Yövuoro ja aamulla kisat

Vuorotyöni vuoksi olen silloin tällöin todella väsynyt ja vuorotyöni ansiosta pystyn tekemään paljon sellaista mitä kasista neljään -työaikaa tekevät harvemmin pystyvät. Tämä konkretisoitui jälleen viime päivien aikaan, kun mulla oli kaksi yövuoroa ja ensimmäisen yövuoron jälkeiselle päivälle osui koululaisten koulujenväliset maastojuoksukisat. Oma 8 vuotias tyttäreni oli innokas menemään luokkakaverinsa kanssa, mutta kukaan muu yli satapäisestä koulusta ei ollut lähdössä. Tuli kyyditys ongelma, mutta mä oitis lupasin lähteä huoltajaksi. Itse asiassa oikein mielelläni lähdin, olisin varmaan lähtenyt ilman mitään ongelmiakaan. No aamulla ehdin nukkua vajaa kolme tuntia. Kisojen jälkeen takaisin sänkyyn noin puoleksitoista tunniksi ja sitten hakemaan junioria hoidosta. Taas hetkeksi sänkyyn, mutta en saanut enää unen päästä kiinni. Luovutin ja lannistuin ottamaan seuraavan yövuoron vastaan tilanteeseen nähden mahdollisimman positiivisella mielellä. Päätä särki ja olo oli hiukan kuvottava jo ennen työvuoroon menoa. Onneksi oli sopivasti puuhaa melkein koko yön ja tunnit juoksivat. Lauantai aamulla rojahdin puoleksi tunniksi sohvalle, jonka jälkeen vetäisin päälle suunnistusvaatteet, banaanin reppuun ja auton nokka kohti Härmää. Edessä oli suunnistuskisat ja väsy oli valtava.

Powerparkissa.

Huvipuisto Powerparkissa kisattiin kansalliset suunnistuksen sprinttikisat. Tarkoittaa vauhdikasta menoa suunnistuskenkien sijaan lenkkarit jalassa. Reitinvalinnat pitää tehdä vauhdilla ja on oltava tarkkana ettei mene kiellettyjen alueiden yli. Väsyneenä en jaksanut kerrata tarkemmin kiellettyjä alueita tai tutkia huvipuiston aluekarttaa. Päätin lähteä vanhoilla kokemuksilla, tarkasti ja ilman kummempia paineita.

Zombi, takana valvomista noin 20 tuntia.

Naiset 35 -sarjassa, jossa kisaan viimeistä vuotta, matkan pituus linnuntietä oli 2,9km. Alussa oli helppoa nurmialuetta ja haasteellisemmat reitinvalinnat tuli vastaan huvipuiston sisällä, laitteiden keskellä. Pari kertaa piti pysähtyä silmäilemään karttaa, kun ei vauhdissa vaan nähnyt. Kerran jouduin vauhdissa vaihtamaan suuntaa, kun hoksasin ettei valitsemani reitti ollutkaan hyvä. Radan lopussa palattiin nurmialueelle ja sai vielä kiskoa jaloista viimeisetkin sekunnit. Suuremmilta virheiltä vältyin ja lopulta tulin toiseksi, viisi sekuntia voittajalle. Mukava fiilis jäi ja onhan tuo sprintti vaan niin hauskaa 😊 Päivän aika oli 18 minuuttia ja päälle sekunnit.

Sprinttikartta.

Voi sitä tunnetta kun pääsin iltapäivällä nukkumaan! Parin tunnin päikkärit ja vielä illalla saunaan ja hyytävän kylmään veteen pulahtamaan. Menin yhtä aikaa lasten kanssa yöunille ja nukuin kuin tukki aamuun asti.

Sunnuntai aamuun heräsin taas virkeänä ja voi sitä tunnetta kun ajatus taas kulki. Pakkasin eväät ja lapset autoon, haimme Niinan lapsineen kyytiin ja auton nokka kohti Lapuaa, jossa kisattiin kansalliset suunnistuksen pitkät matkat. Tällä kertaa myös tyttäreni lähti rastireitille ja enemmän sitä jännittää aina lapsen puolesta. Itse en ollut vastaan ottamassa tyttöä maaliin, mutta Niina ja muuta lapset kannustivat iloisen tytön loppusuoralla maaliin. Hyvin oli mennyt 😍

Mä en ole oikein koskaan saanut hyvää suoritusta Lapuan Simpsiöllä, joten hyvin nöyränä taas lähdin yrittämään. Ajatuksena oli mennä suunnistus edellä, tarkasti, ilman että tippuu kartalta. Käytin mahdollisimman paljon polkuja, joilta oli helpompi ottaa pisto metsän puolelle. Matkan teko lähtikin hyvin sujumaan. Oli valtavan lämmin ja olin onnellinen, että juuri ennen lähtöä jätin pitkähihaisen paidan pois. Vasta rastien 6-7 välillä tapahtui sitten se virhe. Suunnalla yritin mennä ja luulin olevani kartalla, mutta siellä ryteikössä rämpiessä ajauduin aivan liian pitkälle. Yhtäkkiä tulin aukolle enkä oikein meinannut saada paikannettua missä olin. Onneksi rauhassa vaan tutkailin karttaa ja löysin kuin löysinkin itseni. Helpottunut tunne kun odotettu polku tuli vastaan ja taas sai antaa mennä. Kyllähän tuohon virheeseen sellainen 5 minuuttia meni, mutta loppu suijuikin sitten ihan hyvin. 

Maalissa sain kukkia.

Ei musta ja Simpsiön maastoista vieläkään ystäviä tullut, mutta parempaan suuntaan 😏 Nyt 6,2 kilometrin radalla aikaa kului 1:05.

Pitkien matkojen karttaa.

Kisojen jälkeen käytiin porukalla pieni retki tekemässä Simpsiön maastossa, Rytilammella. Poikia kiinnosti kauniit purot ja tyttöjä leskenlehdet, joita kiikutettiin kotiin asti. Ihanaa, sopivan palauttavaa liikkumista luonnon keskellä. 

Rytilammella.

Tänään kaksi täyttä yötä omassa sängyssä nukkuneena, oikea päivärytmi on taas saavutettu. Eipä mulla tuossa koskaan ole ongelmaa ollutkaan, sillä saan nukuttua koska vaan, jos siihen vain mahdollisuus on. Pitemmän päälle en kestäisi vastaavaa univelkaa, ei kestäisi varmaan kukaan. Mä sentään tiedän yövuoroista johtuvan univelan olevan väliaikaista, mutta pitkittyvät univaikeudet ovat merkittävä terveydellinen riski. Väsyneenä liikkuu kuin zombi, ajatus on hidas ja voi olla fyysisiäkin oireita, kuten mulla usein armoton päänsärky. Tässä vuosien kuluessa olen oppinut arvostamaan nukkumista valtavasti, niin paljon etten kovin mielelläni valvo myöhään. Parasta on herätä aamulla ajoissa ja saada touhata päivä kaikkea kivaa ja hyödyllistä, mieli virkeänä.

Mun seuraavat yövuorot ovat vasta heinäkuussa! Jee.

~Eija~