sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Kympin kylähölkässä

Mulla alkoi kesäloma ja mikä sen parempi vaihtoehto kuin lähteä pikku kisa juoksemaan. Alunperin tarkoitus oli lähteä ystävän kanssa molemmat testaamaan omaa kymppi kuntoa, mutta ystävä valitettavasti sairastui. Mä olin jo itseni etukäteen ilmoittanut, joten en perunut omaa menoani, vaikka ystävän puolesta harmitti. 

Edessä oli Poutunrannan iltamaraton Ylistaron Untamalassa. Kaksi vuotta sitten olin samaisessa tapahtumassa juoksemassa puoli maratonin ja tykkäsin reitistä. Alkuun on vajaa kaksi kilometriä asfalttia ja pitkää loivaa nousua. Sitten päästään sopivasti kumpuilevalle hiekkatielle, kunnes ihan lopussa on viimeiset 400 metriä taas asfalttia. Mä tykkään ehdottomasti enemmän juosta hiekatiellä kuin asfaltilla.
 Juoksun järjestäjä on Untamalan kyläyhdistys ja mun mielestä tapahtuma on hyvin järjestetty, mukavan leppoisa ja kuitenkin sopivan haastava. Matkavaihtoehdot ovat varttimaraton (10,6km), puolimaraton (21,1km) ja täys maraton (42,195km). Lähtö tapahtuu nimensä veroisesti illalla, klo.19. Mulle sopii just tällaiset myöhemmät lähdöt ja kesäillassahan valoa riittää. Toki jos esimerkiksi täydelle maratonille menee ja arvioi siihen käyttävänsä aikaa yli viisi tuntia tai enemmän, on mahdollisuus lähteä jo aikaisemmin matkaa taittamaan. 

Koko päivän oli hiostavan kuuma ja kun ajelin Ylistaroon, alkoi vettä satamaan. Vesisateessa juoksua en todellakaan halua, sillä sitä on tänä kesänä jo saanut monesti kokea! Sateen suojassa odoteltiin lähtöä ja yllättäen juuri ennen lähtölaukausta sade lakkasi ja aurinko paistoi! No sehän sitten meinasi, että kuuma oli edelleen, noin plus 24 astetta. Melko voimakas tuuli onneksi viilensi hiukan.
Lähtöön ryhmittäytymässä.
Viimeiset ohjeet osallistujille ja ei kun matkaan.
 Suunnitelmissa oli mennä heti sopivan reipasta vauhtia, mutta kuitenkin tunnustellen ensimmäiset kaksi kilometriä. Sitten kumpuilevaa hiekkatietä rennosti, tarvittaessa vauhtia himmaten jos siltä tuntuu ja viimeiset kaksi kilometriä kiriä vauhti niin ettei jäisi harmittamaan.

Näin sitten lähdettiin, eka kilometri 4min 29s, toinen 4min 34s. Tuntui hyvältä, joten tällä tasolla jatkoin. Viiden ja puolen kilometrin paikkeilla vasemman kengän nauha aukesi!! Voi että otti päähän! Ei auttanut kuin pysähtyä ja vetää nopea umppari. Koko loppu lenkin kuitenkin piti vähän väliä vilkuilla jalkoihin, kun tuntui että kenkä jäi löysällä. Pysähdyksen jälkeen sykkeet pompsahti, kun lähdin ottamaan kiinni niitä joiden seurasta tipahdin. Sain porukan kiinni ja ohikin ampaisin, kun voimia tuntui olevan. Kahdeksan ja puolen kilsan jälkeen tehtiin kilometrin koukku sivutielle, joka oli ensin tasaista nousua ja sitten laskua takaisin. Nousu tuntui jaloissa ja nyt puuskutettiin. Käännöspaikalle tuntui olevan niiiiiin pitkä matka. Alamäessä piti antaa sen verran periksi, että ylämäen perässä peesannut mies pääsi edelle ja teki heti kunnon raon. Lopun sitten vaan pistin tossua toisen eteen niin nopeaa kuin pystyin ja maaliin päästiin hyvä voimaisina ja varttimaratonin toisena :D!
 Epävirallinen kympin aika omasta kellosta katsottuna oli 45min ja 50s. 
Kisamatkan (10,6km) aika omasta kellosta katsottuna oli 48min ja 19s. Viralliset tulokset tulevat sitten aikanaan nettiin.
Palkinnoksi Untamala-pokaali, mitali ja juoksupaita.
Oon aivan tyytyväinen juoksuun. Ennen en ole kymppiä kisassa juossut, joten kunnon vertailu pohjaa ei ole. Tästä on kuitenkin hyvä tehdä sellainen :)
 Palautteluna menin vielä lasten kanssa uimaan läheisille hiekkamontuille, joka on lasten ehdoton suosikki uimapaikka. Lämmintä hiekkaa, kirkasta vettä ja sopivan matalaa lasten turvallisesti polskia. Kyllä teki hyvää :)


Kotimatkalla nähtiin kokonainen sateenkaari, vaikka se ei kokonaan kuvaan mahtunutkaan :)
Ihana kesä, ihana loma ja ihana juosta :D

~Eija~

torstai 30. kesäkuuta 2016

EnergiaA juoksusta

EnergiA juoksutreenit alkaa :D!

