Olipa mukava viikonloppu, kaikesta harmaudesta ja lumi-räntä-vesisateesta huolimatta. Mun oli tarkoitus olla lauantaina juoksemassa Eurajoelta Poriin yksi pätkä Karhuviestissä työpaikkajoukkueessa, mutta musta riippumattomista syistä johtuen lenkit teinkin sitten omilla kotinurkilla. Eikä muuten harmita enää yhtään :)
Lauantaina meillä oli suunnistuseurani naisten yhteislenkki heti aamutuimaan. Jotenkin nämä aamulenkit tuntuu nykyään niin parhailta ja niillä saa päivän vauhtiin iloisesti. Loppu päivän ehtii tehdä vaikka mitä ja virtaakin riittää, kunnes toki ilta kympiltä on jo ihan valmis nukkumaan.
No se meidän lenkki suuntautui Kyrkösjärven rantoja pitkin metsäpoluille. Edellispäivän lumisade oli tehnyt metsän todella märäksi ja peittänyt jäätiköt tehokkaasti. Nastat jalassa eivät olleet yhtään huonot. Kierrettiin reilu 8 kilometriä veto- ja kartanlukuvastuuta kilometrin välein vaihdellen. Ehti mukavasti jutella jokaisen kanssa, menneitä, tätä hetkeä ja tulevaa. Kiitos jokaiselle seurasta :)
 |
| Suunnistajanaisten yhteyslenkki. |
Lenkin jälkeen ilokseni kotona odotti maittava ruoka valmiina, jälleen kerran. Vaikka se on äärettömän kurjaa, että mieheni toipuu parhaillaan katkenneen akillesjänteen korjausleikkauksesta ja on melko sidottuna vielä toistaiseksi kotiin, ei mun ole tarvnnut parin viime viikon aikana kovinkaan montaa kertaa ruokaa laittaa. Ja mieheni tekee vielä oikein hyvää ruokaa ja sitä on riittävästi. Kodin siivoaminen, pyykinpesu ja lasten kuskaus onkin sitten jäänyt täysin mun hoidettavaksi, kun yhdellä jalalla konkkaamalla ne olisivat turhan työlästä ja vaarallistakin.
 |
| Lauantain lounas :) |
Tänään sunnuntaina päätin aamutuimaan lähteä taas metsään, joten kello vaan ajoissa herättämään ja hetken venyttelyn jälkeen ylös. Lauantaina oli avoin polkujuoksuporukka käynyt Ilmajoen Santavuorella juoksemassa lenkin ja tiesin, että siellä on reitti merkattu huomionauhoin. Kaivelin vanhan suunnistuskarttani ko alueelta ja hahmottelin siihen itselleni reitin.
 |
| Santavuoren jäisiä polkuja. |
Omassa rauhassa sain mennä. Lumessa oli edellispäivän lenkkeilijöiden lenkkareista jälkiä ja joku oli ollut koiran kanssa liikkeellä. Oli ihanan hiljaista, jonka rikkoi vaimea, mutta selkeästi kuuluva tuulivoimamastojen propellien humina ja satunnainen kolina. Hengästyi oikein kunnolla kun kiipesi Isollesantavuorelle mennessä ja tullessa. Maisemia ei paljon näkynyt, kun oli niin valtava sumu. Polut olivat jäiset ja märät. 13 kilometrin lenkin sain tehdyksi ja kropassa tuntui ihanalta. Epätasainen, jopa liukaskin maasto vaatii tarkkaavaisuutta aivan toisellalailla kuin maantiellä juoksu. Vaikka vauhti on paljon hitaampaa, on matkan teko paljon mieluisempaa.
 |
| Mahtavia jyrkänteitä. |
Nilkat saivat mukavaa treeniä ja itse nautin kun sai pitää karttaa kädessä ja herätellä kartanluku herkkyyttä kesän suunnistuksia ajatellen. Santavuori on kyllä lähialueen yksi haastavimmista suunnistusmaastoista kaikkine kivineen, jyrkänteineen ja korkeuskäyrineen. Pari kertaa olen siellä kunnolla pyörinyt ja hakenut oikeita koordinaatteja ;) Oikeasti aivan hyviä ja huvittavia muistoja jo näin vuosien takaa.
 |
| Eivät päässeet talvinastalenkkarit vielä lomalle. |
Uusi viikko uusine polkuineen taas edessä.
Mukavia ja mieluisia polkuja kaikille :D
~Eija~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti