Soutua ja mäkitreeniä

Mulle tuli mahdollisuus osallistua Virtain soutuun. Ha, mä en siis koskaan ole aikaisemmin soutanut (paitsi tietysti perus soutuveneellä oon) ja nyt oli yhden soutajan paikka auki kirkkoveneessä. Etukäteen ehdin hiukan netistä tutkailla mistä on kyse ja mitkä on pääpointit, mutta aika keltanokkana lähdin. Aamupalan jälkeen lähdin ajelemaan Virroille Pirkanmaalle ja kyllä, hiukan jännitti mitä olisi edessä.

Ystävä Helena oli tehnyt meille maittavan lounaan (kiitos). Hän siis myös mut soutamaan haastoi ja esitteli kotikaupunkiaan. Vesi on todella läsnä ja esillä Virroilla. Esitteissä sanotaankin että Virrat on satojen järvien kaupunki. Tänään järvi kaikkine lonkeroineen oli mitä rauhallisin ja ystävällisin. Hyvä niin, näin ensikertalaiselle ja ihmiselle, jolle vesi ei ole se luontevin elementti :)

 Yksin- ja parisoutajat kisasivat ennen kirkkoveneitä ja huimaa vauhtia vetivät järven selällä. 

Mulle meidän veneen soutajat, Helenaa lukuunottamatta olivat kaikki uusia tuttavuuksia. Rento fiilis ja hauskanpito asenne kisaan tarttui nopeasti, eikä oikeastaan enää jännittänyt. Malttamattomana odotti että pääsee airoon kiinni ja kokeilemaan mistä tässä on kyse.

Ennen starttia tankattiin jäätelöllä :)

 Ennen starttia käytiin pieni lämmittely koukkaus tekemässä ja tajusin, että tässä todella pitää keskittyä. Ei paljon ehdi maisemia katsella, kun yrittää pysyä tahdissa, airolla ei saa koukata liian syvältä, reipas veto, voimaa jaloista ja takaraivoa taakse. Tuossa muutama tekniikka tärppi mitä jäi mieleen ja niitä sitten yritin opetella. Mentiin läpi ohjeistuksia, että kaikki osaa toimia oikein, harjoiteltiin tiukka käännös ja rytmiä.

Reitti kartta.

Mihin ihmeeseen mä oon itseni luvannut !!?

Matkan aikana ei tosiaan ehtinyt mitään kuvailla, kun keskittyi vaan vetoihin ja tahdissa pysymiseen. Hyvä tsemppi oli porukalla päällä ja perämies (nainen) ohjeisti hyvin. 10km kisa soudettiin kahdella lenkillä. Jo ekan lenkin puolen välin jälkeen vasen takareisi alkoi kramppaamaan, ei paha mutta tuntui. Onneksi mulla oli hanskat kädessä, niin ote airosta pysyi koko ajan hyvin. Muutaman kerran kolaji airot edessä tai takana istuvan kanssa, mutta olen oikein tyytyväinen suoritukseeni. Tuntuu, etten aivan kaikkea voimaa saanut vetoihin, kun keskittyminen meni rytmiin, mutta uskon että huomenna käsivarsissa ja reisissä tuntuu joka tapauksessa ;)

Kuva lämmittely kiekalta. Kisan aikana ei ehtinyt kuvata.

 Jee, maaliin päästiin hyvissä voimin (vaikka taidettiin kyllä olla viimeiset..). Hurjan hieno kokemus ja nyt taas ymmärtää pikkuisen soudunkin päälle.

Helena ja minä

Virtain soudun muistomitali

 Kotiin takaisin ajelin nopeasti, sillä illalla oli vielä tiedossa "palauttavana" treeninä pienryhmän mäkitreenit :) Meillä oli Seinäjoen Jouppilanvuori valloitettavana. Rauhallista, tasaista ja varmaa kipuamista omaa vauhtia ylös ja palautellen alas. Jokainen teki parhaansa ja testasi omia rajojaan ja oon niin tyytyväinen ihan jokaiseen :D

Ensi viikolla alkaa kesä (kalenterin mukaan) ja luvattu kuumaa keliä. Mulla luvassa pyörällä polkemista, töitä ja puutarha fiilistelyä.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille :D!

