maanantai 21. toukokuuta 2018

Kevätretki Hesassa

Jo kuukausia sitten naisporukalla sovittiin muutaman päivän irtiotto arjesta ja varattiin hotellihuone Helsingistä. Vaikka se osui kiireiselle toukokuulle, pystyin järjestämään aikataulut niin, että reissuun pääsin. Hiukan väsyneenä ja takakireänä arjen hulinoista lähdin reissuun, mutta päätin vääntää itseni relax-moodiin. Heti kohteeseen päästyämme ja laukut purettuamme suuntasimme mahtavassa kelissä Suomenlinnaan. Muistaakseni viimeksi lapsena olen saarella käynyt. Nälkäisinä suuntasimme ensin syömään ja sitten rauhassa tallustelemaan kaduilla, poluilla, kallioilla ja muurien onkaloihin. Aivan ihana paikka, kaunista ja historian havinaa. Kuvat puhukoon puolestaan ↴

Linnan muuria ja vanhoja puita.
Suomenlinnan on rakennettu 1700-luvulla ja sieltä on puollustettu niin Ruotsin, Venäjän kuin Suomen historiallisia, silloisia vaihtuvia rajoja. Nykyään saarella asuu muutama sata helsinkiläistä - aika upeat on puitteet asua!
Salaperäisiä luolia.


Minä ja ystävä.
Saarella olisi voinut viettää aikaa vaikka kuinka pitkään ja tänne on ehdottomasti tultava joskus lasten kanssa. Silloin toki oma keskittyminen menee lasten perässä pysymiseen ja pelkäämiseen ettei kukaan putoa mereen...
Mukulakiviteitä.
Mutta ei reissua ilman lenkkareita ja lenkkiä. Helsingissä en osaa kulkea...ainakaan ilman karttaa, mutta niitähän löytyy vaikka mistä. Joten seuraavalle aamulle laitoin kellon herättämään ja hipsin huoneesta ennen aamupalaa haukkaamaan happea. Kartta kädessä kiertelin meren rantaa Kaivopuiston ja Eiran suunnalla kohti Länsisatamaa, pinkaisin kaupungin poikki kiertämään Töölönlahden ja pitkin Kaisaniemen rantaa kohti hotellia. Reilu 11 kilometriä mutkittelin. 

Aikaisesta arkiaamusta huolimatta, vastaan juoksi jatkuvasti lenkkeilijöitä. Tervehdin paria ensimmäistä, mutta vastaukseksi sain vain kääntyvän pään. Suovuin kaupungin tapaan ja jätin seuraavia tervehtimättä. Yritin kuitenkin edes hymyillä, mutta se ei päässyt perille, sillä katseiden ei annettu kohdata. Lopulta luovutin ja juoksentelin sitten ihan omikseni karttaa joka välissä tiiraillen. Meillä päin onneksi tervehdys otetaan pääsääntöisesti vastaan 😊
Aamulenkillä meren rannalla.
Missä ihmeessä mä oon? 😉
Parin päivän aikana tuli käveltyä paljon, vaikka käytimme kyllä ahkerasti paikallisliikennettäkin ja singahdimme mm Kirsikka puutarhaan. Valitettavasti vaaleanpunaiset kukkien terälehdet olivat juuri pudonneet maahan ja paras kukinta oli tältä keväältä ohi. Maa oli kauniin vaaleanpunainen ja vain muutamat terälehdet vielä sinnittelivät puiden oksilla. Kaunis paikka kuitenkin, omalla tavallaan.
Kirsikkapuutarhassa.
Ennen kotiin lähtöä ehdin hetken seurata ja kannustaa HCM-juoksijoita. Lämpöisessä kelissä saivat juosta. Kieltämättä olisi tehnyt mieli hypätä mukaan juoksemaan, mutta tällä kertaa jätin väliin viikon päästä olevan Nuts Karhunkierroksen vuoksi. Sinne kun en halua lähteä akut puoli tyhjillä.
HCM 2018, kauppatorin lähellä.
Mutta lyhyempää matkaa maastossa sopii tähän "keventelyyn" ja sunnuntaina pinkaisin aluemestaruus keskimatkan suunnistuskisoihin. Haastavassa, kivikkoisessa ja risukkoisessa maastosa teloin vasemman jalkani polven. Pientä lihasvauriota, turvotusta ja mustelmaa. Kyllä tästä toivutaan.
Kylmää osumaa saaneelle polvelle.
Vielä muutama asia hoidettavana ennen kuin pystyy keskittymään Kuusamon reissuun. Nyt kuitenkin jo pyrin juomaan runsaasti joka päivä vettä, ihan jo tämän lämpöisen ilman vuoksi ja tarkemmat eväs suunnitelmat teen pika puoliin. Tekisi mieli jo startata!

~Eija~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti