Näytetään tekstit, joissa on tunniste juoksu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juoksu. Näytä kaikki tekstit

torstai 20. kesäkuuta 2019

Happoja jalkoihin ja pölyä keuhkoihin

Tässä ehti juuri sopivasti kroppa palautua ja univaje korjaantua jukolasta, joten laahaava mieli tarvitsi pienen adrenaali ruiskeen just tähän. Onneksi Päivi olikin haastanut Seinäjoen hiihtoseuran järjestämään vertikaalitonniin ja olimme saaneet kelpo joukkueen sinne suunnistusseuramme naisista koottua.

Kyseessä oli ensimmäistä kertaa järjestetty raaka juoksukilpailu 1000 metriä ylös päin. Nuo metrit kerättiin Seinäjoen Jouppiskalle rakennettuja leveitä puuportaita juoksemalla ylös ja alas. Yksi kierros oli 500 metriä, joten kokonaisuudessaan kierrettävää oli 20 kierrosta. Sarjoina oli yksilöt ja joukkueet. Joukkueessa sai olla 3-8 jäsentä ja me saatiin neljä naista liikkeelle -> Sari, Päivi, Elisa ja minä. Tämä tarkoitti jokaiselle 5 kierrosta. Ei kuulostanut pahalta yhtään.
YKV suunnistus naiset ✌
Lähtö tapahtui mäen alta. Aluksi oli 250 metriä kuntopolkua ja sitten portaille. Mä sain aloittaa ja ihan mielelläni sen tein. Joukkuueessa juoksevana sai heti alusta juosta hiukan reippaammin kuin yksilösarjalaiset, jotka siis juoksivat itse kaikki 20 kierrosta ja olinkin mäen päällä ensimmäisenä naispuolisena. Mäen päällä nypättiin laudasta aina kierroksen päälle numerolappo, joka osoitti juostut kierrokset. Ja sitten vuoron sai seuraava juoksija. Tässä välissä ehti pikkuisen palautua, hörppiä juotavaa ja kannustaa toisia juoksijoita.
Portaissa ilme hetkellisesti vakavoituu.
Porukkaa oli todella mukavasti paikalla ja vaikka tuo nouseminen on valtavan raakaa touhua, oli yleisilme osallistujilla iloinen. Hattua nostan jokaiselle osallistujalle ja erityisesti yksilösarjassa menijöille! Itsellä ensimmäinen nousu tuntui enemmän kurkussa ja keuhkoissa, kolmannella nousulla jalatkin ilmoittivat heränneensä ja viimeiset yritin vain mennä samaan tahtiin kuin edelliset. Muuten juoksin koko ajan, mutta jyrkimmät yläportaat laitoin pitkäksi kävelyaskeleeksi joka toiselle portaalle ja näin pääsi sutjakkaasti eteenpäin..tai siis ylöspäin. 

Keskisyke oli 126 (pysäytin mittauksen aina tauolla) ja maxsyke 158, joka tuli viimeisessä nousussa. Keskivauhti oli 6:41. Omaan juoksuun kului aikaa 17:40 ja matkaa oman kellon mukaan kertyi 2,65 km.
Maalissa olimme ajassa tunti ja 22 minuuttia ja sijoitus 11. Hieno juoksu koko porukalta!
Vaihtoalueen säpinää.
Melko kalliiseen osallistumishintaan kuului juoksun aikaisen vesi/mehu tarjoilun lisäksi keitto. Hotkaisin sen melko ripeästi polttaen suuni ja rullailin takaisin mäen alas pyörälleni ja polkaisin töihin. Hiki otsalla ehdin vielä töihin ja yövuoroon. Joskus...tai aika usein nämä aikataulut menee tosi tiukalle.

Kotiin päin viestittelin selvinneeni loukkaantumatta portaissa ja ehtineeni töihinkin. Oli aika kivaa. Sain vastaukseksi;
"Kiva että oli kivaa, eihän sitä muuten kannattaisi tehdäkään 😄"

~Eija~

lauantai 27. huhtikuuta 2019

Enkkajuoksu Kyrönjoki maratonilla

Tänään juostiin Ylistarossa Kyrönjoki maraton, joka oli järjestyksessään 34. kerta. Viime vuonna juoksin samaisessa tapahtumassa puolimaratonilla oman ennätykseni. Tänäkin vuonna ajatuksissa pyöri mahdollisuus vielä parantaa tuota omaa aikaa, vaikka taas olenkin yhden vuoden vanhempi. Samalla se olisi hyvä testi itselle, missä juoksukunnossa nyt ollaan.

Ilmoitin itseni ennakkoon puoliskalle naisten yleiseen sarjaan, vaikka olisi ollut mahdollisuus olla naiset 40 vuotiaissa. Oikea syntymäpäivä on vasta kuukauden päästä, joten kyllä mä meen vielä nuoremmissa 😄
Juomapisteellä vettä naamalle ja eteenpäin.
Tavoitteena oli 4:20-30 minuuttivauhti kilometrille ja jo parin sekunnin aikaparannus riittäisi mulle. Lähdinkin heti alussa hyvään peesiin, mulle todella kovaan vauhtiin. Ensimmäiset kilometrit läpsyteltiin 4:10-4:15 vauhdilla. Pähkäilin kovastikin jatkanko tuossa porukassa, mutta se alkoikin ihan itsestään hajoamaan parin juoksijan kiihdyttäessä vauhtia ja parin jäädessä taakse. Vauhti ei sinänsä tuntunut pahalta, mutta enemmän mietitytti kuinka kauan jaksan sitä ja mitä jos tulee totaalinen väsähdys. 

Idästä päin kävi voimistuva tuuli. Pysyttelin mahdollisuuksien mukaan miesten selkien takana ja säästin voimiani. Kuitenkin ennen ekan kierroksen täyttymistä huomasin juoksevani yksin niin vasta- kuin myötätuuleen. Oman kellon mukaan ekan kierroksen ajaksi tuli noin 45 minuuttia. 
Viimeiset juoksuaskeleet maaliin.
Yleensä en tämän pituisilla lenkeillä, saatikka kisassa juo matkan aikana mitään. Tänään kuitenkin nappasin jokaiselta juomapisteeltä mukillisen vettä, josta heitin yli puolet naamalleni ja loput suuhun. Oli meinaan melko kuuma keli juosta ja tämä tällainen ei ole mun keli ollenkaan. Kisapaikalle ajaessa auton mittari näytti +20 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Vaate valinta oli siis ehdottomasti shortsit ja lyhyt hihainen paita. Ihan sai rusketusraidat juoksun sivutuotteena.
Jes! Tuntuu.
Toisen kierroksen juoksin yksin. Edessä, arviolta 50-100 metrin päässä näkyi koko ajan miehen selkä, mutta siihen ihan peesiin en päässyt. Jalat tuntuivat ihan hyviltä, yläkroppa aivan ok, mutta kävihän se koko ajan raskaammaksi. Vastatuulessa ennen 15 kilometrin tolppaa oli pakko antaa hiukan vauhdin pudota. Hitaimmat kilometrivauhdit oli 4:27. Huomasin, etten hikoile enää ja hetkittäin tuli hiukan huono olo. Loppukiriin ei ollut mahdollisuutta viime vuoden tapaan ja toinen kierros olikin ensimmäistä hitaampi. 

Oma ennätysaika kuitenkin tuli -> 1:32:05
ja sillä irtosi naisten sarjan voitto 🏆
Palkintojen jaossa.
Oon niin iloinen omasta ennätyksestäni ja että mä pystyin vielä sitä parantamaan. Juoksu oli kokonaisuudessaan hallittu ja hyvä. Ei pelkästään juoksu suorituksena, vaan myös sen hallitseminen mitä pään sisällä, ajatuksissa kävi läpi. Kroppa kun luovuttaisi paljon aikaisemmin, mutta pää vie juoksua eteenpäin jos se pää vaan kestää. Tätä vahvistuvaa päätä tulen tarvitsemaan neljän viikon päästä Rukalla, ultrapolkujuoksu matkalla. 
Muistoksi.
Pokaalin lisäksi sain kassillisen lähialueen tuotteita. Kaurahiutaleita, kotikaljaa, hunajaa ja smoothien. Tällaiset palkinnot on niin mun mieleen. Kaikki tulee käyttöön.
Tuotekassin aarteet.
Nyt on kasassa kymmenen kisaa mun tämän vuoden 40 kisan tavoitteesta, jes! Aikataulussa ollaan 😉

~Eija~

lauantai 6. huhtikuuta 2019

Leskenlehtiä ja hurjaa kyytiä Poriin

Perinteinen Karhuviesti juostiin tänään auringon paisteessa, lämpöisessä, plus 13 asteen kelissä ja sivumyötäisessä tuulessa. Tapahtuma järjestettiin 42. kerran ja mulle tämä oli kolmas kerta mukana. Kyseessä siis on viesti, jossa voi osallistua 7 osuutta käsittävälle matkalle Raumalta Poriin tai 5 osuutta käsittävälle matkalle Eurajoelta Poriin. Me oltiin viiden osuuden viestissä, naisten työpaikkajoukkue-sarjassa, kuten aikaisempinakin kertoina. Parina viime vuonna osallistuminen kuitenkin on jäänyt väliin kun on ollut pulaa juoksevista naisista ja tänäkin vuonna jouduttiin säätämään, mutta onnistuimme lopulta saamaan hyvän joukkueen kasaan.
Kevään leskenlehdet ja lämmittelyjä.
Meille oli järjestetty työpaikan virkistysyhdistyksen piikkiin asuntoauto, kuski ja evästä keittiöltä. Oma homma oli siis vain juosta...lujaa. Tällaisten maantiejuoksujen sokeri ja suola on just tämä. Matka on lyhyt, mutta se pitäisi jaksaa mennä melko kaasupohjassa. Maaliskuisen 5 kilsan juoksu revittelyn jälkeen kuitenkin vannotin itseni ottamaan alun rauhallisemmin ja kiristämään sitten lopussa jos pystyy. 
Meidän joukkua; Virkut/EPSHP Susanna, Eija, Kirsi, Maarika ja minä.
Susanna aloitti ensimmäisen 7,4 kilometrin osuuden loistavasti. Sarjan kärjessä vaihtoon ja terveisinä matkalta, että siellä on tosi kuuma.

Eija veti kakkos osuuden 6,3 kilometriä kevyesti ja ihmetteli miten nopeasti matka meni. Saman fiiliksen heitti Kirsi kolmannelta, 5,5 kilsan matkalta tullessa. Ja edelleen kärjessä.

Maarika epävarmoitteli kuntoaan ennen 5 kilometrin omaa osuuttaan, mutta juoksi hänkin takana tulevia karkuun ja johtomme vain kasvoi. Ja mulla oli sitten ankkuriosuus, 10,5 kilometriä. 
Maarika tuo viestiä ja mä jatkan.
Lähdin rauhassa, tasainen pätkä ja pian laskua. Sain yläkropan ja keuhkot heti juoksuum mukaan, mutta pian alku matkasta jalkoja alkoi kiristää, mutta oletin niiden pian antavan periksi. Vasemman jalan kiristys helpottikin mutta oikea jalka "läpsyi", eikä nilkka toiminut kunnolla. Silti eteenpäin, alamäkeä ja vaihtelevaan sivu-vasta ja sivu-myötä tuuleen. 