~Eija~

Eurajoelta palan matkaa kohti Poria

Juosta voi kuusta maahan tai ihan vain omaa taloa ympäri. Molempiin voi tehdä oman henkilökohtaisen tavoitteensa, toteuttaa treeniohjelmaa ja lähteä suoritukseen. Aina tulisi kuitenkin keskittyä oleelliseen, siihen omaan kehittymiseen ja keinoihin miten siihen päästään. Oma napaisuutta viimeiseen asti.

No sitten sä lähdet kisoihin ja oletkin rintarinnan muiden yhtä hyvin tai enemmän treenanneiden kanssa (geeneistä ja pitkistä jaloista puhumattakaan!). Sä viet sitä omaa napaasi niin kovaa kuin sielu sietää kohti tavoitettasi ja sitten alkaa spekulointi miten kävi ja miksi. Oppimisen paikka hyvässä ja pahassa.

Huhtikuun alkupuolella olin juoksemassa Karhuviestissä, joka on viestikisa Eurajoelta Poriin (n 35km) tai pisimmillään Raumalta Poriin (n 50km). Mä pääsin työpaikkajoukkueeseeni, jossa olin viime vuonnakin edustamassa ja matkana oli tuo lyhyempi, Eurajoelta Poriin. Osuusmatkat ovat 1.osuus 7,4km 2.osuus 6,3 3.osuus 5,5km 4.osuus 6,5km ja ankkurilla 9,2km. Viime vuodelta meillä oli puolustettavana voitto, joten sitä lähdettiin huumorilla tosissaan tavoittelemaan.

Viime vuonna ensikertalaisena olin kolmannella osuudella ja koin silloin lyhyen (5,5km) erittäin haasteellisena matkana, koska siinä piti juosta koko ajan vitonen silmässä. Juoksu meni silloin hyvin, kilometriaika oli 4,39 min/km, johon olin tyytyväinen.
Tänä vuonna napsahti aloitusosuus... Pisti hirvittämään, koska olen juossut selvästi vähemmän kuin viime vuonna ja matka oli selvästi pidempi (7,4km). Miten ikinä pystyn pitämään reipasta vauhtia yllä koko matkan....!!? Kukaan ei kuitenkaan halunnut vaihtaa osuuttaan mun kanssa, joten otin haasteen vastaan. Toisaalta mua myös sytyttää kaikista parhaiten aloitus- ja ankkuriosuudet, oli sitten kyseessä mikä laji tahansa.

Lähtökiihdytyksessä, mä numerolla 243 :) Kuva tapahtumasivuilta.

Keli oli melko sopiva; lämmintä plus 7, hiukan ehkä tuuli ja sekin takaapäin, sateenuhka oli päällä mutta lähdössä ei piskon piskoa tullut. Puin päälleni kaksi pitkähihaista paitaa, juoksutrikoot ja päähän huivi pitämään hiukset sivussa. Ensimmäiset kaksi kilsaa kädet oli tuttuun tapaan kylmät, mutta lämpeni siitä sitten.

Pyrin pitämään vauhdin alussa sopivan rauhallisena mutta reippaana, voimia säästellen. Kilometritolppia ei ole, eikä mun sykemittarissa oo gebsiä, joten todellista vauhtiani en tiennyt. Tuntemusten mukaan pyrin menemään, liikaa hengästymättä. Aloitusosuudella on selvästi nousua ja niihin pyrin henkisesti valmistautumaan jo etukäteen

