Näytetään tekstit, joissa on tunniste seikkailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste seikkailu. Näytä kaikki tekstit

maanantai 8. heinäkuuta 2019

Fiinit Fröökynät Multi-Sportissa

Nippa nappa olin Kainuun rastiviikolta palautunut kun edessä oli jo seuraava kesän yksi kivoimmista kisoista. Viime lauantaina nimittäin kisattiin jälleen Ylistaron Kilpa-Veljien järjestämä Multi-Sport seikkailukilpailu. Mulle tämä oli viides kerta mukana ja jälleen uudella joukkueella, Niinan ja Sannan kanssa. Alun perin me olimme nimeltään SuoraKolmio, mutta kuukautta ennen kisaa nimi vaihtuikin Fiini Fröökynäksi sponsorimme mukaan. Saatiin huippu hienot joukkue paidat ja opastusta treenivaatteita fiinimpien asukokonaisuuksien valinnassa.
Kuva @ykvmultisport
Itse kisa käytiin Ylistarossa ja kisakeskuksena toimi urheilukenttä. Jokaisella joukkueella oli oma merkitty pilttuunsa, jonne kisavarusteet tämmättiin. Tunti ennen lähtöä oli kisainfo, jossa käytiin läpi käytännön asioita kisan kulusta ja turvallisuus asiat kerrattiin. Lämmittelyinä otatimme itsestämme joukkue kuvia hyppimällä ja juoksemalla. Hauskaa oli ja lämminkin meinasi tulla, mutta sen verran viileä heinäkuinen tuuli puhalsi, että ennen lähtöä kiskaisin pitkähihaisen paidan alle. Lopulta se oli aivan hyvä ratkaisu, vaikka kisan aikana selkä kastuikin.

Heti kärkeen jokaiselle joukkueelle oli jaettu musta muovipussi, jossa oli tehtävä ratkaistavaksi ja ensimmäinen kartta. Sovimme, että mä nappaan kartan ja silmäilen jo sitä ja terävämpi päiset Sanna ja Niina pähkäilee. Tehtävänä oli laskea sanan MELONTA summa, kun A-kirjain on 1, B-kirjain on 2 jne. Oikean vastauksen saimme toisella yrittämällä ja pääsimme ensimmäisten joukossa matkaan.

Alkuun oli pyöräilyosuus 38 kilometriä. Pyörätietä, hiekkatietä ja teknistä metsäpolkua. Matkan varrella oli rasteja, jotka piti leimata. Mulla oli pyörässä karttateline ja huolehdin suunnistamisesta. Toisen rastin jälkeen piti kääntää karttaa ja rastin jälkeen tielle tultaessa luin karttaa hetken kuin olisimme tulleet jo kolmos rastilta. Ajoimme palan matkaa harhaan. Onneksi kuitenkin huomasin virheeni melko nopeasti, mutta silti kartan lukuvirhe pisti vihaksi. Jälkeen päin kuulin, ettemme todellakaan olleet ainoat jotka olivat kyseisessä kohdassa olleet hetken ulalla.
Kuva @ykvmultisport
Ensimmäinen yllätystehtävä oli Kyrönjoen yli kahlaaminen. Jännitän aina näitä vesistö tehtäviä mutta tämä oli aivan mukava ja virkisti oikein hyvin polkemisesta kuumenevia jalkoja. Tarkkana sai toki olla mutaisille kiville astellessa, mutta pystyssä pysyttiin koko porukka.
Kuva: Mervi
Pyöräilyn jälkeen kurvattiin takaisin urheilukentälle vaihtamaan rullaluistimet jalkaan. Mä olin edellisenä iltana huoltanut omat rullaluistimeni googlen opastuksella. Ehkä rullat hivenen paremmin rullasi, mutta voisihan tämänkin hiukan paremmin hoitaa. Odotin, että tämä olisi tosi rankka pätkä, mutta yllätyksekseni jaksoin hyvin. Kesäkuun yhteistreeneissä jo harjoittelimme letkassa rullaluistelua ja se toimi kyllä ihan hyvin, kunhan ei kärjessä puskenut liian kovaa. Meillä ei ollut köyttä tai muuta sellaista apunarua mukana, mutta tarvittaessa toisen repusta sai hiukan pidettyä kiinni ja väsyneimmät jalat saivat pientä apua. 
Rullaluistimet jalkaan.
10 kilometrin rullaluistelun jälkeen kentälle tullessa taas leimattiin rastilla ja vaihdettiin takaisin pyörän selkään.
Urheilukentällä leimaus.
Jos ensimmäinen pyöräily pätkä oli mulle tuntematonta riettiä, niin toinen pätkä oli tutumpaa, sillä huristelimme myös lapsuuden kotini ohi. Ennen sitä kuitenkin käytiin ampumassa ampumaradalla. Taitavia ampujia olemme, mutta tällä kertaa mulle ja Sannalle tuli yhdet ohilaukaukset. Se tarkoitti kahta sakkorinkiä, joka onneksi oli ihan lyhyt kierros. Jaloille teki ihan terää monen kilometrin pyöräilyn jälkeen hiukan juosta.
Kuva @ninnin_energianurkkaus
Pyöräilimme Ylistaron Mäkipohdon ravikeskukseen. Matkalla pohdimme mikä tehtävä siellä mahtaisi olla. Ehkä jotain hevosiin liittyvää, jotain juoksemista... Lopulta tehtävä oli vetää ravikärryjä yhden kierroksen, eli kilometrin verran. Kärryt olivat kevyet, mutta se kilometri tuntui todella pitkältä. Hauska tehtävä kuitenkin.
Kuva @ykvmultisport
Polkien jälleen urheilukentälle ja sieltä juosten 2,5 kilometriä melonta paikalle. Meloen piti käydä viisi rastia leimaamassa. Tätäkin olimme harjoitelleet ja valmiiksi miettineet paikat, mutta matkan taittuessa suunnitelmat laitettiin uusiksi. Sanna sai paikan istua keskellä ja opastaa mua ja Niinaa melomisessa. Ensimmäinen rastin leimaus oli mennä ihan karille, mutta seuraavat neljä sujui loistavasti. Takana kovalla rytinällä tuleva joukkue ei saanut meitä kiinni, vaikka kovasti odotimme heidän juuri melonnassa meidät saavuttavan.
Rauhassa kanoottiin.
Kaksi kilometriä melontaa meni hyvin. Ei kastuttu ja vaikka mutkittelimme, niin rasteille lähestyminen tosiaan meni hienosti.
Melomassa.
Juoksu takaisin urheilukentälle ja vielä loppuun juuttisäkillä hyppelyä. Jalkoja hapotti jo ihan kiitettävästi, mutta fiinisti meidän joukkue loikki viimeisetkin loikat ja kirmattiin maaliin.
Pussihyppelyä :)
Olimme lopulta Trio Lady sarjassa ihan ylivoimaiset, sillä voitimme lähes tunnilla toiseksi tulleet. Yhteensä matkaa tuli 77 kilometriä ja aikaa kului 4:31. 
Maalissa :)
Trio Open sarjan voittajat käyttivät aikaa 3:43. Kova taso oli tänäkin vuonna tuossa Open sarjassa. Parhaimmalla joukkueella oon siellä yltänyt neljännelle sijalle kolme vuotta sitten.
Oli todella hauska ja innostava seikkailukisa jälleen. Kiitokset Ylistaron Kilpa-Veljien järjestelyporukalla! Ison työn olitte tehneet. Arvostan!

Meidän joukkue oli aivan mahtava, joten kiitos Sanna ja Niina panoksestanne. Tätä olisi kiva tehdä lisääkin ja olemme jo tutkailleetkin muitakin seikkailukisoja. Katsotaan nyt saadaanko aikatauluihin joku sopimaan.
Palkinnoksi Fiskarsin oksasakset.
~Eija~

lauantai 7. heinäkuuta 2018

Multi-Sport seikkailukilpailu 2018

Ylistarossa järjestettävä Multi-Sport 2018 kisattiin tänään. Tänä vuonna kisakeskuksesna toimi Alapään nuorisoseura, joka sijaitsee ihan Kyrönjoen rannalla. Edellis vuosista poiketen kisasin duo-sarjassa Miian kanssa. Sisunaisen, johon olen tutustunut vasta toukokuussa Nuts Karhunkierros reissullamme. Hänessä oli sopivaa "hulluutta" ja heittäytymistä ja kysyessäni kaveriksi Multi-Sportiin, oli lähes heti valmis.
Mä ja Miia karttaan tutustumassa.
Duo-sarjalaisilla oli luvassa noin 40 kilometriä seikkailua sopiva hiki päässä. Suurin osa noista kilometreistä kertyy aina pyöräillen, mutta ratkaisun avaimet voivat olla myös lyhyissä juoksuosuuksissa, vesistötehtävissä ja muissa yllätystehtävissä. Trio-sarjalla matka on tuplaten.

Alkuun haettiin kisamateriaalit; rintanumerot, ruokaliput ja gbs-mokkula. Lyhyessä infossa käytiin läpi turvallisuus asiat ja muutamia käytännön asioita. Omalla vastuulla kuljetaan normi liikenteen seassa, ensiapu tarvikkeet tulee löytyä, juotavaa ja tietysti pyörä ja kypärä. Esimmäiset kartat jaettiin tutkittavaksi ja taittelin sen pyörään kiinnitettävään karttatelineeseen. Mä olin luvannut hoitaa suunnistamisen.
Ensimmäinen kartta.
Menneinä vuosina kisa on alkanut muutaman kilometrin juoksuosuudella, jolloin on porukkaa heti saatu hiukan hajotettua ja karttaa tutkiessa ääneen ihmettelinkin, että todellako koko sakki lähtee yhtäaikaa polkemaan. No ei todellakaan lähtenyt, vaan ennen kellon kajahdettua 12, jokaisen joukkueen eteen jaettiin arvoituksellinen pussukka ja merkistä sen sai avata. Sisältä löytyi kaksi puupalaa narulla yhteen lukittuna ja ohjeet yrittää saada ne erilleen ilman narujen solmujen avaamista. Kun palat olisivat erillään, saisi lähteä polkemaan. Jotkut olivat ihan ilmiömäisen nopeita ja porukkaa singahti sivuilta pyörän päälle ja me vaan pyöriteltiin ja turhauduttiin. Onneksi viiden minuutin pyörittelyn jälkeen kaikki loput saivat lähteä fiksujen perään. Olihan meitä kourallinen siinä ja me päästiin polkaisemaan naureskellen porukan hännillä. En aivan tällaista kisan alkua ollut ajatellut...
Duot vasemmalla ja triot oikealla ennen kisan starttia.

Kurvaamme viimeisinä matkaan...
Mutta sitten poljettiin, vastatuuleen. Mua yleensä alkaa niin pännimään jos jokin ei suju ja tuo pulmatehtävä sai ärtymyksen pintaan ja se taas aiheuttaa sen että vimmoissani polkisin vaikka kuinka läkähdyksiin. Mutta sitkeästi Miia polki perässä ja mun pahimman ärsytyksen laannuttua, saatiin vauhtikin tasattua pitkän matkan rauhallisemmaksi vauhdiksi. Selkiä napsittiin minkä ehdittiin ja aina kun näkyi uusi, vilkaisin Miiaan ja huikkasin että noi kiinni 😆 Suurin osa poljettiin sujuvaa hiekkatietä ja joitain hankalampia metsätie pätkiä päälle. Miialla oli hybridi-pyörä ja oltiin sovittu, että jos tulee kovin hankalaa maastoa, niin heitetään vaikka taluttamaan jos ei muuta. Pyörää ei särkemään lähdetä. Mutta ei tarvinnut taluttaa, hidastettiin vaan pahimmat röykyytys pätkät.

Ensimmäinen yllätystehtävä oli Orisbergin järvellä. Meidän tuli ylittää lyhyt vesistö kaksin yhden ison uimarenkaan kanssa. Käydä vastarannalla koskettamassa rastilippua ja tulla takaisin. Hyi, en tykkää. Ranta oli liejuinen, eikä ehditty nähdä ja ottaa mallia edellä menevän parin suorituksesta, koska tulivat jo ylös vedestä kun me vasta tulimme paikalle. Mä hyppäsin sitten renkaan sisälle ja Miia jäi taakse potkimaan jaloilla. Käsillä kauhottiin myös ja tuntui ettei matka etene yhtään. Oikealta nais-mies pari porhalsi ohi, mutta onko ihme kun mies käveli työntäen rengasta eteenpäin. Meidän jalat eivät yltäneet pohjaan muuta kuin rannoissa. Olin ihan puhki. Miia siirtyi renkaan sivulle potkimaan ja tällöin mä sain lisää tilaa jaloilleni. Ehkä matka takaisin taittuikin nopeammin, mutta voi että mä inhosin  tätä tehtävää. Kastuimme ihan kokonaan ja järvestä noustuamme olimme mudan värittämät. Rannalla toki huokaisin helpotuksesta, että vesistötehtävä ehkä oli nyt siinä, sillä tuskin duo-sarjassa toista uimista tulee.

Oli kartanvaihto ja pyörillä jatkettiin matkaa. Vähän ennen rastia tiellä tuli tyttö duo vastaan juosten, joten tiesimme juoksuosuuden olevan edessä. Pitkän keulan olivat saaneet aikaiseksi, mutta he olivatkin ratkaisseet pulma tehtävän ensimmäisinä ja me ei ollenkaan. Juoksuosuus oli vain 2,5 kilometriä, osittain metsäpolulla, mutta kyllä jalat olivat raskaat. Polkeminen ja vedessä potkiminen hapotti pohkeita eikä kypärässä keikkuva gbs-mokkula yhtään keventänyt menoa. Ennen juoksuosuudelle lähtöä järjestäjiltä jo kuulimme että edessä on ammunta juoksemisen jälkeen. Siitä mä tykkään ja sovittiin että mä ammun ensin ja otetaan se ihan rauhassa.
Ampumassa.
Makuulta tuelta sai ampua ja kaikki putos alas! Samoin Miialta 😄 Vähänkö oltiin ylpeitä! Taakse jäi yksi duo aloittelemaan ampumista eikä muita näkynyt.
Ja kaikki alas!
Polkemista jatkettiin mukavia hiekkateitä ei niin mukavaa vastatuuleen. Karttaa taittelin ja kääntelin vauhdissa enkä tänä vuonna tehnyt mitään kartanluku virheitä. Nyt saimme polkea takaisin ihmisten ilmoille kohti kilpailukeskusta. Viimeisen ison tien ylityksen kohdalla kuulimme olevamme toisina.  Rastin paikka näytti olevan nuorisoseuran rannassa, joten pääsisimme melomaan.
Polkemista tuli noin 35 kilometriä.
Jep, kyllä pääsimme. Tästäkin jo polkiessa vähän keskustelimme, että rauhassa mennään ettei koko paatti kaadu. Vähän huonosti luin ohjeet ja lähdimme vaan melomaan. Ekalla rastilla ei ollutkaan leimausta vaan sieltä otettiin rinkula mukaan. Luinkin sitten ohjetta ääneen ja tiesimme miten toimia. Ei pitäisi tuollalailla hätäillä, mutta onneksi nyt ei tapahtunut mitään peruuttamatonta. 
Pelastusliivit päälle ja soutamaan.
Poijujen läpi melomista, riippusillan alla piti melalla osua palloon ja kauimmaisella rastilla piti leimata. Ei meinattu millään osua sopivasti rastille, että saisin leimattua. Hätäiltiin, mutta ei haluttu että takaa tuleva joukkua saa kiinni. Melominenkin alkoi tuntumaan raskaalta ja mä ähisin ja puhisin naurun lomassa.

Kyrönjokea.
Lenkki tuli melottua ja rantauduimmekin melkein mallikkaasti. Maaliin ei vielä kuitenkaan päästy, vaan vielä saimme sahata pätkän puuta. Miialta hoitui homma tuosta vaan, mutta mulla kyllä puhti alkoi käsistä olemaan ihan lopussa. Saha meni ihan vinoonkin, mutta sain kuin sainkin palan irti ja pääsimme polkaisemaan vimeisen 100 metriä maaliin.
Sahaus touhuissa.

Maaliin!
Olipas taas niin hauskaa ja sopivan rankkaa 😅 Mukavan erilaisia juttuja oli taas keksitty ja näin kilpailijan näkökulmasta kaikki pelitti aivan mahtavasti. Kisan jälkeen pääsi lämpöiseen suihkuun (mutta se Orisbergin muta ei kyllä hinkkaamallakaan lähtenyt ihosta) ja kunnon lihakeittoa mahan täydeltä. Nuorisoseura kilpailukeskuksena toimi oikein hyvin, vaikka kisayleisöllä kuulemma oli hankaluuksia saada selville miten kisa etenee ja minne voisi lähteä tehtäviä seuraamaan.
Miia ja mä maalissa.
Lopullinen aikamme oli 2:25 ja sija 2. Jäimme vain 6 minuuttia voittaja tyttö-duolle. Alun hankaluuden vuoksi siis voimme olla erittäin tyytyväisiä suoritukseemme.
Palkintojen jako.
Kiitokset Miialle mukaan lähtemisestä ja eiköhän ensi vuonna taas jotain viritellä 😉

