Talviliikuntaa JO marraskuussa!

Mukava talviliikunta viikonloppu takana :D En muista aikuisiällä koskaan aikaisemmin päässeeni nauttiman talviliikuntalajeista näin aikaisin marraskuussa! Aivan huippu juttu! Toivoisin, että pikku pakkaset jatkuisivat ja lisää lunta sataisi meidän kaikkien iloksi. Tätä laatua voisi kestää vaikka tuonne maaliskuun loppu puolelle asti ja sitten kerta heitolla alkaisi kevät ;) Mutta katsotaan mitä tuleman pitää ja mennään ja liikutaan sitten sen mukaan.

Luistimien kokoontuminen :)

Mun ei tarvinnut kuin kerran mainita luistelemaan meno mahdollisuuden oman lammen jäälle ja lapset olivat valmiita. Koska lunta ei ole satanut kuin pari senttiä, oli jäästä tullut mukavan tasainen. Kesällä valmistuneen laiturin päässä sidottiin lasten luistimet, kolattiin se pari senttiä lunta jäältä ja ei kun menoksi. Meillä oli hurjan mukavaa ja lämmin tuli :)

Illan hämärän tunnelmissa.

Luistelusta innostuneena, tuli mieleen olisiko jossain lähistöllä jo ensilumenlatuja aukaistu. Googlettamalla heräsi vahva epäily, että Seinäjoella pitäisi päästä. Tähän kiireeseen, en ehtinyt perinteisen suksiani ruveta voitelemaan, vaan päätin rohkeasti ottaa luistelusukset ja lähteä hiihtokauttani avaamaan niillä.

Löytyihän se latu, 1,5km yksi rinki. Oikein hyvässä kunnossa oli, vaikka pari kohtaa hiukan pöperöllä. Ja turhaa hirvittelin luistelusuksilla lähtöä, sillä luisto oli aivan valtavan hyvä ja vauhdin hurmassa kaasuttelin heti yli 20 kilometriä :D Kanssahiihtäjiä oli aluksi harvaksi jonoksi asti, mutta muutaman viimeisen ringin menin ihan yksin (toki kellokin oli jo myöhäinen ilta..).

Mä ja mun Fischerit. Toivottavasti talven aikana vietämme paljon aikaa yhdessä.

Voi että mä niin tykkäsin :D Katsotaan nyt koska seuraavan kerran pääsen...tiukka viikko tulossa töissä ja kelitkin sitten sanelee aika paljon. Mutta jo tämä helpotti kummasti ;)

Tänään sunnuntaina, Isänpäivänä päädyimme viettämään juhlapäivää hiukan totutusta poiketen. Meitä ei innostanut lähteä syömään täyteen ympättyihin ravintoloihin, vaan tuo ravintola puoli hoidettiin jo lauantaina. Nyt lähdimmekin metsään isänpäivälounaalle. Ja pieni patikointi ennen makkaroita kasvatti sopivasti koko porukan nälkää. Koska lunta ei ollut hirmuista määrää, metsässä pääsi hyvin kulkemaan ja pikku pakkanen takasi ettei kuitenkaan ollut märkää. 

Isänpäivä patikoinnilla.

Oli mukava retki omalla perheellä. Suosittelen kaikille hiukan rikkomaan toisinaan melko kankeita traditioita, sillälailla hyvässä hengessä. Luulen, että tämä jäi edellis vuosista paremmin mieleen.

Ja mä yllätyin positiivisesti tästä patikkapolusta jonne lähdimme ensimmäistä kertaa lähellä kotiamme! Tänne tulemme ehdottomasti uudestaan keväällä tai kesällä viimeistään. Ja jo ennen sitä, jos lunta ei ole mahdottomasti, tulen tänne juoksemaan.

Nam ;)

Talvi siis virallisesti avattu :D

Oletteko te päässeet jo nauttimaan talven riemuista?

Onko talvi teidänkin mielestä yksi huikean hieno vuodenaika liikkua?

~Eija~

Kuurainen polkulenkki tyttöjen kesken

Oi ihanaa, talvi tuli! Hypättiin, ainakin toistaiseksi yli sen kamalan kurakelin suoraan pakkasiin. Tykkään! Länsi-Suomi sai kevyen kerroksen lunta ja pakkanen kuurasi puiden oksat ja heinän korret. Etelä-Suomessa kuulemma päästiin tekemään jo lumiukkoja ja vetämään pulkkaakin. Toivottavasti pakkaset pysyvät koko Suomessa ja pian saataisiin kunnolla lunta. Päivitykset sosiaalisessa mediassa tuttavien hiihtokausien korkkaamisesta pistää pikkuisen karehdituttamaan...en voi kieltää. Toistaiseksi tyydyttävä liikkumiseen ilman suksia, mikä ei sekään ole kuitenkaan yhtään hullumpi vaihtoehto. Mun jalatkin ovat jo paljon paremmat, joten oon päässyt jo paristi rauhalliset, lyhyet juoksulenkit tekemään. Tänä viikonloppuna sain kaveriksi polkujuoksemaan 6 vuotiaan tyttäreni ja 14 vuotiaan kummityttöni. Ihanaa yhdessä oloa keskellä kaunista luontoa :)

Rasti-Kurikka on järjestänyt tänä syksynä polkujuoksutapahtumia, joihin kellä tahansa on mahdollisuus osallistua. Homma toimii "iltarastityylillä" - paikan päällä ilmoittaudutaan ja tietyn ajan sisällä pitää maastoon lähteä. Reitti vaihtoehtoja on lyhyt, noin 5km ja pitempi noin 10km. Reitin varrella on suunnistuksesta tutut rastiliput ja leimasimet, joissa leimaamalla saa reitiltä väliaikojakin. Halutessaan saa kartan mukaan, johon reitti on piirretty, mutta ilman karttaakin maastossa olisi selvinnyt, sen verran hyvin se oli merkitty. Itse tykkään pitää karttaa kädessä ja nähdä missä mennään.

Mä en ole aikaisemmissa päässyt käymään, mutta nyt lähdimme tyttöjen kesken, porukkamme nuorimmaisen vauhdin ehdoilla. 

Yhtäkkiseltään aamun 7 asteen pakkanen tuntui kylmältä, joten puettiin kunnolla aluskerrastosta lähtien. Toppaliivit laitoimme kaikki vielä kevyiden takkien päälle lämmittämään ja itse käsistä palelevana käsiin toppakintaat. Ei tullut kylmä, eikä liian kuumakaan, vaan oikein sopiva olo. Me valitsimme matkaksi 5 kilsan lenkin.

Juoksimme, kävelimme, pysähtelimme lukemaan karttaa ja ihailemaan luonnon kauneutta. Juttelimme mukavia ja kannustimme toisiamme jaksamaan loppuun asti. Iloisia kanssa juoksijoita tuli vastaan ja ohitteli nopeampana meitä. Ilokseni näin useamman tutunkin :)

Maalissa palkinnoksi annoimme toisillemme kunnon halaukset ja yhdessä menimme vielä syömään. Kartat otimme talteen ja suunnittelimme, että viimeistään kesällä mennään sama reitti uudestaan. Metsä näyttää silloin taas niin erilaiselta.

Olipa mukava lenkki ihanien tyttöjen kanssa, kiitos :)

Mukavaa ja reipasta alkavaa viikkoa kaikille!

~Eija~

EnergiA talvijuoksutreenit

 Jos tämän vuoden kesä oli runsas sateinen, on mielestäni tämän vuoden syksy ollut harvinaisen sateeton ja lämmin. Yleensä näin syksyisin joutuu täällä hiekkatien varressa asuvana pesemään omia ja lasten vaatteita joka välissä, kun pultut ovat kurassa. Nyt en muista kuin yhden kerran tänä syksyna, kun esikoinen tuli kotiin koulusta housut kuraisena! Ulkoilusäät ovat olleet mielettömän hienot, joten viime päivien harmaat päivät eivät ainakaan omaa mieltäni ole latistaneet.