Siinä oli parikin selkää joiden peesissä menin ja vauhti tuntui sopivalta. Kellosta seurasin aikaa ja arvioin missä kohdassa menen. Viimeinen mäki edessä ja jäin pikku hiljaa peesistä. Kyltti; 1 kilometri vaihtoon ja vilkaisu kelloon -> olin omasta arviostani selvästi edellä :D Päätin, etten anna yhtään enempää vauhdissa periksi ja pyrin pitämään peesiselät koko ajan samalla etäisyydellä. Jalat jaksoi todella hyvin, mutta hengitys oli raakaa hommaa. Tuntui ettei happea saa millään tarpeeksi. Mutta loppuun asti painettiin.
Mun 7,4km aika oli 31min 20s, eli 4,14min/km. Ehdoton ennätysaikani tasaisella yli 5 km matkalla, JIHUU :D!
Vaikka lähdin epävarmoista fiiliksistä, onnistuin sittenkin. Uskon avainasemassa olevan monipuolisuus mitä on viime syksystä lähtien saanut nauttia. Olen oppinut ja tietysti opettelen edelleen, ettei se määrä välttämättä korvaa laatua, vaan ajatus mukaan siihen treenailuun. Opinnot Kuortaneen Urheiluopistolla ovat muovanneet omaa treenailua selvästi parempaan ja toimivampaan suuntaan. 

Mun osuuden jälkeen olimme työpaikkajoukkuesarjassa toisena ja näissä asetelmissa pysyttiin maaliin asti. Voittaja joukkue oli ylivoimainen, jopa epäilyttävän ylivoimainen...

Porin Karhuhallissa oli viestin maali

Palkintojen jaon jälkeen kaasuteltiin yhteiskyytillä kotiin.
Oli taas kerran kyllä niin mukava reissu ja taas tutustuin uusiin upeisiin ihmisiin :)
Kiitos Susanna, Maarika, Hanna ja Susanna :D

Palkinnoksi saatiin bluetooth-kaiutin..hmm, osaisko joku opettaa miten sitä käytetään.. ;)

Kotiin tuomisina myös hieno tämän vuoden muistomitali :)

Juoksun iloa ja onnistumisia voi päästä kokeilemaan ja treenaamaan
Metwotrainingin juoksukoulussa,
 joka starttaa toukokuun 9. päivä. Oli tavoitteesi mikä tahansa, lähde rohkeasti kokeilemaan, olisiko sinun vuorosi viedä sitä omaa napaa ;)
Tästä pääset lukemaan juoksukoulusta lisää.

~Eija~

Hymyä ja hikeä

Multi-sport 2015 raporttia pukkaa:

Ensinnäkin oli aivan huippu tapahtuma, hyvin järjestetty ja mahtavaa porukkaa kisaamassa ja reitin varrella kannustamassa. Joukkueemme, Tulee Myöhemmin, tavoitteena oli läpi pääsy ja hymyn säilyminen läpi kisa. Onnistuimme :D

Tapahtuman keskipisteenä toimi Ylistaron urheilukenttä.

Varusteet huoltopisteellä.

Alkuun oli kaikille kilpailijoille info, jossa käytiin rata lävitse. Saimme kartat, joihin oli merkattu reitti, rastit joilla piti leimata EMIT-leimauksella ja avuksi vielä osuudet ja tehtävien järjestys. Turvallisuussäännöt käytiin lävitse mm. kypärien käytöstä ja liikenteen joukossa liikkumisesta. Porukka oli hyvällä tuulella ja harvemmalla kasvolihaksia kiristi, ettei hyväntuulista naljailua olisi heitetty vastustajille.

Sarjoja oli Duo Open, Trio Lady ja Trio Open. Itse olin Trio Openissa kahden karpaasin kanssa.

Kartta mittakaavassa 1 : 25 000. Molemmin puolin oli matkaa.

Tulee Myöhemmin-tiimi; Saku, mä ja Arto

Harvemmalla joukkueella on tilanne, ettei tuntisi joukkuekavereitaan, eikä meilläkään varsinaisesti tämä tilanne ollut, mutta mä ja Saku tapasimme ensimmäistä kertaa reilu puolitoista tuntia ennen starttia. Viestitelty on ja pelkkää hyvää olin etukäteen kuullut karpaasista ja huhupuheet piti onneksi paikkansa :) Yhteishenki oli hyvä ja pääsimme heti samalle aaltopituudelle.

