Etelän leirillä :D

"Malta on tasavalta Välimerellä, 93 kilometriä Sisiliasta ja 288 kilometriä Tunisiasta. Se koostuu kolmesta asutusta pääsaaresta; Malta, Gozo ja Comino ja on vain 316 neliökilometrin kokoinen. Kielet ovat malta ja englanti, mutta italiaakin ymmärretään.
Maaperä on kovaa kalkkikiveä, mutta sielä missä on multamaata, on se kuitenkin suhteellisen hedelmällistä. Maltalla on kaksi vuodenaikaa; leuto talvi ja kuiva kesä." Wikipedia

Meidän ja ystäväperheen tämän vuoden syysloma reissun kohde oli tämä pikkuruinen maa. Toivoimme löytävämme suloista lämpöä, meren hyväilyä ja rentoutumista kotipuolen arkikiireiden keskeltä. Kaikkea tätä ja paljon muutakin reissu antoi. Ikimuistoinen siitä tuli monessa mielessä :)

Golden Bay:ssa. Paljon porukkaa rannalla, mutta ihan parhaat aallot :)

Jos meidän lapsilta kysytään, oli välimeren aallot ne parhaimmat. Epäilin etukäteen kuinka meidän vesipedot suhtautuu suolaiseen veteen, mutta mitä vielä. Siellä sukelleltiin ja hypittiin aalloissa kuin ei mitään. Välillä käytiin pyyhkimässä kasvoilta suolan makua pois ja ei kun takaisin.

Golden Baylla, lounais rannalla on upeita harjanteita. Pudotusta oli useita kymmeniä metrejä. Huikean kaunista.

Vaikka sitä lomalla on ja on helppoa ottaa muutaman päivän vaan rentoutuen, nauttien maisemista ja hyvästä ruuasta, ei se liikkumisen tarve ole minnekään lomalle jäänyt. Lomalla sitä ottaa vähän vaan kevyemmin ja sopivasti vastusta hakien, ja tällä reissulla erityisesti lasten ehdoilla.

 Comino-saari päivänä löysimme aivan ihanan rauhallisen rannan, Santa Marija Bayn. Sinne tallustimme sinisen laguunin hälinästä pitkin pölisevää, suomalaisen mittapuulla metsätietä pitkin noin puolitoista kilometriä ja kyllä kannatti. Vesi oli valtavan kirkasta ja hiekka ihanan pehmeää. Aaltoja ei ollut, mutta sitäkin paremmin onnistui sitten snorklaaminen. Meduusojakin nähtiin.

Matalassa rannassa otin muutaman vedon "vesijuoksua" ja sopivasti sai reisiin tuttua mukavaa vääntöä.

Comino-päivä olikin reissumme ehkä kuumin päivä, eikä tuullut mainittavasti. Tosi hyvin lapsetkin jaksoivat kiertää 2½km x 1½km kokoisen kalliosaaren. Länsirannalla oli aivan huikaisevat pudotukset mereen ja tuo vesi oli jotain sanoinkuvailematonta. Todella kaunis paikka!

Sininen laguuni Cominolla.

Niin lomalla rakkaiden kanssa <3

Viikon aikana kuljimme paikallisbusseilla, joita saikin sitten välillä odottaa kirjaimellisesti tunti tolkulla! Lapsetkin saivat hetkeksi tarpeekseen busseilusta, vaikka yllättävän hyvin heidän kärsivällisyys riitti...meidän vanhempien ei niinkään. Ja meno erittäin huono kuntoisilla ja ahtailla teillä oli toisaalta mielenkiintoinen kokemus sinänsä, mutta auttoi kyllä arvostamaan omaa kuraista kotitietäni, miten turvallinen se onkaan lapsille ja muille tielläliikkujille!

Mdina, keskiaikainen kaupunki muurien sisällä.

Kävelimme päivittäin paljon tai vielä enemmän. Koko porukalla kävimme mm. Maltan entisessä pääkaupungissa Mdinassa ja Rabatissa. Pienemmällä porukalla teimme päiväreissun Maltan pääkaupunkiin Vallettaan. Kalkkikivisiä hylättyjä, asuttavia ja rakenteilla olevia asuinrakennuksia oli joka puolella Maltaa.

Pyhän Johanneksen katedraali oli valtavan upea,

Hotellimme oli Melliehan kaupungissa, yli 100 metriä meren pinnan yläpuolella. Hotellilta olikin oiva reitti lähteä juoksentelemaan jarrutellen alaspäin kohti merenrantaa, kiertää ranta ja kivuta sitten takaisin. Harvemmin, tuskin koskaan kotipuolessa pääsen kuuntelemaan meren kohinaa lenkillä. Ja voi miten ihanan lämmin oli, mutta ei sellainen tukahduttava kuitenkaan.

Parina iltana, lasten mentyä nukkumaan, vedin mä mukaan otetut lenkkarit jalkaan ja lähdin lenkille.

Noustuani rannalta hotellille kipitin vielä hotellin portaat ylös ja alas muutaman kerran. Ah, että teki hyvää. Matkaseurueeni hurrasi parvekkeelta ~ihanan kannustavaa :D

Porrastreeniä ;)

Hotellin parvekkeella lenkin jälkeen vilvoittelemassa.

On hienoa päästä reissulle, mutta ei siitä mihinkään pääse, että paras hetki on se kun pääsee takaisin kotiin. Ei tuntunut edes kamalan kylmältä ja aurinkokin on paistanut useampana päivänä, se sama aurinko mikä lämmitti Maltallakin. Lasten oli vaikea ymmärtää tätä. 

Rauhallinen lenkki omilla kulmilla, puitujen ja kynnettyjen peltojen keskellä, kirpeä tuuli kasvoja vasten ja hiljaisuus. Tästä mä nautin ja tää on ihan paras paikka!

Marjutin kanssa vedettiin yhteistreeni kuntopalloilla ja samalla saatiin turista kuulumisia pitkästä aikaa. Ihan parasta tämäkin. Kaikista maailman kolkista en missään muualla olisi näin onnellinen.

 Mutta lomat on nyt mun osalta nautittu ja arkea on jo puskettu viikko. Latautuneella akulla jaksaa taas opiskella, olla töissä, tsempata toisia ja treenailla samalla itsekin.
Näkymisiin ja muistetaan pukea ne heijastinliivit päälle kun lähdetään lenkille!

~Eija~

Matkana 42,195 kilometriä

Maraton...tuo kuntojuoksijan kuninkuusmatka. Lähes kaikkien saavutettavissa, jos vain päättää yrittää. Ei ajalla niin väliä, mutta se tunne kun ylität maalilinjan, kaulaasi ripustetaan tapahtumamitali ja vannot syöväsi seuraavan viikon ajan kaiken vastaan osuvan ja löhötä sohvalla tekemättä mitään.

Niin ja ennen kuin viikko on kulunut, löydät itsesi jo palauttavalta lenkiltä hymy naamalla :)

Toisille riittää kerran läpi pääseminen, toisille jää kaasupohjaan ja omaa ennätystään pitää saada päivitettyä. Omalla kohdalla ensin riitti se läpi pääsy, esikuvana oma isä, joka 50 vuotiaana juoksi ensimmäisen maratoninsa ja ehti niitä toistakymmentä juosta ennen kuin terveydelliset syyt pakotti hidastamaan. Minäkin hidastin, yli kymmenen vuotta, mutta maraton taukoni aikana tiesin. että minä vielä palaan. Yli viiden tunnin aika maratonilla ei miellyttänyt, kun vielä tiesin kuinka huonosti olin siihen aikoinani valmistautunut. Sen alle ja vielä paremmin asetin tavoitteeni ja joillekin uskalsin sen ääneenkin sanoa. Pikku hiljaa aika alkoi olla kypsä ja kahden vuoden ajan tein hitaasti mutta varmasti nousu tahtista harjoittelua perheen ja työn ehdoilla. Muutama puolimaraton kokemus valoivat uskoa, että haaveet voivat olla joskus totta.

Viime vuonna HCM:lla oli totuuden hetki, minun paluuni maratoonariksi.

Ja tein sen :D Kiskoin itseni maaliin alittaen 4 tunnin rajan! 

Kirjaimellisesti siis kuitenkin kiskoin, se oli melkoista raastoa 30 kilometrin jälkeen. Tahtojen taistelua ja sisukkuuteni osoitus. Maalissa nippa nappa pysyin tolpillani, annoin melkein ylen, mutta kyllä, taisin hymyillä. Palo jäi, mutta jotain piti tehdä toisin.

HCM:lla elokuussa 2014. Kaikkensa antaneeni ja silti vielä irtosi hymy :)

 

Synttärilahjani mikä on ihan itse ansaittu Tukholmassa 2015 :)

 Kesällä 2014 maraton ohjelman noudattaminen ei onnistunut, mutta tiesin että suunta on oikea. En tykkää intervellitreeneistä, mutta nautin pitkistä rauhallisista lenkeistä. Ohjelmassa luki näitä molempia, joten kurinalaisemmin lähdin seuraamaan ohjelmaa. Ykkös tavoitteena oli alle neljän tunnin juoksu ilman raastoa maaliin asti. Tapahtumaksi napsahti ehdottomasti Tukholma maraton keväälle 2015.

Pystyin harjoittelemaan suunnitelmien mukaan koko kevään, kunnes huhtikuussa sain flunssan. Perus nuhaa ja yskää, mutta lima velloi kurkussa pitkään. Kevään kiireet kiristi hermoja ja aikatauluja. Toukokuussa lipsuttiin ohjelmasta ja pahasti,mutta tuntuma oli hyvä. 

