Näytetään tekstit, joissa on tunniste loma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste loma. Näytä kaikki tekstit

torstai 4. heinäkuuta 2019

Aktiivilomalla Vuokatissa

Kainuun Rastiviikko on vielä kesken, sillä tänään ja huomenna perjantaina vielä suunnistetaan. Täälä on kuitenkin ehtinyt kisojen ulkopuolella ja välipäivinä tehdä vaikka ja mitä. Joten tässä lomailu kuulumisia ja seuraavassa postauksessa sitten itse kisaviikon kuulumisia. 
Vuokatin huipulla.
 Meillä on kämppä Kattikeskuksessa, Vuokatissa. Vaatimukset kämpälle oli pyykinpesukone, sauna ja keittiö ja nämä siis löytyvät. Sijainti on erinomainen, sillä tästä singahtaa helposti paikkaan kuin paikkaan ihan jalkaisinkin. Parasta on tietysti ollut Vuokatin polut, joilla olen sunnuntain tulopäivää lukuunottammatta käynyt juoksemassa. Olimme reissaamisesta ja telttaöistä niin väsyneitä sunnuntaina, että saunomisen jälkeen sammuimme nopeasti pehmoisiin sänkyihin. 
Sapporon polku.
 Maanantaina kävin juoksemassa vajaan 10 kilometrisen Sapporon lenkin, joka luokitellaan vaativaksi poluksi. Tiukka nousu laskettelurinnettä ylös, lisää kivikkoista ja juurakoista nousua metsän puolella, kunnes tasaisempaa pitkospuu ja neulaspolku pätkää. Vuokatin vaaran huipulta oli hulppeat näkymät. Alaspäin tullessa sai olla tarkkana miten jalkansa asettelee, sillä sateen jälkeen oli melko liukasta ja mulla oli jalassa normi juoksulenkkarit. 
Eino Leinon polku.
 Tiistai illalla vuorossa oli pätkä Eino Leinon polkua, joka meni osittain samaa reittiä kuin Sapporon lenkki. Tämä oli selvästi suositumpi, sillä paikoin polku oli todella leveää. Pitkät portaat huipulta alas metsälammille olivat todella hienot. Oli ihanan hiljaista ja vain pari muuta lenkkeilijää tuli iltamyöhällä vastaan. 
Koukkasin tutustumassa myös urheiluopiston maisemiin ja sain lenkille jälleen pituutta vajaa 10 kilometriä.
Leveää polku baanaa. 
 Eilen keskiviikkona lähdin aikaisemmin jo iltalenkille ja suuntasin Piimä-Heikin lenkille olettaen sen olevan tasaisempi kuin edellis iltojen polut. Ei se tasainen kuitenkaan ollut, mutta vauhdin yritin pitää maltillisena. Jonkin verran viikon liikkumiset kropassa tuntuu, mutta nyt ei malta olla käyttämättä näitä maastoja hyväksi. Hyviä nousumetrejä, maltillista vauhtia ja silti mukavaa sykevaihtelua.
Piimä-Heikin polulla. 
Tästä helposti saisi käsityksen, että mä olen täälä vain juossut. No ei se aivan näin ole mennyt. Suurin osa ajasta on touhattu perheenä yhdessä ja tekemistähän täälä riittää. Maanantain sateisena välipäivänä muun muassa kävimme hohtokeilaamassa, jonne sateesta huolimatta kävelimme. 

Tiistain lämpöisenä päivänä pulikoimme Hiukan uimarannalla ja kävin lasten kanssa rullaluistelemassa sillä seurauksella että sain kyynärpäähäni asfaltti-ihottuman muutaman päivän koristeeksi. Meillä Pohjanmaalla ei ole mäkiä, mutta täälä niitä on joka paikassa, enkä niissä osaa mennä. Onneksi se olin kuitenkin minä joka lipat heitin eikä kukaan lapsista. Osuvammat menopelit olisivat maastopyörät, mutta niiden mukaan vetäminen olisi ollut aivan liian työlästä, kun auto muutenkin oli aivan täynnä. 
Hohtokeilaamassa. 

Rullilla nurin. 
Eilen keskiviikkona oli jälleen välipäivä ja me lähdettiin aamusta Kajaaniin markkinoille. Normi markkinameininkiä mitä meilläkin päin ja ajattelin että sillä erotuksella vain että tuttuja täälä ei tapaa. Äimistys olikin suuri kun yhdellä myyntikojulla törmäsin Maija-Liisaan. Ihan some-tuttuja ollaan ja kerran aikaisemmin nopeasti nähty. Maija-Liisan blogi löytyy täältä. Maija-Liisa on myös menossa Ylläkselle juoksemaan ensi viikolla. Tämä keskustelu herätti mutkin taas tajuamaan, että mun yli sadan kilsan eka juoksu lähestyy vääjäämättä. Tässä lomaillessa ei vain ole asiaa kunnolla ehtinyt tajuta. Toki sen verran asia takaraivossa on, että tällä viikolla vielä huolettomasti annan itseni kilometrejä kerätä ja ensi viikolla enemmän lepoa. 
Maija-Liisa ja mä .
Ihana kisa-lomaviikko ollut. Onneksi vielä hetken saa näistä maisemista nauttia. 
Suosittelen Vuokattia lomakohteena ihan kaikille. Tekemistä ja kokemista löytyy !