Startti tapahtui klo.12 yhteislähdöllä. Trioilla oli ensimmäisenä juoksu/potkulautailu 10km. Ideana, että yksi potkulautailee ja muut juoksee. Koin olevani vahvimmillani juoksussa, joten päätimme mun juoksevan koko matkan ja miehet vaihteli potkutteluvuoroa suurinpiirtein kilometrin välein. Juoksu osuus oli asfalttia, soratietä, metsäpolkua ja pururataa. Omat jalkani tykkäsivät ehdottomasti metsäosuudesta ja potkulauta lähti kantoon tuossa vaiheessa. Pururata osuus oli lyhyt, mutta sitäkin kuumempi auringon porottaessa. Potkulauta oli tässä vaiheessa vain hidaste,mutta ehdinpä huomata kypsyvät lakat reitin varrella :)

Aikaa meni vajaa 50min, hyvä me!

Juoksu/potkulauta osuudelta tulossa lajin vaihtoon.

Väliaikaleimaus.

Juoksun jälkeen siirryttiin suoraan rullaluisteluun. Nopeasti luistimet jalkaan, rannesuojat ja kypärä, sekä pari hörppyä juotavaa. Rullaluistelu osuus oli omalta kohdalta etukäteen arvoituksellisin ja olikin kenties meidän tiimin heikoin veto. Matka oli 12km. Jo urheilukentän pehmeä alusta oli viedä uskon mitä on edessä ja asfaltille päästyämme oli yhdellä sun toisella hankaluuksia löytää tasapaino. Ensimmäisen kerran tuli huokaus, että kyllä jalat jossain kohdassa loppuu... 

Moni meni ohi, mutta annettiin rullata omaan tahtiimme ja olihan se rennompaa kuin juoksu.

Loppusuoralla en koskaan anna periksi, vaikka se olisi Duo joukkue ;)

Väliaikaleimaus kentällä.

Sitten vihdoin ensimmäinen yllätystehtävä, joka oli urheilukentällä ja yleisö pystyi hyvin sitä seuraamaan. Ideana oli koota haloista torni joukkueen lyhimmän jäsenen hartian korkeudelle. Pinon päällä tuli pysyä täysi vesisangollinen vettä 3 sekunnin ajan. Mä kipaisin sangollisen vettä kentän toiselta laidalta vesiesteeltä ja miehet rakensivat ja rakensivatkin niin nopeasti, että joutuivat mua odottelemaan! Heti ekalla kerralla onnistui ja nopeasti.

Halkoja :)

Tarkkaa mutta takuuvarmaa työtä.

Jee, ei kaadu!

Ensimmäinen pyöräilyosuus edessä, 35km. Tavoitteena oli asfaltilla leppoinen 25km/t vauhti ja sorateillä ja metsässä mahdollisuuksien mukaan. Ei onnistuttu pitämään vauhtia toivotulla tavalla kramppaavien pohkeiden vuoksi, mutta eteenpäin mentiin. Karkea soraisella useamman kilometrin pätkällä pelkäsin oikeasti hybridi-pyöräni hajoavan. Ah sitä tunnetta kun pääsi tasaiselle ja se tärinä ja poukkoilu loppui! Lyhyt metsäosuus oli myös hyvin mielenkiintoinen kokemus ja mielessä kävi kunnon maastopyörän hommaaminen. Tasaisella taas tykkäsin kovasti ohuemmista ja rullaavista renkaista. Juotavaa kului, sillä oli todella kuuma ja soratiet pölysi.

Pyöräilyn puolessa välissä oli toinen yllätystehtävä. Virvelillä piti saada pallo muutaman metrin päässä kelluvan hularenkaan sisään. Yritys kertoja oli 5. Jos ei onnistuisi, edessä olisi muutaman sadan metrin sakkorinki juosten. Saku hoito homman kotiin toisella heitolla!

Kentällä jälleen väliaikaleimaus, pyörät parkkiin ja edessä olisi juosten pari sataa metriä melontaosuudelle. Epäonneksemme Sakun takarengas paukahti tässä vaiheessa rikki! Onneksi ei matkalla. Sisäkumissa oli kunnon reikä ja syyksi löytyi kunnon kuluma ulkokumissa. Varasisäkumi oli mutta ei ulkorengasta. Mun ja Arton tankatessa Saku näppäränä vaihtoi jo sisäkumin ja toisen joukkueen huoltajat lupasivat pumpata renkaan täyteen. Kiitos heille :)!

 Vesistötehtävässä mä sain huilaus vuoron, kun miehet meloi vauhdilla ja lepuuttivat jalkojaan. Alkuun pelkäsin koko paatin kaatuvan. Joo, osaan uida,mutta hirvittäisi silti joutua hyytävään Kyrönjoen syleilyyn. Yhteensä melomista oli 2,5km. 

Pelastusliivit päälle, kanootti vesille ja menoksi.

Alussa vähän pyörittiin että saatiin kanootti oikein päin ;)

Rannasta juosten takaisin kentälle ja edessä toinen pyöräilyosuus, 23km. Pohdittii miten Sakun pyörän rengas kestää. Emme tienneet saako napata joltain kannustajalta vaihtopyörän tilalle, mutta ei sellaista ollut juuri sillä hetkellä edes tarjollakaan. Päätettiin lähteä katsomaan kuinka pitkälle päästään. Viiden kilometrin kohdilla alkoi piskotella, pohkeita kramppasi, vauhti hiipui. Innostus tulevasta yllätystehtävästä jaksoi kannustaa. Edessä nimittäin oli jo etukäteen paljastettu tehtävä Kärkimäen ampumastadionilla :) 

Ammuttiin makuulta ja tuelta tauluihin! Viisi mustaa pientä taulua, kaukana ja viisi laukausta. Jokaisen joukkueen jäsenen tuli ampuminen suorittaa ja ohilaukauksista tulisi sakkorinkejä pyörällä. Mä sain aloittaa, koska olen vain kerran aikaisemmin hiukan vastaavalla ampunut ja olin varma ohilaukauksista. Joukkueeni ja katsojien ihmetykseksi kaikki tippui alas :D!! Huisin hauskaa!

Nopeasti päästiin siis tältäkin tehtävärastilta eteenpäin!

Sade tiheni, alkoi kastella ja kura lentää. Kentälle enää lyhyt matka ja takaa tuli trio ohi. Voi hitsi! Mutta kentälle päästiin, renkaat kesti ja loppu häämötti.

Pyörä parkkiin ja juosten kenttä ympäri viimeiselle yllätystehtävälle. 

Juostessa saimme pyöräilyssä ohittaneen trion kiinni ja tottakai ohi :) Edessä tiukka kirikamappailu!

Mutta keskittyminen pulmatehtävään, jossa oli kolme valkoista pölkkyä vasemmalla ja kolme maalaamatonta pölkkyä oikealla. Jokaisella oma lokeronsa ja keskellä yksi tyhjä. Piti saada pölkyt vaihtamaan paikkaan, niin että alun jälkeen samanväriset eivät saaneet olla vierekkäin ja siirtää sai yhtä pölkkyä kerrallaan viereiseen lokeroon tai yhden pölkyn yli vapaaseen lokeroon. 

Saimme heti ideasta kiinni ja teimme tehtävän ennätysajassa, 1min 35s! Jee!

Viimeisenä lajina vielä potkulauta viesti 3x800m.

Se vedettiin rennosti mutta reippasti, sillä rintarinnan kisannut toinen trio jäi pulmatehtävälle.

Jee, maalissa!

Maalissa sijalla 6. Trio openissa oli joukkueita 12, joten ei paha ensikertalaisilta!

 Kokonaisaika 5t 21min ja joitain sekuntteja.

Olen erittäin tyytväinen joukkuueeni suoritukseen. Parannettavaa jäi itse kullekin, joten ensi vuonna paremmalla peruskunnolla ja tsempillä seikkailemaan uudestaan! 

Onneksi Saku ja Arto olivat samaa mieltä.

~Eija~