Alppireissu 2024, osa 3

 Viimeinen kokonainen päiväni tämän vuoden reissuni Alppien juurella alkoi sateisena, mutta ennen puolta päivää sade lakkasi ja lähdin Mervin kanssa retkeilemään. Kohteeksi valitsimme Aiguillette des Posettes 2201 metrin korkeudessa, jonka näimme edellispäivän reissulla vastakkaisella vuorella. Näytti kauniilta paikalta. Make heitti meidät autolla polun päähän ja siitä lähdettiin kipuamaan ylös.

Alkuun oli heinikkoa ja havumetsää pikku hiljaa kasvuston muuttuessa matalammaksi ja matalammaksi. Kaunis vihreys oli ympärillä ja aivan upeat alppiruusut. Vielä korkeammat Alpit kohosivat molemmin puolin. Liikkeellä oli porukkaa niin jalkaisin kuin maastopyörillä. Oli lämmin ja aurinko porotti. Otsa, jota aurinko nipisteli, oli pakko suojata auringolta.

Lumihuippuisia alppeja oli joka puolella.

Alppiruusut olivat upeita!

Huipulla oli upeat näkymät joka suuntaan. Aivan mielettömän kaunis paikka. Alppien yli ja vuonosta puhalteleva tuuli viilensi sopivasti ja jostain kaukaa kuului vuoren rinteillä laiduntavien lehmien kaulassa olevien kellojen kilinä. Mietimmekin, eikö lehmiä itseä hermostuta jatkuva kilinä. Meidän korviin se kuulosti musiikilta.

Kuva: Make

Evästettiin huipulla, otettiin muutama kuva ja hengiteltiin hetkessä. Ei ole sanoja kuvailemaan sitä rauhallisuuden tunnetta tuossa hetkessä ja paikassa. Tunsi jälleen kerran itsensä niin pieneksi, mutta etuoikeutetuksi saadessaan olla juuri siinä. Pitää vaalia tuota muistoa ja palata vaikka kuvien avulla tuohon hetkeen silloin, kun arki painaa hartioilla.

Palasimme vuoren toista puolta takaisin alas sen 800 laskumetriä, minkä olimme kiivenneet ylös. Aikaa kuului liikkeellä ollessa 3 ja puoli tuntia + tauot ja matkaa kertyi vajaa 12km. Make tuli hakemaan meidät päätepisteestä ja näin vältyimme tylsältä tien vierus kävelyltä. Tämän reissun toki olisi voinut kävellä rengasreittinä.

Loppu ilta kului jaloittelemalla koko porukalla Argentieren kylällä ja jätskillä käytiin. 

Me majoituimme Airbnb kautta vuokraamassamme huoneistossa Argentieressa, joka on pieni kylä ja hiihtokeskus Chamonixin kyljessä. Ystävät tosiaan menivät paikalle jo neljä päivää aikaisemmin ja mä tulin perästä. Huoneisto oli kuudelle hengelle, joten me neljä mahduimme tosi hyvin. Kaikki oleellinen löytyi; suihku, vessa x2, pieni keittiö menettelevine astioineen ja pieni terassi. Parhaat päivänsä huoneisto oli jo nähnyt. Pääosin huoneistossa vain nukuttiin ja tehtiin ruokaa, muuten aika kului ulkona. Ruokakauppa oli ihan kävelymatkan päässä ja läheltä sai aamuisin hakea uunituoreet croisantit aamupalaksi. 

Mun reissun kaikki tavarat.

Reissuun lähdin mahdollisimman vähin tavaroin ja koska sellaisesta oli jo kokemusta viime vuoden Alppireissulla, tiesin sen olevan mahdollista. Mun kaikki matkatavarat mahtuikin 12 litran juoksureppuun + päällä olevat vaatteet ja polkulenkkarit, jotka kulki ystävien auton kyydissä. Jos heidän mukaan lenkkareita en olisi saanut, olisin lähtenyt matkaan yksillä kengillä.

Lopulta tavaroista jäi kokonaan käyttämättä takki, pitkät trikoot, hanskat, tuubihuivi ja irtohihat. Mukaan kotiin viemisinä sain kummitytön yhdeltä retkeltä löytämän kauniin kävyn.

Näkymä terassilta ja käpy muistoksi.

Neljäs reissu päivä oli myös matkustuspäivä, kun mä lensin Geneven lentokentältä Helsinkiin ja ystävät lähtivät useamman päivän ajomatkalleen Suomeen. Matkalla lentokentälle pysähdyttiin vielä uimaan Lacs de Passyssa. Upea paikka, lämmintä vettä ja viimeiset katseet lumihuipuille. Täällä olisivat omatkin teini-ikäiset lapseni viihtyneet. Erikoista oli se, että pukuhuoneita ei ollut, joten uikkarit vaihdoimme vessassa ja vaatteet takaisin päälle puun takana. Uiminen virkisti mukavasti, hetkeksi. Hellettä muuten oli sen 30.

Paluumatka ei jännittänyt niin paljon kuin tulomatka. Nyt oli jo sellainen vahva olo, että kyllä mä osaan. Olin tosi ajoissa Geneven kentällä, mikä ei mua haitannut. Kuuntelin Nuts 300 haastatteluja ja tein kotiin hajuvesi ja suklaa tuliaisostokset odotellessani hiukan viivästyneen lentoni portin ilmoittamista. Löysin oikealle portille heti ja ongelmitta koneeseen. Helsingissä osasin paikallisjunaan ja oikealla asemalla pois ja siellä oli Sanna vastassa. Sannan luo menin yöksi ja seuraavana aamuna junalla kotiin.

Olihan ihana reissu. Yksin matkustaminen onnistui, sain rauhoituttua hetkeen ja nautittua maisemista ja neljä päivää oli tähän väliin just hyvä. Kotiintulo päivän illalla palasin suoraan töihin yövuoroon ja se ruljanssi jatkui heti siitä. Muistoissa ja kuvien välityksellä oon kuitenkin monesti palannut Alpeille hengittelemään.

~Eija~