Näytetään tekstit, joissa on tunniste hyvä olo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hyvä olo. Näytä kaikki tekstit

torstai 12. syyskuuta 2019

Cooperintesti syyskuun kesäkelissä

Tämän vuoden viimeinen kesäpäivä oli tämän viikon tiistaina, niin ainakin meteorologit meinasivat, joten kai se on uskottava. Ja olihan se hieno ja lämmin päivä, aurinko paistoi ja lämpötila oli reilusti yli 20. Silti mulla oli päällä pitkät juoksutrikoot ja -paita ja olin läkähtyä liikkuessani jalkaisin kohti Kurikan urheilukenttää. Jalat tuntuivat alkuun raskailta ja kankeilta, mutta asianmukaiset liikkuvuusliikkeet ja niin kroppa heräsi. Päivemmällä oli hetken ideasta herännyt ajatus kokeilla pitkästä aikaa juosta 12 minuuttia omaa kovaa, siis cooperintesti. Ja nyt mä olin sitä toteuttamassa. 
Jes, epävirallinen oma ennätys! 
Seisoin lähtöviivalla. Kaksi poikaa potki palloa nurmella, yksi nuori mies juoksi farkut jalassa kenttää ympäri ja kouluikäinen tyttö touhaili omiaan huoltorakennuksen kulmilla. Mitään isoa yleisurheilu- tai pallokouluryhmää ei näkynyt. Jospa ne pian tulisivat, niin mä en voisikaan juosta. Kävelisin vain pois. Vielä hetken puhaltelin ja kun en keksinyt mitään kunnon syytä pyörtää päätöstäni, lähdin juoksuun. 

Irtosin heti reippaaseen juoksuun ja vedin hiukan jarrusta. Ensimmäisen kierroksen kohdalla nopea vilkaisu kelloon ja se näytti tasan 400 metriä ja aikaa oli mennyt muutama sekunti alle puolitoista minuuttia. Puuskutin mutta ihan hallitusti. Kolmannen kierroksen lopussa ajatuksissa vilahti heittää kävelyksi, sillä eihän kukaan saisi tietää että olin meinannut cooperin juosta. Jalat vei eteenpäin, mutta keuhkoissa alkoi pistää ja neljännellä kierroksella jo kuulin keuhkojen vinkuvan. Puolessa välissä vasta...vai puolessa välissä jo... Ei enää kauaa. Olin laskenut, että 7 ja puoli kierrosta pitää juosta että pääsen haaveilemaani kolmeentonniin.
Garminin dataa vauhdista cooperin aikana. 
Aurinko porotti naamaan, hiki nokkui pitkin ohimoita, yhdessä kaarteessa oli aina hetkellinen vastatuuli ja kentälle norkoilemaan tulleet kaksi tyttöä silmäilivät alta kulmain mun menoa. Palloa potkineet pojat ja farkkupoika olivat lähteneet. 

Vauhti hiipui. Vilkaisu kelloon ja nostin vauhtia. Mä teen sen jos nyt vaan juoksen. 2800 metriä tuli täyteen ja mulla oli aikaa vielä reilusti yli minuutti. Näin kun kellossa tuli 3000 täyteen ja rullailin lopun hymy huulilla. Pari minuuttia vain makasin maassa ja tasoitin hengitystäni. Hoipertelin pystyyn ja sitten tuuletukset. Kolmetonnia tuli kunnon marginaalilla, jes! Epävirallinenhan tämä tulos on kun omalla kellolla ja ratamerkintöjen mukaan sen vain katsoin, mutta itse tiedän sen kuitenkin juosseeni. 
Ilkanpolulla Ilmajoella.
Cooperin jälkeen oli huikean kevyt olo. Se on hassua miten hyvä olo kunnon revittelystä tulee. Seuraavana päivänä teinkin sitten huomattavasti matala sykkeisemmän treenin poluilla. Vajaa 17 kilometriä juoksin omissa ajatuksissa, jolloin itse asiassa tulee ideoitua vaikka mitä. Nytkin sain sellaisen ajatuksen ensi vuoden kisoista, että sitä on ensin pureskeltava läheisten kanssa ja sitten vasta voin tehdä lopullisen päätöksen. 
Se piti vielä kertoa, että mun kesällä kovia kokeneet jalat, erityisesti polvet voivat tällä hetkellä oikein hyvin. Pystyn juosta ja muutenkin liikkua kivuitta. Juoksijanpolvi vaiva on hallinnassa säännöllisellä ja ammattitaitoisella hieronnalla ja omalla kehonhuollolla. Toinen, niin sanottu haava-polvi on ok. Siinä on joskus ihmeellistä leposärkyä ja arpea kutittaa, mutta ei mitään liikkumista hidastavaa. 

Kisoja tälle kaudelle vielä on ja onneksi oma mieli on pysynyt virkeänä ja into kilpailla on korkealla. Joten pysykäähän tekin vielä kyydissä 😊

~Eija~

torstai 15. marraskuuta 2018

Marrasputki puolessa välissä

Viime lauantai aamulla kömmin sänkyyn toisen yövuoroni jälkeen. Pieni ahdistus oli päällä, koska nukkumisen sijaan tiedossa oli pätkä torkkuminen ja sitten ylös. Nukahdin kyllä heti korvatulpat korvissa, mutta suunniteltua aikaisemmin heräsin yläkerrasta kantautuvien askelten töminään ja lasten kinaan. En enää muista mistä kinassa sillä kertaa oli kyse, mutta se saatiin ratkaistua ja muun perheen syödessä lounasta nautin mä aamupalan. Tyttöjen kanssa lähdettiin Seinäjoelle Komia Flown järjestämään talvijuoksusarjan ensimmäiseen juoksuun. Nyt oltiin sovittu, että äiti ei juokse vaan tulee huoltajaksi kohta yhdeksän vuotiaalle. Lapsilla matkana oli 2 kilometriä ja aikuisilla valittavana 5 tai 10 kilometriä. Neiti juoksi hienosti, aikaan 9:18 ollen nuorimpana osanottajana neljäs. Pikku-neitikin tuumasi kotiin päin ajellessamme, että seuraavalla kerralla hänkin haluaa juoksemaan. Sopii mulle 😊

Tässä kohtaa kun kotiin takaisin päästiin, ilman marrasputkea olisin sujahtanut takaisin nukkumaan, mutta nyt olikin kipaistava lenkille. Tekihän se hyvää. Sitten vielä leivottiin isänpäiväkakku ja lopulta yrittämään hetken unta. Ei onnistunut, sillä puhelin piraji ja lopulta lähdin käymään ystävän luona kutsuilla. Päänsärky paheni ja edessä oli kolmas yövuoro...
10. päivä
Yövuoro oli tuskallinen, sillä päänsärky oli kamala. Sitä lievitti kun hetkellisesti tauolla pisti silmät kiinni. Jotenkin sitä sinniteltiin aamuun asti ja sitten vihdoin nukkumaan. Muu perhe lähti isänpäivä käynnille appiukon luo ja mä sain rauhassa nukkua hiljaisessa talossa. Ja nukuin kuin pieni tyytyväinen lapsi siihen asti kunnes kello herätti. Lähdimme käymään mun iskän luona ja teimme porukalla retken iskän metsässä laavulle. Kotiin tullessa mun pyynnöstä perhe jätti mut 11 kilometrin päähän kotoa ja juoksin siitä kotiin suorittaen samalla päivän putki juoksun. En osannut vauhtia hidastaa ja sykkeet pompsahti normaalia korkeammalle.
11. päivä
Mutta kuten sanotaan "sateen jälkeen paistaa aina aurinko", niin saman voisi sanoa myös näin että "yövuorojen jälkeen alkaa aina vapaat" (jos vaan on työvuorot hyvin suunnitellut!). Ja mulla niitä oli edessä 4! Koska edellis viikon juoksukilometrit ja muut liikkumiset olivat työvuorojen vuoksi jääneet hiukan lyhyiksi, olin jo etukäteen päättänyt että tästä viikosta teen määrä viikon. Ja erityisesti kilometrillisesti. Matalilla sykkeillä, omaa hidasta. Maanantaina aloitin 22.6 kilometrin lenkillä, osittain asfaltilla ja osittain hiekkateillä. 17 kilometrin kohdalla, asfaltti pätkällä vasemman jalan syksyinen vamma muistutteli itsestään. Ei kovin pahasti, mutta tuntui vielä pari tuntia lenkin jälkeenkin.
12. päivä
Tiistaille päätin tehdä viikon pisimmäin lenkin ja lähdin kiertämään Seinäjoen Kyrkösjärveä. Leppoisaa menoa, jokunen vastaantulija ja kilometrejä kertyi 27. Vamma jalka oli yllättävän hyvä eilisen juoksun jäljiltä, mutta lopun asfaltti pätkä oli niin myrkkyä sille. Loppua kohden meno kävi jo vähän  muutenkin tylsäksi, joten mielessä kyti ajatus kokeilla uudestaan kuunnella jotain äänikirjaa tms samalla kun juoksee. Kerran aikaisemmin olin kuunnellut yhden keskustelun juostessani, mutta se ei jotenkin ollut tuntunut helpolta. Musiikin kuuntelu ei innosta eikä sovi mulle, sitä oon kokeillut useasti menneinä vuosina. 
13. päivä
Ja niinpä keskiviikko aamulla laitoinkin napit korviin ja lähdin aamutuimaan kiertämään Ilmajoen keskustassa. Valitsin Yle Areenasta ilmaisen Mielensä Pahoittaja Matkalla äänityksen. Laitoin äänet lähes täysille, ettei ohi ajavien autojen äänet häiritse. Uppouduin todellakin kuuntelemaan, naureskelin ääneen ja keskittyessäni kuuntelemiseen, sain vauhdin pidettyä maltillisena ja sykkeet alhaalla. Lenkki oli pelkkää asfalttia, eikä vasen jalka vihoitellut yhtään. Olisin voinut jatkaa lenkkiä vielä pitempäänkin, ihan sen takia että olisin voinut jatkaa kuuntelua. Siirryin kuitenkin suunnitelmien mukaan uimahalliin jatkamaan altaassa juoksemista. Tarinan jatkuminen sai jäädä odottamaan seuraavaa aamua.
4.päivä
Tänään kun sain kaikki lapset taas lähtemään kouluun, nappasin mä napit korville ja polkujuoksukengät jalkaan. Suunnitellun polkulenkin päivä oli tänään ja Mielensä Pahoittaja jatkoi matkaansa Italiaan. Silmillä keskityin maaston lukemiseen ja korvilla keskityin tarinan kuuntelemiseen. Onnistui! Paristi olin mennä nenälleni kun räpläsin kännykästä seuraavan jakson, mutta muuten ei ongelmia. Tämä tällainen kuuntelu menee nyt jatkoon. Kunhan ensin kahlaan kaikki ilmaiset versiot läpi, saatan sitten perehtyä maksullisiin äänikirjoihin. 
15, päivä
Ihan huomamatta olemme jo marraskuun puolessa välissä. Juoksu on sujunut tosi hyvin ja vaikka tuo vasen jalka pitkillä lenkeillä lopussa alkaa kipuilemaan, antaa se periksi ja unohtuu melko nopeasti. Lonkankoukistajat ovat ehkä kovimmilla ja niitä olen joka päivä huoltanut venyttelemällä. Kilometrejä on koko marraskuun aikana tähän puoleen väliin mennessä kertynyt 213. Hyvässä vauhdissa siis ollaan.

Jotkut ovat pohtineet Marrasputken järkevyyttä ja ideaa. 
Mulle marrasputki tarkoittaa juuri JUOKSUA joka päivä vähintään 25 minuuttia. Minään kisana en tätä pidä, ainoastaan itseään vastaan. Viime vuoden kokemus marrasputkessa auttoi jaksamaan tämän vuoden harmaimman kuukauden yli ja tuntuu että se tekee saman tänäkin vuonna. Huomio kiinnittyy lenkkien suunnitteluun ja toteutukseen, ei niinkään naama väärin päin olemiseen ja joulun odotteluun. Juokseminen tuottaa mulle iloa ja kestävyyskuntoa tarvitsen ensin vuoden koitoksiin, joten nyt on sopiva hetki tutustua lisää omaan kroppaan ja sen kykyyn kestää kilometrejä lyhyen ajan sisällä.

On ollut ihanaa kuulla, että jotkut ovat mun juoksu putkeani seuraamalla innostuneet itsekin liikkumaan säännöllisemmin ja tekemään omaa marrasputkeaan. Eihän jokaisen tarvitse juuri juosta, vaan esimerkiksi voi tehdä joka päivä kävelylenkin, rauhallisen venyttelyn tai ihan mitä tahansa terveyttä ja hyvää oloa tuovaa liikkumista. Mulla tavallaan on putki päällä vuodesta toiseen, mutta marraskuussa mä juoksen joka päivä 😊

~Eija~

maanantai 24. huhtikuuta 2017

Hetki arjessa

Tänään aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja nostatti kasvoille ensimmäiset pisamat. Vaihdettiin vihdoin autoihin kesärenkaat ja lapsille pystytettiin trampoliini. Poistin muutamia suojaverkkoja puutarhassa, löysin uinuvan näköisistä kukkapenkeistä elonmerkkejä ja sormia syyhysi päästä niitä kuopsuttamaan. Lämpöasteetkin nousivat kahdeksaan asti, joten tuntui ihanan lämpöiseltä :)
No illalla juoksuryhmän kanssa saatiin lunta niskaan, mutta ei mennä siihen nyt ;)
Heti aamusta sain seuraa yhdestä ihanasta asiakkaastani ja lähdimme Ilmajoen Santavuorta valloittamaan. Olen tykästynyt Santavuoreen, jossa voi Ilkanpolkuja pitkin patikoida, juosta ja maastopyöräillä. Siellä voi seikkailla ja retkeillä kaikenikäiset. Maisemia kelpaa ihailla, vaikka valtavat tuulimyllyt jokseenkin rikkovat maisemaa toiseen suuntaan.
Ilmajoki maisemaa.
Me liikuimme kävellen, samalla kaikkea jutellen. Metsän hiljaisuus ja kauneus ympäröi meidät, eikä paremmin olisi viikkoa voinut aloittaa. Sopivasti joutui jalkoja nostelemaan, hengästyi ja tuli kuuma. 
Kuva on julkaistu asiakkaani luvalla.
Mä lähden mielelläni aina kun mahdollista asiakkaideni kanssa metsään. Metsässä yleensä saa hiukan paremmin etäisyyttä arjen hulinaan, aistit herkistyy ja rentoutuu. Matka taittuu huomaamatta ja aika saattaa menettää merkityksensä. Näkötornissa kaukaisuuteen katselemista olisi voinut jatkaa vielä pitkään, mutta palattava oli takaisin hulinaan.

Tässä jokaiselle tärkeä tehtävä yhdelle päivälle:
" Anna ajatuksen nousta korkeuksiin. Ilman haaveita elämä on liian arkipäiväistä. Sitä paitsi joki haaveistasi saattaa tuntua niin hyvältä, että haluat toteuttaa sen.

Usko päämäärääsi. Niin kauan kuin voit uskoa siihen, kukaan ei voi viedä sitä sinulta. Niin kauan se on jatkuva motivaation ähde, syy nousta vuoteesta elämään tämä päivä.

Kohtaa tämän päivän hasteet täydellä itseluottamuksella. Kerää huolella onnistumisesi. Niistä saat voimaa säilyttääksesi myönteisen asenteesi, kun epäily yrittää vallata mielesi.

Älä huolehdi tulevaisuudestasi. Elä hyvin tämä päivä ja olet muurannut jälleen yhden tiilen seinääsi. Eiliselle et voi mitään, keskity siis tähän päivään. Talo kyllä valmistu aikanaan."
~Positiivarit
Tuulimyllyt,

Polkujuoksukengillä mentiin, mutta villanilkkurit vielä jaloissa.
Onnistumisia kaikille tähän viikkoon!

~Eija~

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Miniloma Gdánskissa

Mulle tarjoutui hieno mahdollisuus lähteä pienelle matkalle ja ottaa ansaittu tauko arjen pyörityksestä, kun mieheni työnantaja vei työntekijänsä puolisoineen Gdánskiin, Puolaan. Luvassa oli vanhan kaupngin tunnelmaa, nähtävyyksiä, hyvää ruokaa ja seuraa. Lento Turusta ei vienyt kuin reilu tunnin ja sitä hypähti harmaasta Suomen alkutalvesta keskelle myöhäistä syksyä.

Gdánsk sijaitsee Itämeren rannalla, Puolan pohjoisessa. Asukkaita on noin puoli miljoonaa ja turisteja tulee sankoin joukoin ympäri Eurooppaa. Kaupungin nähtävyydet ovat matkailijalle sopivan kävelymatkan etäisyydellä, pääosin vanhassa kaupungissa. Vuonna 1945 kaupunki pommitettiin lähes maan tasalle, joten vanhat rakennukset ovat suurilta osin jälleenrakennettu vanhoja taidokkaita kuvioita ja koristeluita myöten. Meri ja satamat ovat lähellä ja kanavat halkovat kaupunkia.
Gdánskin yksi kanava ja vas:lla vanha nosturi.

Vanhan kaupungin pääkadulla.
Me kuljimme vanhaa kaupunkia ristiin rastiin ja hiukan koukattiin sivummallekin. Ero turistien suosimalla ja paikallisten alueilla oli selvä. Vanhassa kaupungissa ei pahemmin roskan roskaa näkynyt, mutta sivummalla sitäkin enemmän. Vanhan kaupungin ytimessä peruskorjattiin rakennuksia ja kaupungin laidalle rempattiin hotellia toisen perään. Sivummalla useammasta rakennuksesta ikkunat oli hajotettu, teiden halkeillun pinnan alta kasvoi ruoho ja hylättyjen kauppojen seinät oli töhritty. Kaupunki eli turismilla ja jäi kovasti mietityttämään, millaista "tavallisen" ihmisen elämä siellä on. 
Kauniit koristeelliset rakennukset.
 Kelit todella suosivat meitä; kaksi ensimmäistä päivää auringonpaistetta ja kolmantena päivänä vain kylmä pohjoisen puolen tuuli hiukan kangisti. Mukaan varattua sateenvarjoa ei onneksi tarvittu ollenkaan. Kaupunki olisi varmasti näkemisen arvoinen myös kesällä, kun oleskelu vanhan kaupungin kaduilla onnistuisi paremmin. Nyt vetäydyimme aina lämpöisiin sisätiloihin syömään, vaikka ravintoloiden terasseilla oli isoja tulisijoja. 
Mukulakivi katuja vanhassa kaupungissa.

Kapeaa katua kohti Marian kirkkoa.
 Liikunnallisesti tuli vietettyä rauhalliset palauttavat päivät. Paljon hyvin rauhallista kävelyä ja kerran Gdánskin Marian kirkon torniin, reilu 400 porrasta ylös kapuaminen. Portaat lähtivät hyvin kapeana kierteenä ylös päin. Pää oli mennä pyörälle, niin pientä rinkiä siinä mentiin, niin kapeille askelmille astuen. Sopiva pikku lämpö tuli päälle ja ylös asti päästyä sai hiukan keventää vaatetusta. Näkymät kirkon tornista olivat huikeat ja siellä ei käynyt tuulen virettäkään. Se oli sellainen kaunis pysähtynyt hetki taivaan rajassa.
Gdánskin Marian kirkon pääalttari.

Kohti korkeuksia.

Näkymät kirkon tornista.



