Yksi päivä elämästäni

Takana on hiukan huonosti nukuttu yö, vaikka Garmin Connect näyttää mun nukkuneen 8 tuntia ja 47 minuuttia. Syvää unta yli kolme tuntia ja REM-untakin melkein kaksi tuntia. Silti koen yön olleen huono. Viikon monenmoiset rasitukset painaa, eikä yhdet pitkät yöunet vielä korjaa kertynyttä univelkaa. Kello herättää lauantai aamulla puoli yhdeksältä ja nousen meidän perheestä ensimmäisenä ylös. Aamupalaksi syön kaurapuuroa, mustikoilla ja raejuustolla, näkkäriä ja teetä. Avaan läppärin lukeakseni päivän lehden samalla kun syön. Hetkeksi pysähdyn tuijottamaan näytön vuoristokuvaa ja ajaudun haavailemaan josko kesällä mun ja ystävän suunnittelema reissu Keski-Euroopan vuorille onnistuisi. Toivottavasti onnistuu.

Aamulla.

Digi-lehteä en ehdi lukea kuin puoleen väliin ja sitten onkin jo mentävä, sillä tyttärillä alkaa treenit Kurikassa kympiltä ja meiltä menee sinne ajaessa puolisen tuntia. Kaksi tuntisten harkkojen aikana päätän itse juosta viikon pitkikseni. Sataa räntää ja vettä, etelän puoleinen voimakas tuuli siivittää matkaan. Jalat tuntuvat melko raskailta, mutta tiedän niiden aukeavan kun nyt vaan jatkan eteenpäin. Toisen kilometrin aikana pääsen jo vajoamaan omiin ajatuksiini ja kilometrit alkavat kertyä ihan huomaamatta. En tervehdi vastaantulevia, koska he eivät katso mua päinkään, ainakaan suoraan. Oon tullut myötätuuleen ja reitti kääntyy vastatuuleen. Jalkoja painaa entisestään, mutta pusken eteenpäin. Sykkeet nousee muutaman pykälän verran, mutta vauhti pysyy hyvänä. Armoton pitkä suora ja räntä hakkaa naamalle, tämä jos mikä kasvattaa sisua!

Nuts Karhunkierrokselle on vajaa 100 päivää aikaa ja sielläkin voi sataa räntää ja ainakin tuulla voi ihan armottomasti. Voi olla kylmä ja kurjaa. Siitäkin huolimatta että edellisillä kerroilla on aina ollut aivan huippu keli. Hetkellisesti jo toivon, että olisi toukokuun h-hetki, että pääsisi matkaan. Mutta eihän tässä olla vielä lähellekään valmiita 100 mailin matkalle. Onkohan sitä koskaan. Pakko pysäyttää tuollaiset ajatukset ja jatkaa tätä lenkkiä eteenpäin.

Vessaselfie lenkin jälkeen.

Parin koukun jälkeen saan 20 kilometriä täyteen ja kurvaan harkkapaikan parkkikselle. Lenkin keskivauhti oli 4:55 ja aikaa meni 1:40. Keskisyke oli 140, mikä on mulle ihan sopiva vauhtikestävyys lenkin sykkeiksi. Riisun heti läpimärän takin, pipon ja hanskat. Nappaan vaihtovaatteet ja pujahdan vessaan vaihtamaan koko vaatekertani. Olo on hurjan hyvä. Kuivat vaatteet lämmittävät. Ehdin hetken seurata tyttöjen tekemistä, ovat hurjan taitavia ja iloisia.

Niin, iloisia siihen asti kunnes pääsemme autoon ja ajamaan kohti kotia. Kaikilla alkaa olla kova nälkä ja sehän pistää kiukuttamaan. Onneksi kotona odottaa valmis, lämmin ruoka. Iso kiitos miehelleni ja tyttöjen isälle!

Lounas kotona.

Suihkussa käyminen jää välistä, sillä nakkaan eväitä laukkuun ja hyppään takaisin autoon. Pitää ehtiä sairaalalle iltavuoroon. Yleensä menen aina kun mahdollista pyörällä noin 13 kilometrin matkan töihin, mutta nyt ei ehdi. Aamullinen räntäsade on muuttunut vesisateeksi, joten autolla meneminen on tänään ihan ok. Maisemat ovat todella kurjat helmikuuksi.

Töihin.

Töissä oli pitkästä aikaa rauhallisempi vuoro, tuli tarpeeseen. Mun työnkuva iltavuorossa oli koneen ääressä ja se alkoi tuntua loppu vuorosta vasemman lavan seudun kivuilla. Se on jumissa ja tuo hiiren siirtely ja napsuttelu saa sen aina pahenemaan. 

Työvuoro hoidettu.

Hurautin kotiin ja perheen päivän kuulumiset kuunneltuani lompsin tossut jalassa avannolle. Meidän takapihalla on lampi ja sateisen talven johdosta vedenpinta on sen verran korkealle noussut, että sinne on saatu mulle avanto. Muutaman minuutin iltapulahdus tekee yleensä niin hyvää ja niin teki tänäänkin. Pulahduksen jälkeen lämmin suihku, yövaatteet päälle ja villasukat jalkaan ja sitten hetkeksi sohvalle viltin alle teekupposen kanssa. Arjen ylellisyyksiä.

Pulahdus lammella.

Yksi päivä mun elämästä alkaa taas olemaan koettu. Istun vielä sohvalla, teekupposen haen ihan kohta ja jonkun tovin päästä sitten nukkumaan. 

Huomenna on Komian Kirkon Hölkän yhteistreenit Ylistaron koulukeskuksen pihalla klo.10. On luvattu kaatosadetta ja myrskyn tapaista, joten tulee siis aika ikimuistoista ja mielenkiintoista näin vetäjän näkökulmasta. Tervetuloa tsekkaamaan mitä Päivin kanssa ollaan suunniteltu!

Ei ennakkoilmoittautumisia. Osallistumismaksu 2€.

Nyt kaikille hyvää yötä!

~Eija~