Viisarit kesäaikaan

Lauantaina jo vihjailin, että sunnuntaina on tarkoitus leppoisan lauantai-päivän jälkeen juosta lujaa. Lähdin nimittäin 

Viisarinkääntöhölkkään Nurmoohin. 

Niitä kelloja kun nyt ainakin toistaiseksi siirretään ees taas kaksi kertaa vuodessa, järjestetään tämä pieni kylä hölkkäkin samoina viikonloppuina. Vaihtoehtoina on juosta 3 tai 6 kilometriä ja tämä jälkimmäinenhän on just passeli kevään kova juoksutesti itselle. Mutta en mä kyllä yhtään tykkää tämmöisistä raasto matkoista, kun siinä pitää mennä niiiin lujaa ja hetkenkin höllääminen kostautuu loppuajassa. Sunnuntaina sattui vielä melkoinen maaliskuun puhuri, että tiedossa oli vastatuulta joka tapauksessa jossain kohdassa.

Kesälenkkari kausi avattu :)

Ja voi että mä taas niin jännitin. Arvoin vaatteiden kanssa moneen otteeseen, kun kuitenkin mittari näytti 11 astetta plussaa, eikä tuo kova tuuli kuitenkaan ollut kylmä. Vielä 10 minuuttia ennen starttia kiskaisin pitkät kalsarit  juoksuhousujen alta ja olisin tuolle takillekin voinut tehdä saman. Lähtöluvan jälkeen ei sitten enää ehtinyt jännittämäänkään, vaan piti juosta.

Eka kilsa tuntui aivan helpolta, mutta menin sen mulle aivan liian lujaa - oma mittari näytti 3:56. Hidastin tietoisesti, koska tavoite oli mennä jotain 4:10-4:20 vauhtia. Pyöräteillä oli paksu kerros hiekoitussoraa ja useat hyppäsivätkin autotielle hiekattomalle alustalle juoksemaan. Valtatien alituksen jälkeen käännyttiin kohti Atriaa ja sivutuuli tuli kuvioihin. Matka kääntöpaikalle tuntui pitkältä! Kärki tuli loikkivin askelin vastaan ja itse yritin vain pysyä edellä menevän peesissä siinä kuitenkaan onnistumatta. Tuntui kamalalta. Käännöksen jälkeen sai jo pikku maistiaisen vastatuulesta ja valtatien uudelleen alituksen jälkeen se iski voimallaan päin. Inhottavaa ylämäkeä siihen samaan syssyyn. Ai että jalkoja painoi, mutta eteenpäin oli vaan runnottava. Hitain kilometri tuli tässä, 4:35.

Ennen starttia vaatetuksen arpomista.

Loppu suoralla jo parin sadan metrin päästä näki kisa-ajan ja se vääjäämättömästi raksutti lopulliseksi ajaksi 26:06. Jos nyt oikein laskin, niin keskivauhdiksi tuli näin ollen 4:21, eli en päässyt tavoitteeseeni. Sekunnin per kilometri nyt ainakin olisi pitänyt saada pois...

Juoksun jälkeen keuhkot olivat rutistuksesta ja katupölystä ihan puhki ja vasemmassa pakarassa juili ikävästi. Pientä palauttelua ja nopeasti kuivat vaatteet päälle, sillä vilu meinasi tulla aika nopeasti.

Naisten pääsarjassa tulin toiseksi enkä tosiaankaan hävinnyt huonolle, sillä voiton vei ylivoimaisesti Sari Anttonen, Suomen maajoukkuesuunnistaja. Hienoa katsella toisen menoa, kun se näyttää niin helpolta :)

Heti palkinto käyttöön.

Palkinnoksi sain mukaani sauvasekoittimen :) Tokihan sitä piti heti testata ja iltapalaksi tein perus smoothien -> banaania, maitorahkaa, vähän mansikkaa, maitoa ja cashew-pähkinöitä. Hyvää :)

Kisapäivän iltapala.

Juoksun, syömisen ja huilin jälkeen olo on taas ihan hyvä ja loppu viimein oon ihan tyytyväinen juoksuun. Onpa nyt oma pohja-aika, mitä voi lähteä tulevissa Viisarinkääntöhölkissä parantelemaan. Ja onpa tämä epämiellyttävä kevät raasto nyt tehty! Mun suunnitelmissahan oli mennä juoksemaan viikon päästä kova kisa Karhuviestiin, jossa myös on tällaisia lyhyitä, alle 10 kilometrin osuuksia, mutta emme saaneetkaan työpaikkajoukkuetta kasaan :(  Tämä nyt hiukan korvasi sitä.

Uusi viikko on taas työrintamalla melko kiireinen ja sehän nipistää omia treenejä, mutta liikkeessä pysytään silti. Mukavaa ja reipasta alkavaa viikkoa kaikille :)!

~Eija~