. 
Luistelemassa kun päivä on lyhimmillään.
Alku viikosta mulla oli mahatauti, mutta kunnon tyhjennyksen jälkeen olin melko nopeasti taas tolpillani. Ja onneksi ja ihmeen kaupalla kukaan muu perheestä ei tautia multa saanut. Joten jouluherkkuja on tullut jo nautittua ja tankkaus jatkuu. Kunhan flunssalta ja muilta mahdollisilta taudeilta välttyisi jatkossa ja uuteen vuoteen pääsisi terveenä. Tammikuussa kun alkaisi suunnitelmallisempi treeni.
Nyt kuitenkin joulun hetkeen.

Hyvää Joulua kaikille teille lukijoille 🎄

~Eija~

lauantai 23. joulukuuta 2017

Taas on joulu

Vuoden kiireet pikku hiljaa taas rauhoittuu, talven selkä on taittunut kohti valoa ja on aika pysähtyä nauttimaan joulun tunnelmista. Meillä jouluun kuuluu aito joulukuusi koristeineen, perinteisiä suomalaisia jouluruokia, suklaata, lautapelejä, ulkoilua ja saunomista. Joulukortteja lähetimme ja niitä myös ihanasti saimme (kiitos), lahjoja jaamme läheisille ja aattona käymme vielä hautausmaalla. Ihanaa, että ulkonakin näyttää niin kauniilta.
Talvipäivänseisaus.

Talven taidetta.
Tänään lauantaina pienellä porukalla vielä ehdimme käydä lenkillä Paukanevan pitkospuilla. Viileähkö tuuli ei haitannut yhtään ja loppu lenkistä voimistunut lumisade vain kruunasi hyvän fiiliksen. Joulunpyhinä suunnitelmissa on käydä lasten kanssa hiihtelemässä, tehdä pari juoksulenkkiä ja jotain muuta kevyttä treeniä. Syöminen pysyy suht samanlaisena kuin muutenkin arjessa, mitä nyt suklaata ja muita herkkuja tulee naposteltua hiukan enemmän. Tarkoitus on toki kuluttaa ne saman tien pois.
Aamun hämyssä lenkillä.
Edessä on yhteenvedon tekeminen kuluneesta vuodesta. Onnistumisia ja epäonnistumisia, eteenpäin menemistä, saavutettuja ja saavuttamattomia tavoitteita. Samalla on pikku hiljaa aika asettaa alkavalle vuodelle uudet tai saavuttamattomat tavoitteet. On niitä tavoitteita joita uskaltaa sanoa ääneen ja on niitä joita vain pyörittelee itsekseen omassa päässään. Kutkuttavan mukavaa :) Mutta niistä sitten myöhemmin. Nyt rauhoitutaan joulun viettoon.
Hiljaa hiihteli enkeli kuutamolla,
säde näkyi ikkunalla.
Kauniin ajatuksen sulle suo,
joulurauhan viestiä perille tuo.

Hyvää Joulua kaikille!

~Eija~

tiistai 27. joulukuuta 2016

Nastat vaan on nasta juttu pyöräillessäkin!

Ihana joulunaika takana; sopivasti vapaata ja työntekoa, kohtuudella jouluruokia ja herkkuja sekä mukavia mieltä virkistäviä lenkkejä ja sukulaisten tapaamisia. Oli myös äärettömän liukasta ja märkää, pikkupakkasta ja jäätynyttä lumikerrosta pyöräteillä. Jouluviikolla oli pitkästä aikaa mahdollisuus pyöräillä töihin, kun töiden jälkeen ei ollut kiire hakemaan lapsia hoidosta, kuljettamaan harrastuksiin tai itsellä ohjaamaan mitään treenejä. Ihanalla TREK-maastopyörälläni porhalsin töihin kielikeskellä suuta ja vältin kuin vältinkin kaatumisen, mutta hiukankin huonommalla tasapainolla olisi tarinan loppu voinut olla toinen. Tästä kaikesta se ajatus kuitenkin lähti ja ehdin kuin ehdinkin heittää vielä toiveen joulupukillemme ;)
Kerro kerro kuvastin...
Ninnin vinkkauksesta toivoin tuplarenkaat nastoilla, eteen ja taakse takaamaan mahdollisimman rennon ja mukavan talvipyöräilyn. Olin ollut kiltti ja mieheni..siis joulupukki toteutti toiveeni täydellisesti! Tapaninpäivänä pääsin testaamaan renkaita tosi tilanteessa, kun taas rullailin töihin. Tai no tässä vaiheessa ehdittiin vasta eteen vaihtaa nastallinen rengas, mutta jotenkin heti oli selvästi rennompaa meno. Kelikin toki oli erilainen kuin edellisellä viikolla, kun kesken matkanteon alkoi satamaan vettä muuttuen pian iso retaleiseksi räntäsateeksi. Kastuin oikein kunnolla...
Mun joululahjani!
Työkaverit kehuivat. että oli tosi liukasta, varsinkin tänään tiistaina. Mä en sitä varsinaisesti huomannut, joten nämä nastat taisivat läpäistä testin kirkkaasti. Nastat pyörän renkaissa nostavat talvipyöräilyn aivan toiselle tasolle, eikä selitykseksi pyörän jättämiselle talliin riitä enää kuin yli 10 asteen pakkanen, hirrrrrvee lumisade ja tosi väsynyt pyöräilijä (niin ja valitettavasti se tiukka aikataulu kun arki taas koittaa...). 
Vauhdissa.
Märkiä rasoja taivaantäydeltä Tapaninpäivänä!