Jos olet miettinyt juoksemisen aloittamista, mutta et vain pääse alkua pidemmälle...
Jos olet jo jonkun verran juoksulenkkejä tehnyt, mutta motivaatio jatkaa on hukassa...
Jos olet juossut jo enemmänkin, mutta kehitys on pysähtynyt...

...olisi nyt juuri sinulla mahdollisuus kokeilla saisitko kipinän juoksemiseen ja omat henkilökohtaiset tavoitteet lähemmäksi totta!
Metsässä juoksu tuo mukavaa vaihtelua maantien reunalla kirimiseen.
EnergiA juoksutreeneissä treenataan yhdessä pienessä ryhmässä jokaisella omat tavoitteet tähtäimessä. Voit tulla juuri sellaisena kuin olet ja tehdä oman treenisi päivän teeman mukaan. Emme kilpaile toisiamme vastaan, vaan tuemme toisiamme kehittyäksemme ja nauttiaksemme juoksemisesta. 
Pääteemana siis on JUOKSU ja toisena MONIPUOLISUUS
Tottakai juoksuharrastus on suurimmaksi osaksi sitä tasaisen tappavaa askeltamista tutuilla nurkilla tuttuun vauhtiin. Siitä ei pääse mihinkään, etteikö juoksemaan opi juoksemalla ja kroppa tarvitsee toistoja sopeutuakseen juoksun aiheuttamaan iskutukseen. Mutta miksei tekisi siitä hauskaa ja motivoivaa yhdessä hyvällä porukalla!
Ärsykkeitä ja koordinaatiota.
Yhteisissä treeneissä on muun muassa tekniikka- ja sykeharjoittelua, voima- ja oheistreenejä, kehonhuoltoa sekä ohjausta palautumiseen ja kehittymiseen.
Treeneissä kiinnitetään huomio tehokkaisiin ja palauttaviin viikkoihin, ärsykevaihteluihin ja kehonhallinnan parantamiseen. Juoksuharrastus sulautetaan mukaan kiireiseen arkeemme tuomaan hyvää oloa ja energiaa. 
EnergiA treeni ryhmä kokoontuu 8 kertaa maanantaisin kello 18-19 pääsääntöisesti Ilmajoella. Koko treeni paketti maksaa 130€, johon kuuluu kaikki treenikerrat ja henkilökohtaista opastusta. Ensimmäiset treenit ovat 4.7. joten ilmoittaudu heti! HUOM! aloitus muuttunut 15.8.!!
Venyttelyä ja kehonhuoltoa ei tule unohtaa.
Ohjaajana toimin minä, Eija. Olen harrastanut urheilua vuosia, päälajina suunnistus ja kohta 20 vuotta myös tavoitteellisesti juoksua. Erityisen lähellä sydäntä on kestävyysjuoksu, mutta nykyään olen löytänyt itseni myös lyhyemmiltä matkoilta. Luonto on aina ollut minulle tärkeä ja sen vuoksi pääosa treeneistäkin tehdään ulkosalla.
 Viime vuoden olen opiskellut Kuortaneen Urheiluopistolla liikunnan ammattilaiseksi ja personal traineriksi ja tämä vuosi on opettanut paljon ymmärtämään monipuolisesta, tavoitteellisesta ja energiaa antavasta treenaamisesta. Haluan välittää liikunnan tuomaa energiaa toisillekin ja parasta mitä voin nähdä, on kanssa treenaajien hikiset kasvot ja kaikkensa antaneet hymyt :)
EnergiA treeneistä voi kysyä lisää multa -> eija.anne@gmail.com.

Tervetuloa juoksemaan :D!

~Eija~

maanantai 27. kesäkuuta 2016

Juhannus taikoja

Juhannus tarkoittaa monelle useamman päivän vapaata, rentoutumista, lepoa, juhlia ja pään nollausta, kuka sen mitenkin sitten toetuttaa. Mulle se on valoisista öistä nauttimista ulkoillen, perheen ja ystävien kanssa olemista, hyvää ruokaa, saunomista ja uimista sekä töissä olemista (mun päätyöpaikan ovet kun ovat aina auki). Tämän vuoden juhannuksesta päällimmäisenä jäi mieleen mahtava keli, vaikka sataakin taisi jossain välissä ;) ja liikkumisen ilo!