Öinen Gdánskin vanhakaupunki.
Jos olivat liikkumiset palauttavaa, niin sitten tuli myös tankattua kunnolla. Joka päivä käytiin syömässä todella hyvää ruokaa. Tällaiselle melko pieni ruokaiselle ei ehtinyt tulla vielä nälkä, kun taas jo seurueesta jollain alkoi ruoka-aika muistutella. 
Kanaa ja sieni täytteisiä nyyttejä. Namsk, oli hyvää :)
Voin suositella kaikille Gdánskia matkakohteena. Reissu oli onnistunut ja osui sopivaan kohtaankin. Nyt on taas uusi, melko kiireinen viikko saatu käyntiin, Omat liikkumiset ja toisten liikkuttamiset ovat jatkuneet, on palattu normaaliin ruokailuun ja kotiarjen pyörteisiin. Ajatukset ovat kääntyneet jo jouluun, ensimmäiset piparit on paistettu ja jospa huomenna saisi ensimmäiset jouluvalotkin viriteltyä pihamäntyyn. 
Ihanaa olla taas kotona ja antaa arjen viedä :D

~Eija~

perjantai 19. elokuuta 2016

Maraton palauttelua

Helsinki City Maraton oli viime viikonloppuna ja tämä kulunut viikko on mennyt palautellessa. Heti maaliin päästyä olo oli hyvä, paras mitä koskaan aikaisempiin juostuihin maratoneihini verrattaessa. En jäänyt juoksun jälkeen minnekään makailemaan vaan jatkoin heti kävellen juomaan ja merkittyä reittiä pitkin pois maalialueelta ja kohti linja-autoa. Siellä nappasin heti jotain suuhuni koska oli nälkä. Siis todellakin nälkä! Edellisten maratonien jälkeen pelkkä ajatus ruuasta on saanut voimaan pahoin, mutta nyt halusin heti jotain suuhun. Jogurtin ja pähkinöitä syötyäni käveleskelin rauhallisesti pesupaikalle tarkistamaan mahdolliset hiertymät. En osaa sanoa enää mistä asti reitillä olin tuntenut jonkun pienen kiven oikean jalan päkiän kohdalla. Oletin sieltä löytäväni kunnon ihorikon, mutta olikin odotettua pienempi. Vasemman jalan isovarvas oli hiukan hinkannut kenkään, mutta ulkoisia vaurioita ei ollut. Housujen vyötärö oli tehnyt punaisen jäljen kylkeen. Ilmeisesti olin vain kiristänyt liian kireälle. Ei pahat vammat ollenkaan, kun vertaa viime vuoden takaiseen kun yksi varpaankynsi ilmoitti irtoamisestaan.
Ennen kuin linja-auto lähti takaisin kotiin päin, pysyin pienessä liikeessä. Sen jälkeen olikin sellaiset viisi tuntia istumista pienessä tilassa. Toki ojentelin jalkojani parhaani mukaan. Kotimatkalla pysähdyttiin kerran syömään. Helposti upposi juustoateria limsan kera.
HCM 2016;  ei voi kuin hymyillä :)
Maratonia seuraavana päivänä kävin suunnistuskisoissa. Matkana oli 3,7 km avokalliota ja väliin märkää suopursu maastoa. Edellispäivän juoksu tuntui jaloissa, mutta mukavan helposti jalka silti nousi varvikossa. Rennosti menin, ylimääräiseen väkisin vääntämiseen en lähtenyt. Kisojen jälkeen loppu päivä meni kotona puuhastellessa ja lasten kanssa elokuvaa katsellessa. Niin ja tuli syötyä koko ajan! Hirmuinen nälkä oli.

Seuraavat työpäivät meni lievissä jalkojen lihassäryissä. Portaita alaspäin mennessä tuntui. Etureidet, erityisesti ulompi reisilihas oli hapoilla. Sopivaa venyttelyä tein sopivissa väleissä. Pumppaavia liikkeitä, etten liiaksi venyttänyt jo ärtynyttä lihasta.
Mulla oli kolme kahvakuulatuntia ohjattavana viikon aikana ja ne tuntui mukavalta liikkumiselta tähän väliin. Olisihan sitä voinut kyykky sarjan siirtää tuoreemmille jaloille jollekin toiselle viikolle, mutta näin olin ohjaukset suunnitellut, joten sillä mentiin ja ohjaajakin selvisi ;)
Yöunet jäivät töiden ja muiden kiireiden vuoksi liian lyhyiksi. Mulle kuuden tunnin yöunet ei riitä. No kyllä yksi yö menee, mutta useampi peräkanaa kostautuu päänsärkynä ja ärtyisyytenä. Nuo muutamat päivät menin sinnillä, kun tiesin että vapaapäiviä on tulossa. Unella on valtava merkitys palautumisessa. Mulla vaan on paha tapa repiä lisää aikaa vuorokausiin juuri yöunista. Tähän pitää panostaa tulevaisuudessa.
Maratonin jälkeen mun tämän hetken ykkös lenkkarit oli karmeassa kunnossa. Juoksun alussa satoi vettä sen verran. että kengät kastuivat ja koko loppu lenkin piti juosta märät sukat kengissä lotisten. Juoksun jälkeen lenkkarit piti heittää heti muovipussiin ja vaikka yöllä kotiuduttuani heitin ne heti ulos tuulettumaan, haju oli jotain hirveetä! Ajattelin ensiksi heittää vain pohjalliset pesukoneeseen, mutta lopulta päädyin nakkaamaan kengät perässä. Jännityksellä kaivoin ne pesukoneesta linkouksen jälkeen ja odottelin pari päivää että pääsin niitä testaamaan. Eniten jännitin kuinka hyvin ne istuu pesun jälkeen jalkaan ja toiseksi irtoaako/repeääkö jokin sauma, Turhaa jännitystä, sillä lenkkarit istuivat kuin valettu mun jalkoihin eikä yhden yksi sauma irvistänyt. Näiden lenkkareiden ja mun yhteinen tarina siis saa jatkoa :)
Pesukoneesta löytyi kuin uudet lenkkarit :)
Puhtaiden lenkkareiden pohjista näkyi selvästi miten askellan. Molemmat kärjet ovat kuluneet ekan kerroksen puhki ja pohjan kuviointi kulunut sileäksi. Astun selvästi ulkosyrjälle kantapään kohdalta, erityisesti oikealla jalalla. Torstaina lähdinkin tunnustelemaan juoksufiilistä. Askel tuntui raskaalta, mutta lihasmuistista juoksu sujui kuin aina. Välillä oikean jalan kantapäästä, ulkosyrjältä vihlaisi. Kantapää oli ottanut hiukan nokkiinsa reilusta 42 kilometrin asfalttijuoksusta. Välttelin kuoppiin astumista.
Lasten kanssa kävin vapaapäivän ilona vielä uimahallissa. Mukavia vesijumppaliikkeitä, poreita ja lasten kanssa polskimista. Vesi on kyllä yksi mukavimmista elementeistä palautumisessa.
Ja kaverien kanssa tehtiin leppoisa kävelylenkki elokuisen auringon paistaessa viljapeltojen keskellä.

Sopivasti liikkuvuutta, lihasharjoitusta, aerobista lenkkiä, lasten ja kaverien kanssa yhdessä oloa, ruokaa ja lepoa. Näistä oli mun palauttava viikko koottu. Fiilis on edelleen hyvä ja katse on syksyn liikunnallisiin haasteisiin suunnattu.

~Eija~

lauantai 9. huhtikuuta 2016

Hyvä paha sokeri :D Voitko olla ilman....

Eilisiltainen herkuttelu näkyy kasvoissani ja tuntuu turvotuksena sormissani. Olo ei ole mitenkään virkeä, vaan pikemminkin krapulainen. Miksi siis teen itselleni tälläistä? Aiheutan tukalaa oloa syömällä vääränlaista ravintoa. Nyt tämä riittää ja muutosta on luvassa. Muutokseen tarvitsen teidän ihanien lukijoidemme tukea :)

Turvottaako, onko olo tukala ja housut kireät? Voisitko ajatella olevasi ilman lisättyä sokeria ja valkoista jauhoa kolmen viikon ajan ja katsoa miten se vaikuttaa oloosi? Itse aion kokeilla tällaista muutosta ruokavaliossani. Haaste alkaa tänään 9.4. ja päättyy Vappuaattona 30.4. Vappupäivänä voit nauttia munkin ja simaa ja katsoa parantaako vai huonontaako se oloasi. Itse tiedän vastauksen jo valmiiksi.

Huonoksi ruokavalioksi sanotaan ruokavaliota, joka sisältää runsaasti kovaa rasvaa, valkoista jauhoa ja sokeria. Tämän tyyppisellä ruokavaliolla on todettu olevan yhteys ylipainoon ja useisiin elintapasairauksiin. Osa henkilöistä, jotka ovat luopuneet valkoisesta jauhosta ja lisätystä sokerista ovat kertoneet nyös ihonsa kirkastuneen, yeisen olemuksen ja virkeystasonsa kohentuneen ja muutaman kilon lähteneen kuin itsestään. Miksipä ei siis kokeiltaisi? Haittaa tästä ei ainakaan ole :)




Maustamaton jogurtti marjojen kera on loistava aamu- väli- tai iltapala. Mieluiten käytän itse hapattamaani Fitlinen jogurttia.

Luovu siis tästä päivästä alkaen lisätystä sokerista (ei siis enää sokeria kahviin eikä teehenkään) ja kaikesta missä tiedät olevan runsaasti sokeria näitä ovat: karkit, limsat, mehut, pullat, maustetut jogurtit jne.
Valkoista jauhoa on muun muassa pullassa, vaaleassa leivässä (joissakin ruisleivissäkin on, joten lue pakkausselosteet huolella) makaronissa, pizzassa jne.




Ole tarkkana kun ostat proteiinipatukoita, osa niistä kuuluu karkkihyllyyn sisältämänsä sokerin takia. Kaksi ylimmäistä voit tipauttaa ostoskoriisi huoletta :)

Metrainingin facebook sivuilla tullaan julkaisemaan haasteen aikana reseptejä, jotka ovat herkullisia, korvaavat makeanhimoa ja tasapainottavat elimistöäsi. Älä huoli miksikään viherpiipertäjäksi ei tarvitse ruveta, kunhan tehdään hyvää itsellemme :)

Tervetuloa mukaan!

                                                                      Marjut

torstai 31. maaliskuuta 2016

Juoksemaan :D

Voiko helpompaa kuntoilumuotoa olla kuin juokseminen?
No ei voi, jos multa kysytään :D
Lenkille voi lähteä mistä vain; heti kotiovelta, anoppilan luona vieraillessa, lomamatkalla, saunaillassa tai vaikka hyödyntää työmatkat lenkkareita kuluttaen. Juosta voi yksin, kaverin kanssa, oman lapsen tai vanhemman kanssa tai isommassa ryhmässä. Itse olen kokeillut edellä mainituista kaikkia ja kaikissa on oma juttunsa. Ehdottomasti suurimman osan lenkeistäni juoksen kotiovelta ja yksin.

Juokseminen sopii lähes kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta. Kaikki eivät juoksemisesta tykkää eikä kaikkien siitä tarvitsekaan tykätä. Mutta hei, selitykset sikseen ja kokeilemaan! Eikä kannata ensimmäiseen kylkipistokseen tai hiertymään kokeilemista lopettaa.
Alussa kannattaa ottaa ihan rauhallisesti ja sujauttaa juokseminen osaksi säännöllistä liikunta viikkoa. Lenkillä reipas kävely muuttuu ihan huomaamatta rauhalliseksi hölkäksi ja parin minuutin jälkeen taas kävelyksi ja kohta taas hölkäksi. Seuraavalla kerralla taas pikkuisen pitempään juoksua ja muutamien viikkojen päästä lenkki kulkee enemmän juosten kuin kävellen, riippuen lähtötasosta. 
Rauhallisella ja maltillisella etenemisellä annat aikaa kropalle sopeutua uuteen liikkeeseen ja iskutukseen. Lihaskuntoharjoittelu, erityisesti keskivartalolle on tärkeää kuten myös kehonhuolto venyttelyin.
Itselle asetettu oma henkilökohtainen tavoite todennäköisesti motivoi jatkamaan harjoittelua alku innostuksen jälkeenkin. Kenellä se on 5km tai tunnin yhtämittainen juokseminen, kenellä puolimaratonin läpipääseminen tai cooperin testissä oman ennätyksen parantaminen. 
Tärkeintä tavoitteen asettamisessa on tehdä se omat lähtökohdat huomioiden.
Juoksussa tärkein varuste on oikeanlaiset kengät. Valikoimaa on hurjan paljon - onneksi, sillä onhan meitä lenkkarien kuluttajiakin hurjan monta. Sen oman tossun löytäminen vie aikaa. Tulee vikaostoksia, mutta onneksi myös toimivia. Juoksuharrastuksen alussa riittää, että astelet lähimpään kivijalka urheiluliikkeessen, pyydät myyjää esittelemään vaihtoehtoja, kokeilet niitä kaupan käytäviä kierrellen ja nappaat parhaimmalta tuntuvat ja ei kun tosi toimiin. Seuraavalla kerralla osaatkin jo sanoa toimiko tuo kenkä, mikä tuntui hyvältä, mikä huonolta, kipeytyikö joku paikka jne. 
Juoksutekniikkaa voi hioa maailman tappiin eikä kai kukaan ole koskaan siinä täydellinen. Me jokainen juoksemme omalla tyylillämme ja toimivan tehon ja tuloksen saa "hassummallakin" vemputuksella. Tärkeää vain on, että kroppaan ei tule vääränlaisia kipuja ja että pystyy rentoon ja sujuvaan menoon. Lenkin jälkeen pitää olla fiilis, että olipa kivaa :)
Joillain tekniikkavinkeillä voi parantaa juoksutekniikkaansa ja lisätä mielekkyyttä ja taloudellisuutta menoonsa.
Yllä olevat kuvat on noin kuukauden takaa omalta talviselta lenkiltäni ja toiset pienellä porukalla tehdyltä vauhtileikittely lenkiltä. Aurinko paistoi ihanasti molemmilla kerroilla ja nyt nuo lumetkin ovat hyvää vauhtia sulamassa pois. Kevät <3
Alla kuvia alkuviikolta.
Kevät onkin mitä otollisinta aikaa aloittaa juoksuharrastus, kun lumet ja jäät sulavat, aurinko paistaa, valoa riittää koko ajan enemmän ja enemmän ja lämpötilakin nousee. Ulkona on ihana olla ja juosten maisemat vaihtuu tiuhempaan kuin kävellen.

Metwotraining-tiimi, minä ja Marjut järjestämme aloittelijoiden

JUOKSUKOULUN

joka alkaa toukokuussa 9.pv.

Juoksukoulu sisältää mm erilaisia juoksutekniikka-, liikkuvuus- ja lihaskuntoharjoituksia, kehonhuoltoa ja ravintoneuvontaa. Jokainen osallistuja saa myös juoksuohjelman, jolla on harjoittelu helppoa ja turvallista aloittaa.
Virallinen mainos tulee ulos pika puoliin :D
Kurainen ja jalalle asfalttia paljon lempeämpi alusta.
Kuten alussa jo kerroin, juokseminen on mulle tärkeää ja mä nautin siitä. Kiireisessä arjessa järjestän itselleni aikaa että pääsen lenkille. Rauhallisella pitkällä lenkillä ajatukset saavat siivet, asioille löytää ratkaisuja ja unikin tulee paremmin. Haluan että sinäkin kokeilet olisiko juokseminen sulle SE juttu :)
Tervetuloa mukaan!

~Eija~

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Pääsiäiseen valmistautuminen

Pääsiäinen tuo monelle pienen huilin arkeen. Joillakin on mahdollisuus päästä vielä pohjoisen hangille laskettelemaan ja hiihtelemään ja onneksi täälä hiukan etelämpänäkin ladut ovat vielä hyvässä iskussa - Kiitos kunnon yöpakkasille. Ja aurinko hellii harva se päivä :D! Kevät on kyllä mun mielestä ehdottomasti paras vuodenaika!

Eilen lähdin lasten kanssa koti nurkilla keväthangille kävelemään. Tavoitteena oli löytää tarpeeksi iso nippu pajunoksia tulevan lauantain virpomiskierrosta varten. Aivan lähimetsästä nämä löytyivätkin.
 Ja lenkillä tutkittiin kaikkea muutakin; kääpiä männyn rungoissa, eri eläinten jälkiä lumessa, kuunneltiin linnun laulua ja solisevaa puroa sekä ylipäätänsä yritettiin tunnistaa mikä on pajunoksa ;)


 On tuo metsässä kulkeminen vaan niin rentouttavaa ja mukavaa, että tällainen kiireinen äiti-ihminenkin aivan rauhoittuu ja saa virtaa kaikkiin tuhansiin odottaviin hommiin. 

Lisääntynyt valon määrä piristää kummasti ja aivan kuin toisi ainakin puoli tuntia lisää aikaa vuorokausiin ;) Ihmiset alkavat kuoriutua talvihorroksesta ja viihdytään enemmän ja enemmän ulkona. Omat treenitkin on mukava tehdä raittiissa ulkoilmassa. 


 Pääsiäisen ajan treeninä:

Rauhallinen metsälenkki kävellen tai hiihtäen.
Omassa pihassa ->
* kyykky-ylös hyppy (halutessaan käsipainot käsiin) 10krt
* punnerrukset talon seinää vasten 10krt
* maastaveto yhdellä jalalla(halutessaan käsipaino tai kahvakuula käsiin) 10krt
Tee nämä liikket 3-5 kierrosta.

Sitten voi herkutella hyvällä ruualla ja jälkiruuaksi mun ehdotonta pääsiäisherkkua, mämmiä ;)
 ILOISEN REIPASTA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!

~Eija~

torstai 11. helmikuuta 2016

Rentoutumassa :)

Me itse asetamme itsellemme mahdollisuuksia, haasteita ja tavoitteita arkeen. Toista motivoi tämä hetki ja toista tulevaisuus, kenties parempi sellainen. Kuitenkin olisi niin tärkeää nähdä ja kokea juuri tämä hetki ja nauttia siitä. Pysähtyä hetkeksi.

Oma elämäni on juuri nyt ehkä elämäni kiireisintä ja haasteellisinta, mutta samalla myös antoisinta. 
Oma perhe, melko pienet lapset ja heidän harrastukset, ystävät, koti, työ, kakkostyö, opiskelut ja omat harrastukset. Aikataulut ovat joinain päivinä todella tiukkoja ja vaatii tarkkaa suunnittelua. Tämä luo osaltaan stressiä, mutta myös onnistumisen tunteita.

Tänään oli mun aika ottaa hetki itselleni, rauhoittua, rentoutua ja pysähtyä :)
 Meidän kylällä Ilmajoen Rengonkylällä/Pojanluomalla on Avun Paikka, jossa ammattihierojat Heidi ja Henri ovat ottaneet asiakkaita vastaan kohta jo kolmen vuoden ajan. Tarjolla on perinteistä hierontaa, jalkapohjien vyöhyketerapiaa, kuumakivihierontaa, intialainen päähieronta, suklaahieronta ja kasvohierontahoitoja. 
Henri on kahdesti aukaissut penikoista vaivaamat jalkani ja nyt mieheltäni joululahjaksi saamani lahjakortin halusin ehdottomasti käyttää hiukan hemmottelevampaan hierontaan (penikoiden käsittely ei ole kovin rentoutttavaa ;) ). Kokeilin ensimmäisen kerran kuumakivihierontaa.
Kuumia, sileitä kiviä oli koko ajan selkäni päällä ja sen lisäksi kiviä laitettiin varpaiden väliin ja sain pitää niitä käsissäni. Öljyn tuoksun sain valita ja tietysti valitsin makean karamellin- tuoksun. Rauhallinen musiikki loi ihanan tunnelman.
 Valitsin jalkojen ja selän hieronnan. Heidi hieroi sekä käsillä ja kivillä. Kivet olivat niin sileitä, että eron huomasi vain kiven kuumuudesta. Pitkään paikallaan ollessaan kivi saattaisi tuntua polttavan kuumalta, mutta jatkuvassa liikkeesä se tuntui ihanan rentouttavalta.
Heidi ja kivet
Kuumakivihieronta rauhoittaa hermostoa ja rentouttaa sekä lymfakierto ja aineenvaihdunta lähtevät liikkeelle. Hoidon jälkeen on tärkeää juoda runsaasti vettä.
Voin lämpimästi suositella kaikille ko hoitoa ja Heidin ja Henrin tunnelmallista ja rauhoittavaa Avun Paikkaa. 
Avun Paikan löydät myös facebookista -> www.facebook.com/AvunPaikka
Kiitos Heidille ihanasta hieronnasta ja rauhoittumis hetkestä. 
Nyt jaksaa taas eteenpäin :D

~Eija~