Edellis vuosien kisakokemuksia löytyy tuolta -> 20172016 ja 2015

~Eija~

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Multisporttailemassa

Huhhuijaa kun oli taas hieno urheilupäivä eilen Ylistarossa! Kyseessä oli ties monesko Multisport seikkailukisa Ylistarossa, mutta mulle se oli järjestyksessään toinen. Estymisten vuoksi tosiaan kaveriporukoihimme tuli joukkue kokoonpano muutoksia ja mä pääsin Esan ja Hannun följyyn, Läähätän ja Läkähdyn-joukkueeseen. Taisi olla ensimmäinen kerta kun tämä joukkue joutui turvautua varanaiseen, joten olin kovan paikan edessä. Sisua multa löytyy ja mielestäni kestävyyttäkin johonkin pisteeseen asti, mutta jännityksellä odotin kuinka pitkälle pitää tulla venymään ;)
 Keli vaikutti lupaavalta; ei sadetta, aurinko pilkisteli poutapilvien takaa ja kovahko tuuli viilensi sopivasti. Kotona runsas aamupala sisään, loput kamat ja kannustajat autoon ja kohti kilpailukeskusta, Ylistaron urheilukenttää. Siellä omat tavarat joukkueen numerolla osoitetulle paikalle, numeroiden ja karttojen haku ja emit-leimasimen tsekkaus. 
 Tänä vuonna joukkueita oli 31. Tämä sisälsi kaikki trio open, trio lady ja duo -sarjat. Trioilla oli luvassa noin 76 km ja duoilla noin 41 km taivaltamista. 
Klo.11 oli kaikille osallistujille info, jossa käytiin kisan kulku läpi ja kerrattiin turvallisuussäännöt. Ohjeet jokainen joukkue sai myös kirjallisena, joten ei pitäisi jäädä epäselväksi kuinka kisassa toimitaan. Etukäteen saatiin myös kartat, joita oli tässä vaiheessa kolme. Ne olivat valtavia "lakanoita", joita oli hiukan hankala taitella karttatelineeseen, joten yritimme opetella mahdolisimman pitkälti niitä ulkoa. Edessä olisi toisen kartan jälkeen kartan vaihto tien vieressä, joten aivan kaikkea ei vielä tässä vaiheessa saanut selville. Niin ja matkan varrella olevista yllätystehtävistä ei voinut kuin arvailla :)
Alkuinfo.

Vuoden 2016 Läähätän ja läkähdyn -joukkue, Hannu, mä ja Esa.
 Lähtö tapahtu klo.12 urheilukentältä. Edessä oli kaikilla sarjoilla juoksua 2,5km. Tuntui sopivalta lämmittelyltä.
Lähtö kuhinassa kaikki vielä yhdessä kasassa.
Juoksu pyrähdyksen jälkeen pyörän selkään ja edessä pyöräilyä 53 km. Matkan varrella oli 2,5 km juoksu suolla, josta pidin erityisesti. Hiukan etukäteen harmittelin kenkieni puolesta, mutta pääsinkin melko kevyesti hyppelemään mättäältä mättäälle ja selvisin melko kuivin jaloin. 
Pyöräily osuus alkaa.

Suo juoksun jälkeen oli pätkä hiekkatie juoksua ja edellä menevät joukkueet tulivat vastaan. Laskelmiemme mukaan olimme tässä vaiheessa kolmansia, jee :D
Mutta matka jatkui hiekkatietä ja välillä poikettiin metsäteille ja -poluille, jotka oli mun mieleen :) Olin niin onnellinen Trek-maastopyörästäni, että hymyilitte vaan ne kaikki kivet ja juurakot.

Etukäteen olivat järjestäjät antaneet ymmärtää, että edessä on jokin vesistötehtävä melonnankin lisäksi. Mua hirvitti tämä, sillä vaikka osaan uida, niin silti vesi elementtinä on mulle melko pelottava. Joukkueelleni olin tämän etukäteen selvästi sitten ilmoittanut, että jos mahdollista, mä skippaan sitten uimisen. No huh, vesiyllätystehtävässä pitikin ylittää lyhyt vesistö paksun sturoxin päällä maaten. Tyyli olisi vapaa, mutta joukkueen kaikkien jäsenten piti se tehdä. Otimme kengät ja sukat jalasta pois, kahlasimme kaislikkoon ja mahalle maaten levylle. Käsillä melon vastarannalle ja takaisin. Pintavesi oli todella lämmintä, levy kannatteli todella hyvin ja se oli itse asiassa ihan kivaa. Jes mä selvisin :D!

Matka jatkui pyörällä ja edessä oli pätkä hiekkatietä ja sitten asfalttia hiukan pitempi pätkä. Pyysin Esaa ja Hannua vetämään ja mä tuun tuulen suojassa. En kääntänyt karttaa sitä lukeakseni, sillä rasti olisi tien varressa, että annetaan mennä vaan...
 VOI MIKÄ VIRHE! 
Me sitten mentiin vauhdin huumassa ja painettiin kaikki kolme ohi rastin...kukaan ei sitä nähnyt :( Oikealle kääntynyt isompi asfalttitie vasta sai epäilyksen heräämään, että ei tuollaista pitänyt ennen rastia olla ja sitten alkoi kartan kääntely. Oltiin sitten ampaistu kartalta ulos!! Täys käännös ja sadattelua. Tähän tuhraantui sellaiset 13 minuuttia ja kolmannelta sijalta taidettiin pudota kuudennenksi. Olin niin vihainen itselleni, kun en vaan sitä karttaa lukenut, kun se siinä nenän edessä olisi ollut!

Mulla meni tästä virheestä pasmat hetkeksi ihan sekaisin, että kartan vaihdossa aloin lukea karttaa väärältä puolelta. Jotenkin se ei sitten täsmännyt ja piti Esalta ja Hannulta pyytää, että tulkaa nyt kattomaan. Sitten piti vaan tyhjätä pää ja jatkaa, mutta kyllä sitten olin vihainen!
Yleisö pystyi seuraamaan kisaa livenä, kun kaikilla oli gbs-seuranta.
 Saatiin polkea aivan huippu metsä maastossa, välillä hiekkateille poiketen. Saatiin yksi trio lady ja trio open -joukkue kiinni ja tietty raivon puuskassa heti ohi. Vielä ennen Isonkyrön puolella olevaan näkötorniin kipuamista, saimme toisen trio open -joukkueen ohitettua. Heillä näytti olevan melkoisesti ongelmia kramppaavien jalkojen kanssa, joten laskeskelin, että heistä ei olisi enää meille uhkaa.

Oli mukava polkea lapsuuden maisemissa. Esa ja Hannu yrittivät rauhoittaa, että mennään ihan rauhallisesti, ettei väsähdetä, matkaa vielä on. Joo joo, mutta mä haluan paikata meidän mun virheen!

Kärkimäen ampumaradalla oli kahden rastin helppo suunnistuspätkä jalkaisin ja sen jälkeen päästiin viime vuoden tapaan taas ampumaan! Virheemme vuoksi edelle päässeet trio open ja trio lady-joukkueet olivat vielä ampumapaikalla. Eivät siis enää niin kovin kaukana :) 
Viime vuonna sain pudotettua kaikki mustat täplät, mutta nyt kaksi ensimmäistä meni heinikkoon, kun en oikein ymmärtänyt että miten tätä nyt taas käytetään. Valvoja hoki mustasta ympyrästä, enkä mä mitään sellaista nähnyt. Ennen kolmatta kysyin, että mitä mustaa se tarkoittaa ja sitten liikuttamalla sitä asetta, vihdoin löytyi se musta ympyrä! Voi johan toki se helpottui ja loput kolme putos alas. Mutta kaksi sakkorinkiä kävin joutessani hölkkäämässä ;)
Sitten tuhatta ja sataa viimeiset kilometrit polkien urheilukentälle.
Live kuvaa myös ampuamapaikalta.

Mulla oli kyllä ihan parhaat kannustajat ja meidän joukkueen nimi olis voinut olla ÄITI ;)
Pyöräilystä pakarat, reidet ja erityisesti vas alaselkä olivat puuduksissa. Mukana ollut juoma vesi oli melkein loppu joten oli ihanaa päästä vihdoin taas huoltopisteelle. Heitin suuhuni sipsejä, kokista ja vettä. Rullaluistimet jalkaan ja edessä 10 km lenkki.
Rullaluistelu oli ehdottomasti rankin pätkä mulle. Ensin oli mukavaa myötätuulta ja pysyin miesten perässä hyvin. Tajutessani että saamme kolmantena edellä menevän trio open -joukkueen, jaksoi taas palan matkaa hyvin. Ennen käännöspaikkaa tuli kuitenkin välikuolema. Pyöräilyn väsyttämät jalat ja energiavaje hyydytti. Alaselkä oli ihan katkeamispisteessä, enkä saanut voimaa potkuihin. Tuijotin Esan rullaluistimia ja keskityin vaan pysymään samassa tahdissa ja leveiden hartioiden suojassa. Reitin ainut mäki hyydytti sitten lopulta ja miehet tuuppasivat ylös ja sisulla yritin potkia urheilukentälle vaihtoon. Ai että syö naista, kun pitää tunnustaa että paukut loppuu... Kiitos kuitenkin Esalle ja Hannulle tsemppaamisesta!
Rullaluistelu lenkiltä vaihtoon. Olipa tuskallista!
 Huoltopisteellä taas juotavaa ja syötävää suuhun. Voi että oli jo nälkä!
Lenkkarit jalkaan ja matka jatkuu. Jokainen joukkue sai yhden potkulaudan ja sitä sitten vaihdeltiin niin että muut juoksivat yhden potkutellessa. Jalat oli hirmu raskaat, joten välillä huilit potkulaudalla oli just paikallaan. Juoksua oli 5,2 km ja välissä melonta.
Jalkoja jo niin painaa!
 Melonta oli 1,5km. Melonta paikalle päästyämme ohitimme trio lady -joukkueen, joten nyt olimme sillä sijalla josta putosimme ennen virhettä. Valitettavan lähellä oli kyllä takaa kirinyt trio open -joukkue. Melonnassa piti ensin noukkia köysi rinkula kyytiin, tehdä lenkki merkittyä reittiä pitkin rastille ja takaisin. Mä sain huilata ja viisoin vaan missä merkityt poijut on. Melonta osuudella kolmas sijamme sitten vaihtui neljänneksi kun vahva mies joukkue kauhoi ohi. Näytti meno melko vahvalta.

 Paikallisen kaupan pihassa oli vielä hauska yllätystehtävä, kun piti yrittää saada tehtyä maali sählymailalla ja pallolla junnu maalivahdin ohi. No eihän siinä ollut toivoakaan! Kaikilla meni ohi ja sitten kannettiin järkyttävän painavia kanistereita merkitty lenkki.


 Kaupalta juostiin ja potkuteltiin takaisin urheilukentälle ja viimeisillä voimilla jokaisen joukkueen jäsenen tuli vielä hyppiä hyppynarulla 20 hyppyä yhteensoittoon. Helposti se meni.
Ja ah, vihdoin maaliin :D!!!
Me oltiin sitten lopulta neljänsiä. Virhe maksoi meille kolmannen sijan, mutta kirimmehän me silti todella mallikkaasti. Aikaa kului mun kellon mukaan 4 tuntia 49 minuuttia. Matkaa kertyi virhekilometreineen kaikkineen 81,5 km.
Olipa hienoa ja taas oppi uutta, erityisesti itsestä. 
Ennen seuraavaa kertaa pitää rullaluistella enemmän, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun laitoin rullaluistimet jalkaan tänä kesänä ja sen huomasi kisassa... Vaikka luulisi reitin olevan kuinka selvä, karttaa pitää lukea ja vaikka sitten pysähtyä laittamaan se hyvin telineeseen. Niin ja kannattaisin vaan viitsiä tankata energiaa kisan alusta asti!