Matkaan lähdin jännittyneenä ja uteliaana.

Jo lähtöviivalla heitti muutaman piskon. Niin sadetta oli luvattu ja rankasti! Kylmä tuuli puhalsi Tukholman kaduilla. Lenkkarien nauhat oli kiristetty, juoksupaidaksi valittu pitkähihainen ja pään kovalevy tyhjätty. Halusin nauttia joka ikisestä askeleesta. Lähteä rennon rauhallisesti ja todella nauttia. Tunnin taivaltamisen jälkeen sade oli jo melko kovaa ja kasteli läpimäräksi. Joka juomapistellä hörppäsin urheilujuomaa ja vettä. Itsellä mukana oli energiageeliä ja särkylääkettä. 26 kilometrin jälkeen en enää kohmeisilla käsilläni saanut omasta taskustani geelejä otettua, joten loppu matka mentiin järjestäjien tarjottavilla.

Ihana pirtsakka FINISHER-paita!

 

Jännitin erityisesti 30 kilometrin kohtaa, tuleeko seinä taas vastaan vai pysyykö hyvä vire. Rauhallisesti kuitenkin mentiin ja meno maistui edelleen hyvältä siitä jäätävästä sateesta ja tuulesta huolimatta. Viimeiset kymmenen kilometriä olivat parasta :D

Pystyin kiristämään vauhtia ja sain ohitella selkiä jatkuvasti. Mikä tunne!

Hillitsin vauhtiani pelolla kramppaavista jaloista, mutta tiesin että maaliin tullaan nyt koko matka hymyillen :) 

Maalilinjan ylitys nostattaa aina kyyneleet silmiin, eikä tämä todellakaan ollut poikkeus. Kello näytti 2 minuutin parannusta omaan ennätykseeni ja olo oli huippu. Kauaa ei paikalleen voinut jäätävässä kelissä jäädä, vaan samaa kyytiä kisapaitateltalle, oman kokoinen paita kainaloon, tavaroiden haku säilytyksestä ja riprap bussille. Äkkiä märät vaatteet pois päältä (joita en muuten saanut yksin omin avuin pois, koska kädet olivat niin kohmeessa!).

Ihanissa kotimaisemissa elokuussa 2015.

Tukholman karsea keli on vain muisto Suomen elokuun illassa kotimaisemissani. Pian Tukholman jälkeen päätin osallistua tämän vuoden HCM:lle. Koko kesä olisi aikaa harjoitella, valoisia iltoja ja yötöntä yötä. Noh, tämä määrätietoinen kesätreenailu ei taida sopia mulle, koska ohjelmassa ei ole taaskaan pysytty... Monenmoiset projektit ovat vieneet aikaa ja tarvitsen minäkin sittenkin välillä unta. Startti on huomenna lauantaina ja olo on epävarma. Viikko sitten päälle hiipinyt pieni flunssan poikanen ei helpota yhtään. Haluaisin taas rennon ja mukavan juoksun. Aikatavoitteen saan heittää romukoppaan. Sääennusteet lupaavat pikkasen päälle 20 astetta lämmintä ja aurinko paistaa. Taidanpa siis ihastella maisemia, silmäillä kanssa juoksijoiden menopelejä, kuunnella heidän juttujaan ja siinä samalla ansaita taas yhden maratonmitalin kaulaani :)

Ihanat lenkkikaverini :)

~Eija~

Sataa tai sataa...

Tänä kesänä kelit ovat olleet kyllästyttävän yksitoikkoiset; sataa tai sataa. No jos nyt välillä tuulee, sade taukoaa ja tuulee, mutta heti seuraavana päivänä taas sataa. 

Mutta satoi tai paistoi lenkki tehdään enemmän tai vähemmän hymyssä suin.

Tänään on taas satanut meillä päin melkein koko päivän. Hetken tauko sateessa ehti lupailla loppu lenkille kuivahkoa takkia, mutta ennen kuin ehdin autolle takaisin oli takki taas entistä märempi. Kunhan vauhtia piti koko ajan yllä, pysyi hyvin lämpöisenä.

Reipas 10km rauhallinen juoksulenkki hapekkaassa ja vihreässä metsässä teki kuitenkin tehtävänsä ja olo on taas niin huippu. Olan taputus omalle olalle ja kaikille teille muille kanssa lenkkeilijöille!

 Ja tällaisissakin keleissä on syytä lenkkeilyä harjoitella, sillä ei se aurinko aina paista eri urheilu- ja liikuntatapahtumissa. Oma kohtainen kokemus on tämän vuoden Tukholma maratonilta, kun satoi koko ajan! Lähdössä tihkutti, mutta tunnin juoksemisen kohdalla oli jo läpi märkä. Vettä siis todella tuli tuulen kanssa ja asteita oli 10 plussan paikkeilla. Tästä reissusta oma postaus myöhemmin :)!

~Eija~