Fiinit Fröökynät jälleen Multi-Sportissa

Olipahan taas elämyksellinen seikkailukilpailu, kun YKV Multi-Sport vedettiin läpi Ylistarossa viime lauantaina. Meidän Fiini Fröökynä tiimistä Ninni joutui flunssan vuoksi jäämään sadetakkeineen huoltojoukkoihin, mutta Hanna tuli hätiin ja triomme oli kasassa. Mulle tämä oli kuudes kerta tässä kisassa, kerran olen ollut Miian kanssa duossa ja muut kerrat trio-sarjassa ja joka vuosi erillä joukkuekokoonpanolla. Hienoa tuntea niin paljon seikkailumielisiä ja ennakkoluulottomia tyyppejä, että näin monissa erilaisissa tiimeissä oon saanut olla mukana. Mukavia muistoja. Edellis vuosien kisarapsat löytyvät täältä -> 2019, 2018, 2017, 2016 ja 2015.

Fiini Fröökynä tiimi 2020; mä, Sanna ja Hanna.

Kisakeskus oli Ylistaron urheilukentällä ja sinne suuntasin pyörän renkaat melko tyhjinä, varasisäkumi kotiin jääneenä ja jännittyneenä. Onneksi pumppua sai lainaan ja sitten pieni rukous että renkaat ei hajoile. Jännitys lähti siinä kohdassa kun saimme luvan alkaa ratkomaan ensimmäistä tehtävää.

Kuvat Ninni, jos ei toisin ilmoiteta.

Jo duo-sarjan lähdössä huomasimme, että ensimmäinen tehtävä ei ollut helppo. Joukkueiden väliset erot kasvoivat suuriksi. Edessämme oli köysi, johon oli munalukolla kiinnitetty meidän ensimmäinen kartta ja vihje lukon avaamiseen oli seuraavanlainen (katso kuva alla) ->

Kuva; YKV Multi-Sport

Voit yrittää ratkaista numerosarjan. Kerron oikean vastauksen vasta tekstin lopussa. Me ratkaisimme oikean vastauksen kolmannella yrityksellä ja saimme mahtavan kaulan takana tuleviin. Juoksimme pyörille ja seikkailu sai alkaa. Mulla oli kartta ja karttatelinen pyörässä ja lähdimme vimmatusti polkemaan. Koukkaus hiekkatielle, pienemmälle metsätielle ja sitten pitempi pätkä pikitietä. Meni puolituntia ennen kuin hurjaa vauhtia polkevat miestriot saivat meidät kiinni. Tämä oli ensimmäinen kerta kun koskaan mun tiimi johti koko Multi-Sport kisaa. Olin niin ylpeä meidän tiimistä!

Reitillä ensimmäisenä yllätystehtävänä oli arvioida tietyn puun korkeus, toisen puun leveys ja pellon toisella puolella näkyvälle ladolle etäisyys. Vastaus vaihtoehtoja oli kolme. Väärästä vastauksesta joutui sakkokierrokselle. Meillä yksi oli väärin, ilmeisesti etäisyys ladolle. Tehtävä oli kiva ja erilainen. Tästä jatkettiin polkien eteenpäin.

Rauhoitettiin yhteisestä sopimuksesta menoa, että pysytään paremmin kasassa. Matkaa oli vielä jäljellä. Reilun 5 kilometrin juoksu polulla Palaneenkalliolla katkaisi sopivasti pyöräilypätkää. Metsässä oli tosi liukasta sateesta johtuen ja normi lenkkareilla sai koko ajan pelätä ettei mene kumoon. Vaikka reitti oli merkattu, joutui kuitenkin olemaan melko tarkkana että pysyi reitillä. Kartta ei ollut ihan suunnistukseen tarkoitettu ja siksi sivulta tuleva polku ja reittimerkinnät siinä saivat meidät toviksi ymmälleen. Siinä oli muitakin joukkueita ja joka suuntaan joku lähti. Me lähdettiin onneksi oikeaan suuntaan ja vältyimme isommalta pummilta. Juoksun jälkeen rekisteröin että alkoi satamaan vettä vähän reippaammin. Muuten matkaa oli taitettu poutasäässä.

Sitten poljettiin pitkään kloperoisia hiekkateitä, heinittynyttä polkua ja lähes umpimetsässä. Siellä tuli kaaduttuakin kun pyörän rengas vaan luisti märällä puunrungolla. Ei vammoja, ei edes henkisiä traumoja kun vaan nauratti. Kartan taas kerran käännettyäni näin että seuraava yllätystehtävä oli lammen rannalla. Edessä olisi siis mua aina hiukan pelottava vesistötehtävä.

