Näytetään tekstit, joissa on tunniste juoksulenkki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juoksulenkki. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. syyskuuta 2018

Huilia ja kompurointia

Nyt oon toista viikkoa huilaillut (eiliseen asti), siis tehnyt lenkkini tosi rauhassa ja pyrkinyt keskittymään kehonhuoltoon ja palautumiseen. Lenkit ovat olleet 8-14 kilometrin pituisia, matala sykkeisiä fiilistelyjä. Valitettavasti omissa ajatuksissa juostessa lenkkivauhdit usein loppua kohden ihan huomaamatta kiihtyy, mutta oon yrittänyt jarrutella. Viime viikon iskän synttärijuhliin lupaamani puheen miettiminen aiheutti pientä itse asettamaa stressiä, mutta parasta palautumista oli tehdä lenkkiä ja antaa ajatusten hiukan harhailla. Pääosin oon juossut sora- ja metsäteillä, mutta yksi pitempi lenkki tuli tehtyä ihan asfaltilla. Tuntuu että jalat kestää asfaltin kovan iskutuksen - kiitos hyvien kenkien.
Töihin ja vaatteiden vaihtoon.
Osittainen työaika on ollut ihan mahtava! On paremmin aikaa olla lasten kanssa, tehdä perusteellisemmin kotitöitä, nähdä ystäviä ja liikkua. Edelleen hyödynnän työmatkojani pyöräillen ja juosten ja näin ollen ei tarvitse välttämättä enää toiseen kertaan lähteä kotoa hikiliikkumaan. Lasten ollessa koulussa tai mentyä nukkumaan on aikaa kehonhuollolle. Se on lopulta niin pienestä kiinni, että tulee tehtyä rauhallisia venyttelyjä tai pallolla lihasten pyörittelyä samalla kun katsoo tv:tä. Hetkenkin aktivoituminen tässä asiassa tuntuu seuraavan päivän olossa ja jalkojen vireydessä. Suosin ennen lenkkiä lyhyitä avaavia liikkeitä ja päivän päätteeksi pitempi kestoisia ja rentouttavia liikkeitä. Lähes joka yö, jonka nukun kotona (eli kun en ole yövuorossa) aloitan makaamalla x-pitkän ajan sängyssä piikkimatolla. Usein nukahdan siihen, mutta joskus ajatusten liikaa pyöriessä en pääse toivottuun rentouteen. Joka tapauksessa aikaisemmin mua vaivannut alaselkä kipu on ollut jo pitkään poissa. Suurimpana apuna olen pitänyt tuota piikkimattoa.
#pukuhuoneselfie 😃
Aamut ja illat ovat pimentyneet ja lamppu on tullut taas keikkumaan otsalle. Syksyn värit ovat mahtavat ja ihana sade on ropissut muutamina päivinä maahan. Helteisen kesän jälkeen tykkään niin näistä lämpöisistä alku syksyn keleistä. Tiedostan kyllä, että mulle vuoden synkimmät kuukaudet loka- ja marraskuu ovat edessä, mutta kunhan pysyy liikkeessä tulee ne menemään kuin huomaamatta. 
Rauhallinen metsäreitti.
Rauhallisten lenkkien jälkeen oli aika taas laittaa jalkoja liikkeelle vinkeämmin ja eilen siihen tuli mahdollisuus KomiaFlown syksyn polku cupin toisessa kisassa. Reittinä oli Kyrkösvuoren polkuja 6,1 kilometriä. Metsä oli melko märkä ja tästä johtuen pitkospuut, kalliot ja juurakot olivat erittäin liukkaita. Tästä kaikkia varoiteltiinkin. Yhteislähdöllä jälleen kaikki lähdimme metsään. Otin yhden selän jonka perässä päätin roikkua niin pitkään kuin mahdollista. Tiedän siis, että hän on mua kovempi juoksija. Mun kellon mukaan napsuteltiin noin 4:40 kilometrivauhtia ja pysyin kyydissä hyvin. Kengät kastui nopeasti ja tarkkana sai olla mihin jalkoja asetti. Oli mukavan teknistä reittiä. Kolmen ja puolen kilometrin jälkeen pienessä alamäessä ohitin tuon selän. Ei ollut tarkoitus yrittää ohitusta vielä tuossa vaiheessa, mutta mun vauhti alamäissä oli selvästi joutuisampaa. Päätin sitten jatkaa omaa vauhtiani. Pian ohituksen jälkeen astuin hiukan huolimattomasti kovassa vauhdissa pitkospuulle ja vasen jalka liukui alta. Rojahdin vasemmalle pakaralle ja vasemmalla kädellä otin vastaan. Kello lensi kädestä - remmi meni rikki. Nappasin kellon ja heti ylös ja menoksi. Kättä jomotti heti. Takaa en kuullut toisen hengitystä ja pari vilkaisua todisti sen ettei ketään näkynyt. Sen sijaan edessä oli parikin selkää, joista toisen saavutin viimeiselle kalliolle noustessa.

Aika oli 30:20. Mukava reitti oli, hyvä haasteellinen polku ja keli taas ihan huippu. Kelloon pitää nyt hommata uusi remmi. Kaatumisesta tulleet vammat vaikuttavat ainakin toistaiseksi pehmytkudosvammoilta, jotka parantuu nopeasti. Tänään aamulla toki kävellessä vasemman jalan kantapään sisäsyrjällä tuntuu kipua. En tiedä olenko senkin jotenkin lyönyt, ulkoisia vamman merkkejä ei näy. Mutta näitä kompurointeja tulee, kunhan nyt pahemmilta vältyttäisiin. Eilenkin jalkaan osuvampi valinta olisi ollut nastalliset kengät. Inovit ilman nastoja olivat pitkospuilla kuin luistimet.
Garminin remmi poikki.
Reilu kaksi viikkoa Kolille (en yhtään laske päiviä 😏). Rauhallisia lenkkejä ja kehonhuoltoa jatketaan kolin H-hetkeen asti.
Pysykää kyydissä.

