tiistai 5. maaliskuuta 2019

Rasteja ja hankikantoa

Viime viikonloppuna saavutin hiihtosuunnistuskisoissa kaksi aluemestaruus voittoa ja samalla Alajärven suunnistajien järjestämän kansallisen Alun Talvirastien kahden kisan kokonaistulosten voiton. Kisat käytiin meiltä kaukana, Kyyjärven Harsunkankaalla. Mun sarjana oli naiset 40, jossa molempina päivinä osanottajia oli 7, mikä on aivan hieno määrä tällaisissa pienemmissä kisoissa. Samalla sain kasaan juhlavuoteni kisat numero neljä ja viisi. Tavoitteenahan on se 40 kisastarttia tämän vuoden aikana.
Viikonlopun saalista.
Lauantaina oli keskimatka, mikä tarkoitti mun sarjassa vajaan 5 kilometrin reittiä kun menee lyhintä mahdollista latu-uraa. Heti aamusta satoi reippaan tuulen kanssa lunta ja puoleen päivään mennessä keli heitti nollaan. Metsässä lumi ja tuuli näkyviät ainoastaan pöperöisinä ja osittain peittyneinäkin latuina. Haastetta latujen lukemiseen teki aikaisemmin lähteneiden tekemät oikomiset hankien yli. Hankikanto oli kyllä hyvä, mutta kun itse lähdin lyhyttä oikaisua tekemään, meni heti oikealta sivuun. Nopeampaa olisin ollut rastilla latua pitkin kuin muka oikaisten.
Lähtöpaikka.
Mutta rastit löytyivät, vaikka loppua kohden yläkropasta niin loppui voimat. Kapeilla latu-urilla pääsee välillä vain tasatyönnöllä ja ruutia ei mun käsivarsista tarpeeksi löydy. Aikaa kului 31 minuuttia ja sillä lohkesi päivän kakkos sija ja Etelä-Pohjanmaan mestaruus.
Lauantain viimeinen rasti.
Sunnutaille keli muuttui täysin! Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta ja pakkasta oli 13 astetta. Taisi lauhtua -7 asteeseen iltapäivälle. Puin yhden kerroksen enemmän vaatetta ja käsiin lähti peukaloiden kohdalta puhki kulunet toppakintaat. Ei ehtiny tulla kylmä, sillä lähtöpaikka oli lauantain tapaan ihan näköetäisyydellä kilpailukeskuksesta ja verryttely tilaa löytyi. Sunnuntain kisa oli pitkämatka ja mun sarjassa se oli yli tuplaten edellispäivään ollen 10,4 kilometriä. 
Kisan jälkeen kuuluu vertailla ratoja ja pähkäillä reitinvalintoja.
Latuja oli lauantain lumisateiden jälkeen ajettu ja ne erottuivat paremmin. Rata oli sopivan haastava, sillä reitin valintoja rastien välillä oli useita eikä tullut kyllä vauhdissa valittua aina sitä nopeinta. Yksi mainittava ladun ohi lykkiminen tuli ja jouduin sitten rämpimään parin ojan yli oikealle ladulle, mutta muuten merkittäviltä pummeilta vältyin. Arvatahan sen saattoi, että käsistä loppui virta myös tänäänkin, mutta sisulla iskin sauvaa lumeen maaliin asti. Se riitti voittoon. Aikaa kului tunti ja 4 minuuttia. 
Kyllä tämä niin mukavaa on, vaikka välillä yhtä sähellystä kaikkien välineiden kanssa. Kuitenkin ilman varusterikkoja selvittiin, Emitag-leimasin toimi (joskus pakkasella saattavat hyytyä) ja päällimmäiseksi jäi hyvä fiilis. Kotiin tuomisina mestaruus mitalien lisäksi sain kokkiveitsen.

Näyttää siltä, että alueemme suksilla käytävät suunnistuskisat olivat tässä. Kauemmas ei tule lähdettyä aikataulullisten haasteiden vuoksi. Lunta toki saisi riittää vielä koko maaliskuun ja sitten voisi sulaa rytinällä pois niin kuin viime vuonna kävi. Hiihtämässä yritän vielä ehtiä käydä edes pari kertaa viikossa.

Mukavaa laskiaistiistaita kaikille 😊

~Eija~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti