Näytetään tekstit, joissa on tunniste kevät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kevät. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 24. toukokuuta 2020

Lomaviikon reipas 166 km maaliin asti

Torisevan rotkojärvet sijaitsevat Virroilla, meiltä Ilmajoelta reippaan tunnin ajomatkan päässä. Ei siis kaukana, mutta en muista olleeni rotkoja aikaisemmin ihastelemassa. Nyt lomaviikko ja peruuntuneet viikonloppu menot mahdollistivat perheretken tähän mennessä kevään kauneimpana ja lämpimimpänä päivänä. Eväät siis reppuun, lapset autoon ja mukaan vaihtopaita ja sukat, sillä pitihän mun päästä myös Torisevatrailin reittiä juoksemaan.
Alainen Toriseva järvi
Ystäväni Niina suositteli kiertämään merkityn luontopolun vastakarvaan ja tällöin parhaimmat maisemat olisivat lopussa. Auto jätettiin Alainen järven läheiselle parkkikselle. Käveleskelimme kahvimajalle, joka toki ei auki ollut. Sieltä kallioilta jo aukesi näkymä jylhään rotkomaisemaan. Opasteet polulle löytyivät vessan takaa ja heti bongasin jo trailinkin merkkejä, hienoa.
Metsäpuro.
Heinä- ja sorametsäteitä, neulaspolkua vanhassa metsässä, puron vartta harjun pohjalla ja valitettavasti myös pitkähköltä tuntuva pikitie pätkä. Jo ensimmäisellä kilometrillä kaikilta lähti takit päältä ja lopulta lapsilta myös pitkähihaiset paidat. Aurinko paistoi ja oli ihanan lämmin. Kerran jo tytöt kahlasviat polvia myöden joessa virkistykseksi. Nuorin myös pulahti Torisevan kylmään veteen taukopaikalla, joita luontopolun varrella oli kaksi. Me valitsimme nuotiopaikan joka oli ihan Alainen järven etelä päässä. Siisti paikka, polttopuitakin oli ja saimme olla ihan omalla porukalla kun yksi pariskunta lähti juuri ennen meitä pois. 
Näkymä etelästä päin rotkoille.
Parhaat maisemat ja sydämen tykytykset todella säästyivät loppuun. Pääsimme kiipeämään rotkojen päälle ja mä olin sydän syrjällä nappaamassa lasten paidan helmoista kiinni etteivät vaan putoaisi. Lapsia ei huimannut, saati pelottanut.
Joka tapauksessa kaunis luonnon luomaama paikka, vaikka ihmisen tekemä valtatie ja sen aiheuttama meteli häiritsi kokonaisuutta. Kanssa ihmiset poluilla olivat iloisia, eikä meitä siellä ruuhkaksi asti ollut. Rotkojen päällä oli selvästi teknisempää polkua, kun muualla pääsi suht helppoa alustaa. Märkää tai liukasta ei ollut. Merkinnät olivat punaisia maalijälkiä puissa ja tolpissa sekä kunnon viittoja.
Luontopolku on 6,5 kilometriä pitkä. Leppoisan kävelyn jälkeen mä lähdin vielä juosten kiertämään Torisevatrailin 10,5 kilometrin lenkkiä. Somesta olin lukenut että maastoon on kympin lisäksi merkitty 3,5 ja 5 kilometrin reitit. Löytyi myös vihko, johon sai kirjoittaa puumerkkinsä ja matkan minkä kiersi.

Lähdin Kahvimajalta ja nyt toiseen kiertosuuntaan kuin olimme luontopolun kiertäneet. Rotkojen jälkeen reitti kaarsi heti vasemmalle menemättä ollenkaan pikitiellä - hieno homma. Mukavaa metsätietä, kapeaa polkua ja pian olinkin jo raviradalla, josta kisareitti virallisesti lähtee. Raviradalla en kuitenkaan nähnyt yhden yhtä reittmerkkiä, enkä tiennyt kuuluuko rata kiertää, joten kiersin sen ja lähdin samaa polkua kuin olin tullutkin. Metsän puolella merkinnät olivat taas hyvät eikä reitiltä voinut eksyä. Kolmasti tuli eteen juomapisteen lähestymis ilmoitus, mutta tänä lauantaina ei juottajia paikalla näkynyt. Kurkkua kyllä kuivasi mutta virkistystä sai vain jalat kun ylitti märkää kosteikkoa. Mukavasti oli nousua ja vastapainona alamäkiä, kivikkoa, mutta myös ihanaa neulaspolkua. 

Lähtö parkkikselta ja mahdollisesti raviradan kiertäminen toivat lisämatkaa sen verran, että mittari ranteessa näytti matkaksi 11,7 km. Autolla pikaiset naaman ja jalkojen pesut, vaatteiden vaihto ja puoli litraa juotavaa. Sitten kotimatkalle.
Kotona nautimme tovin jos toisen ihanasta illasta terassilla. Lopulta oli aika lähteä vielä päivän toiselle lenkille, että ei sunnuntaille jäisi liikaa hommia. Saunalenkkinä kiersin kotikulmilla 10,6 kilometriä, joten lauantai päivän kokonaissaldoksi tuli 22,3 kilometriä. 
Launtain lenkit juostu.
Tänään sunnuntai aamulla, ja lomaviikkoni viimmeisenä päivänä laitoin oikein kellon herättämään, mutta heräsin kuitenkin ennen sen soimista. Lähdin Seinäjoelle Ninnin seuraksi juoksemaan tasavauhtisen 20 kilometrin lenkin. Ja sehän me juostiin lämpenevässä aamupäivässä ja joissain kohdissa vastatuulen kiusaamina. Mukava lenkki ja päätös lomaviikon juoksuille. Kiitos Ninni seurasta :)! 
Lopulliset juoksukilometrit oli 167,3. Mun ennätys viikkokilometrit, jihuu! Ja eniten iloitsen siitä, että kroppa kesti ja jaksoi juoksemisen todella hyvin. Ilman lomaa, ilman lasten menemistä taas kouluun, ilman huippu kelejä ja ilman omaa päättäväisyyttä tavoite olisi jäänyt kauas.
166km "maalissa" Seinäjoella.
Erityisesti eilen lauantaina oli hiukan haikea olo, kun oikeasti olisi pitänyt oman arvion mukaan alkuillasta olla  NUTS Karhunkierroksen perusmatkan maalissa. Henkisesti koen, että olisin ollut siihen valmis ja kulunut viikko vahvisti fiilistä, että mahdollisesti kroppakin siihen olisi pystynyt. Onhan se eri asia taivaltaa 166 kilometriä yhteen putkeen ja sitä kokemusta lähden sitten vuoden päästä hakemaan. Nyt Rukalla on vielä valtavasti lunta. Matka olisi ollut rankka, ikimuistoinen, kipeä, iloa, taistelua ja toivottavasti mahdollisimman monella maaliin pääsyä. Kuitenkin toivon, että ensi vuonna olisi paremmat olosuhteet, eli lunta ihan vain maltillisesti.

