Näytetään tekstit, joissa on tunniste syksy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syksy. Näytä kaikki tekstit

maanantai 5. elokuuta 2019

Sporttiporukan syksy 2019

Kesä on rallateltu menemään pitkin maita ja mantuja. Sen verran tuli ohjelmaa itselle keksittyä ettei tullut suunnitelmista huolimatta kesällä mitään ohjattua. No nyt kelien viiletessä on aika taas kokoontua yhdessä kohentamaan ja ylläpitämään lihaskuntoa Sporttiporukan henkeen. Pidetään tuttu päivä tiistai ja kello 18.30-19.30 ja Neiron koululla Ilmajoella. Aloitetaan 13.8.2019.

Mennään kuukausi kerrallaan omalla teemalla, mutta joka kerta vaihtuvalla treenillä. Oma liikunta taustasi voi olla ihan minkälainen tahansa, sillä pyrin suunnittelemaan erilaisia vaihtoehtoja erityisesti vaikeampiin liikkeisiin. Kuitenkaan vaikeaa ei ole, sillä esimerkiksi mitään rytmisiä juttuja emme tee eikä etukäteen tarvitse osata mitään erikois juttuja. Jokainen tulee tekemään omaa treeniä.
Ohjelmassa on elokuussa kahvakuulatreenit ulkona. Oma kahvakuula mukaan, eri kokoja kannattaa ottaa ja mulla on jokunen laina kuula saatavilla.

Syyskuun toiminnalliset treenit pitävät nimensä mukaan sisällään monenlaisia treenejä. Ehkä kuvaus kuntopiiri kertoo enemmän. Käytämme erilaisia välineitä ja omaa kehon painoa, teemme moninivelliikkeitä sekä harjoittelemme sekä tasapainoa että reaktiota. Näillä näkymin kaksi ensimmäistä kertaa olemme ulkona, mutta ilmoittelen jos siirrymmekin sisälle aikaisemmin.

Lokakuussa hyödynnämme parasta treenivälinettämme, eli oman kehomme painoa. Luvassa on niin pitoja kuin hiittiä, punnerrusta ja kyykkyjä.

Marraskuussa keskitytään voimaharjoitteluun. Hyödynnämme niin oman kehonpainoa kuin erilaisia vapaita painoja.

Joulukuussa treenaamme vielä yhden kerran ennen kuin rauhoitumme jouluun. Silloin jokainen ottaa mukaan villasukat ja lipsutellaan niillä liikuntasalin lattia kiiltäväksi.
Jokaisella kerralla aluksi lämmittelemme kroppaa. Päätreenin jälkeen palauttelemme ja teemme venyttelyjä vähintään 10 minuuttia, riippuen treenin luonteesta. Kovempi tehoisissa treeneissä työaika on lyhyempi ja palautumiselle annetaan enemmän aikaa. Mukaan tarvitset juotavaa ja halutessasi lisäksi oma jumppapatja ja sisäkengät saliin. Paljain jaloinkin salissa pystyy olemaan.

Sporttiporukan treenit ovat osa Rengon kyläseuran toimintaa.
Hinnasta sen verran, että yksi kerta on 5€ ja viiden kerran sarjalippu on 20€. Maksu paikan päällä käteisellä.
Ohjaajana toimin minä. Useampi vuosi on tullut ryhmää ohjattua ja tykkään tästä kovasti. Samalla on tutustunut oman kyläläisiin ja naapuri kyläläisiin, joita on ollut mukana mukavasti. Yritän keksiä uusiakin juttuja, mutta varmasti toistoakin tulee, toivottavasti kuitenkin saatte sen irti treeneistä mitä toivottekin. Palautetta saa antaa.

Tervetuloa 😊!

~Eija~

lauantai 13. lokakuuta 2018

Palautumista Kolilta

Viikko sitten juoksin elämäni parhaan kisajuoksun Kolilla. Parhaan siitä teki se että nostan Kolin Vaarojen maratonin rankan maaston hyvin korkealle arvoasteikossani ja mä onnistuin nyt juuri siellä. Lisäksi paikalla oli Suomen polkujuoksun parhaimmistoa, samalla viivalla ja samalla reitillä kuin itsekin olin. Olin kovin onnellinen ja jopa pyörryksissä siitä asiasta, että hyvänä päivänä vauhtini ja sisuni riittää vielä tällaisiin venymisiin. Juoksun jälkeen olin koko loppu päivän melko ymmälläni. Kaikki kokemani pyöri päässä, jalkoja särki, oli nälkä ja väsy, palkintojenjakoa jännitin ja ilosta sometin ystäville.

Viimein kun sänkyyn kisailtana ehdin ja olin pääsemässä uneen, hätkähdin aina pian hereille potkiessani varpaita kiviin ja juurakoihin. Kroppa kävi niin vielä kierroksilla ja aivot työsti päivän tapahtumia, olin vieläkin juoksemassa. Majapaikan liian lämmin sisälämpötila ja ahdistavan pieni huone ei auttanut nukahtamista yhtään. Oli jano ja päätä särki. Jossain kohdassa yötä siirryin olohuoneen sohvalle vesipullo vieressä ja jalat nostin sohvan selkänojalle. Torkahtelin, mutta aamulla huonosti nukutusta yöstä muistona olivat kunnon silmäpussit.
Sauvakävelyä palautteluna.
Oli ihana päästä nukkumaan omassa sängyssä, alkuyö aina piikkimatolla maaten ja sopivan viileässä huoneilmassa. Viikonlopun jälkeen mulla oli vielä kolme päivää vapaata ja ne olin jo etukäteen päättänyt rauhoittaa levolle ja kevyelle liikkumiselle. Jalkojen särky oli vielä maanantaina sen verran rajoittavaa, että portaita kulkiessa piti ottaa tukea kaiteesta. Etureisissä ei vain ollut "tärmää". Takareisien ja pohkeiden jumi tuntui istuessakin. Liike on kuitenkin lääke ja sanonta 'sillä se lähtee kuin on tullutkin' pitää niin paikkansa. Tähän kohtaan rauhallinen sauvakävelylenkki oli siis enemmän kuin just paikallaan.
Ihana syksy. 
Vasen jalkani otti todella nokkiinsa lauantain ultraurakasta ja siinä on ollut lievää turvotusta ja kipua juoksun jälkeen, mutta toki oireet ovat koko ajan pikku hiljaa helpottaneet. Alkuviikosta kipu tuntui kävellessäkin, mutta nyt enää kun kohtaa selkeästi painaa sormella tai laittaa turhan tiukat kengät jalkaan. Särkylääkkeisiin ei onneksi juoksun jälkeen ole tarvinnut turvautua. Kollegan ja kirurgin kanssa lounaalla jutellessa päädyimme diagnoosissamme jonkin nivelsiteen jalassa venähtäneen. Tai jalan jokin pikku luu on saanut huomaamattani osuman. Joka tapauksessa kipu tulee todennäköisesti olemaan vaivanani pitkään ja lepo ja tärähtelyn välttäminen ovat hoitona. Tarkoittaa siis sitä, että juokseminen kovalla alustalla on nyt hetkeksi poislaskuista. Onneksi on olemassa muitakin alustoja kuin asfaltti ja tietysti kaikki muut korvaavat lajit.
Vesijuoksemassa.
Yksi jalkavaivaisen juoksua korvaava ehdoton  laji on vesijuoksu ja sitä on tullut käytyä tekemässä uimahallissa satunnaisesti. Nyt sitä varmasti tulee harrastettua säännöllisemmin loppu syksyn ja tulevana talvena. Keskiviikkona jalatkin tuntuivat jo paremmilta joten oli vesijuoksun aika! Edellis viikon kertaan verrattuna jaloissa tuntui väsy, mutta nopeasti ne lähtivät siitä vertymään. Ja tunnin veden polkemisen jälkeen tein vielä puolen kilometrin uinnin omalla tyylillä, mikä ei ole lähellekään tyylikästä. Haaveena olisi joskus päästä kunnon aikuisten uimakouluun ja oppia olemaan kuin kala konsanaan vedessä...

Yksi kynsi muuten tulee lähtemään irti. Se on saman varpaan kynsi joka sai iskuja myös kevään Karhunkierroksella. Nyt ko kynsi on ruman musta mutta yllättävän kivuton. 
Cyclin porukkalenkillä. 
Tällä palauttavalla viikolla on tullut myös pyöräiltyä, sillä siinä jalka säästyy iskutukselta. Kuitenkin torstai illan Cyclin porukkalenkillä pimeässä metsässä jalkaa joutui vääntelemään teknisillä poluilla sen verran paljon, että se hiukan ärtyi siitä. Muutenhan 25 kilometrin lenkki oli aivan mahtava! Edellisillä yhteislenkeillä oon ollut hitaammassa (nautiskelu) porukassa, mutta nyt oli vain yksi ryhmä ja tiedossa napsun verran reippaampi vauhti. Jännitti pysynkö perässä ollenkaan! Leuka täristen ja polvet notkuen vauhdilla mättäiden yli ja mutkia suoriksi. Siirtymätaipaleita mentiin teitä pitkin ja sitten taas ryteikköön. Pimeässä ei aivan pysynyt kärryillä mistä mentiin, mutta kaunista oli valoletkassa polkea. Kyydissä pysyin, hiki tuli harvinaisen lämpöisessä lokakuun illassa ja kropassa tuntui just hyvältä.
Valot pimeydessä. 
Töihin oon tottakai myös polkenut pyörällä ja tulen pyöräilemään läpi talven niin usein kuin mahdollista. Nastarenkaat tulevat alle kun pakkaset alkavat, toimiva lamppu on jo käytössä ja asianmukaiset vaatteet sään mukaan. Nyt kelit ovat aivan mahtavat ja ruska ihan parhaimmillaan. 
Töihin. 
Fiilikset siis ovat loistavat ja ennen kuin edellisen polku-ultran lihassäryt olivat kokonaan helpanneet, ilmoitin itseni jo ensi kevään Karhunkierroksen polkukarkeloihin 😊 Silloin lähden selättämään polkuja 83 kilometrin matkalle! En malttaisi odottaa!

~Eija~

torstai 16. elokuuta 2018

Get ready!

Jes, syksyn lähestymisen jo aistii, vaikka lämpö helliikin vielä meitä ja perhoset lentelevät puutarhassa. Aamulla on kuulasta kirpeyttä ilmassa sen verran että haluaa laittaa jo hanskat käsiin ja pitempi vartista sukkaa jalkaan. Kesän helteiden jäljet näkyvät palaneena nurmikkona (toipuukohan se koskaan), mutta nyt sentään jo pystyy vetämään sopivan treenin puutarhassa ilman että tuskan hiki nousisi pintaan jo lenkkareiden nauhoja sitoessa. Nyt on just oikea aika aloittaa yhteiset treenit ystävän kanssa, ilmoittautua johonkin kansalaisopiston ryhmään tai asettaa tavoite ensi keväälle, jota kohti lähteä. Neiron koululla, Ilmajoella aloitamme myös kaikille avoimessa Sporttiporukassa vaihtelevalla teemalla monipuoliset lihas- ja kestävyyskuntotreenit ensi viikolla.

Jos olet hiukan "kesäterässä" tai muuten vaan haluat liikettä niveliin, niin tässä on mun ja Niinan mukava kropan herättely treeni tehtäväksi vaikka omalla nurmikolla ↴

1. Peruskyykky
Selkä suorana, polvet varpaiden suuntaisesti, takapuoli alas kuin istuisit tuolille ja kädet eteen tuomaan tasapainoa.

2. Maastaveto kahvakuulalla
Selkä suorana, polvet koukussa, molemmat kädet kiinni kahvassa tuo kuula ylös. Ylhäällä suorista asentosi ja purista pakarat tiukoiksi.

3. Lankku
Koko kroppa kuin lankku. Hallitse hartiat, keskivartalo ja reidet. Hengittele rauhallisesti.

Tee kyykky ja maastaveto  molemmet 15 kertaa ja lankku 45s (tai niin kauan kuin jaksat. Muista oikea asento!). 5 kierrosta ennen tai jälkeen lenkin tai vaikka kesken kotitöiden.
Kuvahaun tulos haulle keep calm its training
Neiron koululla ensimmäiset treenit ovat tiistaina 21.8. klo.18.30-19.30.
Koulun salivuoroja ei ole vielä päätetty, joten aloitamme ulkotreeneillä. Toki sekään ei ole ihan niin simppeliä, sillä koulun markki on vielä ihan mullin mallin väliaikaisen parakkipäiväkodin rakentamisen vuoksi. Pihan tilanne voi muuttua yhtäkkiä, mutta yritetään mahtua sisäpihalle tai koulun taakse nurmikolle. Jostain sieltä mut kuitenkin löydätte 😊

Ensimmäisellä kerralla treenivälineenä meillä on kahvakuula, väline jolla olen ohjaajaurani aloittanutkin 5 vuotta sitten. Muutama laina kuula on saatavilla, mutta mahdollisuuksien mukaan ottakaa omiakin mukaan. 