~Eija~

torstai 31. tammikuuta 2019

Tammikuu päätökseen

Tammikuun viimeisinä päivinä bongasin haasteen viimeisiä juttuja. Se meni loppujen lopuksi helposti. Ja mulla on talvilomaviikko parhaillaan, joten käytin mahdollisimman tehokkaasti vapaat aamuni hyödyksi. 

Tämän vuoden tammiputkulan jäljellä olevia aiheita;
Aamun hetki kullan kallis, eläin, heijastus, juoksijan talvivermeetjäljet lumessa, järjetön sää, kaikenlaisia juoksualustojakaveri liikkuukirkko, kiva nimi, kuulatuliikennemerkkilumiukkoluonnon luomaa taidettamuistomerkki tai patsasparasta tammikuussaputkisaako keltaista lunta syödä? sininen hetki, sisäliikunnan iloja, sydäntaidekuva, taivastuliumpihanki, valoa tunnelin päässävarjoveden olomuodot, vene, villasukat.
Aamun hetki kullan kallis
Maanantai aamulla oli kylmä, lähemmäs 20 astetta pakkasta, mutta edellispäivän kylmemmän hiihto kokemuksen jälkeen päätin pärjääväni oikeanlaisella pukeutumisella tänäänkin. Ladulla ei näkynyt ketään muuta hiihtäjää, kävelijää tai koiran ulkoiluttajaa. Parkkipaikalla tönötti vajaa kaksi tuntia vain mun autoni, kun hiihdin 20 kilometriä. Se oli ihana aamun hetki kullan kallis. Niin ja tarkenin oikein hyvin!
Järjetön sää
Tiistai aamulla ulkona vastassa oli uusi kerros lunta. Tein ensin mieluiset lumityöt ja lähdin sitten juoksemaan ja samalla vein lapseltani unohtuneen kypärän koululle. Tiet ja pyörätiet olivat pääosin auraamatta, joten juoksu oli todella raskasta. Järjettömän raskas sää saanee jatkoa, sillä lumihiutaleita leijaili maahan koko ajan lisää. Tykkään.
Vene
Keskiviikkona oli pakko lähteä käymään kaupassa ostamassa synttärilahjoja ja se kävi ihan hyvin monotkin jalassa. Laiskana en jaksanut ottaa vaihto kenkiä ja vaatteita mukaan, vaan kaupasta sitten suoraan ladulle. Osa baanoista oli ajamatta ja meno oli melko voimatonta, mutta 20 kilometriä tuli lykittyä. Varta vasten tein koukun rannalle kuvatakseni veneen.
Kiva nimi
Ja tänään, tammikuun viimeisenä päivänä potkuttelin kivaan paikkaan, jolla on kiva nimi; Avun Paikka. Luottohierojat, vaikka edellis kerrasta oli venähtänyt aikaa. Tänään käsiteltiin jalat ja ilokseni ne olivat melko hyvässä kunnossa. Kiitos taas loistavasta palvelusta Heidi ja Henri 👍

Tammikuussa tuli juoksua 155 kilometriä ja hiihtoa 128 kilometriä. Lisäksi kävelykilometrejä 67. Avannossa kävin viisi kertaa ja vaihtelevasti tuli tehtyä kehonhuoltoa. Lihaskuntoharjoittelua tuli suurin piirtein kerran viikkoon. 

Juoksuohjelmaa sain noudatettua suurin piirtein. Kuitenkin vauhtilenkit jäi tekemättä, johtuen lumisesta alustasta, aikataulillisista haasteista ja viime viikon viisurin poistosta. Muutenkaan vedot eivät aivan ole mun lemppareita, niin niistä vähän turhan herkästi luistan. Osan juoksukilometreistä korvasin suunnitelmien mukaan hiihdolla ja niin jatkan niin kauan kuin lunta riittää.

Ennen joulua alkanut oikean kantapään kipu vaivasi aina tuonne tammikuun puolen välin kieppeille asti. Sitten se yllättäen hävisi ilmestyäkseen taas tämän päivän lenkillä. Toki oli ihan vaimea tuntemus eikä vaikuttanut askeltamiseen mielestäni ollenkaan. Viime viikon kävelylenkit aiheuttivat molempien jalkojen kantapäihin kunnon hiertymät ja vasemman jalan isovarpaan kynsi on todella kipeä ja tumman harmaa. Se otti kävelystä oikein kunnolla nokkiinsa.

Yhden yhtä kisastarttia en tammikuussa tehnyt, eikä ollut tarkoituskaan. Tulevana viikonloppuna kuitenkin aloitan tämän vuoden 40 kisan tavoitteen metsästyksen.

Kiitos tammikuu 2019 ja tervetuloa helmikuu!

~Eija~

sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

Legoja ja kotimetsä

Jukolan jälkeinen, mun viiden viikon mittaisen kesälomani viimeinen viikko oli pyhitetty lepoviikoksi. Onhan tässä kaksi kuukauttaa kisattu kahta viikonloppua lukuunottamatta joka viikko! Tekee hyvää niin pääkopalle kuin kropalle olla hetki jännittämättä. Oon niin kova jännittämään, että kisan starttia edeltävä olo on niin karsea ja toisaalta kuitenkin se kuuluu niin asiaan. Ja jännityksen määrä voi vaihdella eri kisoissa valtavasti. Eikä pieneltä jännitykseltä säästytty tälläkään viikolla, kun perheenä teimme kovasti odotetun reissun Tanskan Legolandiaan. Lasten jännitys on malttamattomuutta, "koska ollaan perillä" ja "eiiii, näin pitkä jono" -fiiliksiä. Itsellä, kokemattomalla lentokenttä liikkujalla ja tosi huonoa englantia puhuvalla, jännitys näkyy keskittyneenä katseena saapuvat ja lähtevät lennot -tauluissa ajatuksen välillä karatessa miettimään tuliko kaikki mukaan. Mutta kaikki siis meni hyvin ja reissu oli menestys 😅
Legolandia, Billund.
 Meillä oli Helsingistä suorat lennot Tanskan Billundiin, joka sijaitsee Etelä-Tanskassa Jyllannin niemimaalla. Billundissa legoja on joka puolella, ihan joka puolella ja niiden vuoksi sinne matkustetaankin. Lentokenttä oli sopivan kokoinen ja vaikka arvioimmekin alakanttiin majapaikkamme etäisyyden lentokentältä, oli etäisyydet silti inhimmilliset emmekä käyttäneet kohteessa kertaakaan autoa tai taksia. Käveltyä siis tulikin paljon, mutta hyvät kengät jalassa, sopiva vaatetus ja positiivinen mieli, niin eipä se ongelmaksi muodostunut.

Majoituimme Lalandiassa, erittäin viihtyisässä ja sopivan modernissa paritalossa. Joko naapuriasunnon asukkaat olivat harvoin samaan aikaan paikalla tai todella hiljaisia, sillä mitään hälyä ei sieltä kuulunut. Asunnossa oli 6 sänkyä (+pinnasänky jota meidän perhe ei enää tarvitse) kolmessa makuuhuoneessa, kylpyhuone ja poreallas sekä koko huoneiston pituinen tupakeittiö kaikkine varustuksineen. Lakanat ja pyyheliinat toimme omat. Ruokakaupasta ostimme aamu- ja iltapalavärkit ja muutoin kävimme kerran vuorokaudessa muualla syömässä. 
Legolandian Atlantis oli yksi lasten ehdoton suosikki paikka.
 No itse Legolandia...aivan mahtava paikka! Meidän 11, 8 ja 6 vuotiaat olivat juuri kohde yleisöä! Tekemistä ja näkemistä riitti kaikille, myös meille aikuisille. Jokainen löysi oman lempparijuttunsa ja niiden parissa vietettiin sitten enemmän aikaa. Välillä jalkaannuimme kahteen porukkaan, että jokainen ehti kokeilla ja ihailla oman kiinnostuksen kohdettaan. Monet suosittelevat olemaan Legolandiassa kaksi päivää, mutta me päädyimme yhteen. Ja seitsemän tunnin kävelemisen, laitteissa pyörimisen ja rakennelmien ihastelemisen jälkeen olimme tyytyväisiä ja väsyneitä. Ajankohtana kesäkuu oli aivan loistava, sillä jonoja ei ollut lähes nimeksikään ja keli oli just passeli, alle 20 astetta lämmintä vaikkakin oli melko kova tuuli.
Legoista oli rakennettu vaikka mitä esim nuo kirahvit.
Legolandia päivän jälkeen vesileikimme lähemmes 5 tuntia Lalandiassa olevassa kylpylässä, Aquadomessa, joka kuului asunnon hintaan. Hieno paikka sekin! Isossa altaassa aaltoja kunnon meri henkeen, huimia vesiliukumäkiä, vesiratoja ja porealtaita. Löytyi sieltä saunakin, jossa kävimme välillä lämmittelemässä.

Yhden rauhallisen 5 kilometrin juoksulenkin kävin Lalandian mökkikylän ympäri juoksemassa, ihan kokeilemassa miltä jaloissa tuntuu jukolan viikonlopun jälkeen. No eihän se kevyttä ollut ja erityisesti oikea jalka oli kuin puupölkky. Jumissa on paikat ja katsotaan nyt helpottaako normi liikkumisella ja huoltamisella vai marssinko hierottavaksi. Nyt olisi kyllä sopiva tauko kisoista, niin voisi antaa runnoa kunnolla lihaskireydet auki, vaikka kipeää se tekee. 

