Ladulla ja tietokoneella

Hiljaiseksi vetää blogissa, vaikka muuten onkin täysi rähinä päällä :D
Kahtena viime viikonloppuna rykäisin muutamat hiihtosuunnistuslenkit. Kelit olivat kohdillaan ja lunta riittävästi. Ekana viikonloppuna hiihtokin sujui, mutta jälkimmäisenä merkillinen voimattomuus koko kropassa. Vaikea tunnustaa itselle, mutta voimattomuus taisi johtua ihan väsymyksestä.
Lasten hiihtoloma viikko sisälsi paljon aktiviteetteja mullakin ja kolme yövuoroa ennen lenkkejä saattoivat vaikuttaa ratkaisevana niittinä koko kropan kipsiin. Mutta mukavaa oli ja kaikki rastit löytyi :)!

Enpä tiedä, mutta saattaapi olla, että sukset jäivät nyt kesätauolle. Kovin on keväiset kelit ja tuo valon määrä on jotain niin mahtavaa. Jos vielä hiihtelemään mielii, pitäisi ladulle ehtiä heti aamupäivästä, kun yön jäljiltä pakkanen on kovettanut latupohjat. Mulla ei kyllä aamupäivälenkkeihin ole lähipäivinä mahdollisuutta, valitettavasti. Myöhemmin iltapäivällä ja illalla ladut ovat jo melko sohjoiset, eikä ehkä sitä mielekkäintä menoa tarjoasi. Tämän talven hiihtokilometrit jäivät 300 tietämille. Ja kaikki täälä omilla "kotilumilla", sillä en ole Lappiin tms talvilomallani päässyt lipsuttelemaan.

Mä olen niin kevät tyyppi, että toisaalta olen valmis jo vastaanottamaan sulan maan, muuttolinnut ja krookukset ;) (kesälenkkareista puhumattakaan!!)

Viikonlopun saalista :)

 Liikunta-alan opiskelut Kuortaneella edistyy hyvää vauhtia, mutta kuten etukäteen oli ennustettavissa, on tämä maaliskuu ja huhtikuu todella kiireiset. Neljästä suoritettavasta osiosta Liikkumaan ohjaamisen raportti on parhaillaan vihdoin arvioitsijoilla luettavana ja Yksilöllinen liikunnanohjaus lähtee arvioitsijoille ihan näillä näppäimillä. Sitä vaan haluaa viimeiseen asti viilata sitä omaa tuotostaan ja joka lukukerralla löytää jotain korjattavaa tai lisättävää. Melko sokeaksi ja sanattomaksi sitä tulee loppu vaiheessa omalle tekstille. Nyt vaan sormet ristissä toivon, että hyväksytyn arvosanan saan.

Vihdoin valmis :D

Kolmas työn alla oleva opiskeluihin liittyvä osio on Liikunnan ammattilaisen toimiminen. Mun osalta se tarkoittaa suunnistusleirin järjestämistä lapsille ja nuorille yhteistyössä suunnistusseurani kanssa. H-hetki on huhtikuussa ja ennen sitä on vielä vaikka mitä tekemistä. Nyt mainokset on laitettu eteenpäin ja ilmoittautumisia on alkanut tipahdella. Mukavaa puuhaa ja lasten kanssa on aina niin mielenkiintoista touhata ja palaute on suoraa. Tavoitteet ovat siis korkealla ja onneksi tukena on asiansa osaavat seurakaverit :)

Lasten suunnistusiltapäivän ja nuorten leirin mainokset.

Ensi viikolla taas Kuortaneelle lähiopiskelupäivien annista nauttimaan, ihanaa!
Uskomattoman nopeasti tämä aika menee. Jäljellä on enää kolme lähijaksoa...

Nautinnollisia orastavan kevään päiviä kaikille :D!

~Eija~

Valopäitä metsässä!

Tällä viikolla pääsin pitkästä aikaa suunnistus sprinttikisaan. Yleensä sprintissä rata kiertää kaupungissa, talojen keskellä, kaduilla ja puistoissa.  Lenkkarit jalassa pärjää mainiosti. Tempo on todella kova ja kärki porukoissa talon kiertäminen väärältä puolelta voi maksaa useita lisäsekunteja. Omalla kohdalla sekunteilla ja väärillä kulmilla ei niin kovin ole merkitystä, mutta aina sitä on kiva spekuloida. Ja hurjan hauskaa puuhaahan se on. Tämä kisa ei vain mennyt parhaalla mahdollisella tavalla, kun loikkasin typeryyksissäni kielletyn puskan yli. Jotenkin ajatus ei pysynyt mukana ja illan saaliina hylsy :( Mutta myös roppakaupalla kokemusta ja hyvä lenkki :) Kuortaneen Urheiluopiston opettajan sanoin; virheitä saa ja pitää tehdä, mutta tyhmyyttä on jos ei niistä ota opikseen!

Mun loisto hankinta, jolla näkee niin hyvin kuin metsässä nyt voi pimeällä nähdä!

Eilen olikin sitten vuorossa, niin ikään pitkästä aikaa, yösuunnistusta. Nuoruudessa, taisin olla 16 vuotta tai jotain sellaista ja ensimmäisen kerran kartan kanssa metsässä YÖLLÄ! Se oli suoraan sanottuna kamala kokemus, hyvä kun löysin maaliin. Seuraavana vuonna menin selättämään mörön ja uudestaan metsään valopäänä. Tällä kertaa selvisin maaliin ilman paniikkia. Mutta sitten menikin monta vuotta kunnes taas uskalsin pimeään metsään. Usein talvisin teen juoksulenkkini valopäänä pimeillä teillä, mutta on se jotenkin niin erilaista lähteä metsään, jossa näkyvyys on aivan eri kuin tiellä. Parin vuoden tauon jälkeen sain aikataulut sopimaan ja pääsin taas kokeilemaan.

Suunnistuskengät jalkaan ja mörköjä päin..

Pimeässä meno on hitaampaa ja saa olla paljon tarkempi. Helposti voi juosta polun ohi ja tai kivi jäädä huomaamatta jos ei koko ajan ole kartalla. Suunnanotto on todella tärkeää että pysyy linjassa. Nyt mun lähtö oli alkupäässä, joten toisia valopäitä näkyi lähes koko ajan ympärillä pyörimässä tai määrätietoisesti rastille suuntaamassa. Mulla tuli parille rastille mainitsemisen arvoinen ohiveto ja pientä kaartamista jollekin polulle,mutta hyvin rauhallisesti sain suorituksen tehtyä.

On tämä kuitenkin hurjan hauskaa ja suunnistuksen luonteeseen kuuluen aina sitä tulee jälkikäteen  pähkittyä reitin valintojaan. Yleensä niitä onnistumisen ja löytämisen iloa saa reitin varrella kokea niin monta kuin on rastiakin :)

Yökisan kartta.

Torstain sprintti kartta.

Tämän kesän suunnistuskausi taisi mun osalta olla tässä. Toivotan menestystä oman seurani ja muille tutuille suunnistajille syksyn SM-kisoihin! Itsellä ne jää väliin, mutta katsotaan ensi vuonna uudestaan :)

~Eija~