Vuosi 2025

 Kiitos vuosi 2025.

Se oli antoisa, mutta myös opettavainen, omia rajoja koetteleva vuosi. Tänä vuonna, kuten niin monena edellisenäkin vuonna, oon päässyt kokeilemaan jotain itselle uutta. Se pitää innostusta ja motivaatiota yllä. Ja tällä tiellä jatketaan vielä eteenpäin. Urheileminen ja siinä itsensä haastaminen pitää oman arjen tasapainossa, vaikka tänä vuonna on pitänyt osata myös rauhoittaa.

Sisu6h Joensuu. kuva; Ninni.

Vuosi lähti upeasti liikkeelle elämäni ensimmäisellä sisärataultralla Sisu6h tapahtumassa Joensuussa. Jännitti etukäteen ja kun olin ensikertalainen, oli käytännöt vieraat ja juoksun vauhdinjakokin hakusessa. Meni kuitenkin aivan mielettömän hyvin ilman isoja ongelmia ja 45 vuotiaiden 6 tunnin ratajuoksun Suomen ennätys on edelleen mun nimissä. Polkujuoksuun verrattuna ratajuoksu on helpohkoa ilman juurakoita ja ylämäkiä, vesisadetta ja tuulta, mutta alustana rata on jäätävä jaloille. Palautuminen ottikin oman aikansa.

Hiihtolomalla Rukalla.

Sisu6h:n lihaskivut kuitenkin helpotti ja pääsin pian taas treenin makuun. Ronkaisen Tomi teki mulle treeniohjelmaa etänä ja mä säntillisenä ihmisenä sitä noudatin. Jokunen lenkki olisi jäänyt tekemättä ja erityisesti kova vk-treeni vetämättä, jos olisi ollut omasta ohjelmoinnista kyse. Nautin kaikista eniten pitkistä pk lenkeistä, joista pisimmät oli 50km talven aikana.

Voihan varpaat.

Juoksin niin poluilla kuin teillä, mutta sisäratajuoksu jäi Sisu6h:n kisan jälkeen. Huono luminen talvi ei oikein mahdollistanut hiihtoa, eikä usein jäätiköiksi muuttuneet ns ensilumenladut innostaneet, joten hiihtokilometrit jäi ennätys vähäisiksi. Tämä 2025-26 alku talvikin näyttää paljon samalta, enkä ole vielä käynyt kertaakaan hiihtämässä. Hiihto kuitenkin olisi hyvä laji juoksun rinnalle, joten pitää ehkä vain tempaista itsensä ladulle.

Kevättalvella poluilla pienessä ylämäessä oikea jalka lipsahti taakse ja varpaat vääntyi yliojennukseen. Iso-, etu- ja keskivarvas tummuivat ja kipeytyivät, todennäköisesti etuvarpaassa oli murtuma, mutta en kokenut tarpeelliseksi sen kuvauttamista, koska osasin sen itse hoitaa, eli teippauksella ja kovapohjaisella kengällä. Polkujuoksukengät oli oikein hyvät jalkaan, tukivat hyvin, joten treenailun jatkui vaikkakin pari viikkoa polkuja vältellen.

Kevättä kohti!

Kyllä mä niin nautin kun aurinko alkaa paistaa enemmän ja enemmän ja mennään kohti kevättä. Se on ihan parasta aikaa. Kaikki sujui oikein hyvin, välillä väsytti, mutta treenissä pysyttiin kiinni. Komian kirkon hölkkä järjestettiin Päivin ja muun YK-V:n suunnistusjaoston ja kökkäläisten kanssa huhtikuun alussa. Hirveästi hommaa ja se välillä stressaa, keliä joutuu murehtimaan ja sitä, että tuleeko porukkaa. Kaikki meni todella hyvin tänä vuonna. Ensi vuonna hölkkä järjestetään jälleen.

Komian kirkon hölkän kilpailunjohtajan hommiin kuuluu mm hiekoitussoran siistimistä :)

Koska treenit olivat sujuneet niin hyvin, innosti kokeilla miten sileän puolimaraton kulkee. Haaveeksi ja tavoitteeksi asetin alittaa puoltoista tuntia. Puolimaratonin testitreenit ennen H-hetkeä ei onnistunut ja olin harmissani. Oli tunne, etten millään tule pystymään tavoitevauhtiin.

