Talvi ja sen yksi ilmiö ladulla

Nyt tuntuu ihan talvelta, sillä lunta ja pikku pakkasta on ollut jo useamman päivän. Perinteisien talvilajien aika on just nyt. Meillä on kaivettu luistimet ja monot esille ja todettu että ainakin yhdet isommat monot pitää ostaa. Lapset kasvaa (ihanaa) ja meillä aikuisilla välineet kuluu ja se on hyvä se. Itsellä olisi edessä koko perinteisen hiihdon välineiden uusiminen. Onhan niillä toki reippaasti yli toistakymmentä vuotta jo mentykin :)

Huurteiset marjat lenkkipolun varrella.

Tämän viikon liikunnat painottuivat jälleen juoksuun, yli 50 kilometriä. Alku viikosta ehti tehdä pitkiksen ja loppu viikosta on joutunut lohkaisemaan ison osan ajasta töissä olemiseen. Pientä stressiäkin on niskassa ollut, lähes kirjaimellisesti, kun hartioita on jumittanut. Kehonhuollolla oon saanut apua siihen ja alku viikosta pääsen taas hierontaan. Kovilla nastakengillä (joista nastat vaan varisee..mur!) juoksu rasittaa myös jalkoja ja tällä viikolla oikea jalka on vihoitellut. Mutta kyllä tämä tästä. Kroppa vain ilmoittelee, että otappa hetki rauhallisemmin :)

Sunnuntai illalla pääsin ulkoiluttamaan väsyneitä jalkojani hiihtämällä. Jalat saivat sopivasti kevyttä hommaa ja taukoa juoksun aiheuttamasta iskutuksesta. Vaikka lunta on, on sitä kuitenkin vielä aika naftisti. Tästä huolimatta kuntien liikuntatoimet tekevät hirmuisesti töitä latujen laittamiseen ja huoltamiseen. Meidän verorahoilla meidän kaikkien iloksi. Näin siis myös meidän kunnassa, hienoa!

Tallottua latupaanaa.

Mutta suututtamaan se hiukan pisti, kun ajettu paana oli kävelemällä kuovittu koloille. Joka vuosi ihan lehdessä asti (somesta puhumattakaan!) ilmoitetaan, että pururadoilla on hiihtokausi päällä ja ajetuille paanoille EI SAA mennä kävelemään. Ja silti sielä taaperretaan enemmän tai vähemmän leveällä, koirien kanssa tai ainakin kännyköihin puhuen, jolloin huomio lähestyviin hiihtäjiin herpaantuu. Jos kävelijä ja hiihtäjä törmäävät, jää kävelijä usein kakkoseksi. Laturaivo ladulla kävelijöiltä on mielestäni todella lapsellista ja usein moinen varmasti ajattelemattomuutta onkin. Aikuisilta kuitenkin odottaisin enemmän. Ei aina tarvitse olla minäminä- ja purtsi kuuluu kaikille- meininki. Jos itse ei hiihdä, on kuitenkin toisia kunnioittavaa olla sotkematta latuja.

Tänään näin yhden kävelijän, kännykkään puhumassa. Tällä kertaa päätin pysähtyä sen sijaan että olisin ohi itsekseni jupisten jatkanut matkaani. Ystävällisesti kerroin, että huomaatko nyt on ladut ajettu ja on hiihtokausi. Kävelijöille on aurattuja, valaistuja ja hiekoitettuja kävelyteitä kilometritolkulla tuolla toisaalla. Viisasin myös paanaa, että katso miten kamalan kuntoinen ja näköinen se on. Naishenkilö kommentoi, että nuo eivät ole hänen kengänjälkiään ja että hän kulkee täälä reunassa. Pyysin häntä toimimaan esimerkillisesti ja siirtymään kävelyteille. Myöhemmin ohitin hänet uudestaan, tarpomassa siellä lumihangessa. Ohitin sanomatta mitään.

Tämä on mun mielipide. Viime aikoina olen toisaallakin, yllättävältä taholta törmännyt tähän miten erilailla me ajattelemme omista oikeuksista ja velvollisuuksista ja tarvitseeko ajatella asiaa toisen näkökulmasta. Nämä asiat eivät kai koskaan muutu, mutta omalla kohdalla yritän toimia hiukan laajemmin asioita ajatellen.

Viikon rasitukset painaa päällä ja kenties siitä tämä vuodatus. Kommentoikaa toki, jos tämä joka vuotinen latukeskustelu herättää teissä ajatuksia :)

Rentouttavaa alkavaa Jouluviikkoa :D!

~Eija~

Marrasputki avattu

Kolmas päivä marraskuuta ja toistaiseksi putki pitää ;) Eli somessa juoksuyhteisöissä useampanakain vuotena liikuttanut haaste otettiin tääläkin osoitteessa tänä vuonna vastaan. Pitää juosta marraskuun jokaisena päivänä vähintään 25 minuuttia. Ei tosiaankaan kuulosta pahalta, mutta haastavat hetket kalenterista kyllä bongaan... Sellaisia ovat yövuorojen välit, pitkät työvuorot sairaalalla (klo.07-21) ja muuten kiireiset ja aikataulutetut päivät. No päivä kerrallaan mennään ja tämä alku nyt ainakin pitäisi hoitua, kun keskiviikkona alkoi useamman päivän vapaat (vuorotyön etuja!). 

Lupasin pitää teitä ajan tasalla kuinka haaste etenee, joten kuvin ja lyhyin tekstein pääsette mun lenkeille mukaan :)

1.pv

Ensimmäinen päivä, keskiviikkona mulla oli yövuorot takana ja tästä johtuen univelkakooma päällä. Lenkiksi sai kelvata lyhyt, 6 kilsan ns "Kissisaaren"-lenkki ja samalla hain meidän eskarilaisen hoidosta. Oli liukasta ja nastattomat polkujuoksukengät eivät aivan toimineen. Tien reunasta piti hakea pitoa.

2.pv

Toinen päivä, eli eilen torstaina päivällä pienessä vesitihkusateessa tein yli 8 kilsan kävelylenkin ystäväni Mervin ja 4 kuukauden ikäisen kummityttöni kanssa. Meinasin laittaa nastakengät, mutta ajattelin että kävelyvauhdissa pysyn kyllä pystyssä. Toisin kuitenkin kävi ja vedin kunnon lipat lyöden oikean  polveni ja kyynärpääni jäiseen tiehen. Polvi hiukan turposi ja mustelma tuli, mutta toimii.

Sen päivän juoksulenkki kuitenkin venyi myöhäiseen iltaan ja päivän kaatumisesta viisastuneena jalkaan sujahti Icebugin nastalliset kengät ja otsalamppu tietysti päähän. Nyt sai huolettomasti rallatella menemään, vaikka polvessa tuntui joka askeleella. Reilu kasi tuli täyteen.

3.pv

Tänään perjantaina, haasteen kolmantena päivänä lenkille lähdin heti aamusta, sillä iltapäivällä menen lasten kanssa uimaan ja illalla on luvassa vaahtokarkkeja ja shampanjaa ystäväni Anun luona naisten illan merkeissä. Aamulenkki olikin ihan napakymppi auringon noustessa, pikku pakkasessa. Nastoilla mentiin, polvessa tuntuu edelleen ja reidet hiukan väsyneet. Silti kasaan tuli reilu 10 kilsaa iloittelua.

Huomenna putki saa kunnon jatkoa, kun luvassa on Komia Ilkan Polku -tapahtuma. Mä lähden juoksemaan 35 kilsaa, Kurikasta Ilmajoelle. Rauhassa mennään, omaa vauhtia, fiilistellen ja nauttien. Hienoa, että tällainen tapahtuma on järjestetty näin lähelle mua :) Ei mee matkoihin aikaa (paitsi siellä poluilla tietysti nautiskellaan useampi tunti!). Tästä juoksusta sitten oma raportti varmaan vasta sunnuntaina, sillä juoksun jälkeen lyhyellä huollolla jatkan matkaani Virroille liikunta-alan kollegoideni pikkujouluihin :D Luvassa on siis aivan huippu viikonloppu kaikin puolin!

Mukavaa, liikunnallista ja ystävien täyteistä viikonloppua kaikille!

~Eija~

Hiihtoloma retkiä

Meidän lapsilla on hiihtolomaviikko lähenemässä loppua. Vaikka itsellä ei lomaa ole ollut, on viikko kuitenkin ollut mukavan leppoisa ilman aamuherättelyjä, läksyjä ja tiukkoja aikatauluja. Kun mies rikkoi toisen jalkansa akillesjänteen, on liikunnalliset aktiviteetit lasten kanssa jääneet mun vapaapäivillä hoidettavaksi, hänen leipoessa kotona elämänsä ensimmäiset pullat ja mokkapalat :) Ei tietenkään tämäkään paha ollenkaan.

Tuttavien päivittäessä kauniita maisemia pohjoisesta, junanraidemaisista laduista ja kymmenistä hiihtokilometreistä (laskettelu päivityksetkin on ihan ok, vaikka ei herätä mussa sen kummempia kateuden tunteita), on vilkaisu omasta ikkunasta ulos hiukan harmittanut. Viikko sitten sentään pääsi kunnolla hiihtämään ok laduilla, mutta sen jälkeen ollaankin saatu vettä niskaan, toki onneksi taas viikonlopuksi pakastuen. Kyllä meidänkin perhe joku vuosi vielä pohjoiseen lähtee hiihtelemään. Tehdään nyt nämä pohjatyöt vaan täälä kotona kuntoon ;)

Kurikassa latupohjaa mukaillen.

Lasten kanssa sinnikkäästi kävimme pari tuntia hiihtämässä ajamattomilla loskaladuilla. Ei luistanut yhtään ja lapset hermostuivat kun alamäissäkin joutui pökkimään vauhtia. Kaikkien jalat kastuivat siinä loskassa ja monot eivät olleet kuivat vielä kahden päivänkään jälkeen. Mutta tulipa ulkoiltua yhdessä lasten kanssa ja kenties synnytettyä huvittavia muistoja lasten lapsuudesta (toivottavasti ei kuitenkaan inhoa hiihtoa kohtaan...).

Katse kohti alamäkeen.

Kauppareissun yhteydessä käytiin valloittamassa Seinäjoen Joupiska pulkkamäessä. Kunhan jaksoi ihan ylös asti kävellä, oli vauhdit pipot lennättävät ja pitkät. Meillä oli hauskaa ja tuli oikein mukava treeni jaloille kivutessa mäki monen monta kertaa ylös. 

Perhe jätti mut Seinäjoelle töihin ja iltavuoron jälkeen juoksin kotiin.

Kotiin myöhisillan pimeydessä.

Eilen lähdettiin heti aamupalan jälkeen ystävien kanssa retkelle 

Kauhavan Ylihärmään Prännin patikka -ulkoilureitille. 

Reitin kokonaispituus on 20 km ja me kuljimme 4 kilometrin pätkän Palaneenkallion maisemissa. Paikasta löytyy lisää infoa reittikarttoineen täältä. 

Reitti oli todella hyvin merkittu, eikä eksymisen vaaraa ollut lapsillakaan vaikka kirmailivat eteenpäin välillä ilman meitä aikuisia. Lunta oli juuri sopivasti, että normi talvikengillä pääsi eteenpäin, mutta tokihan lumi sopivan lisävastuksen antoi että hiki tuli. 

Reitti kulki pääosin kallioiden päällä, mutta kerran laskeuduttiin aivan alas suoalueelle ja vasta silloin kunnolla näki kallioiden korkeuden. Historiallisia nähtävyyksiä (totta vai tarua..) oli myös reitin varrella, mutta me emme niitä tällä kertaa varsinaisesti etsineet. Kauniin näköistä ja tänne tullaan joskus kesällä uudestaan.

Luonnon taidetta.

Korkealla ollaan, vaikka ei se oikein kuvista välity.

Patikoinnin jälkeen virtaa riitti vielä kiipeilläkin ;)

Tänään on vielä tarkoitus käydä uimassa ja kenties kipaista porukkalenkille poluille. Hyvillä mielin kohti uutta viikkoa mennään. Ja vaikka ei satoja kilometrejä autolla ajettu kunnon talvimaisemiin ja palveluiden ääreen, saatiin me kuitenkin omalla tapaa ikimuistoinen ja ainakin monta sataa euroa edullisempi loma ;)

~Eija~

Sunnuntailenkki

Tulinpa vaan kertomaan, että helmikuu on kuopaistu reippaasti alkuun, niin reippaasti että ehdin omalle viikon ainoalle juoksulenkilleni vasta tänään sunnuntaina. Ei se mitään, sillä muuten on kyllä liikuttua ja toisia liikutettua tullut. Näin se vaan joskus menee. Esikoisen synttärien juhliminenkin takasi hyvän hiilaritankkauksen lenkille 😋

Harmaa keli mutta silti niin piristävää :)

Yleensä oon tykännyt enemmän myöhäisillan lenkeistä, mutta kuten jo aiemmin kerroin, tammikuussa tuli tehtyä aamupäivälenkkejä ja jotenkin ne ovat alkaneet tuntua niin mukavilta että mieluimmin valitsen tällä hetkellä aamun jos mahdollista. Aamupäivän iso etu on luonnonvalo. Ei tarvitse viritellä otsalamppua mukaan ja muutenkin näkee ympäristön paremmin ja itsekin tulee nähdyksi paremmin. Kroppa myös palautuu aamupäivälenkistä paremmin kun loppu päivän tulee liikuttua ja touhattua eikä ole mahdollisuutta lösähtää sohvalle. Tänään lisäksi iltapäivälle oli kutsu pikku neidin synttäreille, joten aamupäivä houkutteli ehdottomasti.

Tänään suuntasin askeleet metsäteille. Ja kun ei tuota luntakaan mainittavasti ole, on kaikki kesäiset polut mainiosti käytettävissä. Viikolla aikaisemmin olleet suojakelit, jäätävät tihkusateet ja pikku pakkaset olivat tehneet ohuen lumikerroksen pinnan mukavan rapsakkaaksi. Siinä sitten oli tuplarouske nastakengillä metsän rauhassa.

Rapsakkaa askelta

Melkein sain ratsastajat hevosineen kiinni ;)

Mukava lenkki ja sopivasti sai vauhtia nostettua loppua kohden. Matkaa kertyi reilu 16 kilometriä. Pitemmästikin olisi tänään voinut rullailla, mutta tämäkin hyvä. Edessä on reippaan viikon loma ja suunnitelmissa jälleen paljon liikkumista, liikuttamista ja sopiva pikku reisssukin omien prinsesssojen kanssa ystävien luokse.

Mukavaa alkavaa uutta viikkoa taas kaikille 😃!

-Eija-

Jäärasteilla

Pakattiin tänään mukaan viidet luistimet, neljä kypärää (vanhin meistä ei omista minkään lajin kypärää...), kuumaa mehua ja retkeilymieltä ja suunnattiin auton nokka kohti Isokyröä. Orisbergin järven jäälle oli suunnistusseurani, Ylistaron Kilpa-Veljien aktiivi Jukka taustajoukkoineen järjestänyt ainutlaatuiset jäärastit. Reittivaihtoehtoja oli kolme, linnuntietä kahdesta kymmeneen kilometriin pituisia, joten jokaiselle varmasti löytyi passeli matka. Mä lähdin pisintä kymppiä kiertämään ja muu perhe rauhallisempaan tahtiin lyhintä.

Rastille!

Rastit olivat joko jäällä tai rannan tuntumassa. Halutessaan sai emit-leimauksella itselleen ajan, mutta ilman aikaakin sai mennä, yksin tai yhdessä kaverin kanssa. Kulkupeleinä kävivät matkaluistimet, mutta yhtä hyvin hokkarit, kaunoluistimet, potkukelkka tai millä nyt jäällä pääsi etenemään.

Perhe <3

Normaalista poiketen pari viime päivää toivoi, ettei lunta sataisi, koska useamman sentin lumikerros vaikeuttaisi luistimilla jäällä liikkumista. No eihän sitä lunta tullut kuin puhalluksen verran päälle ja jää olikin hyvässä kunnossa. 

Kaunista maisemaa järveltä käsin.

Aurinko pilkahteli matalalta pilviharsojen välistä ja maisemat olivat niin kauniit noin 7 asteen pakkasessa. Luistimilla matkanteko taittui vauhdilla, vaikka niin sanottua matkaluistelua ei ole tullut harrastettua. Alaselkähän siinä väsyi nopeasti oudoksuksesta, mutta selkää suoremmaksi, pitkää liukua ja ei kun eteenpäin. 

Jee, hyvin tarkeni :)

Lapsetkin jaksoivat hienosti oman reittinsä kiertää ja luistelun päälle maistui lämmin mehu. Virtaa jäi vielä kiipeillä rannalla männyssä ennen kuin piipahdettiin mumman ja paapan luona auringon laskiessa.

Olipas hieno, elämyksellinen tapahtuma. Iso kiitos järjestäjille! Jos ei kerta lunta saada, niin sitten tällaisia lisää :)

Hienon päivän auringon laskua.

~Eija~

Nastat vaan on nasta juttu pyöräillessäkin!

Ihana joulunaika takana; sopivasti vapaata ja työntekoa, kohtuudella jouluruokia ja herkkuja sekä mukavia mieltä virkistäviä lenkkejä ja sukulaisten tapaamisia. Oli myös äärettömän liukasta ja märkää, pikkupakkasta ja jäätynyttä lumikerrosta pyöräteillä. Jouluviikolla oli pitkästä aikaa mahdollisuus pyöräillä töihin, kun töiden jälkeen ei ollut kiire hakemaan lapsia hoidosta, kuljettamaan harrastuksiin tai itsellä ohjaamaan mitään treenejä. Ihanalla TREK-maastopyörälläni porhalsin töihin kielikeskellä suuta ja vältin kuin vältinkin kaatumisen, mutta hiukankin huonommalla tasapainolla olisi tarinan loppu voinut olla toinen. Tästä kaikesta se ajatus kuitenkin lähti ja ehdin kuin ehdinkin heittää vielä toiveen joulupukillemme ;)

Kerro kerro kuvastin...

Ninnin vinkkauksesta toivoin tuplarenkaat nastoilla, eteen ja taakse takaamaan mahdollisimman rennon ja mukavan talvipyöräilyn. Olin ollut kiltti ja mieheni..siis joulupukki toteutti toiveeni täydellisesti! Tapaninpäivänä pääsin testaamaan renkaita tosi tilanteessa, kun taas rullailin töihin. Tai no tässä vaiheessa ehdittiin vasta eteen vaihtaa nastallinen rengas, mutta jotenkin heti oli selvästi rennompaa meno. Kelikin toki oli erilainen kuin edellisellä viikolla, kun kesken matkanteon alkoi satamaan vettä muuttuen pian iso retaleiseksi räntäsateeksi. Kastuin oikein kunnolla...

Mun joululahjani!

Työkaverit kehuivat. että oli tosi liukasta, varsinkin tänään tiistaina. Mä en sitä varsinaisesti huomannut, joten nämä nastat taisivat läpäistä testin kirkkaasti. Nastat pyörän renkaissa nostavat talvipyöräilyn aivan toiselle tasolle, eikä selitykseksi pyörän jättämiselle talliin riitä enää kuin yli 10 asteen pakkanen, hirrrrrvee lumisade ja tosi väsynyt pyöräilijä (niin ja valitettavasti se tiukka aikataulu kun arki taas koittaa...). 

Vauhdissa.

Märkiä rasoja taivaantäydeltä Tapaninpäivänä!

Jo näin parin nastarengaspyöräily kerran jälkeen voin suositella nastoja!

Mun IceBug-talvinastalenkkarit ostin viime talven lopulla ja suosittelen niitäkin! Tarinaa yhteisen polkumme alkutaipaleelta löytyy täältä. Taas syksyn jälkeen nastat kengänpohjassa hiukan tuntuivat kovilta jalkapohjaan, mutta helposti niihin jalka tottuu ja pitemmätkin juoksulenkit oon niillä juossut ilman hiertymiä. Parasta nastoissa on rentouden saaminen liukkaallakin ja silloin voi keskittyä muihin asioihin.

Päivä korkattu pyöräillen ja sitten töihin.
(kuva otettu työajan ulkopuolella)

Pitävää ja nastaa menoa kaikille teille lukijoille :D!

~Eija~

Talviliikuntaa JO marraskuussa!

Mukava talviliikunta viikonloppu takana :D En muista aikuisiällä koskaan aikaisemmin päässeeni nauttiman talviliikuntalajeista näin aikaisin marraskuussa! Aivan huippu juttu! Toivoisin, että pikku pakkaset jatkuisivat ja lisää lunta sataisi meidän kaikkien iloksi. Tätä laatua voisi kestää vaikka tuonne maaliskuun loppu puolelle asti ja sitten kerta heitolla alkaisi kevät ;) Mutta katsotaan mitä tuleman pitää ja mennään ja liikutaan sitten sen mukaan.

Luistimien kokoontuminen :)

Mun ei tarvinnut kuin kerran mainita luistelemaan meno mahdollisuuden oman lammen jäälle ja lapset olivat valmiita. Koska lunta ei ole satanut kuin pari senttiä, oli jäästä tullut mukavan tasainen. Kesällä valmistuneen laiturin päässä sidottiin lasten luistimet, kolattiin se pari senttiä lunta jäältä ja ei kun menoksi. Meillä oli hurjan mukavaa ja lämmin tuli :)

Illan hämärän tunnelmissa.

Luistelusta innostuneena, tuli mieleen olisiko jossain lähistöllä jo ensilumenlatuja aukaistu. Googlettamalla heräsi vahva epäily, että Seinäjoella pitäisi päästä. Tähän kiireeseen, en ehtinyt perinteisen suksiani ruveta voitelemaan, vaan päätin rohkeasti ottaa luistelusukset ja lähteä hiihtokauttani avaamaan niillä.

Löytyihän se latu, 1,5km yksi rinki. Oikein hyvässä kunnossa oli, vaikka pari kohtaa hiukan pöperöllä. Ja turhaa hirvittelin luistelusuksilla lähtöä, sillä luisto oli aivan valtavan hyvä ja vauhdin hurmassa kaasuttelin heti yli 20 kilometriä :D Kanssahiihtäjiä oli aluksi harvaksi jonoksi asti, mutta muutaman viimeisen ringin menin ihan yksin (toki kellokin oli jo myöhäinen ilta..).

Mä ja mun Fischerit. Toivottavasti talven aikana vietämme paljon aikaa yhdessä.

Voi että mä niin tykkäsin :D Katsotaan nyt koska seuraavan kerran pääsen...tiukka viikko tulossa töissä ja kelitkin sitten sanelee aika paljon. Mutta jo tämä helpotti kummasti ;)

Tänään sunnuntaina, Isänpäivänä päädyimme viettämään juhlapäivää hiukan totutusta poiketen. Meitä ei innostanut lähteä syömään täyteen ympättyihin ravintoloihin, vaan tuo ravintola puoli hoidettiin jo lauantaina. Nyt lähdimmekin metsään isänpäivälounaalle. Ja pieni patikointi ennen makkaroita kasvatti sopivasti koko porukan nälkää. Koska lunta ei ollut hirmuista määrää, metsässä pääsi hyvin kulkemaan ja pikku pakkanen takasi ettei kuitenkaan ollut märkää. 

Isänpäivä patikoinnilla.

Oli mukava retki omalla perheellä. Suosittelen kaikille hiukan rikkomaan toisinaan melko kankeita traditioita, sillälailla hyvässä hengessä. Luulen, että tämä jäi edellis vuosista paremmin mieleen.

Ja mä yllätyin positiivisesti tästä patikkapolusta jonne lähdimme ensimmäistä kertaa lähellä kotiamme! Tänne tulemme ehdottomasti uudestaan keväällä tai kesällä viimeistään. Ja jo ennen sitä, jos lunta ei ole mahdottomasti, tulen tänne juoksemaan.

Nam ;)

Talvi siis virallisesti avattu :D

Oletteko te päässeet jo nauttimaan talven riemuista?

Onko talvi teidänkin mielestä yksi huikean hieno vuodenaika liikkua?

~Eija~

Kuurainen polkulenkki tyttöjen kesken

Oi ihanaa, talvi tuli! Hypättiin, ainakin toistaiseksi yli sen kamalan kurakelin suoraan pakkasiin. Tykkään! Länsi-Suomi sai kevyen kerroksen lunta ja pakkanen kuurasi puiden oksat ja heinän korret. Etelä-Suomessa kuulemma päästiin tekemään jo lumiukkoja ja vetämään pulkkaakin. Toivottavasti pakkaset pysyvät koko Suomessa ja pian saataisiin kunnolla lunta. Päivitykset sosiaalisessa mediassa tuttavien hiihtokausien korkkaamisesta pistää pikkuisen karehdituttamaan...en voi kieltää. Toistaiseksi tyydyttävä liikkumiseen ilman suksia, mikä ei sekään ole kuitenkaan yhtään hullumpi vaihtoehto. Mun jalatkin ovat jo paljon paremmat, joten oon päässyt jo paristi rauhalliset, lyhyet juoksulenkit tekemään. Tänä viikonloppuna sain kaveriksi polkujuoksemaan 6 vuotiaan tyttäreni ja 14 vuotiaan kummityttöni. Ihanaa yhdessä oloa keskellä kaunista luontoa :)

Rasti-Kurikka on järjestänyt tänä syksynä polkujuoksutapahtumia, joihin kellä tahansa on mahdollisuus osallistua. Homma toimii "iltarastityylillä" - paikan päällä ilmoittaudutaan ja tietyn ajan sisällä pitää maastoon lähteä. Reitti vaihtoehtoja on lyhyt, noin 5km ja pitempi noin 10km. Reitin varrella on suunnistuksesta tutut rastiliput ja leimasimet, joissa leimaamalla saa reitiltä väliaikojakin. Halutessaan saa kartan mukaan, johon reitti on piirretty, mutta ilman karttaakin maastossa olisi selvinnyt, sen verran hyvin se oli merkitty. Itse tykkään pitää karttaa kädessä ja nähdä missä mennään.

Mä en ole aikaisemmissa päässyt käymään, mutta nyt lähdimme tyttöjen kesken, porukkamme nuorimmaisen vauhdin ehdoilla. 

Yhtäkkiseltään aamun 7 asteen pakkanen tuntui kylmältä, joten puettiin kunnolla aluskerrastosta lähtien. Toppaliivit laitoimme kaikki vielä kevyiden takkien päälle lämmittämään ja itse käsistä palelevana käsiin toppakintaat. Ei tullut kylmä, eikä liian kuumakaan, vaan oikein sopiva olo. Me valitsimme matkaksi 5 kilsan lenkin.

Juoksimme, kävelimme, pysähtelimme lukemaan karttaa ja ihailemaan luonnon kauneutta. Juttelimme mukavia ja kannustimme toisiamme jaksamaan loppuun asti. Iloisia kanssa juoksijoita tuli vastaan ja ohitteli nopeampana meitä. Ilokseni näin useamman tutunkin :)

Maalissa palkinnoksi annoimme toisillemme kunnon halaukset ja yhdessä menimme vielä syömään. Kartat otimme talteen ja suunnittelimme, että viimeistään kesällä mennään sama reitti uudestaan. Metsä näyttää silloin taas niin erilaiselta.

Olipa mukava lenkki ihanien tyttöjen kanssa, kiitos :)

Mukavaa ja reipasta alkavaa viikkoa kaikille!

~Eija~

EnergiA talvijuoksutreenit

 Jos tämän vuoden kesä oli runsas sateinen, on mielestäni tämän vuoden syksy ollut harvinaisen sateeton ja lämmin. Yleensä näin syksyisin joutuu täällä hiekkatien varressa asuvana pesemään omia ja lasten vaatteita joka välissä, kun pultut ovat kurassa. Nyt en muista kuin yhden kerran tänä syksyna, kun esikoinen tuli kotiin koulusta housut kuraisena! Ulkoilusäät ovat olleet mielettömän hienot, joten viime päivien harmaat päivät eivät ainakaan omaa mieltäni ole latistaneet.

On kuitenkin vääjämätöntä, että ilmat viilenee, illalla tulee koko ajan aikaisemmin pimeää ja ei aikaakaan kun pakkanen yllättää autoilijat ja lenkkeilijät. Ulkoilut ja lenkille lähdöt ovatkin vaivalloisempia ja kun just nyt ei huvitakaan, siirretään lenkki huomiselle tai ylihuomiselle. Kaveri ei nyt pääsekään mukaan, joten jäänpä itsekin kotiin.

Mitäpä jos olisi porukka, joka säännöllisesti lähtee yhteislenkille, oli keli mikä tahansa ja lisämausteena lenkeillä olisi erilaisia harjoituksia, kuten lihaskuntoa ja koordinaatiota?
Kiinnostuitko? Jatka lukemista :D

EnergiA talvijuoksutreenien mainos.

Järjestän Ilmajoella EnergiA talvijuoksutreenit, jotka alkavat maanantaina 7.11. ja kestävät helmikuun loppu puolelle. Lenkit ovat suurin piirtein joka toinen viikko, osallistujien toiveet huomioiden. Yhteensä 8 kertaa. Lenkit kestävät noin tunnin ja jokaisella kerralla on jotain harjoitusta juoksun lomassa. Jokainen saa tulla sellaisena kuin on, sen kuntoisena kuin on ja sen päivän fiiliksellä mikä sattuu olemaan. Voin lähes luvata, että jokainen palaa kotiin iloisempana ja energisempana kuin lähtiessään :)

Pimeää, mutta ei pelota.

Halukkaat pääsevät myös lisämaksusta juoksemaan tasotestin Kuortaneen Urheiluopistolle. Tasotestissä juostaan nousevalla vauhdilla sykettä nostaen Kuortanehallin sisäradalla joko 5x800m tai 6x1000m. Välissä otetaan sormen päästä verinäyte, josta määritellään laktaattiarvo.
Näiden perusteella saa henkilökohtaiset sykerajat eri harjoituksille ja vinkkejä kohti omia tavoitteita. Testi ei siis ole mikään kilpailu, vaan raportti itselle juuri sen päivän kunnosta. Tuloksia ei vertailla keskenään. Suosittelen kaikille juoksua harrastaville :)

Viime syksyn kurakossa...

Porukalla pakkaslenkillä.

Viime viikonlopun Ilkka-lehdessä oli mielestäni hyvä kirjoitus Johanna Manniselta. Otsikko oli "Ei matka tapa, vaan vauhti!". Asia jonka varmasti kaikki olemme joskus kuulleet. Kirjoituksessa nostettiin esille kouluissa vuosikymmeniä juostu cooperin testi. Testataan juoksukuntoa, mutta ei koskaan treenata sitä. Niinpä niin! Jospa ensin motivoitaisiin lapset juoksemaan ja porkkanana esimerkiksi oman cooperin testin tuloksen parantaminen. Tarvitseeko tuloksia vertailla toisiin ja näin laittaa paremmuusjärjestykseen (tosin mielestäni hyvä-parempi-paras järjestystä ei tarvitsisi laittaa muissakaan oppiaineissa...). Juoksussa, niin kuin kaikissa muissakin asioissa elämässä jokaisella on omat kykynsä ja tavoitteensa. Jokaisen tekemisellä on merkitystä, pääasia ettei yritystä latisteta.
Tänä syksynä koulujen opetussuunnitelman mukaan koululaisten esimerkiksi fyysistä kestävyyttä mitataan 20 metrin viivajuoksulla. Mielenkiintoista kuulla miten tämä otetaan vastaan.

Johnna Mannisen kirjoitus Ilkka-lehdessä.

Tervetuloa yhteisille EnergiA juoksulenkeille! Tarkemmat tiedustelut ja ilmoittautumiset -> eija.anne@gmail.com

Juoksuiloa kaikille :D!

~Eija~

Ladulla ja tietokoneella

Hiljaiseksi vetää blogissa, vaikka muuten onkin täysi rähinä päällä :D
Kahtena viime viikonloppuna rykäisin muutamat hiihtosuunnistuslenkit. Kelit olivat kohdillaan ja lunta riittävästi. Ekana viikonloppuna hiihtokin sujui, mutta jälkimmäisenä merkillinen voimattomuus koko kropassa. Vaikea tunnustaa itselle, mutta voimattomuus taisi johtua ihan väsymyksestä.
Lasten hiihtoloma viikko sisälsi paljon aktiviteetteja mullakin ja kolme yövuoroa ennen lenkkejä saattoivat vaikuttaa ratkaisevana niittinä koko kropan kipsiin. Mutta mukavaa oli ja kaikki rastit löytyi :)!

Enpä tiedä, mutta saattaapi olla, että sukset jäivät nyt kesätauolle. Kovin on keväiset kelit ja tuo valon määrä on jotain niin mahtavaa. Jos vielä hiihtelemään mielii, pitäisi ladulle ehtiä heti aamupäivästä, kun yön jäljiltä pakkanen on kovettanut latupohjat. Mulla ei kyllä aamupäivälenkkeihin ole lähipäivinä mahdollisuutta, valitettavasti. Myöhemmin iltapäivällä ja illalla ladut ovat jo melko sohjoiset, eikä ehkä sitä mielekkäintä menoa tarjoasi. Tämän talven hiihtokilometrit jäivät 300 tietämille. Ja kaikki täälä omilla "kotilumilla", sillä en ole Lappiin tms talvilomallani päässyt lipsuttelemaan.

Mä olen niin kevät tyyppi, että toisaalta olen valmis jo vastaanottamaan sulan maan, muuttolinnut ja krookukset ;) (kesälenkkareista puhumattakaan!!)

Viikonlopun saalista :)

 Liikunta-alan opiskelut Kuortaneella edistyy hyvää vauhtia, mutta kuten etukäteen oli ennustettavissa, on tämä maaliskuu ja huhtikuu todella kiireiset. Neljästä suoritettavasta osiosta Liikkumaan ohjaamisen raportti on parhaillaan vihdoin arvioitsijoilla luettavana ja Yksilöllinen liikunnanohjaus lähtee arvioitsijoille ihan näillä näppäimillä. Sitä vaan haluaa viimeiseen asti viilata sitä omaa tuotostaan ja joka lukukerralla löytää jotain korjattavaa tai lisättävää. Melko sokeaksi ja sanattomaksi sitä tulee loppu vaiheessa omalle tekstille. Nyt vaan sormet ristissä toivon, että hyväksytyn arvosanan saan.

Vihdoin valmis :D

Kolmas työn alla oleva opiskeluihin liittyvä osio on Liikunnan ammattilaisen toimiminen. Mun osalta se tarkoittaa suunnistusleirin järjestämistä lapsille ja nuorille yhteistyössä suunnistusseurani kanssa. H-hetki on huhtikuussa ja ennen sitä on vielä vaikka mitä tekemistä. Nyt mainokset on laitettu eteenpäin ja ilmoittautumisia on alkanut tipahdella. Mukavaa puuhaa ja lasten kanssa on aina niin mielenkiintoista touhata ja palaute on suoraa. Tavoitteet ovat siis korkealla ja onneksi tukena on asiansa osaavat seurakaverit :)

Lasten suunnistusiltapäivän ja nuorten leirin mainokset.

Ensi viikolla taas Kuortaneelle lähiopiskelupäivien annista nauttimaan, ihanaa!
Uskomattoman nopeasti tämä aika menee. Jäljellä on enää kolme lähijaksoa...

Nautinnollisia orastavan kevään päiviä kaikille :D!

~Eija~