Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteenveto. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste yhteenveto. Näytä kaikki tekstit

torstai 28. helmikuuta 2019

Helmikuun huhkimiset

Helmikuu on vuoden lyhin kuukausi ja nyt, helmikuun viimeisenä päivänä tuntuu, että kuukausi meni todella nopeasti. Toivuin tammikuussa viisaudenhampaan poistoleikkauksesta oikein hyvin ja enää vaivana on vain kolo entisen hampaan paikalla, jonne syödessä aina menee ruokaa. Se hyvä puoli tuossa on, että nyt tulee joka ruokailun jälkeen purskuteltua suu vedellä kunnolla että saa muruset kolosta pois. Ennakko-odotukset koko toimenpidettä kohtaan olivat pelokkaat, mutta onneksi kaikki meni hyvin ja pääsin nopeasti takaisin normaaliin liikkumiseen.

Juhlavuoteni 40 kisan kerääminen pääsi alkuun, kun osallistuin kaksiin aluemestaruus hiihtosuunnistuskisoihin alku kuusta. Ei ihan mun lajini suksien, sauvojen ja karttatelineiden sekamelskassa, mutta mukavaa puuhaa kuitenkin. Komiaflown talvijuoksusarjassa sai myös numerolapon rintaan, joten siitä napsahti kolmas kisa. Olisi pitänyt keksiä vielä jokin muukin sopiva kisastartti helmikuulle, mutta aikataulullisesti se oli mahdotonta, sillä vuorotyöläisenä oon monet viikonloput töissä eikä siitä noin vaan lähdetä kovin kauas joka viikonloppu kisaamaan. Oon laskeskellut että 30 kisaa tulee melko helposti vuoden aikana, mutta ne loput kymmenen vaatii kekseliäisyyttä..
Kuukauden pisin lenkki, 30km.
Vaikka helmikuu on talvikuukausi parhaasta päästä, jäi hiihtokilometrit tosi vähäisiksi. Ainoastaan sellaiset reilu 60 kilometriä! Se on vähän. Suurin syy tähän olivat kelit. Viime ja tämän viikon vesisateeseen ei ole huvittanut lähteä suksiaan pilaamaan, vaan on ollut helpompi heittää nastalenkkarit jalkaan ja lähteä suoraan kotiovelta juoksemaan. Juostessa kun ei vesisadekaan oikeastaan haittaa yhtään. Juoksukilometrejä kertyikin 185. Ehdin tehdä yhden kunnon pitkiksen, jolle sain pituutta tasan 30 kilometriä ja näitä toivon ehtiväni tehdä tulevien viikojen aikana useamman lisää. Ninnin kanssa juostiin kevyt puolimaraton sulilla pyöräteillä, mutta muut lenkit ovat jääneet alle 20 kilometriä. Edelleen vetojen teko jäätiköllä ja lumipöperössä tökkii ja siirrän ja niitä koko ajan tuonnemmaksi. Jalat voivat hyvin, mitä nyt oikean jalan pohje on kireän tuntuinen ja samaten vasemman jalan lonkankoukistaja. Niiden kanssa teen töitä.
Juoksu on ihan parasta!
Kuukauden puolen välin paikkeilla sain pienen flunssan. Kurkku oli vajaan viikon kipeä ja karhea sekä pienesti piti köhiä. Tuossa kohdassa tuli juoksutaukoa, mutta kelit sallivat työmatkapyöräilyn. Pyöräily kilometrejä kertyikin helmikuussa 217. Kaikki työmatka polkemista. Aamu- ja iltavuorot onnistuu hyvin pyöräillä, mutta talvisin myöhäiset iltavuorot (kotiin pääsee keskiyöllä) ja yövuorot kuljen autolla. Toukokuussa, kun valoa ja lämpöä on selvästi enemmän, kehtaa yösydännäkin yksin polkea. Kunpa vielä olisi hiukan enemmän tilaa kuivatella kastuneita vaatteita työpaikan pukuhuoneissa, niin sitten olisi tosi hyvä. 
Pyörällä töihin.
Pieni flunssa, vuorotyön epäsäännöllisyys ja helmikuussa niskaan kaatuneet työstettävät asiat ovat vieneet energiaa. Joitain treenejä on jäänyt tekemättä, kun ei ole jaksanut. Tavoite viikkokilometreihin en ole päässyt, mutta ei voi vain sokeasti tuijottaa esimerkiksi kilometrejä vaan usein treenien sisältö on tärkeämpää. Oon halunnut panostaa hyviin uniin ja olenkin nukkunut muutamaa yötä lukuunottamatta todella hyvin. Nukkuminen on ihanaa. Mun ehdottomat rentoutumisniksit ovat piikkimatto, jolla makaan aina nukkumaan mennessä ja toisena on avannossa pulahtaminen. Niina on opettanut mut avantoon ja oonkin pyrkinyt siellä käymään kerran viikossa. Huomenna taas mennään kun mun 7 työvuoron putki loppuu.
Askeleet avantoon.
Näillä eväillä jatkan maaliskuulle. Tavoitteena on pysyä terveenä ja ehjänä.
Ja mikä parasta, päivä päivältä ollaan lähempänä kevättä 🌞

~Eija~

lauantai 5. tammikuuta 2019

Menneiden ja tulevien mietteitä

Ihanaa Uutta Vuotta 2019 🎉

Toivottavasti mahdollisimman moni sai jättää viime vuoden hyvillä mielin ja aloittaa uuden ilolla ja mielenkiinnolla. Itsellä menneestä jäi hyvät fiilikset, monia hienoja kokemuksia ja kohtaamisia, iso läjä karttoja ja jokunen palkinto sekä sopiva nälkä jatkaa eteenpäin. Kisatauko marraskuun alkupuolella olleen Ilkanpolku juoksun jälkeen tuli tarpeeseen ja kisoissa "toppatakki"-tyyppinä oleminen on ollut mukavaa. Toisaalta säikähdinkin, että katosiko oma kilpailuhalu jonnekin, mutta kyllä se sieltä takaisin kuoriutuu, kun nyt olen rauhassa antanut itseni levätä. Liikunnan ohjaus juttujakin olen miettinyt, että kuinka isosti jaksan ja ehdin jatkossa niitä tehdä. Neiron sporttiporukka jatkaa ja yksilöasiakkaiden kanssa jatkan. Lisäksi olemme suunnistusseurani porukalla suunnitellut keväälle suunnistuskoulua, johon haluan oman panokseni antaa. Muu vielä mietinnässä, sillä töissäkin on nyt isoja muutoksia mitkä vievät paljon energiaa ja iltapainotteisuus vain kasvaa. Tuntuu, ettei aika oikein riitä kaikkeen, vaikka tahtoisi. Samanlaista ongelmaa on aika monella muullakin, joten varmasti ymmärrätte mitä tarkoitan.
Vuoden 2018 "saalista".
Myös blogin jatkoa olen miettinyt. Tämä kirjoittelu vie paljon aikaa enkä siltikään ehdi aivan niin hyvin tätä tehdä kuin haluaisin. Uskolliset lukijat pysyvät ja jaksavat antaa palautetta ja se merkitsee mulle paljon. Kiitos niistä 😊 Aika oma napaista kirjoitteluahan tämä on, mutta toisaalta on kiva jakaa omia henkilökohtaisia kokemuksia ja samalla ne jäävät itselle kuin päiväkirjana talteen tänne bittimaailmaan. Tiedoksi nyt, että ainakin toistaiseksi jatkan kirjoittelua, ainakin yli 100 kilometrin polku-ultraan asti.

