lauantai 29. elokuuta 2015

extremeä, personal trainingia ja suklaakakkua

Vihdoin mullakin alkas kesäloma. Tätä on odotettu käytännössä koko kesä. Lomaa on vain 3 viikkoa ja se pitäisi käyttää todella tehokkaasti. Talo näyttää siltä, että kodinhengetär on ollut lomalla jonkin aikaa. Pölyrättiin tarttee siis tarttua. Pitää myös katsoa lasten pieneksi jääneet vaatteet pois kaapista. Mutta nämä ehtii ensi viikolla. Pääpaino lomallani tulee olemaan opiskelussani. Opiskelen Tampereen yliopistossa terveystieteiden maisteriksi ja nyt tämän syksyn aikana aion valmistua. Graduni alkaa olla hyvällä mallilla, joten tekemistä lomalle riittää. Kuitenkin pystyn ottamaan myös rennosti ja ennenkaikkea levätä ja keskittyä lapsiini (ja mieheenikin) :)

Loman alkuun suunnittelimme Eijan kanssa Extreme kuulailun, joka pidettiin eilen. Torstai-ilta meiltä kului suunnitellessa ja laittaessa rataa kuntoon. Miettimistä riitti, halusimme radasta sopivan haastavan, mutta kaikille sopivan. Aika meni hujauksessa torstaina ja illan hämärässä pääsimme itsekin testaamaan rataa
 Olemme Eijan kanssa tehokas pari, kun toinen saa idean toinen alkaa välittömästi miettimään onko se toteutuskelpoinen. Täydennämme toisiamme hyvällä tavalla ja meillä tuntuu uusia ideoita riittävän.
Radan materiaalit oli yksinkertaiset ja hankinnat iltaa varten pystyttiin pitämään kohtuullisina. Näin extreme kuulailun hinta ei noussut osallistujien ulottumattomiin. Itse ajattelemme tämän mukavana puuhana ja harrastuksena, tuloihin tällä ei (vielä) yllä. Tarkoituksemme on järjestää tapahtumia mukavaksi vastapainoksi tavallisille kahvakuulatunneille.

 Hauskinta oli kun pääsi itsekin testaamaan rataa. Osallistujat pääsivät kiertämään 2-3 kierrosta, me ehdittiin tehdä vain 1 testikierros. Toki painavan kuulan kanssa metsässä kulkeminen tuntui haastavalta ja tehokkaalta.
 

 Naapurin mies antoi meille vanhoja traktorin pyöriä. Näitä tulemme varmasti hyödyntämään jatkossakin. Treenistä kävi radan valmistelukin :)



 Perjantaina osallistujat saivat kokeilla uusia tapoja käsitellä kuulaa. Radalla oli paljon kuulan heittoja ja meille Eijan kanssa jäi hyvä tunne, että tapahtumasta tykättiin ja se oli juuri sellaista mitä osallistujat olivat kaivanneet.

Lauantai aamuna nautin poikkeuksellisesti kahvikupin seurana mutakakkua. Mutakakku on 7-vuotiaan tyttäreni lepiherkkua ja eilen halusin hänet yllättää, kun hän tuli koulusta. Mutakakku teki kauppansa :) 

Personal trainer koulutus alkoi viime viikonloppuna Tampereella Fitfarmilla. Olen tavannut tämän viikon aikana asiakkaitani ja päässyt jo toteuttamaan mielessä olleita treenejäkin. Personal training on mukavaa ja innostavaa ja motivoi itseänikin pitämään itsestäni huolta. On ollut ihanaa tavata motivoituneita asiakkaita, jotka haluavat, että autan heitä onnistumaan. Yhdessä onnistumme ihan varmasti!

Marjut

Hakusanat: kahvakuula, kahvakuulailu, extreme, personal training, opiskelu, Tampereen yliopisto, mutakakku
 

torstai 20. elokuuta 2015

Mamma reenaa vol1

Olen jo aiemmin kirjoittanut tästä aiheesta, mutta otan sen esiin nytkin, sillä kuulen jatkuvasti (ja välillä vetoan siihen itsekin) että äideillä ei ole aikaa harrastaa liikuntaa, koska kotona on pieniä lapsia. Eija on hyvä esimerkki, että näin ei ole. Tietenkään kaikkien ei tarvitse ottaa maratonia tavoitteekseen, mutta lapset eivät ole este suurienkaan unelmien saavuttamiselle. Kaikki lähtee itsestä. On oltava itsekäs terveellä tavalla ja otettava aikaa itselleen ja lähdettävä liikkumaan, jos kerran mieli tekee. Kun on halua, aina löytyy keinoja!