Jo näin parin nastarengaspyöräily kerran jälkeen voin suositella nastoja!

Mun IceBug-talvinastalenkkarit ostin viime talven lopulla ja suosittelen niitäkin! Tarinaa yhteisen polkumme alkutaipaleelta löytyy täältä. Taas syksyn jälkeen nastat kengänpohjassa hiukan tuntuivat kovilta jalkapohjaan, mutta helposti niihin jalka tottuu ja pitemmätkin juoksulenkit oon niillä juossut ilman hiertymiä. Parasta nastoissa on rentouden saaminen liukkaallakin ja silloin voi keskittyä muihin asioihin.
Päivä korkattu pyöräillen ja sitten töihin.
(kuva otettu työajan ulkopuolella)
Pitävää ja nastaa menoa kaikille teille lukijoille :D!

~Eija~

perjantai 23. joulukuuta 2016

Hyvää Joulua!

Joulunajan rauha laskeutuu pikku hiljaa meidän kotiin. Tai oikeastaan sama iloinen ja reipas meno jatkuu, mutta jokainen saa hetken hengähtää arjen pyörteistä ja nauttia jouluisesta jännityksestä ja tunnelmasta. Joulusiivot on tehty pitkin viikkoa, leivottu on ja kinkku paistettu. Joulukortteja lähti maailmalle ja me saimme useita ihania tervehdyksiä ja yllätyksiä. Kiitän näistä jokaisesta :)
Jouluisia kaurakeksejä, nam.
 Mun jouluun kuulu perheen seuran lisäksi myös työntekoa sairaanhoitajana. Joku voisi kuvitella, että on kurjaa olla töissä jouluna, mutta eipä se niin ole! Työkavereiden kanssa muutenkin tulee oltua vuoden aikana paljon tekemisissä, joten he ovat kuin yksi perhe. Hyvällä porukalla joulusta tulee juhla myös töissä.

Liikkumaankin aion joulunaikana ehtiä. Voipa sitten "luvan" kanssa vähän herkutellakin ;)
Toivon jokaiselle hyvää ja turvallista, toiveiden mukaista joulunaikaa!
Pidetään toisistamme huolta ja otetaan ihan rauhallisesti :)!

~Eija~

maanantai 5. joulukuuta 2016

Joulun valoja :)

Täytyy sanoa, etten ole mikään syksy ja alkutalven ihminen ollenkaan. Erityisesti loka- ja marraskuu ovat vuoden haasteellisimmat kuukaudet henkisesti. Inhoan syvää pimeyttä, päivien harmautta, koleutta ja kuraa. Olinkin niin onnellinen kun joulukuu vihdoin taas koitti! Jouluvalot, joulunodotus ja tulevat pyhät piristävät hurjasti. Joulun jälkeen päivät taas alkavat pitenemään ja mennän kohti kevättä! Selvisin tänä vuonna loka-marraskuusta todella hyvin - kiitos pitkä sateeton ja aurinkoinen syksy lokakuussa ja aikaisin tullut lumi marraskuussa. 

