Näytetään tekstit, joissa on tunniste rogaining. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rogaining. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 30. syyskuuta 2018

Kolmen tunnin mini-rogaining ja erikoispitkää

Viikonloppu piti sisällään paljon ulkoilua karttojen ja rastien parissa. Aivan huippu viikonloppu siis 👍! Lauantai aamulla piti laittaa herätyskello herättämään ja muun perheen vielä nukkuessa hiippailin ulos talosta miinus neljän asteen pakkaseen. Lipsuttelin autollani Kurikkaan Kimmon pihaan ja siellä pääsin Tuomon kyytiin ja haimme vielä Eevan ilon pitoon mukaan. Ei siis tarvinnut yksin ajella Kankaanpäähän Jämin mini-Rogaining kisaan. Jäiset tiet, tien yli jolkottelevat hirvet ja pellolle pyörineet pakettiautot vei Tuomon keskittymisen, kun me muut häirittiin jutellessa asiasta ja niiden vierestä. Hulvattoman hauskaa seuraa 😊 Kiitos asianomaiset että pääsin seuraanne!
Perillä oltiin tasan kello yhdeksän kun karttoja alettiin jakamaan. Ehdin jo hyvin silmäillä tarjolla olevien rastien pisteitä ja miettiä reittisuunnitelmaa, kun isoveljeni ehti myös paikalle. Päästiin heti yhteisymmärrykseen miten lähdetään kiertämään, mutta reitille käytettävän ajan arvioiminen oli haasteellista. Kolme tuntia olisi aikaa, mutta siinä ajassa ja mielellään muutaa sekunti alle pitäisi olla maalissa. Jokaiselta yli menevältä minuutilta saa 10 miinus pistettä. Sivusta kuulimme, että etelän rastit ovat haastavia ja maasto olisi hidasta. Silti päätimme sinne ehdottomasti mennä, koska siellä olisi kaksi yli sadan pisteen rastia. Vastaavia ei aikaisemmissa käymissämme kisoissa ole ollut. Ne piti ehdottomasti noutaa. Pohjoisen puolen rasteille tehtiin useampikin suunnitelma ja päätettiin katsoa tilanteen mukaan kuinka ja miten monta sieltä noukitaan.
Reittisuunnittelua.
Kello 11.30 kaikki joukkueet kahden ja kolmen tunnin sarjoissa saivat lähtöluvan. Rauhallista jolkottelua, lämpöä kroppaan ja pientä hakua alkupään rasteilla. Muita joukkueita vilisi edessä ja takana, mutta tuskinpa kenelläkään oli juuri samanlaista reittiä. Hyödynsimme teitä ja polkuja, pellon reunoja ja kuviorajoja. Suunnistettavat mäet olivat aivan hyvä kulkuista, vain lyhyitä pätkiä vauhti hidastui mainittavasti. Erityisen kaunista oli etelän kuusimetsässä jossa sammalmatto peitti alueen. 
Rasti kangasmaastossa.
Tunnin taivaltamisen jälkeen vasemman jalan sisäsyrjän vamma ilmoitteli itsestään, mutta pehmessä metsässä askeltaminen tuntui silti ihan ok:lta. Hörpin vettä silloin tällöin. Siirtyminen eteläosan metsästä pohjoisosan kankaalle vauhditti menoamme entisestään. Olimme reilusti arvioitua aikaamme edellä ja lähdimme kohti koillis kulmaa ja 97 pisteen rastia. Sai juosta suoraan, sillä metsänpohja oli todella helppo kulkuista. Polkujakin risteili sinne tänne ja niistä saattoi helposti mennä sekaisin. 

Kahden tunnin kohdalla, hiukan alamäkeen viettävällä tiellä jalan kipu viilsi oikein kunnolla. Piti hiukan nilkuttaa. Ärsytti! Takaisin metsään päästyä juokseminen onnistui taas paremmin, vaikka joka askeleella kipu tuntuikin. Nälkäkin kurnahti vatsassa, mutta hörpin vaan lisää vettä vaikka pientä evästäkin olisi repussa ollut. Koin, ettei ollut aikaa nyt evästää, sillä päätimme lähteä hakemaan kartan luoteis osankin rasteja niin monta kuin ehtisimme. Ne rastit olivat todella lähellä polkuja, selkeissä rastipisteissä, eikä niitä oltu piilotettu, vaikka useimmiten Ilkka pitempänä näki rastin ennen kuin mä. 

Lopulta meille jäi todella hyvin aikaa rullailla maaliin. Aikaa jäi reilu seitsemän minuuttia. Kahta rastia lukuunottamatta kaikki haettiin ja tällä suorituksella irtosi kakkostila kolmen tunnin sarjassa 😃! Oltiin todella tyytyväisiä! Etukäteen Ilkka epäili kuntoaan ja mä pelkäsin jalkani kipua, mutta vajaa 23 kilometriä vaan taitettiin hyvällä rytmillä. Ja on tämä rogaining vaan hurjan hauskaa ja innostavaa!
Puu nojaa isoveljeen 😆
Kisasta palautteluna syötiin kotimatkalla pitsat ja kotona lämmitin saunan. Siellä istuessa pidin kipeää jalkaa kylmässä vedessä ja se todella auttoi kipuun. Sunnuntai aamulla kävellessä kipu kuitenkin tuntui heti. Rogaining kisa ei todellakaan tehnyt hyvää, mutta en edes ajatellut jääväni pois suunnistuksen aluemestaruus erikoispitkiltä. Koska tiesin olevani sarjani ainut osanottaja ja maasto Alahärmän Yliviitalassa tulisi olemaan haasteellista, päätin mennä ihan rauhallisesti ja suunnistaa tarkasti. Kisakaverina mulla oli 8 vuotias tyttäreni, joka suunnisti elämänsä toisen kerran kisoissa ihan oikeaa suunnistusta ilman siimaa. Olin tosi ylpeä hänen suorituksestaan, vaikka etukäteen neitiä jännitti todella paljon. Hyvillä mielin, virheistä huolimatta maaliin neiti tuli iloisena ja sai hyväksytyn suorituksen. 
AM-kisan lähtötunnelmaa.
Omasta suorituksesta en sitten aivan tyytyväinen ollutkaan. 7,6 kilometrin (linnuntietä) matkalla alku lähti ihan ok, jalkoja lämmitellessä. Kolmoselle, neloselle ja vitoselle helpohkot tie kierrot, joista jalka ei tykännyt mutta rauhallisessa vauhdissa jotenkin siedettävää. Puolessa välissä reittiä noustiin kallioille ja olisi pitänyt tarkasti suunnistaa. Mulla meni kuitenkin yhtä kertaa lukuunottamatta koko ajan liikaa oikealle. Mun mielestä mikään ei ollut oikein selkeää. Sitten kolmanneksi viimeiselle rastille tein oikein kunnon pummin. Siellä olin kalliolla, ketään ei näkynyt eikä kuulunut missään ja mä en tarkalleen tiennyt missä kohdassa oon. Kiertelin muutaman kumpareet ja mielessä jo kävi että annanko olla. Toisaalta en ole koskaan keskeyttänyt, joten miksi ihmeessä keskeyttäisin nyt. Lopulta hain suunnan ylittämältäni ojalta ja pääsin kartalle. Rasti löytyi ja itsensä voittajana, vaikka toki hiukan lyötynä viimeisten rastien kautta maaliin. Ei ollut mun päivä.
Erikoispitkän radan loppu rasteja.
Suunnistuksen aluemestaruuskausi 2018 taputeltiin tällä kisalla valmiiksi. Aika moneen kisaan oon osallistunut ja parasta on ollut se, että kotoa on tytär ollut mukana. Yhdet suunnistuskisat olisivat vielä tälle syksyä suunnitelmissa.

Alkava viikko lepuutetaan jalkaa ja juoksulenkit jää välistä. Sen sijaan vesijuoksua ja pyöräilyä on ohjelmassa. Toivon jotain ihmeellistä ja ehkä mahdotontakin tapahtuvan, että jalka olisi ensi viikonloppuun mennessä ihan ok. Viikonlopun rasituksista huolimatta kävelen ihan normaalisti enkä edelleenkään perus arjessa tarvitse mitään särkylääkkeitä. Kyllä tämä tästä.

~Eija~

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Kesäillan Rogaining helteessä

Astuessani tehokkaasti ilmastoidusta, lähes kylmästä työpaikastani ulos tiistai iltapäivällä, oli vastassa helteinen seinä. Ulkona mittari näytti plus 30 ja aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta. Poljin reippaalla vauhdilla kotiin, että ehdin muutaman jutun vielä heittää reppuun ja syödä nopeasti jotain ennen kuin Päivi oli tulossa mua hakeman. Lähdettiin Ikaalisiin, Kesäillan rogainingiin. Molemmilla oli takana viime viikon helteinen Fin5-suunnistusviikko ja Päivillä ennen sitä myös Merenkurkun rastipäivät. Pari lepopäivää oltiin pidetty, mutta arjen askareet yhdistettynä helteeseen eivät levossakaan päästä helpolla. Itsellä lisäksi edellis yön viiden tunnin unet eivät varsinaisesti auta pitämään päätä kylmänä. Mutta olimme tapahtumaan ilmoittautuneet ja hyvillä fiiliksillä matkaan lähdimme. Suunnittelimme etenevämme rauhallisesti ja päättäväisesti.
Reitti suunnittelua nuppineuloilla ja langalla.
Kurvasimme parkkikselle, Niiniharjulle juuri kun kartat jaettiin reittisuunnittelua varten. Kahden ja kolmen tunnin sarjoista onneksi olimme valinneet viime vuoden tapaan kaksi tuntia. Sille ajalle varaamamme juomat riittäisivät ja ehdittäisiin sitten vielä järkevään aikaan takaisin kotiinkin. 

Ensi silmäyksellä kartan alareunan suo rastit päätettiin jättää pois, vaikka sieltä olisi hyvin pisteitä saanutkin. Muutenkin maasto näytti siellä olevan paljon pieni piirteisempää ja itse ainakin tulin juoksemaan kangasmaastoon, sillä edellis viikon soissa ja tiheiköissä tarpomiset olivat vielä tuoreessa muistissa. Tarkkaan piti katsoa missä kohdassa korkeuskäyrää noustaan ja koska lasketaan. Hyvä, uusi muistisääntö mulle oli se, että suolle aina laskeudutaan!
Kuoppa rasti.
Päätimme lähteä napsimaan harjun päällä olevia rasteja, tehden kiemurtelevan kierroksen. Loppuun suunniteltiin heti mahdollisuus lyhentää reittiä. Nuppineula ja langan solmu viritelmien mukaan suunnitellun reitin pituudeksi tulisi noin 17 kilometriä. Odotimme maaston olevan nopea ja helppo kulkuista.

Lähdössä porukka jakaantui kahtia. Muutama mies partio lähti ravaamaan reipasta vauhtia ja me perään, suunniteltua reippaampaa vauhtia. Ideana on kerätä pisteitä sarjan määritetyssä ajassa mahdollisimman paljon. Yli menevästä ajasta saa miinus pisteitä. Pisteet tulevat rastikoodin mukaan, joten jos mahdollista, niin kannattaa käydä iso numeroisilla rasteilla ja mahdollisimman monella. Mulle yksi iso tärkeä asia on ehtiä maaliin määritetyssä ajassa.
Ihanaa kangasmaastoa ja Päivi.
Ekan rastin jälkeen meidän kanssa samalle suunnalle, harjun päälle lähti kaksi partiota. Neljättä rastia emme meinanneet löytää, vaikka mielestämme olimme aivan oikeassa paikassa. Siihen tuli muitakin ja lopulta joku löysi leimasimen ja kaatunut rastilippu löytyi vierestä kuopasta. Ei ihme, ettei näkynyt! Tuohon tuhraantui arviolta kaksi minuuttia... Jatkettiin harjua hiukan alaspäin ja seuraavan rastin jälkeen kaksi muuta partiota lähti jatkamaan harjulla, kun me lähdettiin lisää laskeutumaan ja etenemään kartalla keskellä kohti itäisintä reunaa. Oli mukavempi jatkaa ihan kahdestaan, omaa suunnistusta tehden. Vasta ihan lopussa taas saimme seuraa.

Hakeuduimme mahdollisimman paljon poluille, sillä vaikka kangasmaastossa kasvillisuus on matalaa ja näkee kauas, oli jäkälikkö yllättävän pehmeää ja upottavaa. Kuumuus laittoi hikikarpalot nokkumaan heti alkumatkasta ja oli tärkeää yrittää pitää vauhti maltillisena. Juotavaa tasaisesti ja Päivillä oli lisäksi siripiriä, glukoositabletteja. Tavoitteeksi asetin itselleni juoda koko litran vettä mikä mukana oli ja tässä onneksi onnistuin. Kuitenkin maaliin tulon jälkeen tuli juotua vielä illan aikana reilusti toista litraa.
Rogaining-kartta
Ennen kymmentä kilsaa himmattiin vauhtia, sillä väsymys alkoi painaa. Päivillä tuli vilunväreitä, eikä se ole hyvä merkki, vaan kertoo energioiden vähenemisestä. Aikataulussa toki oltiin, mutta että päästäisiin kahdessa tunnissa maaliin ja hyvä voimaisina, oli rauhoitettava vauhtia. Yhteistuumin päätettiin jättää ensin yksi rasti välistä. Lopulta vielä toinenkin, vaikka alkuperäisten laskelmien mukaan edelleen olimme hyvin aikataulussa. Viimeinen kolme kilometriä mentiin sitten ihan rauhassa jutustellen ja pari viimeistä rasti hakien. Olimme maalissa ajassa 1:48, eli aikaa olisi ollut vielä vajaa 12 minuuttia. Olisi sittenkin pitänyt hakea se ensimmäisenä pois jätetty rasti, se olisi ollut vain vajaan kilometrin koukku. Nyt ehdimme tuossa ajassa 16 kilometriä, aika hyvin 😊
Maalissa.
Tulimme kahden tunnin sarjassa 6. ja olemme tyytyväisiä. Kuitenkin hiukan jäi harmittamaan, sillä yhden rastin hakeminen olisi nostanut meidät viidenneksi. Kolmen kärkeen ei ollut oikeastaan minkäänlaisia saumoja. Päällimmäiseksi kuitenkin jäi huippu fiilis hyvästä lenkistä ja ihanasta suunnistusmaastosta. Kun kartalla ei ole paljon tavaraa, pysyn mäkin hyvin kärryillä 😉 Kiitos Päiville kun otti mut kaveriksi ja yhteistyö toimi. Ei jäänyt tämä viimeiseksi kerraksi.
Tulokset.
Helteiden on ennustettu jatkuvan ja jatkuvan. Suoraan sanottuna en tykkää. Aamu varhaisella ja ysin jälkeen illalla keli on passeli, mutta koko tuo aika tuossa välissä on aika rankkaa. Lähes koko ajan väsyttää ja on vetämätön olo, jatkuva hiki otsalla ja jos vähänkin laiminlyö nesteytystä, oirii se päänsärkynä. Lämmöstä yrittää nauttia, mutta kyllä keskipäivällä pitäisi voida viettää siestaa. 

Huomenna hyppään aikaisin pyörän selkään, reppu täynnä eväitä ja kotiin palaan muutaman tunnin kökkatöiden jälkeen keskellä päivää. Hikinen urakka edessä 😅

~Eija~

lauantai 9. syyskuuta 2017

Suunnistusta pyöräillen ja rogaining-tyyliin

Flunssa on antanut hissuksiin periksi, mutta oletettavasti limaa nousee vielä pahimmassa tapauksessa pari viikkoa. Näin se vaan mulla menee. Mielialakin vetelee hiukan matalapaineessa menneitä muistellessa, mutta parhaani yritän pitää mukavaa menoa yllä. Näinpä mulle aukesi tällä viikolla mahdollisuus kokeilla pyöräsuunnistusta seuramme järjestämän alueen pyöräsuunnistus cupin yhteydessä. Kaikki tarvittavat varusteet löytyy ja pitkään olen jo haaveillut päästä kokeilemaan, mutta aina on ollut jotain muuta. Valittavina oli pitkä A-rata 15km, lyhyempi B-rata 10km ja pyörälle kuin pyörälle sopiva lyhyt C-rata 5km. Itselle tyypillisesti päätin lähteä pisimmälle ja tarvittaessa oli mahdollisuus tulla kolmannen kartan vaihdon kohdassa jo maaliin, jos siltä tuntuu.

Heti kärkeen luin karttaa hiukan väärin ja tein ihmeellisen koukun, mutta rasti löytyi. Pikku hiljaa se lähti siitä sujumaan ja kun samalla kartalla mentiin kolmeen kertaan ristiin rastiin, oppi jo kiertämään pahimmat hiekka hidasteet, hiekka montuilla kun pyörittiin. Enkä mä todellakaan kesken tullut pois, vaan loppuun asti pyörittelin ja tykkäsin :) 
Pyöräsuunnistus testattu!
Lauantaina sain isoveljeni lähtemään Kauhajoelle Karhurogaining-kisaan mun pariksi. Mun tiukan aikataulun vuoksi valitsimme 2 tunnin sarjan. Toinen vaihtoehto olisi ollut 3 tunnin sarja. Ensimmäisen kerran tähän lajiin tutustuin melkein vuosi sitten veljeni kanssa Peurungalla hyvällä menestyksellä. Rogainingista tykkään hirmuisesti. Se on kaverin kanssa mielenkiintoista reittisuunnittelua, monia mahdollisuuksia, tarvitaan juoksukuntoa ja suunnistustaitoa ja se ei ole voittaja joka on ensimmäisenä maalissa, vaan se joka kerää eniten pisteitä. 
Isoveljen kanssa reittisuunnittelua.
Meidän tyylillä; nuppineuloilla ja kilometrin välein solmutetulla langalla saatiin reilun 100 pisteen reitti suunniteltua ja loppuun pientä säätövaraa. Mahdollisimman paljon pyrimme hyödyntämään polkuja ja napata pari 9-pisteen rastiakin. 
Oma hapenottokyky hiukan takkusi loputtomasti irtoavan liman vuoksi eikä suunnistuskaan aivan nappiin mennyt. Luin karttaa välillä ihan väärin ja vaikka veli huikki, että kuvioraja meni jo, painelin mä vaan eteenpäin kuuntelematta. Onneksi siis en ollut metsäsä yksin, vaan oli kaveri pitämässä mut suunnassa. En tiedä, mutta en vaan saanut itseäni keskittymään kunnolla.
Rastihan se siinä :)
Mutta reittisuunnitelma piti ja rastit löytyivät, vaikka paria hiukan pyörähdettiin. Aikataulussa oltiin melko hyvin, mutta viimeinen 3-pisteen rasti jätettiin väliin. Oltaisiin se kyllä ehditty hakea, mutta veli tuumasi että kunto loppuu ja olisihan meillä saattanut tulla melko kiirus maaliin aikarajoissa.
Jolkotellaan kohti maalia.
Aikaa kului tunti ja 55 minuuttia. Kilometrejä kerty 14,1 ja pisteitä kerättiin 103. Tällä tuloksella tultiin toiseksi, pisteen päähän voittajista (olisiko sittenkin pitänyt noukkia se 3-pisteen rasti...hmm). Oli mukavaa, ei satanut, hirvikärpäsiä löytyi mun hiusrajasta vain 4 ja ehdin vielä rymyämisen jälkeen hyvin töihinkin :)
Kaikki saivat palkinnoksi hyvää Kauhajoen ruisleipää, nam!
Tänään sunnuntaina sain vajaan 16 kilometrin juoksulenkille seuraksi 10 vuotiaan poikani. Vaikka itse on hengästyksissä ja loppua kohden jo väsyttää, on se niin kiva samalla jutella lapsen kanssa, ihan kahden kesken. Mä saan pistää välillä tossua tosissani toisen eteen ja poika joutuu jarruttelemaan. Lupasi poitsu tulla toistekin :)

Tästä on hyvä lähteä kohti uutta viikkoa :)

~Eija~

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Kesäillan rogaining

Palautuminen Ylläksen valloituksesta on hyvällä mallilla, vaikka kesken. Viikonloppuna en pystynyt ottamaan yhden yhtä juoksuaskelta, sillä etureisien hapot estivät lihasten normaalin käyttämisen ja sunnuntaina kummityttöni konfirmaatiotilaisuudessa alttarilla huomasin kun jalkani tärisivät koko ajan. Piti vaihtaa asentoa jatkuvasti. Pahin kipu oli reisissä ja oikean jalan pohkeessa. Maanantaina pystyin jo kävelemään portaita ilman tukea, mutta sivulliset huomasivat lievän varomiseni. Illalla reipas kävelylenkki ja sauna verrytti jalkoja mahtavasti. Niin mahtavasti, että eilen tiistaina tiesin varmasti pystyväni osallistua Kesäillan Rogaining-kisaan Ikaalisissa. Toki joka tapauksessa olisin kisaan lähtenyt kun olen luvannut, vaikka sitten särkylääkkeiden voimin ja hammasta purren.
Reittisuunnittelua.
Onneksi kuitenkin valitsimme 2 tunnin, eikä 3 tunnin sarjaa, sillä jalat olivat väsyneet ja lievä univelkakin oli päällä hiukan lyhyeksi jääneiden yöunien vuoksi. Päivi tuli hakemaan mut sovitusti ja dieseli vei meitä puolentoista tunnin ajomatkan päähän (voi kamalaa miten paljon mä olen autossa istunut viimeisen viikon aikana!!). Tultiin täydellisellä ajoituksella kisapaikalle suoraan hakemaan kartat ja reittisuunnittelu sai alkaa.
 
Rogainingissa on kyse suunnistuksesta. Kartat saadaan tuntia tai kahta ennen lähtöä, riippuen reitin kulkemiseen tarkoitetusta ajasta. Eilen suunnitteluun oli käytettävissä puolitoista tuntia. Karttaan on merkattu kaikki rastit ja rastin numero kertoo kuinka paljon siltä saa pisteitä. Tarkoitus on saada mahdollisimman paljon pisteitä ja tulla maaliin aikarajoissa. Ajan ylityksestä vähennetään pisteitä - eilisessä kisassa jokaiselta alkavalta minuutilta vähennettiin 10 pistettä. Paremmuus järjestykseen laitetaan pisteiden mukaan. Yleensä rogainingissa kuljetaan 2-5 ihmisen ryhmässä ja kaikkien ryhmän jäsenten on käytävä rastilla. Jokaisella on toki kartat, mutta vain yksi leimaa.
Reitin suunnittelu on ehkä mielenkiintoisin ja haastavin asia rogainingissa. Mä olin askarrellut ompelulangasta pätkän, jossa oli solmut joka kilometrin välein ja pistelimme nuppineuloja karttaan ja pujottelimme lankaan niiden välissä. Solmut laskemalla oli helppo laskea kuljettua matkaa. Tämän jutun olen oppinut isoveljeltäni, jonka kanssa olin viime syksynä ensimmäisen kerran "rogaamassa".
 
Etukäteen olimme arvioineet, että ehdimme kahdessa tunnissa noin 15 kilometriä. Polkuverkostoa oli paljon ja vain muutamia selviä hitaampia metsäosuuksia. Jyrkkää nousua oli osumassa reitillemme kahdesti. Arvioimme kilometrivauhtiamme ja kulutettua aikaa muutamalle rastille ja reittimme loppuun teimme ensimmäisen suunnitelman ja vielä varasuunnitelman jos aikaa on hyvin jäljellä. 
Kaksi kovaa ja yksi ehdoton huippu ->
Venla Harju, suunnistuksen tämän vuoden keskimatkalta MM-pronssia :D Arvostan korkealle!
Kaikki lähtivät yhtä aikaa ja oli mielenkiintoista nähdä miten eri suuntiin porukka lähti, reitin kun voi suunnitella niin monella tapaa. Me valitsimme tie pätkän asutuksen poikki ja sinne lähti muutama muukin joukkue. Oli hienoa miten moni oli saanut porukan kasaan arki-iltana ja ehdoton tunnelman kohotus itselle oli Suomen huippusuunnistajien läsnäolo. Heidän menonsa metsässä on jotain valtavan lennokasta ja ihailen sitä taitoa. Ihastelin myös perhejoukkueita, joissa arviolta 10 vee ja nuoremmat suunnistivat yhdessä vanhempien kanssa. Mä ja Päivi lähdimme omaa sopivaa vauhtia, omia tuntemuksia kuunnellen. 
Päivi askeltaa kohti pusikossa olevaa rastia.
Oma juoksu kulki ihan mukavasti, vaikka ei askel mikään kevyt ollut. Alkuun vasemman jalan kantapään ulkosyrjällä tuntui vihlaisuja, mutta tämä hävisi jossain kohdassa. Myös etureisiä painoi ja pakaroissa tuntui. Pohkeet olivat yllättävän ok:t, mutta molempien jalkojen etuvarpaat olivat kipeät, eikä tiukahkot ja kovat suunnistuskengät paljon anna armoa. Erityisesti alamäissä varpaat hakkasivat inhottavasti kenkien kärkiin. Jalkojen kolotuksista huolimatta juoksu tuntui kivalta ja yläkroppa toimi hyvin. 
Ihanaa neulaspolkua.
Rastit löytyivät suunnitelman mukaan, paria rastia hiukan kaartaen. Maasto oli kaunista kangasmaastoa ja soisemmat alueet kiersimme tai jätimme ne rastit suosiolla hakematta. Keli oli just sopiva; aurinko paistoi muutaman hassun pilven lomasta ja tuuli piti lämpötilan parissakympissä. Hiki tuli, mutta ei ollut läkähdyttävää. Meillä oli pienet juomapullot vyötäröllä mukana ja kerran kierrettiin juomapisteen kautta, mutta melko vähän mun tuli juotua. Harvoin otan juotavaa parin tunnin lenkeille, joten nytkään tästä ei ollut ongelmaa. Pyrin ennen ja jälkeen lenkin juomaan runsaasti.
 
Olimme suunniteltua aikaa reilusti edellä, joten otimme kakkos suunnitelman käyttöön ja kiersimme hakien vielä kaksi rastia lisää. Ajan umpeutumiseen oli aikaa vajaa 10 minuuttia ja yksi rasti hakematta. Vaihtoehto olisi ollut tulla jo suoraa maaliin, mutta päätimme rohkeasti napata vielä viimeisen. Alamäkeä suoraan alas rastille ja käännös kohti maalia. Lähtö rastilta ei mennyt aivan nappiin ja hetkeksi menin jo poluista sekaisin, mutta löysimme oikealle tielle ja 2 tunnin aikarajassa maaliin, JES :D! Meidän kuluttama aika oli 1 tunti ja 57 min + sekunnit päälle. Tarkka suoritus! Matkaa tuli 16,9 kilometriä.
Tiukka nousu lopussa hapotti pohkeet ja pakarat kiitettävästi :)
Ai että oli mukava ilta rykäisy :) Vaikka pakarat kipeytyivät entisestään ja palautuminen siltä osin hidastuu ja molempien jalkojen etuvarpaiden kynnet tummuvat tummumistaan (kynnet tulevat irtoamaan...), oli reissu kaiken sen arvoista. Tuloslista näyttää hienolta; meidän Rastireippaat oli 5. sijalla (42 joukkuetta). Pisteitä 1226. Mielenkiintoista olisi nähdä miten huiput olivat rasteja kiertäneet, mutta ainakaan toistaiseksi en järjestäjien sivuilta sellaista väliaika linkkiä löytänyt.
Kesäillan tuloksia.
Iso kiitos Päiville, että haastoit mukaan ja luotit jalkojeni palautuvan tarpeeksi. Oli hienoa :D!
 
