sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Kevät kuulumisia

 Äkäslompolon talviloman jälkeen mun hiihto innostus lopahti ihan täydellisesti enkä kotosalla käynyt enää kuin muutaman kerran suksilla. Monet tutut ovat päivittäneet upeita latukuvia, mutta mä kannoin meidän perheen monot kesäsäilöön jo pari viikkoa sitten, enkä niitä enää innostunut kaivamaan esiin. Mua on poltellut muut välineet, nimittäin kesälenkkarit. Valitettavasti pitkää lämmintä kevättä emme saaneetkaan ja takatalvi heilahti niskaan. Ihan rehellisesti sanottuna en tykkää, mutta onnekseni se ei estä juoksemista. Se vaan tarkoitti sitä, että vielä tällä viikollakin on joutunut osan lenkeistä juoksemaan nastoilla.


Lumiset polut.
Tämä alku kevät, eli maaliskuu ei ollut muutenkaan ihan parasta aikaa eikä sää ollut se suurin syy. Päälle vaan painoi paljon asioita, oli niin monta asiaa mitä piti hoitaa eikä kaikkien asioiden sujuminen ollut täysin itsestä kiinni. Oli väärinymmärryksiä, turhautumista ja ärsytystä, niin töissä kuin vapaa-ajalla. Asiat toki lutviintuu kun osaisi olla stressaamatta asioista joille ei voi mitään ja usein omat mielipiteet on parempi pitää ominaan tai jakaa ne hyvin harkitusti. No ei mitään maata mullistavaa, mutta ymmärrätte varmaan.

Komian kirkon hölkän maaliin 1km.
Yksi iso ponnistus ja osittain yöunia häiritsevä asia oli suunnistusseuramme järjestämä Komian kirkon hölkkä huhtikuun ekana viikonloppuna. Päivin kanssa ollaan pääjehuina se jo kahtena edellisenä korona vuonna vedetty onnistuneesti maaliin, mutta aina tulee uusia juttuja ja ne rutiininomaiset jututkin pitää muistaa hoitaa. Meillä toimii yhteistyö Päivin kanssa loistavasti, ilman toista ei tulisi mitään. Isona ehdottomuutena on seuran kökkäporukka, jossa on osaamista laidasta laitaan. Porukalla saatiin hieno hölkkätapahtuma ja päivän päätteeksi olin niin helpottunut. Tapahtumia on hienoa ja innostavaa järjestää, mutta on niissä vaan hommaa. Moniin erilaisiin tapahtumiin osallistuessa en sitä ennen ole ymmärtänytkään. 
Kilpailunjohtajan hommiin kuului mm lumen ja jään hakkaamista juoksureitiltä.
Tällä viikolla olin lomalla. Työrupeamasta ja hölkästä johtuen olin todella väsynyt ja maanantaina piti ottaa oikein päikkärit. Pari ensimmäistä yötä nukuin pitkään, mutta uni oli laadultaan heikkoa. Asiat pyörivät vielä mielessä. Viikon loput yöt oon nukkunut hyvin ja olokin on ollut virkeä, mutta tokikaan en ole valvonut myöhään. Nukkuminen vaan on niin ihanaa ja lomalla saa halutessaan nukkua kaikki yöt. Ja mähän pääsääntöisesti nukun. Niin jokunen asia tekee poikkeuksen, kun esimerkiksi pääsee seikkailemaan.
Salillakin on käyty.
Lomaviikolla nukkumisen lisäksi sai paljon kotihommia tehtyä. Meillä on kahden viikon päästä rippijuhlat kun on esikoisen konfirmaatio ja juhlia varten oon halunnut siivota ja järkätä kotia kuntoon. Tiedän, ettei kaappeja ja kodinhoitohuonetta kukaan vieraista sillä silmällä tarkista, mutta onhan nekin joskus mentävä läpi, joten miksipä ei nyt. On ollut ihanaa tehdä inventaariota ja päivitellä mitä kaikkea sitä tulee laitettua säilöön tai kuinka paljon pölyä kaappien päälle voi vuosien saatossa kertyä.

Kotihommiin tällä huhtikuun viikolla kuului myös lumitöitä. Joo, lunta on tullut aivan tarpeeksi. Kestää hetki ennen kuin ne sulavat. Hyötyliikunnan lisäksi on ollut aikaa tehdä kehonhuoltoa melkein joka päivä ja sopivasti myös lihaskuntotreeniä ilman että oon vetänyt kroppaa hapoille. Mun päätavoite oli saada hyvä juoksun määräviikko ja siinä onnistuin. Joka päivä kävin juoksemassa. Kahdesti olin lumisilla poluilla ja muut asfaltilla. Kahdesti juoksin kesälenkkareilla, muuten nastat jalassa. Matkat olivat kahdeksasta kilometristä 25 kilometriin. Kerran pääsin sprinttikartalla suunnistamaan. Yhteensä juoksua kertyi 135 kilometriä. Kropassa tuntuu hyvältä, pohkeet hiukan tukossa, mutta ei paha kunhan muistaa jatkaa huoltotoimia.
Lumitöitä huhtikuussa ei tavatonta, mutta niin väärin.
NUTS Karhunkierrokselle on nyt vajaa 7 viikkoa. Ajatus 83 kilometrin matkasta tuntuu ihan ok:lta, pystyn siihen. Ennen Rukan reissua on suunnistuksen SM-sprintti Jyväskylässä, jonne haluan mennä. Tämä kisa mietityttää enemmän. Viime viikon reipas vauhtinen kympin lenkki teki hyvää, mutta oon niin laiska tekemään vauhtitreenejä tai vetoja. Ensi viikolla lupaan tehdä yhden, sillä jalat, keskikroppa, keuhkot ja sydän tykkäisi siitä ja varmasti tykkään mäkin - treenin jälkeen viimeistään.

Karhunkierroksella juostaan yöllä ja syyskuussa mennään sitten vuorokauden ympäri. Niin, oon aivan innoissani Ninnin ja Hannan kutsusta mukaan Lost In Kainuun Extreme Lost-sarjaan. Lähes heti olin valmis, kunhan sain muut reissut järjestymään.
Extreme Lost-sarjassa matkaa kertyy sellaiset 225 kilometriä ja aikaa saattaa mennä 30 tuntiakin. Maastopyöräilyä on noin 50km, pyöräilyä noin 100km, juoksua/trekkingiä/suunnistusta noin 50km ja melontaa noin 25km. Kolmen hengen joukkue kulkee koko ajan yhdessä, vähintään 100 metrin etäisyydellä toisistaan. Kisan aikana ei nukuta, vaan painetaan koko ajan eteenpäin rastilta rastille, tehtäviä tehden ja selviytyen eteenpäin. Tiedän että siitä tulee tosi hauskaa, vaikka myös tosi rankkaa. Tämä haaste toi hirmuisesti motivaatiota tähän vuoteen. On taas jokin uusi kokemus edessä. Ninni ja Hanna ovat olleet kahtena edellisenä vuonna voittamassa naisten Lost-sarjan, joten heiltä löytyy vahvaa seikkailukokemusta Kainuun suunnalta. Mulla on seikkailukokemusta Ykv:n Multisporti kisasta monelta vuodelta. Nyt tullaan vaan vetämään reilusti pitempään.
Joukkue Suo, Säntti ja Pää
Ensi viikolle lupaillaan lämpenevää säätä. Antaa tulla vaan 🌞

~Eija~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti