sunnuntai 13. helmikuuta 2022

Hisua ja lupaus keväästä

Viime viikonloppuna kävin tyttärieni kanssa avaamassa tämä vuoden kisakauden, kun Jämillä oli tarjolla hiihtosuunnistusta. Tässä lajissa yhdistyy kaksi mukavaa lajia -> hiihto ja suunnistus, mutta siitä huolimatta ei ole hiihtosuunnistukisaa jossa en jossain kohdassa olisi heittämässä sauvoja ja suksia mäkeen. En ole yhtään näppärä suksien kanssa metsässä ja kapeilla laduilla ei mun hartioissa riitä voima tasatyöntöön. Muutoinhan hiihtosuunnistus on hyvinkin paljon samanlaista kuin pyöräsuunnistus, mutta mielestäni pyörän kanssa on vain niin paljon helpompaa liikkua. No tottakai koska pyöräsuunnistus vaatii enemmän jalkojen lihaksia kuin habaa. Tästä lihasepätasapainosta tai siis tietyn osa-alueen treenaamattomuudesta ei voi yksistään syyttää kun avauskisa ei mennyt ihan putkeen...

Hisu on kivaa, vaikka en siinä hyvä olekaan.
Oma suoritus ei lähtenyt ihan heti sujumaan, vaikka ykkös rastin poiminkin ihan nätisti. Kakkoselle mennessä käännyin isolta uralta (paksu vihreä viiva) nousemaan rinnettä ylös. En oikein tiedä miksi (ehkä kun siellä meni muitakin), mutta parinkymmenen metrin päässä käännyin takaisin kun tajusin että ei tänne. 3, 4 ja 5 rastit menivät mielestäni ihan optimi reittiä, mutta kutoselle mennessä epähuomiossa jätin yhden latujen risteyksen lukematta ja sitten meninkin ihan sekaisin. Alkuun tajusin missä meni vikaan, mutta en kuitenkaan uskonut itseeni ja alkoi aivan päätön sekoaminen. Hävisin tuolla välillä noin 17 minuuttia. Sitten ei mulla enää ollutkaan kiire, nauratti vaan ja mulla oli aikaa auttaa nuorimman sarjan menijöitä. Hyvä treeni, hyvää oppia ja vaikka tyttärilläkään ei mennyt virheittä, oli meillä hyvä reissu.

Mukava laji, kunhan jaksaisi hiihtää ja lukea karttaa ja uria. Viikon päästä aluemestaruuskisoihin paremmalla onnella, jota tarvitaan, sillä tasatyöntövoimaa ei ole edelleenkään.
Jämin Sydäntalven rastien keskimatkan ikänaisten kartta.
Mutta juossut olen. Tällä viikolla oli torstai ja perjantai vapaata ja Pekka Pouta lupaili kaunista keliä. Kaivoin aurinkolasit nenälle ja lähdin tasavauhtiselle pitkikselle heti kun Kerttu ja Krista olivat hiihtäneet Suomelle olympia hopeaa ja pronssia. Lähdin tarkoituksella kiertämään pitkää kierrosta, että kesken ei voisi palata kotiin. Hyvä äänikirja jälleen korvilla (oon ihan koukussa äänikirjoihin) ja 20 minuutin välein energiaa suuhun. Lukion päättävät penkkarit ajoivat ohi ja sain juoksuliivin taskut täyteen karkkia. Ihanaa, että hekin saivat perinteisesti juhlia tämän koronakurimuksen jälkeen.
Se on kohta kevät.
Oli hyvä lenkki. Viimeisten kilometrien aikana jalkaterät ja pakarat väsyivät epätasaisen ja pöperöisen alustan johdosta, mutta voimat muuten riittivät hyvin ja vauhti pysyi tasaisena.
Torstai pitkis ja penkkareilta saadut karkit, joita riitti kotiväellekin asti.
Perjantaina oli vuorossa reipas 30 kilometrin hiihto vapaalla heti Iivon olympia kultahiihdon jälkeen. On muuten tosi rankkaa "hiihtää" ja kannustaa yksin kotona Pekingiin asti. Usein jätän kisoja katsomatta ja lähden omaa lenkkiä tekemään, koska mä jännitän suomalaisten edesottamuksia ihan hirveästi ja vääntelen niin etten sohvalla pysy. Nyt kuitenkin hiihdot katsoin, kun ne tuli niin sopivasti ja mitalit olivat lähes 100% varmat. Upeasti hiihtivät ja tippa tuli linssiin.

Juoksulenkillä keli oli jotain aivan uskomatonta! Aurinko lämmitti ja tuli jo niin kevät fiilis!

Illalla vielä oli rauhallinen 12km juoksu (keskivauhti 5:25).
Ai että kun kelpaa hiihdellä!
Sain reiluun pariin vuorokauteen hyvät juoksukilometrit kasaan, kun lauantaina olin vielä Ninnin kanssa juoksemassa rauhallisen 17km. Oon hirmu tyytyväinen. Mitä nyt yläkropassa ei voimaa ole, niin kuitenkin kestävyyskunto on aivan ok. Ja mikä tärkeintä, niin nautin erityisesti näistä pitkistä lenkeistä. Kohti vuoden parasta aikaa, kevättä ollaan menossa. Mä niin nautin.

Nyt oon keskellä yövuoro putkea, joten se tarkoittaa mun kohdalla ettei sunnuntai pitkistä juosta. Harvoinpa mä sunnuntaina pitkiksen koskaan juoksenkaan, vaan todennäköisimmin maanantaina tai torstaina. Vuorotyön mahdollisuus. Ensi viikolla pitää hiukan säästellä virtaa aluemestaruuskisoihin, joten juoksut ja hiihdot jäänee lyhyemmiksi. Tuun sitten kertomaan miten AM-kisat kulki, pitäkää peukkuja

~Eija~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti