Näytetään tekstit, joissa on tunniste kevät. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kevät. Näytä kaikki tekstit

tiistai 7. toukokuuta 2019

Lumirasteilla toukokuussa

Tuli sitten takatalvi! Muutaman senttimetrin verran otti kevät taka-askeleita. Kylmä tuuli puhalsi jo viikolla idästä ja pohjoisesta ja toppakintaille ja kalsareille löytyi taas käyttöä. Siitepöly ja kuivasta maasta johtunut pöly sentään talttui tällä tempauksella...hetkeksi. Auto nyt ainakin on taas ihan kurassa ja lasten tramppa märkä, joten ulkona ei kuulemma taaskaan ole mitään tekemistä. 

Mä kyllä keksin ulkotouhuja eikä tämä luminen toukokuu ole yhtään tavatonta. Erityisesti kun Lapualla järjestetään keväällä suunnistuskisat, on lumi kuulunut kuvioihin edellisinäkin vuosina. Lauantai aamulla kaivoin viime syksynä varastoidut suunnistuskengät kaapista, laitoin ne suihkun alle heräilemään ja vedin jalkoihini Sealzkins-sukat. Kuivilla koppuraisilla kengillä ei kannata lähteä suunnistamaan, vaan märkinä ne oleentuu paremmin jalkoihin ja välttää inhottavat hiertymät. Asianmukaisilla sukilla saa jalat pysymään kuivina. Päälle oli vedettävä hiukan paksumpi poolopaita ja suunnistushousujen alle pitkät kalsarit. Mittari näytti piirun verran yli nolla astetta, joten hanskatkin olisi ollut hyvä olla matkassa. Lapualle meiltä hurauttaa parissa kymmenessä minuutissa ja suunnistuksen kevätkansallisten tunnelma lumisateineen ja viileine tuulineen oli taattu.
Kärsineet suunnistuskengät hangella.
Lauantaina oli lyhyet matkat. Naisten 40 vuotiaiden sarjassa se tarkoitti hieman yli 3 kilometriä. Lähdössä sormia paleli, eikä peukalot lämmennyt matkalla ollenkaan, kun peukalokompassi ja emit-kortti puristivat vähäisenkin verenkierron sormissa minimiin. Viileä ilma piti kuvainnollisesti pään sopivan viileänä ja keskityin vauhdin sijaan suunnistamiseen. Metsäsuunnistamaan en ollut ennen kisaa ehtinyt, jos ei rastireittiä suunnistuskoulussa lasketa. Toki en epäillyt etteikö juttu mielensopukoista palaisi, mutta rutinoitunutta ei homma tosiaankaan ollut.

Mutta hommahan lähti ihan hyvin luistamaan. Ensimmäisen ja toisen rastin heti kohdalle osuminen rentoutti menoa ja samalla tyylillä napsin loputkin rastit. Aika suoraviivaisesti etenin rastilta rastille eikä kummempia kaartoja tai pyörähdyksiä tullut. Oli mukavaa menoa ja vauhti ei silti ollut tapissa. Suorituksella sain sarjani kärkisijan, toki vain puolen minuutin erolla.
Lauantain rata.
Vaikka sunnuntaina ulkolämpömittari näytti jo lähemmäs 5 astetta, sai silloinkin pukea kolme takkia päällekkäin ja varata kisapaikalle lämmintä juotavaa termariin. Kisakeskuksena toimi sama paikka kuin lauantaina, mutta nyt matkana oli lyhennetyt pitkät matkat. Mun sarjassa se tarkoitti tällä kertaa 4,5 kilometriä. Lauantaina lähdimme kaikista osallistujista ihan viimeisinä ja metsä oli täynnä ristiin rastiin uria lumessa. Sunnuntaina pääsimme metsään puolessa välissä porukkaa ja yön aikana sulanut lumi hävitti myös mahdolliset urat. Keli oli huomattavasti mukavampi, vaikka edelleen melko kylmä. Hanskat olisi ollut kova sana mutta sunnuntaina sentään kaikki sormet ehtivät lämmetä suunnistamisen aikana.

Rata oli melko saman tyylinen kuin edellisenä päivänä. Kuitenkin menin tekemään vähän turhankin pitkiä polku kiertoja, vaikka suoraan metsän läpi olisi ollut nopeampaa. Myös kolmelle rastille tuli pientä virhettä, ei kovin pahaa, mutta kun kaikki virheet laskee yhteen, saa niistä pari hukkaan heitettyä minuuttia helposti. Vauhti pysyi jälleen maltillisena, loppukiriä lukuunottamatta. Ajattelin pistää loppusuoralla hiukan vauhtia, jos sattuisi lopputulokset olemaan sekunneista kiinni.
Kolme takkia päälleikkäin toukokuussa.
No ei ne ollut sekunneista kiinni, sillä lopulta viikonlopun kisojen kokonaistuloksissa jäin toiseksi puoli minuuttia voittajalle hävinneenä. Sunnuntai päivän virheet siis kostautuivat, vaikka niistäpä juuri oppii. Saamani palkinto oli kuitenkin mieluinen, sillä sain Lapuan Kankurien pyyheliinan. Oli aivan ihanan tuntuinen.
Palkinnoksi pyyheliina.
Viikonlopun kisoilla kuittasin 40 kisan juhlavuoteni 13. ja 14. kisat.

Sen verran kiirettä pitänyt viikonloppuna ja sen jälkeen, että vasta nyt tiistaina sain tämän postauksen ulos. Kroppa on ollut hiukan sekaisin huhtikuun lopussa olleen puolimaraton juoksusta, eikä sitä seuranneet uudet kisat, yövuorot ja pieni stressi ole auttaneet. Monena päivänä ruokahalu on ollut poissa ja uni huonoa. Nyt vointi on jo parempi, mutta ruokaa pitäisi saada alas vielä enemmän ja ehtiä nukkua kunnolla. Luonteelleni ei vaan oikein sovi kauaa olla paikoillaan. Tulevaa viikonloppua varten taas yritän kerätä energiaa, sillä seuraava startti odottaa...

~Eija~

sunnuntai 31. maaliskuuta 2019

Maaliskuu maata näytti

Maaliskuussa juoksua tuli 285 kilometriä. Suurin osa nastakengät jalassa ja alustana lunta, jäätä ja sohjoa. Tällä viikolla, kuukauden viimeisellä viikolla, kuivan maan paljastuessa talven lumihankien alta, kaivoin kesälenkkarit kaapista. Ai että sitä keveyttä ja keväistä askelta! Nautin Suomen vuodenajoista, mutta mikään kolmesta muusta ei vedä vertoja keväälle! 
Pohjankyrö-lehden juttu 3/2019
Toissa viikolla oli juttu Pohjankyrö-lehdessä, johon ystäväni Päivi viime vuoden lokakuussa mua haastatteli. Aihe koski ultrajuoksua ja viime syksyn Kolin reissua, vaikka sivuttiin myös hiukan siitä vierestäkin. Ihanasti oli Päivi ajatuksia saanut kasaan, vaikka jutun julkaisu ajankohta yllätti meidät molemmat, sillä odotimme sen tulevan ulos jo viime vuoden puolella. Tästä johtuen jotkut sanamuodot olisi pitänyt olla toisin. 
Juoksua hangilla.
Maaliskuun juoksuja piristi keväisten kelien lisäksi pienen porukan yhteislenkit poluilla. Oli hyvin tampattua polku-uraa, ihanaa hankikantoa ja yhtäkkiä pettävää hankea, jolloin eteneminen muuttui kahlaamiseksi eikä voinut olla nauramatta. Mahtavia lenkkejä! 
Lumisilla poluilla.
Myös muutaman kerran pääsin hiihtämään , mutta pitää sanoa että hiihto-kärpänen ei tänä talvena mitenkään vakuuttavasti iskenyt. Ehkä jos olisi ilmoittautunut jollekin pitkälle retkihiihtokisamatkalle, olisi tullut ladulle lähdettyä useammin. Nyt ladun sijaan juoksu houkutteli selvästi enemmän. 
Talven viimeinen hiihto tyttärien kanssa.
Ohjaamani kevään juoksuryhmä aloitti viime viikolla ja se on samanaikaisesti aina jännittävää ja innostavaa. Iso ryhmä, jossa teemme tekniikkaharjoituksia, erilaisia lenkkejä, vetotreenejä, voima- ja lihaskuntoharjoittelua sekä juttelemme kaikesta mikä liittyy juoksuun. Mukavia tyyppejä ryhmä täynnä 🙂
Juoksuryhmän treeneissä vetoja.
Pääpaino omassa tekemisessä jatkuu edelleen juoksussa. Maaliskuussa sain tehtyä vuoden toisen yli 30 kilometrin lenkin ja pyrin tekemään sellaisen vielä huhtikuussakin. Karhunkierrokselle on kaksi kuukautta ja ajatukset pyörii valtavasti sen ympärillä. Viikko kilometrit oon saanut nostettua hyvälle tasolle - kevyelläkin viikolla 60 kilometrin paikkeille. Kuitenkin edessä on viikkoja kun on pakko kisojen vuoksi keventää enemmän.

Pian pääsee suunnistamaankin ja seuramme suunnistuskoulukin alkaa - kerron siitä seuraavassa postauksessa enemmän. 
Maaliskuun laskeva aurinko.
Aurinkoista huhtikuuta kaikille 😊!

~Eija~

torstai 5. huhtikuuta 2018

Lumesta sohjoon

Ei meinaa ehtiä kirjoitella kuulumisia, kun päivät kuluu ulkoillessa, illat lisää liikkuessa ja lopulta sänkyyn kaatuu melko väsyneenä herätäkseen taas virkeänä uuteen aamuun. Aurinkokin helli Pääsiäisen aikaan ja nyt odotettu vesisade ohentaa lumikerrosta kohisten. Vielä viikko sitten kävin hiihtämässä järven jäällä, mutta enää en välttämättä uskaltaisi mennä. Ja sitä paitsi kyllä sukset nyt ovat tallissa odottamassa ensi talvea ja vuorossa on siirtyminen kokonaan lenkkareille. Eilen vielä potkuttelimme kouluunkin kelpo kelissä, mutta nyt hiekkatie on sen verran loskassa että kelkkakin jää orsille. Olikin kyllä loistava kelkkailutalvi ja pakarat saivat loistavaa treeniä kun muun muassa kyyditsin lapsia koululle.
Kevään viimeinen hiihto 29.pv maaliskuuta.

Tyttärien kanssa pääsiäiskokolle kelkalla.
Hetki vielä menee, ennen kuin kokonaan nastallisista lenkkareista voin luopua, sillä sen verran kauan hiekkateillä loskaa ja jäätä riittää. IceBugin nastalenkkareilla on tullut juostua tänä talvena (marras-huhtikuu) lähemmäs tuhat kilometriä. Tarkkaa lukua en ole laskenut, mutta hyvin lähellä ollaan. Jalat ovat hyvin kestäneet kovat pohjat eikä marraskuun jälkeen enää ole lisää nastoja lähtenyt irti. Sauma on hiukan vasemman jalan sisäsyrjällä rikkoutunut, koska sukka sieltä kohdasta näyttää kastuvan.

Tällä viikolla toki pääsin jo lenkin tekemään kesälenkkareillakin, kun Päivin kanssa käytiin puolen kilometrin vetoja tekemässä. Haettiin sulia pyöräteitä kaupungin laitamilla ja aika sykkyrää saatiin tehdä että pahimmat jäätiköt vältettiin. Vauhti kiihtyi joka vedolla suunniteltua kovemmaksi, mutta mikäs siinä kun molemmilla kulki. Tuntui mukavalta ja jutellessa lenkille tuli ihan mukavasti pituuttakin 😊
Jäätä ja loskaa.
Kilometrejä oon tälle viikolle saanut juosten jo 50, kävellen vajaa 20 ja potkukelkkaillen reilu 10. Pitkän juoksun menin mahdollisimman matalilla sykkeillä ja ystävien kanssa sauvakävely ja vaunulenkki samalla jutellen vielä matalemmilla sykkeillä. Pienet kolotukset lonkan ja lantion seudulla ovat helpottaneet venyttelyllä ja liikkuvuusharjoituksilla. Tänään torstaina oli tauko päivä juoksusta, mutta Niinan haastamana lähdin kuntonyrkkeilemään. Monia vuosi sitten olen sitä harrastanut ja olipas mukava päästä taas. Oli huippu kivaa, hikistä ja tehokasta puuhaa. Nyt jo käsivarsissa ja hartioissa tuntuu että osui ja upposi 😏 Niin, eikä ne jalatkaan ihan toimettomina olleet, vaan jatkuvaa hyppelyä tuli.
Kävelysauvojen uudet ja edulliset piikit 😉
Näillä jatketaan. Juoksua ja monipuolisesti kaikkea muutakin vaihtelun vuoksi!