Mutta myös jotain positiivista -> maastopyörä oli nappi hankinta, kestävyyskuntoa löytyy ja pysyin kuin pysyinkin miesten perässä :D 
Toivottavasti ens vuonna taas menossa mukana :)

~Eija~

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Multisport jännitystä

Huomenna on taas edessä vajaa 80 kilometriä multisporttailua, sillä Ylistarossa järjestetään jälleen Multisport seikkailukilpailu :D Viime vuonna osallistuin ensimmäisen kerran trio sarjaan Tulee Myöhemmin -joukkueella ja mulla, Sakulla ja Apella oli oikein hauska seikkailu. Tänä vuonna on tullut harmillisia estymisiä meidän ja ystävän joukkueessa, mutta onneksi saimme paikkaajia trioihimme. Lopulta nyt kuitenkin hyppään huomenna Läähätän ja Läkähdyn- joukkueen Esan ja Hannun kantaan ja tavoitteena pysyä läähättäen ja läkähtyen, mutta hengissä heidän mukana ;) Viime vuonna he sijoittuivat neljänneksi ja Tulee Myöhemmin -joukkue oli kuudes. Täältä pääsee lukemaan viime vuoden kisatunnelmia :)

Järjestäjät ovat julkistaneet tällaisen reitti kuvauksen trio joukkueille ->
TRIO
1 JUOKSU 2,6 km (rastit 1–2) KARTTA 1
2 PYÖRÄILY 53 km (rastit 3–18) KARTAT 2 ja 3, rastilla 9. kartanvaihto
-reitillä 2,5km juoksuosuus rastilla 3
-reitillä 3 yllätystehtävää, rastit 7,15 ja 17
3 RULLALUISTELU 10 km (rastit 19–21) KARTTA 4
4 JUOKSU+POTKULAUTA 5,2 km (rastit 22,24,25) KARTTA 5, kaksi juoksee ja yksi potkuttelee. Osia saa vaihdella.
-reitillä MELONTA 1,5 km, rasti 23
-reitillä yllätystehtävä rastilla 24
5 YLLÄTYSTEHTÄVÄ kentällä
6 JUOKSU 400m maaliin
Yhteispituus ~76km
 Tänään oon koonnut tavaroita kasaan. Samoilla rullaluistimilla, lenkkareilla ja pyöräilykypärällä lähdetään liikkeelle. Sykemittari sentään on vaihdettu nykypäivään ja mun pyörä <3
Mun uusin silmäteräni :)
 Olen jo pitempään haaveillut kunnon maastopyörästä ja nyt olen sen hommannut :D Trek X-Caliber 7 etujousitettu ja niin hieno! Vasta pari kertaa ehtinyt kunnolla maastoon, mutta jo nuo kerrat ovat vakuuttaneet että pyörä toimii ja että tykkään lajista todella! Tällä on nyt hyvä polkea Multisportissa tuli sitten millainen rämeikkö vaan vastaan. Ei tarvitse pelätä renkaiden rikkoutumista niin kuin viime vuonna. Mistä tulikin mieleen, että huomenna menomatkalla kisapaikalle pitää vielä hakea pyörään varakumi...
Hommasin pyörään myös karttatelineen, sillä suunnitelmissa on kokeilla pyöräsuunnistustakin joskus. En ole koskaan aikaisemmin kokeillut, koska en ole omistanut järkeviä välineitä. Nyt olisi viimeisen päälle ;)
 Pikku ensiapulaukkuni tsekkasin ja kaikki näytti olevan tallessa. Tätä olen kuljettanut joillain pyörälenkeillä mukana, eikä onneksi koskaan vielä ole tarvinnut mitään sieltä. Laukusta löytyy mm puhdistuspyyhkeitä, sideharsoja ja -rullia, laastaria ja kylmäpussi. 
Evääksi lähtee mukaan pari juomapullollista vettä, banskuja, sipsejä ja suklaata. Testaanpa kokiksen piristävää voimaakin... En yleensä piittaa limsoista, mutta kun olen kuullut että kokiksen sisältämä kofeiini oikeasti piristää ja auttaa jaksamaan pitkäkestoisessa rasituksessa, niin pitäähän sitä kokeilla. Kahvia en juo ollenkaan, mutta teetä toki , joten kofeiinia olen tottunut hiukan saamaan. Ennen lähtöä ruuvaan kokis pullon korkin auki, että ehtii hapot hiukan laimentua.
Mun erittäin poikkeavat eväät!
 Tässä on kaksi päivää ollut urheilusta lepopäivää ja keskitytty enemmän arkiaskareisiin ja kropan tankkaamiseen ;) Tänään hiukan rullailin jalkoja auki ja kuuntelin sateen ropinaa. Toivottavasti huomenna on poutaa...

Tänään sataa...taas..
Jännittää :)

~Eija~