Kuitenkin Kyrönjokimaratonilla onnistuin täydellisesti 😊

On vain yritettävä, niin voi onnistua. Kyrönjokimaratonilla. kuva; Sari

Toukokuussa alkoi pyöräsuunnistuskisakausi. Olin ehtinyt vain kerran käydä pyörän ja kartan kanssa yhdessä metsässä, mutta vanhasta muistista mentiin ja onnistumisia tuli. Pysu SM-kisat Ylöjärvellä toi hopeaa ja kultaa D45 sarjassa. Koin nämä tärkeimmiksi pysu kisoiksi tälle vuodelle, koska en odottanut olevani loppu kauden kisoissa niin iskukykyinen. 

Suunnistuskausi pyörii lähes koko vuoden, ainakin nyt kun on niin vähän lunta ollut. Metsään pääsee ja naapuriseurat järjestää talvirasteja kortteliympäristössä. Tänä vuonna mulle tuli 40 vuotta täyteen suunnistamista kisoissa. Ensimmäisen kerran oon ollut suunnistuskisoissa yksin metsässä viisi vuotiaana, samana vuonna kun täytin 6 vuotta. Sopivasti toukokuulle sattui SM-keskimatka, joka sai toimia mun 40 vuotisen suunnistusurani juhlakisana. Oli hieno reissu ja onnistunut kisa, jonka kruunasi D45 sarjan 10. sija. 

SM-keskimatkalta 10.sija.

Seuramme järjesti AM-keskimatkan kisan ja mä hääräsin lähtövastaavana.

Suunnistus on kyllä mun ehdottomasti rakkain laji. Ja se isosti tänäkin vuonna mun elämään. Kaikkiin mahdollisiin kisoihin osallistuin ja tänä vuonna juoksin Venlojen ja Jukolan viestissä yhteensä neljä osuutta. Se oli loistava treeni heinäkuun Nuts300 reissulle.

Suunnistusta ja lisää suunnistusta

Venloissa ja Jukolla kolme osuutta YK-V:n joukkueissa ja yksi ihan tuntemattomien joukkueessa.

Tänä vuonna mun kesäloma oli heinäkuussa ja mehän perheenä yhtä jäsentä lukuun ottamatta (jäi kotiin, koska oli töissä) ampaistiin Vuokattiin Kainuun rastiviikolle. Mä osallistuin sekä tossu- että pyöräsuunnistuskisoihin.

Pyöräsuunnistuksessa sujui hyvin, kunnes viimeisenä päivänä rankassa vesisateessa palelin, vähän pummailin ja jätin viimeisen rastin kunnolla leimaamatta ja sain lopulta hylsyn ja menetin D45 sarjan kokonaiskisan voiton. Tämä kisa ihan Vuokatin urheiluopiston lähiympäristössä pururadalla ja poluilla oli ehkä elämäni hirvein pyöräsuunnistuskokemus.

Tossusuunnistuksen puolella ei mennyt niin hyvin, tuli paljon virheitä vaikeassa maastossa. Kuitenkin paransin koko ajan viikon edetessä. Mä olin niitä harvinaisia, jotka pääsi rastiviikon viimeisenä päivänä maastoon ennen kuin kisa keskeytettiin kovan myrskyn vuoksi. Satuin siis olemaan ensimmäisten lähtijöiden joukossa ja pari minuuttia mun takaa homma laitettiin kesken. Olihan se keli, mutta suunnistus sujui ja tuli ehkä viikon paras suoritus. Yhtään en pelännyt puiden kaatuvan tai muuta sattuvan.

Sitten koittikin odotettu Tritrailroadtrip 😁

Ninnin pakettiauto pakattiin täyteen tavaraa ja ensin suunnattiin Jorosille. Finntriathlon huoltajan silmin oli hieno kokemus. Se on niin erilaista mutta kuitenkin samanlaista kuin muissakin urheilutapahtumissa joissa oon ollut. Ninni veti mielettömän hyvin!

Hymyilyttää vielä ennen lähtöä.

Joroisilta reissumme jatkui kohti pohjoista ja mun Nuts300 reissu alkoi.

NUTS300 oli upea, ikimuistoinen, raju ja yllätyksellinen reissu. Se antoi paljon ajateltavaa, repi ihon kanalihalle, teki haavoja ja antoi valtavasti voimaa. Koin isosti aitoa välittämistä, josta olen ikuisesti kiitollinen. Olen äärettömän onnellinen että lähdin tuolle reissulle.

Nuts300. kuva; Rami Valonen

Mun, Ninnin ja Hannan Tritrailroadtripin mitalit.

Nuts300:lta toipuminen otti odotetusti aikansa. Kamala helle ei auttanut asiaa ja olin todella tuskissani, kun kropan termostaatti oli ihan vinksallaan. Olin allapäin, itkuinen ja voimaton. Ja mun oli koko ajan niin kuuma. Pelkäsin jo nousenko siitä kuopasta ollenkaan, mutta nousin ja kaikki lähti taas rullaamaan. Oikeasti kyseessä oli vain muutama päivä.

Korkeimmalla korokkeella Ninnin kanssa.

Reipas viikko Nuts300 maaliin tulon jälkeen Ninni ja mä voitettiin D80 (yhteisikä vähintään) pyöräsuunnistuksen SM-viesti kultaa! Tästä on haaveiltu ja lähellä on ollut useasti ja nyt kun sitä vähiten odotettiin, onnistuimme! Tämä oli todella iso asia meille!

Viikko myöhemmin Seinäjoella oli SM-yhteislähtö ja yllätin kaikki voittamalla D45 sarjani. Oletus, etten loppu kesän SM kisoissa olisi enää iskussa, ei pitänyt paikkaansa. Olin tosi tyytyväinen. Pyöräsuunnistuskausi Kainuun rastiviikon viimeistä osakilpailua lukuun ottamatta oli todella onnistunut. 

Pikku hiljaa myös juoksuun takaisin. 11 päivää Nuts300 maalin tulon jälkeen.

SM-yhteislähtökisassa D45 sarjan voitto. kuva; iskä

SM-parisprintti Kurikka.

Elokuussa oli naapuri kunnassa suunnistuksen SM-parisprintit ja mä sain parikseni seurastamme Eeron ikäsarjaan. Tavoite oli vain tehdä parhaamme ja katsoa mihin asti se riittää, kymppi sakkiin nyt ainakin. Lopulta olimme 5., mikä oli mielettömän hyvä suoritus. Suunniteltiin jo osallistuvamme ensi vuonnakin, joten toivottavasti aikataulut saadaan onnistumaan.

Mtb rogaining jälkeen varusteet tarvitsi kunnon pesun.

Elokuun viimeisenä viikonloppuna osallistuin Ninnin kanssa MTB SM-rogaining 8 tunnin kisaan. Se ei mennyt ihan nappiin, mutta kuitenkin aikarajoissa ehdittiin maaliin ja sarjan ainoina osallistujina voitto kotiin. 

Elo- ja syyskuussa menin ilman mitään ohjelmaa. Tein mitä tein, osallistuin kisoihin mitä kohdalle sattui. Suunnitelmat jatkoon oli auki ja se teki olon haahuilevaksi. Halusin taas jotain, mutta en tiennyt mihin suuntaan. Olin niin ärsyyntynyt poluilla tonkimisesta, että halusin helpompaa. Lopulta päätin, että kokeilen lisää ratajuoksua. Syksyllä nimi uudelleen tammikuun Sisu6h ja helmikuun SM 24h lähtölistaan. Tomilta jälleen harjoitusohjelmaa ja niin alkoi ratajuoksu. Tykkäsin sen helppoudesta ja useampi äänikirja tuli kuunneltua ratoja kiertäessä. Useimmiten sain olla ihan yksin, aivan kuten poluillakin taivaltaa yksin.

Rataa ympäri, sininen alusta on Seinäjoen keskuskentällä.

Syyskuussa oli suunnistuksen SM-sprintti Tampereella. Karsinta meni ihan ok, mutta finaalissa kaksi isoa virhettä ja se oli siinä. Juoksuvauhti oli ehkä parasta mitä mulla on ikinä ollut, mutta se oli sitten liikaa ja kartan luku kärsi. Todella pettyneenä palasin kotiin.

SM-sprinteissä Tampereella

Välillä lenkillä maisemiakin.

Vielä sain itseni poluille kisaamaan kerran tälle vuotta, kun osallistuin perinteiselle Komia Ilkanpolulle, 43km. Oon osallistunut joka vuosi tapahtumaan, joten väliin ei voi jättää. Innostavana yksityiskohtana, että joka kerta oon osallistunut sille pisimmälle matkalle, joka on hiukan muuttunut vuosien aikana ja joka kerta oon ollut kolmen joukossa. Tänä vuonna oman juoksun pilasi kovat pohkeiden krampit. Oli kamalaa, mutta maaliin pääsin.

Komia Ilkanpolulla Merja, mä ja Johanna.

Tänä vuonna oon ohjannut kylällämme Sporttiporukkaa, jonka kanssa tehdään vaihtelevaa lihaskuntotreeniä. Mahtavaa porukkaa on ollut mukana, osa monen monta vuotta. 

Urheilun lisäksi elokuussa aloitin täydennyskoulutuksen liittyen sairaanhoitajan työhöni. Kyseessä on Sairaanhoitajan rajattu lääkkeenmääräämiskoulutus. On paljon farmakologiaa, kliinistä tutkimista ja tehtäviä kaikista näistä. Vuoden koulutus työn ohessa. On ollut mielenkiintoista, innostavaa ja on oppinut paljon uutta. Kuitenkin on paljon sisäistettävää ja vapaa-aikaa kuluu tähän paljon. Ensi vuoden aikana tämä pitäisi saattaa loppuun välitentteineen ja valtakunnallisine lopputentteineen.

Opiskelua

Juuri nyt on hiukan kinkkinen tilanne, koska mun vasen jalka ei ole kunnossa. Marraskuussa alkoi tuntua kireyttä vasemman jalan takareidessä eikä se lähtenyt helpottamaan juoksemalla tai satunnaisesti venyttelemällä. Vk treenit alkoi tuntua tosi pahalta ja lopulta joulukuussa töistä juostessa lähes itkin kun takareisi oli niin kipeä. Tuli juoksu tauko, hierontaa ja muuta kehonhuoltoa. Nyt oon käynyt kaksi kertaa juoksemassa yli 10 kilometriä ja muutama lyhyempi. Jalka on parempi, mutta ei oireeton, täysin ei-kireä se ei ole varmaan koskaan. Sisu6h lähestyy, sehän on siis jo ensi viikolla. Koko ajan lykkään päätöstä lähdenkö juoksemaan vai en. Joku päivä olen jotain mieltä ja toisena toista mieltä. En tiedä, en haluaisi jättää menemättä, mutta en halua tehdä lisää vahinkoa, koska 24h juoksu on vain kahden kuukauden päästä.

Marraskuun alussa oli hetken rämpimiseen asti lunta.

Voittajakiekko

On ollut upea vuosi, todellakin. Kiitokseksi siitä ja menneistä vuosista mua muistettiin YK-V:n voittajakiekolla. Tämän voi saada kerran ja on yksi arvostetuimmista huomionosoituksista seurassamme. Olen otettu, hämmentynyt ja onnellinen, että mä tavallinen urheiluintoilija saavutan tällaista.

Lukuina vuosi 2025;

- juoksu 3647km (polku, maasto, sisähalli, juoksumatto)

- suunnistus 235km (linnuntietä)

- pyöräily 3814km (maantie, maasto, pyöräsuunnistus)

- kävely 729km (sauvakävely ja ilman sauvoja, retkeily, geokätköily, kuntoportaat)

- hiihto 199km (luisteluhiihto, liukulumikenkäily)

- kehonhuolto, venyttely, kuntosali... 188 kertaa

Tuli pitkä postaus ja varmasti jotain jäi kirjoittamatta.

Kiitos jälleen kerran kaikille mukana kulkemisesta, kannustamisesta, treeneihin osallistumisesta ja blogin lukemisesta.

Turvallista vuoden vaihdetta 💫

~Eija~

Hidas pitkis auringossa

 Aprillipäivänä treeniohjelmassa oli 5-6 tunnin NUTS300 vauhtinen lenkki. Tarkoittaa siis pk1 (peruskestävyys) vauhtista, eli tositosi hidasta. Sellaista vauhtia, jota voisi jatkaa ja jatkaa, ihan sen 326 kilometriä. Siihen kuuluu myös kävelyä tarvittaessa ja näin teinkin. Aina kun otin jotain syötävää, heitin kävelyksi ja erityisesti ylämäissä, joita ei kovin merkittäviä ollut ja lopussa sykkeiden kohotessa vaihdoin kävelyyn, että pysyy tarpeeksi alhaalla. Mun pk1 ja pk2 raja on 120, joten tavoite oli pitää sykkeet alle 120.

Paikoin oli jo niin ihanaa sulaa polkua.

Mitenkään erityisesti en valmistautunut pitkään lenkkiin. Edeltävän viikonlopun Komian kirkon hölkässä kökkäily tuntui kropassa huonohkoina yöunina. Omat treenini olin kökkäilyn lomaan kuitenkin tehnyt ja ne koin enemmän palauttavana kuin lisäkuormituksena. Normi syömiset etukäteen, mutta en tankkaillut mitenkään kummemmin.