~Eija~

perjantai 2. kesäkuuta 2017

Kevään juoksukoulu kuvina

Takana on useamman kuukauden juoksukoulut :D Seinäjoen voimistelijoiden kanssa treenailtiin Kiva-juoksukoulussa tammikuusta toukokuuhun ja Seinäjoen kaupungin työntekijöiden kanssa maaliskuusta toukokuulle. Toissapäivänä treenailimme yhdessä viimeisen kerran kahden ryhmän kanssa. Ei voi kieltää, ettei haikea olo olisi, sen verran mukavaa ja innokasta porukkaa oli kaikissa ryhmissä. Oli mahtavaa tutustua uusiin ja ennestäänkin jo jostain toista kautta tuttuihin ihmisiin paremmin. Jos osallistujat saivat juoksukouluista vinkkejä ja innostusta juoksemiseen, niin sain minäkin roppa kaupalla uutta ja opettavaisia asioita. 

Sanotaanko näin, että kevät oli todella haasteellinen ja yllättävä kelien puolesta. Oon aina sanonut, että keli on vain pukeutumis- ja asennekysymys, mutta kyllä nuo liukkaat, jäätävä tuuli ja lumisade toukokuussa laittoivat asenteen koetukselle. Selvisimme haasteesta kuitenkin hyvin ja kaikki treenit tuli tehtyä, vaikka mielikuvitusta piti välillä käyttää ;) Yhteistreenien jälkeen oli voittaja fiilis, että mentiin ja tehtiin vaan, vaikka yksin olisi helposti jäänyt sohvalle peiton alle.

Tässä kuvina mun ja juoksukoululaisten kevät:
Tammikuussa yhteislenkin alussa.

Ja katuvalojen loisteessa takaisin.
Menimme juoksutekniikkaa asia kerrallaan läpi ja näitä muistuttelin pitkin kevättä. Haettiin rentouttaa ranteista nilkkoihin asti, rullaavaa ja kevyttä askelta kohti sitä paljon puhuttua flow-tunnetta. Alkuun oli lenkeillä enemmän kävelyä kuin juoksua, kroppaa kuunnellen ja huoltaen. 
Puhuttiin myös polttoaineesta, eli ruuasta. Kestävyysliikkujat tarvitsevat ruokaa jaksaakseen tehdä treenin tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Hyvistä lähteistä hiilihydraatit, proteiinit ja rasvat. Ja herkutellakin saa aina silloin tällöin. 
Mun perusaamupala.

Alkulämmittelynä häntä-hippaa :D

Venyttelyt lenkin jälkeen.
Juoksukoulut pidettiin Seinäjoella ja hyödynsimme paljon eri liikuntapaikkoja. Muun muassa pururadat, Kyrkösjräven ulkokuntosali, Törnävän ja uimahalli-urheilutalon alueet, Jouppiskan metsät sekä hyppyrimäen portaat. Ei ole välttämätöntä hankkia esimerkiksi kuntosalijäsenyyttä, jos siellä ei viihdy, vaan voima- ja lihaskuntotreenit pystyy tehdä ulkonakin kotona, muutamalla edullisella välineellä tai oman kehonpainolla. Jokaiselle löytyy ihan varmasti se itselle sopiva ja mieluisa tapa liikkua ja pitää kuntoaan yllä. Mahdollisuudet ovat rajattomat, jos niille vaan antaa mahdollisuuden :)
Juoksemaan oppii juoksemalla ja siinä kehittyy koko ajan paremmaksi ja paremmaksi tekemällä monipuolista harjoittelua, hyötyliikuntaa unohtamatta.
Alkulämmittelyjä Kyrkösjärven ulkokuntosalilla.

Tuuli ihan mielettömästi!!
(kts puita!)

Voimaa käsivarsiin ja hartioihin.

Yhteislenkillä Törnävän maisemissa.
Kaikille ryhmille ohjasin cooperin -juoksutestin, 12 minuuttia niin pitkälle kuin pääsee. Meistä suurin osahan on sen juossut joskus yläasteella tai lukiossa ja muistot ovat melko kirjavat, suurimmalla osalla negatiiviset. Nyt kuitenkin kaikki asettuivat lähtöviivalle innokkaina (tosin myös jännittyneinä) ja vielä innokkaampia olivat juoksun jälkeen. "Koska saa juosta uudestaan?" ja "Jäi 50 metristä kiinni että olisin päässyt seuraavalle tasolle!". Itsensä ylittämisiä ja parhaansa tekemistä, joko koko matka juosten tai silloin tällöin kävellen. Mahtavaa menoa oli :D!
Huhtikuussa lihaskunto-kimbleä lumiraekuurossa.

Huhtikuussa kehonhuoltoa tennispallolla.

Huhtikuussa useamman sentin lumihangessa :)

Mäkitreenit.
Metsässä, itselle niin tärkeässä paikassakin käytiin lenkki tekemässä. Välillä pysähdyttiin nauttimaan maisemista ja halailemaan puita. Kaikille ei tule mieleen, että metsässäkin voi ihan hyvin juosta ja erityisesti se, että pysähdellä saa niin usein kuin haluaa. Joupiskan lähistöllä on mielestäni melko turvallista poiketa metsään poluille, sillä kuntoradat, tiet ja Kyrkösjärvi pökkää aina jostain suunnasta vastaan. Ja aina voi pyytää kaverin mukaan ja kännykkä on hyvä ottaa ehdottomasti mukaan taskuun. 
Poljettiin poluilla.

Voimaa jalkoihin portaissa.
KIITOS kaikille mukana olleille, toivottavasti pian saadaan jättää pipot pois lenkeiltä :D 
Keveitä askelia kesään ja kenties nähdään taas syksyllä. 
Kun lenkillä nähdään, heitetään ylävitoset :)

~Eija~

p.s. Kuvat julkaistu osallistujien luvalla :)

sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Lumiset vappuaaton kisat

Kevään tiukahkon kesäsuunnistuskauden avasin eilen ja tänään kaksipäiväisillä SM-esikisoilla Lapualla, jossa varsinaiset R1:n SM-kisat suunnistetaan syksyllä. Lapuan Simpsiön seutu ei koskaan ole ollut mun lemppareita hankaline mäkineen. Mulla ei ole malttia lukea karttaa rauhassa, vaan helposti pistän tallan pohjaan ja tykkään vaan pitää vauhtia. Eilen lauantaina matkaa oli vain 3km (linnuntietä) ja rasteja oli 12. Paljon lyhyitä väliä ja jo etukäteen kuulin, että alun mäki pitää ottaa tarkasti ja sitten lopussa voi jo hiukan kaasutella. No tällä ajatuksella lähdin ja homma pysyi kasassa 5 ekaa rastia ja sitten sorruin mulle tyypilliseen poukkoiluun rinteessä sinne tänne. Pitkä väli armahti rinteestä ja pääsi vihdoin juoksemaankin. Ei nappi suoritus, mutta omaa suoritusta merkitykselllisempää olikin kuinka 7vee tyttäreni selviytyi omalta ensimmäiseltä omin päin mentävältä kisamatkaltaan. Helpotus oli suuri, kun maalissa odotti iloinen tyttö palkinto ja kartta kainalossa ❤
Minä ja tyttäreni kisan jälkeen. 
 Sunnuntai aamun verhojen aukaisu näytti toteen sen mitä oli etukäteen ennustettu -> maa oli valkoisenaan lunta ja taivaalta satoi koko ajan lisää... Hiphurraa mikä vappuaatto! Eiliseen verrattuna sellaiset 7 astetta viileämpää ja muutama sentti lunta. Suunnistuspaidan ja poolopaidan alle extrana lämpökerraston paita ja käsiin hanskat, ilman ei olisi voinut kuvitellakaan menevänsä.

Kuraa ja lunta vappuaattona...
Tänään sunnuntaina olikin sitten lauantaihin verrattuna tuplaten matkaa, lyhennetty pitkämatka, 5,9km (linnuntietä). Heti ykköselle oli piiitkä väli. Lyhyen arpomisen jälkeen päätin kiertää kunnon koukun tietä pitkin. Siinä ehti hyvin lämmetä ja lukea reittiä eteenpäin. Juoksu kulki helposti ja rastien napsiminen lähti hyvin liikkeelle. Tarkkana toki sai olla, mutta pitkillä väleillä yleensä pystyy ottamaan hiukan rennomminkin ja keskittyä havaitsemaan niitä oleellisimpia maamerkkejä. Lopussa helpon rastipisteen menin tyrimään, vaikka aivan oikeaan suuntaan olinkin koko ajan menossa. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin hyvä fiilis tämän päiväisestä. Kahden päivän yhteistuloksissa olin sarjani toinen 😊

Sunnuntain kartta. 
Kivat kisat, kivat radat ja yksi ikimuistoisimmista vappuviikonlopuista - kiitos lumisateen 😉
Vapun vietto jatkuu tästä hiukan perinteisemmissä merkeissä, kun lähes suoraan kisojen jälkeen lähdimme ajelemaan Etelä-Suomeen kummipojan perheen luokse. Luvassa leikkiä, laulua ja kakkua 🎈

Mukavaa ja toivottavasti myös auringon paistetta Vappuunne!

-Eija-

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Kevät pöhinää

Pääsiäisenpyhät vierähtivät osaksi töissä. Kolmivuorotyöntekijänä arjen ja pyhän raja hämärtyy, jopa vuorokaudenajat pyörähtävät välillä päälaelleen. Kuitenkin kuhunkin vuodenaikaan liittyviä juhlia juhlitaan samaan aikaan kuin muutkin ihmiset, hiukan vain sumplien ja toisinaan soveltaen. Meidänkin lapset kuitenkin pääsivät lauantai aamupäivällä trullittelemaan, vaikka äiti oli töissä ja sunnuntaina mun aamuvuoroni jälkeen vietimme ystävien kesken aikuisten iltaa. Kun maanantai aamulla olisin saanut nukkua, laitoinkin kellon herättämään puoli seitsemän, että ehdin porukkalenkille ;) Pyhien ainoan vapaapäivän halusin heti aamusta käyttää mielekkäästi.
Lasten pääsiäisaskarteluja ja kinder-kakkua ;)
Olikin tullut pyhien aikana herkuteltua sen verran, että ylikylläinen olo tuntui hyvältä saada purkaa pois. Sanonkin näin, että maanantai aamuvarhaisen 23 kilometrin ja 3 tuntia kestäneen polkujuoksulenkin tankkaus osui kohdilleen ;) Menimme rauhallista vauhtia koko ajan samalla jutellen. Vedimme vuorotellen ja jarruttelimme välillä innostuvaa vauhtia. Energiat riitti hyvin ja mukana mulla oli vain yksi geeli ja pieni pullo vettä. Viimeisen puolen tunnin aikana alkoi vatsa kurnia, mutta oloa se ei heikoksi kuitenkaan tehnyt. Keskisyke oli 122 ja maxsyke 141. Aivan älyttömän hyvä pk-lenkki. Antoi vahvan olon kesän tuleviin polkujuoksutapahtumiin :)
Mieli lepää metsässä.
Metsässä oli edelleen yllättävän paljon lunta, mutta ei onneki enää liukasta. Nastakengillä oli huoletonta mennä. Hetki vielä ja sitten voisi vaihtaa polkujuoksukenkiin.
Eeva ja Kimmo lenkkiseurana.
Juoksulenkin jälkeen suihku ja kunnolla ruokaa polttoaineeksi. Hetken huilaaminen ja luvassa oli retkipyöärilykauden avaus ystävän kanssa. Aamun muutaman asteen pakkasesta ilma oli lämmennyt plussan puolelle ja aurinko paistoi :) Aivan loistava keli pyöräilyyn. Aloitimme sopivalla, noin 30 kilometrin lenkillä Kyrkösjärven maisemissa. Hiekkatiet olivat todella kuraiset ja raskaat, joten kotiin päin pyöriteltiin myötätuulessa asfalttia pitkin.
Kiitos Meijulle lenkkiseurasta :)
Silmät jos sulkisi, voisi kuvitella olevan jo kesä.
Pyöräilyn lomassa pieni breikki tehtiin Jouppiskan hyppyrimäen kupeessa porrastreenin merkeissä. 70 porrasta juostiin, tasahypittiin ja vuoroloikittiin kuudesti ylös. Ihanasti reidet, pakarat ja hengityselimistö pääsi hommiin. Ai että, tykkäsin vaikka kuolema tuntui oleva lähellä aina portaiden yläpäässä. Positiivista, että aika nopeasti sitä palautui tuolta ns kuolemanportilta takaisin elävien kirjoihin ;)
Tänään pyörälenkillä bongasin ensimmäiset leskenlehdet :D! Kevät, ihana kevät on ihan nurkan takana. Kevät on ihan paras vuodenaika! Kunpa pian voisi heittää viimeiset toppavaatteet varastoon, vaikka toppakintaat kyllä pysyy följyssä pyörälenkeillä varmaan läpi koko kesän ;)
Leskenlehtiä!
Mukavia kevään tuoksuisia lenkkejä jokaiselle :)

~Eija~

maanantai 27. maaliskuuta 2017

Viisarit kesäaikaan

Lauantaina jo vihjailin, että sunnuntaina on tarkoitus leppoisan lauantai-päivän jälkeen juosta lujaa. Lähdin nimittäin 
Viisarinkääntöhölkkään Nurmoohin
Niitä kelloja kun nyt ainakin toistaiseksi siirretään ees taas kaksi kertaa vuodessa, järjestetään tämä pieni kylä hölkkäkin samoina viikonloppuina. Vaihtoehtoina on juosta 3 tai 6 kilometriä ja tämä jälkimmäinenhän on just passeli kevään kova juoksutesti itselle. Mutta en mä kyllä yhtään tykkää tämmöisistä raasto matkoista, kun siinä pitää mennä niiiin lujaa ja hetkenkin höllääminen kostautuu loppuajassa. Sunnuntaina sattui vielä melkoinen maaliskuun puhuri, että tiedossa oli vastatuulta joka tapauksessa jossain kohdassa.
Kesälenkkari kausi avattu :)
Ja voi että mä taas niin jännitin. Arvoin vaatteiden kanssa moneen otteeseen, kun kuitenkin mittari näytti 11 astetta plussaa, eikä tuo kova tuuli kuitenkaan ollut kylmä. Vielä 10 minuuttia ennen starttia kiskaisin pitkät kalsarit  juoksuhousujen alta ja olisin tuolle takillekin voinut tehdä saman. Lähtöluvan jälkeen ei sitten enää ehtinyt jännittämäänkään, vaan piti juosta.

Eka kilsa tuntui aivan helpolta, mutta menin sen mulle aivan liian lujaa - oma mittari näytti 3:56. Hidastin tietoisesti, koska tavoite oli mennä jotain 4:10-4:20 vauhtia. Pyöräteillä oli paksu kerros hiekoitussoraa ja useat hyppäsivätkin autotielle hiekattomalle alustalle juoksemaan. Valtatien alituksen jälkeen käännyttiin kohti Atriaa ja sivutuuli tuli kuvioihin. Matka kääntöpaikalle tuntui pitkältä! Kärki tuli loikkivin askelin vastaan ja itse yritin vain pysyä edellä menevän peesissä siinä kuitenkaan onnistumatta. Tuntui kamalalta. Käännöksen jälkeen sai jo pikku maistiaisen vastatuulesta ja valtatien uudelleen alituksen jälkeen se iski voimallaan päin. Inhottavaa ylämäkeä siihen samaan syssyyn. Ai että jalkoja painoi, mutta eteenpäin oli vaan runnottava. Hitain kilometri tuli tässä, 4:35.
Ennen starttia vaatetuksen arpomista.
Loppu suoralla jo parin sadan metrin päästä näki kisa-ajan ja se vääjäämättömästi raksutti lopulliseksi ajaksi 26:06. Jos nyt oikein laskin, niin keskivauhdiksi tuli näin ollen 4:21, eli en päässyt tavoitteeseeni. Sekunnin per kilometri nyt ainakin olisi pitänyt saada pois...

Juoksun jälkeen keuhkot olivat rutistuksesta ja katupölystä ihan puhki ja vasemmassa pakarassa juili ikävästi. Pientä palauttelua ja nopeasti kuivat vaatteet päälle, sillä vilu meinasi tulla aika nopeasti.
Naisten pääsarjassa tulin toiseksi enkä tosiaankaan hävinnyt huonolle, sillä voiton vei ylivoimaisesti Sari Anttonen, Suomen maajoukkuesuunnistaja. Hienoa katsella toisen menoa, kun se näyttää niin helpolta :)
Heti palkinto käyttöön.
Palkinnoksi sain mukaani sauvasekoittimen :) Tokihan sitä piti heti testata ja iltapalaksi tein perus smoothien -> banaania, maitorahkaa, vähän mansikkaa, maitoa ja cashew-pähkinöitä. Hyvää :)
Kisapäivän iltapala.
Juoksun, syömisen ja huilin jälkeen olo on taas ihan hyvä ja loppu viimein oon ihan tyytyväinen juoksuun. Onpa nyt oma pohja-aika, mitä voi lähteä tulevissa Viisarinkääntöhölkissä parantelemaan. Ja onpa tämä epämiellyttävä kevät raasto nyt tehty! Mun suunnitelmissahan oli mennä juoksemaan viikon päästä kova kisa Karhuviestiin, jossa myös on tällaisia lyhyitä, alle 10 kilometrin osuuksia, mutta emme saaneetkaan työpaikkajoukkuetta kasaan :(  Tämä nyt hiukan korvasi sitä.

Uusi viikko on taas työrintamalla melko kiireinen ja sehän nipistää omia treenejä, mutta liikkeessä pysytään silti. Mukavaa ja reipasta alkavaa viikkoa kaikille :)!

~Eija~

sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Kevät kuulumisia

On ollut melkoinen kevät! Kiireinen, antoisa, mielenkiintoinen, innostava, uuvuttava, haasteellinen... kuvaavia sanoja voisi löytyä vielä pitkä rimpsu. Huhtikuu oli elämän tähän astisista rankin, koska sinne osui niin monta itselle tärkeää ja merkityksellistä juttua ja ne jokainen vaati multa omanlaisen panostuksensa. Parasta tässä on se, että mä hoidin ne kaikki *tuulettaa* :D
Sen jälkeen olikin takki todella tyhjä. Väsytti henkisesti ja fyysisesti. Annoin itselleni mahdollisuuden huilata ja kropan rentoutua.

Sattuipa sitten tuohon toukokuun alkuun aivan mainiot lämpöiset kevätkelit! Ja parasta pään nollausta on puutarha terapia. Meillä on kiitettävästi puutarhaa. Onneksi on halua sitä laittaa, mutta vähemmän aikaa eikä millään ilveellä taitoa. Mutta kunhan jotain rapsutellaan ja aina voi ostaa uusia taimia taimimyymälästä ;)
 Mä sitten rapsuttelin ja kuopsutin, kärräsin ja kannoin monen monta tuntia puutarhassa. Aurinko helli ja linnut lauloi, luonto heräsi ja mä nautiin.
Ei voi parempaa vuodenaikaa olla!
Lasten laittama "kukka"-asetelma
Raparperiä pukkaa
 Hyötyliikuntaa tuli monessa muodossa. Haravointia, lapiointia, repimistä, nostamista, kärräämistä... Kaikella tällaisella touhaamisella on meille ihmisille erittäin suuri merkitys peruskunnon ja kokonaisen hyvinvoinnin ylläpitämisessä. Minäkin olin iltaisin melkoisen väsynyt ja kropassa tuntui eri paikoissa kuin normaalisti ja voi sitä mielen rauhaa ja tyytyväisyyttä!
Puutarhaan lisää valoa isoja puita kaatamalla.
Halottavaa...
Onneksi aurinkoisia ja lämpöisiä päiviä oli useita, joten niistä takuuvarmasti sai jokainen nauttia jonkin pituisen siivun, eikä yhtään harmittanut mennä välillä töihin. Mä oonkin kulkenut suurimman osan toukokuun työpäivistä pyörällä. Joinain päivinä oon jopa koukannut naapurikylien kautta, että olen saanut nauttia tästä ihanasta heräävästä luonnosta pikkuisen pitempään.
Hyötyliikunnan oheen täsmäliikunta iskut ovat mainiota lisää ja kaikille suositeltavaa. Jokaiselle aivan varmasti löytyy se oma laji omien mieltymysten, taitojen tai muun ominaisuuden pohjalta. Oma lajinihan on se suunnistus ja kisakausikin on jo avattu :) Pari viikkoa sitten kisattiin auringon paisteessa ja eilen vesisateessa. Ei mennyt putkeen ilman pummeja kummatkaan kisat, mutta jos ei ole epäonnistumisia ei olisi onnistumisiakaan ja näitä jälkimmäisiäkin mahtui mukaan.
 Ai niin ja koneen äärelläkin on tovi tullut istuttua, ainakin nyt kun tämä viileämpi ja sateisempi virtaus meille löytyi. Kouluun liittyviä raportteja oon viimeistellyt ja nyt on 3/4 valmiina *tuulettaa* ! Viimeinen osioni, liiketoimintasuunnitelma on nyt työnalla ja aivan hyvällä mallilla. Kolme viikkoa aikaa palauttaa se ja ihan varmasti siihen pystyn!

Ens viikolla on meillä liikunnan ammattitutkintolaisilla Kuortaneen Urheiluopistolla PT-tentti.... Se jännittää, pelottaa, hirvittää, arveluttaa... adjektiiveja löytyisi taas useita. Vielä tarkoitus mennä päälihasryhmiä kerraten ja eri luentomateriaaleja silmäillen läpi. Ei oikein tiedä kuinka tarkkoja kysymyksiä sielä mahtaa olla ja mikä oikein vastaus prosentti pitää olla että pääsee läpi. Peukut pystyyn kiitos :)

~Eija~