Alppireissu 2024, osa 1

 Viime vuonna heinäkuussa olin Alppimentorien juoksuvaellusreissulla Aostanlaaksossa Italian puolella. Valitettavasti reissukertomus jäi blogiin kirjoittamatta loppuun... Kipinä vuorille roihahti ja ystävien kanssa on ollut suunnitelmia tehdä oma reissu Alpeille. Sitten toiset ystävät kysyivät mua seuraksi piipahtamaan muutamaksi päiväksi oman parin viikon reissunsa viimeisille päiville Alpeille. Innostuin ja hetken mietittyäni ja kalenteria silmäiltyäni ilmoitin lähteväni. Vaikka lomaa ei heinäkuussa mulla olisi, tekisin paljon pitkiä työpäiviä töissä ja saisin useamman vapaapäivän peräkanaa. Neljä päivää riittäisi ja kun lähtee yövuoron jälkeen ja palaa yövuoroon, niin siinä saa reippaan vuorokauden verran tunteja lisää.

Finnairin siivin Geneveen.

Majoittuisimme Ranskassa Chamonix'n viereiseen pieneen Argentieren kylään. Ystävä perhe menisi sinne jo edellisellä viikolla ja mä tulisin lentäen Sveitsin puolelle Geneveen ja hakisivat mut sieltä autollaan. Etukäteen jännittävin ja pelottavin juttu oli yksin lentokoneella matkustaminen. Koskaan en ole yksin sukkuloinut lentokentällä ja ajattelin että se olisi hirmu vaikeaa.

Lopulta kaikki meni oikein hyvin, mitään ongelmia ei ollut. Yöjunalla Seinäjoelta Helsinki-Vantaan lentokentälle. Turvatarkastuksesta läpi kaikista kevyimmällä mahdollisella matkatavara määrällä, oikealle portille ja koneeseen. Make oli Geneven päässä sovitusti vastassa ja siitä tunnin verran ajeltiin Argentiereen.

Aguille du Midi

Koska lento oli Genevessä jo klo.10 paikallista aikaa, käytimme päivän hyödyksi lähtemällä heti liikkeelle. Etukäteen olimme valinneet pari kohdetta, jonne ainakin reissulla mennään ja ensimmäinen oli Aguille du Midi. Sinne nousimme ensimmäisellä hissillä 2300mpy korkeuteen ja vielä 500 metriä lisää ylös 3842mpy korkeuteen. Täältä aukesi näkymät joka suuntaan Alpeille ja tietysti Mont-Blancille. Kuitenkin näin läheltä Alppien korkein huippu (4810mpy) ei näyttänyt aivan niin upealta kuin hiukan kauempaa katseltuna. Oli kuitenkin hieno kokemus päästä näin lähelle ja tällaisiin korkeuksiin, vaikka omin jaloin ei tällä kertaa kivuttukaan.

Mont-Blanc taustalla

Näkymä Chamonix'n yli.

Paikka on "turistirysä", joten hisseille sai jonottaa ja suosittuun lasikoppiin, jonka alla oli kilometrin pudotus, sai jonottaa. Päätimme kuitenkin jonottaa ja onneksi samalla sai ihastella vuoria ympärillä silmänkantamattomiin. Lasikoppiin piti mennä aamutohvelit jaloissa, reppu piti jättää ulkopuolelle eikä omia kuvia saanut kopissa ottaa. Henkilökunta räpsi kuvia ojennetulla kännykällä. Siinä nopeat malliposeeraukset ja seuraavan vuoro. Jälkeenpäin kun muistelen, en edes ehtinyt vilkaista lasilattiaa jalkojeni alla, vaan huomio meni kuvia räpsivään henkilöön. Mutta tulipa käytyä ja kivoja kuvia sai.

Aamutossuilla lasikoppiin.

The step in the void.