5€/kerta tai 20€/5 kerran kortti, joka on voimassa myös ensi kevään puolelle.

Tervetuloa treeneihin, joissa joka kerta lämmittelemme tarkoituksen mukaisesti, jokainen tekee treenin oman kunnon mukaan ja lopuksi rentoutamme kroppaa ja mieltä palauttelevalla kehonhuollolla. Mukaan juotavaa ja jumppapatja tms.

Mukava nähdä taas 😃

~Eija~

maanantai 13. elokuuta 2018

Kahden kullan viikonloppu

Viime viikon torstaina meillä alkoi koulut. Mahdollisesti pitkään jatkunut aurinkoinen ja lämmin keli aiheutti sen ettei ajatus mua oikein innostanut. Lasten kesäloman aikana tottui nukkumaan pitkään silloin kun oli oikeasti vapaapäivä ja ruokailutkin mentiin enemmän mahan kurinan kuin kellon mukaan. Koulun aloitus tarkoittaa aina aikatauluja, joista toisaalta pidän, mutta nyt olisi voinut vielä hetken vain hengailla. 

Kuitenkin ekaluokkalaisen innostus, kolmosluokkalaisen kova halu oppia englantia ja viitosluokkalaisen chillailu koulua kohtaan on nyt pikku hiljaa tarttunut muhunkin. Lapset ovat suoriutuneet ensimmäisistä läksyistään ja minä muutaman kirjan päällystämisestä, joka oikeasti on mukavaa puuhaa. Jospa se arki tästä taas lähtee rullaamaan.
Esikoisen mielipide matikasta 😕
Ennen viikonloppua laskeskelin, että tänä syksynä olisi vielä 12 kisastarttia. Aika toki näyttää pääsenkö kaikkiin osallistumaan, mutta mahdollisuuksien mukaan tarkoitus on. Näistä ensimmäiset kaksi kisattiin viikonloppuna.

Lauantaina oli suunnistuksen aluemestaruus pitkänmatkan kisat Jurvassa, Iso-Pässilässä. Mä kisaan viimeistä vuotta 35-sarjassa, jossa on usein harmittavan vähän osanottajia. Nimittäin hyvät kisaa vielä pääsarjassa, vaikka ikä riittäisi lyhyemmillekin matkoille ja osalla varmasti lapset ovat niin pieniä ettei aikaa osallistua ole. Kuitenkin lauantaille oli ilmoittautunut 4 naista, joten ihan kunnon kisa fiilistä sai ilmaan. Tyttären kanssa oltiin matkassa ja kun hänellä on tänä kesänä alkanut suunnistus sujumaan, ei hänen omaa menoaan enää tarvitse jännittää. Sain siis jännittää ihan itseäni. 
Haastavia rinnerasteja.
Ja kuten niin usein, niin taas alku oli takkuinen. Helpon näköisen ykkös rastin harpoin rinteessä liian alhaalta ohi. Ajauduin jollekin toiselle rastille enkä saanut itseäni kiinni. Tietoisena siitä että olen ihan liian pitkällä, päädyin kakkos rastilleni asti. Noin kaksisataa metriä takaisin ja näin kaksi minuuttia mun perään lähteneen suunnistajan. Kyllä suututti tuollainen tunarointi. Päätin yrittää saada toiset kiinni ja reilusti ohikin pitäisi päästä jos meinaa voiton napata. Edessä oli todella raskasta maastoa ja tarkkoja rastipisteitä. Kun ei pystynyt lujaa juosta niin sitten ehti kuitenkin karttaa ja maastoa lukea ja rastit osuivat hyvin kohdille. Mun ohittaneen suunnistajan sain ohitettua ennen vitos rastia ja kutos rastille mentäessä näin toiset kaksi sarjamme suunnistajaa. Ilokseni kasi rastilta oli pitkä tiekierto, joten pääsin vihdoin kunnolla juoksemaan. Maalissa sain jännittää sainko tarpeeksi eroa aikaan ja sainhan mä, 28 sekuntia! Huh, töitä sai tehdä 😅
Sunnuntain kisakeskus.
Sunnuntaina aluemestaruus viestit kisattiin Laihialla, Iljananmäellä. Tyttären kanssa olin jälleen matkassa. Nyt ei tarvinnut jännittää yhtään, sillä 35-sarjassa oli vain meidän joukkue, mikä harmitti kyllä kovasti. Aina jos olisi edes yksi toinenkin joukkue, niin saisi jonkinlaista kisafiilistä. Mutta nyt mentiin sitten ihan vain suunnistellen. Itse olin ankkuriosuudella enkä oikein päässyt missään vaiheessa kunnolla kartalle, saatikka että suunnistus olisi sujunut jouhevasti. Yksi isompi pummi tuli ja pari pienempää pyörähdystä. Mutta hyväksytty suoritus saatiin ja mestaruus samalla.
Viikonlopun ansiot.
Suunnistuskisojen lisäksi viikonloppuna olin molempina päivinä myös töissä myöhäisessä iltavuorossa. Tänään maanantaina vapaapäivä tulikin todella tarpeeseen, sillä väsy on ollut. Tarkoitus on ottaa hiukan rauhallisemmin tämä viikko ja viikonloppuna taas kisavaihde päälle. Luvassa on polkujuoksua ja pyöräsuunnistusta.

Kun tässä nyt selvästi kesäloma fiiliksistä pääsee eroon, on aika myös käynnistellä syksyn avoimia treenejä täälä meidän kylällä. Tarkoitus on ensi viikon tiistaina, 21.8. aloittaa. Mutta siitä lisää infoa lähipäivinä 😊

~Eija~

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Talven odotusta

Hyytävä tuuli osuu terassin katteisiin ja saa melkoista ulinaa aikaan. Ensimmäinen talvimyrsky lumineen kaikkineen tekee tuloaan Ruotsin puolelta. Lasten kanssa vuorotellen ollaan käyty ikkunoiden kaihtimien välistä kurkkimassa joko lunta sataa, mutta vasta hetki sitten bongasin ensimmäiset hiutaleet. Meillä siis odotetaan talvea ja sitä LUNTA! Lasten suunnitelmissa on rakentaa lumiukko ja -linna, mulla on haaveena päästä hiihtämään. Tulevanakaan talvena en pääse lapin hangille, joten ollaan ihan taivaalta ja sahanpurujen alta tulevien lumien varassa. Tulisipa vaan kunnon talvi...
Toivottavasti kohta tässä kohtaa purtsilla hiihdetään ;)
Vaikka lunta tuliskin, ei juokseminen kuitenkaan jää talvella viikko-ohjelmasta pois. Vähintään kerran viikossa teen juoksulenkin ja muut mielelläni hiihtäisin. Lasten kanssa mennään hiukan rauhallisemmin pertsaa ja yksin sitten kelistä ja fiiliksestä riippuen pertsaa tai luistelua. Hiihtäen on todella hyvä tehdä talvella pitkikset ja juoksusta poiketen saa käsivarret, hartiat ja keskivartalon paremmin hommiin. Oma tekniikka ei aivan nappiin mene, varsinkaan luistelu, mutta hiki ja hyvä mieli tulee, joten treenailen sitä tekniikkaa sitten siinä sivussa.
Luontotaidetta.
Mutta ettei hiihtämisestä nyt vielä ennen aikojaan innostu, pidetään juoksua yllä ja kerätään kilometrejä sieltä. Mulla on suunnitelmissa marraskuussa kokeilla ensimmäistä kertaa "marras-putkea". Ja tämä siis liittyy juoksemiseen. Sen idea on, että joka päivä juostaan vähintään 25 minuuttia. Kuulostaa helpolta, mutta vaatii säätämistä ja todennäköisesti joinain päivinä kovaa tsemppaamista ja päättäväisyyttä. Tuossa vajaassa puolessa tunnissa ehtii rallatella sen 5 kilometriä, mutta mulla on tarkoitus vetää suurin osa päivistä oikein rauhallista pk-vauhtia, alle 5 kilometriä tai tuplaten, triplaten tai miten nyt kulkee ja ehtii.

No miksi? joku varmaan kysyy... No, kerään hyvät kilometrit näin loppu vuodesta, saan paljon rauhallisia juoksukilometrejä, jotka on harjoittelun perusta ja testaan miten kroppa ja pää kestää tällaista haastetta. Tuun kyllä pitämään teitä ajan tasalla tässä yhdenlaisessa ihmiskokeessani. Niin, enkä mä tätä ole keksinyt, vaan ihan somesta napannut usean vuoden ajalta. Nyt vaan ensimmäisen kerran koen mahdollisuutena siihen itsekin osallistua.
Hetken pysähdys venytellen ja sitten taas juoksu jatkuu.
Ja oli se keli mikä tahansa, niin kyllä sinne ulos lenkille voi mennä. Tänään tuo kylmä tuuli on vinkunut koko päivän, mutta niin vaan juoksuryhmän kanssa loikittiin tummenevaan iltaan. Ennen starttia kaikilla oli pikkuinen vilu päällä, mutta hetken päästä enää parilla nipisteli sormista ja varpaista. Matkaa jatkettiin eikä kohta enää kellään ollut kylmä. Viileällä ilmalla kuitenkin on tärkeää muistaa, että lyhytkin pysähdys paikallaan ja kylmä tulee nopeasti, joten liikkeessä on hyvä olla koko ajan ja lenkin jälkeen vaihtaa kuivat vaatteet heti päälle.
Juoksuryhmän kanssa.
Hyviä lenkkejä, juosten tai hiihtäen ihan jokaiselle :)

~Eija~

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Huilia nevalla

Vaarojen Maraton kokemusta olen pureskellut ja pyöritellyt, makustellut itsekseni ja kerrannut niiden kanssa, jotka vain ovat sattuneet asiasta kysymään. Päivä päivältä olen tyytyväisempi että starttasin ja suoriuduin matkasta olosuhteisiin nähden hyvin. Vältyin jalkojen lihaskrampeilta, johon luulen suolaisen juomani vaikuttaneen ja tämä yhdessä sopivan rauhallisen vauhdin, merkittäviä lihaskipuja ei juoksun jälkeen tullut. Varpaat eivät ole nätit, mutta kaikki taitavat säilyä kynsineen kaikkineen. Eikä Vaarojen Maratonia ja Kolia vielä täysin naulattu mun kohdalta ja fiilis on, että sinne vielä palataan ja nipistetään ajasta siivu pois. 
Paukanevan esteettömällä reitillä.
Vaarojen Maratonin myötä tämän vuoden suunniteltu kisakausi kuitenkin saatiin päätökseen. Startteja on ollut useita, on ollut ikimustoisia onnistumisia mutta myös sydäntä raastavia epäonnistumisia. Elokuun lopussa henkinen kantti, itseluottamus omaan tekemiseen petti pahasti epäonnistumisen vuoksi ja vaikka fyysinen kunto flunssasta huolimatta oli hyvä, homma takkusi syyskuussa. Tulipa henkilökohtaisesti koettua, että vaikka kunto olisi lähes terästä, pitää pää pysyä mukana. Nyt juuri koen selvää väsymistä kisoihin ja jännittämiseen, joten on huojentavaa antaa itsensä nyt hetki huilata. Toki ainakin pari starttia vielä tähän syksyyn tulee, mutta ne ovat sellaisia ilman paineita, ilman erityisiä tavoitteita kisoja. Muun muassa olen miettinyt osallistumista suunnistusmaraton-kisaan Jämillä ja Komiaflown Ilkanpolku -polkujuoksu Kurikan ja Ilmajoen maastoissa. Ja saa nyt nähdä mitä muuta mahdollisesti tulee keksittyä, mutta menen jos mieli tekee.
Tiukahkon työviikon jälkeen tänään sunnuntaina sain muutamaksi päiväksi heittää työkengät kaappiin ja edessä on yhteistä aikaa lasten kanssa, heillä kun alkoi syysloma. Tulevan viikon aikana ei ole mitään liikunta ohjauksiakaan, joten huilia on luvassa monessa mielessä ja tulee varmasti monelle tarpeeseen. Mä ja lapset lähdimmekin sitten kauniin aurinkoisen päivän innoittamina retkelle.
Pitkospuita lähs silmän kantamattomiin.
Heinäkuun lopussa Seinäjoen Paukanevalla juostiin KOMIA Paukaneva Night Trail ja jo silloin ajattelin, että tänne pitää lasten kanssa tulla. Itsekin olin tuolla kauniilla nevalla käynyt useita vuosia sitten ja pitkospuu reitistö oli muuttunut vuosien aikana valtavasti. Jo parkkipaikalla kävi selväksi, että pitkospuilla olisi porukkaa. Tuttujakin nähtiin ja nuotiopaikalla oli tulet valmiina ja evästä laitettiin lämpenemään jatkuvasti. Ihanaa, kun ihmiset olivat lähteneet luontoon.

Reitille pääsee kätevästi Seinäjoen pohjoisen ohikulkutien, valtatie 18 varrelta. Levähdyspaikalle saa auton parkkiin ja infokatoksesta löytyy selkeä kartta mitä tutkailla.  
Mun rakkaat personal trainerit :)
Lapset tykkäsivät valtavasti kilometritolkulla jatkuvista pitkospuista, näköalapaikoista ja kanssa retkeilijöiden koirista. Hetkellisiä väsymyksiä lapsilla tuli, mutta kohta taas näkyi jotain mielenkiintoista ja taas laitettiin juoksuksi. Mulle suo on aina ollut hiljaisuuden ja rauhoittumisen paikka. Se on niin kaunis kaikessa karuudessaan ja rankkuudessaan. Suunnistaessa suot sitten kiertääkin jos vain suinkin se on mahdollista ja järkevää.
Näköala lintutornilta.

Yövuorojen jälkeen niin virkeenä...
Reipas 9 kilometriä retkeiltiin, yhdellä makkara evästystauolla. Mukavaa oli ja hiukan jo seuraavaakin retkeä suunniteltiin. Ihana lasten loman aloitus :)
Aurinko lähti jo laskemaan kun ehdimme takaisin autolle ja kotiin saunan lämmitys puuhiin. Huomenna aamulla nukutaan pitkään, ilman herätyskelloa :)
Auringonlaskuun.
Hyvää syyslomaa kaikille joilla loma on ja muillekin oikein onnistuvaa alkavaa viikkoa :)!

~Eija~

tiistai 10. lokakuuta 2017

Maraton Kolin vaaroilla

Viimeinen nukuttu yö ennen vuoden 2017 Vaarojen Maratonin 42,5 kilometrin starttia ei varsinaisesti muuttanut oloani suuntaan eikä toiseen, joten juoksun takiahan tänne olin tullut ja voi sitä harmituksen määrää jos en starttaisikaan. Ja kyllähän minä matkaan lähdin, vaikka ääni oli lähes poissa, lima pyöri kurkussa ja aiheutti yskän puuskia. Hyväksyin tosi asian, että rauhallisesti lähdetään, rauhallisesti jatketaan ja jos olo käy huonoksi, yritän käyttää järkeäni ja tarvittaessa keskeyttää, vaikka tiedän että se ei olisi mulle helppoa. Maraton matkalle oli useampikin lähtöryhmä; kuuma alle 5 tunnin tavoiteaikaan juoksevat, 5-6 tuntia, 6-7 tuntia ja yli 7 tuntia. Mä arvelin pystyväni 5-6 tunnin väliin, mutta päätös mennä rauhallisesti laittoi harkitsemaan myös yli 6 tunnin ryhmää. Niina tuuppasi mut 5-6 tunnin ryhmään, joten sinne sitten hiippailin.
Maisemia Ukko-Kolilta. (kuva Niina)
Yllättävän vähän jännitti. Hermostutti kuitenkin, oli hiukan vilu ja mietiin pitääkö vielä käydä vessassa. Tuttuja kasvoja somesta bongailin, tutkailin kanssa juoksijoiden vaatetusta, kenkiä ja varusteita. Hermostuneisuutta, jännitystä ja malttamattomuutta huokui muistakin. Kohta päästäisiin lähtemään kuuman ryhmän perään.
Vähän ennen lähtöä.
Mun varusteet olivat Inovin polkujuoksukengät, Lentzin polvipituiset kompressiosukat, suunnistustrikoot, pitkähihainen tekninen paita, Salomonin ohuen ohut juoksutakki, ohuet hanskat, kaksi tuubihuivia kaulassa ja yks päässä. Juotavat ja eväät kulkivat Salomonin juoksuliivissä.
Kohta mennään!
Ja sitten sitä lähdettiin. Alkuun vauhti oli todella hidasta, välillä muutamia kävelyaskelia. En lähtenyt hötkyilemään yhtään. Lettipäisen naisen perässä juoksentelin pari ensimmäistä kilometriä, kunnes alamäessä painelin ohi ja lähdin peesailemaan seuraavaa sopivan vauhtista juoksijaa. Heti alusta alkaen menin ylämäet kävellen vahvasti ylös, tasaisella kevyttä juoksua ja alamäet rullaillen ja ohitellen. Varsinaisesti en jarrutellut, mutta en myöskään painanut kaasua. Ensimmäinen kunnon nousu Mäkrälle tuli ja meni - tykkäsin, olihan sen jälkeen laskua ;)
Heippa, nähdään maalissa.
Kymppiin meni helposti ja oli mukavaa. Peesattavat vaihtuivat ja jutusteltua tuli niitä näitä. Kiviniemen vesistön ylitys paikalle saavuin kaksin mukavan miehen kanssa. Veneet olivat juuri toisella rannalla ja mä haastoin miehen hyppäämään mun kanssa lossiin. Vaijeria kiskomisessa auttoivat toimitsijat ja yhtäkkiä oltiin toisella rannalla ja siitä pian ensimmäisellä huollolla. Mä kiskaisin huollon ohi pysähtymättä, sillä olin laskenut että pärjään omilla juomillani koko matkan. Juotavaa oli 1,5 litraa ja tuskin saisin niitäkään kaikkia juotua. Lisäksi eväänä oli suolapähkinöitä, suklaata ja salmiakkia. Laitoin Niinalle viestin "Kaikki hyvin. 18km takana".

 Retken puolivälin saavutin hyvissä voimin ja iloisena, meno maistui, happi kulki ja oli kivaa. Hanskat olin riisunut jo aikoja sitten, mutta suunnitelmasta poiketen pidin juoksutakin päällä. Tunsin kyllä kuinka märkä paita takin alla oli, mutta juuri sen vuoksi en uskaltanut takkia pois ottaa ettei sitten tulisi kylmä. Oikeastaan näin oli oikein hyvä. Jalat olivat jo ihan märät ja kuraiset polviin asti. 
Kivikoissa sai olla tarkkana, juurakoiden yli piti vaan nostaa jalkaa ja pitkospuilla sipsutella, sillä ne olivat extra liukkaat. Alamäissä uskalsin antaa mennä, vaikka pari kaatumista sainkin todistaa. Itse pysyin pystyssä ihmeen kaupalla.

