Se oli siinä vuosi 2024

 Mitä jäi mieleen vuodesta 2024?

Alku vuoden pakkaset olivat jäätäviä, joita ei ole ikävä. Inhoan kovia pakkasia vuosi vuodelta enemmän ja tuo parin viikon mittainen pätkä ei naurattanut. Liikkuminen hankaloituu ja vaikka haluaisi hautautua kotona villasukkiin ja peittoihin, ei se ole mahdollista. Tuosta kuitenkin selvittiin, enkä halua asiasta enempää kitistä, mutta kädet ristissä toivon ettei vastaavia tänä, eikä tulevinakaan talvina tulisi.

Juosten töistä kotiin yli 20 asteen pakkasessa.

Pakkasista huolimatta pyrin liikkumaan valtavat vaatekerrokset päällä. Hiihtokilometrejä kertyi mukavasti, talven aikana yli 1000. Osallistuin Kauhahiihtoon, SM-hiihtosuunnistuskioihin Kouvolassa ja Pirkan hiihtoon. Kaikki olivat mukavia tapahtumia ja itsellä hyvät suoritukset, vaikka hiihto ei ole se luonnollisin laji itselle. Vaatisi aikaa ja omaa kärsivällisyyttä opetella oikea hiihtotekniikka ja mahdollisesti päivittää sukset, mutta näinkin on kivaa. Ja se hyvä muistaa, että näihin kisoihin/tapahtumiin voi osallistua ihan kuka tahansa hiihtotyyliin ja vauhtiin katsomatta.

Hisun SM-kisoissa. Kylmä oli silloinkin.

Tossusuunnistamassa kävin niin paljon kuin mahdollista aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn asti. Oli kunto- ja kilpasarjoja, kansallisia-, aluemestaruus- ja SM-kisoja. SM-sprinteissä tuli älyttömiä virheitä, mutta SM-erikoispitkällä onnistuminen. Suunnistus sujuikin koko ajan paremmin kun kohti loppu kautta mentiin ja toistot opettivat. Harvoin jos koskaan suunnistus menee täysin virheittä, mutta mitä vähemmän tai pienempiä, niin sen parempi. Venlojen viestissä Lakia-Jukolassa tuli myös onnistuminen ja valvominen koko Jukolan yö talkoolaisena oli myös hieno kokemus. 25mannaan pääsin monen vuoden jälkeen ja vaikka tuo reissu on aina aika raskas matkustamisineen, oli paljon asioita joista nautin, erityisesti että tytär oli mukana.

Talkoolaisena oli myös mukava olla.

SM-erikoispitkän 6.sija D45 sarjassa.

Polkujuoksukisoja tälle vuodelle tuli kaksi. Toukokuussa NUTS KK 55km oli hyvä juoksu. Samoin lokakuussa Komia Ilkanpolku maraton. Perustekemistä, omaan juoksuun ja energioiden ottamiseen keskittymistä sekä juoksun ilosta nauttimista. Nämä juoksutapahtumat sopivat hyvin aikatauluihini ja nämä olivat juuri hyvät pitämään yllä motivaatiota juosta tapahtumissa. Mielessä oli jo tuolloin hurjempi ja pitempi reissu, halusin tunnustella fiiliksiäni.

Tottakai mun urheiluvuoteen kuului myös pyöräsuunnistus. Tänä vuonna pääsin osallistumaan jokaiseen SM kisastarttiin, joita veteraanisarjalaisille järjestetään. Tuloksena oli kaikilta paitsi yhdeltä matkalta mitali. Tärkeimmäksi voisin nostaa yhteislähdön suomenmestaruuden, mutta myös keskimatkan iso virhe ja viestin pronssi ovat kisoja, jotka jäivät isosti mieleen. 

Vuosi ei ole ollut vain urheilemista, vaan se on ollut myös pysähtymistä, seikkailua ja oman rajallisuuden hyväksymistä. Kaikkeen en pysty, vaikka välillä painetaan hymyillen läpi harmaan päivän. Kesän työputkessa säästin useamman vapaapäivän, että pääsin hetkeksi Alpeille ystävien kanssa hengittelemään. Oli ihanat muutamat päivät.

Kiireisten päivien jatkuessa kuitenkin luikahdettiin tyttären kanssa Coldpayn keikalle Helsinkiin ja tämä reissu on ehdottomasti jäänyt mieleen. Show oli upea, mutta reissu oli paljon muutakin.

Meidän perheen kiireisen kesän rauhoitti tyttären rippijuhlat, jotka kaikessa etukäteis härdellissään oli ihana päivä. Juhlien jälkeen hartiat rentoutuivat, unet pikku hiljaa palautuivat ja annoin itseni rötvätä sohvalla useita tunteja. Pää oli ollut melkoisessa pyörityksessä eikä ainoastaan juhlien järjestämisestä, vaan kaikesta muustakin mitä samaan aikaan tapahtui. Olin melko väsynyt.

Saatiin kuin saatiinkin kivat juhlat aikaan.

Välillä vain hengitellään.

Syksyllä olin tehnyt päätöksen, että lähden NUTS300:lle heinäkuussa 2025. Olin asiaa pyöritellyt pitkään, välillä koko idean hyläten, mutta ei se antanut rauhaa. En enää keksinyt syitä miksi en lähtisi. Lopullisen päätöksen tultua kerroin asiasta pikku hiljaa joillekin läheisille. Sain valtavasti tukea ja kannustusta, "sä jos kuka pystyt siihen". Kynnystasotesti Tampereella oli oikea veto tähän kohtaan, samoin valmentajan palkkaaminen. Motivaatio kasvoi harppauksen.