Kiipeilijöitä varusteineen tuli hissillä ylös mutta myös alas. En tiedä olivatko osa kiivenneet ylös asti ja osa menisivät alas, mutta ihan ylhäällä ei ollut mitään asiaa lumipeitteisille vuoren rinteille ilman asianmukaisia varusteita. Oli se hienon ja rohkean näköistä, mutta itsellä ei maltti riittäisi varusteiden välppäämiseen ja todella hitaaseen etenemiseen. Onneksi siis vaihtoehtona oli käyttää hissiä.

Kuvia tuli odotetusti räpsittyä paljon ja valinnan vaikeus oli valtava. Kuvat kuitenkin kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ja itse ainakin voisin vain tuijotella kuvia ja aistia alppituulen kasvoilla ja raikkaan ilman keuhkoissa. Kuvia katsellessa ei edes turistien puheen sorina häiritse.

Kuvassa näkyy pysäkki, jonne gondolihissi toi ja sitten vielä normaalilla hissillä pääsi pikkuisen ylemmäs.

Kiipeilijät tulossa tai lähdössä lumiharjaa pitkin.

Ylhäälle päästyä olimme saaneet lipun, jossa oli ilmoitettu millä hissillä pääsemme takaisin. Kaksi tuntia on normaali aika mitä ylhäällä ollaan. Saimme kuitenkin nipistettyä lyhyemmän ajan, että tulisimme nopeammin alemmalle asemalle jossa muu porukka odotti. Gondolihissi oli mennen tullen ihan täynnä porukkaa ja hissin keinahdukset tuulessa ja saivat jotkut kiljahtelemaan.

Gondolihissillä ylös ja alas.

Plan de I'Aiguillessa 2300mpy korkeudessa Mervi ja 7 vuotias kummityttöni olivat mun ja Maken "huiputuksen" aikana käyneet läheisellä järvellä ja sitten odottivat meitä. Make ja kummityttö jatkoivat hissillä alas ja mä ja Mervi lähdettiin jalkaisin kohti Montenversia.

Alppipolkuja.

Tultiin rauhallista vauhtia. Usein pysähdeltiin kuvaamaan ja napsittiin eväitä. Oli upea olo olla nyt täällä eikä silmiään saanut irti maisemista. 

Meille toki usein sattuu ja tapahtuu, myös tällä kertaa. Mervin kännykkä oli jäänyt kämpille ja mä olin ajattelematta jättänyt lisävirran myös kämpille. Video- ja valokuvaamiset vei vanhasta kännykästäni vauhdilla virtaa ja lopulta virtaa piti alkaa säännöstellä. Pääsimme suunniteltuun määränpäähän Montenverseen, josta Maken oli puhe meidät hakea. Kävi ilmi, ettei ko paikkaan ollutkaan tietä vaan rautatie. Sain vielä soitettua ja sovittiin että tulemme edelleen alas laskettelurinteen juurelle, jossa Make odottaa. Meillä ei oikeasti ollut hajuakaan missä tuo parkkipaikka olisi ja sitten kännykästä loppui virta. Ajateltiin, että se on tästä vaan alas. Oltiin vielä aika ylhäällä vuoren rinteellä. Parilta vastaantulijalta kysyttiin opastusta ja niiden mukaan vain alas. Löysimme alas ja tielle joka vie Argentiereen, mutta jalkaisin olisi jotain 8 kilometriä ja kello oli jotain ilta yhdeksän. Ehdotin että liftataan, mutta lopulta pysäytimme kaksi vastaan tulevaa kävelijää ja saimme lainata heidän kännykkää. Saimme vihdoin viestin Makelle mistä tulla hakemaan. Nauratti, koska kaikki meni lopulta hyvin, mutta loppu reissun todellakin muistimme ottaa kännykät ja lisävirrat mukaan.

Lopulta puolen yön jälkeen sänkyyn ehdittyäni uni tuli pyytelemättä. Takana olevat yövuoro töissä ja seuraavan yön matkustaminen yöjunassa olivat kasvattaneet melkoisen univelan, mutta hymyssä suin sain painaa pään tyynyyn.

~Eija~