Näytetään tekstit, joissa on tunniste kengät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kengät. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Uudet lenkkarit

Mulla on ollut kolmet New Balancen lenkkarit, joista kahdet ensimmäiset ovat olleet ihan huiput mun jalkaan ja viime syksynä ostetut hiukan huti. Tämä huti ostos oli NB:n Vazee pace, jonka ostin kevyeksi ja nopeaksi asfalttikengäksi. Tätähän se varmasti onkin, mutta ei vaan istu mun vauhdissa kantapään kohdalta. Sain heti rakot ja vaikka useamman kerran kenkiä lenkille jalkaan kiskoin, ei ne tuntuneet hyviltä. Ovat jääneet kaappiin, kunnes kaivoin ne muutama päivä sitten esille pieneen testiin. Hyvin hitaalla vauhdilla kantapää pysyi paikoillaan eikä hiertymiä tullut, mutta en silti vieläkään lämmennyt. 

Mun toiset NB:n kengät 880v4-mallit, ovat todella tykätyt ja tästä johtuen todella käytetyt. Vaimennusta ei varmaan ole enää nimeksikään ja urheilukaupan mainoksen mukaan siellä oli perjantaina NB:n edustaja paikalla, joten mä kurvasin sinne. Mukaan otin molemmat edellä mainitut kengät ja kerroin saman stoorin. Kaupasta lähdin uudet NB:t kainalossa kotiin.
New Balance 880v7
Vaikka uudessa kengässä vanhaan tykättyyn on eroa vain viimeinen numero, on kenkä edustajan kertoman mukaan ihan eri. Pohja on erilainen, kengän pintakangas on erilainen ja monta muuta kohtaa. Profiili silti 880-mallinen ja mun kantapää asettuikin heti mukavan tuntuisesti paikoilleen. Muutaman metri kävely urheiluliikkeessä ei kerro kengästä vielä paljon, mutta ensituntuma sai mut kuitenkin vakuuttuneeksi.
Uusi ja vanha.
Halusin päästä testaamaan kenkiä mahdollisimman pian, mutta perjantaina ja lauantaina reisissä edelleen tuntui alkuviikon mäkinousut ja jalkatreeni ja toisaalta mulla oli jo muuta menoa. Mutta sopivasti sunnuntaille oli luvassa pitkä lenkki Ninnin kanssa. Ehkä suositeltavampaa olisi aloittaa kenkien sisäänajo lyhyemmällä pyrähdyksellä, mutta nyt mentiin tällä. 
Asfaltilla mentiin.
Ensimmäisen viiden kilometrin aikana oikean jalan ulkosyrjään sattui. Yritin kääntää askellusta sisäsyrjälle, mutta eihän se vääntämällä auta. Onneksi kipu lakkasi eikä loppu lenkillä ollut minkäänlaisia ikäviä tuntemuksia. Päinvastoin lenkki oli aivan ihana, olisin voinut juosta vaikka kuinka pitkälle, mutta lopetimme 27 kilsan jälkeen.

Uusien kenkien vaimennuksen tunsi, kantapää ei päässyt turhia nousemaan eikä ongelmallinen oikea jalkani puutunut yhtään. Toivottavasti tämän ensimmäisen lenkin fiilis ja tuntuma kenkään pysyy 😊
Evästauko.
Meillä on täälä Pohjanmaalla valtavat keväiset tulvat. Teitä on poikki ja joet tulvivat pitkälle rannoille. Hiekkatiet routivat ja ovat paikka paikoin todella huonossa kunnossa. Kaikkine ongelmallisine ja ikävine tilanteineen, ovat tulvat myös omalla tavallaan hienoja luonnon tapoja osoittaa voimaansa. Lenkillä ihailtiin veden virtaa ja kosken pauhua, kuivin jaloin.
Pohjanmaalla tulvii.

Pauhuntaa pienessä joen uomassa.
Lenkin jälkeen kotona nopeat suihkut ja ruokaa suuhun. Sitten Jaana tulikin mua hakemaan tankotanssin tutustumistunnille 😏 En sitten koskaan ole ko lajia kokeillut, eikä muuten ollut kukaan muukaan kahdeksasta osallistujasta. Oli hauskaa, haastavaa ja voimaa vaativaa touhua. Joko puristin tankoa liikaa tai liian vähän, en vain ymmärtänyt mihin suuntaan pitää lähteä tai vauhti loppui kesken. Mutta iloisia onnistumisia, oivalluksia ja naurua riitti myös!
Jee, mä pysyn tässä 😄
Hyvää keväistä viikkoa kaikille!

~Eija~

lauantai 27. elokuuta 2016

Inov-8 Trail Running polkujuoksutapahtuma Seinäjoella

Tänään koitti se päivä kun kalenterissa luki polkujuoksukisat Seinäjoella :D Vaikka poluilla ja metsissä tulee juostua osa lenkeistä ja tietysti suunnistaessa, oli tämä mulle vasta toinen virallinen polkujuoksukisa. Viime vuonna kävin itseäni testaamassa Pässilänvuorella Jurvassa. Vajaan vuoden takaisia fiiliksiä pääset lukemaan tästä.
Inov8
Kuva maastosta napattu järjestäjien sivuilta.
Tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran ja järjestäjien tavoitteena on tehdä tästä perinne ja siinä tapauksessa ehdottomasti olen mukana. Eli kyllä tykkäsin!
Heti aamusta Rauli-myrsky ilmoitteli tulostaan heiluttelemalla puuskillaan. Aurinko silti paistoi ihanasti ja auton lämpömittari näytti +16 astetta. Siinä ja siinä laittaako lyhythihainen paita, mutta päädyin kuitenkin pitkään. Kisakeskuksessa tuli bongattua hurja määrä tuttuja :) Aivan mahtavaa kuinka moni oli ottanut tapahtuman kisakalenteriinsa! Odottava ja innostava fiilis oli tarttuvaa.
Ihania energisiä juoksuryhmäläisiäni ja minä.
Matkoina oli joko 10km tai 21km. Oli kuntosarjaa ajalla ja ilman sekä kilpasarjaa naisille ja miehille. Itse ilmoittauduin 21 kilometrin kilpasarjaan, vaikka en kyllä yhtään etukäteen tiennyt oliko se nyt oikeasti se mun sarja.
Alkuun oli luvassa puoli kilometriä nousua ja sitten vaihdellen sorapohjaista kuntorataa ja polkuja metsän puolella. Oletin alun olevan ruuhkaista, mutta aivan hyvin pääsi heti omaan vauhtiin menemään. Avokallioita ylös ja alas, märkiä soita ja ojia, pitkospuita sekä havunneuloilla peiteltyjä metsäpolkuja ja kiviä sekä puiden juuria. Eron tasaiseen juoksuun huomaa heti, kun hengästyy nopeasti ja sykkeet nousee normaalia korkeammalle. Itselle kolme ensimmäistä kilometriä tuntui tukkoiselta, mutta kyllä se lähti siitä sitten rullaamaan.

Vajaa neljä kilometriä meni molemmat reitit samaa juntua ja sitten pitempi erkani oikealle ja kympin juoksijat vasemmalle. Porukka harveni, mutta onneksi seuraakin jäi. Näköetäisyydellä meni kaksi naisjuoksijaa ja takana näin yhden lisää. Mentiin aika samaa vauhtia. Yhdessä alamäessä pääsin toisen edellä menevän ohi ja toisen kuittasin tien ylitys kohdalla kun hän erehtyi reitistä muutaman metrin verran.
Rupulivuorelle noustessa Tapio huikkasi että oon naisista toisena ja kärkeen kolme minuuttia. Huh mitä vauhtia joku pinkoo! Omat kilometrit taittuivat suurinpiirtein 5:30-5:45 tahtiin. Meno tuntui aivan kelvolliselta, joten sillä jatkettiin. 
Inov8
Kuva maastosta napattu järjestäjien sivuilta.
Ahonkylässä alkoi pitempi kuntorata pätkä. Hyvä rytmi poluilla hajos hiukan tässä. Vauhtia toki sai nostettua ja rennompaa juoksua aikaan, mutta polulla keskittyminen jotenkin pysyi paremmin koossa. Tässä vaiheessa edelleen toisena. 
Tosissaan mennään :) Kuva järjestäjien sivuilta. 
Miehiä loikki kantaan ja ohitse. Peesaamaan en paljon pystynyt vaan jatkoin omaan tahtiin köpöttelyä. Kun maaliin oli 6 kilometriä matkaa, jalkoja alkoi todenteolla painaa. Oikean jalan isovarvas hinkkasi kengän reunaan (Pässilänvuoren postauksessa oli sama ongelma!) ja molemmissa polvissa tuntui välillä pistosta. Alkoi väsymään. Vyölaukkuun olin varannut kaksi energiageeliä ja olin etukäteen ajatellut ottaa ekan 7km kohdalla ja toisen 14km kohdalla. Ei kuitenkaan tehnyt yhtään mieli imelää tomaatin makuista geeliä ja toivoin ennen lähtöä nautitun hiilari ja proteiini juoman kantavan maaliin asti. Geelit jäivät siis nauttimatta... Olisi ollut hyvä miettiä geelin ottaminen kuntorata pätkälle, sillä polulla juostessa ei olisi pystynyt keskittymään juoksun ohessa geelin nieleskelemiseen (tai no pitää opetella se taito!).

Kolme kilometriä ennen maalia olin jo todella väsynyt. Energiat vähissä! Kaksi kilometriä ennen maalia yksi nainen meni ohi (se joka juoksi alkumatkasta mun takana). En pystynyt jäämään peesiin, vaan päätin keskittyä pitämään omaa sopivaa vauhtia yllä. Lopussa oli puoli kilometriä laskua ja se menikin sitten rullaten käsijarru auki.

Maalissa aikaan 1tunti 58 min ja 55sek. Jes, alle kaksi tuntia, mikä oli mun itselle asettama tavoite :) Mun laskujen mukaan olin siis naisissa kolmas, mutta lopussa ohi mennyt olikin kuntosarjassa, joten kiilasin naisten kilpasarjan toiseksi. Palkinnoksi Inovin maastojuoksukengät :) Tosi hienoa!
Mun ihanat ja energiset juoksuryhmäläisetkin suoriutuivat hienosti omasta urakastaan! Hyvä naiset :D!
Palkintokengät tyttärien testattavana - kasvun varaa vielä on ;)
Kisojen päälle mulla oli verryttelyksi vielä iltavuoro. Työpaikan parkkipaikalla meni 5 minuuttia ennen kuin pääsin autosta pois, kun vasen pohje kramppasi. Eipä ole hetkeen vastaavaa ollut. Itselle hyvä muistutus, että JUO kunnolla ja TANKKAA energiaa pitemmillä matkoilla heti alusta! 

Hieno tapahtuma, hieno reitti ja hieno fiilis :)

~Eija~

perjantai 26. helmikuuta 2016

Talvikenkäperheeni

Kengät, nuo välttämättömät pahat. En ole ikinä ollut mikään kenkä fani. En omista ainoitakaan virallisia korkkareita, pari hassua monta vuotta vanhaa juhlakenkää löytyy kaapista ja pari pohjasta kulutettua tennaria. Ostan tyyliin kerran vuodessa jonkin sortin kengät ja niillä mennään se vuosi...jos ei kaksi tai kolme jos valinta on osunut nappiin. 

Lenkkareita kyllä kuluu yhdet per vuosi ja juoksu kilometrien täyttyessä lenkkarit siirtyvät ruohonleikkuu/puutarha kengiksi. Useampi vuosi on mennyt ja lenkkareita kulutettu, että se oman jalan malliin sopivin menopeli on löytynyt. Mun lenkkarit on NewBalance tai Asics. Neutraalilla, ohuella pohjalla. Näillä on sitten menty monen monta talvea varpaat märkinä, lipsutellen sohjossa ja jäässä. 
Ehkä se on iän tuomaa ennakoimista tai juoksu rentouden hakemista talvijuoksuunkin, sillä vihdoin ja viimein menin hankkimaan talvikenkäperheeseeni nastajuoksulenkkarit.
Ihana ötökkä laatikko ;)

Vaihtoehtoja on useita; hyviä, parempia ja parhaita. Itse se on kokeiltava mikä omalle jalalle ja juoksutyylille sopii parhaiten. Mä tilasin netistä sopivan kuuloisella alennuksella Icebug Pytho3-L BUGrip, kun sattuivat olemaan niin iloisen värisetkin ;)

Icebugin nettisivuilla kerrotaan näistän kengistä tällaista ->  "PYTHO3-L BUGrip® -nastakenkä on vakaa ja erinomaisen juoksutuntuman tarjoava jalkine kaikille liukkaille alustoille. Matalan välipohjan ansiosta tuntuma alustaan säilyy aina hyvänä. Kengän rakenne ja pohjan muoto tukevat jalkaa myös intensiivisessä juoksussa. Nastalenkkarin istuvuuden takaa tarkka nauhoitus."

Eniten mietiin tuota kokoa, Satunnaisessa käytössä olevat kengät ovat kokoa 37 tai 38. Lenkkarit on kokoa 37,5 ja maastojuoksukengät on kokoa 38. Päädyin kokoon 37,5. 

Ei muuta kuin kengät jalkaan ja lenkille. Ensi tuntumalla kengät tuntuivat melko napakoilta, isovarpaan kohdalta jopa ahtaalta. Tulikohan sittenkin liian pienet...hitsi. 
Ensimmäiset kolmisen kilometriä jalkapohjia särki kuten maastojuoksukenkienkin ensilenkillä. Pohkeisiin asti tuntui puuduttelua eikä askel tuntunut kevyeltä. Mulla tosin usein lenkin alussa kiristelee ja vihloo jäsenissä, joten ei tämä vielä pelästyttänyt. Matka jatkui lumisella tiellä. Jäätä sai hakemalla hakea ja isomman tien varressaa pystyi kokeilemaan pitoa ja kyllä se piti! Ah jes! Ja rentous löytyi pikku hiljaa :D! Muutama kilometri ennen kotia kiinnitin huomiota isovarpaisiin, joissa ei tuntunut yhtään ahtaalta. Päin vastoin jaloissa tuntui hyvältä, kiristys ja puuduttelu oli poissa.
Edesmenneen mummani kutomat säärystimet suojaavat nilkkoja hyvin lumelta.
Testilenkin jälkeen olo oli onnellinen. Kengät toimi, jalat pysyivät kuivina ja eikä hiertymiä tullut yhtään. Jalanpohjissa oli lievää pistelyä, johtuen kenties kovemmasta kengän pohjasta ja nastoista. Kokonais arvosana -> Tykkäsin :D
Talvikenkäperheeni vasemmalta -> maastojuoksukengät, perus tarlvikengät, nastajuoksukengät, perinteisen monot, luistelumonot ja sisäkengät.
Talvikenkäperheeseeni liittyi siis yhdet uudet "imurit". Kesälenkkarit saa suosiolla laittaa odottamaan kevättä ja nyt saa nautiskella pitävistä askeleista. 
Maastojuoksukenkien ja nastakenkien yksi ehdoton plussa on vettähylkivä pinta. Mikä miellyttävintä, että jalat ei kastu oli sitten loskaa, vesisadetta tai kuraa. Ja niitähän täälä meillä pohjolassa riittää.

Rentoja lenkkejä kaikille :D!

~Eija~