Paljon olen juttuja Ryläyksen, 323 metriin noususta kuullut ja sitä siinä matkatessa kovasti odotin. Tuli nousu ja tuli toinenkin, mutta sitten taas laskettiin, kunnes taas noustiin. Alamäissä ehti sopivasti palautua taas seuraavaan nousuun. Kun huippu lopulta tuli vastaan, olin hiukan hölmistynyt. Odotin jotain tosi rankkaa, mutta Ryläys tulikin sitten noustua ihan huomaamatta. Ei sillä, etteikö jo tuntunut, mutta ei se mua vielä katkaissut. Peiponpellon huoltoon rallattelin alamäkeen erään miehen kanssa jutellessa. Hän oli lähtenyt 10 minuuttia aikaisemmassa ryhmässä. Mä huokailin haaveillen viimeisestä noususta Kolille ja hän tuumasi, että ennen sitä oli vielä pari muutakin nousua...ei hitsi, niinhän taisi ollakin... Huollon juoksin taas läpi ja siinähän se seuraava mäki heti sitten olikin. Retki-sarjan naisen kanssa puuskutettiin ylös päin, ei tässä enää pitkästi ole.
Väsytti jo ihan hirveesti! (kuva Juha Saastamoinen)
Pikku hiljaa väsy alkoi hiipiä kroppaan. Napsin aina, lyhyelläkin tasaisella evästä suuhun, sillä jo 20 kilometrin jälkeen vatsasta oli aina välillä kuulunut kurinaa. Juotua olin saanut litran verran, jihuu. Ylämäissä piti ottaa kunnolla tukea reisistä, tasaisilla pätkillä yritin pitää juoksun tapaista yllä ja alamäissä pystyin edelleen rallatella menemään. Mutta 35 kilometrin jälkeen aloin laskea kilometrejä maaliin. Odotin ja toivoin sataman tien pian tulevan, koska sitten olisi enää se 2 kilometrin loppu nousu maaliin. Voi että mä odotin sitä, sillä siitäkin olin kuullut niin paljon juttuja! Mutta ei sitä vaan kuulunut eikä näkynyt. Vain lisää kuraa, märkiä polun mutkia, nousuja ja laskuja. Sain mennä aika yksin, mistä kyllä nautiin. Jokunen mies pääsi ohi ja mä annoin mennä.
Kuva Juha Saastamoinen
Lopulta se lyhyt hiekkatiepätkä tuli! Päätin juosta sen pätkän, vaikka jaloissa painoi matka ja konkreettisesti valtavat mutakokkareet. Viimeiseen nousuun lähtiessä laitoin Niinalle viestin "Huh. Satamasta lähdin nousemaan". Silmäilin kelloa, että se on nyt siinä ja siinä ehdinkö alle 6 tunnin maaliin. Yritettävä on! Askel kerrallaan eteenpäin ja olin niin onnellinen että olin juuri tässä. Kohta olisin maalissa. Vielä pienen pätkän pystyin hiukan tasaisemmalla pätkällä juosta, kunnes viitta kertoi "500 metriä maaliin". Jyrkkä nousu edessä. Huimasi, enkä pystynyt ketään kannustajaa katsomaan silmiin saati mitään vastaamaan. Ihanaa kuitenkin että olitte siinä. Puuskutin reisiini nojaten ylös päin. "200 metriä maaliin". Mutka ja pakotin itseni juoksemaan maaliin. Voi onni mikä fiilis :D 
Maalissa!
Lopullinen aika oli 5 tuntia ja 58 minuuttia. Naisissa sija 18. (kaikkiaan naisia oli maraton matkalla 160). Olen sijaan ja juoksuun todella tyytyväinen. Hiukan tuli huono olo maalissa kotijuustoa pureskellessa, mutta suihkun jälkeen lihakeitto ja salaatti maistuivat jo kohtuu hyvin. Molempien jalkojen pikkuvarpaat saivat hiertymät ja etuvarpaat ovat arat. Muita vaarojen vammoja ei tullut, ei fyysisiä saatikka henkisiä. Useampi kanssa juoksija kertoi kokemuksella tämän vuoden reitin olleen todella raskas märkyyden vuoksi. Keli itse juoksupäivänä oli aivan täydellinen; sateeton, plus 7 astetta, tuuleton ja aurinkokin paristi pilkahti.
Märkää ja kuraa.
Retkestä on nyt kulunut jo muutama päivä, eikä kropassa ole minkäänlaisia kipuja (noita varpaiden hiertymiä lukuunottamatta). Alkuviikon jumpat oon pystynyt ongelmitta ohjaamaan, eikä mun liikkumisesta huomaa yhtään että olen lauantaina juossut elämäni 8. maratonin ja ensimmäisen polkumaratonin. Taisin mennä oikeasti tarpeeksi hiljaa, niin hiljaa, että vaaroille vielä palataan aikaa parantamaan ;)
Pielisen rauhoittavia laineita.
Kiitän kaikkia ihanista tsempeistä ennen juoksua ja onnitteluista juoksun jälkeen. Itselle tämä oli odotettu reissu ja vaikka en ihan täydessä juoksukunnossa ollut, mä tein sen silti. Mulle tärkeä juttu ja oli ilo jakaa se teille. Tavoitelkaa unelmia ja lähtekää rohkeasti niitä kohti.

Erityis kiitos huoltojoukoilleni Kolilla miehelleni sekä Niinalle ja Harrille :)
Sekä vanhemmilleni lasten huolehtimisesta reissumme aikana!

p.s. Ensi vuoden toukokuussa musta tulee polku-ultrajuoksija -> ilmoittautuminen NUTS Karhunkierroksen 53 kilometrin matkalle on kuitattu :D!

~Eija~

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Syystreenit Neirossa

Hyytävän viileän tuntuiset yöt ja aamut sekä aurinkoiset ja mukavan lämpöiset päivät ovat siivittäneet meidät syksyyn. Lapset ovat käyneet kohta jo kuukauden koulua ja viimeisetkin harrastukset ovat alkamassa, joten arki rullaa omalla painollaan, päivä kerrallaan mennään ja yritetään nauttia hetkistä.
Syyskuun aamusumua.
Omalla kohdalla, tässä elämän vaihessa lasten elämä ja heidän hyvinvointinsa on tärkeintä. Ensimmäisenä miettii onko heillä hanskat kädessä, välipalaa jääkaapissa ja jokaisella oma juuri hänelle sopiva harrastus. Vasta heidän jälkeen tulen minä itse. Mutta silti mä tulen siellä, enkä halua unohtaa itseäni. Myös mulle on tärkeää saada hanskat käteen, ruokaa suuhun ja harrastus josta nautin. Meillä aikuisilla korostuu myös se, että työ mitä tekee tulisi olla mielekästä. Itselle kahden työn välillä pomppimisessa on niin hyviä että huonoja puolia ja nämä tunnistamalla etsin toimivampia ratkaisuja. Tänä syksynä tärkeimpänä huolehdin ensin lapset, sen jälkeen annan aikaa omille harrastuksilleni ja sitten järkeistin työkuvioitani. Joten sairaanhoitajana teen koko syksyn osittaista ja liikunta-alan ohjauksissa ja PT-hommissa vähensin määriä. Viime kevät oli sen verran kiireinen ja mua väsytti, joten tiesin että sillä tahdilla ei jatketa pitkään. Nyt tuntuu hyvältä :)
Syksy startattu yhteistreeneillä.
Asuinkylällämme Neirossa, Ilmajoen kunnassa olemme kaikille avoimessa Sporttiporukassa treenailleet jo koko elokuun ulkona. Tällä viikolla tarjosin kaikille ilmaisen treenin ja isommat lapsetkin olivat tervetulleet. Kaunis ilta aurinkoineen ja iloisine vakiosallistujineen teki tunnin treenistämme loistavan. 
Ohjelmassa oli mukavia ulkoleikkejä, joita on hauska leikkiä niin aikuisten kuin lasten kanssa ja lämmin tulee varmasti. Koska esimerkiksi olet viimeksi pelannut polttopalloa tai häntähippaa? Aivan parhaita ulkoleikkejä lämmittelyyn tai palautteluun.

Leikkien jälkeen meillä oli kuntorata erilaisin välinein. Oli ison traktorirenkaan pyörittelyä (lapsille oli pienempi rengas), renkaan vetoa, kahvakuulan paiskomista, voimaköyttä, punnerruksia ja boxi hyppelyjä. Mielikuvitus rajana ja välineinä voi käyttää vaikka ja mitä :) Samankaltaisia ratoja on helppo suunnitella kotiinkin. Tuli fiilis, että tykättiin ja hiki ainakin irtosi. 
Yli 10 vuotiaat lapsetkin pääsivät mukaan :)
Kiitos osallistujille :)

Ensi viikosta eteenpäin Sporttiporukka treenailee sisällä koulun liikuntasalissa tiistaisin klo.18.30-19.30
Meillä on joka kuukaudelle oma teema, jota tehdään tehostetusti tekniikkaharjoituksia unohtamatta. Syyskuun teema on kyykky, lokakuussa punnerrukset ja marraskuussa keskivartalo. Muuten aikataulu on seuraavanlainen (muutokset toki ovat mahdollisia);

12.9. Oman kehonpainotreenit
19.9. Kuntopiiri
26.9. Porrastreenit
3.10. Kuminauhatreenit
10.10. HIIT
17.10. SYYSLOMA, ei treenejä!
24.10. Käsipainotreenit
31.10. Oman kehonpainotreenit
7.11. Villasukkatreenit
14.11. HIIT ja putkirullaus
21.11. Kuntopiiri välinein
28.11. Porrastreenit
5.12. Pikkujouluhipat

Hinta on 50€/koko syksy tai 5€/kerta.

Rytmitajua, hienoja treenivaatteita tai erikoista pohjakuntoa ei tarvitse olla, vaan toivon sinun tulevan juuri sellaisena kuin olet. Tule ja tee oma treenisi yhdessä iloisen porukan kanssa. 
Tervetuloa :D!
Mulla on ollut viikon verran flunssaa, yskää ja nuhaa. Edelleen saan niistää ja räkää irtoaa, joten omat liikkumiset ovat melko rauhallisia ja matala sykkeisiä. Rauhoittuminen on tehnyt hyvää toipuessa maakuntaviestin pettymyksestä ja nauttiessa kummitytön ristiäisjuhlasta. Nyt kuitenkin halu parantua on kova, sillä luvassa olisi jo tänään pyöräsuunnistus testailua, viikonloppuna rogaining-kisa ja ensi viikolla suunnistuksen SM-sprintti. Puhumattakaan, että jo kuukauden päästä on Vaarojen maraton.. Jännittää.

Mukavaa syyskuista viikkoa kaikille ja nähdään!

~Eija~

perjantai 16. syyskuuta 2016

Sprinttijännitystä

Alku viikko oli taas tarkasti aikataulutettu setti töitä, ruuanlaittoa, lasten kuljettamista, ohjauksia ja pari sovittua tapaamista kasvotusten ja puhelimitse. Iltaisin olin niin valmis nukkumaan, että taas aamulla olin tikkana pystyssä ja pyörät lähtivät pyörimään alusta. Taputan itseäni olkapäälle tyytyväisenä, sillä kaikki suunnitellut asiat tuli hoidettua ja tehtyä. Mutta joka päivä ja joka viikko ei tällaista settiä pystyisi. Loppu viikon kaksi vapaapäivää armahti ja taas on akut "almost full" :) Pieni paine asioiden hoitamisessa toisinaan auttaa niiden toteuttamisessa ja lepo urakan jälkeen tuntuu entistä paremmalta.
Ei voi olla mainitsematta tuosta auringosta, joka on hellinyt tämän viikon. Onneksi ehdin siitä nauttia, kun kahvakuulatreenit huhkitaan vielä syyskuu ulkona ja vapaapäivinä yritän saada puutarhaa kuntoon kohti talvea. Syksyn värit ovat kevään puhkeavan vihreyden jälkeen toiseksi parasta luonto taidetta ehdottomasti. Kunpa tämä väriloisto kestäisi vielä tovin ja lokakuun mahdolliset harmaat kurakelit jäisivät väliin kokonaan. Lunta sitten maahan vauhdilla kun lehdet ovat puista tippuneet. Mulle kelpaisi :)
Puutarhaterapian lisäksi vapaapäivänä ehdin itselle poikkeukselliselle aamulenkille. Oon enemmän iltalenkkeilijä kuin aamulenkkeilijä. Aamuisin herään niin hitaasti ja oon aluksi aina niin viluinen. Mutta nyt piti vain käyttää tilaisuus hyväksi ja lähteä loikkimaan pitkin peltomaisemia. Kyllä olo keveni taas huomattavasti ja ajatukset järjestyivät paikoilleen.
Jos jotain hyvää kiireinen viikko on tehnyt, niin vielä parempaa on se, että se on pitänyt mun ajatukset lauantain kisasta poissa. Mutta tänään perjantaina on vaan ollut pakko katsoa totuutta silmiin ja ajateltava huomista starttia...kahta starttia. Edessä on mun ensimmäiset Suomen Mestaruus suunnistuskisat! Sprintti kisat. 