Vuoden 2018 luetuimmat blogijutut olivat:
1. Nuts Karhunkierros 55,5k eka ultamatkani
2. Kauhea ihana vuorotyö
3. Puoliska Kyrönjoella

Vuoden 2019 tavoitteita on pysyä liikkeessä, kehittyä kestävyys urheilijana, kokea uusia juttuja, nauttia ja toteuttaa itseäni. Haluan olla ja liikkua entistä enemmän lasteni kanssa. Haluan kannustaa, ohjata ja tsempata kun sitä tarvitaan. Haluan että hymy ei katoa tai putoa matkalla ja että pettymykset osaisi kääntää kasvuksi ja opetukseksi.

Konkreettisia omia tavoitteita ovat kisat ja kilometrit. Nyt oon ilmoittautunut jo polkujuoksukarkeloihin toukokuun Karhunkierrokselle 83 kilometriä ja heinäkuun Pallas-Ylläs 105 kilometriä, joka on vuoden ehkä ehdottomasti tärkein tavoite. Tammikuussa aukeaa "nopeat syövät hitaat" -ilmoittautuminen lokakuun Vaarojen maratonille ja juuri Niinan kanssa pohdittiin lähestymis strategiaa asiaan. Uutena matkana siellä on 65 kilometriä yöllä, mikä houkuttaa mutta myös hiukan pelottaa. Osallistumisten arvonta oli mielestäni reilumpaa kuin nopeus kisa, joten tämä paluu vanhaan ei saa mun osalta yhtään kiitosta. Katsotaan miten tuon kanssa käy, mieli vaaroille kuitenkin tekisi.

Muitakin polkukisoja tulen käymään ja mahdollisimman monissa suunnistuskisoissa, jopa SM-kisoissa jos aikataulullisesti vaan ehdin. Kainuun rastiviikolle kesä-heinäkuun vaihteessa olisi tarkoitus koko perheenä mennä ja samalla lomailla jos vaan siihen kesäloman saan. Lisäksi haaveissa olisi juosta sileät puoli- ja täysmaraton, mutta en ole vielä päättänyt mitkä tapahtumat ne olisivat.

Parin vuoden tauon jälkeen toivon että jospa tänä vuonna saisimme joukkueen huhtikuussa Karhuviestiin. Rogaining kisoihin olisi kiva taas ehtiä ja multisport seikkailukisaan myös. Patikointia ja retkeilyä perheen ja ystävien kanssa vaikka ihan lähimaastoissa.
Juoksu vuosi on aloitettu rauhallisesti. 
Numeroina tavoitteena on osallistua vähintään 40 kilpailuun (tämä on mun juhlavuosi, sillä täytän pyöreät 40 vuotta 😊) ja saada kasaan vähintään 2019 juoksukilometriä. Näiden tavoitteiden kimppuun käyn joustavalla treeniohjelmalla. Joustava tarkoittaa sitä, että suuret kokonaisuudet pyrin tekemään, mutta arkikiireiden, väsymyksen tai työvuorojen vuoksi jokunen merkattu treeni voi jäädä tekemättä ja siitä stressiä en ota. Pääpaino on juoksemisessa. Rauhallisia pitkiä ja reippaita vetoja. Rasitukset tuntemusten mukaan, ei niinkään sykkeitä seuraten. Juoksukilometrejä lisään neljän viikon sykleissä ja talvella osan kilometreistä kerään hiihtäen mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi lihaskuntotreenejä kotona ja kuntosalilla.

Paljon on siis mielessä, monia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Mikään ei ole kiveen hakattua, joten katsotaan miten käy. Tervetuloa seuraamaan mun vuotta 2019!

~Eija~

maanantai 31. joulukuuta 2018

Vuoden 2018 tähtihetkiä

Vuosi 2018 oli ehdottomasti odotettua ikimuistoisempi. Alku vuosi saatiin nauttia kunnon talvesta, kun saatiin lunta ja pakkasta. Latubaanaa riitti kunhan vaan ehti hiihtämään. Muutamat hiihtosuunnistuskisat pääsin sivakoimaan, mutta koko ajan pääajatus oli juoksussa. Vuoden aikana tuli neljää viikkoa lukuunottamatta joka viikkoa juostua vähintään yhden lenkin. Kahdella viikolla kun ei ole juoksua merkattuna tuli kuitenkin suunnistettua, joten todellisia juoksuttomia viikkoja on kaksi.
Suunnistus on se mun rakkain laji. Tavoite oli osallistua niin moneen kisaan kuin mahdollista. Aika monet, olisinko jopa jokaiseen alueemme mestaruuskisaan osallistunut, niin metsä-, sprintti-, yö-, pyörä-, latu- että hiihtosuunnistuskisoihin. Lisäksi oli partio- ja viestikisat. Yksi hylsy ja hopea sija ja loput taisivat olla voittoja. Toki naiset 35-sarjan osanottaja määrä on yleensä aina alhaisimpia, että eipä noilla sijoituksilla oikein kehtaa henkseleitä paukutella. Mutta rasteja tuli satoja kierreltyä ja pummattua, mutta mukana oli myös just kohdilleen osuttuja.

Kiitoksena ahkerana kisojen kiertäjänä sain suunnistusseuramme päätösjuhlassa "pisteharava"-palkinnon. Sain nimeni komeaan kiertopalkinto pyttyyn 🏆
Vuoden 2018 Pisteharava
Onnistuin aluemestaruuskisojen ulkopuolella FIN5-rastiviikolla, jonka tänä vuonna järjestivät naapuriseurat Rasti-Jussit ja Lapuan Virkiä. Ja itselle erittäin tärkeä onnistuminen tuli suunnistuksen maakuntaviestissä, kun Ilmajoen naiset toin aloitusosuudella kärjessä vaihtoon. Edellis vuoden hylsy suorituksen jälkeen tämän vuoden lopullinen toinen sija tuntui todella hyvältä. SM-kisoissa kävin hakemassa hyvää kokemusta, kuten pyöräsuunnistuksessakinJukolan- ja Venlojen viestissä urakoin jälleen kolme osuutta ja kovin lyhyeksi jääneet unet ja helle pistivät koville. Suunnistuksen lajissa kuin lajissa huomasin selkeän heikkouteni olevan hitaassa reitinvalinnassani ja kartan suuntaaminen on toisinaan ihan pielessä. Paljon menee hätäilyn piikkiin, kun aina on kiire enkä jaksa keskittyä oleelliseen.

Suunnistuksen jälkeen tulee vahvana kakkosena juoksu. Viime vuosien aikana oon siirtynyt sileiltä enemmän poluille, mutta monen vuoden tauon jälkeen kävin kokeilemassa huhtikuussa puolimaratonia Kyrönjokimaratonilla Ylistarossa. Halusin kokeilla juosta omaa kovaa, halusin tehdä ennästykseni, mutta en osannut odottaa parantavani aikaani niin selkeästi kuin lopulta tein. Aikani oli 1:35:01. Se oli hyvä juoksu, joka antoi vahvaa itseluottamusta edessä oleviin juoksuihin.
Kyrönjoella Isokylän riippusillalla.
Toukokuun lopussa oli odotettu reissu Rukalle, jossa oli edessä elämäni ensimmäinen ultrajuoksu. Ei sileällä, vaan poluilla. Polkujuoksu onkin sopivasti rakastamani suunnistuksen ja juoksun välimaastosta. Jännitys, mahtava keli ja kanssajuoksijat, maisemat ja oma kunto siivittivät huikean ihanaan juoksukokemukseen Karhunkierroksen 55,5 kilometrillä. Vieläkin nousee hymy huulille 😊
Karhunkierroksen 55,5 kilsan loppusuoralla.
Kesän ja syksyn aikana kävin muutamissa lyhyemmissä polkujuoksukisoissa tekemässä kovempia vetoja, niitä kun ei omin päin aina saa tehdyksi. Muun muassa Paukaneva Night Trail Run ja Jouppilanvuori Trail Run sekä KomiaFlown syksyn Trail cupissa. Päätähtäin oli kuitenkin koko ajan lokakuun Vaarojen maratonilla Kolilla. Ja 65 kilometrin juoksu oli ikimuistoisin koskaan! Se kruunasi kisavuoden ja sai hymyilemään pitkään. Toisinaan on pitänyt nipistää itseään, että oliko tämä kaikki totta! Toivon tällaisia hetkiä kaikille elämän jossain kohdassa, niin hyvältä se tuntuu onnistua itselle tärkeässä asiassa. Polkujuoksukauden päätti Komia Ilkanpolku 35 kilometrin juoksu.
Rykiniemessä kahlaten Herajoen yli.
Tänä vuonna tuli myös seikkailtua, sillä osallistuin Miian kanssa Multi-Sport seikkailukilpailuun duo-sarjassa. Kisalla on monen vuoden perinteet Ylistarossa ja tämä on aina niin mielenkiintoinen ja erilainen kisa, kun ei varmuudella tiedä mitä tehtäviä eteen tulee. Voimalla ja sisulla vedettiin hyvin.
Kyrönjoessa Miian kanssa.
Pari kertaa pääsin rogaining-kisaan. Päivin kanssa heinäkuussa ja isoveljen kanssa syyskuussa. Tätä olisi kiva ehtiä harrastaa useamminkin, erilaisissa maastoissa ja miksi ei eri etenemistavoillakin. Nyt on oltu 2-4 tunnin sarjoissa, mutta ehkä joskus uskaltautuu pitempiinkin sarjoihin.
Reittisuunnittelua Jämillä.
Tilastollisesti vuosi 2018 näyttää tältä;
Juoksua 2000km (maantie, maasto ja polku)
Suunnistusta 162km (linnuntietä)
Hiihto 548km (mukana myös hiihtosuunnistus)
Pyöräily 2831km (maantie ja maasto)
Lenkkeily 99km (kävely-juoksu)
Kävely 561km (sauvakävely, retkeily, kärryttelyt)

Näistä yhteenlaskettuna kuljettuja kilometrejä lihasvoimalla kertyy 6201. Tyytyväinen olen.

Terveenä oon saaut olla. Alku vuonna oli yksi pieni flunssa, pari kertaa yritti jotain flunssan poikasta tulla päälle ja nyt joulukuussa oksensin kaiken pahan pois muutaman tunnin sisällä ja onnekseni kukaan muu perheenjäsenistä ei tautia saanut. Joitain kolotuksia kropassa oli. Merkittävimpänä syyskuussa pitkospuilla kaatumisesta aiheutunut vasemman jalan kipu. Sen vuoksi piti jopa särkylääkettä ottaa. Nyt on reilun viikon verran vaivanut oikean jalan kantapään ulkosyrjän kipu. Oon hiukan ymmälläni kivusta, sillä se tuntuu kengät jalassa kävellessä ja juostessa. Seurailen sen tilannetta ja tarvittaessa pidän hiukan juoksutaukoa jos tarve vaatii.

Kuluneesta vuodesta jäi mieleen myös helteinen kesä ja vähä sateinen syksy. Niinan innoittamana kävin monen vuoden jälkeen avannossa ja ihastuin sen tuomaan rentouteen. Myös piikkimatto ja aktiiviset toiminnalliset venyttelyt arjen seassa tulivat rutiineiksi. Lasten kasvaessa heidän kanssa on ollut entistä helpompi liikkua ja tulevien vuosien aikana tätä tulen lisäämään entisestään. On ollut ihana huomata oman lapsen innostuvan myös urheilusta ja kilpailuista ja toisaalta on ollut opettavaista sallia se, ettei toinen lapsi siitä välttämättä innostu. Nämä pikku ihmiset ovat tärkeimpiä kannustajiani ja valtavan energisiä arjen vauhdittajia.
Mun lapset 💗
Kiitos vuodelle 2018,
tervetuloa vuosi 2019!

~Eija~

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Mitä vuosi 2017 antoi?

On vuoden viimeinen päivä. Tämä on ihana hetki, kun palaa muistoissa kuluneen vuoden tapahtumiin. Ennen kuin selasin tätä blogiani läpi, muistelin hetken mitkä asiat ja hetket ensimmäisenä nousee mieleen. Oli hyviä hetkiä, itsensä voittamista, ystäviä, väsymystä, valtavaa pettymystä, haaveiden täyttymistä ja uusien huimien haaveiden syntymistä. Hieno vuosi jälleen kerran eikä sitä onneksi ole joutunut taivaltamaan yksin :)
Viime talven Energia Juoksuryhmän kanssa metsässä.
Metraining-blogi on alkujaan mun ja Marjutin yhteinen kanava kertoa mitä ja miten kaksi erilaista ja kuitenkin niin samanlaista perheen äitiä treenaa. Tavoitteemme oli kannustaa ihmisiä liikkumaan, syömään terveellisesti ja asettamaan omia tavoitteita ja haaveita. Nykyään blogi kertoo enemmän mun liikunta harrastuksista ja siitä miten mä liikutan teitä. Ilokseni blogia luetaan ja saan kivaa palautetta. Kiitos, että kuljette mukana :)

Vuoden klikatuimmat postaukset olivat;
1. Retkellä Merenkurkun saaristossa (yllättävää!)
2. Hullut Ylläksellä (Nuts Ylläs 30km, aivan huikea reissu!)
3. Ennen starttia (Pohdintaa ennen Vaarojen maratonin 43 km starttia)

Vuodelle 2017 asetin tavoitteeksi juosta vähintään 100 kilometriä joka kuukausi ja se onnistui helposti. Juosten teillä, poluilla ja pururadoilla on juostu yhteensä 1772 kilometriä. Suunnistaen (linnuntietä) kilometrejä kertyi 262. Täten vuodelle 2017 juoksukilometrejä kertyy 2033. Mun ennätys lukemat ehdottomasti. Keskimäärin 10,5 kilometriä per tehty lenkki. Pieniä kolotuksia ja kiristyksiä lukuunottamatta ne kertyivät helposti. Marrasputkeen lähteminen oli positiivinen kokemus ja juoksu innostus sai lisää tulta alleen.
Marrasputkessa :)
Pyöräily kilometrejä kertyi 1786. Suurin osa työmatkapyöräilyä, mutta myös retkipyöräilyä Meijun kanssa. Yhteensä HeiaHeia:ssa mulla on merkintöjä 802 tunnin edestä, joista esimerkiksi siivousta 57 tuntia, lumitöitä 9 tuntia ja hiihtoa 22 tuntia (222 kilometriä).
Pyörälenkki Lapualle Heinäkuussa.
Pieni flunssa vaivasi vuoden vaihteessa ja seuraavan kerran vasta elo-syyskuun vaihteessa. Ja Vaarojen maraton oli vaarassa, kun sinnikäs yskän kröhä puski päälle. Tilastollisesti siis aivan normi vuosi sairastelun osalta. Ja viiva takaseinään, että ympärillä vellonut mahatauti ei löytänyt meille kertaakaan!

Mieleenpainuvimpia hetkiä olivat Joensuu Jukola (3 osuutta vuorokauden sisään), Nuts Ylläs 30 kilometriä (sijoitus 6./158. ja seuraavat pari päivää olin ihan jumissa ettei hetkeen. Rakastuin Suomen Lappiin.), Tunturisuunnistus Saariselällä (en saanut paria, joten menin naisten pääsarjaan. Ensimmäistä kertaa sain gbs-seurannankin.), suunnistuksen Maakuntaviesti Jurvassa (Pala tulee kurkkuun edelleen.. Tämän kisan jälkeen suunnistusvire syksyn kisoihin oli ihan kadoksissa..) ja Vaarojen Maraton Kolilla (vuoden päätavoite ja kröhän vuoksi oli otettava rauhallisesti. Silti sijoitus 18./160. Ihanan rankkaa!).
Vaarojen Maraton 2017 (kuva Teemu Takkula)
 Kisoja oli useita muitakin, erityisesti suunnistaen ja polkujuosten. Rogaining kisoissa olin Päivin (neljä päivää Ylläksen reissun jälkeen) ja isoveljeni kanssa. Multisport kisassa Ylistarossa menin Elisan ja Jannen kanssa ja syksyllä tuli pyöräsuunnistustakin kokeiltua. Jokusen mitalin ja tuotepalkinnon olen saanut, mutta ehdottomasti parasta ovat olleet kaikki ne elämykset ja kokemukset, toisten seura ja kannustus. Kiitos Niina ja Harri, Sari, Ninni, vanhempani, mieheni, lapset, suunnistusseurani väki ja muut ystäväni, jotka jaksavat kuunnella juttujani ja katsella kun taas mennään. Minkäs intohimoinen itsensä haastaja itselleen voi ;)
Kartoilla saisi useita lakanoita, niitä on niin paljon. Tässä joitain muistoja vuodelta 2017.
Vuoden aikana itseni lisäksi on tullut liikutettua teitä muitakin. Juoksuryhmiä ohjauksessa oli 5, "jumppa"ryhmiä niin Jalasjärvellä kuin Ilmajoella ja useita yksilöasiakkaita. Kevään buukkasin itselleni turhan täyteen ja aika oli loppua kesken. Tästä viisastuneena jo syksylle vähensin ryhmiä ja töissäkin tein lyhyempää työviikkoa. Nyt löytyikin sopiva määrä ohjauksia, mitä jaksan ja ehdin kunnolla tehdä. Kiitos teille kaikille ryhmissä käyneille ja yksilöasiakkaille luottamuksesta. Monen kanssa matka vielä jatkuu :)
Syksyn juoksuryhmän kanssa porrastreeneissä.
Pohjia on siis luotu alkavalle uudelle vuodelle ja sen haaveille ja unelmille. Kaikkea mukavaa ja kutkuttavaa on tulossa.
Kuitenkin hetki vielä tuumeksitaan mennyttä.

Mitä vuosi 2017 sulle antoi?

~Eija~

torstai 29. kesäkuuta 2017

Puoli vuotta juoksua ja kirjavinkki

Vuoden vaihtuessa jotkut tekevät uuden vuoden lupauksia ja jotkut uuden vuoden tavoitteita. Mä kuulun tähän jälkimmäiseen porukkaan. Yksi asettamani tavoite oli vuoden alusta juosta vähintään 100 kilometriä joka kuukausi. No nyt olemme tätä kuluvaa vuotta melko tarkalleen puolessa välissä ja enää kesäkuun puolella en ehdi juoksemaan, joten on sopiva tehdä puolenvälin tsekkaus.
Juhannuksena lenkillä.
Mä kirjaan kaikki liikkumiset, täsmä- ja hyötyliikunnat, HeiaHeia-palveluun. Tykkään siitä tosi paljon sen helppouden vuoksi. Sovellus on mulla kännykässäkin ja sinne on kätevää lisätä tehty treeni vaikka heti. Sinne voi kirjata niin paljon tietoa treeneistä kuin haluaa, lisätä kuvia ja fiiliksiä. Mun HeiaHeia-merkinnät kertovatkin, että tammi-kesäkuun aikana tuli 
juoksua yhteensä 799km 
Tästä poluilla on 134km ja
maastossa 52km.
Lisäksi kokonais kilometreistä on poissa suunnistus, josta tuli 106km (linnuntietä).
Kaikkiin näihin neljään juosten kuljettavaan lajiin on mennyt aikaa 101 tuntia :) 

Juostujen lenkkien (suunnistus ei ole mukana laskussa) keskipituus on 11,6km. Pisin lenkki on ollut 26km vajaan kolmen viikon takaa Ninnin kanssa.  Kerran porukka polkulenkillä mentiin 23km ja yksin oon tehnyt muutaman yli 20km lenkin. Tykkään ehdottomasti enemmän pitkistä rauhallisista kuin kovista intervalli vedoista. Muutenkin mulla saattaa mennä useampi kilometri ennen kuin jalat lähtee rullaamaan ja rentous juoksuun löytyy.
Ninnin kanssa juoksemassa ja Niina oli juomatyttönä.
Mutta tavoite siis on pitänyt, ainakin toistaiseksi ja halua on tavoitella sitä loppu vuosikin. Voisihan nuo kokonais kilometrit olla korkeammatkin, mutta ajallisesti en enempää olisi tainnut ehtiä. Ainahan mä juoksemaan lähden jos se mahdollista on :)
Voi olla, että tänä vuonna jää jälleen sileä puolimaraton ja ehkä täysmatkakin juoksematta, kun niin tykkään tuolla metsissä rymytä. Polkujuoksutapahtumat ja suunnistaminen vie voiton 10-0 asfaltti juoksuista. Mutta katsotaan nyt kuinka tuo loppu vuoden kisakalenteri lopulta muotoutuu.
Sitten kun lenkki on tehty tai muuten vaan ehtii tovin paikallaan istua, tulee luettua juoksu-aiheisia kirjoja. Viimeisin läpi kahlaamani kirja oli Janne Holmén - Kilpajuoksu. Kirjan on kustantanut Juoksija-lehti. Tämän kirjan lukeminen venyi ja venyi. Takakannessa kirjoitettiin, että kirjassa kerrotaan huippujuoksijan karusta arkipäivästä, loputtomista juoksukilometreistä ja korkean paikan leireistä. Niin ja kyllähän niistä kerrottiinkin, mutta kovin tilastollisesti lukuina ja tuloksina. Kovin ohuissa sivulauseissa kerrottiin miten treenit vaikuttivat ja vaativat siinä normaalissa elämässä. Jannea ei ilmeisesti koskaan ole edes jännittänyt, sillä sitä sanaa ei kirjassa tainnut kertaakaan näkyä. 
Parhaita paloja oli Jannen tekstit, joita on julkaistu Juoksija-lehdessä, joissa hän ottaa kantaa muun muassa afrikkalaisten juoksijoiden ylivoimaisuuteen tai vuoristoharjoittelun hyödyllisyyteen. Kirjassa oli paljon kuvia, mikä elävöitti muuten mulle turhan lennokasta tai raskasta tekstiä. 
Arvostan Jannen määrätietoista harjoittelua ja hänellä on valtavasti kokemuksen tuomaa tietoa. Korkean koulutuksen ansiosta hän osaa ja uskaltaa myös kyseenalaistaa useita harjoittelumetodeja, -välineitä ja tutkittua tietoa. Huippu-urheilusta ja tilastoista kiinnostuneille tämä kirja on oiva reitti sukeltaa Suomen yhden mahtavan urheilijan lenkeille mukaan. Tavalliselle lenkkeilijälle Jannella on aivan turhan kova kilometrivauhti ;)
Huomenna taas poljetaan töihin ja viikonloppuna juostavat kilometrit lähteekin kerääntymään vuoden toisen puoliskon piikkin.
Mukavia lenkkejä kaikille :D!

~Eija~

lauantai 31. joulukuuta 2016

Taakse jää vuosi 2016

WOW! Taas yksi vuosi muutamaa tuntia vaille paketissa! Uskomatonta miten päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet vaihtuu, enkä tiedä pysyykö itse vaudissa mukana. On siis jälleen aika istahtaa alas ja kelata ajassa taakse päin ja miettiä mitä tänä vuonna tulikaan taas näettyä, koettua ja opittua.

Ensimmäisenä nousee mieleen sen kummemmin kaivelematta valmistumiseni Kuortaneen Urheiluopistolta Liikunta-alan ammattilaiseksi ja lisensoiduksi personal traineriksi. Opiskelu kesti vuoden 2015 elokuusta vuoden 2016 toukokuuhun ja kesäkuussa kaikki näytöt ja raportit olin palauttanut. Virallinen todistusten jako oli syyskuussa.
Talvinen Kuortaneen Urheiluopisto
Tämä vajaa vuosi oli jotain sellaista, mitä en mistään hinnasta vaihtaisi pois. Tekemistä oli paljon, painetta ja odotuksia sekä niin paljon uutta. Meidän ryhmä oli aivan huippu kaikkine erilaisine ihmisineen ja työskentely tapoineen. On ilo kuulua tähän rempseään, kilpailuhenkiseen ja avoimeen porukkaan. Koimme yhdessä niin ylä- että alamäkiä, muunmuassa ladulla, uima-altaassa kuin painimatolla ;)
LAT8 :)
Koulutuksen kautta sain vahvistusta omaan tekemiseen niin liikkujana kuin liikunnan ohjaajana. Liikunta voi olla hyvää oloa, terveyttä, elämyksiä, mukavaa yhdessä tekemistä tai tavoitteellista treenaamista. Ja kaikelle tälle on oma paikkansa sulkematta toista pois. 
Opiskelujen aikana itselle kirkastui mitä ja miten itse haluan tällä alalla toimia. Halu ja intohimo tekemiseen täytyy olla, että voin tarjota asiakkaille parasta ja että itse jaksan. Toistaiseksi liikunta-alalla työskentelen sivutoimisesti ja tämä tuntuu juuri nyt näin hyvältä ;)
Sonja auttaa mua boulderoinnin alkuun.
Opiskelujen isoa antia oli ehdottomasti tutustuminen liikunta lajien monipuolisuuteen. Jokaiselle löytyy jokin liikunlaji, jos vaan rohkeasti lähtee kokeilemaan! 