~Eija~

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Helle startteja

Huh huijaa millaiset kelit koko Suomeen levisi! Aurinko paistaa, keskipäivän UV-säteet porautuvat ihoon, hikeä pukkaa vaikka seisoo varjossa tekemättä mitään ja lomakansa nauttii. Mä olen nauttinut kun olen päässyt välillä tehokkaasti ilmastoidulle työpaikalleni, jossa ennemmin tulee vilu kuin hiki. Ilman näitä monen tunnin työrupeamia olisin varmaan jo todella kypsä tähän helteeseen. Hiukan hirvittää miten selviän tulevat vapaapäivät. Mut ehkä löytää meidän maakellarista tai kaupan maitohyllyjen välistä. 

Joo joo, "ei lämpö luita riko" tai "ei koskaan kohden" -lausahdukset tiedän, mutta mulle lähemmäs 30 asteen helteet (ja yli 20 asteen paikkaset) monta päivää kestäen on vaan liikaa. Pidän lämpöisestä ja tykkään sopivasta pakkasesta asiaan kuuluvaan vuodenaikaan, mutta ei kiitos ääripäitä. Ja tiedän etten ole ainut. Haasteelliseksi ääri lämpötilat tekee niihin sopeutuminen, eli pakkasilla pukeutuminen ja helteillä riittävän nesteen juominen ja auringolta suojautuminen. Helteessä hikoillessa nesteen saamisen tarve moninkertaistuu eikä pelkkä vesi riitä, vaan pitää saada hikoilun kautta menetetyn suolan tilalle suoloja. Se on hyvä merkki kun joutuu hyppäämään vessassa, eikä varsinaista janon tunnetta ehdi tulla. 
Juoksulenkille.
Helteet asettavat myös haastetta treeneihin. Keskipäivän lenkki porottavassa auringossa ei houkuttele, joten mieluiten startti mahdollisimman aikaisin aamusta tai myöhään illasta. Ja alle kunnolla juomista ja mukaan myös juotavaa. Kävinkin Ninnin kanssa pitkästä aikaa sunnuntai aamulla juoksemassa. Tarkoitus oli tehdä 20 kilsan pitkis, mutta liikaa nousevat sykkeet ja jo klo.9 porottava aurinko sai meidät typistämään lenkin kymppiin. Ja se oli järkevä päätös, sillä mulla oli iltapäivälle vielä luvassa startti Fin5-suunnistusviikolla Lapualla. Ehdin hyvin viilennellä kroppaani, syödä ja juoda ennen kuin koko perheemme lähti helteiselle lapualaiselle pellolle. Tämän vuoden Fin5-viikko on meille todella etulikiinen, sillä kotoa on noin 20 minuutin ajomatka kisakeskukseen. Ja kun auton takapenkki on täynnä lapsia, pääsee kisakeskusta lähimpään parkkiin. Helteellä kun ei halua ottaa yhtään ylimääräistä askelta, erityisesti kun voimat pitää yrittää satsata metsään.
Suunnistamaan.
Fin5-suunnistusviikko on koko perheen tapahtuma, jossa löytyy sarjoja ja ratoja kaikkien makuun. Voi valita kilpasarjan tai lyhennetyn radan ja sitten on vielä kuntosarjoja pitkistä matkoista perhesarjoihin. Eliitti sarjoissa kisaavat nimensä mukaan maailman parhaita ja heille on ihan merkittävät stipendirahat palkintoina. Osanottajia on useasta eristä maasta.

Nimensä veroisesti viikkoon kuuluu 5 eri kisaa. Niistä neljä suunnistetaan perinteisesti metsässä ja yksi on sprinttikisa kaupunkimiljöössä. Viimeisenä päivänä kilpasarjoissa lähdetään takaa-ajolähtönä ja maaliin tulo järjestys määrää koko suunnistusviikon sijoituksen. Pari kertaa aikaisemmin olen vastaavanlaisessa kisassa ollut ja se on kyllä jännittävä asetelma.

Meidän perheestä kisaviikkoa lähti selättämään metsään minä ja loppu vuodesta 9 vuotta täyttävä tyttäreni. Muu perhe kantaa juomapulloja ja kannustaa 😊 Ilmoittautumiset tehtiin jo viime vuoden puolella edullisemmin, vaikka tiesin että pieni haaste kisaviikolla tulee olemaan, nimittäin se etten ole lomalla, helteitä kun en tuolloin osannut edes pelätä. Kisastartit on viimeistä päivää lukuunottamatta keskellä päivää, joten aamu- ja iltavuorot oli poissuljettu. Jäljelle jäivät yövuorot... 
Naama punaisena, hiestä nokkuen sunnuntain kisassa maalissa.
Ensimmäinen kisapäivä oli sunnuntaina. Auton lämpömittari näytti plus 28, ulkona ei tuullut nimeksikään ja taivas oli pilvetön. Aamu lenkin jälkeen söin ja join kunnolla ja ehdin nukkua pikku päikkäritkin ennen iltapäivän keskimatkan lähtöjä. Naisten 35 kilpasarjassa matka linnuntietä oli 3,2 kilometriä. Ja taas muistutan, että nuo kilometrit kuulostavat lyhyiltä mutta on ihan erilaista metsässä kuin perus juoksulenkillä tiellä. Ja todellisuudessa matkaa kertyy välillä paljonkin enemmän, miten paljon nyt sitten tulee kierreltyä. Heti lähdössä huomasi maaston peitteisyyden, kun eteen tuli tiheikkö (näkyy kartassa vihreänä). Enkä aivan suoraan ensimmäiselle rastille päässytkään eikä seuraavatkaan ihan helpoimmasta päästä olleet. Kartta ja maasto toki olivat luettavissa, mutta niitä olikin sitten luettava koko ajan, että tiesi missä mennään. Suot (kartassa sinistä) olivat raskaita juosta, puhumattakaan minkä rasitteen tuo helle asetti. Rasteille neljä ja viisi tuli ihan ihmeelliset epäröinnit melko lähellä rasteja. Lyhyet rastivälit lopussa olivat mukavaa menoa. Itselle olin asettanut tavoitteeksi koko kisaviikolle keskittyä suunnistamiseen ja sunnuntain kisassa onnistuin tässä kohtalaisesti. Autoin muutamaa lasta paikallistamaan heidän kartasta missä olemme, niin kiire mulla ei ollut etten olisi ehtinyt. Hitaasta menostani huolimatta yllätyin kun sijoituin sarjassni neljänneksi, muutaman sekunnin kolmannelle mutta 10 minuuttia voittajalle jääneenä.
Maaliin ja kotiin päästyä hurjasti juotavaa ja sopivasti ruokaa, pienet unet ja yövuoroon jäähdyttelemään. Suunnistusviikko oli avattu.
1.pv:n kartta.
Ei ole herkkua kiireisen yövuoron jälkeen nukkua reilu kaksi tuntia ja herätä sitten helteiseen, seisovaan keliin, mutta niin vain nousin. Aamupalaa suuhun muun perheen syödessä hernekeittoa lounaaksi. Pikavauhtia pakkasimme juomapullot reppuun ja taas koko perhe kohti Lapuaa. Mittari näytti plus 29 ja keli tuntui sunnuntaita kuumemmalta. Kiitän automme toimivaa ilmastointia! Aika vauhdilla lähdin lähtöpaikalle ja ehdin sinne aika täpärästi ennen lähtöaikaani. Vaikka kävelin koko reilun puolitoista kilometriä, olin ihan hiestä märkä. Olo tuntui raskaalta ja päätä jomotti. Ajatus edessä olevasta pitkän matkan kisasta, 6,3 kilometriä tuntui ihan hullulta. Lähdin liikkeelle ihan rauhassa, tarkasti suunnistaen. Silti onnistuin menemään ykkös rastin ohi ihan vierestä. Olin koko ajan kyllä kartalla, mutta pensaaseen "piilotettu" rasti ei vain heti osunut silmiini. Otti päähän (jälkikäteen väliaikojen perusteella pummasin tässä jopa 3 minuuttia)! Päätin nyt keskittyä. 

Hiki nokkui ja kasteli koko naaman, kirveli silmiä. Pysyin kartalla ja rastit löytyivät, vaikka juoksuvauhti oli hidasta. Vitos rastin jälkeen bongasin heti tien, jota pitkin voisin suunnata kohti kutosta, kunhan ensin rämmin hitaan suon yli. Pää sai hetken huilata kun askelsin tietä pitkin. Loput 10 rastia löytyi mun mittapuulla hyvin. 10-13 rastit olivat ihanassa avokalliomaastossa ja siinä jalkoja tarvitsi nostaa hiukan vähemmän tiheikkö ja suo pätkiin verrattuna. Ihan lopussa taas lyhyet rastivälit sujui ja loppusuoralla täysiä maalileimaukseen ja kirjasin itselleni sarjani nopeimman väliajan, kuten sunnuntainakin 😉 

Maaliin tullessa olo oli ihan sippi. Kulautin järjestäjien tarjoamaa vettä monta kupillista suuhun ja päälleni. Omalla repulla sitten vielä urheilujuomaa. Suunnistus oli melko hyvä, vaikka ekan rastin virhe harmitti vietävästi ja vauhti muutenkin hidasta. Yllätyin kuitenkin tänäänkin, kun olin sarjani toinen ja tällä kertaa jäin vain 8 minuuttia voittajalle (matka kuitenkin oli tuplat eilisestä). Tytärkin tuli hienosti maaliin, hymyssä suin ja sitten pääsimme taas kotiin. Jäähdytin itseni pulahtamalla lampeen ja sitten muutamaksi tunniksi maate ennen seuraavaa yövuoroa.
2.pv:n kartta.
Tänään tiistaina on välipäivä. Sain nukkua keskeytyksettä yövuoron jälkeen ja jotenkin yritän selviytyä helteestä, joka ennusteiden mukaan on maanantaita vielä kovempi. Keskiviikkona suunnistusviikko jatkuu keskimatkoilla samassa kisakeskuksessa.

Kaikille jaksamista helteiden kanssa, nauttikaa ken voi ja muistakaa juoda nesteitä kunnolla!

~Eija~

maanantai 21. toukokuuta 2018

Kevätretki Hesassa

Jo kuukausia sitten naisporukalla sovittiin muutaman päivän irtiotto arjesta ja varattiin hotellihuone Helsingistä. Vaikka se osui kiireiselle toukokuulle, pystyin järjestämään aikataulut niin, että reissuun pääsin. Hiukan väsyneenä ja takakireänä arjen hulinoista lähdin reissuun, mutta päätin vääntää itseni relax-moodiin. Heti kohteeseen päästyämme ja laukut purettuamme suuntasimme mahtavassa kelissä Suomenlinnaan. Muistaakseni viimeksi lapsena olen saarella käynyt. Nälkäisinä suuntasimme ensin syömään ja sitten rauhassa tallustelemaan kaduilla, poluilla, kallioilla ja muurien onkaloihin. Aivan ihana paikka, kaunista ja historian havinaa. Kuvat puhukoon puolestaan ↴

Linnan muuria ja vanhoja puita.
Suomenlinnan on rakennettu 1700-luvulla ja sieltä on puollustettu niin Ruotsin, Venäjän kuin Suomen historiallisia, silloisia vaihtuvia rajoja. Nykyään saarella asuu muutama sata helsinkiläistä - aika upeat on puitteet asua!
Salaperäisiä luolia.


Minä ja ystävä.
Saarella olisi voinut viettää aikaa vaikka kuinka pitkään ja tänne on ehdottomasti tultava joskus lasten kanssa. Silloin toki oma keskittyminen menee lasten perässä pysymiseen ja pelkäämiseen ettei kukaan putoa mereen...
Mukulakiviteitä.
Mutta ei reissua ilman lenkkareita ja lenkkiä. Helsingissä en osaa kulkea...ainakaan ilman karttaa, mutta niitähän löytyy vaikka mistä. Joten seuraavalle aamulle laitoin kellon herättämään ja hipsin huoneesta ennen aamupalaa haukkaamaan happea. Kartta kädessä kiertelin meren rantaa Kaivopuiston ja Eiran suunnalla kohti Länsisatamaa, pinkaisin kaupungin poikki kiertämään Töölönlahden ja pitkin Kaisaniemen rantaa kohti hotellia. Reilu 11 kilometriä mutkittelin. 

Aikaisesta arkiaamusta huolimatta, vastaan juoksi jatkuvasti lenkkeilijöitä. Tervehdin paria ensimmäistä, mutta vastaukseksi sain vain kääntyvän pään. Suovuin kaupungin tapaan ja jätin seuraavia tervehtimättä. Yritin kuitenkin edes hymyillä, mutta se ei päässyt perille, sillä katseiden ei annettu kohdata. Lopulta luovutin ja juoksentelin sitten ihan omikseni karttaa joka välissä tiiraillen. Meillä päin onneksi tervehdys otetaan pääsääntöisesti vastaan 😊
Aamulenkillä meren rannalla.
Missä ihmeessä mä oon? 😉
Parin päivän aikana tuli käveltyä paljon, vaikka käytimme kyllä ahkerasti paikallisliikennettäkin ja singahdimme mm Kirsikka puutarhaan. Valitettavasti vaaleanpunaiset kukkien terälehdet olivat juuri pudonneet maahan ja paras kukinta oli tältä keväältä ohi. Maa oli kauniin vaaleanpunainen ja vain muutamat terälehdet vielä sinnittelivät puiden oksilla. Kaunis paikka kuitenkin, omalla tavallaan.
Kirsikkapuutarhassa.
Ennen kotiin lähtöä ehdin hetken seurata ja kannustaa HCM-juoksijoita. Lämpöisessä kelissä saivat juosta. Kieltämättä olisi tehnyt mieli hypätä mukaan juoksemaan, mutta tällä kertaa jätin väliin viikon päästä olevan Nuts Karhunkierroksen vuoksi. Sinne kun en halua lähteä akut puoli tyhjillä.
HCM 2018, kauppatorin lähellä.
Mutta lyhyempää matkaa maastossa sopii tähän "keventelyyn" ja sunnuntaina pinkaisin aluemestaruus keskimatkan suunnistuskisoihin. Haastavassa, kivikkoisessa ja risukkoisessa maastosa teloin vasemman jalkani polven. Pientä lihasvauriota, turvotusta ja mustelmaa. Kyllä tästä toivutaan.
Kylmää osumaa saaneelle polvelle.
Vielä muutama asia hoidettavana ennen kuin pystyy keskittymään Kuusamon reissuun. Nyt kuitenkin jo pyrin juomaan runsaasti joka päivä vettä, ihan jo tämän lämpöisen ilman vuoksi ja tarkemmat eväs suunnitelmat teen pika puoliin. Tekisi mieli jo startata!

~Eija~

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Uudet lenkkarit

Mulla on ollut kolmet New Balancen lenkkarit, joista kahdet ensimmäiset ovat olleet ihan huiput mun jalkaan ja viime syksynä ostetut hiukan huti. Tämä huti ostos oli NB:n Vazee pace, jonka ostin kevyeksi ja nopeaksi asfalttikengäksi. Tätähän se varmasti onkin, mutta ei vaan istu mun vauhdissa kantapään kohdalta. Sain heti rakot ja vaikka useamman kerran kenkiä lenkille jalkaan kiskoin, ei ne tuntuneet hyviltä. Ovat jääneet kaappiin, kunnes kaivoin ne muutama päivä sitten esille pieneen testiin. Hyvin hitaalla vauhdilla kantapää pysyi paikoillaan eikä hiertymiä tullut, mutta en silti vieläkään lämmennyt. 

Mun toiset NB:n kengät 880v4-mallit, ovat todella tykätyt ja tästä johtuen todella käytetyt. Vaimennusta ei varmaan ole enää nimeksikään ja urheilukaupan mainoksen mukaan siellä oli perjantaina NB:n edustaja paikalla, joten mä kurvasin sinne. Mukaan otin molemmat edellä mainitut kengät ja kerroin saman stoorin. Kaupasta lähdin uudet NB:t kainalossa kotiin.
New Balance 880v7
Vaikka uudessa kengässä vanhaan tykättyyn on eroa vain viimeinen numero, on kenkä edustajan kertoman mukaan ihan eri. Pohja on erilainen, kengän pintakangas on erilainen ja monta muuta kohtaa. Profiili silti 880-mallinen ja mun kantapää asettuikin heti mukavan tuntuisesti paikoilleen. Muutaman metri kävely urheiluliikkeessä ei kerro kengästä vielä paljon, mutta ensituntuma sai mut kuitenkin vakuuttuneeksi.
Uusi ja vanha.
Halusin päästä testaamaan kenkiä mahdollisimman pian, mutta perjantaina ja lauantaina reisissä edelleen tuntui alkuviikon mäkinousut ja jalkatreeni ja toisaalta mulla oli jo muuta menoa. Mutta sopivasti sunnuntaille oli luvassa pitkä lenkki Ninnin kanssa. Ehkä suositeltavampaa olisi aloittaa kenkien sisäänajo lyhyemmällä pyrähdyksellä, mutta nyt mentiin tällä. 
Asfaltilla mentiin.
Ensimmäisen viiden kilometrin aikana oikean jalan ulkosyrjään sattui. Yritin kääntää askellusta sisäsyrjälle, mutta eihän se vääntämällä auta. Onneksi kipu lakkasi eikä loppu lenkillä ollut minkäänlaisia ikäviä tuntemuksia. Päinvastoin lenkki oli aivan ihana, olisin voinut juosta vaikka kuinka pitkälle, mutta lopetimme 27 kilsan jälkeen.