Sprintti siitä mielenkiintoinen suunnistuslaji, että siinä metsässä liikkumisen sijaan mennään kaupungin keskustassa talojen, torien, puistojen ja autoteiden seassa. Sprinttikarttamerkit ovat hiukan erilaiset kuin normi metsäisessä suunnistuskartassa. Kielletyillä alueilla liikkuminen rangaistaan suorituksen hylkäämisellä, eikä siinä mitkään selittelyt auta. Ensimmäiset sprintti kisat on järjestetty Vaasan ja Mustasaaren alueella 1980-luvulla ja nyt lauantain kisassa palataan historiallisesti tämän lajin juurille, Vaasaan. Paikalle on tulossa sellaiset 1800 suunnistajaa. Nimensä mukaisesti kisa on lyhyt ja todella nopea tempoinen. Ohjeellisesti radalle kuluu aikaa jotain 15 minuuttia ja vauhti pidetään mahdollisuuksien mukaan koko ajan tapissa. Tiukat kurvit talojen nurkilla, rastille pysähtymiset ja erityisesti reitinvalinnat ratkaisevat kuka on paras.
Omalla kohdalla on kovat paineet saada hyväksytty suoritus, ei mitään sen kummempaa. Kahdelta edelliseltä sprintiltä oon saanut hylsyn, juuri kielletyn alueen ylityksestä, jotka on tapahtunut silkasta omasta erehtymisestä eikä tahallisesta vilppi yrityksestä. Mä oon nyt sitten yrittänyt painaa mieleeni ja sisäistää nuo merkit ja oon tuijotellut vanhoja sprinttikarttoja siinä toivossa, että virheet on nyt tehty ja niistä on opittu. Jännittää tosi kovaa kuinka tässä käy. Kuinka aamupäivän karsinnassa pääsen kartalle ja selviydynkö hyväksytysti iltapäivän finaaliin?
Mainitsinko jo että jännittää hirmuisesti ;)? En tiedä saanko edes tulevana yönä nukutuksi.

Pitäkää peukkuja :)

~Eija~

maanantai 12. syyskuuta 2016

Voihan karttamerkit ja kröhä

Flunssa yritti viime viikolla iskeä mun kantaan, kuivahkoa yskää ja päänsärkyä ja mä puolestani taistelin vastaan c-vitamiinein ja villasukin. Mä olin jo ilmoittautunut kolmeen suunnistuskisaan joten täysin levossa en pystynyt olemaan. Jokaisen vedon jälkeen kyllä keuhkoissa tuntui ja limaakin irtosi, mutta ei ainakaan toistaiseksi pahentaneet oloa. Suosittelen flunssaisena kaikille lepoa urheilusta, mutta on se niin vaikeaa omalla kohdalla. Kisojen lisäksi en muita omia treenejä tehnytkään, vaikka tarkoitus oli. Mutta olipa tässä jo muutenkin karttojen kahinaa :)
Suunnistaessa kädet on täynnä tavaraa :)
Ensimmäinen kisastartti oli arki-iltana sprintti veto. Sprintissä usein suunnistetaan keskellä kaupunkia tai kylän keskustassa. Kartta on hiukan erilainen kuin perus suunnistuskartta. Ennen kisaan lähtöä on syytä opetella tai edes kerrata karttamerkit, että tietää kielletyt ja sallitut ylityspaikat. Mä en sitä kiireessä tehnyt... Tämä taisi olla koko suunnistaja"urani" viides sprintti ja jo toinen hylsy. Ylitin matalan muurin ja oivalsin mahdollisen virheeni heti kun astuin muurin toisella puolella olleelle nurmikolle. Kiersin toki koko radan läpi ja kiertelin aivan älyttömiä koukkuja pohtien koko ajan saakohan tästä mennä tai onkohan tästä sallittua juosta. Epävarmuus kalvoi koko matkan ja odotetusti se sitten koituikin kohtalokseni. 
Sprintti kartta.
Juoksu kyllä kulki ja sprintti vauhdikkuudessaan on aivan huippu laji, mutta pohtimaan pisti onko sitten kuitenkaan mua varten. Tämän viikon lauantaina on SM-sprintti Vaasassa ja olin ajatellut viime viikon sprintin olevan hyvää harjoitusta. Hylsyn vuoksi epäröin kovastikin ilmoittaudunko vai en. Suunnistajakolleegan kannustamana kuitenkin ilmo lähti ajallaan ja elämäni ensimmäiset SM-kisat lähestyy...
Kohta valot päälle :)
Viime viikon toiset suunnistuskisat olivat aluemestaruus yösuunnistuskisat. Yö ja pimeys herättää aina kunnioitukseni, eikä nytkään ollut poikkeus. Oma lähtöaika oli klo.22.05 ja silloin oli jo todella pimeää. Onneksi oli mukavan lämmin, noin 15 astetta plussaa ja pieni tihkusadekin loppui juuri ennen lähtöä, joten metsässä oli kelin osalta oikein mukava tarpoa. Puhdas suoritus ei ollut tämäkään, ei sitten lähellekään. Ekalle rastille heti kiertelyä, toiselle tyhmää polun hakua ja monelle muullekin hiukan oikealta tai vasemmalta. Kolmelle rastille taisin mennä ihan nappi suorituksella. Mutta ei jäänyt mikään suuremmin harmittamaan, koska pääasia oli pysyä pimeässä metsässä rauhallisena ja saada hyväksytty suoritus ja siinä onnistuin :)

Viime vuonna olin myös sprintissä ja yökisoissa ja niistä pääset lukemaan tästä.
Yösuunnistus reittiä.
Koko viikon kruunasi vielä sunnuntaina kansalliset keskimatkan suunnistuskisat. Syyskuinen keli helli taas auringonpaisteella ja puista putoavilla keltaisilla lehdillä. Joko oon ollut niin kiireinen tai kaikki on tapahtunut niin kovin yhtäkkiä, mutta viikonloppuna huomasin miten syksy oli konkreettisesti alkanut. Auringonpaiste korosti puiden lehtien keltaisia, oransseja ja punaisia värejä ja tuuli toi viileä kosketusta muuten niin lämpöiseen ilmaan. Oli todella kaunista :)

Kisa meni aivan hyvin. Melko joutuisa, helpohko rata, mutta kiva välillä näinkin. Mitään rastia ei tarvinnut hakea, mutta osan otin varman päälle rauhallisesti karttaa lukien. Oli oikein eheyttävä kokemus alkuviikon sprintti kokemuksen jälkeen ;) 
Viikon saalis.
Tänään tallustelin kumpparit jalassa puutarhassa ihaillen kesän viimeisiä merkkejä ja syksyn alun väriläiskiä. Toivottavasti syksy antaisi tällaisia kauniita päiviä vielä monta monta lisää ja että tämä mun olkapäällä kiusaava flunssan poikanen putoaisi kyydistä ja päästäisi mut taas kunnolla liikkumaan. Viikonloppuna ainakin toivoisin pystyväni starttaamaan SM-sprinteissä terveenä ja karttamerkit selkeänä mielessä. Pitäkää mulle peukkuja :)

Aurinkoisia syyspäiviä kaikille :D!

~Eija~