Viimeisimmässä Juoksija-lehdessä (10/2016) pisti silmään ote Dosentti Kari Kalliokosken kommentista Liikunta&Tiede -lehdestä, jossa hän ottaa kantaa liikuntasuosituksiin. Viime syksynä lasten liikuntasuosituksia muutettiin, mutta Kalliokosken mukaan muutosta tarvittaisiin myös terveiden aikuisten suosituksissa. Hänen mielestään mm metsästys, marjastus ja muut arkiliikunnan kaltaiset toiminnot eivät kuuluisi suositeltavaan viikottaiseen 150 liikuntaminuuttiin. Liikunnaksi tulisi hänen mukaansa laskea ainoastaan hengitys- ja verenkiertoelimistöä oikeasti kuormittava liikunta. 
Osittain olen samaa mieltä, mutta toisaalta näen paljon ihmisiä, jotka eivät halua, viitsi, jaksa tai muka kykene edes tätä helppoa arkiliikuntaa tekemään. Tärkeintä voisi olla saada ihmiset tekemään itse -> poimii marjat metsästä itse, leikkaa nurmikon perässä käveltävällä koneella, kävelee/polkee töihin/kauppaan/harrastuksiin jne. Arkiliikunnan kun jo lapsena oppii, kulkee se koko elämän mukana. 

Itse käytin koko tämän vuoden HeiaHeia-palvelua, jonne kirjataan kaikki liikuntasuoritukset ja joukossa on toki näitä niin sanottuja ei liikuntasuorituksia, eli arkiliikuntaa. Palvelu on ilmainen ja mielestäni todella hauska ja mielenkiintoinen päiväkirja omista tekemisistä. On myös mukava seurata kavereiden tekemistä kannustamalla ja kommentoimalla.
Mun HeiaHeia-merkintöjen mukaan vuonna 2016
  • Liikuin 717 tuntia ja 22 minuuttia, joissa on 722 eri treeniä, 91 eri lajia  (mukana mm. siivousta 63 tuntia!)
  • TOP5-lajiani olivat pyöräily (1971km), juoksu, kahvakuula, siivous ja hiihto (374km)
  • Juoksin 960 kilometriä ja suunnistin 85 kilometriä.
  • Sairausmerkintöjä on 4. Puolikuntoisia päiviä on varmaan kolminkertainen määrä.
Karhuviestin muistomitali vuonna 2016

Vastaavaa lajikirjoa en alkavalla uudella vuodella saavuta. Tulipa kuitenkin todistettua, että monipuolisuudesta on hyötyä! Vaikka juoksukilometrit jäivät tänä vuonna edellisvuosia selvästi pienemmiksi, koin kestävyyskuntoni kohentuneen ja ajat paranivat kuitenkin juoksumatkoilla ja maksimivauhti niin testeissä kuin kisoissa.
Vuoden 2016 kisoja ja testejä:
  • Huhtikuussa Karhuviestissä olimme naisten työpaikka-sarjassa 2. Mulla oli aloitusosuus 7,4km, joka meni aikaan 31,20min. Mun keskivauhti oli 4.14min/km. Tästä pääset kisarapsaan.
  • Elokuussa oli Helsinki City Maraton, jonka oli tarkoitus olla rento fiilistely juoksu ja päätavoite oli asetettu syksyn Kankaanpään maratonille. Juoksinkin ehdottomasti parhaan maraton juoksuni ja ennätys paukkui reilusti. Aika oli 3:42:35 (nettoaika). Tästä pääset kisrapsaan.

HCM 2016 maalissa :)

  • Pääsin kahdesti juoksemaan Kuortaneella 6x1000m laktaattitestin. Keväällä suoraan yövuorosta ja syksyllä paremmilla pohjilla. Tulokset parani molemmissa, niin kestävyyden kuin vauhdin osalta.
  • Syyskuussa suunnistuksen SM-sprinteissä mun vauhti riitti hätyyttelemään kärkisijoja ollessani lopulta 4. ikänaisissa. Vauhtiin olin tyytyväinen, mutta muuten suorituksestani jäi kovasti hampaan koloon niin karsinnasta kuin finaalista. Tästä pääsee kisarapsaan.
  • Kestävyyskuntoni oli kohdillaan kesäkuussa Venlojen- ja Jukolan viesteissä Lappeenrannassa, heinäkuussa Multisport-kisassa Ylistarossa ja lokakuussa Peurunka-rogainingissa. Jaksoin kisat hyvin loppuun asti ja vaikka mikän näistä reissuista ei mennyt aivan kömmähdyksittä, jäi päällimmäiseksi kuitenkin todella hyvä fiilis :)
Venlojen viestin lähtö kesäkuussa 2016
  • Tiivis kisaputki syksyllä nujersi haaveeni juosta elämäni maraton aika Kankaanpään maratonilla lokakuussa. Kroppa ei päässyt kunnolla palautumaan ja jalat leikkasivat kiinni. Tällainen kisakauden päätös harmitti, mutta aina näistä oppii tulevaisuutta ajatellen. Tästä pääset kisarapsaan.
Oman treenaamisen ohella olen päässyt hyppööttämään erilaisia ryhmiä ja yksilöohjauksessa kasvotusten yksittäistä ihmistä hänen henkilökohtaiset tavoitteet silmällä pitäen. Molemmat ovat mielenkiintoisia, haastavia ja innostavia kokonaisuuksia, joissa mä ohjaajana toimin omalla persoonallani. Vuoden aikana oon ohjannut muun muassa Potkua Porukasta-ryhmää, joka koostui ihanasta kaveriporukasta. Ohjelmassa oli monipuolista liikuntaa, ravintoon liittyviä tehtäviä ja kannustamista kohti parempaa hyvinvointia. Keväällä ohjasin aikuisten vesijumppaa Jalasjärvellä ja se olikin yllättävän hikistä hommaa huhtoa vaatteet päällä altaan reunalla. Ensimmäinen EnergiA juoksukoulu alkoi toukokuussa ja tämä ryhmä pienin osallistuja muutoksin jatkuu edelleen talvijuoksutreeneillä. Naiset ovat ihanan innostuneita ja se tarttuu ohjaajaankin :)
Lisäksi kahvakuulatreenejä oon ohjannut Jalasjärvellä sekä Ilmajoen Neirossa ja Ahonkylässä. Monet näistä ryhmistä jatkuvat ja jotain uuttakin on keväällä alkamassa :)
Potkua Porukasta -ryhmä Joupiskalla mäkitreeneissä.
Huhtikuussa oli viimeisin kahvakuulaharjoittelun peruskurssi. Näitä ei ainakaan toistaiseksi ole tulossa lisää. Samoin jatkokurssia tai Extreme kuulailua ei ole suunnitteilla, sillä yhteystyökumppanini Marjut jättäytyi liikunnan ohjauksesta muiden työkuvioiden vuoksi ainakin toistaiseksi sivummalle. Meillä oli hauskaa yhdessä ja on edelleen kun muissa merkeissä tavataan. Kiitän Marjut sua kun vaan pistettiin Metraining, blogi ja muut pystyyn :D!
Huhtikuun kahvakuulaharjoittelun peruskurssilla.
Liikunnan lisäksi vuoteen on mahtunut paljon iloja ja suruja. On ollut hyvinkin energisiä päiviä, mutta myös sellaisia kun ei vaan olisi jaksanut unen puutteen vuoksi. Useat lämpöiset hyvää tarkoittavat sanat ja halaukset ovat kantaneet ilkeyden yli. Kiitän :) Elämä ja ympäröivä maailma antaa ja ottaa paljon. Liikunnan avulla mä jaksan omissa haasteissani.