Uusien kenkien vaimennuksen tunsi, kantapää ei päässyt turhia nousemaan eikä ongelmallinen oikea jalkani puutunut yhtään. Toivottavasti tämän ensimmäisen lenkin fiilis ja tuntuma kenkään pysyy 😊
Evästauko.
Meillä on täälä Pohjanmaalla valtavat keväiset tulvat. Teitä on poikki ja joet tulvivat pitkälle rannoille. Hiekkatiet routivat ja ovat paikka paikoin todella huonossa kunnossa. Kaikkine ongelmallisine ja ikävine tilanteineen, ovat tulvat myös omalla tavallaan hienoja luonnon tapoja osoittaa voimaansa. Lenkillä ihailtiin veden virtaa ja kosken pauhua, kuivin jaloin.
Pohjanmaalla tulvii.

Pauhuntaa pienessä joen uomassa.
Lenkin jälkeen kotona nopeat suihkut ja ruokaa suuhun. Sitten Jaana tulikin mua hakemaan tankotanssin tutustumistunnille 😏 En sitten koskaan ole ko lajia kokeillut, eikä muuten ollut kukaan muukaan kahdeksasta osallistujasta. Oli hauskaa, haastavaa ja voimaa vaativaa touhua. Joko puristin tankoa liikaa tai liian vähän, en vain ymmärtänyt mihin suuntaan pitää lähteä tai vauhti loppui kesken. Mutta iloisia onnistumisia, oivalluksia ja naurua riitti myös!
Jee, mä pysyn tässä 😄
Hyvää keväistä viikkoa kaikille!

~Eija~

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Hisua ja juoksua pakkasessa

Heittipä sitten viileähkön kelin Suomen ylle. Jo perjantai illan -10 asteen pakkasessa hiihtolenkki tuntui kylmältä, mun sormet vaan on niin arat kylmälle. Lauantaille luvattiin vielä kiristyvää joten vaatetusta hiihtosuunnistuksen aluemestaruuskisoihin tuli pohtia hiukan huolellisemmin. Kyseessä kun oli vielä sprintit, niin itse suorituksessa ei mene kauaa. Ennen henkilökohtaisen kisan starttia sai tosissaan hyppiä ja liikkua että pysyi lämpöisenä. Nuorimpien ikänaisten rata oli linnuntietä noin 2,5 kilometriä ja lyhintä reittiä noin 3,5 kilometriä. Kaikilla oli alkuun heti armoton nousu mäen päälle. Ennen kuin sinne asti pääsin, oli mennyt jo minuutti ja takaa-ajajat lähtivät liikkeelle. Hetki siinä meni että pääsi kartalle ja ei kun lykkimään. Mulla ei mitkään parhaimmat käsivoimat ole ja muutenkin se on sellaista räpeltämistä suksien, sauvojen ja karttatelineen kanssa pöperöisellä hiihtoladulla, mutta hauskaa tämä kuitenkin on :)
Hisu sprintti-kartat.
Karttateline huurtui ja yritin sitä pyyhkiä. Maalin lähestyessä kummastelin, että nytkö jo maaliin... Maalileimauksen jälkeen tarkistusleimaukseen odotellessa rauhotuin katsomaan karttaa ja reittiä tarkemmin ja käsitin että olinkin jättänyt pari rastia väliin. No siitä ei enää lähdetä puuttuvia rasteja hakemaan, joten hylsyhän siitä tuli. Kotona lämpöisessä karttaa tutkiessa käsitin erehdykseni. Suunta oli ollut oikea, mutta olin vauhdissa lukenut rastiväliviivaksi korkeuskäyrää, jotka olivat samanpaksuisia ja häiritsevän saman värisiä nopeasti katsottuna. Viiva toki on suora ja käyrät harvemmin. No tällee nyt taas tuli sohlattua, mutta sai kyllä olla viimeinen kerta!
Vihreät viivat ovat latuja, joita pitkin mennään rasteille.
Henkilökohtaisen kisan jälkeen oli hetki taukoa, jolloin onneksi pääsi lämpöiseen odottelemaan iltapäivän puolella käytävää parisprinttiviestin kisaa. Siinä joukkueessa on kaksi jäsentä ja molemmat menevät vuorotellen kaksi osuutta viestinomaisesti. Mä sain pariksi Kaisan. Luvattiin toisillemme mennä tarkasti ja mä erityisesti lupasin hokea rastinvälit sitä rastin numeroa, jolle oon menossa. Kaisa aloitti ja toi kärjessä, mä toin edelleen kärjessä (ja kaikki rastit oikeassa järjestyksessä noukkien!) ja kun Kaisa kärkipaikalla toi kolmannelta osuudelta kärjessä ja huikkasi että toinen joukkue taitaa olla lähellä, mä päätin että ohi ei sitten tule. Paahdoin menemään minkä pystyin ja hoin rastinumeroita mielessäni. Takana pysyi ja nuorimpien ikänaisten mestaruus oli meidän :)

Kolme kerrosta housuja, paksu poolopaita softsell-takin alla + fleeceliivi, tuubihuivi, pipo ja kintaat kädessä pärjäsin. Hiki ei tullut missään vaiheessa ja vasta maalin lähestyessä koin kunnolla lämpeneväni. 