On kuitenkin vääjämätöntä, että ilmat viilenee, illalla tulee koko ajan aikaisemmin pimeää ja ei aikaakaan kun pakkanen yllättää autoilijat ja lenkkeilijät. Ulkoilut ja lenkille lähdöt ovatkin vaivalloisempia ja kun just nyt ei huvitakaan, siirretään lenkki huomiselle tai ylihuomiselle. Kaveri ei nyt pääsekään mukaan, joten jäänpä itsekin kotiin.

Mitäpä jos olisi porukka, joka säännöllisesti lähtee yhteislenkille, oli keli mikä tahansa ja lisämausteena lenkeillä olisi erilaisia harjoituksia, kuten lihaskuntoa ja koordinaatiota?
Kiinnostuitko? Jatka lukemista :D

EnergiA talvijuoksutreenien mainos.

Järjestän Ilmajoella EnergiA talvijuoksutreenit, jotka alkavat maanantaina 7.11. ja kestävät helmikuun loppu puolelle. Lenkit ovat suurin piirtein joka toinen viikko, osallistujien toiveet huomioiden. Yhteensä 8 kertaa. Lenkit kestävät noin tunnin ja jokaisella kerralla on jotain harjoitusta juoksun lomassa. Jokainen saa tulla sellaisena kuin on, sen kuntoisena kuin on ja sen päivän fiiliksellä mikä sattuu olemaan. Voin lähes luvata, että jokainen palaa kotiin iloisempana ja energisempana kuin lähtiessään :)

Pimeää, mutta ei pelota.

Halukkaat pääsevät myös lisämaksusta juoksemaan tasotestin Kuortaneen Urheiluopistolle. Tasotestissä juostaan nousevalla vauhdilla sykettä nostaen Kuortanehallin sisäradalla joko 5x800m tai 6x1000m. Välissä otetaan sormen päästä verinäyte, josta määritellään laktaattiarvo.
Näiden perusteella saa henkilökohtaiset sykerajat eri harjoituksille ja vinkkejä kohti omia tavoitteita. Testi ei siis ole mikään kilpailu, vaan raportti itselle juuri sen päivän kunnosta. Tuloksia ei vertailla keskenään. Suosittelen kaikille juoksua harrastaville :)

Viime syksyn kurakossa...

Porukalla pakkaslenkillä.

Viime viikonlopun Ilkka-lehdessä oli mielestäni hyvä kirjoitus Johanna Manniselta. Otsikko oli "Ei matka tapa, vaan vauhti!". Asia jonka varmasti kaikki olemme joskus kuulleet. Kirjoituksessa nostettiin esille kouluissa vuosikymmeniä juostu cooperin testi. Testataan juoksukuntoa, mutta ei koskaan treenata sitä. Niinpä niin! Jospa ensin motivoitaisiin lapset juoksemaan ja porkkanana esimerkiksi oman cooperin testin tuloksen parantaminen. Tarvitseeko tuloksia vertailla toisiin ja näin laittaa paremmuusjärjestykseen (tosin mielestäni hyvä-parempi-paras järjestystä ei tarvitsisi laittaa muissakaan oppiaineissa...). Juoksussa, niin kuin kaikissa muissakin asioissa elämässä jokaisella on omat kykynsä ja tavoitteensa. Jokaisen tekemisellä on merkitystä, pääasia ettei yritystä latisteta.
Tänä syksynä koulujen opetussuunnitelman mukaan koululaisten esimerkiksi fyysistä kestävyyttä mitataan 20 metrin viivajuoksulla. Mielenkiintoista kuulla miten tämä otetaan vastaan.

Johnna Mannisen kirjoitus Ilkka-lehdessä.

Tervetuloa yhteisille EnergiA juoksulenkeille! Tarkemmat tiedustelut ja ilmoittautumiset -> eija.anne@gmail.com

Juoksuiloa kaikille :D!

~Eija~

Ladulla ja tietokoneella

Hiljaiseksi vetää blogissa, vaikka muuten onkin täysi rähinä päällä :D
Kahtena viime viikonloppuna rykäisin muutamat hiihtosuunnistuslenkit. Kelit olivat kohdillaan ja lunta riittävästi. Ekana viikonloppuna hiihtokin sujui, mutta jälkimmäisenä merkillinen voimattomuus koko kropassa. Vaikea tunnustaa itselle, mutta voimattomuus taisi johtua ihan väsymyksestä.
Lasten hiihtoloma viikko sisälsi paljon aktiviteetteja mullakin ja kolme yövuoroa ennen lenkkejä saattoivat vaikuttaa ratkaisevana niittinä koko kropan kipsiin. Mutta mukavaa oli ja kaikki rastit löytyi :)!

Enpä tiedä, mutta saattaapi olla, että sukset jäivät nyt kesätauolle. Kovin on keväiset kelit ja tuo valon määrä on jotain niin mahtavaa. Jos vielä hiihtelemään mielii, pitäisi ladulle ehtiä heti aamupäivästä, kun yön jäljiltä pakkanen on kovettanut latupohjat. Mulla ei kyllä aamupäivälenkkeihin ole lähipäivinä mahdollisuutta, valitettavasti. Myöhemmin iltapäivällä ja illalla ladut ovat jo melko sohjoiset, eikä ehkä sitä mielekkäintä menoa tarjoasi. Tämän talven hiihtokilometrit jäivät 300 tietämille. Ja kaikki täälä omilla "kotilumilla", sillä en ole Lappiin tms talvilomallani päässyt lipsuttelemaan.

Mä olen niin kevät tyyppi, että toisaalta olen valmis jo vastaanottamaan sulan maan, muuttolinnut ja krookukset ;) (kesälenkkareista puhumattakaan!!)

Viikonlopun saalista :)

 Liikunta-alan opiskelut Kuortaneella edistyy hyvää vauhtia, mutta kuten etukäteen oli ennustettavissa, on tämä maaliskuu ja huhtikuu todella kiireiset. Neljästä suoritettavasta osiosta Liikkumaan ohjaamisen raportti on parhaillaan vihdoin arvioitsijoilla luettavana ja Yksilöllinen liikunnanohjaus lähtee arvioitsijoille ihan näillä näppäimillä. Sitä vaan haluaa viimeiseen asti viilata sitä omaa tuotostaan ja joka lukukerralla löytää jotain korjattavaa tai lisättävää. Melko sokeaksi ja sanattomaksi sitä tulee loppu vaiheessa omalle tekstille. Nyt vaan sormet ristissä toivon, että hyväksytyn arvosanan saan.

Vihdoin valmis :D

Kolmas työn alla oleva opiskeluihin liittyvä osio on Liikunnan ammattilaisen toimiminen. Mun osalta se tarkoittaa suunnistusleirin järjestämistä lapsille ja nuorille yhteistyössä suunnistusseurani kanssa. H-hetki on huhtikuussa ja ennen sitä on vielä vaikka mitä tekemistä. Nyt mainokset on laitettu eteenpäin ja ilmoittautumisia on alkanut tipahdella. Mukavaa puuhaa ja lasten kanssa on aina niin mielenkiintoista touhata ja palaute on suoraa. Tavoitteet ovat siis korkealla ja onneksi tukena on asiansa osaavat seurakaverit :)

Lasten suunnistusiltapäivän ja nuorten leirin mainokset.

Ensi viikolla taas Kuortaneelle lähiopiskelupäivien annista nauttimaan, ihanaa!
Uskomattoman nopeasti tämä aika menee. Jäljellä on enää kolme lähijaksoa...

Nautinnollisia orastavan kevään päiviä kaikille :D!

~Eija~

Talvikenkäperheeni

Kengät, nuo välttämättömät pahat. En ole ikinä ollut mikään kenkä fani. En omista ainoitakaan virallisia korkkareita, pari hassua monta vuotta vanhaa juhlakenkää löytyy kaapista ja pari pohjasta kulutettua tennaria. Ostan tyyliin kerran vuodessa jonkin sortin kengät ja niillä mennään se vuosi...jos ei kaksi tai kolme jos valinta on osunut nappiin. 

Lenkkareita kyllä kuluu yhdet per vuosi ja juoksu kilometrien täyttyessä lenkkarit siirtyvät ruohonleikkuu/puutarha kengiksi. Useampi vuosi on mennyt ja lenkkareita kulutettu, että se oman jalan malliin sopivin menopeli on löytynyt. Mun lenkkarit on NewBalance tai Asics. Neutraalilla, ohuella pohjalla. Näillä on sitten menty monen monta talvea varpaat märkinä, lipsutellen sohjossa ja jäässä. 

Ehkä se on iän tuomaa ennakoimista tai juoksu rentouden hakemista talvijuoksuunkin, sillä vihdoin ja viimein menin hankkimaan talvikenkäperheeseeni nastajuoksulenkkarit.

Ihana ötökkä laatikko ;)

Vaihtoehtoja on useita; hyviä, parempia ja parhaita. Itse se on kokeiltava mikä omalle jalalle ja juoksutyylille sopii parhaiten. Mä tilasin netistä sopivan kuuloisella alennuksella Icebug Pytho3-L BUGrip, kun sattuivat olemaan niin iloisen värisetkin ;)

Icebugin nettisivuilla kerrotaan näistän kengistä tällaista ->  "PYTHO3-L BUGrip® -nastakenkä on vakaa ja erinomaisen juoksutuntuman tarjoava jalkine kaikille liukkaille alustoille. Matalan välipohjan ansiosta tuntuma alustaan säilyy aina hyvänä. Kengän rakenne ja pohjan muoto tukevat jalkaa myös intensiivisessä juoksussa. Nastalenkkarin istuvuuden takaa tarkka nauhoitus."

Eniten mietiin tuota kokoa, Satunnaisessa käytössä olevat kengät ovat kokoa 37 tai 38. Lenkkarit on kokoa 37,5 ja maastojuoksukengät on kokoa 38. Päädyin kokoon 37,5. 

Ei muuta kuin kengät jalkaan ja lenkille. Ensi tuntumalla kengät tuntuivat melko napakoilta, isovarpaan kohdalta jopa ahtaalta. Tulikohan sittenkin liian pienet...hitsi. 

Ensimmäiset kolmisen kilometriä jalkapohjia särki kuten maastojuoksukenkienkin ensilenkillä. Pohkeisiin asti tuntui puuduttelua eikä askel tuntunut kevyeltä. Mulla tosin usein lenkin alussa kiristelee ja vihloo jäsenissä, joten ei tämä vielä pelästyttänyt. Matka jatkui lumisella tiellä. Jäätä sai hakemalla hakea ja isomman tien varressaa pystyi kokeilemaan pitoa ja kyllä se piti! Ah jes! Ja rentous löytyi pikku hiljaa :D! Muutama kilometri ennen kotia kiinnitin huomiota isovarpaisiin, joissa ei tuntunut yhtään ahtaalta. Päin vastoin jaloissa tuntui hyvältä, kiristys ja puuduttelu oli poissa.

Edesmenneen mummani kutomat säärystimet suojaavat nilkkoja hyvin lumelta.

Testilenkin jälkeen olo oli onnellinen. Kengät toimi, jalat pysyivät kuivina ja eikä hiertymiä tullut yhtään. Jalanpohjissa oli lievää pistelyä, johtuen kenties kovemmasta kengän pohjasta ja nastoista. Kokonais arvosana -> Tykkäsin :D

Talvikenkäperheeni vasemmalta -> maastojuoksukengät, perus tarlvikengät, nastajuoksukengät, perinteisen monot, luistelumonot ja sisäkengät.

Talvikenkäperheeseeni liittyi siis yhdet uudet "imurit". Kesälenkkarit saa suosiolla laittaa odottamaan kevättä ja nyt saa nautiskella pitävistä askeleista. 

Maastojuoksukenkien ja nastakenkien yksi ehdoton plussa on vettähylkivä pinta. Mikä miellyttävintä, että jalat ei kastu oli sitten loskaa, vesisadetta tai kuraa. Ja niitähän täälä meillä pohjolassa riittää.

Rentoja lenkkejä kaikille :D!