Toivotan kaikille turvallista vuodenvaihdetta ja positiivista energiaa vuodelle 2017!
On hienoa avata taas uusi puhdas lehti vuodelle 2017. Lähdetään näitä sivuja täyttämään taas avoimin mielin :D!

~Eija~

sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Multisporttailemassa

Huhhuijaa kun oli taas hieno urheilupäivä eilen Ylistarossa! Kyseessä oli ties monesko Multisport seikkailukisa Ylistarossa, mutta mulle se oli järjestyksessään toinen. Estymisten vuoksi tosiaan kaveriporukoihimme tuli joukkue kokoonpano muutoksia ja mä pääsin Esan ja Hannun följyyn, Läähätän ja Läkähdyn-joukkueeseen. Taisi olla ensimmäinen kerta kun tämä joukkue joutui turvautua varanaiseen, joten olin kovan paikan edessä. Sisua multa löytyy ja mielestäni kestävyyttäkin johonkin pisteeseen asti, mutta jännityksellä odotin kuinka pitkälle pitää tulla venymään ;)
 Keli vaikutti lupaavalta; ei sadetta, aurinko pilkisteli poutapilvien takaa ja kovahko tuuli viilensi sopivasti. Kotona runsas aamupala sisään, loput kamat ja kannustajat autoon ja kohti kilpailukeskusta, Ylistaron urheilukenttää. Siellä omat tavarat joukkueen numerolla osoitetulle paikalle, numeroiden ja karttojen haku ja emit-leimasimen tsekkaus. 
 Tänä vuonna joukkueita oli 31. Tämä sisälsi kaikki trio open, trio lady ja duo -sarjat. Trioilla oli luvassa noin 76 km ja duoilla noin 41 km taivaltamista. 
Klo.11 oli kaikille osallistujille info, jossa käytiin kisan kulku läpi ja kerrattiin turvallisuussäännöt. Ohjeet jokainen joukkue sai myös kirjallisena, joten ei pitäisi jäädä epäselväksi kuinka kisassa toimitaan. Etukäteen saatiin myös kartat, joita oli tässä vaiheessa kolme. Ne olivat valtavia "lakanoita", joita oli hiukan hankala taitella karttatelineeseen, joten yritimme opetella mahdolisimman pitkälti niitä ulkoa. Edessä olisi toisen kartan jälkeen kartan vaihto tien vieressä, joten aivan kaikkea ei vielä tässä vaiheessa saanut selville. Niin ja matkan varrella olevista yllätystehtävistä ei voinut kuin arvailla :)
Alkuinfo.

Vuoden 2016 Läähätän ja läkähdyn -joukkue, Hannu, mä ja Esa.
 Lähtö tapahtu klo.12 urheilukentältä. Edessä oli kaikilla sarjoilla juoksua 2,5km. Tuntui sopivalta lämmittelyltä.
Lähtö kuhinassa kaikki vielä yhdessä kasassa.
Juoksu pyrähdyksen jälkeen pyörän selkään ja edessä pyöräilyä 53 km. Matkan varrella oli 2,5 km juoksu suolla, josta pidin erityisesti. Hiukan etukäteen harmittelin kenkieni puolesta, mutta pääsinkin melko kevyesti hyppelemään mättäältä mättäälle ja selvisin melko kuivin jaloin. 
Pyöräily osuus alkaa.

Suo juoksun jälkeen oli pätkä hiekkatie juoksua ja edellä menevät joukkueet tulivat vastaan. Laskelmiemme mukaan olimme tässä vaiheessa kolmansia, jee :D
Mutta matka jatkui hiekkatietä ja välillä poikettiin metsäteille ja -poluille, jotka oli mun mieleen :) Olin niin onnellinen Trek-maastopyörästäni, että hymyilitte vaan ne kaikki kivet ja juurakot.

Etukäteen olivat järjestäjät antaneet ymmärtää, että edessä on jokin vesistötehtävä melonnankin lisäksi. Mua hirvitti tämä, sillä vaikka osaan uida, niin silti vesi elementtinä on mulle melko pelottava. Joukkueelleni olin tämän etukäteen selvästi sitten ilmoittanut, että jos mahdollista, mä skippaan sitten uimisen. No huh, vesiyllätystehtävässä pitikin ylittää lyhyt vesistö paksun sturoxin päällä maaten. Tyyli olisi vapaa, mutta joukkueen kaikkien jäsenten piti se tehdä. Otimme kengät ja sukat jalasta pois, kahlasimme kaislikkoon ja mahalle maaten levylle. Käsillä melon vastarannalle ja takaisin. Pintavesi oli todella lämmintä, levy kannatteli todella hyvin ja se oli itse asiassa ihan kivaa. Jes mä selvisin :D!

Matka jatkui pyörällä ja edessä oli pätkä hiekkatietä ja sitten asfalttia hiukan pitempi pätkä. Pyysin Esaa ja Hannua vetämään ja mä tuun tuulen suojassa. En kääntänyt karttaa sitä lukeakseni, sillä rasti olisi tien varressa, että annetaan mennä vaan...
 VOI MIKÄ VIRHE! 
Me sitten mentiin vauhdin huumassa ja painettiin kaikki kolme ohi rastin...kukaan ei sitä nähnyt :( Oikealle kääntynyt isompi asfalttitie vasta sai epäilyksen heräämään, että ei tuollaista pitänyt ennen rastia olla ja sitten alkoi kartan kääntely. Oltiin sitten ampaistu kartalta ulos!! Täys käännös ja sadattelua. Tähän tuhraantui sellaiset 13 minuuttia ja kolmannelta sijalta taidettiin pudota kuudennenksi. Olin niin vihainen itselleni, kun en vaan sitä karttaa lukenut, kun se siinä nenän edessä olisi ollut!

Mulla meni tästä virheestä pasmat hetkeksi ihan sekaisin, että kartan vaihdossa aloin lukea karttaa väärältä puolelta. Jotenkin se ei sitten täsmännyt ja piti Esalta ja Hannulta pyytää, että tulkaa nyt kattomaan. Sitten piti vaan tyhjätä pää ja jatkaa, mutta kyllä sitten olin vihainen!
Yleisö pystyi seuraamaan kisaa livenä, kun kaikilla oli gbs-seuranta.
 Saatiin polkea aivan huippu metsä maastossa, välillä hiekkateille poiketen. Saatiin yksi trio lady ja trio open -joukkue kiinni ja tietty raivon puuskassa heti ohi. Vielä ennen Isonkyrön puolella olevaan näkötorniin kipuamista, saimme toisen trio open -joukkueen ohitettua. Heillä näytti olevan melkoisesti ongelmia kramppaavien jalkojen kanssa, joten laskeskelin, että heistä ei olisi enää meille uhkaa.

Oli mukava polkea lapsuuden maisemissa. Esa ja Hannu yrittivät rauhoittaa, että mennään ihan rauhallisesti, ettei väsähdetä, matkaa vielä on. Joo joo, mutta mä haluan paikata meidän mun virheen!

Kärkimäen ampumaradalla oli kahden rastin helppo suunnistuspätkä jalkaisin ja sen jälkeen päästiin viime vuoden tapaan taas ampumaan! Virheemme vuoksi edelle päässeet trio open ja trio lady-joukkueet olivat vielä ampumapaikalla. Eivät siis enää niin kovin kaukana :) 
Viime vuonna sain pudotettua kaikki mustat täplät, mutta nyt kaksi ensimmäistä meni heinikkoon, kun en oikein ymmärtänyt että miten tätä nyt taas käytetään. Valvoja hoki mustasta ympyrästä, enkä mä mitään sellaista nähnyt. Ennen kolmatta kysyin, että mitä mustaa se tarkoittaa ja sitten liikuttamalla sitä asetta, vihdoin löytyi se musta ympyrä! Voi johan toki se helpottui ja loput kolme putos alas. Mutta kaksi sakkorinkiä kävin joutessani hölkkäämässä ;)
Sitten tuhatta ja sataa viimeiset kilometrit polkien urheilukentälle.
Live kuvaa myös ampuamapaikalta.

Mulla oli kyllä ihan parhaat kannustajat ja meidän joukkueen nimi olis voinut olla ÄITI ;)
Pyöräilystä pakarat, reidet ja erityisesti vas alaselkä olivat puuduksissa. Mukana ollut juoma vesi oli melkein loppu joten oli ihanaa päästä vihdoin taas huoltopisteelle. Heitin suuhuni sipsejä, kokista ja vettä. Rullaluistimet jalkaan ja edessä 10 km lenkki.
Rullaluistelu oli ehdottomasti rankin pätkä mulle. Ensin oli mukavaa myötätuulta ja pysyin miesten perässä hyvin. Tajutessani että saamme kolmantena edellä menevän trio open -joukkueen, jaksoi taas palan matkaa hyvin. Ennen käännöspaikkaa tuli kuitenkin välikuolema. Pyöräilyn väsyttämät jalat ja energiavaje hyydytti. Alaselkä oli ihan katkeamispisteessä, enkä saanut voimaa potkuihin. Tuijotin Esan rullaluistimia ja keskityin vaan pysymään samassa tahdissa ja leveiden hartioiden suojassa. Reitin ainut mäki hyydytti sitten lopulta ja miehet tuuppasivat ylös ja sisulla yritin potkia urheilukentälle vaihtoon. Ai että syö naista, kun pitää tunnustaa että paukut loppuu... Kiitos kuitenkin Esalle ja Hannulle tsemppaamisesta!
Rullaluistelu lenkiltä vaihtoon. Olipa tuskallista!
 Huoltopisteellä taas juotavaa ja syötävää suuhun. Voi että oli jo nälkä!
Lenkkarit jalkaan ja matka jatkuu. Jokainen joukkue sai yhden potkulaudan ja sitä sitten vaihdeltiin niin että muut juoksivat yhden potkutellessa. Jalat oli hirmu raskaat, joten välillä huilit potkulaudalla oli just paikallaan. Juoksua oli 5,2 km ja välissä melonta.
Jalkoja jo niin painaa!
 Melonta oli 1,5km. Melonta paikalle päästyämme ohitimme trio lady -joukkueen, joten nyt olimme sillä sijalla josta putosimme ennen virhettä. Valitettavan lähellä oli kyllä takaa kirinyt trio open -joukkue. Melonnassa piti ensin noukkia köysi rinkula kyytiin, tehdä lenkki merkittyä reittiä pitkin rastille ja takaisin. Mä sain huilata ja viisoin vaan missä merkityt poijut on. Melonta osuudella kolmas sijamme sitten vaihtui neljänneksi kun vahva mies joukkue kauhoi ohi. Näytti meno melko vahvalta.

 Paikallisen kaupan pihassa oli vielä hauska yllätystehtävä, kun piti yrittää saada tehtyä maali sählymailalla ja pallolla junnu maalivahdin ohi. No eihän siinä ollut toivoakaan! Kaikilla meni ohi ja sitten kannettiin järkyttävän painavia kanistereita merkitty lenkki.


 Kaupalta juostiin ja potkuteltiin takaisin urheilukentälle ja viimeisillä voimilla jokaisen joukkueen jäsenen tuli vielä hyppiä hyppynarulla 20 hyppyä yhteensoittoon. Helposti se meni.
Ja ah, vihdoin maaliin :D!!!
Me oltiin sitten lopulta neljänsiä. Virhe maksoi meille kolmannen sijan, mutta kirimmehän me silti todella mallikkaasti. Aikaa kului mun kellon mukaan 4 tuntia 49 minuuttia. Matkaa kertyi virhekilometreineen kaikkineen 81,5 km.
Olipa hienoa ja taas oppi uutta, erityisesti itsestä. 
Ennen seuraavaa kertaa pitää rullaluistella enemmän, sillä tämä oli ensimmäinen kerta kun laitoin rullaluistimet jalkaan tänä kesänä ja sen huomasi kisassa... Vaikka luulisi reitin olevan kuinka selvä, karttaa pitää lukea ja vaikka sitten pysähtyä laittamaan se hyvin telineeseen. Niin ja kannattaisin vaan viitsiä tankata energiaa kisan alusta asti!

Mutta myös jotain positiivista -> maastopyörä oli nappi hankinta, kestävyyskuntoa löytyy ja pysyin kuin pysyinkin miesten perässä :D 
Toivottavasti ens vuonna taas menossa mukana :)

~Eija~