Sunnuntaille oli luvattu vielä kylmempää ja mulla oli sovittu pitkä lenkki Ninnin kanssa. Aamulla mittari näytti -20 astetta. Hiukan siinä viestiteltiin, että mitä tehdään, mutta eihän me nyt "pikku pakkaselle" periksi anneta. Puin lauantain vaatetuksen päälle yhden kerroksen vielä lisää ja sitten testaamaan kuinka pitkälle jalka nousee.
Ninnin kanssa tarkenee.
Ja olipa ihan mahtava lenkki heräävän Seinäjoen kaduilla. Vauhti oli just sopivan rauhallinen ja vajaan 10 kilometrin välein koukattiin parkkiksella autoilla tankkaamassa energiaa ja juotavaa. Pieni viima viilensi naamaa, hetkellisesti nipisteli sormia ja reisiä, mutta lopulta oli tunne että olisi voinut jatkaa vielä vaikka kuinka. Pysähdyimme kuitenkin 25 kilometrin kohdalla ja järkevää se niin oli, sillä tuollaisessa pakkasessa keuhkot on kovilla.
Lenkkiripset.
Jos oon tänä viikonloppuna paljon hytissyt ulkona, niin oon myös tankannut herkkuja. Helmikuu on meidän perheessä ja ystäväpiirissä melkoista juhlaa, ihanaa :)!
Kalorit kohdilleen ;)
Kelistä viis, ulkoillaan siis ensi viikollakin :D!

~Eija~

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Marrasputkessa edelleen

Näin vaan marrasputki jatkuu, vaikka asian tiimoilta viime postauksessa olin ehkä hiukan jo epäileväinen. Jalat protestoivat kipuilemalla, niitä kiristi ja kivisti. Lepoa ei putkessa ehdi tulla ja vaikka kuinka yrittää mennä rauhallista vauhtia, tuppaa se mulla nousemaan. No viime viikonloppuna ihanan vapaapätkän jälkeen oli taas palattava töihin ja heti ihan rytinällä pitkään vuoroon (klo.07-21). Vaihtoehtoina oli juosta joko aamulla ennen töitä tai töiden jälkeen. Mun kohdalla järkevin vaihtoehto on ehdottmasti illalla ja lopulta päädyin juoksemaan töistä kotiin, niin kotia päästyä ei enää tarvitsisi lähteä minnekään. Monen tunnin sisällä olon jälkeen oli ihana päästä raittiiseen ilmaan ja vaikka sataa tihuutti, ei se haitannut. Vaikka oli lauantai ilta, olivat kadut hiljaiset ja tyhjät. Jalat eivät auenneet koko reilun 12 kilometrin matkalla millään ja matkan teko oli melko tuskallista. Aavistin vahvasti, että putki katkeaa huomiseen.
11.pv
Auto oli siis jäänyt työpaikan parkkikselle ja koska olin menossa vasta iltavuoroon, ehdin aamulla tehdä rauhalliset venyttelyt jalkoihin ja lähteä sitten juoksemaan. Muu perhe oli menossa elokuviin, joten jos mun jalat sanoisivat sopimuksen ihan tyystin irti, voisivat he noukkia mut kyytiin. Koska oli valoisaa, juoksin maisemareittiä metsän kautta ja jalat tykkäsivät tästä paljon enemmän. 5 kilometrin jälkeen jalat lämpenivät ja vauhti kiihtyi. 13 kilometriä kulki lähes kivutta - aivan erilainen juoksu kuin edellis päivänä. Jihuu, ehkäpä tämä tästä!
12.pv
Uusi viikko alkoi ja maanantain lenkki oli tehtävä heti aamusta. 7 kilometriä samalla saatellen eskarilainen eskariin. Keli oli kurjan harmaa ja ankea. Pohkeita kiristi ja niitä lenkin jälkeen venyttelin.
13.pv
Tiistaina ihana valo loisti taivaalta ja intouduin juoksemaan reilu 15 kilometriä. Tuntui ihanalta, kun viime viikon pahat säryt olivat helpottaneet ja juoksu kulki melko kevyesti. Toki aina menee useampi kilometri ennen kuin jalat ja muu kroppa kunnolla lämpenee, mutta sen jälkeen vauhti sitten kiihtyy ihan huomaamatta. Nyt tekeminen oli sitä miltä sen kuuluukin tuntua :)
14.pv
Yövuorojen väli on tosi paha. Normaalisti en todellakaan lähtisi lenkille, varsinkin kun on muutenkin tiukka aikataulu. Mutta nyt on marrasputki, joten ylös, ulos ja lenkille. Pienellä koukulla sain kilometrejä 6 ja samalla hain eskarilaisen hoidosta. Syömään ja siitä sitten juoksuryhmää ohjaamaan. Vein innokkaat juoksijat metsään juoksemaan otsalamppujen valossa ja saatiin mukava yhteislenkki, 4 kilometriä kasaan. Oli märkää, eikä kukaan välttynyt märiltä kengiltä, mutta ei myöskään kylmä tullut.
15.pv
Toiseksi pahin lenkkiaika on yövuorojen jälkeisessä krapulassa. Torstain lenkin kuitenkin sitten hoidin tyttären muskarin aikana lumisilla kaduilla. Aivan hävetti, kun lähdön hötäkässä olin unohtanut heijastinliivin kotiin. Siellä sitten koko mustassa juoksuvaatetuksessa, hailukoissa katuvaloissa, anteeksi pyytävä ilme kasvoille juoksin 8 kilometriä.
16.pv
Perjantaina paistoikin aurinko! Vaikka Pekka Pouta ennusti sadetta koko päiväksi tänne läntiseen Suomeen! Ennusteen perusteella päätin hoitaa kauppa, leipomis ja siivous puuhat päivällä ja kipaista lenkille vasta illalla. Harmitti kun keli olisikin ollut oikein passeli juoksuun jo päivällä. No olipa hommat tehtynä ja hyvillä mielin juoksin sitten illalla, vajaa 16 kilometriä. Kulki oikein mukavasti :)
17.pv
Marrasputken TOP1 tinki-juoksu osui eiliselle. Eilisessä postauksessa kerroin meidän perheen retkestä Merenkurkussa ja pulikoinnista Tropiclandiassa. No johonkin kohtaan oli mun 25 minuutin juoksukin saatava sopimaan. Aamun laskin heti pois, koska halusin nukkua, joten ainut järkevä hetki oli heti patikoinnin jälkeen, ennen uimaan menemistä. Joten autolla kevensin vähän vaatetusta ja lähdin juoksemaan kohti Vaasaa. Perhe antoi mulle 10 minuuttia etumatkaa ja lähtivät sitten autolla hissuksiin perään. Kun saavuttivat mut, oli juostavaa vielä vajaa 10 minuuttia. Olihan se hiukan huvittavaa ja toisaalta ihan pro-meininki, kun huoltajat kannustivat auton ikkunoista ;) Sainpa siinä sitten vedettyä hiukan tiukemman reilun 5 kilometrin vedon melko liukkaalla tiellä.
18.pv
Tänään sunnuntaina oli ohjelmassa Ninnin juoksuttamista poluilla. Ninni treenaa tosissaan, itseään haastaen triatlonissa ja pyysi mua kaveriksi juoksutreeneihin. Mielelläni lähden aina kun vaan työvuoroiltani ja muilta menoiltani pääsen. Seuraa on aina kiva saada, kun muuten juoksuni lähes aina yksin juoksen, kuten tästä marrasputkestakin huomaa. Mentiin rauhallista vauhtia, 2 tunnin tavoiteaikaan. Kilometrejä kertyi 15. Mun keskisyke oli 110 ja max 125. Keli oli tosi hyvä, mutta maasto oli todella märkä, joten kuivin jaloin ei taaskaan kotiin päästy. Mulla on edelleen ne lämpöiset sukat hommaamatta...
19.pv
Marraskuun juoksukilometrit ovat nyt 223 :D Päiviä on 11 jäljellä, joten 300 kilometrin tavoite tulee saavutettua, jos ei nyt jotain kurjaa eteen tule. Huomenna tuon saavuttamiseksi lähtee tämä kone heti aamusta lenkille!

