Veekoota ja kotirataultra

 Joensuun Sisu6h kisasta kropan palautuminen on ottanut oman aikansa. Olin yllättynyt miten kauan jalkojen lihakset olivat todella kipeät ja ensimmäinen vk (vauhtikestävyys) treeni viikko ultran jälkeen mietitytti etukäteen. Sain sen tehtyä, myös seuraavan ja sitä seuraavan, itse asiassa ihan kaikki treenit. Jalat olivat kuitenkin raskaat ja oikean jalan lonkankoukistaja vihoitteli. Sykkeet herkästi pompsahtivat ylös rauhallisemmassakin juoksuvauhdissa, mikä kyllä kertoi että palautuminen oli vaiheessa. Liikkuminen eri vauhdeilla ja juoksun rinnalla vesijuoksua ja hiihtoa on kuitenkin tehnyt hyvää ja onnistumisen tuntemuksia on ollut paljon. Oon noudattanut mulle laadittua juoksuohjelmaa melko tarkasti ja lisäksi ohjelman ulkopuolelta on tullut esimerkiksi rauhallista sauvakävelyä. Ennen Joensuuta nukuin jotenkin levottomasti ja HRV oli kovin laskusuunnassa. Kisan jälkeen asia korjaantui, mitä nyt joku yö on mennyt huonommin. Tulkitsin tämän kaiken niin, että taisin vaan jännittää alitajuisesti kisaa tosi paljon.

Jäätikköä

No millaisia juoksutreenejä mulla on ollut. Esimerkiksi viime viikolla 10 x 4min vk2 vedot tein kuntosalin juoksumatolla, kun juuri tuolle päivälle osui lumisade, joka satoi paikoin hyvinkin liukkaiden teiden päälle. En halunnut lähteä lipsuttelemaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että musta olisi tullut nirso lenkkikelien suhteen! Ehei, sillä eilen kun Etelä-Pohjanmaan yli pyyhkäisi kunnon räntäsadekuuro, ohjelman mukaan menin poluille juoksemaan 5 x10min vk vedot. Oli todella märkää, yli puolet matkasta lähes umpihankea (joku oli rompostanut polkua jokunen päivä sitten), puita oli kaatunut tai taipunut polun päälle, oli pimeää ja liukasta. Rehellisesti sanottuna ei olisi huvittanut lähteä työpäivän jälkeen ja fiiliksen jaoin muutamalle ystävälle viestillä ja sitten vaan lähdin. Kyllähän se touhu nauratti ja likomärkänä palasin kotiin ja kuumaan suihkuun. Fiilis oli kuitenkin huippu tehdyn treenin jälkeen ja vaikka vauhti siellä sohjossa ei ollut kehuttava, sain kuitenkin sykkeet just eikä melkeen vk:lle. 

Liukulumikenkäilemässä ehti ihailla metsää.

Viime sunnuntaina oli ohjelmassa 50km pk (peruskestävyys) lenkki, joka osui todennäköisesti ihan tarkoituksella omatoimi kotirataultra päivään. Tämän idea on juosta itse valitsemassa paikassa tammikuun viimeisenä sunnuntaina 50km. Toinen kerta on sitten helmikuun viimeinen sunnuntai. Sen voi pätkiä osiin tai juosta kaikki kerralla joko maantiellä tai vaikka juoksumatolla. Tämä pitkis oli ehkä odotetuin treeni tässä Joensuun jälkeisessä kolmen viikon setissä. Kaveriksi sain Hannan ja Ninnin. Hanna juoksi ja Ninni pyöräili ja huolsi meitä 30km. Puuttuvat 20km tuli mulla Ilmajoelta Seinäjoelle ja takaisin juostessa. Meille osui todella kaunis, alkukeväältä tuntuva keli. Haettiin alle mahdollisimman sulia pyöräteitä ja leppoisaa tuulta.

Lenkki oli tosi kiva, vaikka loppu puolella syke meinasi väkisin karata. Kuitenkin lenkin keskisyke jäi pk2 puolelle. Oikea lonkankoukistaja alkoi jälleen vihoitella ja nyt olenkin sitä päivittäin venytellyt. Mutta tykkäsin ja näitä oletan saavani ohjelmaan lisääkin kunhan kevät etenee.

50km pitkiksellä Hannan ja Ninnin kanssa. Kuva; Ninni

Tammikuu on ollut melko kehno talvikuukausi. Mua ei haittaa yhtään, että ei ole kovia pakkasia, mutta jäätiköt ja loska ei oo mun mieleen, ei taida olla kenenkään. Hiukan harmittaa, että hiihtäminen jää tosi vähälle ja kun tässä oli kielto mennä Seinäjoen ensilumenladulle tulevien SM hiihtosuunnistuskisojen vuoksi, jonne ajattelin lähietuisesti osallistua, niin kunnolliset hiihtoladut on ollut vähissä. Ensilumenlatu on ainut paikka jossa olisi takuuvarmasti lunta. No hiihtosuunnistuskisat siirrettiin kuukaudella eteenpäin ja ainakin nyt toistaiseksi saa taas hiihtää ensilumenladulla, mutta poluille ei saa mennä. Tämä on nyt tällainen talvi, että lunta on vähän, mutta mäpä keskityn juoksemaan.

~Eija~