Syyskuusta jouluun

Mitäpä kertoa miten täällä menee, kun viimeisimmästä postauksesta on päässyt kulumaan viikkojen sijaan kuukausia. Yksinkertaisesti on ollut vain kaikenlaista. Monena viikkona oli kisoja, töitä, väsyä ja pitkästä aikaa myös opiskelua. Kaikkea en saa päivitettyä tähän postaukseen, mutta lyhyt katsaus syksyn kisoihin ja treeneihin.

Elokuun viimeisenä viikonloppuna osallistuin Ninnin kanssa MTB SM-rogaining 8h kisaan. Taka-alalla oli ajatus, että tämähän on helppoa kun saadaan suunnistaa päivällä. Ollaan edelliset lyhyet 8 tunnin rogaining kisat menty yöllä. Kahden koulupäivän jälkeen olikin kiva lähteä itseä innostavalle reissulle ja rymyämään Iitin metsiin. 

Reitin suunnittelu sujui rauhallisissa merkeissä, mutta sellainen selkeä reitti oli hankala hahmottaa. Sitten vaan päätettiin kiertää kartan oikealta ylhäältä ja alakautta takaisin. Mä sain vielä päähän pinttymän kahdesta iso pisteisestä rastista, että ne haluan hakea, vaikka jo aprikoitiin että tulee pitkää jalkautumista ja sehän on hidasta. Polkeminen ja suunnistaminen sujuikin sateessa ihan ok, mutta reittisuunnitelma ei tosiaan ollut järkevin. Nuo iso pisteiset rastit kyllä löydettiin, mutta ottihan ne aikaa. Ja lopussa meillä tuli tosi kova kiire ehtiä aikarajoissa maaliin. Viimeinen pienen pistemäärän rasti jäi löytymättä eikä löydetty suoraan takaisin pyörillekään. Voi apua mitä sähellystä. Kuitenkin maalileimaus kaksi minuuttia ennen ajan täyttymistä, joten huh. Opettavainen reissu oli.

Syyskuun alussa oli suunnistuksen SM-pitkämatka Kangasalalla ja koska se sopi hyvin matkalle, kun olin tyttäreni kanssa tulossa Lahdesta nuorten yleisurheilun SM-viesteistä, niin päätin osallistua. Suoritus oli ok, muutama tosi hyvä väli, mutta sitten pari tosi huonoa ja juosta en oikein jaksanut. En edes enää muista sijoitustani, mutta tavoite sijoittua sarjani puolen välin paremmalle puolelle taisi toteutua.

SM-pitkämatka Kangasala, Ponsa. Kuva; tytär

Sitten syksyllä oli sprinttiä Seinäjoella ja Kokkolassa, joissa molemmissa sytkytti oikein hyvin. Juoksu alkoi tuntumaan tosi hyvältä sileillä alustoilla ja vaikka ikänäkö painaa, niin näin kartasta kaiken oleellisen. Kuitenkin suunnistuksen SM kisoissa Tampereen keskustassa A-finaalissa möhlin kaksi rastiväliä pahasti. Kolmos rastille luin reittiä ysi rastin rastiympyrään. Nämä rastit oli lähekkäin toisiaan ja vähän ennen kuin olin ysi rastilla, hoksasin mitä oli tapahtumassa. Tästä virhettä 30 sekuntia. Myöhemmin pitkällä rastivälillä ensiksikin huono reitinvalinta, mutta sitten vielä juoksin tietyn rakennuksen nurkan ohi lukiessani seuraavaa rastiväliä valmiiksi ja hetken olin ihan sekaisin väärän rakennuksen takana. Siinä takkiin jopa minuutti. Lopulta sijoitus 12., mikä on todella hyvä sijoitus, mutta ilman virheitä olisin ollut hopealla. Harmitti älyttömän paljon, siis todella paljon ja mieli oli maassa jonkun aikaa. 

Seinäjoella AM-sprinteissä Ninnin kanssa mitalit kotiin.

Kokkolan suunnistajien tuplasprintti. Kivaa otatusta Tanjan ja Tuijan kanssa. Kuva: Sören

SM-sprintit Tampereella.

Lokakuussa osallistuin vielä Jämi suunnistusmaratonille, joka on aina niin mukava suunnistustapahtuma. Oli kivaa kivalla porukalla ja suunnistuskin sujui pari koukkua lukuun ottamatta oikein kivasti. Syksyn aikana kokemani kömpelyys poluilla ja metsässä alkoi helpottamaan. Mutta siitäkin huolimatta oli innostavaa ja helpottavaa siirtyä sileille juoksemaan. Seuraava tapahtuma tavoite oli asetettu ensi vuoden puolelle ja se vaatisi rataa ja sopivasti tehostuvaa iskutusta jaloille.

Seinäjoen (josta kuva) ja Kurikan urheilukenttien radat on tullut tutuksi.

Pitkälle syksyyn uimista avovesissä.

Ei ole vieläkään parempaa paikkaa kuin iskän metsä.

Vielä käväisin sileällä treenailun lomassa juoksemassa Komia Ilkanpolulle, sille pisimmälle 43km matkalle. Tänä vuonna ei ollut helppoa, kun jalat kramppasi kahdesti ihan kumoon asti ja viimeiset 15 kilometriä meni hiipien. Kuitenkin olin naisten sarjan kolmas nykyisen maajoukkue polkujuoksijan, Antilan Johannan ja entisen maajoukkue hiihtäjän, Kuusiston Merjan jälkeen. Moneen vuoteen ei ole pohkeet niin krampanneet, enkä silloin ymmärtänyt mistä mahtoi johtua. Näin parin kuukauden jälkeen on jo jotain aavistusta ja kunpa olisin jo silloin aavistanut oikein.

Komia Ilkanpolku 43km.

Kauniissa syksyssä pitkistä.

Juoksut jatkui Ronkaisen Tomin ohjelmoinnilla. Oli pitkää ja lyhyempää lenkkiä, vetoja pitemmästi tai lyhyemmästi. Esimerkiksi kilometrin VK vedot on aivan hirveitä, kun taas pk1-pk2 pitkikset lemppareita. Juoksin hiekka- ja pikiteillä, Ninnin luona juoksumatolla, ulkona ureheilukentillä ja kerran pääsin remontoituun Botniahalliin Mustasaareen.

Kunnes nyt olen ollut puolitoista viikkoa juoksematta...

Ninnin juoksumatolla vk:ta.

Joulukuun eka remontin jälkeen avatussa Botniahallissa 125 kierrosta.

Marraskuun puolen välin paikkeilla alkoi tuntumaan kipua vasemman jalan pakarassa. Sitten se alkoi tuntua reidessä ja pohkeen yläosassa asti. Erityisesti vk lenkkien jälkeen se paheni, lepo helpotti. Kiireessä kehonhuolto jäi tosi vähälle, mutta ohjelmoidut treenit halusin tehdä. Toissaviikolla juoksin töihin vk1:stä ja linkutin töissä vasemman jalan takareisi kireänä ja kipeänä. Juoksin vielä töistä kotiin lähes itkien, kun jouduin kuin heittämään jalkaa takaa eteen, jalka ei toiminut. Sisu ei antanut periksi soittaa mies hakemaan matkalta kotiin.

Syksyn krampit pohkeissa, kipu pakarassa ja ajoittaiset alaselän kivut viestitti, että nyt tulee liikaa. Mutta mä en pysähtynyt, enkä kuunnellut kroppaani. Nyt on pitänyt pysähtyä, että pääsisin pian taas juoksemaan normaalisti kivuitta. Oon käynyt nyt kahden viikon sisällä kolme kertaa hieronnassa, joista viimeisin urheiluhierojalla, joka laittoi kuivaneuloja ja käsitteli jalan fascioita tavalla jota ei ennen ole mulle tehty. Teen liikkuvuustreenejä, rullailen, venyttelen hyvin maltilliseti ja pilatestakin oon kokeillut. On valtavan hankalaa malttaa olla menemättä lenkille. On oikeasti tosi vaikeaa, kun se juokseminen on mulle kuitenkin yhdenlainen henkireikä. Toki nyt on jäänyt aikaa muuhunkin, vaikka jouluvalmisteluihin, oon esimerkiksi leiponut. Uudenvuoden juoksuun en voi osallistua, Joensuun Sisu6h sisäratajuoksuun osallistuminenkin tammikuun toisena viikonloppuna pitää miettiä tarkkaan.

Muuten kaikki on hyvin. Joulunpyhinä on töissä ja työvuorojen välissä myös kotona. Koska en mee juoksemaan, istun muun perheen seurassa jouluelokuvia katsellen ja glögiä hörppien. Ihanaa näinkin.

Leppoisan liikunnallista joulunaikaa kaikille 🌟

~Eija~