Mietteitä vuodelle 2023

 Hyvää alkanutt vuotta 2023

Kehonhuoltoa tähänkin vuoteen.

Vuosi vaihtui ja kun kellon viisarit konkreettisesti pyörähtivät uuden vuoden puolelle, olin jo unessa. En siis jäänyt valvomaan puoleen yöhön, vaan menin nukkumaan jo senkin vuoksi, että vuoden ensimmäisenä päivänä mulla oli aamuvuoro. 

Edeltävästi vuoden 2022 viimeisenä päivänä työvuoron jälkeen olin huoltamassa tytärtäni Seinäjoen Uudenvuodenjuoksussa. Itse en juossut, sillä nyt ei yhtään ollut sellainen tuntuma, että olisi irronnut. Mutta huoltajan roolissakin on mukavaa ja josko sitten ensi kerralla itsekin olisi viivalla. Juoksun jälkeen kävimme katsomassa kaupungin ilotulituksen ja sitten kotiin. Aikaisemmin oli suunnitelmissa lähteä perinteisesti koko perheellä metsään eväiden kanssa vuosi vaihtamaan, mutta koska osalla oli flunssaa, päädyimme kipaista omalle takapihalle kotaan. Se oli ihan sopiva tähän kohtaan ja mä tosiaan pääsin ajoissa nukkumaan.

Metsäretkellä.

Vuosi lähti mukavasti liikkeelle ja heti ekalle päivälle saatiin sovittua kiihtyvävauhtinen 15 kilometrin lenkki Ninnin ja Hannan kanssa. Seuraavana päivän Niinan kanssa tehtiin pitkä koiran ulkoilutuslenkki. Saimme ystäviä pariksi päiväksi meille ja heidän kanssa retkeiltiin otsalamppujen valossa metsässä, käytiin uimahallissa ja pelattiin useita lautapelejä. Oli ihana nähdä muita, tehdä yhdessä, sillä edessä on kuitenkin taas pitkät viikot ja mahdollisesti kylmiä tammi- ja helmikuun pakkaskausia.

Mä ja 11 vuotias tyttäreni pääsimme paikalliseen Ilmajoki-lehteen kannustamaan kaikki liikkumaan. Samassa jutussa pureskeltiin mun menneiden vuosien kokemuksia ja kyseltiin alkaneen vuoden urheilullisia tavoitteita. Tuo kysymys on pyörinyt omassa päässä paljon ja toisinaan jopa tuntuu pahalta, etten mitään kunnollista ole saanut asetettua näköpiiriin. Aina ei tarvitse olla mitään kisaa tai tapahtumaa tavoitteena, mutta joitakin se motivoi tekemiseen ja mä taidan kyllä vahvasti kuulua tuohon jälkimmäiseen ryhmään. Kyllähän mä aina liikun ja teen, mutta se viimeinen puristus ja itsensä koville laittaminen vaatii jonkin siellä horisontissa.

Lehden toimittajan haastattelussa puhuin paljon ja jännityksellä luin jutun lehdestä, että mitä lopulta paperille asti tuli. Juttu oli tosi kiva ja sieltä bongasin yhden tavoitteeni ja hiukan innostuin siitä. Se on eri asia onko se vielä tänä vuonna. Seuraavat pari kuukautta osoittaa ehdinkö tavoitteeseeni.

Ilmajoki-lehdessä tyttären kanssa.

Tulin nimittäin kipeäksi. Meillä on kaikki muut joulunaikana sairastaneet flunssan, parin päivän kuumeilulla. Mä olin viimeinen joka sairastuin. Kurkun karheutta, tukkoisuutta ja lievää yskää. Sairaanhoitajana päivystyksessä hommaan kuuluu edelleen käydä tikulla, jossa nykyään covid-19 lisäksi testataan influenssa A ja B sekä Rs-virus. Sieltä kohdalle osui influenssa A. Eli kaikilla muillakin perheenjäsenillä on se melko varmasti ollut.

Rasittunut.

Oon nyt ollut kaksi viime päivää sairaslomalla ja on tullut istuttua sohvalla tunti tolkulla ja samalla oon kutonut villasukkia ja katsonut tv:tä. Hunajalla aloin heti lääkitä itseäni, kun yskä antoi merkkejään ja joko siitä johtuen tai ihan silkasta sattumasta, yskä helpotti reippaassa vuorokaudessa. Pahin on ollut tukkoisuus ja väsy, mutta ei mitään normaalia flunssaa kummempaa. Joka päivä oli pakko päästä haukkaamaan raitista ilmaa ja uskalsin sen tehdäkin, koska kuume ei missään vaiheessa noussut. Hidas, yli 11 minuutin kilometrivauhdilla, kolmen kilometrin lenkki ja kello ilmoitti rasittunutta tilaa. Eilen alle 10 minuutin kilometrivauhdilla kuuden kilometrin lenkki ja kello ilmoitti palautunut ja siltä se tuntui kropassakin. Viime kesäkuussa sairastetun koronankin aikana tein ensin kevyitä puutarhahommia ja sitten rauhallista kävelyä, kun ei kuumetta enää ollut. Mun kroppa ei vaan jaksa pitkään paikalla oloa ja pienikin liikkuminen kohentaa mielialaa.

Edelleen on lievää tukkoisuutta ja limaa nousee, mutta tänään meen töihin. Ensi viikon otan vielä melko rauhallisesti, mutta jospa sitten saisi taas nostettua tekemiseen meininkiä.

Loppiaisena lähti kuusi ulos ja puikoilta putosi sukat.

Niin ja niistä tämän vuoden tavoitteista...

Yksi iso haaveen toteutuminen on heinäkuun lopulla juoksuvaellusreissu Pohjois-Italiaan, Aostanlaaksoon. Tästä olen haaveillut vuosia ja nyt reissuun on ilmoittauduttu. Ei se ihan simppeli juttu ollut, kun omasta kesäloman ajankohdasta ei vielä tiedä ja paikat meni niin hirmu nopeaa, että kun päätöksen aika tuli, se piti vain tehdä ja nyt sormet ristissä toivon, että kaikki järjestyy. Kaveriksi lähtee Hanna ja meidän porukan ensimmäinen tapaaminen on nyt parin viikon päästä Espoossa. Uskon, että tulee mielenkiintoinen ja innostava matka.

Oon ilmoittautunut vasta yhteen polkujuoksukisaan ja se on Nuts Karhunkierros toukokuun lopulla. Matkaksi valitsin 55km. Olisi hienoa yrittää parantaa omaa aikaani vuosien takaa, mutta saa nähdä. Ehkä tuo reissu olisi jäänyt väliin tänä vuonna, mutta tytär haluaa jälleen 13 kilometrin matkalle, niin toki sinne sitten lähdetään. Harmillisesti samalle viikonlopulle osuu suunnistuksen SM-kisat Vaasassa ja vaikka siellä en mitenkään menestyisi, olisi kiva ollut mennä, kun ne olisi niin lähellä kotoa. 

Suunnistuskisoissa haluan menestyä sprintissä, jonka SM-kisat on tänä vuonna syyskuussa. Valitettavasti se osuu täysin Lost in Kainuu seikkailukisan kanssa päällekkäin. Seikkailukisa olisi myös ollut vuoden yksi odotetuimmista reissusta. Edessä on siis isoja henkilökohtaisia valintoja.

Pyöräsuunnistuskisoihin pyrin taas mahdollisimman usein osallistumaan. Viime vuonna pääsin kaikkiin järjestettyihin SM-kisoihin ja se olisi hyvä tavoite tällekin vuodelle. Viesti kulta D80 sarjassa on se, mitä mä ja Ninni lähdetään hakemaan. Katsotaan, olisiko tänä vuonna meidän vuoro.

Palatakseni Ilmajoki-lehden juttuun ja mitä sieltä oivalsin. Nimittäin vuoden 2021 UTTF:llä rankin reissu oli ehdottomasti 160km Ylläksellä. Haastattelussa sanoin, että se on matka, joka vaatinee revanssia. Siitä lähti ajatus, että olisiko revanssin paikka tänä vuonna. Miksi ei, mutta nyt pitää saada rutkasti juoksua alle, nousumetrejä mittariin ja pääkoppa kuosiin. Kevään aikana teen päätöksen starttaanko heinäkuussa Ylläksellä vai siirränkö revanssia vielä hiukan.

Tällä mennään ja vajaan 12 kuukauden päästä katsotaan minne asti päästiin.

Antoisaa vuotta meille kaikille!

~Eija~