Sopivasti Suomeen palasimme perinteiseen juhannuskeliin - vettä satoi ja lämpöasteita nippa nappa 10. No ei se meitä haitannut, sillä parasta reissussa on kotiin paluu 😊 Pyykkikone pyörimään, sauna lämpöiseksi, uimaan ja grillailua. On se oma koti aina paras paikka!
Sateen jälkeen paistaa aurinko.
Eilen, kun sadettakaan ei enää ollut luvattu, halusin lähteä pienelle lenkille metsään. Poljin naapuri kylän koululle, pyörä parkkiin ja lukkoon ja Ilkanpolun patikkareittiä juoksemaan. Metsä oli kostea muutaman päivän sateen jäljiltä, linnut lauloivat ja oli niin ihanan rauhallista. Asiaan kuuluvasti sain kengät kasteltua, pari kertaa löin varpaani kunnolla kiveen tai puun juurakkoon mutta pystyssä pysyin. Hirven jätöksien kasoja oli muutamat ja mietin mistähän puskasta mua tarkkaillaan. Pelottanut ei, miksi pelottaisi. 
Ilkanpolulla.
Metsän hiljaisuus on niin ihanaa. Pitkospuut, märät suot, kapean polun yli painuvat puun oksat, pusikosta lentoon lehahtavat linnut ja solisevat purot. Ilkanpolku on tästä kohtaa melko tasaista ja helppokulkuista, hyvää fiilistely ja kevyttä lenkkipolkua. Ei taaskaan olisi tehnyt mieli lopettaa, niin hyvä fiilis taas tuli. Jospa tänään uudestaan.
Lenkin jälkeen huippu fiilis!
~Eija~

perjantai 8. kesäkuuta 2018

Väsynyt lomalainen

Mä olen kolmatta viikkoa kesälomalla ja tässä vaiheessa pitää sanoa, että kesäloma fiilikseen en aivan ole päässyt. Siihen ei ole vaikuttanut mitenkään kelit, sillä ensimmäiset kaksi viikkoa oli hellettä ja tänään vihdoin saatiin odotettu sade ropsautus. Oon saanut nukuttua tarpeeksi pitkiä ja hyviä yöunia, mutta ei taida olla aamua ettei kello olisi ollut herättämässä. Kotona oon saanut puuhailtua yhtä sun toista ja naamaa oon saanut näytettyä kodin ulkopuolellakin, mutta itse aiheutetut kiireet ja odottamattomat niskaan kaatuneet hommat ovat vieneet niin ajatuksia kuin aikaa. Välillä on kiukuttanut ja väsyttänyt oikein kunnolla. Onneksi on ollut mahdollisuus lähes joka päivä "karata" jollekin lenkille yksin tai yhdessä jonkun kanssa. Kummasti lenkit ovat aina selkeyttäneet ajatuksia ja kotiin on palannut hippusen itseensä armollisemmin suhtautuva ihminen. 
Kesäkuun peltomaisemaa.
Toukokuun harvinaiset helle kelit potkaisivat kesäiseen luontoon vauhtia. Monet kasvit kukkivat viikkoja etuajassa ja maanviljelijät pääsivät viime vuotta selvästi aikaisemmin pelloille. Viime vuonna tähän aikaan olikin huomattavasti vähemmän vihreää luonnossa ja kasvit kärsivät kylmyydestä. Ihanaa, että nyt on saanut nauttia jo monta viikkoa aikaisten aamujen ja myöhäisten iltojen lenkeistä. Ne ovat ihan parhaita. Nouseva ja laskeva aurinko lintukonserttien säestyksellä on niin kaunista. Tunne siitä, ettei ole kiire minnekään ja matkaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.
Keskiviikon 18 kilometrin asfalttilenkki.
Juostut kilometrit tuntuvat taas kropassa. Alaselkä on kipeä ja kaikki kyykistely puutarhassa on ihan hirveetä. Rangan suoristaminen kukkapenkin ääreltä ei käy ihan tuosta vaan. Ja tämä kipuilu johtuu jumiutuneista jaloista - pakarat, takareidet ja pohkeet. Juokseminen kovalla alustalla puuduttaa oikean jalan ja meno on silloin kaikkea muuta kuin rentoa. Yleensä puuduttelu kestää sen 5 kilometriä ja jos vaan on saanut mentyä tarpeeksi hitaasti, alkaa jalka sitten toimia. Venyttelyt ja liikkuvuusharjoitukset ovat nyt kova sana ja niitä olen tehnyt joka päivä lyhyesti tai hiukan pitemmällä kaavalla. Metsässä puuduttelua ei tule ollenkaan, sen verran armollisempi ja vaihtelevampi alusta se on juosta. Lepoa juoksustakin pitää välillä olla ja silloin onkin hyvä tilaisuus harrastaa muita liikuntalajeja. Torstaina pääsinkin pyöräilemään maastoon 🌲
Maastolenkillä kallioita, juurakoita ja kiviä.
Pyöräliike Cycli järjestää säännöllisesti kaikille avoimia porukka lenkkejä maastoon. Yleensä aina lenkki-iltoina mulla on ollut jotain muuta menoa, mutta vihdoinkin nyt pääsin. Ystävää en saanut mukaan toisen menon vuoksi, joten rohkenin lähteä yksin. Turhaa jännitin, sillä ensikertalainen otettiin mukavasti porukkaan mukaan. Valitsin rauhallisemman vauhdin porukan. Paljon mentiin tekniikka juttuja läpi, pysähdeltiin ja nautittiin matkan teosta. Mieleen jäi viivoitin suorat ajolinjat, alamäissä polkimet samalle tasolle ja takapuoli ylös lestalta. Ylämäissä takapuoli lestaan, polkemista ja kehon painolla joustaen ylös vaan. Harjoiteltiin myös lyhyt pätkä pitkospuilla ajamista ja lopuksi tultiin Jouppiskan mäki vauhdilla alas. Tykkäsin valtavasti joka hetkestä ja vain kerran mielessä vilahti ajatus 'mitä jos kaadun'. Reilu kaksi tuntia ja 20 kilometriä. Tämä menee jatkoon ehdottomasti!
Illan menopelit tauolla.
Ei kesälomaa ilman lukemista, vaikka siinä menikin yli kuukausi kun sain viimeisimmän kirjan kahlattua läpi. Tällä kertaa työn alla oli Oskari Saaren kirjoittama kirja Aki Hintsa - Voittamisen anatomia. Vaikka kirjassa käsiteltiin pääosin formula ykkösten huippu kuskien voittamisen polusta, on Hintsan ajatuksissa paljon yksinkertiaisia asioita joita voi ottaa ihan jokaisen ihmisen elämään. 

Erityisesti Hintsan kolme ohjetta aktiivisempaan elämään on mielestäni niin asiaa:
- Huolehdi, että saat riittävästi perusliikuntaa,
-Tee aktiivisuudesta tapa, liiku siis säännöllisesti   ja 
- Liiku monipuolisesti, niin elät pidempään.

Nämä ainakin omassa elämässäni tällä hetkellä toteutuu. Ilman näitä asioita en ehkä jaksaisi tätä kaikkea kiirettä ja paineen tunnetta. Yksistään liikkuminen ei toki tuo onnellisempaa ja terveellisempää elämää, vaan myös ravinnolla ja erityisesti levolla on valtava merkitys. Asiat ja ihmiset jotka nyt ovat tärkeitä, on syytä nähdä tärkeinä myös viiden ja kymmenen vuoden päästä. Tärkeille asioille on annettava aikaa.
Lukusuositus ☝

Ote kirjasta "Voittamisen anatomia".
Tommi Pärmäkosken viisaan moton saattelemana suuntaan ajatuksiani kohti tulevaa viikonloppua -> " Todellinen menestys on omien rajojen koettelemista, omia heikkouksia vastaan toimimista ja päivittäistä halua kehittyä." 

Omien rajojen kokeilemista, sopivia haasteita ja iloa alkavaan viikonloppuun ihan jokaiselle!

~Eija~

maanantai 21. toukokuuta 2018

Kevätretki Hesassa

Jo kuukausia sitten naisporukalla sovittiin muutaman päivän irtiotto arjesta ja varattiin hotellihuone Helsingistä. Vaikka se osui kiireiselle toukokuulle, pystyin järjestämään aikataulut niin, että reissuun pääsin. Hiukan väsyneenä ja takakireänä arjen hulinoista lähdin reissuun, mutta päätin vääntää itseni relax-moodiin. Heti kohteeseen päästyämme ja laukut purettuamme suuntasimme mahtavassa kelissä Suomenlinnaan. Muistaakseni viimeksi lapsena olen saarella käynyt. Nälkäisinä suuntasimme ensin syömään ja sitten rauhassa tallustelemaan kaduilla, poluilla, kallioilla ja muurien onkaloihin. Aivan ihana paikka, kaunista ja historian havinaa. Kuvat puhukoon puolestaan ↴

Linnan muuria ja vanhoja puita.
Suomenlinnan on rakennettu 1700-luvulla ja sieltä on puollustettu niin Ruotsin, Venäjän kuin Suomen historiallisia, silloisia vaihtuvia rajoja. Nykyään saarella asuu muutama sata helsinkiläistä - aika upeat on puitteet asua!
Salaperäisiä luolia.


Minä ja ystävä.
Saarella olisi voinut viettää aikaa vaikka kuinka pitkään ja tänne on ehdottomasti tultava joskus lasten kanssa. Silloin toki oma keskittyminen menee lasten perässä pysymiseen ja pelkäämiseen ettei kukaan putoa mereen...
Mukulakiviteitä.
Mutta ei reissua ilman lenkkareita ja lenkkiä. Helsingissä en osaa kulkea...ainakaan ilman karttaa, mutta niitähän löytyy vaikka mistä. Joten seuraavalle aamulle laitoin kellon herättämään ja hipsin huoneesta ennen aamupalaa haukkaamaan happea. Kartta kädessä kiertelin meren rantaa Kaivopuiston ja Eiran suunnalla kohti Länsisatamaa, pinkaisin kaupungin poikki kiertämään Töölönlahden ja pitkin Kaisaniemen rantaa kohti hotellia. Reilu 11 kilometriä mutkittelin. 

Aikaisesta arkiaamusta huolimatta, vastaan juoksi jatkuvasti lenkkeilijöitä. Tervehdin paria ensimmäistä, mutta vastaukseksi sain vain kääntyvän pään. Suovuin kaupungin tapaan ja jätin seuraavia tervehtimättä. Yritin kuitenkin edes hymyillä, mutta se ei päässyt perille, sillä katseiden ei annettu kohdata. Lopulta luovutin ja juoksentelin sitten ihan omikseni karttaa joka välissä tiiraillen. Meillä päin onneksi tervehdys otetaan pääsääntöisesti vastaan 😊
Aamulenkillä meren rannalla.
Missä ihmeessä mä oon? 😉
Parin päivän aikana tuli käveltyä paljon, vaikka käytimme kyllä ahkerasti paikallisliikennettäkin ja singahdimme mm Kirsikka puutarhaan. Valitettavasti vaaleanpunaiset kukkien terälehdet olivat juuri pudonneet maahan ja paras kukinta oli tältä keväältä ohi. Maa oli kauniin vaaleanpunainen ja vain muutamat terälehdet vielä sinnittelivät puiden oksilla. Kaunis paikka kuitenkin, omalla tavallaan.
Kirsikkapuutarhassa.
Ennen kotiin lähtöä ehdin hetken seurata ja kannustaa HCM-juoksijoita. Lämpöisessä kelissä saivat juosta. Kieltämättä olisi tehnyt mieli hypätä mukaan juoksemaan, mutta tällä kertaa jätin väliin viikon päästä olevan Nuts Karhunkierroksen vuoksi. Sinne kun en halua lähteä akut puoli tyhjillä.
HCM 2018, kauppatorin lähellä.
Mutta lyhyempää matkaa maastossa sopii tähän "keventelyyn" ja sunnuntaina pinkaisin aluemestaruus keskimatkan suunnistuskisoihin. Haastavassa, kivikkoisessa ja risukkoisessa maastosa teloin vasemman jalkani polven. Pientä lihasvauriota, turvotusta ja mustelmaa. Kyllä tästä toivutaan.
Kylmää osumaa saaneelle polvelle.
Vielä muutama asia hoidettavana ennen kuin pystyy keskittymään Kuusamon reissuun. Nyt kuitenkin jo pyrin juomaan runsaasti joka päivä vettä, ihan jo tämän lämpöisen ilman vuoksi ja tarkemmat eväs suunnitelmat teen pika puoliin. Tekisi mieli jo startata!

~Eija~

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Huilia nevalla

Vaarojen Maraton kokemusta olen pureskellut ja pyöritellyt, makustellut itsekseni ja kerrannut niiden kanssa, jotka vain ovat sattuneet asiasta kysymään. Päivä päivältä olen tyytyväisempi että starttasin ja suoriuduin matkasta olosuhteisiin nähden hyvin. Vältyin jalkojen lihaskrampeilta, johon luulen suolaisen juomani vaikuttaneen ja tämä yhdessä sopivan rauhallisen vauhdin, merkittäviä lihaskipuja ei juoksun jälkeen tullut. Varpaat eivät ole nätit, mutta kaikki taitavat säilyä kynsineen kaikkineen. Eikä Vaarojen Maratonia ja Kolia vielä täysin naulattu mun kohdalta ja fiilis on, että sinne vielä palataan ja nipistetään ajasta siivu pois. 
Paukanevan esteettömällä reitillä.
Vaarojen Maratonin myötä tämän vuoden suunniteltu kisakausi kuitenkin saatiin päätökseen. Startteja on ollut useita, on ollut ikimustoisia onnistumisia mutta myös sydäntä raastavia epäonnistumisia. Elokuun lopussa henkinen kantti, itseluottamus omaan tekemiseen petti pahasti epäonnistumisen vuoksi ja vaikka fyysinen kunto flunssasta huolimatta oli hyvä, homma takkusi syyskuussa. Tulipa henkilökohtaisesti koettua, että vaikka kunto olisi lähes terästä, pitää pää pysyä mukana. Nyt juuri koen selvää väsymistä kisoihin ja jännittämiseen, joten on huojentavaa antaa itsensä nyt hetki huilata. Toki ainakin pari starttia vielä tähän syksyyn tulee, mutta ne ovat sellaisia ilman paineita, ilman erityisiä tavoitteita kisoja. Muun muassa olen miettinyt osallistumista suunnistusmaraton-kisaan Jämillä ja Komiaflown Ilkanpolku -polkujuoksu Kurikan ja Ilmajoen maastoissa. Ja saa nyt nähdä mitä muuta mahdollisesti tulee keksittyä, mutta menen jos mieli tekee.
Tiukahkon työviikon jälkeen tänään sunnuntaina sain muutamaksi päiväksi heittää työkengät kaappiin ja edessä on yhteistä aikaa lasten kanssa, heillä kun alkoi syysloma. Tulevan viikon aikana ei ole mitään liikunta ohjauksiakaan, joten huilia on luvassa monessa mielessä ja tulee varmasti monelle tarpeeseen. Mä ja lapset lähdimmekin sitten kauniin aurinkoisen päivän innoittamina retkelle.
Pitkospuita lähs silmän kantamattomiin.
Heinäkuun lopussa Seinäjoen Paukanevalla juostiin KOMIA Paukaneva Night Trail ja jo silloin ajattelin, että tänne pitää lasten kanssa tulla. Itsekin olin tuolla kauniilla nevalla käynyt useita vuosia sitten ja pitkospuu reitistö oli muuttunut vuosien aikana valtavasti. Jo parkkipaikalla kävi selväksi, että pitkospuilla olisi porukkaa. Tuttujakin nähtiin ja nuotiopaikalla oli tulet valmiina ja evästä laitettiin lämpenemään jatkuvasti. Ihanaa, kun ihmiset olivat lähteneet luontoon.

Reitille pääsee kätevästi Seinäjoen pohjoisen ohikulkutien, valtatie 18 varrelta. Levähdyspaikalle saa auton parkkiin ja infokatoksesta löytyy selkeä kartta mitä tutkailla.  
Mun rakkaat personal trainerit :)
Lapset tykkäsivät valtavasti kilometritolkulla jatkuvista pitkospuista, näköalapaikoista ja kanssa retkeilijöiden koirista. Hetkellisiä väsymyksiä lapsilla tuli, mutta kohta taas näkyi jotain mielenkiintoista ja taas laitettiin juoksuksi. Mulle suo on aina ollut hiljaisuuden ja rauhoittumisen paikka. Se on niin kaunis kaikessa karuudessaan ja rankkuudessaan. Suunnistaessa suot sitten kiertääkin jos vain suinkin se on mahdollista ja järkevää.
Näköala lintutornilta.

Yövuorojen jälkeen niin virkeenä...
Reipas 9 kilometriä retkeiltiin, yhdellä makkara evästystauolla. Mukavaa oli ja hiukan jo seuraavaakin retkeä suunniteltiin. Ihana lasten loman aloitus :)
Aurinko lähti jo laskemaan kun ehdimme takaisin autolle ja kotiin saunan lämmitys puuhiin. Huomenna aamulla nukutaan pitkään, ilman herätyskelloa :)
Auringonlaskuun.
Hyvää syyslomaa kaikille joilla loma on ja muillekin oikein onnistuvaa alkavaa viikkoa :)!

~Eija~

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Tunturisuunnistus päivä 2

Hyvin nukutun yön jälkeen ikkunankaihtimia avatessa eteen aukesi melko harmaa näky. Oli aivan pilvessä ja tihuutti vettä. Lämpötila näytti plus 7°. Tunturisuunnistuksen toinen kisapäivä oli tänään. Aamupalaa suuhun ja päälle märän nihkeät suunnistusvaatteet. Tarkoitus oli pestä vaatteet lauantai illalla ja kyllähän se pesukone pyörikin, jopa kahdesti kun en ymmärtänyt ensimmäisellä kerralla avata vesihanaa ja toinen yritys keskeytettiin koneen pitäessä linkousvaiheessa kovaa kolinaa. Eihän ne vaatteet sitten aamuun mennessä ehtineet kuivua... No, kastumaan siellä tulisi joka tapauksessa. Kisapaikalle sain kyydin seurakavereiltani Karolta ja Juhalta - kiitos. Muu perhe jäi heräilemään ja syömään aamupalaa sekä siivoamaan mökkiä luovutuskuntoon.
Kisapaikalle meno osui niin nappiin, että sain suoraan lähteä lähtöön lämmitellen. Toisena kisapäivänä lähtö on takaa-ajotyylillä. Mä jäin eilispäivän voittajasta 13 minuuttia ja 38 sekuntia, joten mun lähtö oli klo.10.13 ja sekunnit. Mun reppuun pudotettiin gbs-seuranta mokkula, mikä oli mulle yllätys ja hirvittävää, mutta toisaalta näin jälkikäteen ajatellen aika hienoa. Mun perään lähti alle minuutin nainen, jonka kanssa muutaman sanan ennen lähtöä vaihdoin. Hän oli tehnyt eilen 10 minuutin pummin, joten tiesin hänen saavan mut kiinni. Ja niinhän siinä kävikin ja ekan rastin jälkeen olin ajettu kiinni. Pitkä väli toiselle rastille ja itselle selvä valinta oli mennä polkua pitkin. Saman sarjalainen lähti samaan suuntaan. Niilanpään rinnettä ylös kivutessa ehdittiin jutellakin. Molemmilla painoi eilinen jaloissa, mulla erityisesti oikea jalka tuntui laahaavan.
Kolmoselle oli taas todella pitkä väli. Vaihtoehtona oli mennä tunturien yli-ali-yli-ali tai kiertää kauempaa polkua. Me jatkettiin polkua pitkin. Luulammit-lampien kohdalla molemmilta meni ohi kapea polku ja palan matkaa mentiin porojen polkua, mutta suunta oli oikea. Rasti oli tunturin rinteellä ja kipuaminen sinne oli todella raskasta. Kävelyksi se meni, mutta hyvä treeni se oli ihan Vaarojen maratoniakin ajatellen 😉

Vielä oli kaksi helpompaa rastipistettä ja väsy todella alkoi painaa. Sarjakaverin päätin pitää koko ajan näköpiirissä, sillä ei hänelläkään kevyimmältä meno näyttänyt. Toiseksi viimeinen rasti ja olin vielä lähellä. Punnitsin yritänkö juosta kiinni vai laskettelenko maaliin rennosti. Selkä näkyi kuitenkin todella lähellä, joten päätin kokeilla miten väsyneenä jaksan vielä vähän kiristää. Yleensä loppukireissä en hevillä anna periksi. Saavutinkin koko ajan ja rinnalle päästyä vastusta ei tullutkaan, joten paahdoin loppuun asti. Maalissa kiitimme toisiamme hyvästä menosta.
Maalissa!
Tämän päivän kisassa olin kolmas ja tuo loppukiri varmisti mun viikonlopun kokonaiskisan 4. sijan 😁
Matka oli linnuntietä 15,9km ja oma mittari näytti matkaa kertyneen yli 18km. Aikaa kului 1 tunti ja 55 minuuttia, sama kuin eilen.

Tänään ei enää jaksanut kovin maisemia ihailla,väsy painoi. Enemmän ihailin vaivaiskoivuja jalkojeni juuressa ja iloitsin löytyneistä rasteista ilman mainittavia harhailuja. Uskallanpa siis linkittää tänne tuon aikaisemmin mainitsemani gbs-seuranta linkinkin. Gbs-seuranta löytyy täältä. Mä olen tuo sininen pallo (Keski-Säntti DA). Linkissä näkyy myös miesten ja partioiden pääsarjojen menijät.
2.pv:n kartta.
Perheemme tämän kesän lomareissukin sitten sai mukavan päätöksen, kun äiti pääsi mallikkaasti maaliin 😃 Pitkä ajo kotiin on jo voiton puolella. Mukava päästä taas kotiin. Aktiivisen muutaman päivän reissun aikana tuli liikuttua yli 106 kilometriä; kävellen, retkeillen, polkujuosten, fatbikellä pyöräillen ja suunnistaen. Tästä mä tykkään, kun monessa tekemisessä sai olla lapsetkin mukana 😊

Niin ja onneksi loma vielä jatkuu kotosalla.

~Eija~

perjantai 4. elokuuta 2017

Fatbike polkaisu Luostolla

Aamu valkeni aurinkoisena Luostolla, Ukko-Luoston juurella. Mä pomppasin ylös muun perheen vielä nukkuessa. Söin kunnon aamupalan, puin lenkkivaatteet päälle ja hiivin ulos. Lapland Hotelssista olin vuokrannut fatbiken käyttööni kolmeksi tunniksi ja piti päästä pian liikkeelle. 
Ukko-Luosto taustalla.
Etukäteen silmäilin  lenkki vaihtoehtoja maastopyöräreitti-kartalta, jonka sai myös Hotellilta ja sen lisäksi hyviä vinkkejä. Hiukan oli haastavaa tietää kuinka pitkälle ehdin, mutta mahdollisimman pitkälle tietysti. 
Lenkkikavereitani.
Lopulta kiersin Ukko-ja Pikkuluoston, jatkoin Ametistikaivokselta Lampivaaralta kohti Latvavaaraa kiertäen sen. Poljin Rytkimäkurun ja Rytkimäkeron kautta palan matkaa tietä pitkin takaisin Luoston kylkeen. Paljon oli helppo kulkuista baanaa, mutta paljon oli myös todella haastavaa kivikkoa ja juurakkoista polkua. Kun menin vauhdilla alas, opin tietämään että kohta pääsee polkemaan takaisin ylös. 
Taiturointia kivikossa.
Muita polkijoita en nähnyt, mutta monella laavulla näkyi patikoijia. Opasteet olivat mielestäni hyviä ja niitä oli tarpeeksi usein, eksymään en tänään siis päässyt. Pysähtelin kuvaamaa maisemia ja tietysti pyörää. Olisi hienoa omistaa fatbike, mutta toistaiseksi mulla ei ole tarpeeksi aikaa että ehtisin sitä tarpeeksi ulkoiluttamaan. Ehkäpä joskus, oli tämä niin hauskaa ja haastavaa 😊
Kilometrejä kertyi 35 ja aikaa kaikkine pysähdyksineen kului 2 tuntia ja 40 minuuttia. En olisi malttanut lopettaa, mutta oli ehdittävä suihkuun ja pakata tavarat autoon ennen mökin luovutusta.
Matkamme jatkui Saariselälle. Väsy meinasi nujertaa meidät aikuiset perille päästyämme, mutta lasten esimerkkiä seuraten lähdimme kaikki vielä ulkoilemaan. Mä lähdin tutkimaan retkeilypolkuja ja voi ihanuus mitä täältä löytyi! Kiipesin Suomen katon räystäälle, siltä se tuntui. Ihana hiljaisuus ja rauha. Sitä oli mahdotonta kameralla vangita, mutta se tallentui omalle kovalevylleni. 

Katsotaan mitä kerrottavaa viikonlopun suunnistuksista saan kasaan. Ihme kyllä, mua ei vielä tapoihini kuuluen jännitä, mutta ehtiihän sitä sitten huomenna. Kaikkien sarjojen yhteislähtö on klo.14, sekin varmasti omanlaisensa kokemus.

~Eija~