~Eija~


sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Peurunka Rogaining 2016

Valmistelut ensimmäiseen rogaining -kisaan oli tehty. Edellisenä iltana lilluin kruittuiseksi lasten kanssa Kylpylä Peurungan aalloissa ja vesiliukamäessä. Yö nukuttiin koko sakki todella hyvin ja aamulla maistui aamupala. Edellisiltainen viileä tuuli oli aamuksi tyyntynyt alkaakseen taas kisan starttiin mennessä. Arvoin kovasti vaatteiden kanssa ja loppu viimein muuten oli aivan osuva asuvalinta, mutta pitkät kalsarit olisi voinut jättää päältä pois... Isoveli ajeli Peurungalle vasta lauantai aamulla ja olikin paikalla noin vartti ennen karttojen jakoa. Mua aina hermostuttaa kun aikataulu menee tiukalle, mutta hyvinhän tässä ehdittiin.
Isoveli ja mä kesittyneesti ;)
Laitettiin styroksi pöydälle, kartta styroksille ja suunnittelu sai alkaa. Aikaa olisi 4 tuntia hakea mahdollisimman monta rastia ja arvokkaita pisteitä. Meillä oli lankaa, jossa oli kartan mittakaavan mukaan kilometrin välein solmu. Nuppineulojen ja langan avulla pystyttiin helposti laskemaan kuinka pitkä matka ollaan reittiä suunniteltu. Yritettiin hyödyntää polut ja tiet mahdollisimman hyvin, mutta joitakin kohtia päätettiin painaa suoraan metsän läpi. Pari rastia katsottiin mahdollisuudeksi napsia lisäpisteitä ja myös pari rastia, jotka tarvittaessa jätetään väliin. 

Nuppineulat ja lankaa kartalla. Lopuksi reitti alleviiauskynällä piirtäen.
Kiva puheen sorina ja keskittyneitä joukkueita päät yhdessä suunnitteli omia ratojaan. Meillä meni tunti suunnittelussa. Sitten syötiin nopeasti jotain, vessakäynti ja loput varusteet niskaan ja ulos odottamaan lähtölupaa.
Reitin suunnittelua.
Kaikki neljän tunnin sarjalaiset lähtivät samaan aikaan. Heti pihasta porukka hajosi kahteen suuntaan. Me kurvattiin oikealle mäkeä ylös, hyvillä mielillä ja innokkana :) Tavoitteena oli pitää hyvää vauhtia poluilla ja teillä ja metsässä pysyä suunnassa. Keskivauhdiksi suunniteltiin noin 8min/km.
Lähtö.

Ensimmäinen viiden pisteen rasti oli helppo. Siitä jatkettiin melko yksin kahden pisteen rastille, joka ei ollutkaan kartan osoittamalla paikalla. Onneksemme rastia etsimässä oli jo toinen sekapari ja yhdessä löysimme sen nopeasti noin 50 metriä edempää. Tämän jälkeen meno maistui hyvältä ihania metsäpolkuja ja latupohjia pitkin ylä- ja alamäkeen. Kauniita maisemiakin ehti vilkuilla. Metsäosuudet olivat lähes poikkeuksetta todella hidaskulkuisia. Oli risukkoa, kivikkoa ja liukkaita sammalmättäitä. Tarkkana sai olla ja jalkaa sai nostaa tosissaan.
Alkumatkan ylämäessä.
Toisia kisailijoita tuli vastaan ja saattoi vain arvailla minkälaisia reitinvalintoja he olivat tehneet. Joitain nähtiin useammin ja toisia ei ollenkaan. Kahden tunnin taivaltamisen jälkeen olimme edenneet noin 15km. Teimme päätöksen jättää yksi rastin haku koukku tekemättä, ettei lopussa tulisi liian kiire. Muutenkin edessä olisi vielä kaksi tiukkaa nousua ja voimia oli säästettävä. Maantie juoksua oli paljon ja se tuntui ilkeältä suunnistuskengät jalassa. Oli tunne, että oikean jalan kantapäässä on hiertymä. Energiavajeeseen huitaisimme Tuplat ja juotavaa päälle.
Sammalmättäinen alamäki.
Isoveljellä alkoi kolmen tunnin kohdilla jalka painamaan. Nyt teki todella tiukkaa ehtiä tavoiteajassa maaliin. Oli jätettävä houkutteleva 10 pisteen rasti väliin ja tyydyttävä korvaavaan kahden pisteen rastiin. Mä yritin tsempata isoveljeä mahdollisimman positiivisesti ja aina sain vastauksen, että "tullaan tullaan sitä vauhtia kun pystyy!". Mä olin yllättävän hyvilä voimilla, enkä olisi uskonut että ollaan pysytty liikkeessä kohta neljä tuntia. Kun aikaa oli enää 15 minuuttia, tiesimme että ehdimme sittenkin tavoiteajassa maaliin. Aikamme oli 3 tuntia 58 min ja 7 sekuntia :D Tiukille se meni, mutta riitti. Aivan mahtava fiilis :D! Mun gps-kellon mukaan matkaa tuli 32,6km.
Maalissa!
Me voitettiin 4 tunnin sekasarja, JIHUU :D
Aika siistiä näin ensikertalaiselle!
Palkintojen jaossa.
Tykkäsin kovasti ja päätimme jo että ensi vuonna mennän uudestaan johonkin rogaining -kisaan. Mukavan haastavaa, hauskaa, rentoa ja kivaa yhdessä :)
Kiitos isoveljelle kun haastoit mukaan :D!

~Eija~

perjantai 30. syyskuuta 2016

Uuden edessä jälleen

Mä oon yllytyshullu, varsinkin jos mua haastetaan kokeilemaan jotain uutta tai ylittämään itseni. Mä haluan haastaa omaa kroppaani, kestävyyttä ja nopeutta. Ylös voin mennä ja kauas myös, mutta veden alle en koskaan. Enkä missään nimessä pistä suuhuni mitä sattuun! Joo, kaikella rajansa!
No onneksi nyt ei ole kyse mistään äärimmäisyyksistä, mutta uuden edessä olen jälleen, sillä huomenna lauantaina pääsen ensimmäisen kerran kokeilemaan rogainingia (kuinkahan tuo sana fiksusti pitäisi taivuttaa...?).

Rogaining on yksi suunnistuksen muoto, joka on peräisin Australiasta. Siinä kartalle on merkitty rasteja ja tarkoitus on suunnitella oma reitti niin, että kerää tietyssä ajassa mahdollisimman monta rastia. Nämä rastit on myös pisteytetty, joten joltain rastilta saa esimerkiksi 5 pistettä ja toiselta 10. Eniten pisteitä saanut ja määrätyssä ajassa maaliin tullut voittaa. Ajan ylityksestä tulee aikasakkoa. Yksi hienoin juttu tässä lajissa on se, että matkaa ei tarvitse taittaa yksin, vaan yleensä mennään 2-5 hengen porukassa ja jokaisen on käytävä yhdessä rasteilla (ei siis voi hajaantua metsässä). Toki on myös joitain kisoja, joissa voi yksin matkaa taivaltaa. Matkat ovat yleensä 2 tunnista yhteen vuorokauteen.
Kuvahaun tulos haulle rogaining
Kuva Luontoon.fi -sivuilta
Kuvahaun tulos haulle rogaining
Esimerkki rogaining kartasta ja ripotellut rastit
 Kuten monessa muussakin lajissa, tässäkin kuka tahansa voi sitä harrastaa. Voi mennä tosissaan kisavaihteella tai fiilistellä luonnossa hyvässä seurassa. Vaihtoehtona voi olla myös kulkeminen pyörällä. 
Me, mä ja mun isoveli kuljemme huomenna jalkaisin ja aikaa on 4 tuntia Peurunka Rogaining-kisassa. Isoveli on kokeillut rogainingia jo aikaisemminkin, joten mulla on aivan luottavainen olo. Mä olen innokas ja hätäinen, isoveli on tahdikas ja rauhallinen. Siis aivan mahtava ennakkoasetelma ;)

Meillä oli puhetta jo pari kesää sitten, että joskus mennään yhdessä, mutta vasta nyt saatiin aikataulut osumaan ja heinäkuun lopulla ilmoittautumiset tehtyä. Meillä on molemmille suunnistuskokemusta lapsuudesta asti eikä se kipinä ole sammunut minnekään. Kunto on melko samalla tasolla, joten tavoitteena on pysyä hyvässä liikkeessä koko 4 tuntia. Sellainen sopiva maraton aika. Menemme hyvillä fiiliksillä, rentoa ja mukavaa suoritusta tekemään :)
Kuvahaun tulos haulle rogaining
Toinen esimerkki kartta netistä.
Oon kovasti miettinyt käytännön juttuja. Miten siinä reitin suunnittelussa onnistuu? Kuinka vaikeaa ajan kuluminen on arvioida eri maastoissa? Miten yhdessä suunnistaminen oikeasti lähtee sujumaan? Pystynkö juoksemaan metsässä reppu selässä? Mitkä vaatteet on järkevä pistää päälle? Kuinka paljon varaan evästä ja mitä?

Pakkasin useampaa vaihtoehtoa vaatteita ja ruokaa. Kyytiin lähtee iso pala styroxia ja isoveli tuo nuppineulat ja lankaa. Kompassi ja emit ok. Jalkaan päädyin laittamaan suunnistuskengät, vaikka koskaan en ole niillä noin pitkää aikaa taivaltanut. Niin, siispä kunnon sukat jalkaan. Reppuun eväiden lisäksi kertakäyttösadetakki, kännykkä vesitiiviisti pakattuna ja hanskat.


Mä saavuin Peurungalle minilomalle lasteni ja vanhempieni kanssa jo tänään. Virittäydyn rogaining -fiilikseen kylpylän aalloissa. Yritän parhaani mukaan pysyä nahoissani ;)

~Eija~