Pääsin ohi yhdestä miehestä ja naisesta, myöhemmin vielä parista lisää. Edessä pitkää suoraa, alikulkusilta ja mutkia. Arviolta puolessa välissä oikean jalan etusääri sen verran suli, että nilkka alkoi toimia. Silti alamäet oli hankalampia ja pienissä ylämäissä jalka oli parempi. Joukkuekaverit olivat pysähtyneet kannustamaan ja se kyllä antaa aina lisävirtaa. Nytkin tuon kohtaamisen jälkeen huomasin saavuttavani edellä juoksevaa naista ja hetken päästä ohi. 

Voin sanoa, että hyvällä rytmillä jaksoin maaliin asti. Aika 43:51 oli sellainen mitä tavoittelinkin, kilometrivauhti 4:11.
Oman sarjan voittajina on helppo hymyillä 🙂! 
Maalissa.

Palkinnoksi saatiin Nonamen lämmittely/treeniliivit. Oikein oiva palkinto ja käyttöön tulee.
Palkintojen jaon jälkeen syömään ja ajomatkalle kohti kotia. Nyt kotona sohvalla melko väsyneenä. Reissussa meni taas koko päivä, mutta olipa meillä taas hauskaa. Huippu tyyppejä jokainen! Kiitos jokaiselle!
Palkintojen jaossa.
~Eija~

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Maaliskuu maata näytti

Maaliskuussa juoksua tuli 285 kilometriä. Suurin osa nastakengät jalassa ja alustana lunta, jäätä ja sohjoa. Tällä viikolla, kuukauden viimeisellä viikolla, kuivan maan paljastuessa talven lumihankien alta, kaivoin kesälenkkarit kaapista. Ai että sitä keveyttä ja keväistä askelta! Nautin Suomen vuodenajoista, mutta mikään kolmesta muusta ei vedä vertoja keväälle! 
Pohjankyrö-lehden juttu 3/2019
Toissa viikolla oli juttu Pohjankyrö-lehdessä, johon ystäväni Päivi viime vuoden lokakuussa mua haastatteli. Aihe koski ultrajuoksua ja viime syksyn Kolin reissua, vaikka sivuttiin myös hiukan siitä vierestäkin. Ihanasti oli Päivi ajatuksia saanut kasaan, vaikka jutun julkaisu ajankohta yllätti meidät molemmat, sillä odotimme sen tulevan ulos jo viime vuoden puolella. Tästä johtuen jotkut sanamuodot olisi pitänyt olla toisin. 
Juoksua hangilla.
Maaliskuun juoksuja piristi keväisten kelien lisäksi pienen porukan yhteislenkit poluilla. Oli hyvin tampattua polku-uraa, ihanaa hankikantoa ja yhtäkkiä pettävää hankea, jolloin eteneminen muuttui kahlaamiseksi eikä voinut olla nauramatta. Mahtavia lenkkejä! 
Lumisilla poluilla.
Myös muutaman kerran pääsin hiihtämään , mutta pitää sanoa että hiihto-kärpänen ei tänä talvena mitenkään vakuuttavasti iskenyt. Ehkä jos olisi ilmoittautunut jollekin pitkälle retkihiihtokisamatkalle, olisi tullut ladulle lähdettyä useammin. Nyt ladun sijaan juoksu houkutteli selvästi enemmän. 
Talven viimeinen hiihto tyttärien kanssa.
Ohjaamani kevään juoksuryhmä aloitti viime viikolla ja se on samanaikaisesti aina jännittävää ja innostavaa. Iso ryhmä, jossa teemme tekniikkaharjoituksia, erilaisia lenkkejä, vetotreenejä, voima- ja lihaskuntoharjoittelua sekä juttelemme kaikesta mikä liittyy juoksuun. Mukavia tyyppejä ryhmä täynnä 🙂
Juoksuryhmän treeneissä vetoja.
Pääpaino omassa tekemisessä jatkuu edelleen juoksussa. Maaliskuussa sain tehtyä vuoden toisen yli 30 kilometrin lenkin ja pyrin tekemään sellaisen vielä huhtikuussakin. Karhunkierrokselle on kaksi kuukautta ja ajatukset pyörii valtavasti sen ympärillä. Viikko kilometrit oon saanut nostettua hyvälle tasolle - kevyelläkin viikolla 60 kilometrin paikkeille. Kuitenkin edessä on viikkoja kun on pakko kisojen vuoksi keventää enemmän.

Pian pääsee suunnistamaankin ja seuramme suunnistuskoulukin alkaa - kerron siitä seuraavassa postauksessa enemmän. 
Maaliskuun laskeva aurinko.
Aurinkoista huhtikuuta kaikille 😊!

~Eija~

maanantai 18. maaliskuuta 2019

Sadan kilsan viikko

Viime viikon sanat olivat loma ja juoksu. Nämä sisälsivät sanat auringonpaiste, lumisade ja loskaa. Ja kun nämä kaikki ynnää yhteen, tulee siitä yli 100 kilometriä juoksua 🏃
Auringonpaistetta.
Sain todellakin vuoden ensimmäisen viikon, kun juoksukilometrit paukkui yli sadan. Tarkka määrä on 106 kilometriä. Keli vaihteli mahtavasta pikku pakkasen auringonpaisteesta sakeaan lumisateeseen muuttuen loppu viikosta polvia myöten kastelevaan loskaan. Helpohkoa sulaa asfaltti pätkää ei montaa kilometriä ollut, mutta sitä kohti mennään. Sunnuntain polkupitkis antoi lonkille ja lantiolle niiden ansaitsemaan ärsykevaihtelua tiejuoksujen lomaan.