Teen tästä aiheesta nyt  juttusarjan ja tämä on aiheeseen vol1. Esittelen eri tapoja miten itse pystyn yhdistämään liikunnan, tavoitteellisen treenaamisen ja lasten kanssa yhdessä tekemisen. Meidän lapset pitävät siitä, että saavat olla mukana erilaisessa tekemisessä kanssani. Treenit pysyvät mielekkäinä itsellenikin, kun käytän hieman aikaa siihen, että mietin missä lapset viihtyvät ja saan samalla itse tehokasta liikuntaa.

Tämä ensimmäinen on helppo toteuttaa. Juoksulenkki kotiovelta. Meillä tällä kertaa mukaan lähti tytöt 7v ja 5v. Molemmat ovat tottuneita pyörälijöitä, mutta silti mietin mielelläni sellaisen reitin lenkille, että meidän ei tarvitse ylittää tietä montaa kertaa, eikä liikuta vilkkaasti liikennöityjen teiden lähellä. Päätimme lähteä Asuntoalueemme läheiselle pururadalle tai elämysreitille, kuten sitä täällä kutsutaan.


Edellisestä juoksulenkistäni oli kulunut jokunen tovi. Vähän mietitytti juosta, koska ajattelin kuntoni loppuvan ensimmäiseen ylämäkeen. Sovin jo etukäteen tyttöjen kanssa, missä odottelevat minua, jos äiti hyytyy välille. Reitti on tytöille tuttu joten hyvillä mielin uskalsin antaa heidän mennä edelläni. 5v. halusi kuitenkin kulkea lähes koko ajan rinnallani ja mukavasti jaksoin juosta hänen vauhdissaan.

7v tyttöni jaksaa jo hyvin pyöräillä, mutta 5v on hieman haastava motivoitava, kun sille päälle sattuu. Ajattelin, että käymme 3km paalun kohdalla ja käännymme takaisin niin matkaa pihastamme tulee n 6,5km.
3km paalulla 5v oli kuitenkin niin innokas menemään eteenpäin, että suostuin jatkamaan matkaa vielä vähän. Tiesin että pian meitä vastaan tulee levähdyspaikka, joten päätimme käydä siinä vielä. Hienosti molemmat jaksoivat. Tytöt jäivät jälleen poimimaan mustikoita, kun itse hölkkäsin vielä hieman eteenpäin. Yhtäkkiä kuulinkin takaa tutun huudon: "äIti, äitiiii odota!" 5-vuotiaani otti spurtin, koska halusi käydä yhtä pitkällä kuin minäkin :) Sopihan se.
Kyläseura on tehnyt talkoilla reitille useita erilaisia levähdyspaikkoja. Kuvassa Ahonkylän laavu.

Paluumatkalla pysähdyimme vielä kolmannen kerran poimimaan mustikoita hetkeksi. Juotavaa oli varattuna mukaan ja lapset joivatkin mielellään.
                               Mikä sen parempaa kuin suoraan metsästä poimitut mustikat. Nam!


Metsässä on ihania satumaisia paikkoja, jotka kiinnostavat lapsia. Näillä pienillä pysähdyksillä on iso merkitys lapsille. Ne toimivat lepona pitkällä lenkillä ja luovat ihania muistoja lapsuuteen :)

