Näytetään tekstit, joissa on tunniste pyöräily. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pyöräily. Näytä kaikki tekstit

torstai 29. elokuuta 2019

Rasvaa rattaisiin

Vaihteiden vaihtaja oli ihan jumissa, ketjut venyneet reilusti, toinen sisäkumi vinksallaan ja mitähän muuta. Tämä oli tuomio maastopyöräni "katsastus-todistuksessa". Oon kuulemma kisoissa ja muissa pyöräily menoissa antanut toisille huomattavaa etua huono kuntoisella pyörälläni. Voi jehna! 
Mutta tiedättekö, että nyt rullaa taas kuin uusi pyörä! Itse asiassa pyörä näyttääkin ihan uudelta paria itse aiheutettua naarmua lukuunottamatta. Pyörän perusteellisen huollon tehnyt kaverini kaveri oli myös vahannut pyörän rungon, jotta nyt se on paremmassa kunnossa kuin mun auto!
Kyllä taas rullaa ja vaihteet vaihtuu.
Kun kolme vuotta sitten Trek-maastopyöräni ostin, hurjia kilometrejä pyöräilevän työkaverini ohje oli pitää ketjuista ja rattaista huoli. Siis pitää puhtaana ja rasvata. Katsoimme myös joskus jotain Youtube-videoita liittyen ketjujen puhdistukseen ja sain ostoslistan asiallisten aineiden ostoon. Mutta se toteutus onkin sitten toinen. Kyllä mä pesin pyörääni ja rasvasin ketjut, mutta en koskaan ole uskaltanut ottaa mitään osaa irti. En itse asiassa uskalla vaihtaa edes renkaita, kun pelkään että jotain menee rikki. Hassua, sillä uskallan kyllä sitten rymyyttää metsässä polkimet kivikkoja raapien...
Joka ratas rasvattu ja runko vahattu 👌
Onneksi siis on ihmisiä, hyviä ja avuliaita ihmisiä, jotka kehtaavat omalla ajallaan toisen pyörää huoltaa. On luvattu myös opastaa kädestä pitäen rasvaamisen kanssa kunhan saamme sopivan ajan sovittua. Olen niin kiitollinen ja yritän nyt oppia paremmaksi pyörän omistajaksi. Jos ei muuta, niin vien pyöräni ainakin useammin huoltoon, koska en itse osaa tarpeeksi hyvin.
Ihanaa neulaspolkua!
Eilen mulla oli vapaapäivä, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja pyörä kutsui tallissa. Lähdimme lenkille, sellaiselle kunnon maastolenkille pitkästä aikaa. Meiltä reilun neljän kilsan päästä lähtee hyvät lenkkimaastot, joten sinne siis. Metsäteitä ja -polkuja, juurakoita, kiviä, pehmeitä neulaspolkuja ja pitkospuita. Olipa ihanaa ja pyörä toimii kuin unelma. Reilu 30 kilometriä kädet täristen ja selkä väsyen. 
Viikonloppuna oon taas jännän äärellä ja hippusen menen oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, sillä edessä olisi kaksi starttia pyöräsuunnistuksen SM-kisoissa Vihdissä. Olen siis valtavan kiinnostunut ja tykkään lajista, mutta en ole siinä hyvä. Vähäinen maastopyöräily kokemus näkyy hiukan varovaisena liikkumisena ja kun vauhdissa pitäisi ehtiä myös lukea karttaa, oon auttamattomasti jäljessä. Mutta oma osaamattomuuteni ei silti ole este osallistumiselle ja siksipä vaan lähden haastamaan itseäni. Ainakin pyörä on nyt iskussa, kaikki muu onkin sitten kiinni pyörän käsittelijästä.
Tulevalle viikonlopulle itse asiassa oli liiankin paljon päällekkäisiä juttuja. Olisi Lakeuden viesti Jurvassa, polkujuoksutapahtuma Seinäjoella ja vielä luokkakokouskin meiltä viiden kilometrin päässä. Silti valitsin vaihtoehdoista sen kauimmaisen 😆

Huomenna perjantaina pakkaamme Marjan, seurakaverini asuntoauton ja lähdemme viettämään naisten viikonloppua. Luvassa on ainakin jännitystä, karttoja, riskuja pyörän pinnoissa, uimista ja juttua maan ja taivaan väliltä. Toivottavasti myös onnistumisia, ruhjeeton kroppa ja ehjä pyörä.

~Eija~

tiistai 7. elokuuta 2018

Elokuun pyöräretki

Laskelmieni mukaan olen tehnyt kolmena vuonna peräkanaa ystäväni Meijun kanssa Juhannus pyöräilyn, joka on sellainen meille reippaan pitkä eli 100 kilometriä ja jonkin verran yli. Tänä vuonna palasin perheeni kanssa Tanskan reissulta juhannusaattona vesisateeseen ja se sää tyyppi pysyi lähes koko viikonlopun. Meijun kanssa päätimmekin sitten siirtää pyöräretkemme myöhemmälle kesää. Ja vaikka sää tyyppi muuttui kovinkin erilaiseksi tuon juhannuksen jälkeen, molempien risteävät menot siirsivät ja siirsivät reissua. Lopulta viime sunnuntaina illan suussa pääsimme yhdessä liikkeelle, muutama tunti aikaisemmin Meijun suunnittelemalle reitille. Pyöräilyllemme tyypillisesti sadetta oli jälleen ennustettu ja edellis kerroista oppineena pakkasimme reppuihin pitkät housut, takit, sadetakit, hanskat ja vähän syötävää. Lähtiessä toki aurinko paistoi ja oli just sopivan lämmin.
Lähtiessä aurinko paistoi.
Molemmilla meillä on hybridi-pyörät, jotka ovat todella hyvät asfaltilla mutta toimivat hyvin kovilla hiekkateilläkin. Alkuun huristeltiin Ilmajoelta Seinäjoen reunoja Nurmoon. Vauhti oli reipahkoa ja aivan hengästyi kun samalla vaihdettiin viimeisimpiä kuulumisia. Tiukat käännökset, muun liikenteen seuraaminen ja samalla jutteleminen on haasteellista, joten onneksi reitti pian löysi väljemmille pyöräteille ja kurvasimme Ruuhikoskelle, Etelä-Pohjanmaan golfkeskukseen syömään. En ole aikaisemmin paikassa käynyt, joten oli oikein mielenkiintoista silmäillä paikkaa. Oli siisti ympäristö, ystävällinen palvelu ja hyvää ruokaa. Kaikki ruoka lautaselta upposi ongelmitta.
Retki muona kohdillaan!
Vaikka ei ähky tullutkaan, tuntui pyöräilyn jatkaminen hiukan raskaalta syömisen jälkeen. Ehkä se oli puolituntia tai tunti kun ruoka oli sopivasti jo laskeutunut ja sen verran hyvin se antoi energiaa, ettei eväisiin tarvinnut koko retkellä koskea, mitä nyt suklaata sain Meijulta.

Matka jatkui kohti Peräseinäjokea. Pitkä pätkä päästiin hyvä kuntoista, yllättävän mäkistä hiekkatietä polkemaan. Vauhti sopivasti oli hiukan rauhoittunut, joten ehti hyvin ihastella kauniita puutarhoja ja taloja idyllisessä maalaisympäristössä. Kumpikaan meistä ei ollut juuri tuolla tiellä koskaan ajellut. Ihana löytää uusia teitä ja paikkoja loppujen lopuksi todella läheltä kotoa.
Mä ja Meiju Ämmälänkylän tuolla puolen.
Lähestyessämme Peräseinäjokea hämmästelimme tuulivoimalapuistoa, jonka olemassa olosta emme aikaisemmin tienneet tai emme vain olleet rekisteröineet. Myös Peräseinäjoen hiljainen ja autio kylänraitti havahdutti että on sunnuntai ilta, kello yhdeksän eikä siihen aikaan ihan välttämättä löydy ko paikasta julkista hanaa josta voisi vesipulloa täyttää. No löytyi sitten kuitenkin auki oleva pitseria, ettei tarvinnut mennä tuttujen oville koputtelemaan, olisi vielä venähtänyt meidän kotiutuminen pitkälle yöhön.

Peräseinäjoelta lähdettiin taas meidän harvemmin jos koskaan kulkemalle tielle kohti Jalasjärveä. Navakka tuuli hidasti etenemistä ja vuorovedoin sitten vedimme retkikuntaamme eteenpäin kapealla asfalttitiellä. Muutaman piskon heitti ja kun se muuttui sateeksi, puimme sadetakit päälle. Toki sade ei kauaa kestänyt ja pian riisuin omani pois, koska alla hikosi valtavasti. Aurinko pilkahteli välillä pilvien lomasta ja oli taas niin kaunista. Ne on niitä hetkiä, joita ei kännykällä saa kuvattua eikä sanoin maalattua. Mutta kyllähän te nyt tiedätte mitä tarkoitan. Ne on ne hetket, jotka piirtyy omaan mieleen, eikä se ole vain se maisema, vaan kaikki muukin mikä siihen hetkeen kuuluu.
Sateen jälkeen aurinko taas pilkottaa.
Kotona olimme kello ilta 11 jälkeen kun takana oli 95 kilometriä. Hiukan jäi uupumaan sadasta kilometristä, mutta hyvä näinkin. Takapuolessa tuntui veivaaminen ja luulenpa että perjantain juoksu laittoi pohkeita pakottamaan. Muuten tuntui oikein hyvältä - ei tullut nälkä eikä kylmä!

Kiitos Meijulle seurasta 😊

~Eija~

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Vapaapäivän kökkähommia

Viikon ainut vapaapäivä ja mä laitan kellon herättämään ennen kuutta! Joo, olisi nukuttanut ihan kamalasti ja olisi todellakin tehnyt hyvää nukkua pitkään, univelkoja pois, mutta olin päättänyt lähteä ajoissa polkemaan Ylistaroon. Mulla oli suunnistusseurani kökkävuoro klo.9-12 Pohjanmaan Peltopäivässä. Joudun niin usein jäämään pois erinäisistä kökkä tms hommista, niin tänne halusin yrittää päästä ja erityisesti sen vuoksi ettei se veisi koko päivää. Onneksi työvuorot meni suunnitelmien mukaan 👍
Selkä märkänä Pelman myllyllä.
Kaunis keli houkutteli lähtemään pyörällä, vaikka tiesin että takaisin tullessa tulee tuska ja hiki. Aamusta kuitenkin nautin! Aurinko paistoi, mutta ei polttavasti. Puolen tunnin polkemisen jälkeen riisuin ohuen pitkähihaisen paidan pois, sillä hihattomalla paidalla tarkeni oikein hyvin. Aamun työmatkaliikenne oli vielä maltillista vaikka lopussa 10 kilometrin pätkä maantien viertä on aika kurjaa. Matkaa kertyi reilu 40 kilometriä ja aikaa kului reilu puolitoista tuntia. Pysähdyin Pelman myllyllä syömään, kuivattelmaan paitaani ja ihastelemaan kosken kuohuja. Matalalla on vesi ja kiveltä kivelle hyppien olisi päässyt toiselle puolen jokea. En kuitenkaan lähtenyt hyppimään, vaan viruttelin jalat ja kädet lämpöisessä vedessä.
Pelman mylly.
Kökkävuoro alkoi Leenan kanssa tien päässä puomivahtina. Rauhallista ja leppoisaa touhua opastaa autoilijoita oikeaan paikkaan ja vaihtaa muutama sana pyörällä tai jalkaisin liikenteessä olevien kanssa. Reilun tunnin jälkeen toista pyydettiin jakamaan lehtisiä ja toivottamaan osallistujat tervetulleeksi parkkipaikan viereen. No mä hilppasin sinne. Mukavaa puuhaa, vaikka työ keskellä peltoa ja helteessä ei ollut aivan viileintä hommaa. Oli kiva nähdä tuttuja ja vaihtaa muutama sana. Ja sen opin, että kannattaa aina ensin silmäillä mitä jakaa, että osaa kyselijöille sanoa mitä lehtisessä on 🙈 Ja muutenkin hyvä perehtyä missä on vessat, ruokaa tarjolla ja jotain hajua tapahtuman ohjelmasta. Ensikertalaisella nämä olivat hiukan hakusessa alkuun.
Peltopäivän lehtinen.
Kökkä hommilla urheiluseurat saavat merkittävän osan tuotoista, joilla taas mahdollistetaan harrastaminen ja osallistuminen kisoihin. Toisaalta myös ilman aktiivisia kökkäläisiä moni tapahtuma olisi pulassa. Haasteellisinta ehkä tässä kiireisessä elämänrytmissä onkin saada tarpeeksi kökkäläisiä, vaikka se pienenkin hetken apuina oleminen on merkittävää. Parasta hommassa on voida olla avuksi, unohtamatta kökkäläisille tarjottavaa ruokaa 😋 Nytkin oman vuoroni jälkeen pääsin syömään herkullista lihakeittoa, jota maatalousnaiset hiki päässä (kirjaimellisesti) tarjosivat. Seuraava vuoro jatkoi ja pääsin polkemaan takaisin kotiin päin.
Isäntiä ja emäntiä pellolla.
Juotavaa oli päivän aikan kulunut jo parisen litraa ja koti matkalle jäi vajaa litra. Eihän se riittänyt 30 asteen helteessä, yli 40 kilometrin matkalla, joten viimeiset kilometrit olivat aika tuskaista. Ja vielä vastatuuli! Kotimatka kestikin melkein 2 tuntia useammalla pysähdyksellä. Kotona kylmä suihku, ruokaa ja tunnin lekottelu riippumatossa. Illemmalla lähdin vielä lasten kanssa uimarannalle uimaan ja johan alkoi yli kuumentunut olo helpottamaan. Ja nyt pitkien yöunien jälkeen jaksaa taas hypätä pyörän selkään ja pian nokka kohti työpaikkaa.
Mun Nishiki ja Vichy.
Aamuvarhaisen ja iltamyöhäisen kelit ovat ihan loistavia kesäpyöräilylle. Tulevaksi illaksi on lupailtu punaista superkuuta, joten siinä on hyvä syy lähteä peltoaukealle tai järven rantaan pyöräilemään. 
Ja muuten, ootteko ottaneet heinäkuun alussa heittämääni haastetta vastaan polkemalla vähintään kerran viikossa töihin? Kelit ovat nyt ainakin pyöräilylle todella suotuisat!

~Eija~

perjantai 8. kesäkuuta 2018

Väsynyt lomalainen

Mä olen kolmatta viikkoa kesälomalla ja tässä vaiheessa pitää sanoa, että kesäloma fiilikseen en aivan ole päässyt. Siihen ei ole vaikuttanut mitenkään kelit, sillä ensimmäiset kaksi viikkoa oli hellettä ja tänään vihdoin saatiin odotettu sade ropsautus. Oon saanut nukuttua tarpeeksi pitkiä ja hyviä yöunia, mutta ei taida olla aamua ettei kello olisi ollut herättämässä. Kotona oon saanut puuhailtua yhtä sun toista ja naamaa oon saanut näytettyä kodin ulkopuolellakin, mutta itse aiheutetut kiireet ja odottamattomat niskaan kaatuneet hommat ovat vieneet niin ajatuksia kuin aikaa. Välillä on kiukuttanut ja väsyttänyt oikein kunnolla. Onneksi on ollut mahdollisuus lähes joka päivä "karata" jollekin lenkille yksin tai yhdessä jonkun kanssa. Kummasti lenkit ovat aina selkeyttäneet ajatuksia ja kotiin on palannut hippusen itseensä armollisemmin suhtautuva ihminen. 
Kesäkuun peltomaisemaa.
Toukokuun harvinaiset helle kelit potkaisivat kesäiseen luontoon vauhtia. Monet kasvit kukkivat viikkoja etuajassa ja maanviljelijät pääsivät viime vuotta selvästi aikaisemmin pelloille. Viime vuonna tähän aikaan olikin huomattavasti vähemmän vihreää luonnossa ja kasvit kärsivät kylmyydestä. Ihanaa, että nyt on saanut nauttia jo monta viikkoa aikaisten aamujen ja myöhäisten iltojen lenkeistä. Ne ovat ihan parhaita. Nouseva ja laskeva aurinko lintukonserttien säestyksellä on niin kaunista. Tunne siitä, ettei ole kiire minnekään ja matkaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään.
Keskiviikon 18 kilometrin asfalttilenkki.
Juostut kilometrit tuntuvat taas kropassa. Alaselkä on kipeä ja kaikki kyykistely puutarhassa on ihan hirveetä. Rangan suoristaminen kukkapenkin ääreltä ei käy ihan tuosta vaan. Ja tämä kipuilu johtuu jumiutuneista jaloista - pakarat, takareidet ja pohkeet. Juokseminen kovalla alustalla puuduttaa oikean jalan ja meno on silloin kaikkea muuta kuin rentoa. Yleensä puuduttelu kestää sen 5 kilometriä ja jos vaan on saanut mentyä tarpeeksi hitaasti, alkaa jalka sitten toimia. Venyttelyt ja liikkuvuusharjoitukset ovat nyt kova sana ja niitä olen tehnyt joka päivä lyhyesti tai hiukan pitemmällä kaavalla. Metsässä puuduttelua ei tule ollenkaan, sen verran armollisempi ja vaihtelevampi alusta se on juosta. Lepoa juoksustakin pitää välillä olla ja silloin onkin hyvä tilaisuus harrastaa muita liikuntalajeja. Torstaina pääsinkin pyöräilemään maastoon 🌲
Maastolenkillä kallioita, juurakoita ja kiviä.
Pyöräliike Cycli järjestää säännöllisesti kaikille avoimia porukka lenkkejä maastoon. Yleensä aina lenkki-iltoina mulla on ollut jotain muuta menoa, mutta vihdoinkin nyt pääsin. Ystävää en saanut mukaan toisen menon vuoksi, joten rohkenin lähteä yksin. Turhaa jännitin, sillä ensikertalainen otettiin mukavasti porukkaan mukaan. Valitsin rauhallisemman vauhdin porukan. Paljon mentiin tekniikka juttuja läpi, pysähdeltiin ja nautittiin matkan teosta. Mieleen jäi viivoitin suorat ajolinjat, alamäissä polkimet samalle tasolle ja takapuoli ylös lestalta. Ylämäissä takapuoli lestaan, polkemista ja kehon painolla joustaen ylös vaan. Harjoiteltiin myös lyhyt pätkä pitkospuilla ajamista ja lopuksi tultiin Jouppiskan mäki vauhdilla alas. Tykkäsin valtavasti joka hetkestä ja vain kerran mielessä vilahti ajatus 'mitä jos kaadun'. Reilu kaksi tuntia ja 20 kilometriä. Tämä menee jatkoon ehdottomasti!
Illan menopelit tauolla.
Ei kesälomaa ilman lukemista, vaikka siinä menikin yli kuukausi kun sain viimeisimmän kirjan kahlattua läpi. Tällä kertaa työn alla oli Oskari Saaren kirjoittama kirja Aki Hintsa - Voittamisen anatomia. Vaikka kirjassa käsiteltiin pääosin formula ykkösten huippu kuskien voittamisen polusta, on Hintsan ajatuksissa paljon yksinkertiaisia asioita joita voi ottaa ihan jokaisen ihmisen elämään. 

Erityisesti Hintsan kolme ohjetta aktiivisempaan elämään on mielestäni niin asiaa:
- Huolehdi, että saat riittävästi perusliikuntaa,
-Tee aktiivisuudesta tapa, liiku siis säännöllisesti   ja 
- Liiku monipuolisesti, niin elät pidempään.

Nämä ainakin omassa elämässäni tällä hetkellä toteutuu. Ilman näitä asioita en ehkä jaksaisi tätä kaikkea kiirettä ja paineen tunnetta. Yksistään liikkuminen ei toki tuo onnellisempaa ja terveellisempää elämää, vaan myös ravinnolla ja erityisesti levolla on valtava merkitys. Asiat ja ihmiset jotka nyt ovat tärkeitä, on syytä nähdä tärkeinä myös viiden ja kymmenen vuoden päästä. Tärkeille asioille on annettava aikaa.
Lukusuositus ☝

Ote kirjasta "Voittamisen anatomia".
Tommi Pärmäkosken viisaan moton saattelemana suuntaan ajatuksiani kohti tulevaa viikonloppua -> " Todellinen menestys on omien rajojen koettelemista, omia heikkouksia vastaan toimimista ja päivittäistä halua kehittyä." 

Omien rajojen kokeilemista, sopivia haasteita ja iloa alkavaan viikonloppuun ihan jokaiselle!

~Eija~

perjantai 12. tammikuuta 2018

Tammikuun toinen

Ajan kuluminen konkretisoituu, mutta myös tallentuu paremmin muistoihin haasteissa joissa tulee tehdä jotain tiettyä joka päivä. Se vaatii hiukan normaalia enemmän suunnittelemista päiviin ja treeneihin, mitä tänään kuvaan, onko juuri tänään hyvä keli juuri tuo asia kuvata. Tätä pohdin erityisesti auringonnousu ja -lasku kuvia miettiessä. Ja tottakai parhaimpaan auringonlasku aikaan, taivaan ollessa "tulessa" minä ajan autoa ja tiedän auttamattomasti olevani myöhässä kuvan kanssa. Mutta sitten tuli ikuistettua toisenlainen kuva, mieleenpainuva omalla tavallaan sekin :)

Kuvatessa havaintoja ympäristöstä, vaikkakin rajatuin aihein, tulee ikuistettua paljon niitä pieniä hetkiä joita ei välttämättä normaalisti huomioi, mutta ne ovatkin niitä tärkeimpiä. Tulee pysähdyttyä ajattelemaan näitä tilanteita. Nyt on tullut napsittua muutenkin normaalia enemmän kuvia, sillä luonto on antanut parastaan ja joka puolella on niin kaunista.

Tammikuun haasteessa kuvattavia aiheita oli viikon alussa jäljellä ->
42, auringonlasku, auringonnousu, avanto, bensamittari, celsius-lukema, jäljet hangessa, järjetön jää, jäähalli, jääpuikko, kellonaika, kioski, kirkko, kolmet lenkkarit, koulu, kunnan raja, kunnantalo, laituri, latu, liikenneympyrä, oman kuvan heijastuminen, paikallinen nähtävyys, postin postilaatikko, ryhmäkuva (vähintään 5 osallistujaa), savuava savupiippu, silta, tehtaan valot, tikapuut, valoteos/valoilmiö, vastaantulijan tervehdys ja vesi (joki, järvi, meri).
Auringonnousu
Maanantaina mulla oli vapaapäivä yövuorojen jälkeen ja kaikki lapset lähtivät samaan aikaan kouluun. Mä ponkaisin heti ennen ysiä ladulle aavistellen ettei välttämättä ole ihan paras keli hiihtää kun eilisillan ja yön aikana oli tullut lunta. No ei ollut latujen tekijä vielä paikalla, mutta sisukkaasti lähdin pertsan suksillani latua avaamaan. Päätin edes pari kierrosta kiertää. Ennen kuin ensimmäinen kierros oli lopussa, kuulin latukoneen äänen ja toiselle kierrokselle luistelubaana oli auki. Kolmannella pääsin jo hyvää perinteisen latua ja neljännellä paleli kädet - pakkanen kiristyi kymppiin. Lopulta tuli siis hiihdettyä 20 kilometriä ja 8. päivä kirjautui auringonnousu.
Auringonlasku
9. päivn iltana oli valtavan kaunis auringonlasku. Taivas oli tulessa. Lapsetkin ihailivat sitä ääneen. Ihan parasta väriloistoa en tosiaan ehtinyt kuvata kuin autonlasista, mutta hämärän laskeutuessa kuva musta ja 6 vuotiaasta tyttärestäni pulkkamäessä :)
Kuntien raja
10. päivä kirjautui kuntien raja. Aktiiviset vapaat takana ja oli aika mennä töihin "lepäämään". Polkaisin pyörällä mahtavassa talvikelissä ja samalla pysähdyin nopeasti ottamaan kuvan Ilmajoen ja Seinäjoen rajalla. Seinäjoen puolen viitta on aikojen saatossa tipahtanut tai sitten sitä ei ole koskaan ollutkaan. Onhan Ilmajoella pidempi historia kantapitäjänä kuin Seinäjoella. Työmatkapyöräilyä normi reittiä yhteensä 26 kilometriä.
Bemsamittari
11. päivä koukkasin aamun juoksulenkillä varta vasten läheisen kylmäaseman kautta saadakseni kuvan bensamittarista. Tämä oli mielestäni haasteen yksi oudoimmista asioista havainnoida. Kuvatessa kuitenkin tulin miettineeksi, että tälläkin viikolla on tullut säästettyä bensaa useamman eskari- ja työmatkan verran, vaikka toisaalta ladun varteen oon ajanut autolla (reilu 10 kilometriä) ja koululaisen yksi unohtunut kirja haettiin nopeasti koululta autolla.
Jääpuikko
Tänään 12.päivä kuvasin jääpuikon. Tämän oikeastaan bongasin jo muutama päivä sitten läheisen liikennehässäkän alikulussa, mutta säästelin kuvaamisen tälle päivälle. Mä toteutan haastetta tarkasti -> yksi havainto per päivä vähintään 30 minuutin liikkumisen aikana. Tarkoittanee siis myös sitä, että kaikki nuo liikkumiset pyrin tekemään ulkona ja toistaiseksi se on ollut tällaisessa kunnon talvikelissä pelkkää nautintoa. Tänään aamulla hiukan tihkaisi lähteä töihin polkemaan, mutta niin vaan tuli mentyä :)

Viikonloppu edessä ja se tarkoittaa ulkoilua ja yövuoroja.
Pysykäähän kuulolla :)

~Eija~

perjantai 4. elokuuta 2017

Fatbike polkaisu Luostolla

Aamu valkeni aurinkoisena Luostolla, Ukko-Luoston juurella. Mä pomppasin ylös muun perheen vielä nukkuessa. Söin kunnon aamupalan, puin lenkkivaatteet päälle ja hiivin ulos. Lapland Hotelssista olin vuokrannut fatbiken käyttööni kolmeksi tunniksi ja piti päästä pian liikkeelle. 
Ukko-Luosto taustalla.
Etukäteen silmäilin  lenkki vaihtoehtoja maastopyöräreitti-kartalta, jonka sai myös Hotellilta ja sen lisäksi hyviä vinkkejä. Hiukan oli haastavaa tietää kuinka pitkälle ehdin, mutta mahdollisimman pitkälle tietysti. 
Lenkkikavereitani.
Lopulta kiersin Ukko-ja Pikkuluoston, jatkoin Ametistikaivokselta Lampivaaralta kohti Latvavaaraa kiertäen sen. Poljin Rytkimäkurun ja Rytkimäkeron kautta palan matkaa tietä pitkin takaisin Luoston kylkeen. Paljon oli helppo kulkuista baanaa, mutta paljon oli myös todella haastavaa kivikkoa ja juurakkoista polkua. Kun menin vauhdilla alas, opin tietämään että kohta pääsee polkemaan takaisin ylös. 
Taiturointia kivikossa.
Muita polkijoita en nähnyt, mutta monella laavulla näkyi patikoijia. Opasteet olivat mielestäni hyviä ja niitä oli tarpeeksi usein, eksymään en tänään siis päässyt. Pysähtelin kuvaamaa maisemia ja tietysti pyörää. Olisi hienoa omistaa fatbike, mutta toistaiseksi mulla ei ole tarpeeksi aikaa että ehtisin sitä tarpeeksi ulkoiluttamaan. Ehkäpä joskus, oli tämä niin hauskaa ja haastavaa 😊
Kilometrejä kertyi 35 ja aikaa kaikkine pysähdyksineen kului 2 tuntia ja 40 minuuttia. En olisi malttanut lopettaa, mutta oli ehdittävä suihkuun ja pakata tavarat autoon ennen mökin luovutusta.
Matkamme jatkui Saariselälle. Väsy meinasi nujertaa meidät aikuiset perille päästyämme, mutta lasten esimerkkiä seuraten lähdimme kaikki vielä ulkoilemaan. Mä lähdin tutkimaan retkeilypolkuja ja voi ihanuus mitä täältä löytyi! Kiipesin Suomen katon räystäälle, siltä se tuntui. Ihana hiljaisuus ja rauha. Sitä oli mahdotonta kameralla vangita, mutta se tallentui omalle kovalevylleni. 

Katsotaan mitä kerrottavaa viikonlopun suunnistuksista saan kasaan. Ihme kyllä, mua ei vielä tapoihini kuuluen jännitä, mutta ehtiihän sitä sitten huomenna. Kaikkien sarjojen yhteislähtö on klo.14, sekin varmasti omanlaisensa kokemus.

~Eija~

sunnuntai 23. heinäkuuta 2017

Katsomossa

Tänään on ollut yksi tämän kesän parhaista hetkistä. Se oli kello 07.15 kun leimasin itseni ulos sairaanhoitajan töistä, yövuorosta. Seuraavan neljän viikon aikana ei tarvitse valvoa öitä ja jos valvon, se on ihan musta itsestä kiinni. Yksi iso ja tärkeä asia elämästäni on neljä viikkoa tauolla, sillä aloitin odotetun ja ansaitsemani KESÄLOMAN :D! Kesä on ollut töissä melkoinen monella tapaa. On ollut valtavan kiireistä ja stressaavaakin, erityisesti kesäkuussa kun tuli paljon vastavalmistuneita sijaisia. Mutta meitä on mahtava porukka ja on ollut kiva tutustua uusiin työtä pelkäämättömiin ihmisiin. Voin sanoa, että päivystyksessä tykätään viileästä kesästä, sillä kelillä on niin valtava vaikutus asiakas määriin ja erityisesti heidän vaivojensa laatuun. Valitettavasti herra alkoholi on suurimmalla osalla vienyt tasapainon ja hyvät käytöstavat ja niin usein syyllistetään jotain toista. Mutta onneksi tästä kaikesta mä olen nyt niin vapaa :)
Jokimaisemaa.
Tänä vuonna aloitin lomani polkemalla Lapualle. Mari haastoi katsoman naisten superpesiksen runkosarjan ottelua. Vastassa olivat Lapuan Virkiä ja Kempeleen Kiri. Edellisestä pesispelistä katsomossa onkin aikaa, vuosia! Ja tämä oli sitä paitsi ensimmäinen kerta kun olin katsomassa naisten peliä. Mulla oli melkoisen ruosteessa pelin oikeat säännöt, joten pommitin Maria kysymyksillä koko reilun pari tuntisen ajan.

 Ja pyörällä lähdin ihan sen vuoksi, kun mulla oli aikaa. Muu perhe oli mökillä uimassa, joten tottakai käytin oman aikani viisaasti ja sain hyvän lenkin itsekin samalla!
Reissun eväät.
Ottelu oli kaikille ilmainen ja yleisömäärän mukaan sponsorit olivat luvanneet lahjoittaa rahaa paikallisten vähävaraisten perheiden tukemiseen. Todella kaunis ajatus. Yleisö määrä olikin 925, aika hienosti!
Peliä.
Peliä oli mielenkiintoista katsoa ja ehkä jotain opinkin. Peäpallo vaatii tarkkaa silmää ja keskittymistä pelaajilta, monipuolisista taidoista puhumattakaan. Totisena ei kuitenkaan väännetä, vaan huumori ja hauskanpito säilyi koko pelin ajan. Hienoa peliä ja Virkiä voitti. Muuta en oikein osaakaan pelistä kommentoida, heh ;)
Ja syöksyä.
Kotiin päin oli mukava myötätuuli ja se taittui maisemia ihaillen. Reitikseni valitsin vähän rauhallisemmat tiet ja pyrin välttämään liikennevalot, joita en voi sietää. Autoillessa ne on ok, mutta lenkillä jalan tai pyöräillen ne ärsyttää. Aurinko oli paistanut lähes koko polkemisen ajan, mutta kotona maa oli märkä. Yhteensä kilometrejä kertyi 88 ja aikaa kului 3 tuntia ja 45 minuuttia.
Kiitos Mari, kun haastoit mua katsomoon :)
Peltomaisemaa <3
Nyt kun mulla alkoi hiukan väljempi aikataulu, lopetan ohjaustauon ja toivotut kesätreenit saavat alkaa :D Alkavan viikon vielä puhaltelen ja huilaan, mutta sitten mennään näin ->

Paistaa tai sataa, niin Neiron koulun kentällä (ulkona) on luvassa KESÄTREENIT, maanantaisin klo.17.30-18.30.
31.7. Kuntopiiri kahvakuulalla ja omankehonpainolla (mukaan oma kuula ja jumppapatja tms)
7.8. Kuntopiiri eri välinein (mukaan oma kuula x2, käsipainot ja keppi, sekä jumppapatja tms)
14.8. Kahvakuulatreeni koko kropalle (mukaan oma kuula ja jumppapatja tms)
21.8. Kehonpainoharjoittelu (mukaan jumppapatja tms)
28.8. Intervalliharjoittelu (mukaan oma kuula ja jumppapatja tms)

Hinta 5€/kerta tai 20€/koko elokuun setti.

TERVETULOA kaikki uudet ja vanhat treenaajat. 
Treenit sopivat jokaiselle ikään, sukupuoleen tai kuntoon katsomatta. Tule ja tee oma treenisi sellaisena kuin olet :)

~Eija~

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Yöttömän yön pyöräily vol3

Palautuminen Jukolan viestistä on sujunt mallikkaasti. Muutaman päivän jalanpohjat olivat erikoisen arat, mutta ei varsinaisesti kipeät. Kropassa oli mukava rentous, eikä lihassärkyjä ole ollut. Nukkunut olen valtavan hyvin, mutta tuntuu että en millään saa univelkoja kuitattua, vaan voisin edelleen nukkua lisää ja lisää. Puutarhatöitä, iltarastit ja pari juoksulenkkiä on tullut tehtyä ja virtaa niihin on riittänyt hyvin. Ja virtaa riittää edelleen myös seuraaviin hauskanpitoihin :)
Takana 10 ja edessä reilu 90 kilometriä!
Sillä ei juhannusta ilman perinteistä (kolmas kerta) juhannuspyöräajelua :D! Vaikka takana oli tiukka työputki ja sitä sun tätä, ei sovitusta lenkistä lähdetty lipsumaan. Sopivasti Meijulla alkoi kesälomakin, niin yöttömästä yöstä nauttiminen oli just passeli setti tähän väliin. Kolmas pyörämme Piia ei päässyt polvi vamman vuoksi mukaan, mutta jospa sitten jollekin lyhyemmälle pätkälle myöhemmin kesällä.
Pitkämö
Olin suunnitellut meille reitin Kurikka - Jurva - Laihia ja takaisin kotiin Ilmajoelle. Ajoitimme lähtömme niin, että ehdimme poiketa heti mennessä Pitkämön Canyon Campingissä pitsalla. Mulla kun niin usein ehtii eväistä huolimatta tulla kamala nälkä pitkillä lenkeillä, niin nyt pyrimme ennakoimaan ja estämään sen. Mukava paikka oli ja hyvää pitsaa :) Kyllä jaksoi taas jatkaa matkaa tämän siivun jälkeen.
Nam!
Pitkämön jälkeen poljettiin läpi Jyllinkosken maisemien ja Kurikan keskustan läpi kohti Jurvaa. Armotonta nousua, mutta uusi piki tiellä oli aivan mahtava. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja pohjoisen tuuli oli kylmä. Tässä vaiheessa oli pakko vetää jo hanskat käteen ja vilu tuli silti. Olo oli kurja kun oli niin kylmä. Olin ottanut mukaan aivan liian vähän vaatetta ja aurinko oli vasta laskemassa. Yöksi oli luvattu vain 7 astetta lämmintä. 
Kohti Jurvaa.
Vedin jalkaan viimeiset mukana olleet varusteeni; villaiset säärystimet ja tuubihuivin. Meijulta sain fleecepaidan ja se auttoi. Seuraavat 40 kilometriä meni taas mukavasti. Jurvasta Laihialle käännyttäessä oli alamäkeä ja pyörä nieli asfaltti- ja hiekkateitä ripeästi. Edellis päivien sateiden vuoksi hiekkatiet olivat todella hyvässä kunnosa, tasaiset eikä kuitenkaan kuoppia. Melko rauhassa saatiin polkea, rintarinnan pälisten samalla :)
Aurinko ja lämpötila laskee.
Viimeiset 10 kilometriä oli taas hiukan kurjaa, kun kylmä ehti taas tulla. Väsykin alkoi olla, sillä kello oli jo kaksi yöllä. Lämmin suihku ja tee mielessä vispattiin viimeiset mutkat ja onnellisina kotona. Kilometrejä kertyi tämän vuoden juhannusajelulle 107 :)

Tämän vuoden juhannus näyttää nyt olevan melko viileä. Viime vuoden juhannus säätä ja tekemisiäni voi tarkistaa täältä :)
Kotiin päin.
Muistilista tuleville vuosille:
  • Ota tarpeeksi vaatteita mukaan (kaverille asti). Pitkät kalsarit, villasäärystimet, tuulenpitävä takki, fleeceä, ohuemmat ja paksumma hanskat sekä tuplasti tuubihuiveja.
  • Vähintään yksi kunnon pysähdys ja hyvää ruokaa. Eväitä kunnolla (kaverille asti). Termariin kumaa kaakaota!
  • Huollettu polkupyörä vaan on niin ihana ja tekee osan työstä sun puolesta :)
  • Hyvin suunniteltu reitti on iso plussa. Ja aina on kiva käydä uusissa paikoissa.

Lämmin kiitos Meijulle seurasta hyytävässä juhannusyön kelissä :D!

Ja teille kaikille lukijoille HYVÄÄ JA TURVALLISTA JUHANNUSTA!

~Eija~

keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Työmatka maisemaa ja polkujen viemää

Olipa ihanan lämmin päivä eikä harmittanut yhtään niin paljon, vaikka siitä joutui 8 tuntia viettämään töissä, kun matkat mennen tullen hyödynsi pyöräillen. Mulla on todella ihana työmatka lumettomaan aikaan pitkin metsiä ja Kyrkösjärven rantaa. Aikaisemmin koko järven pääsi kiertämään leveähköä baanaa pitkin, mutta nyt on jonkun metsänomistajan kanssa erimielisyyksiä ja yleinen, kaupungin ylläpitämä ja huoltama reitistö on osittain suljettu. Pienen pätkän vuoksi joutuu kiertämään ison tien kautta. Harmillista ja typerää, mutta tämä kiista ei varsinaisesti mun työmatkaa häiritse mitenkään.
Neulasmattopolkua,
Reitti on hyvin suosittu ja aikaisia aamuja lukuunottamatta, aina näkee muitakin kulkijoita. Polkupyöräilijöitä, lenkkeilijöitä, retkeilijöitä, kalastajia ja jokunen nuorisojoukkokin. On metsätietä, järven rantaa, pyöräiltävää leveää pitkospuuta ja kuntorataa. Voittaa asfalttitiet helposti!

Järvimaisemaa.
Työpäivän jälkeen kävin kotona kunnolla tankkaamassa energiaa ja päivän aktiviteetit jatkui metsässä. Lähdin mukaan Rasti-Jussien järjestämään polkujuoksukouluun ja tänään meillä oli toinen tapaaminen. Osallistujilla on mahdollisuus valita useammasta eri vauhtisesta ryhmästä itselle sopivin porukka, jota voi vaihtaa oman fiiliksen mukaan eri kerroilla. Tänään alkuun oli lyhyet yhteis tekniikkaharjoitukset ja sitten startattiin metsään. Meitä on kovin pieni porukka vauhdikkaammassa ryhmässä, mutta sitäkin mukavampi ja tutustuminen ainakin käy vikkelään :) Nyt jo suunnittelin Sarin kanssa suunnistustreenejä ensi viikolle.
Jukan ja Sarin kanssa tänään 8,8km.
Tämän päivän lenkillä käväistiin Kyrkkärin rannalla, hypittiin suolla mättäältä mättäälle, rullailtiin pitkospuilla ja avokallioilla. Kilometrivauhti oli melko tarkasti 7 minuuttia ja sykkeet pysyivät alle 130. Juttelu onnistui ongelmitta ja matka taittui ihan huomaamatta. Näistä treeneistä haenkin sitä yhteisöllisyyttä, vaihtelevia lenkkimaisemia, uusia vinkkejä omaan harjoitteluun ja toivottavasti tulevilla kerroilla myös kunnon sykkeen kohotustakin.
Metsä <3
Omat ohjaukset ovat nyt kesätauolla. Otan kesän hieman rennommin, nautin kaikesta mitä mulla on, lataan akkuja ja ideoita taas elokuussa alkaviin treeneihin ja ohjauksiin. 
Kisojakin on tulossa, joista ensimmäinen isompi on ensi viikolla, kun Jukolan- ja Venlojen viestit järjestetään Joensuussa.

Aurinkoista alkanutta kesäkuuta kaikille!

~Eija~

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Kevät pöhinää

Pääsiäisenpyhät vierähtivät osaksi töissä. Kolmivuorotyöntekijänä arjen ja pyhän raja hämärtyy, jopa vuorokaudenajat pyörähtävät välillä päälaelleen. Kuitenkin kuhunkin vuodenaikaan liittyviä juhlia juhlitaan samaan aikaan kuin muutkin ihmiset, hiukan vain sumplien ja toisinaan soveltaen. Meidänkin lapset kuitenkin pääsivät lauantai aamupäivällä trullittelemaan, vaikka äiti oli töissä ja sunnuntaina mun aamuvuoroni jälkeen vietimme ystävien kesken aikuisten iltaa. Kun maanantai aamulla olisin saanut nukkua, laitoinkin kellon herättämään puoli seitsemän, että ehdin porukkalenkille ;) Pyhien ainoan vapaapäivän halusin heti aamusta käyttää mielekkäästi.
Lasten pääsiäisaskarteluja ja kinder-kakkua ;)
Olikin tullut pyhien aikana herkuteltua sen verran, että ylikylläinen olo tuntui hyvältä saada purkaa pois. Sanonkin näin, että maanantai aamuvarhaisen 23 kilometrin ja 3 tuntia kestäneen polkujuoksulenkin tankkaus osui kohdilleen ;) Menimme rauhallista vauhtia koko ajan samalla jutellen. Vedimme vuorotellen ja jarruttelimme välillä innostuvaa vauhtia. Energiat riitti hyvin ja mukana mulla oli vain yksi geeli ja pieni pullo vettä. Viimeisen puolen tunnin aikana alkoi vatsa kurnia, mutta oloa se ei heikoksi kuitenkaan tehnyt. Keskisyke oli 122 ja maxsyke 141. Aivan älyttömän hyvä pk-lenkki. Antoi vahvan olon kesän tuleviin polkujuoksutapahtumiin :)
Mieli lepää metsässä.
Metsässä oli edelleen yllättävän paljon lunta, mutta ei onneki enää liukasta. Nastakengillä oli huoletonta mennä. Hetki vielä ja sitten voisi vaihtaa polkujuoksukenkiin.
Eeva ja Kimmo lenkkiseurana.
Juoksulenkin jälkeen suihku ja kunnolla ruokaa polttoaineeksi. Hetken huilaaminen ja luvassa oli retkipyöärilykauden avaus ystävän kanssa. Aamun muutaman asteen pakkasesta ilma oli lämmennyt plussan puolelle ja aurinko paistoi :) Aivan loistava keli pyöräilyyn. Aloitimme sopivalla, noin 30 kilometrin lenkillä Kyrkösjärven maisemissa. Hiekkatiet olivat todella kuraiset ja raskaat, joten kotiin päin pyöriteltiin myötätuulessa asfalttia pitkin.
Kiitos Meijulle lenkkiseurasta :)
Silmät jos sulkisi, voisi kuvitella olevan jo kesä.
Pyöräilyn lomassa pieni breikki tehtiin Jouppiskan hyppyrimäen kupeessa porrastreenin merkeissä. 70 porrasta juostiin, tasahypittiin ja vuoroloikittiin kuudesti ylös. Ihanasti reidet, pakarat ja hengityselimistö pääsi hommiin. Ai että, tykkäsin vaikka kuolema tuntui oleva lähellä aina portaiden yläpäässä. Positiivista, että aika nopeasti sitä palautui tuolta ns kuolemanportilta takaisin elävien kirjoihin ;)
Tänään pyörälenkillä bongasin ensimmäiset leskenlehdet :D! Kevät, ihana kevät on ihan nurkan takana. Kevät on ihan paras vuodenaika! Kunpa pian voisi heittää viimeiset toppavaatteet varastoon, vaikka toppakintaat kyllä pysyy följyssä pyörälenkeillä varmaan läpi koko kesän ;)
Leskenlehtiä!
Mukavia kevään tuoksuisia lenkkejä jokaiselle :)

~Eija~