Maksimaalinen kynnystasotesti

Lukuina vuosi 2024 näyttää tältä;

-juoksu 2505km (polku, maasto, maantie, sisähalli, juoksumatto) 

- suunnistus 183km (linnuntietä)

-pyöräily 4379km (maantie, maasto, pyöräsuunnistus)

- kävely 659km (sauvakävely ja ilman sauvoja, retkeily, geokätköily, koiran ulkoiluttaminen)

- hiihto 636 km (perinteinen, luistelu, hiihtosuunnistus)

Lisäksi on voimatreeniä, kehonhuoltoa, puutarhassa touhaamista, hyötyliikuntaa kotona ja rentoutumista esimerkiksi avannossa ja avovesissä.

Kiitos ystävät vierellä kulkemisesta, kannustamisesta ja välillä jarruttamisesta. Kiitos myös blogin lukijoille, sillä teitä sinnikkäästi mukana pysyy, vaikka blogiin harvakseltaan kirjoittelen. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa vuoteen 2025! Turvallista vuoden vaihdetta ja iloa uuteen vuoteen!

~Eija~

Vuoden 2025 haaste

"Äärimmäinen haaste Lapin erämaassa: NUTS 300 on vaativa ultrajuoksu, joka testaa kestävyytesi äärirajoilla. Tämä matka tarjoaa ainutlaatuisen kokemuksen Lapin luonnon keskellä, jossa jokainen askel on osa suurempaa seikkailua." 
Nuts.fi

Eniten juoksen ulkona.

Seuraava suuri seikkailu on kalenterissa ja ensi vuoden tavoite on naulattu kiinni ja sitä kohti treenit on aloitettu. Pohjatyöt on tehty kaikkien kuluneiden vuosien aikana. Ja vaikka ainakin kaksi kertaa olen sanonut, että tuolle hulluttelu matkalle en lähde, niin lähden nyt kuitenkin. NUTS300, eli sellaiset 326km Lemmenjoen Njurkulahdelta Äkäslompoloon heinäkuussa 2025.

Just nyt on ihan kamalat pääkallokelit.

Koko ikäni oon treenaillut omaan tahtiin, paljon fiiliksen mukaan tiettyjä avainharjoituksia tunnollisesti tehden. Tälle matkalle ei lähdetä vain kokeilemaan, vaan ajatus on kirkkaana tehdä homma kunnolla. Siksi päädyin palkkaamaan itselleni valmentajan, joka pystyisi katsomaan kokonaisuutta hiukan sivummalta ja mä voisin vain juosta. Päädyin monista hyvistä varteenotettavista valmentaja vaihtoehdoista Kontinjuoksuvalmennuksen Tomiin, jolla on erityisesti sileiltä ultramatkoilta vankka kokemus. En vähättele yhtään omaa kokemustani polku-ultrilta, sillä onhan tässä melkoinen matka omin päinkin kuljettu, mutta nyt koin vaan tarvetta saada kokea olla itse valmennettava.

Harjoittelen tosissani että saisin tarpeeksi energiaa.

Marraskuun alussa juoksuvalmennus alkoi. Se olisi voinut alkaa jo kuukautta aikaisemmin, mutta lokakuussa mulla oli vielä kalenterissa kaikenlaista ja Tomilla myös omia juttuja, niin aloitusta siirrettiin. Ensimmäisen ohjelmapätkän saaminen oli jännittävää ja innostavaa. Se oli räätälöity just eikä melkein mun työvuorojen mukaan ja siinä huomioitiin myös kisat ja muut harjoitteluun vaikuttavat menot. Ohjelman toteuttamisessa marraskuun alussa tekemäni kynnystasotesti oli ihan parasta ja näin solahdin toteuttamaan treenejä sykejohteisesti ja heti koin, että sain ihan toisenlaisen otteen tekemiseen. Aikaisemmin seurailin enemmän tuntemuksiani ja vauhtia. Nyt toki niitäkin, mutta enemmän sykkeitä.

Oon ekan kerran tehnyt juoksutreenin sisäradalla.

Suurin osa lenkeistä on PK2:lla, eli sitä kivaa leppoista menoa. Sitten on kiihtyvää tai vetoja, jotka vaativat aina pääkopaltakin enemmän. Lyhimmillään on ollut 45 minuutin lenkki ja pisimmillään neljä tuntia. Oon juossut ulkona teillä, sisällä juoksumatolla ja hallissa radalla. Oon tykännyt kaikista treeneistä, vaikka välillä 2 km vedot on pelottaneet kuinka saan ne toteutettua, mutta jälkikäteen on ollut ihan paras olo. Radan kiertäminen hallissa monta tuntia oli alkuun ihan älytön ajatus, mutta nyt kahden kerran jälkeen tiedän aivan ok fiiliksillä meneväni vielä monta kertaa uudestaan. Lepopäiviä on ollut yksi tai useampi joka viikko ja silloin on ohjelmassa ollut vesijuoksua, koiralenkkejä tai kehonhuoltoa. No oon mä lepopäivinä pari kertaa käynyt hiihtämässäkin, mutta kilometrit ovat olleet todella maltilliset.

Enkä mistään hinnasta halua jättää lenkkejä väliin ystävien kanssa 💗

Nyt siis keskitytään treenaamiseen. Pieniä välihaasteita oon asettanut ja pääkoitos on sitten heinäkuussa. Tarkempi reitin analysointi, matkan suunnittelu, energiat ja varusteet otan haltuun pala kerrallaan. Mun omaksi huoltajaksi on lähdössä Ninni ja matkalle ainakin alku reitille seuraksi lähtee Petra.

Edessä on varmasti yksi elämäni isoin fyysinen haaste ja oon niin innoissani.

~Eija~