Olimme jo pitkälti yli puolenvälin, kun se alkoi. No se mikä jokaisella lenkillä kuuluu jossain vaiheessa: "Äiti mä en jaksa, mun pitää taluttaa, voisitko sä työntää" Niin 5-vuotias alkoi väsyä ja tiesin, että hän kyllä jaksaa, mutta kiinnostus touhuun alkaa mennä. Olimme matkanneet noin 6km tässä vaiheessa. Tämä on tärkeä vaihe, sekä aikuisile että lapsille. Aikuinenkin tarvitsee kannustusta ja motivointia, että jaksaa tehdä raskaan asian loppuun saakka. Samoin lapsi. Lapsi tarvitsee konkreettisen palkinnon onnistumisestaan. Tai ainakin minä käytän palkintosysteemiä silloin, kun huomaan, että siitä on selkeästi hyötyä. Tällä kertaa palkinnoksi lupasin jäätelön kotona iltapuuron jälkeen. Joskus meillä on palkintona pidempi iltasatu kuin tavallisesti tai saa katsoa illalla vielä jonkin lastenohjelman. Tällä kertaa jäätelö, sillä tiesin, että sattuu olla 5v lepijäätelöä varattuna. Se toimi, virtaa löytyi ja tyttö jaksoi hyvin seuraavalle etapille, nimittäin kodalle saakka.

Kodalle on tehty mukavat punnerrustukit, joissa aikuinen pystyy kehittämään ylävartalon lihaksia ja lapset voivat käyttää niitä näin kiipeilytelineinä :) Näytti sitä virtaa vielä olevan, kun tässä vaiheessa ei kumpaakaan väsyttänyt yhtään.

Lenkki oli loppusuoralla, tästä on enää kilometrin verran kotiin. Olin ylpeä molemmista tytöistä ja myös itsestäni. Olin yllättynyt miten jaksoin juosta koko sen ajan mitä liikkeellä olimme (taukomme ievät olleet kovin pitkiä) eli juoksukuntoni ei ollutkaan täysin kadonnut, vaikka olen juossut vain vähän kevään ja kesän aikana.Matkaa kertyi 7,4km aikatavoitetta tälle lenkille ei ollut, enkä seuraillut nyt sykkeitäkään. Menin tyttöjen ehdoilla ja se kannatti. Meillä kaikilla oli mukavaa :)

Kotipihasta lähdimme vielä uudelleen mustikkaan ja saimmekin puoli litraa ihanaa superfoodia. Nillä sitten herkuteltiin iltapuuron aikaan.
              Tässä vielä kuva omasta herkustani; Fitline ProB4 lohkeavaa jogurttia 2dl ja mustikoita.

Näin siis meillä Juokselenkki lasten kanssa silloin tällöin pitää mielen virkeänä. Lenkin aikana pystyin samalla miettimään tulevaa viikonloppua. Aloitan nimittäin Personal trainer koulutuksen Tampereella Fitfarmilla. Jatkossa tulen kertomaan tunnelmia tuohon koulutukseenkin liittyen :) Nyt mukavaa torstaita puolestani :)
                                                                   -Marjut-

Avainsanat: Marjut, juoksu, fitline, lenkki, lapset, fotfarm, personal trainer, koulutus

tiistai 18. elokuuta 2015

HCM 2015

Valmistautuminen tämän kertaiselle maratonille ei mennyt lähellekään oppikirjojen mukaan,mutta tulipa todistettua että onnistuakseen, ei sen ilmeisesti aina tarvitse mennäkään.
Takana oli pitkiä ja raskaita työvuoroja, kiireiset vapaapäivät, lyhyeksi jääneitä yöunia ja viimeisen kuukauden toteutumattomat lenkit.
Kuitenkin taustatöinä olin viimeisen kolmen vuoden aikana juossut vähintään yhden juoksulenkin joka viikko, niin laadukkaita että laaduttomia. Lihaskuntoa 1-2 kertaa viikko, kesällä melko kivasti pyöräilyä, puutarhatöitä ja ruokavaliossakin viimeisen vuoden aikana petrattu selvästi. 
Viimeisen viikon aikana keskityin hiilareihin ja nesteiden juomiseen parhaani mukaan. Mulle tuo 2-3 litran juominen päivässä on haaste.


Luvassa oli aikainen ylösnousu yhteiskyydityksen vuoksi. Huonosti nukutun yön jälkeen aamupuuro mansikkakiisselillä ja teellä alas. Loput kamat kasaan ja herätin mieheni heittämään mut bussille tien varteen. Menomatkalla sain onneksi hiukan torkahdettua ja lopun matkaa fiilisteltiin ja täräättiin muiden matkalaisten kanssa. Hienoa olla samanhenkisessä porukassa, jutella kokemuksista, valmistautumisesta, tavoitteista ja kaikesta muusta mitä maratonjuoksuun nyt kuuluukin. Mielenkiintoista miten niin erilaisista lähtökohdista ja tavoitteista porukka lähtee samalle matkalle, samankaltaisin unelmin; mukava juoksu, voimien riittäminen ja miksei oma ennätys.


Helsinkiin saavuttaessa oli jo melkoisen lämmin. Haettiin materiaalit, pähkäiltiin vielä asuvalinnoista, viimeisiä tankkailuja ja tuttujen ja uusien tuttavuuksien tapaamista. Hienoa porukkaa :)
Hivuttauduimme hyville lähtöpaikoille ja sitten odoteltiin ja fiilisteltiin.

Tässä 1265:stä naisjuoksijasta kourallinen.

Jännittää...
Lähdössä oli aivan hyvin tilaa aloittaa omaan rauhalliseen tahtiin. Hiukan jarru pohjassa. 
Kaveria näin 2km kohdalla,mutta juomapisteellä kadotimme toisemme enkä tiennyt loppu matkasta menikö hän edellä vai takana. 
Alkumatkan nousut, laskut ja kurvit olivat melko mielenkiintoisia ja tieto näiden mäkien uudelleen nousemisesta toisella kierroksella hirvitti. Nyt ne vielä meni helposti sen erikoisemmi hengästymättä.

Maratonin juoksu on jatkuvaa itsensä analysointia. Miltä nyt tuntuu, onko vauhti sopiva, menenkö liian nopeaa, voisiko sittenkin antaa mennä lujempaa, vihlaisiko polvea vai väänsikö vatsaa... Erityisesti puolimatkaan asti kävin tätä kamppailua mielessäni. Toisaalta tuntui aivan hyvältä, mutta silti olin jotenkin niin epävarma. Puoli matkassa kello näytti 1 tunti 52minuuttia. Tukholmassa keväällä puolimatkan aika oli 1 tunti 57 minuuttia, olin siis tuosta selvästi edellä!
Joka juomapisteellä heitin suuhuni urheilujuomaa ja vettä. Omana eväänä oli Squeezy Tomato geeliä, johon tykästyin Tukholmassa. Ei ole liian makea ja juoksun aikana tomaatin maku on ihan ok. Toimii mulla. Suunnitelmissa oli ottaa 10km, 20km ja 30km kohdilla, mutta lopulta tuo vimeinen jäi ottamatta.


Energiat tuntui riittävän hyvin ja jalat pelasi,mutta ennen toiselle kierrokselle lähtöä, n 24km kohdalla vatsaa väänsi parin minuutin aikana oikein kunnolla. Ehdin jo säikähtää mitä nyt tapahtuu, mutta onneksi meni nopeasti ohi. Vielä myöhemmi tuli uudestaan,mutta meni vielä nopeammin ohi. Tämän vuoksi 30 kilometrin geeli jäi ottamatta, kun pelkäsin vatsani kuitenkin reagoineen siihen jotenkin. Myös urheilujuoman jätin väliin lopussa joka toisella juomapisteellä.
Mutta kuuma oli, todella kuuma!

Ensimmäisen kerran kunnolla tuntui 33km kohdalla nousujen jälkeen. Etureidet veti ihan hapoille, sisu ei antanut periksi kävellä mäkiä ylös, vaan hölkötellen mentiin. Tästä eteenpäin kävelin aina juomapisteellä samalla juoden kunnolla vettä ja ravistellen jalkoja. Se auttoi.
36km kohdalla meni taas paremmin, kunnes 39km paalu jäi kokonaan näkemättä, kun olen vain tuijotellut maahan keskittyen olennaiseen, eli eteenpäin menemiseen.
Viimeiset kaksi kilometriä taas vilahtivat hetkessä ja hups sitä oltiinkin jo stadionilla :)! Kelloon vilkaisu ja tajusin sittenkin olevani ennätysajassani, vaikka toinen puoliska oli taas selvästi hitaampi. Oma ennätykseni parani muutamilla kymmenillä sekunneilla, ei siis paljon, mutta silti :D!
3 tuntia ja 52 minuuttia + sekunnit.

Onnellisena ja helpottuneena maalissa :)
Stadionille juokseminen on todella hieno kokemus! Mitali kaulaan, eväät pussiin ja makuulle nurtsille. Siinä nurtsilla vasta taas tajusin onnistuneeni, vaikka niin epävarmana matkaan lähdin. Oma maaginen aika, 3tuntia ja 50 minuutin alitus jäi taas saavuttamatta, mutta sitä lähestyttiin jälleen. Olen oikein tyytyväinen.