~Eija~

Kelillä kuin kelillä treeniä ja lehtijuttuja :)

Ei mene tämäkään talvi aivan putkeen, niin kuin ei ole mennyt pari edellistäkään :(

Ensiksi rämmitään kurassa ja pimeässä monta kuukautta. Sitten saamme lunta ja pakkasta ja erityisesti tuota pakkasta aivan liikaa. Totumme pakkaseen ja seuraavaksi sataakin vettä ja luistimia voisi pitää jaloissa pihalla liikkuessa kaiken aikaa. Nyt jo paikka paikoin paistaa hiekkatiet ja kohta kura taas lentää ja lenkkarit ja housun lahkeet ovat pesun tarpeessa jatkuvasti. Toivoisin vain kunnon talvea ja sopivia ulkoilukelejä! Kun talvi on tällainen, onkohan kesäkin sitten taas kylmä ja vähäaurinkoinen... Toivottavasti ei.

Ei auta surkuttelu ja valittaminen, vaan mentävä olosuhteiden mukaan ja yritettävä nauttia siitä mitä meillä on. Ja kevättä ja aurinkoa kohti tässä jokatapauksessa mennään :)

Pakkasilla lenkin jälkeen varpaiden lämmittelyä.

 Mainio vaihtoehto paukkupakkasilla, pimeällä, vesisateessa tai pääkallokeleillä on raivata hiukan tilaa eteiseen, olkkariin, keittiöön tai esimerkiksi autotalliin ja kutsua ystäviä kylään treenivaate pukukoodilla :D

Mut ja Marjutin voi tilata vetämään omaan kotiin kotitreenin erikseen sovitun sopimuksen mukaan. Aihe voi olla kehonpainoharjoittelu, kuntopiiri, intervallijuoksulenkki, kahvakuula- tai jumppapallotreeni tai ehdota omia toivomuksia. 

Paremmilla ulkoilukeleillä yhteisen treenin voi toteutta ulkona, lähimetsässä, pururadalla tai vaikka mökki laiturilla :)

 Minä sain kutsun Niinan kotiin tammikuun paukkupakkasilla ohjaamaan treenin omankehonpainolla. Ulkolämpömittari näytti rapeat 30 astetta pakkasta ja sisällä tupakeittiössä naiset mm. punnersi, loikki ja lankutti hiki otsalla.

Kiitos Niinalle, että saimme tulla testaamaan lattialautojen ponttien pitävyyttä ;)

Treenin jälkeen nautimme palautus smoothiet, joka sisälsi banaania, avokadoa, puolukkaa, appelsiinimehua, maitorahkaa ja maitoa.

Viime viikolla on paikallislehdissä painettu asiaa :)

Ilmajoki-lehdessä oli juttu pakkaskuulailustamme ja 

Jalasjärven ja Peräseinäjoen paikallislehdessä oli juttu nuorisoseuran järjestämästä liikuntaryhmästä, jossa itse olen ohjaamassa kahvakuulatreenejä joka toinen maanantai. 

Ilmajoki-lehden juttu helmikuussa 2016

JP Kunnaallissanomien juttu helmikuussa 2016

~Eija~

Kahvakuulatreenit pikku pakkasessa

Sunnuntai aamuisin voi venyä ja vanua sängyssä, nauttia hidas pitkä aamupala, lukea lehteä... Kuulostaa hyvältä, mutta toisena yhtä hyvänä vaihtoehtona aamuun tänään oli pakkaspäivän kuulailu Ilmajoen Ahonkylässä. 

Kireät pakkaset ovat antaneet periksi ja meitä helli sopiva nippa nappa pakkasen puolella oleva lämpötila. Viikolla olleet suojakeli ja vesisateet (tammikuussa!!!) olivat tehneet tiet ja pihat erittäin liukkaiksi. Varovaisuus piti siis muistaa erityisesti kun vielä harjoitusvälineenä on painava kuula.

Hiekkaa kengän alle ja kuulat liikkeelle :)

 Ohjelmassa oli vuorovedot MEtraining -tiimiltämme. Marjut veti alkuun lämmittelyt ja pyramidiharjoittelun, jossa tuli tehokkaasti ylä- ja alakropalle liikettä.

Eija jatkoi yläkroppaan painottuen kahden liikkeen sarjoilla joista siirryttiin vuorostaan alakropan liikkeisiin. Heilautus-sarja ja loppuun koko kropan liikkuvuutta ja venyttelyä.

Meillä oli usean painoisia kuulia tarjolla ja esimerkiksi perusheilautuksissa tehokkainta onkin ottaa se painavin kuula käsittelyyn. Saa keskikropan aivan toisellalailla mukaan liikkeeseen.

Ulkona kuulailun isoja plussia on raitis, hapekas ilma ja kuulan pudotessa ei tarvitse varoa kuin varpaitaan.

Onneksi kaikki lumi ei vesisateista huolimatta vielä sulanut ja pääsi vielä hangessakin iloittelemaan :)

Kiitos pakkaspäivän kuulailuun osallistuneille :)

Saimmepa hyvän treenin heti päivän kärkeen ja loppu päivän ehtii vielä olla perheen kanssa, touhailla kotona, lukea se lehti, tehdä ruokaa, lähteä ystävän kanssa lenkille, synttäreille... tai ihan mitä vaan. Kivaa sunnuntain jatkoa kaikille :D!

~Marjut ja Eija~

Lähiopiskelupäivä Kuortaneella

Liikunta-alan ammattitutkinto -opiskelut etenee hurjaa vauhtia. Lähijakso päivistä Kuortaneella yli puolet on jo käyty ja jäljellä on enää neljä jaksoa. Neljästä opintokokonaisuudesta ensimmäinen, liikkumaan ohjaaminen on käytännön puolesta suoritettu, mutta raportin kirjoittaminen vielä loppu silausta vaille valmis. Yksilöllinen liikunnan ohjaus osio on työn alla ja kaksi muuta osiota melko lähtöpisteessä. Joo, voi kuulostaa stressaavalta tilanteelta, mutta meillä on kuitenkin aikaa suorittaa osiot tämän vuoden loppuun mennessä. Onneksi. Huh, jo kuulostaa paremmalta :) 

Tällä viikolla oli vuoden ensimmäiset lähiopiskelupäivät. Näitä päiviä aina odottaa, koska milloinkaan ei sieltä kotiin palaa tyhjin käsin tai kivuttomin lihaksin, sen verran hyvää ja monipuolista treeniä aina on ohjelmassa.

Nyt pääsette mukaan miltä mun Kuortane päivä tänään piti sisällään :)

 Kello herätti kotona aamulla klo.06.45. Poikkeuksellisesti tällä viikolla en yöpynyt Kuortaneella, koska mulla oli kotipuolessa iltaisin jumppien ohjaamista. Joten aamulla auton ratin taakse ja 40 minuuttia ajoa hyvässä kelissä Kuortaneelle.

Pakkasta "sopivasti" -25 astetta ja eilen satanut pehmeä lumikerros koristeli puut, pensaat ja maiseman kauniiksi. Rapea keli etten sanoisi. Aamupalalla koko ryhmämme kokoontui totutusti samaan pöytään. 

 Ensimmäiset puolitoista tuntia meillä oli luistelua, JEE :D

Perusluistelutekniikkaa, eteen ja taaksepäin, jarrutuksia, sirklausta ja lopussa tietysti pikku kisailua. Syke nousi, hiki tuli ja kropassa tuntui. Joillakin ryhmäläisistä oli viime luistelu kerrasta vuosia, useita useita vuosia, mutta niin vaan kaikki mennä viipotti lopussa. Aikuistenkin todella kuuluisi käydä luistelemassa, sillä se on todella kivaa :)

 Aamuluistelun jälkeen jäähallilta siirryimme viereisen Kuortanehallin luentotiloihin. Aiheena oli liikkujan ravitsemus. Ihana istua rauhassa vähän aikaa. Jälleen kerran mielenkiintoisesta aiheesta mielenkiintoisia näkökulmia ja perusteluita. Ravinto on loppu viimein aika simppeli juttu, mutta halutessaan siitä voi tehdä hyvin monimutkaisen ja mahdollisuuksia täynnä olevan palapelin palan.

 Tässä vaiheessa aamupalasta on jo kulunut melkein kolme tuntia ja nälkä alkaa haittaamaan keskittymistä, joten välipala patukan kaivelin laukusta.

 Vihdoin ennen puoltapäivää toppavaatteet taas niskaan ja siirtymätaipaleelle kohti Kuortaneen Urheiluopiston hotellirakennusta, jossa on myös ravintola. Päästiin syömään :)

Ruokailun jälkeen siirryttiin palloiluhalliin. Luvassa oli chiball näytetunti.

Suomen ChiBall kotisivuilla kerrotaan näin -> "ChiBall on kokonaisvaltainen harjoitusohjelma, jonka perusta on perinteisessä kiinalaisessa lääketieteessä. ChiBall yhdistää ainutlaatuisella tavalla väri- ja aromaterapian sekä kuuden eri lajien ja menetelmien vaikutukset: TaiJi/Qi gong, Chiball tanssi, Jooga Pilates, Feldenkrais-menetelmä ja syvärentoutus."

Pehmeä ChiBall-pallo lapaluiden alla ja rintakehä rennoksi.

Mulle tämä oli aivan uusi juttu. Pilatesta olen joskus kokeillut, mutta muut tällaiset rauhallisen mielen ja kehon yhdistämiset ovat vieraita. Mielenkiinnolla lötkö pallon otin käteeni ja sain sen täyttymään ja tappi kiinni. Valitsin muitta mutkitta keltaisen pallon, joka kuvastaa loppu kesää/alku syksyä ja tuoksu oli sitruunaruoho. Kertoo kuulemma jotain musta, hmmm ->

"Tuoksu ja väri edustavat maan elementtiä ja myöhäiskesää. Keltainen on auringon ja elinvoimaisuuden väri. Se vahvistaa ja hoitaa hermostoa sekä mieltä ja auttaa herättämään inspiraation. Keltainen auttaa luottamaan elämään, lisää itsekunnioitusta ja päättäväisyyttä. Sitruunaruoholla on virkistävä, puhdistava ja stimuloiva vaikutus kehoon. Sitruunapallo kohottaa mieltä ja auttaa keskittymään. Keltainen väri vastaa solar plexus chakraa."

Tunti oli mielenkiintoinen ja ihanan rentouttava. Rauhallinen musiikki, sopivasti vaihtuva rytmi liikkeissä ja uudenlaiset venyttelyt nosti esiin kireitä ja kipeitä lihaksia. Liian harvoin tulee tehtyä näin rauhallisesti ja rauhallisella mielellä kehonhuoltoa. Aina on muka kiire. Voin suositella kaikkia kokeilemaan eri rentoutus, venyttely tms lajeja ja etsimään juuri sen oman tapansa kehonhuoltoon ja rauhoittumiseen. 

Sitruunaruoholta tuoksuva ChiBall-pallo.

Mieli ja kroppa rauhoittuneena siirryttiin urheiluhalliin temppuilemaan :)

 Lämmittelynä juoksua, eri tavoin kävelyä, pomppimista ja pyörimistä. 

Sen jälkeen jatkettiin mm kuperkeikkoja, päälläseisontaa, käsilläseisontaa, hyppelyjä, pallottelua ja pyramideja. 

Ranteet oli kovilla, mutta kyllä minä niin itseni iloiseksi sain, kun ensimmäistä kertaa onnistui oikealla tekniikalla päälläseisontakin :) Tätähän pitää tietysti kotonakin treenailla että pääsee sitten joskus puhtaasti käsilläseisontaankin. 

Oli taas niin mukavat päivät ja pääsyylliset tähän ovat ihanat opiskelukaverit. Tietysti hyvät opettajat ja asialliset puitteet Kuortaneella mahdollistavat että meillä on niin hauskaa :)

Kotiin lähdin iloisena, sopivasti lihaskipua kropassa, tyytyväisenä ja hiukan haikealla fiiliksellä kuten aina lähijaksopäivien jälkeen. Onneksi seuraava jakso on jo kolmen viikon päästä. Sitä ennen pitää taas saada muutama askel osioita eteenpäin.

~Eija~