Lähdin aamulla liikkeelle pian lasten lähdettyä kouluihin. Edellisenä yönä oli ollut pakkasta, mutta aurinko paistoi jo ja lämmitti aukeilla paikoilla tummiin juoksutrikoisiin. Lenkin alussa ja lopussa siirtymät polulle oli hiekka- ja asfalttiteitä. Tuli jo mukavan lämmin, mutta metsän puolelle siirtyessä tunsi kuinka sieltä huokui kylmää ilmaa. Maa oli kohmeista. Lämmenneet ja hiukan hionneet sormet ohuissa hanskoissa alkoivat viiletä vaikka muuten olikin lämmin. Sitten tulikin hankaluus avata smoothie pussia ja lakupötkön papereita, kun sormet olivat kohmeessa. Onneksi ne lämpenivät jälleen toimiviksi aamupäivän edetessä ja lämpötilan kohotessa aina +12 asteeseen asti.

Evästauko vanhan sairaanhoitaja kouluni "raunioilla".

Metsässä lumi ja jää oli sulanut hurjasti sitten viime kerran. Toki oli paljon märkiä ja kuraisia kohtia, mutta yöpakkanen oli pitänyt ne paikat melko yli juostavina ja meni yli toista tuntia ennen kuin kengät kastuivat.

Parin tunnin juoksentelun kohdalla kävi mielessä, että mulla on vielä vaikka kuinka paljon aikaa juostavana, mutta eipä ajatus sen jälkeen mielessä käynyt. Seurailin sykkeitäni ja mietin reittiä mitä menisin. Tarkkaa reittisuunnitelmaa siis en ollut tehnyt, ihan vain jotain hahmotelmaa mielessä. Evästä otin suurin piirtein 20 minuutin välein ja se sujui ihan kivasti. Eväänä oli hedelmä smoothieta, lakua, suklaata, Pågenin pikkupullia (älyttömän hyviä) ja karkkia. Juotavana oli urheilujuomaa ja niiden loputtua poikkesin työpaikallani täyttämässä juomapullot vedellä. Ei tullut väsy, energiat upposivat, ei tullut nälkä, mutta juoda olisin voinut enemmänkin. Molempien jalkojen varpaat löin kahdesti oikein kunnolla, mutta en kaatunut kertaakaan. 

Kyrkösjärven rannalla.

Kuusi tuntia (tarkalleen 5:57) tuli juostua ja 54 kilometriä, keskisyke 116. Aurinkolasit olivat ihan ehdottomat, koska aurinko paistoi koko ajan. Oli siis niin upea keli!

Mitään erityisiä kolotuksia ei lenkin jälkeen kropassa ollut, mutta nelisen viikkoa aikaisemmin loukkaamani oikean jalan varpaat ja nyt kerran ne kunnolla kantoon tai kiveen lyödessäni, kipeytyivät jälleen. Keskivarvas hiukan turposi, mutta kylmä taisi auttaa siihen hyvin ja nyt se on taas ihan ok, vaikka ei täysin oireeton.

Ekat leskenlehdet bongattu!

On kyllä ollut niin ihana huhtikuun alku, aurinkoista ja lämmintä. Ihan on tullut toukokuu alku keleistä mieleen. Meillä Ylistaron Kilpa-Veljien suunnistusjaostolla kävi kerrankin hyvä tuuri, kun Komian kirkon hölkkä saatiin viime viikonloppuna järjestettyä upeassa kelissä. Yleensä näin keväällä on vielä jäätä juoksureiteillä, voi olla loskaa ja muutenkin kolea keli. Nyt oli täysin kuivat alustat, lähes tuuletonta ja lämmin. Eniten harmitti reipas kerros hiekoitussoraa kevyenliikenteenväylillä ja muutama kurvi hiekasta lakaistiinkin. Oli todella mukava määrä juoksijoita juoksemassa ja sehän on ihan parasta näin järjestäjän näkökulmasta.

Komian kirkon hölkkä 2025.

Komian kirkon hölkästä ja siellä juoksijoiden kovista tuloksista, ihanasta kevätkelistä ja omista sujuvista juoksutreeneistä innostuneena aloin pohtia, josko mäkin kokeilisin mihin aikaan saisin virallisen sileän puolimaratonin juostua nyt. Viimeisimmän oon juossut vuonna 2019 Kyrönjoki-maratonilla. Tuon juoksun blogi-postaukseen pääset TÄSTÄ. Työvuorot sallii mun osallistua tämän vuoden Kyrönjoki-maratonille ja sinne sain valmentaja Tomilta peukun sekä lupauksen valmistavista treeneistä. Oma enkka olisi kiva, mutta hirvittää se vauhti mitä pitäisi mennä. Mutta haluan kokeilla ja sitten lopulta joko kaikki loksahtaa juoksupäivänä kohdilleen tai sitten ei mikään. Eli nyt välipalana ohjelmaan kova puolimaraton 26.4. Kivaa!

~Eija~

Kevään testijuoksuja

Ihanaa huhtikuuta kaikille ✋ Se on tosiaan jo niin kevät ja jälleen kerran aika voisi hidastaa menoaan, ihan madella.

Kevään juoksuvaatteet. Pitkät kalsarit on jo saanut jättää pois.

Pirkan hiihdon jälkeen kävin vielä muutaman kerran hiihtämässä ja sain talvelle 2023-24 kasaan 1066 hiihtokilometriä. Tonni oli tavoite, kun pääsi niin aikaisin, jo lokakuun puolella hiihtämään ja talvi oli upea. Yleensä maaliskuun puoleen väliin mennessä hiihtoniilous lopahtaa ja niin kävin nytkin. Läpi talven olen koko ajan myös juossut, mutta kyllä tuo lisääntyvä valon määrä ja juoksemaan lähtemisen helppous houkuttelee useammin lenkkarit jalassa ulkoilemaan. 

Maraton.

Juoksin äärettömän hyvät omat vk lenkit kuukauden sisään, kun maaliskuun lopussa osallistuin Ahonkylässä pienellä porukalla omatoimimaratonille ja viime viikolla Komian kirkon hölkän reiteillä testijuoksu mielessä 10km ja 5km omaa kovaa. Kaikki edellä mainitut juoksin yksin, myös Ahonkylässä, koska samaa vauhtia meneviä ei ollut.

Ahonkylän reittiä ei ole tarkistusmitattu, mutta oli tilastokelvollinen vaikkakin melkoisen ylimittainen. Oman kellon mukaan sileän maraton aikani oli 3:30:26, eli ehdottomasti oma ennätykseni, mutta virallisiin tilastoihin tuli 3:36:42, joka myös on oma ennätykseni, kelloni näyttäessä matkaksi 43,25km. 100 metriä vähemmän näytti mua reippaammin juosseen kello, joten uskon tuohon matkaan. Oli mukava juoksu sen kummemmin valmistautumatta ja koenkin, että ultrajuoksijana pitääkin pystyä maraton melko lyhyellä varoitusajalla juoksemaan. Viimeisen 10 kilometrin aikana huomasin, että hartiat kipeytyivät ja aivan kuin keskivartalon tuki antoi periksi. Tämän vuoksi oon nyt useampana päivänä viikossa hiukan prässännyt lisää keskivartaloa ja tehnyt täsmä treeniä myös yläkroppaan. Juuri nyt onkin käsivarsissa ja selässä lihasarkuutta eilisestä kuntosalijumppailusta. Ahonkylän maratonin jälkeisenä yönä lantionseutu oli todella kipeä ja seuraavana päivänä etureidet. Kova iskutus asfaltista osui.

Kympin juoksu.

Komian kirkon hölkkä juostiin viime sunnuntaina Ylistarossa ja olin jälleen kerran Päivin kanssa siinä päävastuussa. Hölkkä viikko oli kaunis kelien puolesta ja kävin kympin juoksemassa omaa reipasta ja hölkkää edeltävänä iltana vielä vitosen. Kilometrivauhdit testijuoksuissa osuivat melko samoihin, joten vitoselle pitäisi pystyä jokunen sekunti vauhdista kiristämään. Ja jos tai kun houkuttelisi päästä juoksemaan isommassa porukassa maantie puoliska, pitäisi vauhdista höylätä niitä sekunteja, että omaan enkkaan pääsisi. Omaan aikatauluun ei nyt vaan ihan lähitulevaisuudessa mahdu kova puoliskan kisa.

Nämä omat kovat juoksut ovat kuitenkin tehneet tosi hyvää juoksukunnolle ja huomaan pk lenkin tuntuvan selvästi kevyemmältä ja pitää aivan jarrutella, ettei vauhti lähde kiihtymään tarpeettoman kovaksi. Nyt kun urheilukenttien radat alkavat olemaan sulat ja kuivat, on tarkoitus muutaman kerran käydä siellä tekemässä vetoja ja näin hakea tarvittavaa vauhtia kevään suunnistuksen sprinttikisoihin. Ja ihan kohtahan alkaa tossusuunnistuskausi todenteolla, niin pääsee kunnon lajiharjoittelua tekemään.

Vitosen juoksu.

