keskiviikko 14. huhtikuuta 2021

Kilometrejä ja voimaa

 Oi ihana huhtikuu! Ei meinaa ehtiä kirjoitella blogiin, kun kirmailen pitkin maita ja mantuja. Menossa on määräkuukausi juoksussa ja onhan sitä jo suunnistuskausikin tullut avattua ja lihaskuntoharjoittelussa on otettu uusi askel vahvempaan minään.

No mikä ihana siellä taivaalla killittää :)
Luntahan meillä Etelä-Pohjanmaalla on vielä paikka paikoin oikein runsaastikin. Jotkut jopa pitävät pitovoitein ja porkin vielä kiinni hiihdosta ja onhan nuo alkutalvesta rakennetut ensilumenladut vielä melko hyvässä kunnossa. Itseä ei ladut kiehdo enää ollenkaan. Toivoisin loppujenkin lumien sulavan metsistä, että pääsisin kuivemmin kengin sinne suunnistamaan ja poluille juoksemaan.

Huhtikuun lumipeitteitä.
Juoksukilometrejä oon sitten keräillyt sulilla teillä. Jonkin verran on ollut kireyksiä lonkankoukistajissa, mutta hallinnassa tilanteen oon saanut pidettyä kehonhuollolla. Toistaiseksi pisin lenkki on ollut 43 kilometriä ja vaikka kovasti haluaisin yltää yli 50 kilometrin lenkkiin, ei sellaiseen oikein kalenterista meinaa löytyä kohtaa. 50 kilsaan pitää varata ainakin 5 tuntia kaikkine valmistautumisineen. Kuitenkin kahden lenkin päiviä oon saanut jo muutaman ja tuntuu että jalat ottavat ne hyvin vastaan. Itse asiassa on ollut valtavan hyvä fiilis juosta, vaikka joka kerta ei askel ole ihan kevyt ollut tai keli aivan nappiin.
Hannan ja Ninnin kanssa kiihtyvällä kolmellakympillä.
Tänään on kroppa niin kipeä, sillä eilen olin tutustumassa mun voimatreeni ohjelmaan. Yhteistyössä hyvinvointi- ja valmennuskeskus T2M ja Laura Lehtilän kanssa rakennamme vahvempaa mua. Mun ehdoton heikkoushan on voimatreeni. Johan toki lihaskuntoharjoittelua tulee tehtyä, mutta se on ehkä niitä ensimmäisiä treenejä mitä tulee jätettyä väliin jos aika on kortilla. Laura suunnitteli mulle hermostoa herättelevän ja kisaan valmistavan kokonaisuuden ja Jennika ohjasin sen mulle. Tähtäimessähän on reilun kuukauden päästä 166 kilometrin polkulenkki Rukalla.
Ai kauheaa mikä liike!
No olihan setti, huhhuh! Hiki irtosi jo lämmittelyissä ja mua sai jarrutella että maltoin pitää määrätyt tauot liikkeiden välillä. Luonteelleni tyypillisesti menisin vaan täydellä höyryllä eteenpäin. On opittava vaikka kellosta katsomaan parin minuutin hengähdystauot.

Setti sisälsi tuttuja, mutta myös uusia juttuja, mikä oli todella virkistävää. Saan haastaa keskivartaloani ja lantiota ja näissä sainkin kehuja. Toisaalta mun pitää muistaa laittaa paino koko jalalle ja leuanvetotangolla mun narukäsille nauraa naapuritkin. Ihan kamalaa, kun tajusin, että mun pitää tehdä viimeinen liike leuanvetotangolla. Toistoja oli ihan törkeästi. Mutta voitte arvata että loppuun asti väänsin.
Osui ja upposi, jes!
Niin, tänään tuntuu käsivarsissa, rintalihaksissa, lavanseudulla ja yläselässä sekä -kyljissä. Vatsalihaksetkin saivat selvästi osumaa. Eilen heti treenin jälkeen oli niin elävä olo ja tänään edelleen niin tyytyväinen olo, että sain liikkeet osumaan oikeisiin paikkoihin. Tätä voimatreeniä on tarkoitus tehdä nyt kerran viikossa ja kierolla tavalla jo odottaa, että pääsee taas touhaamaan.

On ollu siis hieno huhtikuun alku ja jatko näyttää yhtä hyvältä. Ajatukset ovat täysin siinä, että toukokuun lopussa NUTS Karhunkierros järjestetään. Sitä kohti pusketaan fyysisesti ja pääkopankin treenit ovat käynnissä. Ei malttaisi odottaa...

~Eija~

keskiviikko 31. maaliskuuta 2021

Monot hyllylle ja lenkkarit jalkaan

Maaliskuussa talvi antoi edelleen parastaan. Lunta riitti, ladut olivat priimaa ja valon määrä lisääntyi päivä päivältä. Ai että mä rakastan kevättä ja paras osa siitä on vielä edessä.
Tuli hiihdeltyä aina kun mahdollista ja sain tälle talvelle ennätys hiihtokilometrit, kun viime viikon lauantai aamulla sain kasaan 1001 kilometriä. Tämä oli mun ensimmäinen (mutta tuskin viimeinen) talvi, kun sain tuhat täyteen. Ajattelin että sitten joskus eläkkeellä on aikaa. Kuitenkin hyvä lumitilanne ja pitkään kestänyt talvi, sekä se että lapset eivät ole enää niin pieniä, mahdollisti hiihtämisen. Maaliskuussa hiihdin 368km.
Viimeisen hiihtolenkin jälkeen olin kuitenkin jo niin valmis putsaamaan sukset ja nostamaan monot kaappiin. Menojalkaa vipatti juoksemaan. Asfaltti osuudet ovat sulaneet ja ovat kuivat. Hiekoitussoraa toki on ja pöly valtavaa, mutta kylläpä on ihana taas juoksu pitävällä alustalla.

Viime viikonloppuna Komian Kirkon Omatoimihölkän reitillä juoksin reippaamman vitosen (keskivauhti 4:37) ja se tuntui helpohkolta. Lisäksi kymppiä tuli kierrettyä niin Sarin kuin 11 vuotiaan tyttäreni kanssa, joka juoksi hienosti reitin alle tuntiin. Sunnuntaina aamusta olin Ninnin seurana Seinäjoki-Nurmo alueella 27 kilsan pitkiksellä ja illalla vielä hölkän puoliskan reitin kiersin (keskivauhti 5:01). 
Poluilla kävin maaliskuussa vain kolme kertaa ja tällä viikolla oli niin märkää ja raskasta, että kilometrivauhti painui päälle 7min. Vielä päälle mäkinousuja ja olin ihan puhki. 

Maaliskuun loppuun sain kivan loppukirin juoksukilometrien osalta, vaikka ei niitä paljon tullut, yhteensä 212. Kuun lopun vauhdittelut ja rämpimiset lumisohjossa tuntuu erityisesti lonkankoukistajissa ja pohkeissa. Vastapainona sitten kehonhuoltoa monella tavalla.
Sain kivan tittelin; Ylistaron Kilpa-Veljien pääseuran vuoden 2020 Ansioitunut urheiluhenkilö.

Oli yllätys, mutta oikein mukava yllätys. Olen otettu. Tämä oli sellainen kerran elämässä juttu. Toivottavasti tulevaisuudessakin osaan toimia nimityksen mukaan. 
Ihanaa, että huomenna alkaa huhtikuu, vaikka huominen aprillipäivä ei oo mun lemppari. Mutta eiköhän se siinä nopeasti mene niinkuin kaikki muutkin päivät.

Aurinkoista ja leppoista Pääsiäisen aikaa kaikille!

~Eija~




lauantai 27. maaliskuuta 2021

Nasta kokemukset

 Viime syksynä ostin uudet nastalliset talvijuoksukengät. Jo pitkään olin tiennyt, että ne tulee olemaan VJ Sportin, tutummin Sarvan Xero 5W. Olin kuullut niistä niin paljon hyvää ja mulla itsellä on saman valmistajan suunnistuskengät ja ne ovat olleet hyvät mun jalkaan. Iso plussa oli se, että VJ Sport on suomalainen yritys.

Mä oon juossut nyt monet talvet nastoilla, enkä ole kokenut että se olisi aiheuttanut ongelmia, päinvastoin oon pystynyt suht rennosti antaa mennä pelkäämättä kaatumista. Näin keväällä tiet alkavat olemaan jo sulat ja kuraiset eikä nastoja enää tarvitse, mutta lumiset polut ovat muuttuneet paikoin kovin jäisiksi. Poluille valitsen vielä alle  nastat, mutta tällä vauhdilla ehkä jo parin viikon päästä talvikengät saa pestä ja laittaa lepäämään.

Mun nastallisilta kengiltä vaadin kestävyyttä, sopivasti joustoa ja sen että nastat pysyy myös metsän puolella kengässä kiinni. Mun edelliset, Icebugin nastalenkkareiden plussaa oli kosteuden kestävä pinta ja hyvä istuvuus jalkaan. Nastat pitikin hyvin jäällä, mutta jo ensimmisenä talvena niitä irtosi useampi. Lopussa yli puolet oli lähtenyt irti ja sitten meni jo päällykangaskin rikki. Kaivellessa blogia yllätyin, kuinka monta talvea ötököillä juoksinkin.

Sarvoissa ovat pysyneet kaikki nastat kiinni ensimmäisen talven. Murtumia ei näy. Kangas on pysynyt ehjänä. Sarvat ovat ehdottomasti kevyemmät kuin icebugit, mutta kangas on ohuempi ja sukat kastuvat heti lumessa.
Sarvat vasemmalla ja vuonna 2016 ostetut Icebugit oikealla.
Tänä viikonloppuna juostaan kuitenkin sulalla asfaltilla. Ylistarossa on Komian Kirkon Omatoimihölkkä ja reitit merkattuna sunnuntai iltaan asti. Lisää infoa löytyy ykv-suunnistus nettisivuilta ja Facebookissta.
Sulat tiet Ylistarossa.
~Eija~

P.S. Postauksessa esitellyt kengät olet itse ostanut ja maksanut.
Hölkässä kuitenkin olen vahvasti mukana kilpailunjohtajan roolissa :)

perjantai 19. maaliskuuta 2021

Omatoimikilometrejä

Onhan ollut mahtava hiihtotalvi! Hyvällä onnella saamme vielä hiihdellä parikin viikkoa ja sitten lumet voisivat sulaa parissa päivässä pois. No tuskin siinä ihan niin käy ja jos kävisi olisivat tulvat turhan kovat. Tuleehan se kevät rauhallisemmallakin vauhdilla. Kevätaurinko ainakin on jo täällä ja jokunen pisama löytyy poskilta. 

Rauhankangas.
Pari viikkoa sitten olin Sarin kanssa hiihtoretkellä Jurvan ja Kurikan suunnalla. Tarkoitus oli hiihtää ainakin 50 kilometriä, sillä samana päivän hiihdettiin MM-kisoissa miesten 50 kilometriä. No keli ei sitten ihan ollut meidän puolella, kun viimeisen vuorokauden aikana oli satanut reipas toistakymmentä senttimetriä uutta lunta ja oli kova tuuli. Jurvan päässä ladut oli ajettu aamupäivällä, mutta aukeilla paikoilla tuuli peitti ladut ja aika nopeasti meidän jäljetkin. Päästiin suunnitellun reitin puoleen väliin asti ja sitten oli pakko kääntyä, koska homma olisi mennyt ihan umpuhankihiihdoksi. Tehtiin sitten Jurvan päässä hiukan lisälenkkiä ja saatiin kasaan reipas 35 kilometriä ja neljä tuntia. Oli kuitenkin aivan loistava pitkä lenkki loistavassa seurassa.

Sarin kanssa kirpeässä pakkasessa.
Monella tulee tänä talvena ennätysmäärä hiihtokilometrejä, myös mulla. On ollut myös ihanaa huomata kuinka jotkut ovat innostuneet hiihtämään ja yleensä laduilla vastaan tulee leveästi hymyileviä kasvoja. Paljon on tullut hiihdeltyä yksin, mutta ihana on ollut saada usein seuraakin.

Huomenna lauantaina Ylistaron Kärkimäessä on "Tuhannen kilometrin hiihtotavoite". Omatoimi periaatteella kuka tahansa voi käydä hiihtämässä Kärkimäessä haluamansa määrän ja yhdessä tavoitellaan tuhatta kilometriä kasaan. Täältä löytyy tarkempaa infoa ja ohjeet minne voi suorituksensa ilmoittaa.

Muakin innostaisi kovasti lähteä lykkimään kilometrejä yhteiseen tavoitteeseen, mutta saa nähdä irtoanko ladulle yövuoron jälkeisessä "pöllyssä".
Myös viikon päästä viikonloppuna on omatoimi tapahtuma Ylistarossa, sillä silloin voi käydä juoksemassa Komian Kirkon Hölkän reittejä. Itse hölkkä tapahtuma jouduttiin vallitsevien koronarajoitusten ja suositusten vuoksi jälleen kerran perumaan. Toiveissa on järjestää hölkkä myöhemmin tänä vuonna, kuten viime vuonna elokuussa, mutta aika näyttää onnistuuko se. Uskotaan kuitenkin parempaan ja pysytään liikkeessä yksin ja turvaväleillä yhdessä.

Komian Kirkon Hölkän reittien kartat löytyy täältä. Käyn reitit viikonlopuksi merkkaamassa, joten ei tarvitse pelkän kartan kanssa juosta.

Kivaa ulkoiluviikonloppua kaikille!

~Eija~

sunnuntai 28. helmikuuta 2021

SM-hisuja ja helmikuun kilometrit

 Tänä viikonloppuna oli hiihtosuunnistuksen SM-kilpailut Vimpelissä. Alunperin kyseessä olevat kisat olisivat olleet vain aluemestaruuskisat ja siksi olin ne kalenteriini merkannut. Kuten tätä nykyä kisat ja muut tapahtumat helposti heilahtavat toiseen ajankohtaan tai formaatti muuttuu, koska korona, myös tähän tuli helmikuun aikana muutos. No kerrankos sitä hiihtosuunnistamaan menee SM-kisoihin, ei kai sillä nyt väliä. Nyt sentään meillä on koko Suomessa lunta.

Yöllä töistä kotiutuessa meidän eteisessä näytti tältä.
Myös tyttäret, 9 ja 11 vee, lähtivät mukaan, vaikka heidän sarjoissa ei vielä SM-sijoituksista kisata, aluemestaruudet kuitenkin. Olemme käyneet kaksi kertaa harjoittelemassa karttatelineiden kanssa hiihtosuunnistusladuilla ja pienellä tuuppauksella sain heidät suostumaan. Jännitys oli kuitenkin käsin kosketeltavissa, mulla se tuntui koko kropassa kun lähetin tytöt matkaan ja odotin maaliin. Tällä kertaa tytöt eivät lajiin ihastuneet, päinvastoin pettymys oli suuri. Hyväksytyt suoritukset kuitenkin. Vääriä latuvalintoja oli tullut, monta kaatumista jäisillä laduilla ja vaikeaa oli ollut, mutta sisukkaasti maaliin asti.

En muista millainen oma ensimmäinen hiihtosuunnistus kertani oli. Mahdollisesti samanlainen kuin tytöillä. Koskaan en mikään kilpahiihtäjä ole ollut, mutta retkihiihtelen sitäkin enemmän. Iskältä pitäisi kysyä noita muistoja. Kuitenkin tänään löysin itseni SM-laduilta, joten toivottavasti tytötkään eivät anna periksi.

Tytär lähdössä matkaan.
Lauantaina oli keskimatka. Tarkoitti naiset 40-sarjassa vajaata 6 kilometriä. Ok suoritus tuli. Ykköselle hiukan huono reitinvalinta, mutta muihin olin aivan tyytyväinen. Kerran nappasin sukset kantoon ja juoksin lyhyen mutta jyrkän mäen ylös. Olisinhan mä voinut lujempaakin hiihtää, mutta mun narukäsivarsilla ei vaan pääse. 8. sijoitukseen olin aivan tyytyväinen. Sellaiset 7 minuuttia kärkeen.

Tiukinta kuitenkin oli pysyä hereillä. Ei niinkään ladulla, mutta ajomatkat kisapaikalle ja kotiin. Takana oli yövuorot ja perjantai-lauantai välisenä aamuyönä unta vajaa 4 tuntia. Kisan jälkeen kotona tunnin päikkärit, palautteleva hiihto miehen kanssa ja nukkumaan ennen lapsia oli mun lauantai illan ohjelma.
Sunnuntaina olikin jo paljon elävämpi olo, kun unta oli takana reipas 8 tuntia. Samassa kisakeskuksessa, lähdössä ja maalissa vuorossa oli SM-pitkämatka. Mun sarjassa se oli reipas 10 kilometriä. Nuo matkat on lyhintä reittiä mitattuna, mutta aina siihen tulee pikkuisen lisää, sillä lyhin ei aina välttämättä ole nopein. Virheitä tuli nyt enemmän, mutta ei mitään voi valtavaa. Pitkästi pystyi hyödyntämään leveitä hiihtopaanojakin, mutta mä en vaan jaksanut pitää vauhtia. Narukäsivarret eivät olleet vahvistuneet yöunien aikana, vaikka just levätessä niiden kuuluisi. Tasatyönnöt auringon osittain pehmentäneessä ladussa oli aika rankkoja. Lopussa oli jyrkkä alamäki, jota tultiin niin leveästi auraten kuin kapealla ladulla pystyi. Silti vedin edellä menevän mallia seuraten kurvissa vatsalleni hankeen. No nauruksi se meillä meni kun kokosimme itseämme ylös.

Tänäänkin sijoitus oli 8. enkä ollut taaskaan viimeinen, vaikka eipä sekään sija häpeä ole. 10 minuuttia kärkeen. Olihan tämä hauskaa ja onhan meitä siellä kaikenmoisia suksijoita. Onneksi mä ja tytötkin uskaltauduimme joukkoon.
D40 pitkämatka.
Oon tässä helmikuun aikana päässyt Ninnin kanssa useampana sunnuntaina juoksemaan pitkää lenkkiä yhdessä. Viime viikonloppuna 25 kilometriä ja tänään kotiin Vimpelistä ehdittyäni oli ohjelmassa puolimaraton. Mulle tuli pikkuisen pitemmästi kun juoksin kotona sovitulle treffipaikalle. Otin se hyvänä treeninä kohti kesän haasteita. Väsyneenä ja pikkuisen nälkäisenäkin pitää jaksaa vaan puristaa. Viikko sitten rämmittiin lumessa huonosti auratuilla teillä ja pyöräteillä, mutta tänään haettiin kuivaa asfalttia alle. Olipa ihanaa pistellä kesälenkkareilla menemään.
Helmikuun lumisia polkuja.
Helmikuussa juoksukilometrejä kertyi vain 165. Hiihtoa 317 kilometriä ja työmatkapyöräilyä 126 kilometriä. Kävelyä on tullut 58 kilometriä, josta suurin osa on sauvalenkkejä. Lumityöt ovat osittain vastanneet voimatreenistä ja kuntosalilla onkin tullut käytyä vain soutelemassa.
Mukava oli helmikuu. Tervetuloa maaliskuu.

~Eija~

perjantai 12. helmikuuta 2021

Helmikuun laduilla

 On aivan mahtava talvi! Ja helmikuun on ihan paras talvikuukausi, koska valon määrän lisääntyminen on niin konkreettista. Kovin kirkkaasti aurinko paistaa ja heijastuu hangesta, mutta en välttämättä hoksaa otta aurinkolaseja nenälle autolla ajaessa tai ulkona liikkuessa, mutta jospa sitä pian taas oppisi.

Ihanat lumimaisemat.
Juoksu jää nyt auttamattomasti hiihdon jalkoihin, sen verran kovaa veri vetää laduille, joita täällä Etelä-Pohjanmaallakin on nyt vaikka kuinka paljon. Oon löytänyt uusia latureittejä ja perheen kanssa on tehty retkiä niille. Tutummilla reiteillä heitän korville napit ja kuuntelen hiihdellessä äänikirjoja.

Vaikka nyt tuleekin hetkellisesti juostua vähemmän, ei hiihtotreenit hukkaan mene, vaan se on loistavaa korvaavaa treeniä. Tykkään niin perinteisen kuin vapaan tyylistä ja niitä on tullut molempia mentyä suht saman verran, pertsaa ehkä hiukan enemmän.

Mikäs tässä on hiihtäjän hiihdellä.
Tänään perjantaina olin sopinut yhteislenkin Päivin kanssa. Sovittiin, että tehdään pitkä lenkki, mutta ei sitä kuinka pitkä, vaan annettiin mennä fiiliksen ja suksien luiston mukaan. Lopulta matkaa vapaalla hiihtotyylillä kertyi reipas 40 kilometriä ja aikaa meni vajaa kolme tuntia. Aamupäivän puolella lähtiessä pakkasta oli -16 ja iltapäivän puolella lopettaessamme oli pakkasta -6. Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja välillä ohut pilviverho säästeli silmiämme auringolta. Oli upea keli, vaikka kylmä viima hetkellisesti kangisti kasvoja.
Lyhyet energiatauot on pitkiksellä paikallaan.

Perjantaina hiihdeltiin Seinäjoki-Ilmajoki akselilla.
Viikonlopuksi on luvattu aurinko kelien jatkuvan. Tarkoitus on jatkaa ulkoilua, vaikka yövuorojen vuoksi nukkuakin pitää keskellä kirkasta päivää. Jospa sitten vaikka mörkö hiippailua jos ei muuta.
Kiitos Päivi hiihtoseurasta!
Ei mulla tän kummempaa. Vaikka blogissa hiukan hiljaiseloa onkin, jatkuu liikkumiset, en vain ulkoiluilta aina ehdi kirjoittelemaan.
Aurinkoista ja reipasta viikonloppua kaikille!

~Eija~

sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Lumiset polut Himoksella

 Tammikuu oli hieno päättää polkulenkillä Himoksella Wintertrail reiteillä. Oikeasti näillä poluilla olisi tänä viikonloppuna kisattu, mutta koska korona edelleen heittää kapuloita rattaisiin, on kyseessä oleva tapahtuma siirretty kahden kuukauden päähän. Omatoimimeiningillä pääsi viikonlopun aikana avatuille poluille liikkumaan. Mä ehdotin Ninnille treeniohjelmaan pitkää rauhallista polkulenkkiä ja ilokseni sellainen sinne löytyi. Joten sain hyvää lenkkiseuraa ja ehdittiin kunnolla vaihtaa kuulumisetkin.

Lumiukot hurrasi poluilla.
Osui hyvä keli, sillä pakkasta oli miinus 9 astetta, tuuli oli hyvin maltillinen ja vain hetkellisesti satoi toisella kierroksella lunta. Alkuun oli tiukkaa pitkää ylämäkeä, sitten maltillisempaa nousua ja laskua, kunnes lopussa jyrkästi alas. Kierrettiin ensin 13 kilometrin lenkki, jossa "perälenkki" oli moottorikelkkauralla inhottavan hankalaa juostavaa ja muutenkin polun pohja oli pehmoisempi kuin lyhyemmillä lenkeillä. Toisella kierroksella jätettiin tuo "perälenkki" kiertämättä ja tämä menikin ihan hujauksessa.

Oli kaunista, niin häikäisevän kaunista, että välillä kirkkaan valkoisessa lumessa polkua oli jopa vaikea kunnolla erottaa. Jokunen juoksija tuli vastaan, jokunen kävelijä ohitettiin ja muutamia muita retkeilijöitä tuli vastaan, mutta hyvin me kaikki sinne mahduttiin. Ohittelu vaati toisen väistämistä puolen metrin syvyiseen lumihankeen, joten lenkistä ei todellakaan selvitty kuivin sukin. Hiukan kylmä ehti käsiin ja selkään tulla kun pysähdyttiin kuvaamaan tai kaivelemaan evästä repusta, mutta muuten oli just sopivan lämmin.
Hyvä, rauhallinen vauhti ja sopivasti haastava maasto oli oikea valinta tähän kohtaan. Juoksukilometrejä on kertynyt tammikuulle 250. Kaksi kertaa oon juossut juoksumatolla, kolme kertaa poluilla ja muut lumisilla teillä. Hiihtänyt oon 193 kilometriä, niissä mukana pertsa ja luisteluhiihto. Työmatkapyöräilyä melko haastavassakin kelissä on kertynyt 203 kilometriä. Alku tammikuu kulki hyvin, mutta lopussa on ollut hankalaa. Olo on ollut raskas, sydämen lisälyöntejä oon tuntenut useammin ja pari yötä nukuin tosi huonosti. Ensiksi ajattelin, että oon ehkä vaan liikkunut liian kovilla tehoilla, mutta sitten oivalsin henkisen taakan olevan sen verran kova, että alkoi jo fyysisiä oireita ilmaantua. Mun iskällä ja veljen perheessä sattui samaan aikaan vakavat sairastumiset ja huoli oli valtava. Tilanne on edelleen päällä, mutta mahdollisesti pahin on ohitettu.
Himoksen maisemia.
Nyt mulla on viikon loma edessä. Suunnitelmissa oli pitää määrä viikko, mutta tämän viikon fiilisten johdosta tuon suunnitelman puran. Liikkua meinaan, juosta ja hiihtää, mutta jos tuntuu hankalalta, palaan kotiin. Oon jo sopinut näkeväni ystäviäni ja loppu viikosta leivon synttärikakun pojalleni. On vaan parempi höllätä hetkeksi jos siltä tuntuu. Suorittajalle se vaan on niin vaikeaa. Sellaiselle, joka eilen klikkasi itsensä Vaarojen Maratonin perusmatkalle, joka juostaan taas tämän vuoden lokakuussa. Unelma UTTF:stä elää edelleen, vaikka välillä matka sinne tuntuu niin kivikkoiselta.
Ninnin kanssa Himoksella.
Tänään oon loppu päivän fiilistellyt hymyssä suin mun ja Ninnin polkulenkkiä. Kropassa tuntuu hyvältä, ihana väsy painaa silmäluomia ja huomisen päivän pilates ja lenkki ystävän kanssa saa odottamaan aamua iloisena.

Hyvää alkavaa viikkoa teille kaikille!

~Eija~