~Eija~

perjantai 10. marraskuuta 2017

Marrasputken eka kolmannes

Toipuminen Komia Ilkan Polun 35 kilometrin lenkin jälkeen lähti hyvin rullaamaan ystävien, liikunta-alan opiskelukavereiden tapaamisella Virroilla. Saunomista, hyvää ruokaa ja seuraa ja makoiset unet. Sunnuntaina heti aamusta jalat saivat palauttavaa liikuntaa sopivalla metsälenkillä kävellen. Mulle marrasputki kuitenkin tarkoittaa kirjaimellisesti juoksemista vähintään 25 minuuttia ja mielellään ulkona, joten illalla vielä kotosalla lähdin rauhalliselle 6 kilometrin happihyppelylle. Kaveriksi sain pyörällä 7 veen tyttäreni. Aivan kivasti kulki.
5.pv
Maanantaina monella alkoi arki, mutta mullapa jatkui vapaat. Suunnitelmissa oli tehdä kotona pala kerrallaan kunnon siivoja, joku sanoisi joulusiivoiksi, mutta ennen niiden aloittamista lähdin lenkille. Marraskuinen leuto keli oli sulattanut lähes kaikki lumenrippeet ja kylämme hiekkatiet olivat muuttuneet lähes kurapelloiksi. Tätä se on ollut oikeastaan koko viikko, joten mun ja lasten kengät, housut, pyörät sekä perheemme autot ovat järkyttävässä ravassa. Ei oikein tiedä missä kohdassa niitä edes kannattaisi pestä... No lempeää se on jaloille kurassa juoksennella ja kilometrejä tuli kasaan 10,5.
6.pv
Viikon muista päivistä poiketen tiistaina oli pikkuisen pakkasen puolella eikä rapa juuri silloin roiskunut pitkin pulttuja. Päätin tehdä viikon "pitkiksen" tänään, vaikka se tällaisessa putki kuukaudessa jää hiukan normaalia vajaammaksi. Auringon noustessa juoksin metsään ja Kyrkösjärven rantaa pitkin kotiin, yhteensä 15,4 km. Oli valtavan kaunista ja hetkellisesti auringon lämmittävät säteet saivat mut uneksimaan keväästä.
7.pv
Jo tiistaina lenkin alussa jalat olivat tuntuneet kireiltä ja ensimmäistä kertaa lähtö oli hiukan tökkinyt. No keskiviikkona tökki vielä enemmän ja jalat eivät meinanneet syttyä juoksemiseen millään. Oikea jalka puutui ja se oli kireä, niin kireä että siihen sattui. Silti kilometrejä sain kasaan 8,6. Torstaille oli sovittu perusteellinen hieronta ja jäsenkorjaus työkaverin kanssa, mutta hän joutuikin perumaan sen. Jotain oli kuitenkin tehtävä, sillä omat konstit eivät nyt riittäneet. Joten pirautin Avun Paikkaan Heidille ja onneksi vapaa aika löytyi :)
8.pv
Torstaina ennen Heidin käsittelyyn menemistä päivän lenkki oli kuitenkin tehtävä ja loppu päivä menisi rauhallisesti. 10,2 kilometriä loiskauttelin kuraa. Katse oli mukavampi pitää pilvissä ja hetkeksi pilkahtavassa auringossa kuin niissä rospuutto teissä...
Jalat olivat suoraan sanottuna aika pahat, erityisesti pohkeet. Takareisiä kiristää ja jaloista taitaa johtua mun pari kuukautta satunnaisesti vaivanneet alaselkäkivutkin. Heidiltä sain hyviä vinkkejä tähän ja heti meni kokeiluun muun muassa nukkuessa pieni tyyny lantion alle.
9.pv
Jalat saivat lepoa oikein yli vuorokauden kun tänään tein lenkin vasta illalla. Tytär 7vee halusi jälleen lähteä mukaan ja mikäs siinä. Viriteltiin lamput ja heijastinliivit asianmukaisesti ja päätettiin että kymppi mennään. Illan pimeydessä on oma tunnelmansa ja kahdestaan pystyi samalla kyselemään ulkoa opeteltavia kertolaskuja ja suunnittelemaan tulevia syntymäpäiväjuhlia. Hyvä lenkki, vaikka jalkoja kiristi. Saunassa annoin jaloille kylmä-kuuma hoitoa ja painelin kipeitä kohtia.
10p.pv
Marrasputken ensimmäinen kolmannes on kunnialla hoidettu. Valitettavasti nämä mun jalat vaan reagoivat kohonneisiin kilometreihin juuri niin kuin pelkäsinkin. Normaalisti viikkokilometrit mulla pyörivät siinä 25-45 kilometrin paikkeilla, joten 120 kilometriä 10 päivässä on selvä hyppäys. Vielä en luovuta, mutta pitää yritää hakea sellaista sopivaa tasapainoa. Katsotaan miten käy :)

~Eija~

maanantai 20. helmikuuta 2017

Pitkin mettiä

Sitä junnaa, ravaa, hölkkää ja joskus ihan juoksuksikin sanottavaa kiertelyä tekee samoilla reiteillä viikosta ja kuukaudesta toiseen. Menneen viikonlopun tavoitteena mulla oli hakea uusia polkuja mun ja ystäväni yhteiselle metsälenkille. Pariakin vaihtoehtoa siinä pyöriteltiin ja lopulta päädyimme hyvinkin etuiseen maastoon. Parasta olisi kun saisi maastoista kunnon suunnistuskartat, jotka kourassa olisi ylellistä ja turvallista kulkea, mutta eipä niitä nyt yleisesti jaella. Nyt googlettelin karttapohjan bittiavaruudesta ja varoiksi kerroin ja näytin kotona kartan retaleesta minne olemme menossa, jos vaikka sattuisi jotain.
Taivaalta sataa tihrusti jotain vesiräntää, mutta puolta tuntia aikaisemmin tehdyt pikku lumityöt (siis edellisenä yönä satoi ihan oikeasti lunta...tai no räntää!) olivat sopivasti lämmitelleet jo kropan. Polkaisimme pyörillä muutaman kilometrin päähän metsätien varten, jossa olen aikaisemminkin juoksennellut mutta nyt heti ekasta mutkasta kurvasimmekin toiseen suuntaan kohti tuntemattomia reittejä.
Valtavat kivenlohkareet keskellä metsää.
Pidimme heti alkumatkasta juttelua yllä ja vauhdin sen mukaan. Useimmiten sitä lenkkeilee yksin, joten molemmille oli haasteellista olla hengästymättä, mutta tämä teki oikein hyvää. Välillä vauhti meinasi kiihtyä liikaa kun kuunteli vain toista, mutta sitten hidastettiin. 
Yllätyin miten mahtavat reitistöt opaspaaluineen tuolla metsässä oli! Laavujakin oli useampi. Oikein harmittaa etten ole aikaisemmin tätä mahdollisuutta löytänyt. Ilman kartanretalesta olisi ollut haasteellista vain juoksennella, mutta mulle se kädessä pehmenevä retales oli iso tuki. Mitään karttamuoviahan en tietenkään muistanut ottaa...
Sopiva, koskematon ja märkä lumikerros antoi kivaa lisävastusta menemiseen. Mä oon aina tykännyt jättää jälkeni lumeen (en osaa avata tätä asiaa sen enempää ;) ) ja nyt se tuolla metsässä tuntui hienolta. Joku oli fatbikella jo meitä ennen poluilla ajellut ja Seinäjoen päässä tuli kaksi polkujuoksijaa iloisesti tervehtien meitä vastaan. Niin ja yksi ratsastajakin nähtiin. Uskon, että päivän mittaan jälkiä metsään jätti useampi muukin :)
Koskematonta hankea poluilla.

Talvinen suo
Tämä oli ensimmäinen mun ja Niinan yhteinen treeni kohti Vaarojen maratonia. Meidän lenkeiltä kun mäet puuttuu, niin ne treenit tehdään sitten erikseen. Nyt löysin netistä infon, että ilmoittautuminen Vaaroille aukeaa vasta toukokuussa. Tympeää, kun pitää jännittää niin kauan. Silti pidämme lippua korkealla ja katse kohdistettuna eteenpäin. Tässä nyt pitää harjoitella jalkojen voimakestävyyden lisäksi tankkaamista juoksua ennen ja sen aikanakin. Niin ja tietysti nauttia siitä hienosta fiiliksestä keskellä metsää :D

Taivaalta tuli koko lenkin ajan jotain vesituhrua. Aika hyvin se kasteli läpimäräksi. Onneksi vauhti oli sen verran hyvä, että kylmä ei ehtinyt tulla. Kotona odotti onneksi valmiina lämmin ruokakin <3
Juoksun jälkeen Niinan kanssa. Pyörillä palautellen kotiin.
Kiitos Niinalle mukavasta sunnuntai lenkistä :)

Ja nyt kaikille hyvä alkanutta uutta viikkoa! Joillakin on nyt hiihtoloma, meidän koululaisilla se on ensi viikolla ja parin viikon päästä pohjoisessa!

~Eija~