Muistelemme mikä se koodi olikaan. Taustalla huoltajamme Ninni.
Kuvan otti Sari

Lammen rannalla piti ensiksi muistella ihka ensimmäisen tehtävän koodia. Samalla koodilla sai taas lukon auki ja se vapautti putkilon. Me muistettiin koodi, tai naiset sen muisti. Tarvittaessa olisi voinut läheisellä saarella käydä katsomassa vihjettä, mutta meidän ei tarvinnut. Putkilolla piti kantaa vettä lammesta narun syvemmältä puolelta ja täyttää sanko niin täyteen että siihen kiinnitetty limsapullo nousi ilmaan. Haastetta tuli siitä, että putkilo oli auki molemmista päistä ja että sangossa oli reikä, jonka huomasimme aika pian. Meinattiin ensin teipata reikä kun näimme valvojilla teippiä, mutta eihän se nyt niin käynyt 😄 Vuorotellen sormella pidettiin reikää ummessa. Ripeästi homma hoidettin ja nyt viimeistään oltiin ihan märkiä, vaikka vesisade oli taas loppunut. 

Kuva Sarilta

Mulla tuntui vesistötehtävän jälkeen kylmältä jaloissa. Polkemista ei nyt ollut pitkästi ja pääsimme taas juoksemaan sellaisen reilu 3 kilometriä. Kun pääsimme juoksuosuudelta takaisin pyörille, tuli toisena oleva trio lady joukkue juoksemaan. Tässä kohdassa näimme kunnolla miten lähellä takana tullaan. Oli huojentavaa tietää, että suurin osa pyöräilystä oli nyt takana ja kartasta näki, että seuraavaksi mennään takaisin urheilukentälle ja vuorossa on rullaluistelu osuus.

Rullaluistelu onkin mun haastavin osuus. En tänäkään kesänä ole kovin paljon rullien päällä ehtinyt käydä ja vanhat rullaluistimet ovat kirjaimellisesti vanhat. Jo poljetut ja juostut kilometrit tuntui reisissä ja pakaroissa ja hetken potkittua eteenpäin pahiten tuntui alaselässä. Reitti oli itselle tuttu, koska menimme ihan vanhempieni ja mun laspuuden kodin ohi. Silti odotin koko ajan että saisimme tämän homman hoidettua ehjinä. Onneksi ei satanut ja reipas tuuli oli paikoin jopa ehtinyt kuivattaa tietä. Onneksi myöskään kukaan ei kaatunut, vaikka puinen riippusilta oli todella liukas ja vauhdinkin saimme pidettyä hyvänä. Oli ilo saada rullaluistimet pois koivista.

Rullaluisteluosuuden alussa.

Sitten taas juostiin urheilukenttä ympäri ja reilun kilometrin päähän laiturille, jossa odottivat kanootit. Melonta osuus oli mulle helpoin, koska mä sain vain nauttia kyydistä. Hannalla ja Sannalla on kokemusta melomisesta ja se sujuikin kuin unelma. Pujoteltiin kanistereita ja yksi kivi ja kolme rastia piti leimata. Selvittiin kaatamatta kanoottia.

Kaikki oikein päin kanootissa ja matkaan.

Kanootti reissu ohi.

Rantauduttua juostiin takaisin urheilukentälle ja jalkojen lepohetki kanootissa teki hyvää ja askeleemme lensivät eteenpäin. Kentällä oli viimeinen tehtävä, jossa piti neljä eri kokoista päällekkäin koottua puupalikkaa siirtää toiseen ruutuun. Ruutuja oli yhteensä kolme käytettävissä ja palikat olivat alkuun yhdessä niistä. Se meni hienosti yhteispelillä. Ja sitten sai vain juosta maaliin.

Ja juosten maaliin.

Ajassa 5:15:01 olimme maalissa, Trio Lady sarjan voittajina 😊!

Saatiin palkinnoksi painepesurit. Hyvä palkinto, sillä just tämä multa puuttuukin. Pyörää saa olla koko ajan pesemässä, joten nyt on ainakin välineet hommaan.9

Samba Trail running Club, Fiini Fröökynä ja Team Osuma.

Mielestäni YKV Multi-Sport oli tänä vuonna ehkä paras kokemistani. Tehtävät olivat hyviä ja vaikka hyvällä kunnolla pärjäsi hyvin, tarvittiin myös aivotyöskentelyä, keskittymistä ja tiimityötä. Suunnistuksellisestikin sai olla tarkkana ja kuulemma useampi joukkue oli pummaillut. Mulla on sellainen tunne, että me pysyttiin koko ajan oikealla reitillä, vaikka gps-viivaa en vielä olekaan nähnyt.

Pyöräilyä 54km, juoksua 10km, rullaluistelua 12km ja soutua 1,3km.

ISO kiitos Sanna ja Hanna 😍

Toinen ISO kiitos huoltajamme Ninni ja Riitta 😍

Kolmas ISO kiitos järjestäjille, rastivalvojille ja muille taustalla häärijöille. Ilman teitä me ei päästäisi kokemaan tällaisia elämyksiä!

~Eija~

P.S. Munalukon oikea koodi oli 9477