Juoksin yli puolet kilometreistä yksin, mutta aivan mahtavaa oli saada seuraa vajaalle puolelle. Lyhin lenkki oli lauantai illan 6 kilometrin saunalenkki koko päivän laskettelun jälkeen ja pisin sunnuntai aamun 22 kilometrin polkupitkis. Aikaa kului, eikä tämä olisi ilman lomaa mahdollista ollutkaan.
Lumisadetta.
Kropan heikko hetki oli torstaina, kun vasemman jalan lonkankoukistaja oli todella ärtynyt ja pakaroissakin tuntui. Ehdin jo miettiä kuinka perjantain puolimaratonin pituisen lenkin kanssa käy, sillä lyhyenkin istumisen jälkeen otti todella kipeää. Kuitenkin hyvin nukutun yön jälkeen kroppa olikin ihan ok eikä kolotuksen kolotusta tuntunut. Ei edes pitkä autolla ajelu Ikeaan tuntunut missän. 

Joku ehkä jo miettii miksi halusin juosta juuri 100 kilometriä. Yksinkertaisesti sen vuoksi, että toukokuussa, tarkalleen ottaen vajaan 10 viikon päästä, juoksen yli 80 kilometriä Rukalla ja vajaan 17 viikon päästä yli 100 kilometriä Ylläksellä. Jalat tarvitsee iskutusta, kroppa kestävyyttä ja pää mielen hallintaa. Katsotaan ehtisinkö vielä ennen toukokuuta juosta toisen samanmoisen viikon.

~Eija~

sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

5 kilsan raasto

Eilen koko illan keuhkoihin sattui ja jouduin kröhimään, sillä lähdin sitten sen kummemmin ajattelematta aivan liian kovaa juoksemaan lauantaina KomiaFlown talvijuoksusarjan viimeisessä kisassa 5 kilometrin pätkälle. Tuo matkahan on oikeasti ihan pikamatka, mutta kyllä tuollakin matkalla joutuu hartiavoimin tekemään töitä että jaksaa juosta kovaa koko matkan.

Sorruin pariin virheeseen. Ensinnäkin ennen lähtöä tuntui liian hyvältä kropassa (se on aina hälyttävä merkki 😉), toiseksi en laittanut sykemittaria näkyvälle ranteeseen että olisin nähnyt mitä kilometrivauhtia juoksin (tykkään niin juosta fiiliksen enkä kilometrivauhtien mukaan) ja kolmanneksi juoksin ensimmäisen kilometrin aivan liian lujaa kun vaan tuntui niin helpolta (pitkä kinttuisten miesten selkien takana oli hyvin tuulen suojassa).
Onnistuin kuitenkin muutamassa asiassa. Ensinnäkin vaikka en juossut alkua fiksusti, en kuitenkaan keskeyttänyt vaikka mieli teki (ja jäin kuitenkin henkiin!). Toiseksi nastakengät olivat oikea valinta jalkaan, sillä aika monen kuulin moittivan että lumisella ja paikoin jäisellä pyörätiellä nastaton kenkä lipsui. Ja kolmanneksi hienoa, että tuli tehtyä kova juoksu ja revittyä itseltä luulot pois. Se kummasti virkistää mieltä (vaikka ensin luuleekin "kuolevansa").
(Kuva @Komiaflow)
Vielä perjantai illalla pohdin, lähdenkö juoksemaan kympille vai vitoselle. Kympin oman talvisen pohja-ajan olin juossut helmikuussa, joten kallistuin kokeilemaan vitosta. Tavoitteeksi asetin kesäkelien kisajuoksuvauhtien perusteella 21 minuuttia. Se olisi 4:12 kilometrivauhti. Pitäisi pystyä, vaikka tiedostin kelin tuoman pienoisen lisähaasteen... Edellisenä päivänä satoi ensin lunta, sitten vettä  ja sitten se yön aikana heitti pakkaselle. Lauantai aamulla leijaili uusia lumihiutaleita taivaalta ja kylmä viima osui luihin ja ytimiin päivän lehteä postilaatikolta hakiessa. Talven aikana oon luistanut kiitettävästi vetotreeneistä, koska ne on niin kamalia. Nyt on korkea aika alkaa kiskomaan peruslenkeillä vetopyrähdyksiä tai muuten tämä vitosen kokeilu jäi tähän.

Paitsi että en todennäköisesti pysty jättämään, sillä nyt jäin omasta tavoitteestani 15 sekuntia! Eli juoksin 4:15 kilometrivauhtia. Johanna, joka repi muhun 46 sekunnin kaulan, tiesi oman mittarin kertoneen, että vedettiin eka kilometri 3:53! Niin no selittäähän tuo miksi sitten tuli niin kamala olo. Käännöspaikalla 2,5 kilometrin kohdalla oli pakko antaa Johannan selän mennä ja oli hidastettava omaa vauhtia. Vasta kilometri ennen maalia koin saaneeni itseni taas kasattua, mutta mitään saumaa kunnon loppukiriin ei ollut. Hyi kauhiaa. Juoksun maxsyke oli 163, joten siinä olisi ollut varaa vielä noustakin, mutta keuhkot teki stopin.
Juoksun jälkeen oli kotona löhöilyä pari tuntia ja sitten töihin. Iltapalaksi lauantain kunniaksi tilasin pitsaa, sen verran ärsytti ja yskitti. Ja oli tankattava sunnuntain pitkikselle, jonne Ninni haastoi. Pyysin pitää-pystyä-puhumaan -vauhtia 😊
Lauantain iltapalaa.
Ninnin kanssa juostiinkin sitten rauhallinen 20 kilometrin lenkki. Alkuun satoi kevyttä lunta, sitten paistoi aurinko ja lopuksi taas alkoi satamaan lunta. Aika mukava sunnuntailenkki, keskisyke 117.
Ninnin kanssa sunnuntailenkillä.
Nyt edessä on kahden viikon loma. Suunnitelmissa on paljon liikkumista, juoksuryhmän ja suunnistuskoulun tiimoilta vähän hommia, kotona pientä pintaremonttia, toivottavasti yksi tarpeellinen shoppailu reissu, lasten läksyjen ja kokeisiin tsemppaamista, toivottavasti innostusta tehdä hyvää ruokaa ja hyvin nukuttuja öitä. Kuulostaa hyvältä mun mielestä 😊

~Eija~

torstai 28. helmikuuta 2019

Helmikuun huhkimiset

Helmikuu on vuoden lyhin kuukausi ja nyt, helmikuun viimeisenä päivänä tuntuu, että kuukausi meni todella nopeasti. Toivuin tammikuussa viisaudenhampaan poistoleikkauksesta oikein hyvin ja enää vaivana on vain kolo entisen hampaan paikalla, jonne syödessä aina menee ruokaa. Se hyvä puoli tuossa on, että nyt tulee joka ruokailun jälkeen purskuteltua suu vedellä kunnolla että saa muruset kolosta pois. Ennakko-odotukset koko toimenpidettä kohtaan olivat pelokkaat, mutta onneksi kaikki meni hyvin ja pääsin nopeasti takaisin normaaliin liikkumiseen.

Juhlavuoteni 40 kisan kerääminen pääsi alkuun, kun osallistuin kaksiin aluemestaruus hiihtosuunnistuskisoihin alku kuusta. Ei ihan mun lajini suksien, sauvojen ja karttatelineiden sekamelskassa, mutta mukavaa puuhaa kuitenkin. Komiaflown talvijuoksusarjassa sai myös numerolapon rintaan, joten siitä napsahti kolmas kisa. Olisi pitänyt keksiä vielä jokin muukin sopiva kisastartti helmikuulle, mutta aikataulullisesti se oli mahdotonta, sillä vuorotyöläisenä oon monet viikonloput töissä eikä siitä noin vaan lähdetä kovin kauas joka viikonloppu kisaamaan. Oon laskeskellut että 30 kisaa tulee melko helposti vuoden aikana, mutta ne loput kymmenen vaatii kekseliäisyyttä..
Kuukauden pisin lenkki, 30km.
Vaikka helmikuu on talvikuukausi parhaasta päästä, jäi hiihtokilometrit tosi vähäisiksi. Ainoastaan sellaiset reilu 60 kilometriä! Se on vähän. Suurin syy tähän olivat kelit. Viime ja tämän viikon vesisateeseen ei ole huvittanut lähteä suksiaan pilaamaan, vaan on ollut helpompi heittää nastalenkkarit jalkaan ja lähteä suoraan kotiovelta juoksemaan. Juostessa kun ei vesisadekaan oikeastaan haittaa yhtään. Juoksukilometrejä kertyikin 185. Ehdin tehdä yhden kunnon pitkiksen, jolle sain pituutta tasan 30 kilometriä ja näitä toivon ehtiväni tehdä tulevien viikojen aikana useamman lisää. Ninnin kanssa juostiin kevyt puolimaraton sulilla pyöräteillä, mutta muut lenkit ovat jääneet alle 20 kilometriä. Edelleen vetojen teko jäätiköllä ja lumipöperössä tökkii ja siirrän ja niitä koko ajan tuonnemmaksi. Jalat voivat hyvin, mitä nyt oikean jalan pohje on kireän tuntuinen ja samaten vasemman jalan lonkankoukistaja. Niiden kanssa teen töitä.
Juoksu on ihan parasta!
Kuukauden puolen välin paikkeilla sain pienen flunssan. Kurkku oli vajaan viikon kipeä ja karhea sekä pienesti piti köhiä. Tuossa kohdassa tuli juoksutaukoa, mutta kelit sallivat työmatkapyöräilyn. Pyöräily kilometrejä kertyikin helmikuussa 217. Kaikki työmatka polkemista. Aamu- ja iltavuorot onnistuu hyvin pyöräillä, mutta talvisin myöhäiset iltavuorot (kotiin pääsee keskiyöllä) ja yövuorot kuljen autolla. Toukokuussa, kun valoa ja lämpöä on selvästi enemmän, kehtaa yösydännäkin yksin polkea. Kunpa vielä olisi hiukan enemmän tilaa kuivatella kastuneita vaatteita työpaikan pukuhuoneissa, niin sitten olisi tosi hyvä. 
Pyörällä töihin.
Pieni flunssa, vuorotyön epäsäännöllisyys ja helmikuussa niskaan kaatuneet työstettävät asiat ovat vieneet energiaa. Joitain treenejä on jäänyt tekemättä, kun ei ole jaksanut. Tavoite viikkokilometreihin en ole päässyt, mutta ei voi vain sokeasti tuijottaa esimerkiksi kilometrejä vaan usein treenien sisältö on tärkeämpää. Oon halunnut panostaa hyviin uniin ja olenkin nukkunut muutamaa yötä lukuunottamatta todella hyvin. Nukkuminen on ihanaa. Mun ehdottomat rentoutumisniksit ovat piikkimatto, jolla makaan aina nukkumaan mennessä ja toisena on avannossa pulahtaminen. Niina on opettanut mut avantoon ja oonkin pyrkinyt siellä käymään kerran viikossa. Huomenna taas mennään kun mun 7 työvuoron putki loppuu.
Askeleet avantoon.
Näillä eväillä jatkan maaliskuulle. Tavoitteena on pysyä terveenä ja ehjänä.
Ja mikä parasta, päivä päivältä ollaan lähempänä kevättä 🌞

~Eija~

tiistai 26. helmikuuta 2019

Tuomio toppahameesta

Lenkillä hiihtäen tai juosten talvipakkasessa nipistelee kylmästä reisissä ja pakaroissa. Sisälle lämpöiseen päästyä nipistely jatkuu ja iho saattaa punoittaa hyvän tovin. Muuten lenkillä tarkenisi aivan hyvin, kädetkin hikoilee ihan märkinä tumpuissa ja paita on selästä ihan märkä. Tätä se on ollut monet talvet, kunnes monien vertailujen ja pohtimisen jälkeen ostin itselleni toppahameen. En varsinaisesti ole mikään "hame-ihminen", mutta toppashortsit viehätti vielä vähemmän ja juoksuhousujen alle lisätyt parit kerrastot eivät estäneet kylmän viiman osumista jalkojen isoihin lihaksiin. Joten siksi hame ja vielä sellainen hame, mikä taipuisi moneen käyttöön, mutta erityisesti juoksuun.
Viime vuoden puolella pakkasten saapuessa sijoitin reisien ja pakaroiden talvilenkkien aikaiseen hyvinvointiin ja ostin Haltin Olos toppahameen. Pikkuisen nipisti maksaa 90€ hameesta, mutta jospa sitten ei nipistelisi enää lenkillä. Ja tyytyväinen olen ollut, sillä hame on ollut joka euron arvoinen! Oon käyttänyt hametta aina kun on ollut enemmän kuin 10 astetta pakkasta tai erityisen kylmä viima. Se on toiminut niin juoksu kuin hiihtolenkeillä ja on se ollut myös työmatkoilla pikku pakkasessa kevyiden sisähousujen päällä. 
Tyyliä tai ei, mutta lämmin ainakin.
Hame on huomaamaton päällä, ei paina tai kiristä mistään, eikä myöskään valu liukkaiden juoksuhousujen päältä. Toisella puolella kyljessä on koko hameen pituusmitan yltävä vetoketju, joten hame on helppo pukea ja riisua, vaikka toki hyppäämällä suoraan hameeseenkin onnistuu. Toisella puolella taas on lyhyempi vetoketju halkio, joka mahdollistaa jalkojen vapaan liikkeen liikkuessa. Hameen pituus yli reisien puolen välin on just hyvä ja pitää reidet ja pakarat lämpöisinä.
Hameen sivuhalkio.
Ulkonäöllisesti hame on siisti ja katseen kestävä. Jokainen voi sitten olla omaa mieltä kenelle hame sopii ja kenelle ei. Näissä asioissa mukavuus kuitenkin menee makuasioiden edelle, joten kehtaan jatkossakin hame päällä juosta ja hiihdellä kipakat pakkaskelit. Nyt tämä hame on Haltin nettisivuilla alennuksessa, vaikka kokoja on melko rajoitetusti saatavilla. Uskallan kuitenkin suositella merkin kuin merkin toppahametta pakkasta vastaan ja tämä Haltin hame ainakin toimii mulla.
Loppu talven aurinko.
Pekka Pouta toki ennusti, että talven kunnon pakkaset olisi nyt nautittu. Ja aivan ihanan keväisiä päiviä on ollutkin! Kuukausi liian aikaisin vaan. Viime viikonloppuna pääsi juoksemaan sulilla ja melko kuivilla pyöräteilläkin jo. Vaatetusta on saanut keventää, vaikka torstai perjantai välisenä yönä vielä saatiin yli 20 asteen pakkasia. Kovat on lämpötila vaihtelut.

Mukavia lenkkejä loppu talven hangille! Toivotaan pikku pakkasten vielä hetken jatkuvan ja sitten ryminällä kevääseen!

~Eija~

lauantai 9. helmikuuta 2019

Testijuoksu räntäsateessa

Tänään juostiin Komiaflown talvijuoksusarjan neljäs ja toiseksi viimeinen osakilpailu Seinäjoella. Matkavaihtoehtoina on lapsille 2km ja aikuisille joko 5 tai 10 kilometriä. Joka osakilpailussa olen paikalla ollut huoltamassa ja kannustamassa tytärtäni, mutta itse en ole startannut. Kuitenkin tammikuussa jo alustavasti päätin että helmikuussa ollaan viivalla. Mullahan ei virallista kympin aikaa olekaan, joten oli jo korkea aika sellainen juosta.

Lähtökohdat juoksuun olivat hyvät, sillä mulla oli melko kevyt treeniviikko takana. Sellainen ei treeniohjelmassa lukenut, mutta toisinaan elämä heittää jotain rattaisiin ja jotta homma pysyy hallussa on jostain nipistettävä ja tällä viikolla nipistin juoksu- ja hiihtolenkeistä. Ei mitään terveydellisiä ongelmia, vaan asioita jotka veivät hirmuisesti energiaa ja pyörivät ajatuksissa paljon (ja edelleenkin). Joten tein lyhyempää ja kevyempää lenkkiä sekä ehdin nukkua parina yönä ihanat pitkät unet.
Startti. (kuva @komiaflow)
Keli ei ollut mikään paras mahdollinen, mutta ei missään nimessä mikään tekosyy perääntyä. Räntää satoi, asteita yhden verran plussalla ja pienoinen tuuli. Edellisenä päivänä aurattu pyörätie näytti paakkuiselta ja loskaiselta polulta. Kuitenkin kostea ilma takasi hapekkaan ilman eikä kylmä ainakaan ehtisi tänään tulla. Alkulämmittelyjä tehtiin tyttären ja Sarin kanssa ja tuntui oikein mukavalta lähteä matkaan.

Alun lähdin reippaasti hakien porukassa omaa paikkaa ja kilometrin jälkeen hiukan rauhoitin vauhtia. Mun nastoja menettäneet talvijuoksukengät lipsuivat ja askeltaminen muhkuraisella alustalla teetti työtä. Mennessä pitkällä suoralla oli selvä vastatuuli, mikä toki kääntyi myötäiseksi takaisin päin tullessa. Juoksuseuraa oli edessä ja takana, mutta jokaisen askeleen piti itse ottaa. Fiilikset ja voimat lähteä toiselle 5 kilometrein lenkille olivat ok. Olisi sitä toki voinut jättää siihenkin, mutta kone vasta lähti pikku hiljaa käyntiin.

Toisen kierroksen vastatuuli tuntui rankalta. Jokaisella askeleella edellä juokseva mies repi eroa muhun, enkä saanut minkäänlaista tuulensuojaa, mutta katse kontakti selkään pysyi viimeiseen maalin mutkaan asti. Oikea jalka tuntui puutuneelta ja tönköltä viimeiset kolme kilometriä eikä ponnistus sillä tainnut aivan mennä nappiin. Edellisestä kovasta juoksusta on sen verran aikaa, että ehkä osa menee senkin piikkiin. Aivan hyvissä voimin silti maaliin.
Irvistys maalissa.
Tässä kelissä ja näissä fiiliksissä aivan hyvä juoksu. Viralliseksi ajaksi kirjautui 45:35. Itselle asetettuun tavoiteaikaan pääsin, mikä oli alle 47 minuuttia. Tuota aikaa sitten tulevaisuudessa parannellaan!
Talvinastarieni kunto tällä hetkellä...
Se oli sitten juhlavuoteni 3/40 kisa 👍

Hyvää viikonloppua kaikille!

~Eija~

sunnuntai 13. tammikuuta 2019

Parasta tammikuussa

Kohta tammikuu on jo puolessa välissä ja samaten tammiputkulan aiheet. Vielä on helppoa bongailla aiheita lenkeillä ja treeneissä, mutta ensi viikolla pitää jo vähän miettiä, ettei vaikeimmat jää viimeiseksi.

Tämän vuoden tammiputkulan aiheet ovat;
Aamun hetki kullan kallis, eläin, heijastus, juoksijan talvivermeet, jäljet lumessa, järjetön jää, kaikenlaisia juoksualustoja, kaveri liikkuu, kirkko, kiva nimi, kuu, latu, liikennemerkki, lumiukko, luonnon luomaa taidetta, muistomerkki tai patsas, parasta tammikuussa, putki, saako keltaista lunta syödä? sininen hetki, sisäliikunnan iloja, sydän, taidekuva, taivas, tuli, umpihanki, valoa tunnelin päässä, varjo, veden olomuodot, vene, villasukat. 
Latu
Viikko alkoi ladulla ja samalla avasin oman hiihtokauteni. Toki hiihtämässä olen käynty jo viime vuoden puolella joulukuussakin, mutta silloin joka kerta lasten kanssa lasten vauhtia. Nyt keli oli just hyvä mulle, miinus 4 astetta eikä tuullut. Luistelubaana ja latu olivat paikka paikoin todella liukkaita ja jäisiä ja kävelijöiden talsimia (mur!). Parit paikat jännitin oikeasti pysynkö pystyssä. Suunniteltu 20 kilometrin lenkki venyi 30 kilometriin, sillä en malttanut lopettaa, sen verran lentokeli oli ja kilometrejä sai kevyesti.
Villasukat
Tiistaina illalla alkoi jälleen Neiron Sporttiporukan treenit Neiron koulun liikuntasalissa. Ohjelman runko kevään aikana on pääasiassa lihaskuntotreeniä eri välineillä, eri rytmityksillä ja hiukan eri painotuksilla. Treenit kuitenkin sopivat kaikille, sillä jokainen tekee treenin sen päivän tuntemusten mukaan. Tällä viikolla ohjelmassa oli villasukkatreenit ja odotusten vastaisesti ihan napakkaa settiä. Erityisesti alakroppa sai liikettä. Mukava porukka oli taas kasassa. Ensi viikolla jatketaan kahvakuulatreenillä ja silloin kädetkin saadaan kunnolla hommiin.
Tervetuloa Ilmajoen Neiroon tiistaisin klo.18.30-19.30 😊
Sininen hetki
Sinisen hetken kohtasin keskiviikko aamuna Ilmajoen keskustassa juoksulenkillä. Kännykällä otettu kuva ei aivan anna oikeanlaista kuvaa miten kaunista oli, eikä tarkennuskaan pelittänyt, mutta tällä mennään. Vajaan 12 kilometrin lenkillä olisi ollut monen monta muutakin haasteen bongaus kohdetta, mutta valitsin nyt tämän. Juoksun päälle kävin vielä tunnin vesijuoksemassa, jossa kipeilevä kantapää säästyy juoksun aiheuttamalta iskutukselta mutta kroppa saa tehdä juoksunkaltaista liikettä. 
Kirkko
Torstaina ihan tarkoituksella lähdin Ilmajoen keskustaan bongatakseni kirkon. Tein lämmittelynä 10 kilometrin juoksulenkin ja sen jälkeen tunniksi kuntosalille.
Kaikenlaisia juoksualustoja. 
Perjantain pitkä työpäivä (klo.07-21) ei lähtökohtaisesti ole selitys sille ettei voisi liikkua, mutta kyllä se vaatii hiukan venymistä ja päättäväisyyttä. Mä pakkasin treenivaatteet jo aamulla mukaan ja menin suoraan töistä kuntosalille. Edellis illan treeni tuntui vahvasti jaloissa joten tein hiukan kevyemmän setin ja loppuverkaksi juoksua matolla ja merkintä: kaikenlaisia juoksualustoja. 
Jäljet lumessa.
Jäniksen jäljet lumessa eivät ole harvinaisia. Joten siksi lauantain myöhäisellä aamulenkillä ikuistin ne vasten tuota ihanaa aurinkoa. Aivan kuin se olisi hiukan lämmittänytkin.
Parasta tammikuussa. 
Tänään sunnuntaina oli herätyskello herättämässä sillä ajatuksena oli nousta ajoissa ylös ja tehdä juoksulenkki ja sitten töihin iltavuoroon, mutta... Suljin kellon ja jatkoin pötköttelyä vielä tunnin. Noustuani söin aamupalan ja pakkasin reppuni ja lähdinkin pyörällä töihin. Siinä polkiessani ja auringon paistaessa (ja pakkasen nipistellessä varpaita) tiesin, että parasta tammikuussa ehdottomasti on se, että olemme matkalla kohti valoa ja kevättä! Päivät pitenevät minuutti minuutilta. Ja aurinkoisina päivinä, pikku pakkasessa luonto on valtavan kaunis. Mutta luonto onkin aina kaunis, vuodenajasta riippumatta.