Loma loppuu. Huomenna töihin  ja sitä se on koko viikko. Onneksi loppu viikosta taas kivaa retkeilyä tiedossa. Hyvää toukokuun viimeistä viikkoa kaikille!

~Eija~

P.S. Muistelin aikaisemmin että viime vuonna oli niin hieno keli NUTS Karhunkierroksella. No, paluu blogin postaukseen KK 83km matkalle muistuttaa, ettei se aivan niin ollut. Kylmähän siellä oli ja satoi ja yhdessä kuvassa takana näkyy kasa luntakin! Aika todella kultaa muistot ;)

perjantai 22. toukokuuta 2020

Juoksuretki Lauhanvuorella

Tänään perjantaina oli lomaviikon ehkä odotetuin juoksuretki, kun Sarin kanssa lähdettiin Isojoelle Lauhanvuoren kansallispuistoon. Mulle osa poluista oli viime toukokuun Antin maastomaratonilta tuttuja, mutta Sarille paikka oli ihan uusi. Nyt valitsimme lähtöpaikaksi Lauhansarven luontomatkailukeskuksen. Netistä tulostamamme kartan ja talon seinässä olevan kartan mukaan yritimme löytää haluamamme lähtöpaikan, mutta se tuottikin vaikeuksia. Lähtöportti löytyi, mutta polkua ei erottanut heinien joukosta. Lopulta alun kaksi kilometriä taitoimme hiekkatietä ja myöhemmin pääsimme odotetuilla poluille ja kunnolla matkaan.
Pirunpelto
Lauhanvuoren kierros on 23,3 kilometriä pitkä ympyräreitti ja halutessaan pystyy suunnittelemaan lyhyemmän tai pitemmän reitin. Pyörilläkin siellä pääsee aika kivasti kulkemaan ja pyöräilijöitä siellä jokunen patikoijien ja yhden toisen polkujuoksijan lisäksi näkyikin. Me pidettiin vauhti maltillisena, että pystyimme samalla päivittämään useamman viikon kuulumiset ja että näimme mahdollisimman paljon ympärille. 
Kirkas metsälampi.
Lauhanvuoren luonto on monipuolista. Kaunista kangasmaastoa, kuusi- ja talousmetsää, pitkospuita soiden yli, pulppuavia lähteitä ja puroja sekä valtava pirunpelto. Spitaalijärven taukopaikalla oli paljon porukkaa evästämässä ja sinne pääseekin helposti läheiseltä parkkipaikalta. En tiedä mistä järvi on moisen nimen saanut, mutta kertomusten mukaan sieltä on aikanaan viety vettä Venäjän ruhtinaalle, koska vedellä uskottiin olevan parantavia vaikutuksia.
Spitaalijärvi

Spitaalijärven jälkeen lähdettiin hissuksiin kiipeämään kohti Lauhavuoren huippua (231m). Siellä on näkötorni josta näkyisi aika kivasti pikkuisen kauemmas, mutta tietysti se oli vielä lukittu. Tarvitsee siis joskus toiste tulla uudestaan jos onnistuisi silloin päästä vielä korkeammalle. 
Paikka paikoin aivan hyvät opasteet.
Lauhanvuorelta laskeuduttiin taas maltillisesti alaspäin, kohti Kaivo- ja Ahvenlammia. Sitten kierrettiinkin tovi uudehkoa aidan viertä, joka on peuroja varten. Aidatulla alueella kasvatetaan luontoon palautettavia metsäpeuroja. Peuroja emme toki nähneet.
Loppu puolella reittiä polku pieneni jälleen ja pitkospuut olivat paikoin todella huono kuntoisia. Kaadetun talousmetsän reunalla sai olla tarkkana ettei kompuroi oksiin ja muihin risuihin. Kuitenkin loppu oli merkattu alkua selvästi paremmin ja löysimme "maalikaarelle" ongelmitta.

Kilometrejä kertyi 23,5 ja aikaa kului kolmisen tuntia. Lyhyillä tauoilla laitoin kellon hetkeksi pysähdyksiin. Lämmin päivä sai taas juomaan litran verran vettä ja lisäenergiana meni suklaata, energiapatukka ja energiamarmeladia. Lähdimme matkaan lyhythihaisilla paidoilla ja se oli ihan nappi valinta, sillä kylmä ei tullut. Ihana kevät keli meille toukokuun sankareille.
"Maalissa"
Kiitos Sarille seurasta! Matka taittui hetkessä.

~Eija~

torstai 21. toukokuuta 2020

Kukkia, rasteja ja juoksukilometrejä

Kahden 30 kilometrin juoksupäivän jälkeen oli hyvä pitää kevyempi päivä ja keskiviikkona juoksinkin vain 14,5km. Etukäteen jo osasin odottaa, että tämä keskiviikon lenkki tulee olemaan ehkä viikon hankalin, koska en oikein saanut siihen mitään kunnon tähtäintä. Ajatukset olivat muualla, ne pyöri kehää parin asian ympärillä, mikä teki olosta rauhattoman. Ennen lenkkiä oli hoidettava pari asiaa kaupungilla ja päätin heti pukea trikoot ja lenkkarit jalkaan ja juosta harhailu lenkkini samalla reissulla. Lenkki tuli juostua aurinkoisessa, mutta kovin kylmässä tuulessa.
Vihdoin uskalsin jokusen kesäkukankin ostaa.
Jo torstaina hyvin ja pitkään nukutun yön jälkeen sekä ainakin yhden asian selkiydyttyä olo oli rauhallisempi. Lähdettiin koko perhe heti aamupalalta Seinäjoelle suunnistamaan ja pokemon-jahtiin. Suunnistaessa todellisia kilometrejä kertyi yli 12 ja aikaa kului yli kaksi tuntia, mutta näitä ei luonnollisesti juoksukilometreihin lasketa, sillä suunnistus on suunnistusta ja juoksu on juoksua. Mies tätä vähän ihmetteli, kun molemmissa nyt kuitenkin metsässä juostaan, mutta näin mä tämän ajattelen. En vuositasollakaan laske suunnistuskilometrejä juoksukilometreiksi. Ja suunnistuksessa kilometrit merkitään linnuntietä ja todelliset kilometrit on sitten ihan muuta. Mun tapani ja sillä selvä :)
Suunnistus on ihan parasta.
Pikaisen syömisen jälkeen pyynnöstäni perhe jätti mut kotimatkalla Tuomikylän koululle ja lähdin siitä vielä Helatorstain juoksulenkilleni. Tänään oli luvassa polkujuoksua hyvinkin tutuilla poluilla. Tuomikylästä Palonkylään, siellä vajaan 6 kilometrin Ränkimäenkierros, jossa tarkoituksella nostin vauhtia reippaammaksi ja sitten takaisin samaa reittiä. Tuomikylän koululta juoksin vielä pienen koukun kanssa kotiin. Torstain 25,5 kilometrin lenkillä tuli todella kuuma ja vettä sain juotua litran. Lisäenergiaa ei tarvinnut ottaa, sillä sen verran hyvin edeltävästi syöty ruoka tuuppi eteenpäin.
Kevään eka ilman takkia :)
Ilta on mennyt tekemättä mitään. Tai no saunassa ja uimassa on käyty ja tankattu huomisen retkelle, josta sitten huomenna lisää. Hyvin tuntuu kroppa ja jalat toimivan. Kummempia väsymyksiä tai lihassärkyjä ei tunnu. Juokseminen eri paikoissa ja alustoilla on ihan ehdotonta, muuten alkaisi tympimään. On tämä vaan hauskaa.
Tällä hetkellä kilometrit ovat 101,50/166.

~Eija~

tiistai 19. toukokuuta 2020

Aamulenkeillä määräviikko käyntiin

Loma, mikä ihanin mahdollisuus lähteä omaan sopivaan aikaan heti herättyään juoksemaan.
Sopivasti lapsilla jatkui taas koulunkäynti koulussa korona tauon jälkeen ja miehellä alkoi työt toisaalla kahden kuukauden lomautuksen jälkeen, joten mulla on jälleen arkiaamupäivät ihan itseäni varten. Kylläpä tästä taas nautinkin! Ja mikä ihana puolipilvinen ja yllättävän lämmin keli! Pitkät kalsarit jäivät kotiin ja puolessa välissä riisuin myös hanskat käsistä.
Aamulenkillä loman alkamis iloittelua.
Lomaviikon tavoite on juosta 166 kilometriä, jonka olisin yrittänyt taivaltaa tämän viikon viikonloppuna Rukalla NUTS Karhunkierroksella. Matkan läpi pääseminen olisi ollut iso haaste jo kilometrien ja maaston vuoksi, mutta myös lumen vuoksi. Rukalla on vielä todella paljon lunta, paikka paikoin reilusti yli puoli metriä. Tulvia odotellaan. Viime vuonna Karhunkierroksella oli ihan huippu keli ja kuivat polut. Hassua sattumaa, että nyt siellä ei kisaa juosta kun ennätys lumimääräkin aiheutti yllätyksen. 

Mun maanantain aamulenkilleni lähdin samasta ovenraosta kouluun lähtevän poikani kanssa. Alku matka kulki hänen kanssa jutellen ja sitten uppouduin omiin ajatuksiin. Tarkoituksena oli juosta 10 kilometriä, mutta kevyillä jaloilla innostuin tekemään vielä pienen lisälenkin ja lenkin pituudeksi tuli tasan 13 kilometriä. Kahden päivän juoksutauko oli tehnyt selvästi hyvää jaloille. Ja nyt tämä useamman päivän tauko pyöräilystä tekee hyvää puutuneille pakaroille.
Pajuluoma.
Maanantai iltoihin toistaiseksi kuuluu polkujuoksuryhmien ohjaus. Ryhmä kokojen rajoitusten ja aikataulujen vuoksi mun on pitänyt tehdä ohjauksiin muutoksia ja ne vievät enemmän aikaa. Nyt olen aina ennen tapaamista juosten suunnitellut kunkin illan reitin ja sitten merkannut reitin. Harjoituksessa olemme porukalla tai osallistujat päinsä kiertäneet merkittyä reittiä. Normaalisti olen juossut osallistujien seurana reittejä eikä tällöin ole tarvinnut niitä merkitä. Maanantaisin saan aina kivat kilometrit kasaan. Tänäänkin tuli 17,9 kilometriä, kun nautimme kauniin Pajuluoman äärellä juoksemisesta.
Maanantain kilometrit yhteensä 30,9.
Ennen sadetta järven rannalla.
Tänään tiistaina lähdin taas juoksemaan heti aamusta, tuntia aikaisemmin kuin eilen, sillä olin päättänyt kiertää läheisen järven. Iltapäivälle oli luvattu vesisadetta, joten oli parempi olla asialla heti. Aamulla keli olikin jälleen todella kaunis. Juoksuliiviin pakkasin litran verran vettä ja pari palaa energiamarmeladia. Pari lisäkoukkua tein ihan tarkoituksella, että sain lenkille pituutta. Viimeisellä kilometrillä alkoi piskotella, mutta siinä kohdassa se ei enää haitannut. Kotipihassa kello näytti tiistain kilometreiksi 30,6 ja aikaa kului 2:37:45.

Kahden päivän jälkeen kasassa on 61,5 kilometriä.
Jaloissa tuntuu ihan ok:lta, mutta juoksuliivi oli hiukan löysällä ja se pääsi hinkkaamaan kainaloiden alle punaiset läikät. Huomenna homma jatkuu.

~Eija~

lauantai 16. toukokuuta 2020

Kohti lomaa


Tällä viikolla on saanut jälleen kokea niin takatalven ankaruuden kuin lupauksen lempeästä keväästä. Se ei nyt oikein millään tahdo kunnon kevät päästä tänne Pohjolaan.

Alku viikosta meillä oli luminen maisema. Eikä siis mikään kuura kerros, vaan useampi sentti lunta. Kaikki lumi ei edes sulanut päivässä, vaan sitä löytyi varjopaikoista vielä seuraavanakin päivänä. Moinen lumimäärä teki hiekkatiet kuraisiksi ja metsät todella märiksi. Maanantain yhteensä reilun 20 kilometrin polkujolkottelut eivät olleet mitään kevyttä menoa, sillä märkä maapohja imi jalat välillä nilkkoja myöten syleilyynsä. Ja kylmääkin se oli, tai olisi ollut, mutta onneksi vedin jalkaani Sealkinzin sukat ja johan pysyivät jalat neljän tunnin ulkoilun aikana kuivina ja suht lämpöisinäkin.
Nilkkoja myöten sukat märkänä mutta varpaat kuivina.
Alkuviikon lumishokin jälkeen on yöpakkasista ja hyytävästä tuulesta huolimatta ollut välillä ihan kuumakin. Tyttärien kanssa suunnistaessa ja rullaluistellessa on saanut riisua takkia pois ja ainakin hetkellisesti heittää kintaiden tilalle ohuemmat hanskat. Mutta pitkät kalsarit kyllä palasivat mun jalkaani. Hetkellisesti ne voivat ahdistaa, mutta käännyttäessä vastatuuleen reidet tykkää.

Viikko on sisältänyt maanantain jälkeen kevyttä lenkkiä, tai ainakin kevyttä yritystä. Parhaillaan olen aamuvuoroputkessa ja työpäivän jälkeen kun matkat on kulkenut pyörällä, on todella väsynyt olo lähteä vielä juoksemaan. Kyllähän lenkki hetkellisesti piristää, mutta oon niin väsynyt iltapäivästä iltaan, että lenkilläkin olo on ollut aika raskasta. Eilen olin sängyssä ennen lapsiakin ja oon nukahtanut heti. Onneksi ensi viikko on lomaa! Vielä pitää huominen 14 tunnin työpäivä vaan jaksaa.
Hetkellistä aurinkoa ja lämpöä.
Ensi viikolla olisi ollut myös NUTS Karhunkierros, jos ei olisi koronaa. Siksi myös olin tähän kohtaan lomaviikon järjestänyt. Tarkoitus oli lähteä aikuisporukalla viime vuotiseen tapaan jo keskiviikkona, mutta nyt emme lähde. Majoituksen varaus kuten osallistuminen juoksuunkin on siirretty ensi vuoteen. Tästä kaikesta olenkin jo aikaisemmin kirjoittanut miten paljon tämä harmittaa, joten ei siitä nyt tämän enempää. 

Ei auta, eikä kannata jäädä liian pitkäksi aikaa suremaan ja harmittelemaan! Niinpä päätin kaikesta huolimatta juosta ensi viikolla aikomani 166km matkan. Sillä suurella eroavaisuudella, että kilometrit juoksen kotona lähimaisemissa ja jaan kilometrit useammalle päivälle. Yksinkertaisella laskutoimituksella se tarkoittaa vajaa 23,8 kilometriä jaettuna lomaviikkoni jokaiselle päivälle. Yksittäisenä päivänä ei kuulosta pahalta, mutta seitsemänä peräkkäisenä päivänä hiukan pahemmalta. Mitään oikeita kisoja ei ole lähitulevaisuudessa tiedossa, joten palautumisen puolesta ei mitään huolta. Nuo kilometrit olisin oikeasti tähän saumaan yrittänytkin taivaltaa, mutta Rukalla reiluun vuorokauteen. Nyt onneksi aikaa on useampi päivä.
Metsässä.
Pääsette mukaan ensi viikon juoksu tunnelmiin, jos ei nyt ihan joka päivä, niin kuitenkin useampana päivänä yritän jaksaa ja juoksemiseltani ehtiä kirjoittaa miten kilometrit kertyy. Toivon lämpenevää keliä, että voisin jättää pitkät kalsarit kotiin, poutaa, että en retkilläni vilustuisi ja kropan joka ottaa hyvin energiaa vastaan ja jaksaa kilometrien iskutukset.

Vierivä kivi ei sammaloidu.

~Eija~

sunnuntai 10. toukokuuta 2020

Äitienpäivä

Eilen pyöräilin töihin ja juoksin kotiin. Tänään juoksin töihin ja pyöräilin kotiin. Työmatka on metsän kautta vajaa 14 kilometriä ja pikitietä kilometrin vähemmän. Lumien sulettua metsäreitti on  useinmiten valintani, myös tänä viikonloppuna. Sunnuntai illan vesisateessa kotiin päin kuran loiskeessa polkiessa toki mietin, olisiko toista reittiä pitkin ollut järkevämpää. No ei, pyörä oli joka tapauksessa pestävä, vaatteet heitettävä pyykkiin ja mua odotti sauna.
Työpäivän lisäksi tänään oli Äitienpäivä.

Tämä olikin mun 13 Äitienpäivä äitinä.
Vuosiin on mahtunut monenlaista, ilosta suruun ja kaikki mahdolliset värit siltä väliltä. Parasta on olla kolmelle ainutlaatuiselle ihmiselle se yksi ja ainoa. Aina ei tehtävässään onnistu, mutta onneksi ei tarvitsekaan olla täydellinen ja virheetön. Lasten kasvaessa on pystynyt jo asioista keskustelemaan ja opimme toisistamme valtavasti ja ihan huomaamatta. Toivon lasten osaavan haaveilla, toteuttaa unelmia ja olemaan armollinen itselleen. Rikkautta on olla oma itsensä, hyväksyä oma ja toisten erilaisuus sekä tietää että äiti rakastaa.
Metsän läpi töihin ja kotiin.
Omaa äitiäni en tänään ehtinyt nähdä, mutta onneksi äitiä voi muistaa ja halata ihan jokaisena vuoden päivänä. Viikko sitten olimme vappubrunssilla omalla laavulla ja viestitellä ja soitella voimme koska vaan. Äidiltä olen oppinut sosiaalisuutta, omien unelmien arvostamista ja kaikenlaista pohdintaa. Äitini tykkää kirjoittaa paljon ja niin tykkään minäkin, vaikka enää ei vuosiin ole tullut päiväkirjaa kirjoitettua. Meissä on paljon samaa, muun muassa luonteenpiirteissä, mutta myös paljon omaa persoonaa. Monista asioista olemme samaa mieltä, mutta mielipide ja kokemus erojakin on. On rikkaus ja onni voida keskustella äidin kanssa hyvin erilaisistakin asioista ja arvostan sitä. Tiedän, että olen hyväksytty kaikkine mielipiteineni. Olet rakas äiti.
Lauantai illalla juosten kotiin.
Harmittiko olla Äitienpäivänä töissä? No ei, sillä tähän on meidän perhe tottunut. Sain tehtyä hyvät lenkit mennen ja tullen työmatkoilla ja lauantai illalla keli oli jotain aivan uskomatonta. Kyrkösjärven pinta oli peilityyni ja ilmassa tuoksui kevät. Rastaat lauloivat ja lokit kirkuivat. Mä sain kotiin päästyä heti kakkua ja sunnuntai aamulla pitkät unet. Ja nyt on edessä vapaat.
Sunnuntaina juosten töihin.
Sain tänä aamuna myös ihanat kortit jokaiselta lapseltani. Niissä oli paljon kukkia, jotka eivät lakastu koskaan. Sisällä oli henkilökohtaisia sanoja ja merkityksellisiä ajatuksia, jotka tuntuvat niin tärkeiltä. Kiitos lapset. Olette rakkaita.
Ihanaa päivää jokaiselle myös huomennakin!