Kotona reissusta olin rättiväsyneenä yöllä vähän ennen kolmea. Sunnuntai aamulle olin luvannut menon joten nukkua ehdin vain vajaa 5 tuntia. Olin todella väsynyt ja edelleenkin tuntuu, kolme päivää maratonista, että univelka painaa. Kropasta huomaa, että taas on käyty äärirajoilla, kun koko ajan on pieni nälkä ja jano, närästää ja silti ei tee mieli syödä.

Nyt edessä on pieni, todennäköisesti reilu vuoden maraton tauko, kun tulevan syksyn, talven ja kevään keskityn muihin juttuihin. Juoksu ei silti jää pois, mutta käytän aikani lyhyemmille matkoille treenaamiseen.  

~Eija~

perjantai 14. elokuuta 2015

Matkana 42,195 kilometriä

Maraton...tuo kuntojuoksijan kuninkuusmatka. Lähes kaikkien saavutettavissa, jos vain päättää yrittää. Ei ajalla niin väliä, mutta se tunne kun ylität maalilinjan, kaulaasi ripustetaan tapahtumamitali ja vannot syöväsi seuraavan viikon ajan kaiken vastaan osuvan ja löhötä sohvalla tekemättä mitään.
Niin ja ennen kuin viikko on kulunut, löydät itsesi jo palauttavalta lenkiltä hymy naamalla :)

Toisille riittää kerran läpi pääseminen, toisille jää kaasupohjaan ja omaa ennätystään pitää saada päivitettyä. Omalla kohdalla ensin riitti se läpi pääsy, esikuvana oma isä, joka 50 vuotiaana juoksi ensimmäisen maratoninsa ja ehti niitä toistakymmentä juosta ennen kuin terveydelliset syyt pakotti hidastamaan. Minäkin hidastin, yli kymmenen vuotta, mutta maraton taukoni aikana tiesin. että minä vielä palaan. Yli viiden tunnin aika maratonilla ei miellyttänyt, kun vielä tiesin kuinka huonosti olin siihen aikoinani valmistautunut. Sen alle ja vielä paremmin asetin tavoitteeni ja joillekin uskalsin sen ääneenkin sanoa. Pikku hiljaa aika alkoi olla kypsä ja kahden vuoden ajan tein hitaasti mutta varmasti nousu tahtista harjoittelua perheen ja työn ehdoilla. Muutama puolimaraton kokemus valoivat uskoa, että haaveet voivat olla joskus totta.

Viime vuonna HCM:lla oli totuuden hetki, minun paluuni maratoonariksi.
Ja tein sen :D Kiskoin itseni maaliin alittaen 4 tunnin rajan! 
Kirjaimellisesti siis kuitenkin kiskoin, se oli melkoista raastoa 30 kilometrin jälkeen. Tahtojen taistelua ja sisukkuuteni osoitus. Maalissa nippa nappa pysyin tolpillani, annoin melkein ylen, mutta kyllä, taisin hymyillä. Palo jäi, mutta jotain piti tehdä toisin.

HCM:lla elokuussa 2014. Kaikkensa antaneeni ja silti vielä irtosi hymy :)
 
Synttärilahjani mikä on ihan itse ansaittu Tukholmassa 2015 :)

 Kesällä 2014 maraton ohjelman noudattaminen ei onnistunut, mutta tiesin että suunta on oikea. En tykkää intervellitreeneistä, mutta nautin pitkistä rauhallisista lenkeistä. Ohjelmassa luki näitä molempia, joten kurinalaisemmin lähdin seuraamaan ohjelmaa. Ykkös tavoitteena oli alle neljän tunnin juoksu ilman raastoa maaliin asti. Tapahtumaksi napsahti ehdottomasti Tukholma maraton keväälle 2015.

Pystyin harjoittelemaan suunnitelmien mukaan koko kevään, kunnes huhtikuussa sain flunssan. Perus nuhaa ja yskää, mutta lima velloi kurkussa pitkään. Kevään kiireet kiristi hermoja ja aikatauluja. Toukokuussa lipsuttiin ohjelmasta ja pahasti,mutta tuntuma oli hyvä. 
Matkaan lähdin jännittyneenä ja uteliaana.

Jo lähtöviivalla heitti muutaman piskon. Niin sadetta oli luvattu ja rankasti! Kylmä tuuli puhalsi Tukholman kaduilla. Lenkkarien nauhat oli kiristetty, juoksupaidaksi valittu pitkähihainen ja pään kovalevy tyhjätty. Halusin nauttia joka ikisestä askeleesta. Lähteä rennon rauhallisesti ja todella nauttia. Tunnin taivaltamisen jälkeen sade oli jo melko kovaa ja kasteli läpimäräksi. Joka juomapistellä hörppäsin urheilujuomaa ja vettä. Itsellä mukana oli energiageeliä ja särkylääkettä. 26 kilometrin jälkeen en enää kohmeisilla käsilläni saanut omasta taskustani geelejä otettua, joten loppu matka mentiin järjestäjien tarjottavilla.

Ihana pirtsakka FINISHER-paita!
 
Jännitin erityisesti 30 kilometrin kohtaa, tuleeko seinä taas vastaan vai pysyykö hyvä vire. Rauhallisesti kuitenkin mentiin ja meno maistui edelleen hyvältä siitä jäätävästä sateesta ja tuulesta huolimatta. Viimeiset kymmenen kilometriä olivat parasta :D
Pystyin kiristämään vauhtia ja sain ohitella selkiä jatkuvasti. Mikä tunne!
Hillitsin vauhtiani pelolla kramppaavista jaloista, mutta tiesin että maaliin tullaan nyt koko matka hymyillen :) 

Maalilinjan ylitys nostattaa aina kyyneleet silmiin, eikä tämä todellakaan ollut poikkeus. Kello näytti 2 minuutin parannusta omaan ennätykseeni ja olo oli huippu. Kauaa ei paikalleen voinut jäätävässä kelissä jäädä, vaan samaa kyytiä kisapaitateltalle, oman kokoinen paita kainaloon, tavaroiden haku säilytyksestä ja riprap bussille. Äkkiä märät vaatteet pois päältä (joita en muuten saanut yksin omin avuin pois, koska kädet olivat niin kohmeessa!).

Ihanissa kotimaisemissa elokuussa 2015.

Tukholman karsea keli on vain muisto Suomen elokuun illassa kotimaisemissani. Pian Tukholman jälkeen päätin osallistua tämän vuoden HCM:lle. Koko kesä olisi aikaa harjoitella, valoisia iltoja ja yötöntä yötä. Noh, tämä määrätietoinen kesätreenailu ei taida sopia mulle, koska ohjelmassa ei ole taaskaan pysytty... Monenmoiset projektit ovat vieneet aikaa ja tarvitsen minäkin sittenkin välillä unta. Startti on huomenna lauantaina ja olo on epävarma. Viikko sitten päälle hiipinyt pieni flunssan poikanen ei helpota yhtään. Haluaisin taas rennon ja mukavan juoksun. Aikatavoitteen saan heittää romukoppaan. Sääennusteet lupaavat pikkasen päälle 20 astetta lämmintä ja aurinko paistaa. Taidanpa siis ihastella maisemia, silmäillä kanssa juoksijoiden menopelejä, kuunnella heidän juttujaan ja siinä samalla ansaita taas yhden maratonmitalin kaulaani :)


Ihanat lenkkikaverini :)
~Eija~

keskiviikko 12. elokuuta 2015

Elokuun KUULA-aamu

Lämmin elokuinen aamu herätti lähes parikymmentä naista kunnon aamunavaukseen Etelä-Pohjanmaalla. Moni muu käänsi vielä kotona kylkeään, kun me tarrasimme kiinni kahvaan ja annoimme eri painoisille kuulille kyytiä. Vihdoin odotettu
KAHVAKUULAILUN PERUSKURSSI
-aamupäivä oli koittanut!


Jos kurssilaisia ei jännittänyt, niin ohjaajia kyllä, olihan tämä ensimmäinen meidän yhteinen ohjaama kurssi. Useita kertoja kokoonnuimme, suunnittelimme, viestittelimme, muutimme ja vielä muokkasimme. Kaikki oli mietitty, mutta mitä jos ei sittenkään ole. 
Alkujutustelujen ja viimeistään alkuverryttelyn jälkeen jännitys katosi kuin tuuleen ja pystyi nauttimaan tekemisestään ja porukan innostuksesta.