~Eija~

sunnuntai 6. tammikuuta 2019

Tammiputkulaan

Viime vuoden tammikuussa olin tammiputkulassa, jossa liikuttiin vähintään puoli tuntia joka päivä ja havainnoitiin ympäristöstä erilaisia teemoja. Havainnot kuvattiin ja kirjattiin ylös kaikkien osallistujien nähtäväksi. Se oli hauskaa ja koukuttavaa. 

Kun joulukuussa somessa julkaistiin jälleen lista havainnoitavista kohteista, päätin lähteä taas putkulaan. Helpommaksi tämän toteuttamisen tekee se, ettei joka päivä tarvitse juosta, vaan liikkuminen voi olla hiihtoa, luistelua, pyöräilyä, kuntosaliharjoittelua tai ihan mitä vaan. Pääasia että liikkuu lihasvoimalla.

Tämän vuoden tammiputkulan aiheet ovat;
Aamun hetki kullan kallis, eläin, heijastus, juoksijan talvivermeet, jäljet lumessa, järjetön jää, kaikenlaisia juoksualustoja, kaveri liikkuu, kirkko, kiva nimi, kuu, latu, liikennemerkki, lumiukko, luonnon luomaa taidetta, muistomerkki tai patsas, parasta tammikuussa, putki, saako keltaista lunta syödä? sininen hetki, sisäliikunnan iloja, sydän, taidekuva, taivas, tuli, umpihanki, valoa tunnelin päässä, varjo, veden olomuodot, vene, villasukat. 
Saako keltaista lunta syödä? 
Saako keltaista lunta syödä? Ei saa syödä. Uuden vuoden päivänä juoksin räntäsateessa reilu 11 kilometriä ja olin onnellinen että uusi lumi peittää nuo keltaiset läikät teiden varsilta  (paljastuakseen taas keväällä). 
Liikennemerkki 
Liikennemerkki oli koko yön kovan tuulen kanssa sataneen lumen peitossa. Iltapäivällä töistä kotiin päin pyörällä polkiessa tuuli oli jo tyyntynyt ja tietkin aurattu, mutta aamulla ei vielä ollut... Aamulla pelkäsinkin myöhästyväni töistä kun matka otti 15 minuuttia pitempään. Nippa nappa ehdin, mutta kuitenkin ehdin. Yhteensä 25,5km ja 1:34.
Kaveri liikkuu
Kaveri liikkuu, sillä torstaina tein esikoisen kanssa mukavan kevyen kävelylenkin mittarin näyttäessä miinus 17 ja aurinko paistoi. Kaveri ei ole innokkain lenkkeilijä, eikä ehkä sellaista hänestä koskaan tulekaan, mutta äidin roolissa uskallan ja voin vaatia lähtemään silloin tällöin mukaan liikkumaan. Arvostan näitä hetkiä kun voi antaa kaiken huomion toiselle ja jutella hänelle tärkeistä asioista. Lopulta kaverikaan ei ollut niin harmissaan kun lenkille äitin kanssa lähti.
Lumiukko
Kotipihan lumiukot lähettivät mut ja Niinan reippaalle 9 kilometrin sauvakävelylenkille perjantaina. Olisi ehkä pitänyt kävellä toinen samanmoinen, sillä meillä riitti juttua. Kutsun usein näitä lenkkejä terapialenkeiksi, sillä samalla kun saa selän märäksi kevenee myös ajatukset ja murheet. Ystävät ottavat sut sellaisena kuin oot ja uskaltavat sanoa kohdalle kolahtaviakin asioita. Tosi ystävät pysyvät, mutta pihan lumiukot sulavat kun kevät etenee.
Umpihanki
Lauantaina nukuin pitkälle iltapäivään, sillä takana oli 1/3 yövuoro. Herättyäni söin aamupalan ja puin päälle juoksuvaatteet. Kevyt reilu 10 kilometriä auratuilla pyöräteillä ja ihan tarkoituksella koukkaisu umpihankeen
Luonnon luomaa taidetta
Tänään takana 2/3 yövuoroista. Koska olin päässyt lähtemään töistä jo ennen yö neljää, pääsin myös ylös sängystä ennen iltapäivää. Valoisalla lähdin ihailemaan luonnon luomaa taidetta juoksemalla reilu 17 kilometriä. Keli pikkaisen plussan puolella, mutta puut jaksoivat vielä kannatella lumia oksillaan. Oikean jalan kantapää vaivaa edelleen ja juostessa pitää astua ajatuksella ettei sattuisi. Oliskohan limapussi ärtynyt tai muuten vain rasitusvamma.. Seuraillaan.

~Eija~