~Eija~

maanantai 4. toukokuuta 2020

Tavoitteet uusiksi

Tänä vuonna tavoitteena oli yrittää päästä läpi UTTF (polkujuoksukiertue Suomessa), johon kuuluvat NUTS Karhunkierros 166km, NUTS Ylläs-Pallas 160km ja Vaarojen maraton 130km. Joitain vuosia sitten en olisi voinut kuvitellakaan että nämä matkat olisivat mulle mahdollisia, mutta ajan kuluessa olen alkanut uskomaan että mä voisin pystyä siihen. Ei sitä tiedä jos ei yritä. Viime vuosi oli mun juhlavuosi, koska täytin 40 vuotta ja sen kunniaksi tahkosin paljon kisoissa, tavoitteena vähintään 40 kisaa. Yhteensä niitä kertyi 46. Mukana oli muun muassa elämäni ensimmäinen yli 100 kilometrin polkujuoksu. Viime vuosi oli muutenkin aivan huippu, hymyssä suin voin sitä muistella.

Onneksi siis synnyin vuonna 1979, sillä tänä vuonna, kun korona levisi maailmalla, ei 40 kisaan osallistuminen olisikaan ollut ihan helppo homma. Vaikka virtuaalikisat, joita vallitseva tilanne on synnyttänyt, ovat ihan kivoja, ei ne silti ole oikeita kisoja. Kotimaisemissa kovinkin tutuiksi käyneet tiet, polut ja metsätaipaleet eivät anna aivan samaa sykähdyttävää fiilistä, kuin esimerkiksi yöttömässä yössä kipuaminen lapin tuntureilla. Kiitollinen toki olen että ulkona liikkua saa, mutta kyllä paljon jää ikimuistoisia hetkiä tänä vuonna kokematta. Nimittäin sekä NUTS Karhunkierros että NUTS Ylläs-Pallas on peruttu. Heinäkuun loppuun asti suositellaan kaikki yli 500 hengen yleisötapahtumat peruutettavaksi. Kalenterista on siirtynyt ensi vuoteen myös Jukolan- ja Venlojen viestit, rastiviikot ja monet muuta juoksutapahtumat. Kaikille tapahtumillehan ei löydy ajankohtaa syksyyn, joten on järkevääkin että osa on suosista siirretty ensi vuoteen. Joka tapauksessa syksystä voi tulla kovinkin kiireinen, jos tapahtumia vihdoin taas saadaan järjestettyä.
Maaliintulo 55km:ltä Rukalla vuonna 2018.
 Varmasti suurien yleisötapahtumien peruminen on järkevää ja ymmärrän että tällä hillitään viruksen hallitsematonta leviämistä. Näin nyt vaan on toimittava, mutta kyllä kirpaisi siirtää osallistumiset ja samalla siirtää tämän vuoden tavoite ensi vuoteen. Harmitti tosi kovaa, sillä olin vielä elätellyt järjestäjien antamaa toivoa, että pitkät matkat olisikin viranomaisten luvalla saatu järjestää. Päätöstä ei kai ole vieläkään tehty, tai ainakaan siitä ei ole informoitu, mutta mulla ei ollut enää aikaa odotella. Kämpän varaus oli siirrettävä ensi vuoteen ja työvuorojen suunnittelussa piti tietää tarvitsenko uudessa ajankohdassa useamman päivän vapaata vai en. No en tarvitse nyt. Helpottui elämä sen osalta. 

Rukan reissu olisi ollut kaveriporukalla ja Ylläksen reissu perheen kesken. Nyt pitääkin sitten suunnitella muita reissuja ja pidentää omia lenkkejä kotikulmilla. Suunniteltiin jo perheen kesken telttareissuja ja ystävän kanssa on haaveiltu yhteisestä patikointi retkestä. Nyt on sitten aika laittaa niitä toteutukseen. Erilainen kesä on kaikilla edessä, mutta hyvä siitä tulee aivan varmasti. Pitää vaan asennoitua toisella tavalla.
Gps-pallukoita viime vuonna Ylläksellä.
Ensi harmituksen jälkeen fiilis on jo kohentunut. Paljon on tullut muisteltua edellis vuosien hienoja kokemuksia. Ehkä tämä kevyempi kisavuosi on oikein paikallaan ja ensi vuonna onkin sekä fyysisesti että henkisesti paremmassa kestävyyskunnossa. Itselle on niin paljon näytettävää. Vielä on auki voidaanko Vaarojen maraton järjestää lokakuussa. Ja jos järjestetään lähdenkö 130 kilometrin lenkille vai lyhennänkö matkaa. Toisaalta houkuttelee lähteä pitkälle matkalle, koska se olisi vuoden ainut yli 100 kilometrin retki. Mutta toisaalta Kolin yö vaan on niin rankaa, että kestääkö pää vetää sen sitten taas ensi vuonna uudestaan. Tätä on pohdittava. Nyt kuitenkin kevät leppoista juoksentelua ja enenevässä määrin poluilla ja metsässä.

Uusi tavoite tälle vuodelle on pysyä liikkeessä, saada hyviä juoksukilometrejä ja osallistua sitten syksyllä niihin mielenkiintoisiin tapahtumiin joihin ajallisesti ehtii ja on järkevää. Eniten toivon että kisoista saataisiin järjestettyä tuo Vaarojen maraton, pyöräsuunnistuksen MM-kisat ja sitten joitain suunnistuskisoja, esimerkiksi SM-sprintit. Ehdottomasti toivon myös, että löydämme Komian Kirkon Hölkälle uuden päivämäärän mahdollisimman pian, mutta vielä meidän pitää odottaa.

Hyvää toukokuuta kaikille!

~Eija~

lauantai 4. huhtikuuta 2020

Talvinen kevätlomaviikko

Taas on yksi viikko kotikoulua ja -treenejä hoidettu. Jossain mielessä uusi arki alkaa pyörimään, mutta ei se edelleenkään ole mukavaa eikä kilahtamisilta vältytä. Tämä viikko oli siitä vielä erilainen, että myös mä olin töistä kotona, sillä mulla oli lomaviikko. Tämän loman olin jo viime vuoden puolella korvamerkinnyt aivan toiseen tarkoitukseen kuin olemalla opettaja kotona. No nyt ei korona epidemian vuoksi ollut vaihtoehtoja.

Alkuperäisessä suunnitelmassa oli mennä jälleen Poriin Karhuviestiin, jonne olisimme työpaikkajoukkueella osallistuneet,. Se kuitenkin siirtyi ensi vuoteen. Mutta eniten kirpaisi huomisen Komian Kirkon Hölkän peruuntuminen tai siirtyminen toiseen ajankohtaan. Itse toimin hölkän järjestäjä porukassa ja paljon olimme hommia jo tehneet. Kovasti toivon, että hölkän saamme vielä ennen syksyä järjestettyä.
Arkiaamut alkavat yhteisellä metsälenkillä.
No nyt hölkän kökkähommiin korvamerkityt työtunnit käytin liikuttamalla itseäni ja lapsiani. Päivät toki menivät koulutehtävien parissa, mutta illat sitten liikkeessä. Lasten kanssa olen tehnyt paljon rauhallisia kävelylenkkejä ja jonkin verran myös olemme juosseet, sillä liikuntatehtävät vaativat sen. Olen saanut mukavasti kahden keskistä aikaa jokaisen lapsen kanssa.
Illan hämärtyessä pitkä pyörälenkki.
Omat juoksutreenit ovat jatkuneet mahdollisimman nousujohteisesti, vaikka tiedossa ei ole pääseekö koko vuonna kisaamaan. Ei myöskään tiedä sitä onko kenties pitkää tai ylipitkää polkua vai lyhyen lyhyttä sprinttiä. Toisaalta oon ennenkin hyppinyt lajista ja eri pituisista matkoista toisiin hyvin lyhyelläkin ajalla, joten ehkä tämä ei ongelmaksi muodostu. Yritän nyt vain saada sopivasti juoksukilometrejä alle, unohtamatta lyhyiden matkojen nopeutta. Ja juoksun rinnalle nostan vahvemmin pyöräilyn maastossa, jossa tarvitsen paljon kehittymistä tekniikassa ja voimassa, rohkeutta kyllä löytyy.
10 kilsan virtuaalikisan virallinen aika.
Viikko sitten juoksin virtuaalijuoksukisan, jonka järjesti Eatnosht. Ajatuksena oli että jokainen juoksee oman 10 kilometrin matkan yksin omilla poluilla ja reiteillä. Halutessaan sai juosta aikaa tai kerätä nousumetrejä. Myös parhaat maalintulo otokset palkittiin. Itse päätin ottaa tämän omana reippaampana treeninä ja juosta 10 kilometriä kiihtyvästi. Keli oli hyvä, hiukan plussan puolella, tiet sulat (vaikka hiekkatiet kyllä kuraiset ja pehmeät) ja tuuli maltillinen. Alku tuntui tahmealta kun en pahemmin ehtinyt lämmitellä, vaan suoraan hellan äärestä kiiruhdin kello 11 tapahtuvaan virtuaaliyhteislähtöön. Kuitenkin ensimmäisetkin kilometrit meni alle 5 minuutin kilometrivauhdin, joten aivan hyvä. Hiekkatieltä asfaltille päästyä askel keveni ja sain vauhdin hyvin nousemaan. Puolessa välissä olin melko nopeasti. Viimeiset kaksi kilometriä olivat taas pehmeää hiekkatietä, mutta sisulla sain vauhdin pidettyä alle 4:30.

Kympin aika oli 46:20, keskivauhti 4:38. Ei siis lähelläkään omaa ennätysaikaa, mutta silti olin tyytyväinen. Mitään en kuitenkaan voittanut. Haluan uskoa että, paremmalla valmistautumisella ja alustalla sekä muiden juoksijoiden kirittämisellä ajasta lohkeaisi reilusti pois.
Talvi tuli takaisin.
Puolessa välissä keväistä viikkoa meille saapuikin talvi takaisin. Ei kiva yhtään. Tykkään valtavasti lumesta, mutta silloin kun se tulee talvella. Lunta tuli sen verran, että pihan on saanut kolata kahdesti ja harkitsin kaappiin nostettujen talvilenkkarien ottamista takaisin esille. En kuitenkaan ottanut, vaan päätin näyttää lumelle pitkää nenää ja lipsutella kesälenkkareilla.

Tänään juoksin Porin Karhuviestin sijaan viikon pitkikseni kotimaisemissa. Tiedostin kyllä, että viikolla sulat metsätiet ja kuntoradat ovat nyt lumessa, mutta päätin silti suunnata niille asfalttilenkin sijaan. Metsäteille, joissa autot olivat ajaneet, olivat todella liukkaat lenkkarien alla ja muuten kävelyreitit olivat muhkuraisia ja paikoin sai kahlata eteenpäin nilkan syvyisessä lumessa. Tavoistani poiketen kuuntelin samalla musiikkia ja tällä kertaa se toimi todella hyvin. Tavoite oli juosta 30 kilometriä ja lopulta matkaa tuli 31 kilometriä. Aikaa kului 2 tuntia ja 43 minuuttia. Kroppa toimi hyvin ja jalkojen kireydetkin antoivat myöden reilun puolentunnin juoksun jälkeen.
Huomenna on lisää juoksua, sillä kyllähän lomaviikosta pitää kaikki ilo irti ottaa.
Viikon pitkis lumessa.
Aurinkoista viikonloppua kaikille!

~Eija~

maanantai 16. maaliskuuta 2020

Voihan korona

Elämme ihmeellisiä aikoja, kun korona-epidemia on sekoittanut ulkomaailman lisäksi myös Suomen. Parissa päivässä tilanne ryöpsähti käsiin, tai ainakin todella monet ihmiset saatiin paniikkiin, some-räjähti ja syyttävät sormet osoittelevat toisiin ja hakevat kuka ottaa vastuun. Isojen tapahtumien peruuntuminen oli joillakin toimialoilla kova paikka ja nyt kun THL:n suositukset koskevat myös pienempiä, rajana 500 osallistujan tapahtumia sekä harrastus- ja kilpatoimintaa, koskettaa se vielä suurempaa osaa ihmisiä, Liikunta-alalla moni yrittäjä, toimija ja seura on jo nyt tiukilla, saati kun asiakkaat jäävät pois ohjatuilta tunneilta tai kun liikuntapaikkoja suljetaan. Jopa suunnistuksen kuntorastien alkamista suunnistusliitto suosittelee siirrettävän myöhemmäksi. Kouluja ja päiväkoteja suljetaan, mutta onneksi ainakin meillä vielä lapset tänään pääsivät kouluun.

Jos, ja toivon todella, että näillä toimilla saadaan korona-virus rajattua, on tällä kaikella kuitenkin valtavat seuraamukset, jotka koskettavat tavalla tai toisella jokaista. Ajan kysymyshän tämä on ollut, että jotain maailman laajuista tapahtuu, mutta ehkä kaikki olettivat sen liittyvän paljon puhuttuun ilmastonmuutokseen. Korona ainakin sai aikaan päästöjen vähenemisen, aika näyttää mitä muuta.
Oma napaisena suruna on kevään kalenterin keikahtaminen. Vuorotyöläisenä ei ole selvää, että illat ja viikonloput saat vapaaksi, että pääset sinne ja tuonne, kuljetettua lapsia harrastuksiin ja järjestettyä erilaisia juttuja. Jo vuosia olen tehnyt tarkkaa suunnitelmaa perheen ja omien harrastusten pohjalta, kun olen työvuorosuunnitelmaa täyttänyt. Eräs kolleega vuosia sitten sanoi mulle, että työ on elämässä tärkein asia ja sitten tulee harrastukset. Tähän kyllä vastasin, että mulla tulee ensin perhe ja sen jälkeen harrastukset, vasta kolmantena tulee työ. Mä en halua elää pelkästään työni vuoksi, vaan tehdä enemmän sitä mistä nauttii.
Mun tämän vuoden isoin tavoite on UTTF (Ultra Trail Tour Finland). Nyt ensimmäinen ultrajuoksu NUTS Karhunkierros toukokuun lopulta on siirretty kaksi viikkoa eteenpäin. Kaksi viikkoa antaa lisää harjoittelu aikaa, mutta vähentää palautumisaikaa saman verran NUTS Ylläs-Pallakselle, joka on heinäkuun puolessa välissä. Matkat noissa ovat 166 ja 160 kilometriä. Ei siis mitään päiväretkiä, vaan reippaita yli vuorokauden retkiä. 

Toiseksi olin saanut lomani järjestettyä oikealle viikolle, sillä parilla vapaapäivällä ei Rukan reissu vaan onnistu. No nyt loma on sitten väärässä kohdassa. Ei ole helppoa lähteä siitä taas neuvottelemaan ja sitten jos kisa taas siirretään tai tulee muuta, on vaivannäkö ollut turhaa. Kämppä on vuokrattu alkuperäisen suunnitelman mukaan ja tietysti jo maksettukin. Helpoimpana vaihtoehtona lähdin nyt selvittelemään jos saisin varausta muutettua, sillä ilman asiallista tukikohtaa ei reissukaan onnistu. Katsotaan nyt.

Olen sanonut, että jos tänä vuonna UTTF ei multa onnistu syystä tai toisesta, yritän sitä sitten vielä ensi vuonna, mutta sen jälkeen on varmaan annettava olla. Jos tavoite ei onnistuisi, oletin sen johtuvan ainoastaan musta, mutta en koskaan osannut kuvitella, että syy voisi olla jokin maailman laajuinen epidemia. 
Pienet on yhden ihmiset murheet, onneksi. Enkä ole todellakaan ainut jolle tämä kolahti. Harmistunut ja vihainenkin saa olla, yksin ei tässä olla. Ei kai mikään tehty treeni ole hukkaan mennyt, ei yhden yhtä askelta ole turhaan otettu, mutta kyllä se turhauttaa ja surulliseksi tekee, kun nyt ainakin kevät meni ihan pipariksi ja kesänkin jutut ovat isolla kysymysmerkillä. Treenit jatkuu ja työt jatkuu.

Ainakin tänään maanantaina on vielä vapaata liikkua ulkona, joten menkää ulos raittiiseen ilmaan. Aurinko paistaa ja linnut laulavat kevättä. Juoksu tekee hyvää niin kropalle kuin mielelle. Tästä lukusuosituksena Scott Douglasin "Juoksu on parasta terapiaa". Sopii niin normaaliin arkeen kuin parhaillaan olevaan poikkeustilaankin. Kirja on julkaistu 2018 ja sen on suomentanut Saana Rusi vuonna 2019. 
Tsemppiä kaikille!

~Eija~

tiistai 7. toukokuuta 2019

Lumirasteilla toukokuussa

Tuli sitten takatalvi! Muutaman senttimetrin verran otti kevät taka-askeleita. Kylmä tuuli puhalsi jo viikolla idästä ja pohjoisesta ja toppakintaille ja kalsareille löytyi taas käyttöä. Siitepöly ja kuivasta maasta johtunut pöly sentään talttui tällä tempauksella...hetkeksi. Auto nyt ainakin on taas ihan kurassa ja lasten tramppa märkä, joten ulkona ei kuulemma taaskaan ole mitään tekemistä. 

Mä kyllä keksin ulkotouhuja eikä tämä luminen toukokuu ole yhtään tavatonta. Erityisesti kun Lapualla järjestetään keväällä suunnistuskisat, on lumi kuulunut kuvioihin edellisinäkin vuosina. Lauantai aamulla kaivoin viime syksynä varastoidut suunnistuskengät kaapista, laitoin ne suihkun alle heräilemään ja vedin jalkoihini Sealzkins-sukat. Kuivilla koppuraisilla kengillä ei kannata lähteä suunnistamaan, vaan märkinä ne oleentuu paremmin jalkoihin ja välttää inhottavat hiertymät. Asianmukaisilla sukilla saa jalat pysymään kuivina. Päälle oli vedettävä hiukan paksumpi poolopaita ja suunnistushousujen alle pitkät kalsarit. Mittari näytti piirun verran yli nolla astetta, joten hanskatkin olisi ollut hyvä olla matkassa. Lapualle meiltä hurauttaa parissa kymmenessä minuutissa ja suunnistuksen kevätkansallisten tunnelma lumisateineen ja viileine tuulineen oli taattu.
Kärsineet suunnistuskengät hangella.
Lauantaina oli lyhyet matkat. Naisten 40 vuotiaiden sarjassa se tarkoitti hieman yli 3 kilometriä. Lähdössä sormia paleli, eikä peukalot lämmennyt matkalla ollenkaan, kun peukalokompassi ja emit-kortti puristivat vähäisenkin verenkierron sormissa minimiin. Viileä ilma piti kuvainnollisesti pään sopivan viileänä ja keskityin vauhdin sijaan suunnistamiseen. Metsäsuunnistamaan en ollut ennen kisaa ehtinyt, jos ei rastireittiä suunnistuskoulussa lasketa. Toki en epäillyt etteikö juttu mielensopukoista palaisi, mutta rutinoitunutta ei homma tosiaankaan ollut.

Mutta hommahan lähti ihan hyvin luistamaan. Ensimmäisen ja toisen rastin heti kohdalle osuminen rentoutti menoa ja samalla tyylillä napsin loputkin rastit. Aika suoraviivaisesti etenin rastilta rastille eikä kummempia kaartoja tai pyörähdyksiä tullut. Oli mukavaa menoa ja vauhti ei silti ollut tapissa. Suorituksella sain sarjani kärkisijan, toki vain puolen minuutin erolla.
Lauantain rata.
Vaikka sunnuntaina ulkolämpömittari näytti jo lähemmäs 5 astetta, sai silloinkin pukea kolme takkia päällekkäin ja varata kisapaikalle lämmintä juotavaa termariin. Kisakeskuksena toimi sama paikka kuin lauantaina, mutta nyt matkana oli lyhennetyt pitkät matkat. Mun sarjassa se tarkoitti tällä kertaa 4,5 kilometriä. Lauantaina lähdimme kaikista osallistujista ihan viimeisinä ja metsä oli täynnä ristiin rastiin uria lumessa. Sunnuntaina pääsimme metsään puolessa välissä porukkaa ja yön aikana sulanut lumi hävitti myös mahdolliset urat. Keli oli huomattavasti mukavampi, vaikka edelleen melko kylmä. Hanskat olisi ollut kova sana mutta sunnuntaina sentään kaikki sormet ehtivät lämmetä suunnistamisen aikana.

Rata oli melko saman tyylinen kuin edellisenä päivänä. Kuitenkin menin tekemään vähän turhankin pitkiä polku kiertoja, vaikka suoraan metsän läpi olisi ollut nopeampaa. Myös kolmelle rastille tuli pientä virhettä, ei kovin pahaa, mutta kun kaikki virheet laskee yhteen, saa niistä pari hukkaan heitettyä minuuttia helposti. Vauhti pysyi jälleen maltillisena, loppukiriä lukuunottamatta. Ajattelin pistää loppusuoralla hiukan vauhtia, jos sattuisi lopputulokset olemaan sekunneista kiinni.
Kolme takkia päälleikkäin toukokuussa.
No ei ne ollut sekunneista kiinni, sillä lopulta viikonlopun kisojen kokonaistuloksissa jäin toiseksi puoli minuuttia voittajalle hävinneenä. Sunnuntai päivän virheet siis kostautuivat, vaikka niistäpä juuri oppii. Saamani palkinto oli kuitenkin mieluinen, sillä sain Lapuan Kankurien pyyheliinan. Oli aivan ihanan tuntuinen.
Palkinnoksi pyyheliina.
Viikonlopun kisoilla kuittasin 40 kisan juhlavuoteni 13. ja 14. kisat.

Sen verran kiirettä pitänyt viikonloppuna ja sen jälkeen, että vasta nyt tiistaina sain tämän postauksen ulos. Kroppa on ollut hiukan sekaisin huhtikuun lopussa olleen puolimaraton juoksusta, eikä sitä seuranneet uudet kisat, yövuorot ja pieni stressi ole auttaneet. Monena päivänä ruokahalu on ollut poissa ja uni huonoa. Nyt vointi on jo parempi, mutta ruokaa pitäisi saada alas vielä enemmän ja ehtiä nukkua kunnolla. Luonteelleni ei vaan oikein sovi kauaa olla paikoillaan. Tulevaa viikonloppua varten taas yritän kerätä energiaa, sillä seuraava startti odottaa...

~Eija~

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Maaliskuu maata näytti

Maaliskuussa juoksua tuli 285 kilometriä. Suurin osa nastakengät jalassa ja alustana lunta, jäätä ja sohjoa. Tällä viikolla, kuukauden viimeisellä viikolla, kuivan maan paljastuessa talven lumihankien alta, kaivoin kesälenkkarit kaapista. Ai että sitä keveyttä ja keväistä askelta! Nautin Suomen vuodenajoista, mutta mikään kolmesta muusta ei vedä vertoja keväälle! 
Pohjankyrö-lehden juttu 3/2019
Toissa viikolla oli juttu Pohjankyrö-lehdessä, johon ystäväni Päivi viime vuoden lokakuussa mua haastatteli. Aihe koski ultrajuoksua ja viime syksyn Kolin reissua, vaikka sivuttiin myös hiukan siitä vierestäkin. Ihanasti oli Päivi ajatuksia saanut kasaan, vaikka jutun julkaisu ajankohta yllätti meidät molemmat, sillä odotimme sen tulevan ulos jo viime vuoden puolella. Tästä johtuen jotkut sanamuodot olisi pitänyt olla toisin. 
Juoksua hangilla.
Maaliskuun juoksuja piristi keväisten kelien lisäksi pienen porukan yhteislenkit poluilla. Oli hyvin tampattua polku-uraa, ihanaa hankikantoa ja yhtäkkiä pettävää hankea, jolloin eteneminen muuttui kahlaamiseksi eikä voinut olla nauramatta. Mahtavia lenkkejä! 
Lumisilla poluilla.
Myös muutaman kerran pääsin hiihtämään , mutta pitää sanoa että hiihto-kärpänen ei tänä talvena mitenkään vakuuttavasti iskenyt. Ehkä jos olisi ilmoittautunut jollekin pitkälle retkihiihtokisamatkalle, olisi tullut ladulle lähdettyä useammin. Nyt ladun sijaan juoksu houkutteli selvästi enemmän. 
Talven viimeinen hiihto tyttärien kanssa.
Ohjaamani kevään juoksuryhmä aloitti viime viikolla ja se on samanaikaisesti aina jännittävää ja innostavaa. Iso ryhmä, jossa teemme tekniikkaharjoituksia, erilaisia lenkkejä, vetotreenejä, voima- ja lihaskuntoharjoittelua sekä juttelemme kaikesta mikä liittyy juoksuun. Mukavia tyyppejä ryhmä täynnä 🙂
Juoksuryhmän treeneissä vetoja.
Pääpaino omassa tekemisessä jatkuu edelleen juoksussa. Maaliskuussa sain tehtyä vuoden toisen yli 30 kilometrin lenkin ja pyrin tekemään sellaisen vielä huhtikuussakin. Karhunkierrokselle on kaksi kuukautta ja ajatukset pyörii valtavasti sen ympärillä. Viikko kilometrit oon saanut nostettua hyvälle tasolle - kevyelläkin viikolla 60 kilometrin paikkeille. Kuitenkin edessä on viikkoja kun on pakko kisojen vuoksi keventää enemmän.

Pian pääsee suunnistamaankin ja seuramme suunnistuskoulukin alkaa - kerron siitä seuraavassa postauksessa enemmän. 
Maaliskuun laskeva aurinko.
Aurinkoista huhtikuuta kaikille 😊!

~Eija~