Tänään perjantaina oli lomaviikon ehkä odotetuin juoksuretki, kun Sarin kanssa lähdettiin Isojoelle Lauhanvuoren kansallispuistoon. Mulle osa poluista oli viime toukokuun Antin maastomaratonilta tuttuja, mutta Sarille paikka oli ihan uusi. Nyt valitsimme lähtöpaikaksi Lauhansarven luontomatkailukeskuksen. Netistä tulostamamme kartan ja talon seinässä olevan kartan mukaan yritimme löytää haluamamme lähtöpaikan, mutta se tuottikin vaikeuksia. Lähtöportti löytyi, mutta polkua ei erottanut heinien joukosta. Lopulta alun kaksi kilometriä taitoimme hiekkatietä ja myöhemmin pääsimme odotetuilla poluille ja kunnolla matkaan.
 |
| Pirunpelto |
Lauhanvuoren kierros on 23,3 kilometriä pitkä ympyräreitti ja halutessaan pystyy suunnittelemaan lyhyemmän tai pitemmän reitin. Pyörilläkin siellä pääsee aika kivasti kulkemaan ja pyöräilijöitä siellä jokunen patikoijien ja yhden toisen polkujuoksijan lisäksi näkyikin. Me pidettiin vauhti maltillisena, että pystyimme samalla päivittämään useamman viikon kuulumiset ja että näimme mahdollisimman paljon ympärille.
 |
| Kirkas metsälampi. |
Lauhanvuoren luonto on monipuolista. Kaunista kangasmaastoa, kuusi- ja talousmetsää, pitkospuita soiden yli, pulppuavia lähteitä ja puroja sekä valtava pirunpelto. Spitaalijärven taukopaikalla oli paljon porukkaa evästämässä ja sinne pääseekin helposti läheiseltä parkkipaikalta. En tiedä mistä järvi on moisen nimen saanut, mutta kertomusten mukaan sieltä on aikanaan viety vettä Venäjän ruhtinaalle, koska vedellä uskottiin olevan parantavia vaikutuksia.
 |
| Spitaalijärvi |
Spitaalijärven jälkeen lähdettiin hissuksiin kiipeämään kohti Lauhavuoren huippua (231m). Siellä on näkötorni josta näkyisi aika kivasti pikkuisen kauemmas, mutta tietysti se oli vielä lukittu. Tarvitsee siis joskus toiste tulla uudestaan jos onnistuisi silloin päästä vielä korkeammalle.
 |
| Paikka paikoin aivan hyvät opasteet. |
Lauhanvuorelta laskeuduttiin taas maltillisesti alaspäin, kohti Kaivo- ja Ahvenlammia. Sitten kierrettiinkin tovi uudehkoa aidan viertä, joka on peuroja varten. Aidatulla alueella kasvatetaan luontoon palautettavia metsäpeuroja. Peuroja emme toki nähneet.
Loppu puolella reittiä polku pieneni jälleen ja pitkospuut olivat paikoin todella huono kuntoisia. Kaadetun talousmetsän reunalla sai olla tarkkana ettei kompuroi oksiin ja muihin risuihin. Kuitenkin loppu oli merkattu alkua selvästi paremmin ja löysimme "maalikaarelle" ongelmitta.
Kilometrejä kertyi 23,5 ja aikaa kului kolmisen tuntia. Lyhyillä tauoilla laitoin kellon hetkeksi pysähdyksiin. Lämmin päivä sai taas juomaan litran verran vettä ja lisäenergiana meni suklaata, energiapatukka ja energiamarmeladia. Lähdimme matkaan lyhythihaisilla paidoilla ja se oli ihan nappi valinta, sillä kylmä ei tullut. Ihana kevät keli meille toukokuun sankareille.
 |
| "Maalissa" |
Kiitos Sarille seurasta! Matka taittui hetkessä.
~Eija~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti