Etelän leirillä :D

"Malta on tasavalta Välimerellä, 93 kilometriä Sisiliasta ja 288 kilometriä Tunisiasta. Se koostuu kolmesta asutusta pääsaaresta; Malta, Gozo ja Comino ja on vain 316 neliökilometrin kokoinen. Kielet ovat malta ja englanti, mutta italiaakin ymmärretään.
Maaperä on kovaa kalkkikiveä, mutta sielä missä on multamaata, on se kuitenkin suhteellisen hedelmällistä. Maltalla on kaksi vuodenaikaa; leuto talvi ja kuiva kesä." Wikipedia

Meidän ja ystäväperheen tämän vuoden syysloma reissun kohde oli tämä pikkuruinen maa. Toivoimme löytävämme suloista lämpöä, meren hyväilyä ja rentoutumista kotipuolen arkikiireiden keskeltä. Kaikkea tätä ja paljon muutakin reissu antoi. Ikimuistoinen siitä tuli monessa mielessä :)

Golden Bay:ssa. Paljon porukkaa rannalla, mutta ihan parhaat aallot :)

Jos meidän lapsilta kysytään, oli välimeren aallot ne parhaimmat. Epäilin etukäteen kuinka meidän vesipedot suhtautuu suolaiseen veteen, mutta mitä vielä. Siellä sukelleltiin ja hypittiin aalloissa kuin ei mitään. Välillä käytiin pyyhkimässä kasvoilta suolan makua pois ja ei kun takaisin.

Golden Baylla, lounais rannalla on upeita harjanteita. Pudotusta oli useita kymmeniä metrejä. Huikean kaunista.

Vaikka sitä lomalla on ja on helppoa ottaa muutaman päivän vaan rentoutuen, nauttien maisemista ja hyvästä ruuasta, ei se liikkumisen tarve ole minnekään lomalle jäänyt. Lomalla sitä ottaa vähän vaan kevyemmin ja sopivasti vastusta hakien, ja tällä reissulla erityisesti lasten ehdoilla.

 Comino-saari päivänä löysimme aivan ihanan rauhallisen rannan, Santa Marija Bayn. Sinne tallustimme sinisen laguunin hälinästä pitkin pölisevää, suomalaisen mittapuulla metsätietä pitkin noin puolitoista kilometriä ja kyllä kannatti. Vesi oli valtavan kirkasta ja hiekka ihanan pehmeää. Aaltoja ei ollut, mutta sitäkin paremmin onnistui sitten snorklaaminen. Meduusojakin nähtiin.

Matalassa rannassa otin muutaman vedon "vesijuoksua" ja sopivasti sai reisiin tuttua mukavaa vääntöä.

Comino-päivä olikin reissumme ehkä kuumin päivä, eikä tuullut mainittavasti. Tosi hyvin lapsetkin jaksoivat kiertää 2½km x 1½km kokoisen kalliosaaren. Länsirannalla oli aivan huikaisevat pudotukset mereen ja tuo vesi oli jotain sanoinkuvailematonta. Todella kaunis paikka!

Sininen laguuni Cominolla.

Niin lomalla rakkaiden kanssa <3

Viikon aikana kuljimme paikallisbusseilla, joita saikin sitten välillä odottaa kirjaimellisesti tunti tolkulla! Lapsetkin saivat hetkeksi tarpeekseen busseilusta, vaikka yllättävän hyvin heidän kärsivällisyys riitti...meidän vanhempien ei niinkään. Ja meno erittäin huono kuntoisilla ja ahtailla teillä oli toisaalta mielenkiintoinen kokemus sinänsä, mutta auttoi kyllä arvostamaan omaa kuraista kotitietäni, miten turvallinen se onkaan lapsille ja muille tielläliikkujille!

Mdina, keskiaikainen kaupunki muurien sisällä.

Kävelimme päivittäin paljon tai vielä enemmän. Koko porukalla kävimme mm. Maltan entisessä pääkaupungissa Mdinassa ja Rabatissa. Pienemmällä porukalla teimme päiväreissun Maltan pääkaupunkiin Vallettaan. Kalkkikivisiä hylättyjä, asuttavia ja rakenteilla olevia asuinrakennuksia oli joka puolella Maltaa.

Pyhän Johanneksen katedraali oli valtavan upea,

Hotellimme oli Melliehan kaupungissa, yli 100 metriä meren pinnan yläpuolella. Hotellilta olikin oiva reitti lähteä juoksentelemaan jarrutellen alaspäin kohti merenrantaa, kiertää ranta ja kivuta sitten takaisin. Harvemmin, tuskin koskaan kotipuolessa pääsen kuuntelemaan meren kohinaa lenkillä. Ja voi miten ihanan lämmin oli, mutta ei sellainen tukahduttava kuitenkaan.

Parina iltana, lasten mentyä nukkumaan, vedin mä mukaan otetut lenkkarit jalkaan ja lähdin lenkille.

Noustuani rannalta hotellille kipitin vielä hotellin portaat ylös ja alas muutaman kerran. Ah, että teki hyvää. Matkaseurueeni hurrasi parvekkeelta ~ihanan kannustavaa :D

Porrastreeniä ;)

Hotellin parvekkeella lenkin jälkeen vilvoittelemassa.

On hienoa päästä reissulle, mutta ei siitä mihinkään pääse, että paras hetki on se kun pääsee takaisin kotiin. Ei tuntunut edes kamalan kylmältä ja aurinkokin on paistanut useampana päivänä, se sama aurinko mikä lämmitti Maltallakin. Lasten oli vaikea ymmärtää tätä. 

Rauhallinen lenkki omilla kulmilla, puitujen ja kynnettyjen peltojen keskellä, kirpeä tuuli kasvoja vasten ja hiljaisuus. Tästä mä nautin ja tää on ihan paras paikka!

Marjutin kanssa vedettiin yhteistreeni kuntopalloilla ja samalla saatiin turista kuulumisia pitkästä aikaa. Ihan parasta tämäkin. Kaikista maailman kolkista en missään muualla olisi näin onnellinen.

 Mutta lomat on nyt mun osalta nautittu ja arkea on jo puskettu viikko. Latautuneella akulla jaksaa taas opiskella, olla töissä, tsempata toisia ja treenailla samalla itsekin.
Näkymisiin ja muistetaan pukea ne heijastinliivit päälle kun lähdetään lenkille!

~Eija~

Valopäitä metsässä!

Tällä viikolla pääsin pitkästä aikaa suunnistus sprinttikisaan. Yleensä sprintissä rata kiertää kaupungissa, talojen keskellä, kaduilla ja puistoissa.  Lenkkarit jalassa pärjää mainiosti. Tempo on todella kova ja kärki porukoissa talon kiertäminen väärältä puolelta voi maksaa useita lisäsekunteja. Omalla kohdalla sekunteilla ja väärillä kulmilla ei niin kovin ole merkitystä, mutta aina sitä on kiva spekuloida. Ja hurjan hauskaa puuhaahan se on. Tämä kisa ei vain mennyt parhaalla mahdollisella tavalla, kun loikkasin typeryyksissäni kielletyn puskan yli. Jotenkin ajatus ei pysynyt mukana ja illan saaliina hylsy :( Mutta myös roppakaupalla kokemusta ja hyvä lenkki :) Kuortaneen Urheiluopiston opettajan sanoin; virheitä saa ja pitää tehdä, mutta tyhmyyttä on jos ei niistä ota opikseen!

Mun loisto hankinta, jolla näkee niin hyvin kuin metsässä nyt voi pimeällä nähdä!

Eilen olikin sitten vuorossa, niin ikään pitkästä aikaa, yösuunnistusta. Nuoruudessa, taisin olla 16 vuotta tai jotain sellaista ja ensimmäisen kerran kartan kanssa metsässä YÖLLÄ! Se oli suoraan sanottuna kamala kokemus, hyvä kun löysin maaliin. Seuraavana vuonna menin selättämään mörön ja uudestaan metsään valopäänä. Tällä kertaa selvisin maaliin ilman paniikkia. Mutta sitten menikin monta vuotta kunnes taas uskalsin pimeään metsään. Usein talvisin teen juoksulenkkini valopäänä pimeillä teillä, mutta on se jotenkin niin erilaista lähteä metsään, jossa näkyvyys on aivan eri kuin tiellä. Parin vuoden tauon jälkeen sain aikataulut sopimaan ja pääsin taas kokeilemaan.

Suunnistuskengät jalkaan ja mörköjä päin..

Pimeässä meno on hitaampaa ja saa olla paljon tarkempi. Helposti voi juosta polun ohi ja tai kivi jäädä huomaamatta jos ei koko ajan ole kartalla. Suunnanotto on todella tärkeää että pysyy linjassa. Nyt mun lähtö oli alkupäässä, joten toisia valopäitä näkyi lähes koko ajan ympärillä pyörimässä tai määrätietoisesti rastille suuntaamassa. Mulla tuli parille rastille mainitsemisen arvoinen ohiveto ja pientä kaartamista jollekin polulle,mutta hyvin rauhallisesti sain suorituksen tehtyä.

On tämä kuitenkin hurjan hauskaa ja suunnistuksen luonteeseen kuuluen aina sitä tulee jälkikäteen  pähkittyä reitin valintojaan. Yleensä niitä onnistumisen ja löytämisen iloa saa reitin varrella kokea niin monta kuin on rastiakin :)

Yökisan kartta.

Torstain sprintti kartta.

Tämän kesän suunnistuskausi taisi mun osalta olla tässä. Toivotan menestystä oman seurani ja muille tutuille suunnistajille syksyn SM-kisoihin! Itsellä ne jää väliin, mutta katsotaan ensi vuonna uudestaan :)

~Eija~

Maaseutumatkailua pyöräillen

 Illat pimenee uhkaavasti ja tosi asia kesän loppumisesta on vain sisäistettävä. Viileähkön ja sateisen kesän huipennus oli elokuun lämpöiset viikot. Onneksi aurinkoisia päiviä oli useita, joten niistä tahtomattaankin sai jokainen nauttia. 

Musta ei ole makaamaan toimettomana auringossa, vaan mieluiten touhaamaan auringossa ja samalla kerätä aurinkovarastoja syksyä ja talvea varten. Yksi mainio keino on hypätä pyörän selkään ja lähteä fillaroimaan!

Olen useampana vuonna pyöräillyt töihin aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn, kuten tänäkin vuonna vaikka huomattavasti harvemmin kuin viime vuonna. Loistavaa hyötyliikuntaa! Samaa reittiä polkeminen ja oman ajan parantaminen työmatkalla ei aina jaksa innostaa, joten on kiva välillä hakea vaihtelua ja uusia maisemia pyörän selästä.

Alkuperäistä idean syntyhetkeä en enää muista, mutta ystävieni, Piian ja Meijun kanssa päätimme pyöräillä juhannuksena kunnon juhannusajelun. Enemmän tai vähemman valmistautuneina saimme juhannusaaton aattona kasaan 126km lenkin. Aikaahan siinä meni ja loppu matkasta sitä enemmän tuijotti edessä olevaa asfalttia ja ystävän selkää, kuin niitä maisemia, mutta olo yöllä klo.02 kodin portailla oli sanoinkuvailematon. Eikä se tähän jäänyt, vaan kesän aikana teimme vielä muutaman muunkin retken pyörillä. Yksi niistä oli pari viikkoa sitten, silloin kuin vielä kesä tuntui lämpöisenä iholla.

Jokainen vuorollaan suunnittelee reitin ja kartturoi porukkaamme eteenpäin. Tällä kertaa naapurikunnassa oli markkinat, joten päätimme lähteä sinne jätskille. Koukkasimme pikkuteitä kierrellen, keskellä kauniita peltomaisemia sopivassa vasta ja sivutuulessa. 

Päätimme kivuta näkötorniin, jossa joku meistä oli joskus kauan sitten käynyt. Perille löydettiin ja sudittiin pyörillä melkein ylös asti. Pyöränkettingit kitisi ja rahisi ja taisi hypätä rattailtakin pari kertaa. Hyvä mäki- ja porrastreeni ja huikeat näkymät ylhäältä!

Ai että kun näki ihanasti alas päin ;)

Niin ja sitten jätskille :D 

Olipa mainion oloiset markkinat naapurissa ja me saatiin sitä mitä lähdettiin hakemaan.

Yhteensä matkaa kertyi tällä reissulla 67 kilometriä. Monelle oikealle pyöräilijälle pikku juttu, meille ihan kunnon treeni!

Parasta antia reissulla oli jälleen ystävien seura, aurinko ja sopiva sykkeen kohotus!

Kyllä me nyt ainakin yksi syksyinen pyörälenkki vielä yritetään saada sovitettua.
Haasta sinäkin ystäväsi mukaan pyöräilemään, tulee hyöty ja huvi samalla kertaa ja maisemat vaihtuu!

~Eija~

Extreme kuvina :D

Elokuisen arkiviikon loppuhuipennuksena jännittynyt naisporukka kokoontui ilmajokisen koulun pihalle. Tietoisesti emme olleet paljon etukäteen kertoneet mitä
EXTREME KAHVAKUULAILU
 tulee pitämään sisällään. Tapahtumakutsun kuvauksessa "päälle parhaat päivänsä nähneet vaatteet" kertoi jo osalle aika paljon ;) Jos osallistujia jännitti, jännitti vetäjiäkin miten ideoimamme haastavampi kuulailu otetaan vastaan.

Rauhallinen maalaismaisema oli mitä ihanin ympäristö extremelle. Sääkin suosi sopivan lämpöisellä ilmalla. Maanomistajan luvalla saimme kulkea hänen metsissään.

 Alkuverryttelyt vedettiin läpi metsän ja ojien.

Jes, kaikki löysi metsästä takaisin tielle :D

Lyhyen infon jälkeen porukka päästettiin radalle pareittain tai kolmen hengen porukassa.

Tässä väläyksiä radan varrelta :D

Loppuverryttelynä koko tien leveydellä takaisin koululle.

Alusta loppuun kuula kulki mukana, hetkellisesti se sai reitin varrella huilata.

Olipa kivaa, iso kiitos siitä meidän extreme kuulailijoille :D 

Lisää on luvassa ja lupaamme, että joka kerta extremellä on jotain erilaista!

Järjestämme extremeä myös työporukoille, polttariporukoille ja ihan mille kokoonpanolle tahansa. Kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä metwotraining@gmail.com

Metsä ja metwotraining-tiimi hiljenee hetkeksi, mutta vain hetkeksi ;)

~Eija~