Mun Komian kirkon hölkän reittien juoksut osui upeisiin keleihin, mitä nyt kylmä pohjoisen puolen tuuli oli, niin itse hölkkä päivänä aamusta oli kerros lunta, joka suli loskaksi. Suureksi iloksemme kurjasta kelistä huolimatta paikalle tuli mukava joukko juoksijoita ja kannustajia ja saatiin pidettyä hyvä hölkkätapahtuma jälleen.

Tossu suunnistuskausi tosiaan kolkuttelee jo nurkan takana ja talven puolella on onneksi päässyt muutaman kerran jo kartan kanssa pyörimään, kun naapurikunnissa on järjestetty sisäsuunnistusta. Kartat ovat toki hyvin erilaisia kuin metsässä suunnistaessa, mutta mainiota kartanluku treeniä se on. Ja yllättävän vaikeaa, mutta hauskaa.

Sisäsuunnistusta Lapuan kaupungintalolla.

KKH reitiltä silloin, kun vielä paistoi aurinko.

Olihan hölkkä taas omanlaisensa rypistys.

Komian kirkon hölkkää on pääsääntöisesti tosi mukava järjestää ja kun ei tarvitse hommaa yksin pyörittää. Mulla ja Päivillä hommat on jakaantunut sovitusti ja osa sanattomasti, mutta saumattomasti ollaan kaikki saatu hoidettua. Tämä oli nyt neljäs vuosi, kun olimme päävastuussa. Pitää sanoa, että joka vuosi tulee jotain uutta pähkäiltävää tai ulkopuoliset toimijat tarvitsevat uusia selvityksiä tai viranhaltijapäätöksiä. Joinakin öinä hölkkä on tullut uniin ja hoidettavien hommien lista on ollut pitkä. Näin muutama päivä hölkän jälkeen on todella helpottunut ja kiitollinen olo. Parasta olivat jälleen kökkäläiset, juoksijat, kannustajat ja yhteistyökumppanit. Ja palaute on ollut mukavaa 😊

Ninnin ja Hannan kanssa pitkänä perjantaina mukavalla puolentoista tunnin lenkillä.

Juoksut jatkuu ja kunhan polut vielä lisää kuivuu, tulee mukaan enenevässä määrin myös metsän puolella menoa. Mäkitreeniä teen sen minkä ehdin, mutta en ota siitä nyt stressiä. Toukokuun lopussa on tulossa Nuts Karhunkierros 55km ja siellä toki tarvitaan tunkkausvoimaa lopun nousuissa, mutta tuskaillaan tekemättömiä treenejä sitten siellä.

~Eija~

KKH järjestäjän silmin

 Viime viikon sunnuntaina juostiin suunnistusseuramme järjestämä Komian kirkon hölkkä Ylistarossa. Päivin kanssa tehtiin päävastuussa iso homma talkootyönä seuramme lasten ja nuorten hyväksi. Pienelle seuralle iso ponnistus, sillä pitää sanoa että kökkäporukan kasaaminenkaan ei ole niin yksinkertaista. Osa hoidettavista asioista meni rutiinilla, esimerkiksi hölkkää edeltävänä iltana opasteiden vieminen paikoilleen ja päiväystarrat muistomitalien pohjiin läiskiminen. Sitten on asioita, joiden kanssa aina tulee jotain lisätyötä, esimerkiksi pelastusviranomaiset jälleen kerran keksivät kysyä lisäselvityksiä, vaikka viimeisten vuosien jälkeen oon osannut varautua jo moneen. No kaikki saatiin valmiiksi ja kuntoon aivan ajoissa.

Tapahtumaa edellisenä iltana kävin juoksemassa oman reippaan kympin hölkän reitillä. Aika ihanaa kesälenkkarit jaloissa.

Pitkittynyt talvi aiheuttaa aina henkilökohtaista harmitusta, koska haluaisin mahdollistaa juoksijoille kuivan ja hyvän juoksuelämyksen. Tänäkään vuonna reitit eivät olleet läheskään kokonaan sulat, mutta suurimmalta osin toki. Joillekin tämä ei ole ongelma ja kevään kisajuoksustartti juostaan sellaisilla pelimerkeillä kun osuu kohdilleen ja tekee vielä oman ennätyksen. Harmittaahan se, jos juoksu menee pieleen jäätiköllä kaatumisen tai kengän lipsumiseen lumella vuoksi. Kelille emme voi mitään ja mahdollisuuksia reittien hiekoittamiseen ei ole. Ilokseni päivän keli oli muuten aivan huippu, sillä aurinko paistoi ja pohjoisen puolen tuuli oli siedettävä.

Sulaa ja jäätä.

Parasta kaikessa järjestelyssä on itse pääpäivä ja se muutaman tunnin hetki, kun osallistujat saapuvat paikalle ja homma pyörii. Se on kiireistä ja yrittää hoitaa monta asiaa yhtä aikaa. On ihana nähdä juoksututtuja, vaihtaa nopeasti kuulumisia, jutella itselle tuntemattomien kanssa ja aistia osallistujien fiiliksiä. Omat tyttäret kommentoivat tapahtumapäivän illalla, etten paikan päällä ollenkaan ehtinyt kysellä heiltä miten heidän juoksut meni. Onneksi tämän asian saimme korjattua illalla kotona.

Kuva: Juha-Matti Nivukoski

Illalla klo.16 olin saanut kerättyä kaikki opasteet pois ja vietyä seuramme varastoon osan tavaroista. Oli kova nälkä ja vessaankin olisi ollut kiva päästä. Söin proteiinipatukan kotiin päin ajaessani ja matkalla koukkasin äänestämässä eduskuntavaaleissa. Lopullisen päätöksen puolueesta (ja henkilöstä) jolle ääneni annoin, tein matkalla. Kotona purin vielä auton ja lopulta vessaan, suihkuun, syömään ja sohvalle. Pää kävi kierroksilla. Askeleita päivään oli kertynyt 12 000.

Kuva: Juha-Matti Nivukoski

Tarkoituksella olin maanantaille suunnitellut itselleni vapaapäivän, koska tiesin edellisvuosista olevani tapahtuman jälkeen väsynyt. Nukuinkin aamulla normaalia pitempään ja otin ihan rauhallisesti. Oli helpottunut olo ja somen perusteella osallistujat olivat tyytyväisiä ja se riittää.

Kiitos juoksijoille, huoltajille, kökkäporukalle ja Päiville 😊

~Eija~

Tervetuloa hölkkään

Tervetuloa Komian kirkon hölkkään Ylistaroon sunnuntaina 2.4.!

Tämä on mun ja Päivin neljäs vuosi, kun päävastuussa järjestämme hölkän komialla kirkolla. Seuramme suunnistusjaosto on vahvana tukena. Kahtena ensimmäisenä vuonna (2020 ja 2021) pandemia pyörityksen vuoksi hölkkä piti siirtää perinteikkäältä kevään ajankohdalta elokuulle, mutta viime vuonna saatiin juosta huhtikuun alussa. Jännitystä tuo aina miten lumet ehtii sulaa ja onko kuinka paksusti hiekoitushiekkaa. Viime vuonna paria kohtaa lukuun ottamatta asfaltti paistoi, mutta nyt näyttää huonommalta, kun lunta ja räntää satelee ja öisin pitelee pakkasta.

Kuva Kirsti Kontturi, vuonna 2022

Hölkkä on vuosien aikana tarjonnut juoksijoille hyvän mahdollisuuden testata omaa kevät kuntoa tarkistusmitatuilla matkoilla. Myös vähemmän kisa- ja aikamielessä juoksevat pääsevät aistimaan juoksutapahtuman tunnelmaa matalalla kynnyksellä ja melko edullisestikin kun vertaa tämän hetken osallistumismaksuja eri tapahtumissa. 26.3. asti ennakkoilmoittautumiset ja sen jälkeen korotetuin hinnoin. Myös paikan päällä voi ilmoittautua, mutta sujuvinta se on ennakkoon.

Reitit on hyvin merkattu ja opastajia löytyy reittien varreltakin. Tulospalvelu toimii, juomapisteillä on mehu ja vesi tarjoilu (tämäkin oli pandemia aikana pois laskuista) ja palkinnot ovat taas taattua laatua. Komian kirkon hölkässä kaikki osallistujat saavat hienon muistomitalin, kilpasarjojen nopeimmat ja kaikki alle 14 vuotiaat lapset palkitaan ja tietysti hölkkäsarjoissa on arvontapalkintoja.

Tänä vuonna paikalla on myös kaffila, jota pitää Ylistaron kappeliseurakunta. 

Komian kirkon hölkän muistomitali

Vaikka tekemistä on paljon, muistettavaa on paljon, niin onhan tämä mukavaa puuhaa. Palkitsevinta on se, että juoksijat löytävät lähtöviivalle.

Joten nähdäänkö Ylistarossa ensi viikon sunnuntaina?

Lisäinfoa löytyy ykv-suunnistus.net.

-Eija-