Juhannuksen aloitin ystäväni Meijun kanssa "perinteisellä" (vuosi sitten oltiin ensimmäisen kerran) pitkällä pyörälenkillä. Porukamme kolmas polkija estyi ja vettäkin satoi reilusti ilta seitsemään asti, mutta lähdimme silti ja sadekin loppui suunnitellusti juuri kun reissu alkoi. Tavoitteena oli 100 km (viime vuonna reilu 120km), suuntana täältä Ilmajoelta Ylistaroon, Lapualle, Nurmoon ja Seinäjoen kautta kotiin. Keli oli hiostava, ei tuullut yhtään ja aurinkokin ehti pilkahdellen keskiyön tunneilla. Evästimme kolme kertaa reissun aikana ja teimme pysähdyksiä tarvittaessa. Näin pitkässä pyöräilyssä tällaisella harrastelijalla väsyy reidet ja puutuu takapuoli. Poljimme silti hyvävoimaisina ja tyytyväisinä kotiin asti. Aikaa meni 4 tuntia ja 50 minuuttia, tauot eivt ole tuossa mukana. Ei parempaa juhannuksen aloitusta yhtäkkiä tule mieleenkään. Ens vuonna sitten taas.
Ylistaron Malkakoskella 
Petomaisemaa yöllä Nurmossa
Perjantana jaloissa tuntui pitkä pyöräily, joten päätin ottaa ihan rennosti nurmikkoa leikaten ja tyttärieni kanssa käytiin lyhyellä lenkillä. Työt polki pyörällä ja minä kävely-hölkkäsin vierellä ja perässä.
Naapurissa käytiin nostamassa Suomen lippu salkoon ja nautittiin rennosta yhdessä olosta :)

 Niin ja sitten sitä tuli syötyä kunnolla joka päivä. Olin jo torstaina käynyt kaupassa hakemassa jääkaapin täyteen ruokaa. Meiltähän ei kesken pyhien kauppaan lähdetä ja vielä parempi jos pärjätään pyhien jälkeenkin pari päivää ilman kaupassa käyntiä ;)
Mun lempparia grillistä on broileri ja juurekset. Toki pari makkaraakin tuli herkuteltua ja jälkkäriksi useasti jäätelöä ja kesän ensimmäiset mansikat.
Me ei hevin luovuta kunnon hiiligrillistä ;)

Tietysti juhannukseen kuuluu myös sauna ja uiminen. Vesi kyllä tuntui hurjan kylmältä, mutta kunhan kastautua uskalsi, niin sitten sitä pystyi palan matkaa kunnolla uimaankin. Viileä vesi ja saunan lämpö teki hyvää väsyneille jaloille.

 Ei toki juhannusta ilman juoksulenkkejä. Lauantaina kävin lyhyen rauhallisen lenkin juoksemassa ja samalla testaamassa uutta Garminin sykemittariani :) Oon vähän sitä laatua, että ensin testataan ja sitten vasta luetaan ohjeet. No heh, matka taittui sitten maileissa ja taisin kerran lenkin aikana saada mittarin sammutettuakin. Mutta lenkki tuli joka tapauksessa tehtyä ja sykemittari testattua :)

Sunnuntaina oli hellepäivä, mutta Niinan ohjelmassa luki juoksu 21,1 km ja oli haastanut mua seuraksi lenkille. Johan toki lähden! Niina on kova kuntoinen triatlonisti ja tämän kesän päätavoitteena triatlonin täysmatka Kööpenhaminassa elokuussa. Ollaan muutaman kerran oltu yhdessä juoksulenkillä ja on aina mielenkiintoista kuulla määrätietoisen ja tavoitteellisen urheilijan treeneistä. Nyt mentiin Niinan aerobisella kynnyksellä tasan puoli maratonin verran. Helle tuntui kyllä heti ja mulla edelleen väsyneet jalat pyöräilystä. Välillä oli myötätuulta ja välillä vastatuulta. Kerran käytiin matkan varrella täyttämässä vesipullot ja taas matka jatkui. Mulla ja Niinalla on aivan erit sykkeet (oma maksimini kun on vain 167) ja mulla pysyi tämän lenkin ajan koko ajan 130 tietämissä. Aikaa meillä meni 2 tuntia ja 3 minuuttia. Lenkin jälkeen poljin pyörällä vielä kotiin ja kotona syömään ja taas saunaan :)
Garmin 220
Nyt maanantaina kropassa on oikein loistava fiilis kaikesta liikkumisesta, syömisestä ja rentoutumisesta. Tänään nukuttiin pitkään ja kohta taas lähden töihin. Muutama työvuoro vielä ja sitten mullakin alkaa kesäloma :D
Toivottavasti teilläkin on ollut mukava juhannus :)

~Eija~

maanantai 20. kesäkuuta 2016

Ei lattea Jukola ollenkaan!

Perjantaina illalla touhukkaan päivän jälkeen pakkailin viimeisiä tavaroita Lappee-Jukolaa varten. Oli luvattu järkyttävää tuulta ja sadetta vuorokaudeksi koko Suomeen Lappia lukuunottamatta. Pakko oli siis pakata kumpparitkin, sadeviittoja pari kappaletta (molempiin odotuksiin vaihdossa), kuivia vaihtovaatteita tarpeeksi ja tietty ruokaa. Vielä oli niin rauhallista ja tyyntä, joten voiko oikeasti tulla luvattu myräkkä... Viestittelin ystäväni kanssa vielä ennen nukkumaan menoa ja tajusin, että mulla on alle 5 tuntia aikaa nukkua, kunnes kello herättää, joten nuku nyt jo! Yhteiskyydin huonoja puolia on se, kun matkaa taitetaan niin kauan, mutta pari päivää myöhemmin olin oikein tyytyväinen linja-auto ratkaisuun, kun henkilöautoja jumittui kuraan peltoparkkipaikoilla.

Kello 03.45 herätys pirahti ja mä olin tikkana pystyssä. Jes nyt lähdetään! Tuttu kaurapuuro marjoilla ja raejuustolla naamariin ja teetä kyytipojaksi ja kohti linja-auton lähtöpaikkaa. Oli lämmin ja valoisa yö, aurinko pilkahti taivaanrannassa pilviharson takaa. Siis voiko oikeasti tulla joku myrsky, kun nyt oli niin kaunista?!? Voi, olisinpa aamuihminen ja voisin kokea tällaiset rauhalliset ja tyynet hetket lenkkeillen. Lomalla pitää yrittää...edes kerran tai kaksi.
Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla klo.04.30
Matka kohti Lappeenrantaa taittui torkkuen (hahaa, olin tajunnut ottaa korvatulpat mukaan!!), lukien ja pari kertaa pysähdyttiin jaloittelu tauoille. Leppoisaa ja mukavaa menoa :) Ja jossain kohdassa torkkuessani oli se sade ja tuulikin alkanut. Puut kumartelivat tuulen mahdille ja sadekuurot iskivät linja-auton ikkunaan. No katsotaan nyt...
Paikan päällä purkauduttiin linja-autosta ulos, omat tavarat kantoon ja kohti kisakeskusta. Heti tuli taas sadekuuro niskaan ja ei kun sadeviittaa kaivamaan. Tasaisena virtana marssimme ja fiilis oli mainio :) 
Meidän seuran telttapaikat oli todella hyvässä paikassa, aivan kisakeskuksessa. En muista montaa kertaa näin hyvää tilannetta olleen. Heti paikalle päästyä taioin teltan kokoon ja tavarat sateelta suojaan. Sadekuuroja tuli vähän väliä ja sittensaattoi olla muutamien minuuttien tauko. Tuuli puhalsi puuskissa ja pelko hiipi, kuinka mun pikku teltta pysyy kasassa, kun se taipui lähes kasaan tuulen voimasta. Yritin ankkuroida sen parhaalla mahdollisella tavalla pehmeään peltoon.

Ampaisin shoppailemaan, sillä olin bongannut etukäteen Garminin sykemittarin hyvän Jukola tarjouksen ja ilokseni mulle ei myyty eioota, vaan sain omani! Jee :D! Toistaiseksi sulloin aarteeni laukkuun ja päätin tutustua siihen paremmalla aikaa sitten kotona.
Mun Lappee-Jukolan yksiö :)
Venlojen viestin lähtö tapahtui klo.14. Juuri ennen lähtöpamausta alkoi taas satamaan. Kaikkialla oli vain harmaata, mutta muuten kaikkien läsnäolleiden ilmeet olivat iloisia :) Nämä valtavat massalähdöt ovat aina todella hienoja. Kaikkia jännittää sopivasti, kaikilla on samat lähtökohdat ja mahdollisuudet, samoja rasteja niin huippu suunnistajilla kuin ensikertalaisilla. Metsässä autetaan jos joku apua tarvitsee, vaikka kyseessä kisa onkin. Luontoa kunnioitetaan ja yhteisistä pelisäännöistä pidetään kiinni.
Venlojen viestin lähtökiihdytys.
Jäin seuraamaan viestin etenemistä isoilta screeneiltä, sillä vaikka vettä satoi edelleen, kylmä ei ollut yhtään. Oman joukkueen aloittajakin sielä vilahti hyvissä asemissa. 


Teltassa kävin vaihtamassa vaatteet ja vielä evästämässä. Jee, kohta mennään :)
Numerolapot ennen...
Lähdin katsomaan pianko olisi mun vuoro. Niin katsojat kuin vaihdossa odottavat kilpailijat pystyvät erillisessä paikassa olevilta koneilta katsomaan, missä oman joukkueen viestinviejä menee. Kävin katsomassa omaani ja tulkitsin tilanteen väärin ja meninkin aivan liian aikaisin vaihtoalueelle. Toisen osuuden viestinviejä tuli vasta vaihtoon ja mäkin olin jo vaihtoalueella. No sieltä ei pois voi enää tulla, joten siellä oltiin. No onneki edelleenkään ei ollut kylmä ja päätin sitten tyynenä seurata kisaa ja pitää itseni lämpöisenä. Aika meni nopeasti ja vihdoin pääsin matkaan.

Heti alkuun oli suurehko tiheikkö edessä ja siitä meni kapea juntu suoraan läpi. Voi että oli hidasta ja mä niin inhoan tiheikköjä! Mutta siellä oltiin ja eteenpäin vaan. Ensimmäistä rastia lähestyttiin ja tarvitsi vain nousta mäki ylös ja se olisi siinä. Silmäilin jo seuraavaa väliä ja hups, ei se rasti tässä ollutkaan. Ympärillä pyöri useita naisia ja ainakin kolme eriä rastimääritettä kuulin. Meni pasmat ihan sekaisin ja yritin jostain saada kiinni. Sitten sitä sinkoili sinne tänne ja jotenkin se oma sitten löytyikin. Suuntavaisto oli mennyt pyöriessä ihan sekaisin ja lähdin kohti kakkos rastia ihan väärään suuntaan. Menin ehkä 30 metriä kun tajusin, että kaikki ei nyt täsmää ja kompassista tarkistus ja suunnan nopea korjausliike. Naisia pyöri ympärillä sinne ja tänne, eikä se kakkos rastikaan heti napsahtanut kohdalle. Taas pyörittiin piiritanssia ja hermot oli mennä omaan pölläälyyn. Olihan alku ja kun olin niin etukäteen päättänyt että yhtään en pummaa! Joopa joo!

Oli pakko koota itsensä ja keskittyä suunnistamiseen. Ja kyllähän se siitä sitten lähtikin seuraavien rastien löytyessä selvästi näppärämmin, itsevarmuus parani ja fiilis samalla. Tiheikköjä osui mun radalle mun mielestä paljon ja siellä vauhti hidastui mateluksi, kun ei päässyt ohi edellä olevista ei sitten millään. Satunnaisesti pääsi kunnolla menemään omaa vauhtia rennosti. Lopussa tuli enää yksi pieni rastin ohi juoksu, mutta muuten meni aivan sujuvasti. Maaliin tulin ok aikaan, mutta tiheikköjä lukuunottamatta nopeassa maastossa, olisi pitänyt pystyä 10 minuuttia parempaan aikaan. Helposti tuo aika kului virheisiin.
..ja numerolappo jälkeen kisan. Ei jäänyt muistoksi ei :(
Pian maaliin tulon jälkeen tuli ekan kerran kylmä, kun oli läpimärkä, vauhti vaihtui kävelyksi ja oli nälkä. Yritin hölkkäillä teltalle, mutta pohkeet ja etusääret kramppasivat, joten ei onnistunut. Märät vaatteet heti pois ja kuivaa päälle ja sitten tuli tunne, etten taidakaan tarjeta mennä pesupaikalle. Kääriydyin kaikkiin lämpöisiin vaatteisiin, makuupussiin, mutustin eväitä enkä liikkunut hetkeen minnekään. Odotin vaan että lämpenen. Viestittelin veljeni ja ystävieni kanssa, jotka olivat seuranneet menoani netin välityksellä. Hekin olivat huomanneet alun pummaamiseni.

Jossain kohdassa torkahtelin, vaihdoin asentoa ja kuuntelin kuulutuksesta Venlojen viestin palkintojen jakoa (Halden SK Norjasta voitti), hyvää musaa ja muuta höpinää. Ei tehnyt mieli nousta makuupussista ollenkaan. Ihanaa, kun oli taas lämmin.

Klo.23 oli Jukolan viestin lähtö. Vaikka majapaikkamme oli niin etulikeinen, päätin tällä kertaa kuunnella lähdön makuupussissa maaten. Itsellä olisi muutaman tunnin päästä vielä 14 kilometrin osuus juostavana, joten oli parasta yrittää vain levätä ja vetää suolaa sipsien muodossa kramppeja estääkseni. Torkahtelin taas ja jännitin, heräänkö aloittajan puhelin soittoon kun on tullut maaliin. Sitten voisin alkaa valmistautumaan omaan koitokseeni.

Johan toki soittoon heräsin. Aloittajalla oli mennyt hyvin ja oli arvioinut osuusaikansa just tarkkaan oikein. Ponkaisin pystyyn ja taas söin. Odottelin vielä puoli tuntia venytellen ja itseäni tsempaten, puin märät vaatteet päälle (en sitten tajunnut ottaa toisia suunnistusvaatteita mukaan!) ja lähdn vessan kautta vaihtoalueelle. Ei ollut kylmä, mutta tuuli puhalsi edelleen todella voimakkaasti ja vettä satoi taukoamatta. Verryttelin ja seurasin kisaa. Oli hienoa olla just tässä, otsalamppu päässä ja odottaa omaa pitkää yöosuutta. Toivoin vain että edellisen osuuden viestinviejä tulisi niin ajoissa, että saan edes hetken kokea pimeää yötä. Hullua, mutta se merkkas mulle paljon! Ja tulihan se sieltä! Sadeviitta pois päältä, kartta käteen, lamppu naps päälle ja menoksi. 
Jukolan viestin lähtö, Kuva järjestäjien sivuilta.
Ensimmäinen oli pitkä rastiväli ja taas sen saman tiheikön läpi kuin venlojen viestissä. Nyt osasin ottaa sen rennosti ja ketterästi puikkelehtien oksien lomitse. Olo oli rento ja aivan huipussaan. En kokenut paineita lainkaan, vaan tiesin, että voin rauhassa nauttia. Rastit löytyivät mukavasti ja matka taittui mukavan rennosti. Yksi rasti kerrallaan etenin, sillä tiedän sen olevan omalla kohdallani se paras keino keskittyä juuri käsillä olevaan rastiväliin kun matka on pitkä. Parilla väärällä hajonnalla kävin, mutta niiltä pääsin nopeasti eteenpäin. Reilun puolen tunnin jälkeen sai lampunsammuttaa kokonaan ja metässä näki jo hyvin. Jaksoin ohitella raavaita miehiä, eikä jalat krampannut. Tunnin kohdalla otin energiageelin, toinen jäi ottamatta kokonaan, mutta hyvin jaksoin loppuun asti. Vaihtoon oli huippu hienoa tulla ja vielä reilusti asettamani aikatavoitteen alle  :D!

Meidän joukkueet veti hyvin! Venloissa nostin 100 sijaa, vaikka ilman pölläälyä olisi luku ollut vielä kauniinpi. Jukolan osuudellani nostin 152 sijaa. Tyytyväinen saa olla.
 Jukola osuuden jälkeen hiippailin taas teltalle. Vaihdoin kuivat päälle, puin kaikki lämpöiset vaatteet, söin ja kääriydyin makuupussiin. Mua ei täältä saa pois, kun vasta joskus lähempänä puoltapäivää. Torkuin ja välillä havahduin kuuntelemaan kuulutusta. Voittaja tuli maaliin (KooVee, Suomesta!) ja musiikki raikasi. Klo.09 oli uusinta yhteislähtö vielä vuoroaan odottaville viestinviejille. Edelleen satoi vettä, mutta tuuli oli selvästi hiukan jo himmannut voimaansa. Edelleen oli lämmin. Kävin seuraamassa läpijuoksussa menijöitä ja ilokseni bongasin kaksi sitkeää tuttua naista juoksemassa toista kymmentä senttiä paksussa kurassa. Kuraa oli joka puolella, mitä muutakaan voi odottaa kun kisakeskus on pellolla ja sataa toistavuorokautta vettä! Mua se ei haitannut, onneksi lapset olivat kuivina ja puhtaina kotona.
Karttojen tutkimista auringon paisteessa :)
 Edessä oli vielä monen tunnin kotimatka, mikä taittui taas torkkuen, kirjaa lukien ja pari kertaa taas pysähdyttiin jaloittelemaan.
Tänään on pyykkikone pyörinyt, oon tutkinut karttoja ja reittejäni, venytellyt puutarhatöitä tehden ja pohtinut oliko se keli sittenkään niin paha. Ei ollut! Olipa hieno, ikumuistoinen Venlojen ja Jukolan viesti! Niin ja telttakin läpäisi ensi koettelemuksensa pysymällä tolpillaan ja ehjänä.
 Kiitos :)!
En vieläkään oo täysin varma miten venlojen viestissä tuon ekan rastivälin menin!
Ens vuonna Joensuuhun!

~Eija~

perjantai 17. kesäkuuta 2016

Valmiina, paikoillanne jukolaan

Tulevana viikonloppuna on taas se viikonloppu, kun 3104 suunnistusjoukkuetta ja näin ollen 17 558 osuutta juostaan Venlojen ja Jukolan viestissä, tänä vuonna Lappeenrannassa. Käsittämätön määrä! Meidän osallistujien lisäksi paikalla häärii yli 1600 vapaaehtoista pyörittämässä palveluita ja toimintoja, että meillä suunnistajila olisi onnistunut ja elämyksellinen kisaviikonloppu.
Naisten viesti,Venlojen viesti, juostaan lauantaina. Lähtö tapahtuu klo.14 ja osuuksia on 4. Niin sanottu miesten viesti, Jukolan viesti juostaan yöllä. Lähtö tapahtuu lauantain puolella klo.23 ja maaliin 7 osuuksisen viestin ankkuri pääsee aamuyöstä. Käsittääkseni kautta aikojen Jukolan viestiin on voinut osallistua naisetkin (mutta miehet eivät voi osallistua Venlojen viestiin) ja viime vuosina täysin naisvoimaiset joukkueet ovat lisääntyneet. 

Vaikka suunnistusta ei itse harrastaisi, on tapahtuma näkemisen arvoinen! Yleisö pystyy kisakeskuksessa seuraamaan kisaa isoilta creeneiltä kärkijoukon gps-seuranta pallukoita tarkkaillen ja tämän vuoden erikoisuutena on kisakeskuksen läpijuoksu, josta kulkee puolet radoista. 
Kisakeskuksesta saa kaiken tarpeellisen. Siellä on monenmoista ruokaa ja herkkuja, urheiluliikkeitä, suihkut ja saunat, lapsille oma touhumaailmansa ja vaikka mitä. Teltoille sekä matkailuautoille ja -vaunuille löytyy omat alueensa. Yleensä kävelyä tulee hurjan paljon jukola viikonlopun aikana.
 Tästä pääset Lappee-Jukolan kotisivuille.
Kaikkee mahdollista. Hammasharja ja eväät tästä läjästä vielä puuttuu.
Oon mennyt laskuissa sekaisin kuinka monta kertaa olen Venlojen viestiin osallistunut, mutta monta. 15 vuotta täyttävät pääsevät ensimmäisen kerran viesteihin osallistumaan.
Jukolan viestiin olen osallistunut kerran, viime vuonna ankkuriosuuden :) Oli aivan huippua! Vaikka lähtiessä hiukan satoi ja metsä oli todella märkä, kaaduin murtaen sormeni ja nilkkakin jossain kohdassa hiukan nyrjähti. Jaksoin todella hyvin yli 14 kilometrin osuuden ja oman arvioidun ajan alle.  Mieleenpainuvin hetki oli ankkurien yhteislähtö, jossa mä pingoin sen minkä pääsin miesten jyrätessä lähes päälle! Jopa hiukan pelkäsin, että kaadun ja jään jalkoihin. Onneksi metsässä parin rastinvälin jälkeen kiireisimmät olivat jo menneet ja pystyi rauhoittamaan omaan vauhtiin.
 Tiesin, että tähänkin viestiin osallistun aina kun mahdollista ja kun uskon kuntoni siihen riittävän.
Suunnistusvaatteet, kompassi ja varakompassi, emit ja hakaneulat.
 Huomenna mulla on tiedossa seurani naisten ykkösjoukkueen ankkuriosuus, 9km (linnuntietä). Toiveena mulla oli aloitus tai ankkuriosuus, ne saa mut syttymään :) Viime vuonna aloitin, joten nyt on oikein mukava ankkuroida. Aloituksessa on aina ruuhkaa ja siinä on pidettävä päänsä kylmänä ja keskityttävä omaan suoritukseen ja pidettävä kunnolla vauhtia yllä. Sijoitukset tippuu hujauksessa jos jää jotain pohtimaan.
Ankkuriosuudella tilaa on hyvin. Silloin vauhdin saa pidettyä paremmin yllä ja omaan suunnistukseenkin on paremmat edellytykset, kun ympärillä ei pyöri lauma suunnistakolleegoita. Jos sijoituksia haluaa ankkurina nostaa, vauhti on kuitenkin todella pidettävä hyvänä ja virheitä ei tartte tulla. Oma tavoite ottaa rento reipas vauhti ja tärkeimpänä tarkka suunnistus. Pummata en aio yhtään!
Kohta saa ostaa uudet suunnistuskengätkin.
Ettei jukolan yö mene aivan maatessa, ilmoitin halukkuuteni jukola osuuksille. Tulipa sanottua ääneen toive joskus päästä pitkälle yöosuudelle... No senhän minä sitten sain :D! Oon innoissani! Seurani kolmosjoukkueen kolmatta osuutta vien siis mä, matka on 14,1km (linnuntietä). Se on viestin kärjelle pimeä osuus, itsellä saattaa jo hämärtää silloin, mutta lamppu lähtee mukaan. Kärjen arvioitu aika metsässä on 88min, mulla menee tuosta paaaaljon kauemmin ;)
Oma tavoitteeni on pitää rento tasainen vauhti, niin että voimat riittää maaliin asti. Turhat koukut pois ja nauttia jokaisesta kilometristä :)
Mun uskollinen LumiLight-lamppu ladattu ja valmiina metsään.
Tänä vuonna muu perhe ei lähde mukaan, koska meillä ei ole lomaa tässä ja Lappeenranta on täältä Etelä-Pohjanmaalta katsottuna kaukana. Onneksi päätimme näin jo aikaa sitten, koska on luvattu melko kurjaa keliä. Itse sitä pärjää vaikka missä myrskyssä, mutta lasten kanssa kylmä ja jatkuva sade on liien haastavaa, ainakin tällä hetkellä. Katsovat sitten televisiosta ja yrittävät bongata äitiä :)
Mä matkustan seurakavreiden kanssa mukavasti bussilla ja paikan päällä majoitutaan teltoissa. Teltta-alueemme onkin mukavan lähellä kisakeskusta, että ei menee kovin aikaa ja energiaa tuohon rampaamiseen edes takaisin.
Palautusjuoma Venlojen viestin jälkeen ja energiageelit Jukolan osuudelle mukaan.
 Pakkailut on nyt aloitettu ja mietittävää on, että kaikki oleellinen tulee mukaan. Kävin eilen hakemassa pienemmän teltankin ja sen kokoaminen piti testata. Nukkumaan pitää yrittä ajoissa, sillä herätys huomen aamulla...siis yöllä, on klo.03.45, että ehdin klo.05 lähtevään linja-autoon. Sitten körötellään useampi tunti, kunnes ehkä puolen päivän maissa ollaan perillä Lappeenrannassa.