Sitä ammentaa voimia arjen isommista ja pienemmistä asioista. Mun voimavaroja ovat muun muassa läheiset ihmiset, ne joiden seurassa voit olla oma itsesi vahvuuksineen ja heikkouksineen. Sopivan haasteellinen työ pitää liikkeessä ja aktiivisena, se toki ottaa mutta myös antaa paljon. Lisäksi nostan kolmen kärkeen ehdottomasti liikkumisen. Liikunta sen monissa muodoissaan auttaa mua syömään ja nukkumaan paremmin, antaa hyvää oloa, terveyttä ja upeita kokemuksia sekä asettaa tavoitteita tulevaisuuteen. Tavoitteet muuttuvat ajan kuluessa ja vuosien vaihtuessa, mutta ainakin toistaiseksi kunnianhimoisesti jatkan matkaani.
Vaikka vuotta on vielä viikkoja jäljellä, sitä tulee jo hiukan vilkuiltua taakseen ja menneeseen vuoteen. Olen valtavan kiitollinen taas kaikesta kokemastani, vaikka kaikki eivät ole menneet niin kuin olen suunnitellut. Ikimuistoisia hetkiä nousee mieleen, niitä onnistumisia ja kasvunpaikkoja. Katseen kääntäminen tulevaan uteliaalle ihmiselle on myös niin herkullista ja ensi vuoden suunnitelmia olen jo kalenteriini piirtänyt. Yhteen kisaan olen itseni jo ilmoittanut (ja yöpyminenkin hoidossa ;) ) ja useampi sellainen varma tapahtuma päätetty. Kunhan vielä hetken huilailen, niin sitten aloitan taas määrätietoisemman treenaamisen kohti asetettuja tavoitteita :)

Kaikesta menneestä ja tulevasta tulen kirjoittamaan myöhemmin joulukuussa oman postaukseni. Ja kovasti kiinnostaa, miten teillä tämä vuosi 2016 on mennyt ja millaisia tavoitteita vuodelle 2017 asetatte :D
Lumitöitä valojen välkkeessä :)
Joulukuun alku on tarjonnut meidän perheelle ihanat synttärijuhlat, kun tytär täytti 7 vuotta <3 Tiukka työ- ja ohjausviikko ei päästänyt kovin helpolla, mutta jotenkin sain järkättyä juhlat kun salli itselle jotkut asiat katsoa läpi sormien. Sankari ainakin oli ikionnellinen :)
Kelit ovat vaihdelleet kunnon pakkasista vesisateeseen, joten olemme tehneet hymyssä suin lumitöitä ja sen päälle vesisateessa pyöritelty lumipalloja. Tänään koko perheen vapaapäivänä kävimme hiihtämässä jäisillä laduilla. Ihanaa puuhaa, kunhan jokainen vuorollaan sai hiihtää kärjessä ja näin sopu säilyi.
5 vuotias vetää ja äiti tulee kiltista peesissä ;)
Tänään illalla oli vielä kahvakuulatunti Jalasjärvellä. Joulukiireet verotti porukkaa, mutta sitäkin sisukkaampaa oli paikalle saapunut! Oli meinaan sen verran jäiset pihat ja tiet, että koko kropan hallintaa tarvittiin liikuntasalin ulkopuolellakin. Naiset veti voimalla aikasta kovan treenin, 
HYVÄ ME :D!
Naisenergiaa Jalasjärvellä!
Huomenna juhlitaan Suomen 99 vuotis Itsenäisyyspäivää :D!
Sopiva happihyppely ja kehonhuolto voisi olla paikallaan ja sitten illalla alkaa yövuorot.

Valoisaa mieltä kaikille :D

~Eija~

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

Pakkas liukuja jäällä

Joulu oli mitä rauhoittavin ja leppoisin. Olin tietoisesti aikatauluttanut joulun pyhät lepäämiselle, perheen kanssa olemiselle ja tunnelmasta nauttimiselle. Juoksemassa kävin kun siihen oli aikaa. Pitkää ja lyhyttä lenkkiä.
Joulunaika oli muuten melkoisen musta, kelien puolesta, mikä harmittaa. Kerran kävin tykkilumiladun varrella aikomuksena avata hiihtokauteni, mutta se jäinen baana ei todellakaan houkutellut mua ja säälin suksiani sen verran että vaihdoin jalkaani lenkkarit. Karehtien katselen tuttujen kuvia facebookissa lapin laduilta ja mäistä. Itsellä ei valitettavasti ole mahdollisuutta latujen äärelle lähteä.
Mutta nyt onneksi tuli sentään pakkaset :D!
Sopivat 5-10 asteen pakkaset saavat luonnon näyttämään niin kauniilta sen pimeän ja kuraisen syksyn ja alkutalven jälkeen. Ihmettelen nyt ääneen niitä ihmisiä, jotka oikeasti haluavat talven olevan pakkaseton ja hyvin hyvin vähäluminen!! Mä haluan sopivaa pakkasta (en missään nimessä 20 asteen pakkasia..hyi kauhiaa!!) ja paljon paljon lunta! Niin paljon että pääsee hiihtelemään suoraan kotiovelta, rakentaa lasten kanssa kunnon lumilinna lumikasaan ja talviextreme-kuulailu saataisiin järjestettyä. Niin, nimittäin mulla ja Marjutilla on pöytälaatikossa suunnitteilla luminen kuulailu- tapahtuma pilke silmäkulmassa. Mutta eihän se ole mitään ilman lunta, joten odotellaan nyt vielä tovi. Olkaa kuitenkin kuulolla :)!

Aurinkokin on näyttäytynyt taivaanrannassa useampana päivänä. En ole vain ehtinyt sitä vangita kameraan, vaan nämäkin kuvat on otettu jo hämärtyvässä iltapäivässä.
Pakkasten etuna on kauniin maiseman lisäksi luistelujäät. Meidän lammelle oli myös vahvistunut loistava luistelujää ja lapset ovat paljon innokkaammin lähdössä ulos, kun on jotain kivaa puuhaa. Nytkin perheemme joukossa jäällä oli kaksi ihanaa lainalastakin.

Mun ikivanhat hokkarit, joiden pukeminen ja riisuminen on yksi urheilusuoritus! Tarvitsee hommata uudet!
Uskokaa vaan, mutta mäkin oon joskus harrastanut jääkiekkoa!
No joo, puoli vuotta kävin harjoituksissa... Luistimet jalassa en niin kovin pärjännyt, mutta muissa treeneissä ilman luistimia olin oikein hyvä. En osaa sirklata (tai mitä se nyt on...?) kuin toiseen suuntaan, kiekon kuljettaminen on melko vaikeaa, olen epävarma jarruttamaan...mutta osaan tehdä maallikko piruetin, luistella takaperin ja liukua vaakana, hih ;)
Ja hei! Kivaahan tämä on!  Meillä ainakin oli hirmu hauskaa :D
Luistelun lopuksi tunnelmoimaan grillikotaan ja nauttimaan lämpöisestä kaakaosta.
Lapset kovasti toivoi että tullaan huomenna uudestaan. Kyllä varmasti joku päivä jos pakkaset vain pysyy. Mäkin voisin harjoitella sitä kiekon hallintaa, puhtaampaa vaakaa ja hei, miksi ei vaikka suunnittelisi jumpan luistimet jalassa!! Innostaisikohan se useampia aikuisia luistelujäälle..?
Leppoisia ja sopivasti liikunnallisia välipäivä jokaiselle!

~Eija~

torstai 24. joulukuuta 2015

...Joulupuu on rakennettu, joulu on jo ovella...

Jouluaatonaaton hulinat ja viime hetken askareet ovat taas venyttäneet päivän melko pitkäksi. Onneksi tämä päivä on eilistä jo hiukan pitempi, sillä eilen oli talvipäivänseisaus. Ihanaa, puolen vuoden päästä on siis juhannus ja mulla alkaa silloin kesäloma :D! Onneksi ei tarvitse suoraan hypätä puolen vuoden päähän, vaan saamme vielä nauttia edessä olevasta joulusta ja talvesta, joka edelleen antaa odottaa (*toivon lunta lunta lunta...*).

En ole ehtinyt joulukuun kiireissä leipoa yhtään! No kerran joulutorttuja, mutta sitä ei nyt leipomiseksi voi oikein sanoa, kun valmistaikinalle heittää luumuhilloa ja pökkää uuniin. No aatonaatolle olin päättänyt keskittyä muunmuassa leipomaan jotain. Ja toki sain kovasti apureita hommaan. Pyöräytimme jouluhalon, mikä on perinteinen ranskalainen jouluherkku. Huomenna pääsee sitten maistelemaan.

 Joulukuusi on isäni metsästä. Sen oli muu perhe kantanut sisään ja koristellut eilen. Oikein kaunis ja sopivan oli iskä taas löytänyt. Olen ehdottomasti perinteisen suomalaisen kuusen kannattaja ja sitä päivää ei tule, että meillä muovikuusi olohuoneen nurkassa nököttäisi! Loppiaisena sitten kuusi lentää terassin kautta ulos ja aloitetaan härkäviikot.
Alkuillan pimeydessä lähdin vetämään vielä valopäänä tyttäreni kanssa saunalenkin. Mä juoksin kolme vetoa lyhyin kävely palautuksin ja tytär pyöräili intervalli-tyyliin vierellä. Reippaasti jaksoi 6 vuotias taas kaikesta kuravellistä ja paikka paikoin yllättävästä liukkaudesta huolimatta yhteislenkkimme - on se ihana <3

Saunomisen jälkeen nautiskeltiin glögillä, pipareilla ja sinihomejuustolla - mun ehdottomia joulunajan herkkuja. Ystävä toi alkoholitonta Hans Välimäen Vuosikertaglögiä 2015. Tätä maistellaan sitten joulunpyhinä. Kiitos Meiju & co
 Kunhan pulina lastenhuoneista lakkasi, alkoi vielä viime hetken lahjojen paketointi riemu. Suurin osa lahjoista on jo jaettu perheelle ja ystäville, mutta omien lasten lahjat jätän aina viimeiseksi. Voi sitä riemua huomenna ;)
Lahjoja tärkeämpää kuitenkin on saada rauhoittua hetkeksi arjen kiireistä ja nauttia hyvästä, perinteisestä suomalaisesta jouluruuasta perheen kesken. Oman joulun kruunaa lasten ilo sekä hyvät muistot ja perinteet omasta lapsuudesta. Vuosien kuluttua mukava kuulla lapsilta, miten he ovat lapsuuden joulut kokeneet. Se on nimittäin tässä ja nyt.
Meidän perheen tämän vuoden joulukortti ;) Kuva on Maltan reissultamme tältä syksyltä.
Hyvää ja rauhallista JOULUA 2015 jokaiselle teille lukijalle!

~Eija~

p.s. Ja näin tässä juttua kirjoittaessa päivä pyörähti jouluaaton puolelle. Nyt äkkiä nukkumaan :)!

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Kirje joulupukille

Mä olen hoitanut ensimmäiset joululahjat tälle vuodelle jo vuoden alussa, helmikuun alussa taisin saada ensimmäiset villasukat valmiiksi ;) Käsitöiden tekeminen toki on jäänyt vuoden kuluessa muiden asioiden jalkoihin, joten loput lahjat on hoidettava kivijalkakaupoista ja nettibutiikeista. Hyvällä mallilla lahjat ovat, vaikka muutama läheinen aiheuttaa vielä harmaita hiuksia, mutta ei kuitenkaan unettomia öitä. Aina sitä jotain lopulta keksii. Kunpa kaikille keksisi jotain mistä on todella saajalle iloa ja hyötyä. Mikä sen parasta jos se olisi jotain oman elämän hyvinvointia lisäävää, motivoivaa ja ylläpitävää. Aina on kuitenkin mietittävä lahjan saajaa eikä vain omia mieltymyksiä. Silti en menisi antamaan sellaista, mikä sotii omaa ajatusmaailmaa vastaan. Pienessä mittakaavassa   sellainen itselle on esimerkiksi alkoholi. Sitä ei mun antamat lahjat sisällä.                                          
                                                 No jospa leikitellään ajatuksella että jouluna
                                               saisi ostaa vain itselle lahjoja, mitä sieltä tulis?
                                            Ei ainakaan yllätyksiä, joo ei, mutta hauskaa ja hyödyllistä kyllä ;)
                                               Jotain tällaista kenties -->                     

Aktiivisuusranneke

Voimapyörä

Jumppapallo


Gymstickin keppi

Nastalenkkarit

Mikki
16 kilon kisakahvakuula
Voi että olisi ihana hikinen joulu, kun kaikkia pitäisi päästä heti sitten kokeilemaan ;) Ja näillähän saisi hyvän kuntopiirin koko perheelle ja kyllä kinkut sulaisi.
Loppu viimein joulun tärkein juttu ei kuitenkaan ole nuo lahjat. Tärkeintä olisi voida rauhoittua, nähdä perhettä ja ystäviä, syödä hyvin ja terveellisesti kiireettä sekä keskittyä siihen miksi joulua todella juhlitaan.
Itselle tärkeää on iloita lasten naurusta, ihailla saatuja joulukortteja ja rauhoittua näkemään mitä kaikkea hyvää ja kaunista ympärilläni on.
Rauhallista ja stressitöntä joulun odotusta Teille kaikille :D!
~Eija~