Alkuverrana loivaa mäkeä ylös ja ala.

Kurssilla menimme läpi kahvakuulailun perustekniikoita ja eri liikkeitä kuula painona mukana. 
Paneuduttiin tarkemmin liikkeiden yksityiskohtiin ja oikeanlaiseen tekniikkaan.
Annoimme vinkkejä henkilökohtaisesti ja neuvoimme ongelma kohdissa. 
Mukana oli niin ensikertalaisia kuin jo pitempään kuulailua harrastaneita. Pyrimme siihen, että jokainen saa jotain omaan harjoitteluunsa.

Ihanaa kyykkyä moneen tyyliin.

Mm. räkkiasento ja rinnalleveto käytiin läpi



Sopivasti tekemistä + sopivasti taukoa  = mainio lihaskuntotreeni.
Lopussa nostettiin kunnolla hikipintaan suunnittelemamme neljän eri sarjan  avulla. 
Näihin sisällytimme lemppariliikkeitämme ja joita oltiin kurssilla menty. 
Kurssilaiset saivat kotikuulailuohjelman ohjeineen mukaan.

Mahtava voimanais porukka :D !

Kolme tuntia meni nopeasti, yllättävän nopeasti. Asiaa oli paljon ja tekniikassa on kaikilla aina hiomista, mutta uskon että jokainen pääsi taas hiukan enemmän sisälle tähän loistavaan kuntoilu välineeseen. Hiertymät käsissä ja väsyneet lihakset koko kropassa - MAHTAVAA :D!


Omalta kohdalta yksi huippu juttu oli vetää tämä kurssi yhdessä ystävän kanssa. Ideoitiin, suunniteltiin, valmisteltiin ja toteutettiin yhdessä. Oli helpotus voida jutella toisen kanssa ja saada tukea ajatuksilleen. Jakaa vastuuta ja  tehtäviä voimavarojen mukaan. 
Me molemmat nautimme liikkumisesta ja on ilo jakaa tätä hyvän olon sanomaa muillekin.


Me, metwotraining-tiimi kiitämme jokaista kurssilaista hienosta aamupäivästä :D
Te innostatte meitä jatkamaan ja kehittämään uusia juttuja. Ideoita on!
Tulossa mm. EXTREME KUULAILU elokuun 28.pv.
Lisätietoja meiltä ja metraining-facebook sivuilta.
~Eija~


sunnuntai 2. elokuuta 2015

Kahvakuulailukurssi lähestyy!

Viikon päätteksi Marjut polkaisi meille pyörällä ja vetelimme viivoja ja loppullisia suunnitelmia ensi viikonlopun KAHVAKUULAILUN PERUSKURSSIA varten.


 Molemmat olemme jo hyvän tovin ohjanneet kuulailua, mutta tällaisen intensiivisen kurssin pitäminen on meille molemmille uusi innostava kokemus. Kurssilla ehtii paremmin keskittyä osallistujien oikeanlaiseen tekniikkaan kuin lyhyellä perus ohjaustunnilla. Haluamme ohjattavien oppivan tekemään liikkeet oikein välttyäkseen vammoilta ja kehittyäkseen kuulailijana. 


Kurssilla tulemme käymään perusliikkeitä läpi, annamme vinkkejä jatkotreeneihin ja lopussa tiedossa kunnon hien irrotus pläjäys :D Osallistujat saavat myös kirjalliset ohjeet kuvineen liikkeistä ja harjoituksista joita teemme. 


Tänään oli viimeinen ilmoittautumispäivä ja olemme todella tyytyväisiä osallistujamäärään!
Innoissamme odotamme kurrsipäivää, satoi tai paistoi kuulakaaria tullaan näkemään! 

Liikkeet vielä vaihe vaiheelta läpi.
Pysyy pysyy ;)
Mielellämme ohjaamme tekniikkaa myös yksityisesti ja suunnittelemme henkilökohtaisia kahvakuula ohjelmia, joita on helppo tehdä kotona tai minne kahvakuula nyt mukana kulkeekin.
Ota yhteyttä   metwotraining@gmailcom 

~Eija~