Muu valmistautuminen on tehty menneen talven ja kevään aikana. Eilen ja tänään oon ottanut ihan rennosti. Mitään pitkiä lenkkejä tai rajuja vetoja ei enää tehdä, vaan yritetään saada levänneet jalat ja täydet energiat kropassa omaava nainen metsään.
Tyttäretkin mahtuisivat hyvin mukaan  ;)
Minä melko tarkalleen 26 vuotta sitten.
Huippu hienoa ja menestyksellistä Jukola viikonloppua kaikille :D!

~Eija~

torstai 16. kesäkuuta 2016

Kyläkierroksella

Ilmajoki sijaitsee Etelä-Pohjanmaalla, Seinäjoen ja Kurikan puristuksessa itsenäisenä kuntana. Asukkaita on reilu 12 000 ja pinta-alaa kunnalla on 580 neliökilometriä. Kuntaa halkoo Kyrönjoki ja kauniit, laajat pellot hallitsevat maisemaa. Kunnasta löytyy kulttuuria esim parhaillaan käynnissä olevilta Ilmajoen Musiikkijuhlilta ja urheilussa pärjätään mm painin, pesäpallon ja yleisurheilun saralla.

Vuonna 1516 perustettiin Ilmajoen kappeliseurakunta. Tämän johdosta Ilmajoella on tänä vuonna juhlavuosi ja tämä näkyy erilaisin tempauksin ja tapahtumin joihin kaikki kuntalaiset voivat osallistua. Ilmajoen kunta on perustettu vuonna 1865.
Itse olen asunut Ilmajoella vuodesta 2004. Täällä on mukava asua, palvelut toimii, lapsilla on hyvä olla, itsellä on töihin Seinäjoelle sopiva matka, on tutustunut ihaniin ihmisiin ja oppinut itselle aivan vieraasta kunnasta paljon uutta. Nyt juhlavuoden kunniaksi viime viikolla käynnistyi kyläpyöräilyt, jossa joka viikko vieraillaan eri kylien keskeisellä kokoontumispaikalla. Eipä ole tullut läheskään kaikissa kunnan kylissä vierailtua, joten tämä oli mielestäni mainio idea ja vielä kun siihen on liitetty liikunnallinen pointti :)
Peltomaisemaa <3
Sain kaveriksi kylien valloitukseen ystäväni Meijun :) Eilen kauniissa ja lämpöisessä kesäillassa poljettiin Huissille. Omalta kylältämme oli ensiksi mukavaa alamäkeä ja myötätuulta ja vauhti kiihtyi huippu vauhtiin. Matka taittui mukavasti jutellen. Perille löydettiin ja vastassa oli Huissin kylän aktiiveja mehun ja pienen purtavan kanssa. Porukkaa oli käynyt todella hyvin ja meidän jälkeenkin paikalle pyörähti vielä kaksi, vaikka kello oli jo lähes yhdeksän illalla. Kylän huoltopisteillä on kylänaktiiveja ottamassa pyöräilijöitä vastaan klo.18-21 välillä.
Koska keli oli niin ihana ja molemmilla oli vielä hyvin voimia jäljellä, päätimme koukata Koskenkorvan kautta kotiin. Eipä tuollakaan suunnalla ole kovin tullut poljettua.
Yhteensä reissulle tuli matkaa 50 kilometriä ja vasta viimeisellä 10 kilometrillä nälkä iski ja reidet ilmoitti väsymistään. Aikaa meni muutama minuutti yli 2 tuntia.
Viime viikolla poljimme suurin piirtein samanlaiset kilometrit kasaan kun kohteena oli Munakka ja Munamiehen mökki. Enpä ollut tuolakaan ennen käynyt. Keli oli silloin aivan vastakohta eiliselle, sillä silloin oli hurja kesämyrsky! Tuuli 8 m/s, satoi kunnolla vettä ja lämpöasteita oli reilusti alle 10. Sinnikkäästi silti mentiin ja olipa ikimuistoinen reissu :D
Ens viikolla olisi vuorossa Tuomikylä :)
Iloisina ja läpimärkinä Munakassa!
Ottakaapa kaikki ilmajokiset osaa kyläpyöräilyyn!
Ja samanlaisen tempauksen voi tehdä ihan missä kunnassa tahansa!

Kivoja ja reippaita pyöräilyjä kaikille :D!

~Eija~